Myös Hopiavuoressa on tilaa vielä kolmelle hevoselle. Meillä on kaksi valttia, jolla erotumme kaikista muista talleista. (Tai harrastustyylistä riippuen vikaa, heh: kaikille ei sovi kaikki.)

Ensimmäinen valttimme (tai vikamme) on yhteisöllisyys kommenttien ja reagoinnin muodossa. Minä luen kaiken, ja niin tuntuvat tekevän muutkin. Hopiavuoresta näkee esimerkkejä siitä, miten kommentoin. Sieltä näkee myös sen, että muutkin tapaavat kommentoida aktiivisesti pitkiä ja lyhyitä kommentteja. Keneltäkään kommentointia ei vaadita, mutta pyrin kannustamaan kaikkia siihen. Jos kommentoit, tulet saamaan muilta kommentteja. Monesta toisten juttuihin vastaaminen tuntuu aluksi pelottavalta, mutta kommentointi on taito siinä missä tarinointi tai viulunsoittokin: sen oppii harjoittelemalla.
Reagoinnilla taas tarkoitan sitä, että jos on itse aktiivinen ja ottaa muiden hahmoja mukaan, muut kirjoittajat reagoivat todella herkästi takaisin vastaamalla tarinalla tarinaan. Tietenkään kaikilla ei ole aina aikaa, mutta uskallan väittää, että meillä reagoidaan muiden juttuihin erityisen herkästi.

Toinen valtti/vika on hahmokeskeisyys. Hopiavuoressa tapahtuu koko ajan ja paljon. Välillä hoidetaan hevosia joo ja ratsastellaan tai ajellaan yhdessä. Sellaisesta menosta moni tarina kertoo. Ainakin puolet tarinoista kertoo kuitenkin aivan muusta. Kaikilla hahmoilla on tai on kehittymässä ihan oma persoonansa. Ne rakastuvat ja riitelevät. Niillä on omat elämänsä tallin ulkopuolella, ja koska olen luonut miljööstä pienen pohjalaiskylän, hahmot tapaavat pakostakin myös Hopiavuoren ulkopuolella. (Rekisteröitynyt käyttäjä näkee Otsonmäen kartan.) Jos haluaa kirjoittaa pelkkää heppatarinaa, sekin onnistuu kyllä, mutta moni on sanonut syvällisten ihmishahmojen olevan Se Hopiavuoren Juttu.

Kohderyhmämmekin on vähän eri kuin virtuaalitallilla yleensä. Yleensä tarinatalli tehdään houkuttelevaksi sellaisille, jotka tykkäävät hepoista. Tämän tallin kohderyhmää ovat sellaiset, jotka tykkäävät tarinoista.

Talli tämä kuitenkin on siinä missä muutkin, ja hyviä talleja sinulle on jo ehdotettu. Samalla tavalla meilläkin on kenttää, maneesia, hakaa ja karsinaa. Nämä yllä olevat seikat ovat vain ne, jotka meidät muista erottavat.

Heippa
Eilen anotuissa kutsuissa on paljon tilaa! Kaksi kolmenkymmenen kutsun rypästä. Osallistumiset vain mailitse kutsujen ohjeen mukaan.

KERJ 691 – 720 (cic4)
KERJ 721 – 750 (aloittelija & harraste)

Hopiavuoren isäntä murehtii olevansa ennakkoluuloinen, ahdasmielinen konna. Jarmo Tamminen ja Mikael Kontiokorpi liittyvät vahvasti asiaan. Siitäkin hän mainitsi, että pitäisikö hänen nyt markkinoida talliaan korkealaatuisena valmennustallina, kun Nelly on opettanut Eiraa ratsastamaan, ja Jakekin Mikaelia. Sanoin, että älä mene asioiden edelle, ja isäntä nauroi.

Isäntä suunnittelee loppuillaksi koti-iltaa. Hopiavuoressa koti-ilta ei kuitenkaan tarkoita leffaa perheen kanssa tai mitään sellaista. Se tarkoittaa sitä, että Eetu on virittänyt takapihan koira-aitaukseen pihateltan, niin että saa grillattua sääskiltä suojassa. Paikalle hän on houkutellut suurin piirtein kaikki. Hellolla on kitara ja ainakin omasta mielestään kiva ääni. Eiralla on litroittain limsaa ja paha mieli kun tämänpäiväinen vierailija on kohdellut häntä muka epäkohteliaasti. Inari raahaa paraikaa tuvasta vilttejä, koska kun vatsa on täynnä ja ilta viilenee, ei ole kivaa hytistä. Käskivät sanoa, että tervetuloa.

Eilen oli hieno päivä: sopivan viileää hevostelulle, mutta niin kirkasta, että näyttelystä saatiin kuvia ja kaikkea! Eilisissä näyttelyissä siis Suuri Tuomari Eetu Hopiavuori jakoi Jessen sponsoroimat hienot palkintomerkit luokan voittajille ja kunniamerkin kaikille osallistujille, jotka tekivät tuotoksen ennen vuorokauden vaihtumista. Näyttelytopa on vielä avoinna siltä varalta, että joku muukin haluaa kommentoida kavereiden supersiistejä tuotoksia! Siellä on yksisarvista ja merenneitoa, ja hei – yksi osallistuminen on runo!

Tällä hetkellä isäntä onkin haravoimassa kenttää taas priimakuntoon näyttelyn jäljiltä. Ei siellä nyt ole kuin muutamia irtokukkia ja -simpukoita, mutta isännän mielestä talli ei ole kunnon talli, jos ratsastusmahdollisuudet eivät ole ympäri vuoden priimaa. Mutta on se nyt niin naurettavaa nysväystä noiden kukkien kanssa, että hakekaa nyt joku se kahville sieltä.

Hei, Hopiavuoressa on aivan hirvittävä hulabaloo, kun näyttelyt ovat just nyt!! Ennakkoilmoittautumista ei tarvita! Vielä ehtii tänään mukaan, jos runosuoni sykkii tai sormia syyhyttää piirtää!! Tuotos voi olla mitä vaan. Tapahtuma on vain Sisäpiirille (oma väki, maneesin vuokraajat, aiemmista tapahtumista merkin saaneet). Voit hankkia merkkisi seuraavaa suljettua tapahtumaa varten vaikka kesälaitumelta! Siellä on vielä paljon tilaa etenkin orivarsoille, joten ulkopuolisiakin otetaan laitumelle. Ja kerran merkin saatuasi oletkin jo sisäpiiriä…

Eilen pelattiin Suuri Kattomunan Piirinmestaruuskisa Hopiavuoren tallin pihassa. Se, kuka voitti ja kuka hävisi, selviää Tallikirjan tarinasta. Myös säännöt ja pelin kulku on selostettu siellä.

Vapaita karsinoita on vielä kolme ja puoli… Koska ilmeisesti uusi emäntäehokas (kuka!!!) on tosiaan tuomassa puolikkaan hevosen. Vapaita hoitoheppoja on neljä.

Mä en voisi kuvitella ostavani heppaa, jonka kasvattajaliite on Hiisin, just siks ettei se vain ole mitenkään päin oikein. Joo joo Satu voi olla Satun tai Sadun ja Lumi Lumin tai Lumen, mutta tämä ei ole nyt alkuunkaan sama asia. Hiidenkin on parempi: ei haittaisi, jos mun hevosen emänemän nimessä olisi se. Sen sijaan saattaisin ehkä huolia täydellisen hevosen, jonka nimessä on Hiien. Taidan vierastaa d-äännettä väärän taivutuksen lisäksi.

Mutta kielihän tässä mun pikkutarkkaa persoonaa ahdistaa enemmän kuin kasvattajaliite. Karsastan nimiä, joissa sekoitellaan kieliä, ellei se ole sitten tehty jotenkin tyylikkäästi. (Ja sitä tyylikkyyttä mulle on tasan Soittakaa Paranoid.)

Eetulta terveisiä. Vielä ehtii ilmoittautua näyttelyyn ja kesälaitumelle! Näyttelyiden kuittauksia myös kaivattaisiin. Kuittauksen ei ole mikään pakko olla kuva.

Hopiavuoren ekat hevosenhoitajatkin ovat liittyneet remmiin, vau! Vielä on vapaana neljä hoitoheppaa, ja karsinapaikkojakin on vapaana vielä neljä. Vaikka kuulin jotain ihme huhuja, että Hopiavuoren uusi emäntä aikoisi hommata ponin… Mitä! Eihän Hopiavuoressa ole emäntää??

Helmipuron Eira muuten kiisi äsken tallipihasta jonkun ihme prätkäjätkän kyydissä. Hänen isänsä sanoo, että ottakaa kiinni se flikka jos näette. Eira on alaikäinen: ei ole kuulemma mitään asiaa minkään mopopoikien kanssa Otsonmäen kirkonkylälle.

Hellolta ei saa kuulumisia edes kysyttyä, mutta kaikkihan nyt tietävät että se on rakastunut…

Voi ei! Nyt meni sähkö Hopiavoren hevostallilta. On niin mustaa ja hämärää, kun ukkonen pyörii ihan päällä, ja kuulemma kauhea jyrinä. Moni siellä tuntuu vain nauttivan ukkosesta, mutta ei isäntä, eikä Helmipuron Inari! Isäntää ei pelota mikään muu, kuin että hevosille käy jotain, ja hän taitaakin itse lietsoa niitä paniikkiin hössöttämällä niin ylimaallisen kauheasti. Helmipuron Inari puolestaan ei ole aiemmin tullut sanoneeksi kenellekään, että pelkää ukkosta aivan hysteerisenä, ja sähkökatkoksia myös, kun aina silloin tulee sellainen olo, että pian jotain sattuu! Miten lie selviydytään Hopiavuoren hevostallilla tästä illasta…?

Nyt näyttelyyn mukaan vaan, jos teillä on meidän kunniamerkkejä. Laitumet alkavat täyttyä, mutta vielä mahtuu niillekin. Erityisesti orivarsoja kaivataan nuorisolle leikkikavereiksi!

Hopiavuoren isännältä tuli pakokauhunomainen viesti, että hänen maksavat asiakkaansa ryhtyivät estelystä huolimatta auttamaan häntä tallihommissa. Se on Eetulle kauhistus. Hän on varma, että muut tappavat itsensä työllä, ja paahtaa kahta kauheammin, jotta ehtisi äkkiä tehdä kaiken alta pois, etteivät muut vain likaa käsiään. Isännän pakokauhun hetkiä on Tallipäiväkirjassa, ja Nelly, kaiken pahan alku ja juuri, laittoi tämän tapahtumasarjan liikkeelle spinnareissaan.

Sen verran kuulin, että kesälaitumille saa nyt ilmoittautua. Laitumille pääsevät ensisijaisesti ne hevoset, jotka asuvat tallilla, sekä hevoset, joiden omistaja on hankkinut itselleen kunniamerkin aikaisemmasta Hopiavuoren tarinatapahtumista. Myös merkittömät saavat ilmoittautua: sellaiset hevoset otetaan mukaan, jos tilaa jää.

Myös äärimmäisen vakavasti otettavat ja veren maku suussa tehtävät näyttelyt ovat tuloillaan. Näyttelyissä palkitaan omaperäisin, söpöin ja kesäisin tuotos. Tuotos voi olla mitä vaan kuvasta tekstiin, ja kuulemma vaikka ikkunamaalauskin käy, kunhan on siis jotain taidetta. Näyttely on avoinna Hopiavuoren väelle, maneesin vuokraajille sekä kaikille niille, joilla on Hopiavuoren kunniamerkki aiemmasta tapahtumasta. Myös tästä on jaossa kunniamerkki.

Paljoa muuta en olekaan Hopiavuoresta kuullut. Se ei tarkoita, että siellä olisi hiljaista. Ei tosiaankaan ole! Pikemminkin päin vastoin. Vauhti tuntuu kiihtyvän vain. Hiljaisuus johtunee ainoastaan siitä, että Hopiavuoren possella tuntuu olevan nyt aivan hirveästi tapahtumia ja asioita mielensä päällä… Siellä on pareja muodostumassa ja hajoamassa, varsoja kasvamassa isoiksi tytöiksi ja pojiksi, yksi tamma on astutettu, pari treenaa koulua päästäkseen syksyllä kisaamaan… Tarinoita on tullut sellaista kymmenisen tarinan päivävauhtia tai jotain, ja kommentteja paljon enemmän kuin tarinaa.