Minä taannoin kerroin lukeneeni Sue Blackin Kaikki mitä jäljelle jää. Nyt vuorossa oli toinen Blackin teos, Luuhun kirjoitettu.
Siinä missä Kaikki mitä jäljelle jää on omaelämänkerrallinen kirja, Luuhun kirjoitettu kertoo ihan oikeasti siitä oikeusantropologin työstä ja niistä luista ja ihmisen luurangosta. Oli tosi mielenkiintoinen opus, mielenkiintoisempi kuin tuo aiempi, vaikka sekin oli kyllä hyvä. Tämä menisi melkein ehkä jo tietokirjojen kategoriaan vaikka missään kohtaa teksti ei kyllä käynyt pätkän vertaa puisevaksi.
Mukana on tosi paljon oikean elämän rikos- ja muita tapauksia, joissa Black on saanut tutkittavakseen jäännöksiä, kuvia ja ties mitä kaikkea, ja mitä hän ja tiiminsä on niistä pystynyt selvittämään. Vissiin kai kirjoitustyyli tekee rikostapauksista lukemisen helpoksi, niillä ei mitenkään mässäillä, vaikka kyllähän siellä tosi puistattaviakin tapauksia käydään läpi antropologin näkökulmasta. Että pitäkää tätä varoituksena, jos yöunet menevät kovin helposti. Muuten kyllä suosittelen oikeinkin lämpimästi.