Kuulemma Eeva on kiltti eikä yhtään pelottava. Kiltteys ja vähäinen pelottavuus ovat muuan Nitthan Chain mielestä valmentajan tärkeimmät ominaisuudet. Siksi hän oli tyytyväinen valmennukseen ja suosittelee varmasti uskollisesti Eevaa, vaikka tietenkään näin ihan alkuvaiheessa omaa harrasteluaan hänellä ei ihan putkeen tuo ratsastustouhu menekään.
Nitthan Chain ja Sand Pondin tarina.
Olipa kivoja tehtäviä! Vitsi kun molemmat helpot valkat, este ja koulu, on samana päivänä ja tuntuu ettei yksi tarinahepo jaksa molempia. 
Voiko tässä ilmoittautua? 28.3. estevalmennukseen haluaisivat nämä:
Nitthan Chai Paithoonbuathong - Sand Pond
Hevonen hyppää vaikka kuinka paljon korkeampiakin, mutta ratsastaja on ekoihin kisoihinsa valmistautuva krooninen jännittäjä ja hihittäjä, joka on jumiutunut ajattelemaan ettei osaa mitään.
@bella SAMA! Meillä mua säälii mun 90v momma! Se soittaa jo-ka päi-vä. Joka päivä. Ja se kysyy aina samat asiat. Mitäpä kuuluu illan tullen? Ja koirat on ollu terveinä? Ja itte oot ollu terveinä? Ja työt on sujunu? No eilen ehkäisin tämän tapahtuman ovelasti. Soitin sille WhatsAppilla videopuhelun. (Se on just saanu älypuhelimen vähä ennen kun täytti 90 ja on meistä kovin käyttään nyt WhatsAppia, Facebookkia jne vaikka on elämänsä ekaa kertaa netissä sillä.) Nyt se ei enää toivottavasti sääli mua kun hehkutin miten ihanaa mulla on kun saan olla yksin. Ilman et kukaan on täällä. Tai varsinkaan soittaa. :DD
@nikki Andy on kyllä aikamoisen hieno. Jos Pond olisi melkein mikä tahansa muista tammoistani, tämä olisi selvä peli! Nyt kun se kuitenkin on Pond, tarinani keskipiste, Andyn kanssa tökkää sellaiseen pikkuasiaan kuin viralliseen nimeen. Se on hieno (tietenkin hienompi kuin Pondin), mutta tämä niminörtti assosioi sen heti liian laatishevosen nimeksi siihen nähden, että elättelen toivoa tarinavarsasta. Kiitoksia sukulaisista.
@tuire No Beessä on kyllä sitä jotain. Mietin ja harkitsen vähän aikaa, keksinkö tavan, jolla nämä kaksi voisivat päätyä toistensa kanssa tekemisiin. Mutta eiköhän se Bee vielä joskus palaa Suomeenkin…
@viixi Mullekin tulee tärkeistä hevosista! Viimeisin sellainen oli Maya, jonka jälkeen mulla oli pitkään semmonen outo olo että ihan kun oikea lemmikki olis kuollut, mutta siitä pääsi kuitenkin eroon aina itseään jotenkin henkisesti ravistelemalla. Mut ymmärtäähän sen, jos yhteistä tarinaa on 10 vuotta takana eri muodoissa: kiinnyn mä muidenkin romaanien henkilöihin.
Mun yksi ope puolestaan tokaisi mulle yksi päivä tässä taannoin (asuu momman naapurissa ja näen sitä aika usein), että koska kirjoitin aina niin hyvin, se tiesi että musta tulee äikänopettaja. Höhö, joo. Muistan miten kyllä kuvittelin sen opetuksessa olevani joku mestarikirjailija, mutta kaivoin silloiset ainevihot piruuttani esille. Olen saanut siltä aina seiskan tai hyvällä säkällä kasin. Ei mitään selityksiä, vähäsen alleviivauksia punakynällä ja aina seiska tai kasi. Onneksi olen ollut paitsi vähän häirikkö, myös ilmeisesti lukutaidoton ja vähän tollo: en varmaan olisi kirjoittanut niin maanisesti jos olisin tajunnut saavani “vain” seiskaa koko ajan… :DD (En siis väitä että parempia numeroita olisin ansainnutkaan kun näitä nyt katson, mutta silloin luulin ihan tosi olevani ilkkaremes.)
@bella Eihän kritiikissä mitään vikaa ole, mutta “ei kelpaa” tai “liian tylsä” ei olekaan kritiikkiä…
@bella Se on pienestä kiinni joillakin, ihan oikeasti!! Tän takia kavahdan välillä jopa tarinakisoissa annettavaa palautetta. Mulle on siis OK jos joku tuomari (tai vaikka ope) on sitä mieltä, että mun tarina on “mielikuvitukseton” tai “aika peruskauraa” tai “ei kauheasti erottunut massasta” tai mitä vielä hienoja tapoja on sanoa että se on tylsä. Mutta varsinkin ton tylsyyden ilmaiseminen on musta yleisesti ottaen varmaan suurin loukkaus, mitä kirjoittajalle voi sanoa. Ja silti sitä näkee ihan liian usein palautteena tarinoista, jopa siis ihan ammattilaisen palautteessa eikä vaan jonkun virtuaalihepun. Siihen monen kirjoittelut tyssää alkuunsa.
Toisaalta palautteen antamiseenkin oppii ja pitää opetella. Mulla meni koko ensimmäinen opetusvuosi siinä, että opin miten lukiolaiselle huomautetaan niin, että se ei luule olevansa huono, mutta silti niin, että se tajuaa että tämä pitää korjata. Siis opettelen sitä tietenkin vieläkin, mutta yhä useammin ja useammin tuntuu palaute menevän oikealla tavalla jakeluun kun opin antamaan sitä.
@bella Ehehe usko tai älä mutta on munkin lempiaine :DD (Okei, olin siis lukiossa ihan hirveän lapsellinen kauhukakara ja jumpittelin takarivissä niin kuin ääliö. Vain meidän äikänope kohteli mua niin kuin ihmistä siitä huolimatta. En varmaan edes tykännyt ikinä äikästä, vaan vain siitä opesta, mutta tässä ollaan ja nyt tykkään!)