Historianörtti on viettänyt taas telkkariviikkoja. Katsottiin eilen loppuun Presidentit-sarja Ylen Areenasta. Lyhyesti sanoen siinä dramatisoidaan jokaisen Suomen presidentin "kohtalonhetki". On Ritavuoren murhaa, Lapuan liikettä, Mäntsälän kapinaa ja sota-ajan presidenteistä en edes aloita. Sarja päättyy Ahtisaareen, se on vuodelta 2005 eli aika vanha siinä mielessä ja enpä tiedä onko esimerkiksi Koiviston ja Ahtisaaren muistelmia ilmestynyt sen jälkeen, jotka olisivat tarjonneet lisää materiaalia sarjaan.
Ihan mielenkiintoinen sarja taas, jos historia kiinnostaa. Toki täytyy muistaa koko ajan, että näissä dramatisoinneissa on otettu taiteellisia vapauksia, kukaan tuskin edes tietää millaisia keskusteluja sanasta sanaan käytiin kulisseissa. Idea onkin se, että näin on voinut käydä. Tapahtumat sinänsä toki ovat totta.
Näyttelijävalinnat ovat pääasiassa kohtuullisen ok. On tietysti vaikeata löytää Suomen kokoisen maan näyttelijäkaartista juuri oikeannäköistä ihmistä näyttelemään kuuluisia henkilöitä, jotka tunnetaan. Mutta kuten sanoin, niin vähintään välttävästi oli onnistuttu kuitenkin. Ainoa joka minusta jäi oikeastaan vieraaksi oli Paavo Väyrynen, mutta hei haloo, mistä löytyisi Väyrysen näköinen näyttelijä 😸
Kiinnostavinta jaksoa on vaikea valita, mutta Koivisto esimerkiksi oli hyvä, koska siinä oli esitetty Neuvostoliiton hajoamisen ajankohta ja Suomessahan oltiin varmasti hyvin varpaillaan siinä, että mitä tässä nyt pitäisi sanoa ison naapurin sisäisistä asioista, tunnustaako Baltian maat, miten YYA-sopimuksen käy, kaatuiko se Neuvostoliitto oikeasti ja mitä jos ei kaatunutkaan. Sekavaa aikaa ja harmittaa silleen itseäni, että olin sen verran nuori tuolloin, etten seurannut tilannetta enkä ymmärtänyt asiaa.
