Olli

Järjestetään tekstiarvonta!

Arvonnassa on palkintona vapaavalintaisesti joko
a) yksi tilausluonne tai
b) kaksi pk-merkintää samalle tai eri hevosille.

Jos arvonnan osallistujamäärä paisuu suurensuureksi, arvotaan useampi voittaja!

Pääset mukaan arvontaan järjestämällä joko mitkä tahansa VMRJ:n alaiset kisat tai sellaiset VHRY:n alaiset kisat, joissa on vähintään kaksi ratsujousiammuntaluokkaa, mutta hahmoni ei tarvitse olla sir eikä lady päästäkseen mukaan.

• Yksi kisa = yksi arpa
• Jos järjestät ryppäitä, saat yhdestä ryppäästä max. kolme arpaa, sillä en halua tukea isoja rypäskisoja näin pienissä jaoksissa. Katson VMRJ:ssa ryppäiksi myös perättäiset identtiset kutsut, joihin pitää osallistua erikseen.
• Kisa tulee olla anottu ja linkitetty tähän topaan 24.1.-24.2. välisenä aikana

Arvonta suoritetaan 25.2.

Nyt olisi hyvä sauma kokeilla vaikka niitä VMRJ:n alaisia!! Ne käy oikeasti ihan joka hepalle. Eihän lyhin luokka ole kuin maastolenkin pituinen. Tue pieniä jaoksia ja yhdistyksiä edes yhden kutsun verran ja hyödy!

VMRJ 4 tulokset tulleet.
Avoimet kutsut ovat ajan tasalla.

Tammikuun WRJ-Cup! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö niin?

Mulle tulee varmaan kauhean pilkunviilaajan ja kitisijän maine kohta. Mutta ei auta. Kun kerran kommenttia pyydetään, meikäpoika kommentoi. Näiden esitysjärjestys on mun oma tärkeysjärjestys.

Tekstiosio
Hyvä, jos pk-merkintöjä ja valkkoja ei erotella. Mutta miksi historiaosuus sitten pitää erotella? Tässähän tehdään nyt vähän samaa kuin valkkojen erottelussa: sanellaan, että ainakin yhden pk-merkinnän on oltava tietynlainen tai kerrottava tietystä aiheesta. Mun mielestä kaikki pisteet jakoon vain ihan mistä tahansa teksteistä: eli taas saa valita, haluaako kirjoittaa siitä historiasta vai hikitreeneistä kentällä. Ei ole pois keneltäkään. Joka arvostaa historiaa, saa kirjoittaa siitä edelleen ja saada pisteet.

Musta pisteitä on jaossa teksteistä aika vähän siihen nähden, että joku (…minä) raahaisi tarinaheppojaan laatiksiin. Tuhannella sanalla saa taas potin ja suurin osa tarinoista jää vaille pisteitä. Täydet tekstipisteet tästä on ehkä ihan kohtuullista saada, mutta jatkan tästä seuraavassa kohdassa!

Lisäpisteet
Hyvä, että kuvista voi saada rajattomasti pisteitä. Etenkin piirtämisessä on kova homma, ja jotkut tekee sitä mieluummin kuin kirjoittaa. Kannatan myös ehdotusta siitä, että aina vaikka 10 lisäsijoituksesta saa pisteen. Haluaisin kuitenkin tukea lisäpisteissä kaikkea taidetta. Jos kuvista voi saada pisteitä muussakin kuin ulkonäköosiossa, miksei teksteistäkin saisi? Jotkut hevoset on kuin romaaneja! Lisäpisteissä voisi riittää pelkän sanamääränkin mittaaminen ja ihan pintapuolinen luku, ettei mistään lorem impsumista napsahda sanamääräpisteitä. Tekstiosiosta “yli menevät” tekstit voitaisiin mun puolesta myös pisteyttää puolta ankarammin. Eli jos tekstiosiossa 50 sanaa on piste, lisäpisteissä vaikka 100 (tai vaikka sitten 150 jos tuntuu liian helpolta) sanaa voisi sitten olla lisäpiste.

Sukuselvityspisteet
Kaipaan selkiytystä, millä ne pisteet nyt sitten saa. Riittääkö oikeasti sisältö (vaaditut tiedot + pari muuta tietoa) täysiin pisteisiin todella? Mitä tapahtuu, jos esitän sisällön ranskalaisin viivoin selkeästi, enkä perinteisessä kertovassa tekstikappaleiden muodossa?

Toinen juttu sukupisteistä on, että jos esitän jo sukutaulussa hevosten rodut, värit ja säkäkorkeudet, onko ne vieläkin tosiaan toistettava uudelleen sukuselvityksessä? Ihan siksi, että pitää olla sanoja peräkkäin? Vaikka olen jo keksinyt ne ja ne ovat selkeästi esillä sivulla?

@eedla-s Nyt onnistuu olla kirjautumatta kaiken maailman sovelluksiin koko aikaa onneksi. Yhdessä vaiheessa eräässä työpaikassa piti kuitenkin jakaa oma henkilökohtainen puhelinnumero koko ryhmälle. Sillon ei päässyt töitä kyllä yöksikään karkuun. Nyt vähäsen vanhentuneena ja ehkä viisastuneena en kyllä suostuisi. Vaikka saatiinhan silloinkin myös ne vastahankaiset suostuteltua…

Mutta siis nyt mulla on ihan vapaa-aikaa.

Kaikki kutsut ovat ajan tasalla tällä kellonlyömällä. Jos ei ole heppa kutsussa, tarkista ilmoittautumismuoto.

VMRJ 3:sta tuli tulokset. Taas ihanan paljon väkeä!
Uudet kutsut VMRJ 7 ja 8 hyväksyttiin kalenteriin.
VMRJ 4: ilmoittautua voi vielä tänään ja huomenna.

Hei saako puhua töistä vähä?

Mulla oli viime vuonna ihan hirveä vuosi. Oli ihana työ, mutta ei mitään muuta elämää kuin se työ. Mä olen kuitenkin melko vasta valmistunut ja painoin menemään semmosia ylituntimääriä joka viikko, että ihan kokeneiltakin kollegoilta loksahti suukku auki kun oli jotain yhteisiä kokouksia ja rupateltiin töistä. Mä kuitenkin totuin siihen niin, että se alkoi tuntua normaalilta.

Nyt mä teen toisessa työpaikassa samaa hommaa. Mulla on vain muutamia ylitunteja viikossa, ja ahneuksissani välillä teen vielä vähäsen siihen päälle. Mä soitin viikonloppuna äitille ja valitin, että musta tuntuu huijarilta ja lusmulta: ihan kun en tekis MITÄÄN palkkani eteen. Siis mullehan jää joka viikko sellaisia vapaailtoja, että jaksan esim. lenkille tai kattoa leffan!! Ja ehdin joka päivä tunniksi koirapuistoon! Ja viime viikonloppuna tein 20 minsaa töitä, enkä molempia viikonlopun päiviä aamusta iltaan! Mä en vaan yritä selviytyä päivästä toiseen, vaan nukahdan yleensä ajattelematta töitä ja herään ilman et tekee mieli alkaa itkeen kun kaikki on tekemättä 12-tuntisesta edellispäivästä huolimatta! Enhän mä siis oikeastaan edes tee töitä: palkka vaan juoksee. Äiti tokaisi, että niin sen kulta kuuluukin olla, että illat ja viikonloput voi tehdä ihan omia juttuja. No enpä ole ennen kokenut mitään vastaavaa. :DD

Aije ja viime vuoden jälkeen olin ihanasta työstä huolimatta valmis vaihtaan alaa, kun luulin että tällaista se elämä vaan on jos tämän ammatin riesakseen ottaa. Jos kerran saan pitää viikonloput melkein vapaina ja joskus illatkin, niin kyllä tällasessa luksustilanteessa kelpaa elellä. Vielä kun oppis rajaamaan ite työaikansa niin, ettei lukisi sähköpostia ja kaiken maailman whatsappeja ja wilmoja aina heti kun viesti tulee, vaikka olisi ilta tai yö.

Voiko mikä vaan väri kimoutua? Voiko mulla olla joku hopeanruunihallakonkimo? Tai mustankimo tobiano?

Mulla olisi NIIN PALJON sanottavaa tähän, mutta alotetaan niistä jutuista, joista palavimmin haluan puhua. Nämä on vaan mun henkilökohtaisia mielipiteitä, jotka lähtee siitä, mikä on mun mielestä hyvä virtuaalihevonen (eli hevonen, jonka YLA:n tulisi palkita). Lukekaa pliis nämä sellaisella ystävällisellä äänensävyllä, joka ei saa teitä tiuskaisemaan mulle, että “no perusta oma laatis sitte!!11”

YLA:n suurimmat ongelmat on musta se, että

• se ei mittaa ainakaan mun mielestä enää nykyhevosen hyvyyttä, vaan siihen käytettäviä työtunteja ja
• vaikka se on tekstipainotteinen, se ei palkkaa oikeasti tarinoista

Yla ei mittaa ainakaan mun mielestä hevosen hyvyyttä
Tämän ongelman tiivistymä on evm-sukuisten sukuselvitys + niiden negatiivinen pisteytystapa. Koko tekstilajilla mitataan hevoseen laitettavaa tuntimäärää ja sääntöjen noudattamista: ei tosiaankaan hyvää sukua. (Pitäisi kyllä ehkä tehdä joku tutkimus väitteen tueksi: eli monelleko evm-hevosen sukarissa jokin juttu mittaa hevosen hyvyyttä.) Musta koko sukarihomma pitäisi kaivaa juuriltaan ja joko paukuttaa ihan tosi uuteen muotoon tai sitten nakata suoraan roskikseen. Tässä olen vinkunut asiasta viimeksi ihan kaikkia laatiksia ajatellen.

Tekstipainotteisena YLA:n pitäisi mun mielestä kannustaa kirjoittamaan ja antaa vapauksia luoda: ei niinkään vaatia työtunteja. Kaikki ei tykkää kirjoittaa samoista jutuista, eikä ennen kaikkea edes arvosta samoja juttuja (mutu-tuntumalla etenkään niitä sukareita siis). Musta virtuaalihevosella luonne on vieläkin tarpeellinen teksti (koska ilman sitä en oikeasti tiedä, millaisen yksilön kanssa olen tekemisissä). Ymmärrän, että se vaaditaan, ja että sille on suuri rooli pisteytyksessä: luonne mittaa edelleen omalla tavallaan hevosen hyvyyttä. Muiden tekstien jaottelemista eri kategorioihin en kuitenkaan ymmärrä enää. Minusta YLA kannustaisi kirjoittamaan paremmin, jos harrastaja saisi tuottaa haluamansa laisia tekstejä. Se, joka tykkää sukuselvityksestä, voisi saada pisteitä sukuselvityksestä. Sama mahdollisuus suotaisiin niillekin, jotka tykkäävät vaikka pk-merkinnöistä, valmennuksista, tai sitten ihan oikeista tarinoista. Mielestäni ei ole keneltäkään pois, jos pakollinen jako valmennuksiin ja pk-merkintöihin poistettaisiin ihan ekana.

Muutenkin pitäisi miettiä, mikä todella mittaa ihmisten mielestä virtuaalihepan hyvyyttä nykyään. Suku varmaan suvullisilla. Nimi, mutta sitä ei voi arvioida, koska se on niiiiiin makuasia. Varmaan yleisin on juuri se, että hevosen kanssa on tehty jotain. Kisat pitää vaatia, koska myös YLA arvioi kilpahevosia. (Ja kisapisteytys on jo tehty esim. ravureille erikseen, niin että erilaisia kisaustapojakin on hienosti huomioitu.)

Lisäpisteistä pitäisi tehdä lisäpisteitä ja niitä pitäisi olla jaossa vähintään neljä kertaa avokätisemmin. (Tarvisiko niillä olla edes ylärajaa? Jos hepan pitäisi saada väh. niin ja niin monta pistettä per osio saadakseen palkinnon, vaikka?) Lisäpisteiden pitäisi mitata “sitä jotain”, mikä on tehty hevosen eteen jotta se olisi hyvä. “Täydet pisteet” pitäisi pystyä kokoamaan ilman lisäpisteitä. Lisäpisteitä tulisi olla jaossa paitsi riittävästi, myös riittävän monipuolisista asioista, jotta niillä voi oikeasti kompensoida hevosen muita mahdollisia puutteita. Näin evm-sukuinen voisi saada vaikka sen nollan vanhemmistaan ja kompensoida sitten vaikka ihan ykköspalkintoon asti keräämällä lisäpisteitä sukuselvityksellä – tai jos ei sitä koe “hyvän hevosen” ominaisuudeksi enää, niin pk-merkintöjä runsaammalla tarinoinnilla, kuvagallerialla, tai millä tahansa haluamallaan ekstralla. Siis hyvän hevosen ominaisuudella: sillä, että hepan kanssa on tehty jotain. Vaivannäkö (eli se heppaan käytettävä tuntimäärä…) säilyisi samana, jos sitä halutaan samalla vähäsen mitata, mutta tulisi palkittua monipuolisemmin sellaisia panostusponeja, joita harrastajat pitävät hyvinä.

Mielestäni lisäpisteet tulisi myös painottaa niin, että niitä saa eniten luovista töistä; ei siitä, että heppa on ilmoitettu ennen YLAa keräämään laatispalkinnot samoilla teksteillä ja kuvilla muualtakin. Musta on hassua palkita moneen kertaan samasta, ja sen päälle sitten palkita vielä siitä, että on jo ennemmin palkittu samasta. Samaten noi YLA-palkinnot kuuluisivat sinne sukupisteisiin tuosta pyörimästä; ne eivät mittaa alkuunkaan sitä, mitä lisää hyviä juttuja hevosen kanssa on tehty.

YLA ei palkkaa oikeasti tarinoista

Miten saa YLA:sta täydet (tai täydehköt) tekstipisteet mahdollisimman helposti?

1. Laita silmälaput, ettet näe sivuillesi, vaan vain hevosesi.
2. Kirjoita hevosesta keysmashia niin kuin mitään muuta maailmaa ei olisi olemassa.
3. Lopeta, kun sinulla on 102 sanaa: älä kirjoita enempää, älä vähempää.

Sanamäärä on objektiivinen tapa arvioida tekstejä. Melko objektiivista on sekin, että tuomari päättää, käsitteleekö teksti Juuri Sitä Hevosta vai ei. Näistä jutuista on varmaan käytännössä pakko pisteyttää jonkin verran, jotta jokin objektiivisuus säilyy, mutta musta tämä pisteytystapa vaatisi silti päivittämistä ja löyhentämistä. Nyt YLA ei anna pisteen pistettä, vaikka tekisi hevosestaan maailman siisteimmän ja täsmälleen runomitan mukaisen haikun tosi taitavasti, vaikka kuinka onkin oikeasti siistiä osata tehdä haiku. Siinä on liian vähän sanoja. Jos taas joku on kirjoittanut 3000 sanaa pitkän siistin juonellisen jutun, hän saa siitä täsmälleen niin paljon pisteitä kuin saa 102-sanaisesta keysmashista. Lisäksi kirjoittaja saa yhden pisteen ihan vain siitä, että viitsii laittaa yhden tekstin päivämäärään 1.1.2021 ja toisen 1.1.2020. Aika hassua. Taas mitataan pelkkiä työtunteja ja sitä, että osaa laskea sataankahteen jakaakseen tarinan lyhyemmiksi “pk-merkinnöiksi”.

Ellei sanamääräperusteista pisteytystä aiota lähteä rukkaamaan, ensiapuna tähän tilanteeseen olisi tehdä samansuuntaisia muutoksia kuin muissa laatiksissa: jokainen ylitetty 50 tai 100 sanaa on pisteen arvoinen. Silloin kannattaa kirjoittaa se 3000 sanaa muustakin syystä kuin luomisen ilosta. Käytännössä yksistään sanamäärästä palkkaaminen on kuitenkin aika tylsää ja saa ihmiset yleensä joko veeeeenyyyyyytttäääääämäääääään tekstiään tai tekemään ihme yhdys sana virheitä koska tuostakin sai jo kaksi sanaa enemmän kuin siinä oikeasti on. Mulla ei ole kuitenkaan yhtään mitään parempaa ideaa heittää tähän yhtäkkiä. (Aion kyllä miettiä.) Jos ei mitään objektiivista mittaria ole ainakin subjektiivisen lisänä, pisteet ovat ihan kokonaan tuomarin mielialasta, naamakertoimesta ja mielipiteistä kiinni. On esim. yksi tarinakisatuomari, joka ei pidä ollenkaan mun kirjoitustyylistä ja jättää mut poikkeuksetta häntäpäähän: saman voisi tehdä kuka tahansa tuomari YLA:ssa, jos arviointi on kokonaan subjektiivinen. Toiset tuomarit antaa mun voittaa ihan samanlaisilla tarinoilla. Laatiksen arviointi ei voi olla ihan sellaista.

Tekstipisteistä luopuminen ei kuitenkaan olisi mulle vaihtoehto! Narisen YLA:sta tosi paljon esim. blogissa, mutta tämä olisi sellainen muutos, joka saisi mut luopumaan laitoksesta ja lopettamaan narinan. :DD