Rupattelutopic kaikille tylsistyneille
-
@serena yrittäähän hevoset silloin tällöin kasvattaa takaisin kokonaisia ylimääräisiä varpaitakin (polydaktylia), ilmeisesti osin perinnöllisesti - linkin takana tutkimusartikkeli tammasta varsoineen joista kumpikin oli syntynyt niin että etujaloissa oli hieno liikkuva kannusvarvas kummassakin ja kuva.
-
@jii said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
liikkuva
-
Kun illasta iskee makeanhimo mutta ei oo mitään herkkuja, voi lopputulos olla tämmönen
-
Oh lord give me strength.
Oon niinku melkein tottunu jo siihe et yksi meidän varastomiehistä on vähä lääppijä, siis laittaa joskus käden olkapäille, koskettaa käsivartta/selkää/kättä, mutta ei sillee ällöllä tavalla.
Mut sit viimeviikolla ruokalan edustalla odotellessani joku ihan tuntematon mies tuli ja kosketti mua ohikulkiessaan käsivarteen ja sano et "lähetkö mukaan", siis semmosella tavalla ja tyylillä mitä kuulee yleensä pilkun jälkeen baarin edustalla.Äsken sit kävi yks huoltomiehistä pyörähtää ja vaihdettiin pari sanaa, en häntäkään tunne vaikka taidetaan olla melkein saman ikäisiä, ja kirjaimellisesti viis minsaa myöhemmin puhelimeen tuli ilmoitus et kyseinen tyyppi tykkäsi joistaki mun vanhemmista instakuvista, ilman mitää seuraamisia tms. Siis tyyppi käy tässä ja painuu sit jonnekki nurkan taakse stalkkailee somee. Ei se mua sillee haittaa mut mieluummin en tietäisi asiasta koska ihan semi ahdistavaa.
Eikö ihmisillä oo nykyää semmosta ku tilannetaju?
-
-
Minä: kun pikseliponeilu alkaa aina nukuttaa niin otampa nopeat tähän töitten jälkeen jos vaikka tänään sais unta enempi ku kolme tuntii.
Myös minä: winkka jökeltää koska haluaa päivittää, laitan sen viiden minsan päivityksen raksuttaa ja tässä odotan tuntia myöhemmin jee.
-
@serena Kui ootat sitä? Jos vaan klikkaa et päivitä ja sammuta ja menee suoraan nukkumaan, ni kyl se sammuu itteksee
-
@kioja Hän ois varmaan halunnu käyttää sitä konetta nyt eikä tunnin päästä
-
@anarchy Äh, aivan Mä aattelin et Serena ois menossa nyt nukkuu
-
@kioja Joo siis tosiaan aattelin et nopee päivitän (en ees muuten, mutta jumelti niin paljo) ja sit vähä poneilen, koska se näkyy useimiten alkavan väsyttää, mutta tässä sitä ollaan.
Nyt menen kyl yrittää nukkumista vaikka ei väsytä kun alko vaan vituttaa. Toi vissii tökkäs koko koneen nyt sitte. Edelleen pyörittää "käynnistetään uudelleen".
-
Mikä teitä ilahduttaa piksiponeilussa? Miksi te harrastatte, mitä te saatte irti siitä? Miksi se on kivaa? Haluisin kuulla ku mulla on tässä nyt sunnuntain ratoksi eksitentaalinen kriisi eikä mikään tunnu miltään ja mietin piksiponeilun lopettamista. Oon tässä meinaa miettiny irl poneilun lopettamista kanssa. Mua ei kiinnosta oikee kirjottaa hevosista enkä tiiä kiinnostaako hevostelu mua ylipäätää enää oikeesti. Ni mitä mä piksiponeista sit oikee saan irti
-
@nikki Piirtäminen on se mun isoin juttu Mut se ei taida tulla kellekään yllätyksenä! Mun ei tulis piirrettyä läheskään niin paljon kuin tällä hetkellä piirrän, jos en harrastais virtuaaliheppoja. Lisäks on kiva huomata, että kun omalle tallille ja alueelle on keksinyt ja rakentanut tukevan pohjan, se kantaa pitkälle ja tuottaa iloa myös muille
-
@nikki Varmaan luovuus ja kun on aina ollu vähä simulaatiohimo nii tää on tämmöstä omanlaistaa "pelailua".
Mut en haluu suorittaa pikseliponeilua vaan tehä sitä sillo kun sattuu huvittamaan ja olla tekemättä kun ei kiinosta.
Menee taas hyvin tää nukkuminen, voi jee. Töissä menee pilkkien vaan ku kotiin pääsee nii ei mitää.
-
@nikki Monikin asia! Esim.
- Leiskojen tekeminen: kun saa jonkun kivan fiiliksen tai viban välittymään ulkoasusta niin sillon on ilo rakentaa sivuja ja tehä poneja! Ihan yleisesti sellainen visuaalisten kokonaisuuksien suunnittelu siis tekee mut iloiseksi, sanoisin. Ja tällä en tietenkään tarkoita nykyajan standardien mukaisia moderneja leiskoja, vaan virtuaaliheppailussa teen kaiken aina tahallaan vähän vanhanaikaisesti, varmaan nostalgiasyistä.
- Virtuaaliheppojen takia tulee myös valokuvattua ja valokuvien käsittely on myös oikein rentouttavaa ja opettavaista (sillon, kun muokattavat kuvat on edes jokseenkin onnistuneita :D).
- Kun vahingossa keksii/ostaa jonkun hevosen, josta tulee instant lemppari ja tekstit vaan kirjottaa ittensä!
- Nautin myös siitä, kun vuodet vierii ja sitten jostain hevosesta, joka joskus oli ihan uusi ja raakile, onkin yhtäkkiä "vanha" ja sillä on kauheasti tunnearvoa. Vanhat hevoset muistuttaa mua aina niistä elämänvaiheista, milloin ne hankin. Esim. Ennistä tulee aina mieleen aika lukion jälkeen, kun asuin ystävien kanssa kimppakämpässä ja oltiin vasta aikuistumisen kynnyksellä. Muistan elävästi, kun väsäilin ton ponin sivuja meidän keittiön pöydän ääressä syksyisenä iltana onneissani musiikkia kuunnellen.
- Osittain ylempään liittyen pitkät ja/tai vanhat suvut hevosilla ilostuttaa myös. On oikeesti tosi siistiä, miten paljon meitä harrastajia on aikojen saatossa ollut, ja miten on edelleen mahdollista viedä näitä vanhoja sukuja eteenpäin! Rakastan suunnitella pitkiä sukutauluja, joissa näkyy mahdollisimman monipuolisesti eri harrastajien ponit ja työ. Mun ponien suvuissa on mm. jotain poneja, jotka on vanhempia kuin jotkut harrastajat täällä forkalla! Ihan mahtavaa, että ihmisten mielikuvitusten satoa voi tälleen säilöä.
- Tietty se ilahduttaa myös, kun omat ponit löytää tiensä toisten harrastajien talleihin.
Tällaista tajunnanvirtaa nyt. Mulle virtuaaliheppailu on rentoutumista, fiilistelyä ja nostalgisointia. Jos joskus ei tee mieli harrastaa, niin ei kannata heittää kaikkea heti roskikseen - voi pitää vaikka tauon ja sitten kun palailee takaisin, niin saattaa yllättyä positiivisesti, että mitä kaikkea on saanutkaan aikaan!
-
Mä olen aivan äärimmäisen harvoin kipeenä, keskimäärin kerran kahdessa vuodessa ja korkeintaan pientä tukkoisuutta keväällä tai syksyllä, joten ei sinänsä saisi valittaa liiakseen. Olenkin kiitollinen super tehokkaasta vastustuskyvystäni.
Mutta.
Silti pakko kysyä, että miksi voi miksi, taudin täytyy iskeä silloin, kun olisi kaikkea kivaa ja tärkeää ohjelmassa??? Tänään olisi ollut estevalmennus illalla, huomenna on 3h kestävä sairaanhoidon valtakunnallinen koe (sh-opintojen päättökoe, josta pitää saada 70% oikein, jotta voi valmistua) ja loppuviikoksi pitäisi lähteä sukulaisten ja ystävien luo. Niin eiköhän mulla just nyt ole kurkku tajuttoman kipeänä ja pää ihan tukossa???
Poikaystävä onneksi antoi poikkeusluvan mennä ostamaan jäätelöä. Meillä olisi vielä pari päivää ollut sokeritonta syyskuuta jäljellä. Tää oli tosin niin kivaa ja teki voinnille hyvää, että aateltiin jatkaa samalla linjalla pidempäänkin, että sokeriherkkuja tulee vain poikkeustapauksissa hyvin harvakseltaan. Mutta nyt mehujäätä kitusiin niin puutuu tuo kurkku!
-
@sonja Ne taudit vaanii, oikeasti. Mä ainakin olen kaikki lomat kipeä, mutta en vahingossakaan työaikana.
Just viikonloppuna meinasinkin valittaa tänne vähän-niinku-aiheesta. Olisin kysynyt, että mikä teidän mielestä ylppäreissä on ärsyttävintä mun näkökulmasta, kun en osaa ihan päättää.
a) Se, että ylppärien valvomisesta ei saa palkkaa, vaikka siellähän ollaan kaikki lyhyiden päivien illat, myöhäisten aamujen aamut ja hyppytunnit ja menee työaikaa hirveästi hukkaan, kun mitään ei saa tehdä siellä.
b) Tarkastaminen ja sitä seuraava ope-kerro-mun-alustavat-pisteet -rumba. Kaikille erikseen. Jokaiselle miljardille kokelaalle. (Lieventävä asianhaara: korjaamisesta saa massia. Pisteiden kertomisesta ja perustelusta ja kommentoinnista ja lohduttamisesta ei.)
c) Se, että harjoitin korjausrumbaa tänä vuonna hirveässä kuumeessa. Opeilla on joo sairaslomat, mutta silti pitää kokeet tarkastaa ajallaan. Ja suunnitella tunnit. Ja lähettää ne sijaiselleen. Ja olla puhelinpäivystyksessä, jos sille sijaiselle tulee joku hätä. Ja meidän tapauksessa myös ettiä itte oma sijainen, vaikka tasan en minkään opettajien kanssa vapaa-ajallani hengaile (ihme porukkaa) ja täten en myöskään yhtäkään kappaletta tunne.</angst>
(Vielä selvennys: rakastan mun työtä oikeasti. En rakasta kuitenkaan palkatonta työtä, en ylimääräisiä kasiaamuja enkä ylppäreitä.)
-
Joo, mäkin täällä pää täynnä räkää, yskin ja voimaton olo, ja lauantaina ois vaarin 80-v
-
@oresama Äänestän vaihtoehtoa A. Myös yliopistolla työskennellessä tulee tehtyä aika paljon näkymätöntä työtä, joka "ei ole työaikaa" mutta on kuitenkin, mutta siitä ei vaan makseta. Metkaa.
-
Kaikki nyt flunssailee, niin mäkin. Toista kertaa kahen viikon sisään, jotain pitkittynyttä flunssaa kai. Pluspuoli se, että oon taas hirveesti saanu aikaan virtuaalipuolella juttuja
-
Oliha öh jotenki hämmentävää lukea englanninkielistä artikkelia jossa haastateltiin ei-binääristä henkilöä (onko tälle joku parempi sana? muunsukupuolinen? en oo yhtään perehtynyt näihin kun ovat itselle aika yhdentekeviä). Kun omassa päässä 'they' tarkoittaa monikkoa joten mun aivot tökki ihan koko ajan. Onneksi suomenkielessä ei ole erillisiä pronomineja mies-/naisoletetuille, mun löis kielen solmuun.