"Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista
-
Minut saa kaikessa rauhassa haukkua tylsäksi, ilkeäksi tosikoksi tai minkä nyt näkee osuvimmaksi kuvaukseksi, mikäli se on se suurin ajatus ja tarve, jonka tämä aloitus herättää.
Monta kertaa olen törmännyt jonkin idean / sääntö-/käytäntömuutostoiveen yhteydessä perusteluna "Tämä on vain virtuaalimaailma!" "Mitä haittaa siitä kenellekään on?" "Tämä haittaa mun harrastamistani." "Eikö kaikkien pitäisi saada harrastaa omalla tavallaan?" "Mä haluaisin.".
Nämä ovat älyttömän huonoja perusteluita, sillä niillä voi perustella tai kumota ihan mitä tahansa. Noin perustellen ihan jokainen sääntö ja rajoitus, oli se sitten oikean elämän pohjalta luotu tai virtuaalimaailman ikioma, voidaan pyyhkäistä pois. Kun tämähän on vain mielikuvitusleikkiä, ketä nyt mikään voi haitata kun tätä ei tapahdu oikeasti! Vasta-argumentti "Näin on aina tehty." on aivan yhtä huono perustelu.
Jokaisella on jo nyt vapaus harrastaa juuri kuten itse haluaa, joskin VRL:n / siihen kuulumattomien laitosten sääntöjen ulkopuolella, mikäli olemassa olevien laitosten sääntöjen mukainen toiminta ei itselleen sovi. Kukaan ei kiellä yhtään mitään, ellet sitten halua osallistua jonkin laitoksen tai yhdistyksen toimintaan. Silloin vastaan voi ja tuleekin jos jonkinlaista rajoitusta; valokuvilla et pääse PKK:n luokkiin, vahvasti täysiveripohjainen puoliverinen on edelleen puoliverinen eikä siten saa osallistumisoikeutta täysiveristen laukkalähtöihin, suokilla ei ole asiaa ARJ: passiluokkaan vaikka luonteessa kuinka lukisi hevosella olevan epäpuhdas passikäynti.
Minusta on aivan absurdia loikata mukaan olemassa olevaan toimintaan ja sanella, kuinka homman pitäisi muuttua jotta Juuri Minä tykkäisin harrastaa. Kokeilkaapa tätä jossain tosielämän (puolella kokoontuvassa) harrastusporukassa, yhdistyksessä, koululla tai työpaikalla. Jos ei muuta niin joudutte ainakin perustelemaan muutosehdotuksenne, eikä siihen "Mutku mä haluun." riitä.
Osaa säännöistä, rajoituksista ja käytännöistä pitääkin tarkastella ja päivittää, ja näin on tehtykin. Miltei jokainen lajilaatuarvostelu siirtyi enemmistöäänten perusteella antamaan pisteet yhdestä jälkeläisestä, sukuselvitys typistettiin kolmesta polvesta kahteen. Kukaan ei tainnut näiden muutosten vuoksi lopettaa. Joskus ilmoille on heitelty ideaa koko jälkeläisosion poistamisesta lajilaatuarvosteluista, mutta samalla ratkaisuksi on ehdotettu erillistä jälkeläislaatuarvostelua mittaamaan hevosen periyttäjän kykyjä kyseisessä lajissa. Toki täydet kisa- ja jälkeläispisteet saa kasaan mille hevoselle tahansa, mikä onkin usein näkyvä pointti laatiksia kritisoidessa. Ja tottahan se on, tarpeeksi kauan kun lähettelee osallistumisia hevonen saa sijoitukset täyteen, porrastetuissa ei tarvitse edes sijoittua kun laatispisteet tulevat ominaisuuspisteistä, jotka kertyvät kyllä kehnommillakin arvontatuloksilla.
VRL:n alainen toiminta, käsittääkseni myös VRL:ään kuulumattomat laitokset, pohjaavat tosielämän käytäntöihin, joko suoraan sellaisenaan tai virtuaaliympäristöön sovellettuina. Virtuaalimaailman perustukset tuskin horjuisivat rajuistakaan, saati maltillisemmista, muutoksista, kuten tovi sitten esillä olleesta ruunien kantakirjauksesta. Sitäkin perusteltiin kuinka se antaa harrastajille mahdollisuuksia, jokainen voi harrastaa tavallaan, eihän sitä ruunaa tarvitse kantakirjata jos ei halua mutta toinen voi haluta. Tässä ja vastaavissa tapauksissa minua henkilökohtaisesti ei hiertänyt edes realismin vastaisuus tai mikään sellainen, vaan se, että sääntöjen pitäisi joustaa ja auttaa korjaamaan aivan itse tehty päätös / moka. Oletusarvoisesti jokainen tietää, ettei ruunalle saa VIR MVA Ch:ta tai päästä kantakirjaan, ruunille on oma näyttelypalkintonsa ja kantakirjan ovet pysyvät kiinni. On ollut joka ikisen ruunan omistajan aivan oma päätös ruunata hevosensa ilman palkintoja, tai ostaa valmiiksi ruunattu, palkitsematon hevonen. Ruunien kantakirjauksen salliminen vaikutti minusta enemmän muiden kaatuneiden maidon pyyhkimiseltä, kun tähänkin ratkaisu olisi hankkia hevoselleen palkinto ennen ruunausta. Kaikille tuntuu olevan ihan okei tulla hylätyksi kilpailuissa väärän osallistumismuodon vuoksi, se <br> -tagi nyt voi unohtua ihan vahingossa tai osallistumiseen tulla muutoin joku huolimattomuusvirhe. Sen sijaan ruunaus ei tapahdu vahingossa.
Asioista saa ja pitää keskustella, mutta peräänkuuluttaisin silti vähän parempaa perustelua kuin oma mieliteko. Aivan varmasti jokainen keksii jonkin itseään rajoittavan, ärsyttävän tai ainakin harmittavan säännön - vedetäänkö kaikki huutoäänestyksellä veke, jotta jokainen voi harrastaa just omalla tavallaan (valmiiksi annetuissa puitteissa)? Silläkin uhalla, että yksi haluaa kumota säännön X ja toinen haluaa sen ehdottomasti takaisin. Nyt viimeistään hyppäsi populismin puolelle. Mutta juuri tästä syystä muutostoiveet sekä vasta-argumentit pitäisi perustella kunnolla, eikä vain sillä oman tekemisen vapaudella tai mielihalun toteuttamisella, kun kyseessä ovat yhteiset laitokset.
Korostan vielä, että minä ylläpitäjänä/tuomarina kyllä taivun sellaisiinkin muutoksiin, joista en itse henkilökohtaisesti välitä, ja mikäli en taivu, siirryn sivuun. En tietenkään voi puhua muiden suilla, mutta uskon joka ylläpitäjän ja vastuuhommia tekevän ajattelevan samoin. VRL ja laitokset ovat kuitenkin yhteisiä, eivät kenenkään egon jatkeita.
-
Saanko kysyä ihan oman ymmärryksen ja selvyyden nimissä, mikä tämän manifestin ydinajatus oli?
Onko ajatus, jota haluat avata keskusteluun se, että yksittäiset muutosehdotukset jaoksiin turhauttavat jos ne poikkeavat totutusta kaavasta, koska se tuntuu epäreilulta jaoksista pitäviä ja jaoksia ylläpitäviä kohtaan?
Vai onko huolenaihe se, ettei jaosten sisällä käydä tarpeeksi yhteistä keskustelua siitä, mikä yhteinen linja ko. jaoksen toiminnasta kiinnostuneilla on toimintatapoihinsa, jottei näitä yllätyksiä tulisi?
Vai onko huoli, jota tässä keskustelussa on tarkoitus puida se, että kuilu jaosten ja liiton alaisen toiminnan ja villin ja vapaan lapsellisen leikkivirtuaalitalleilun välillä kurottiin umpeen ihan hiljattain monen aiemmin liittoon kuulumattoman jaoksen liittymisellä ja VH-tunnuksen muuttumisella pakolliseksi kaikkiin osallistumisiin? (tämähän nimenomaan pakottaa kaikki jaosten toiminnasta kiinnostuneet ensin rekistereihin, olivat muuten harrastustavoiltaan jaosten toivomalla mallilla tai ei)
Vai onko keskustelun ytimessä oikeasti kysymys siitä, että "vedetäänkö kaikki huutoäänestyksellä veke, jotta jokainen voi harrastaa just omalla tavallaan" on jokin todennäköinen uhkakuva virtuaaliharrastuksen käytäntöihin liittyvistä asioista vapaamuotoisesti foorumilla keskusteltaessa?
Koska kaikista näistä huolista nousisi varmaan keskenään hyvin erilainen keskustelu eri ihmisten kesken, ja päällimmäisenä avaus kuulostaa hyvin turhautuneelta, mutta en oikein saa langan päästä kiinni. että halutaanko tästä rakentava keskustelu jonkin ongelman selvittämiseksi, vai onko tämä omien tuntojen purkua?
-
Muuhun kantaa ottamatta toivon, että käyt kerrankin aloittamasi keskustelun loppuun asti. Ei ole reilua kanssakeskustelijoita kohtaan, että nostat ilmaan valtavan pölypilven, josta varmasti tulee kritiikkiä (suuntaan ja toiseen), vastaat melko hyökkäävästi vastineisiin ja sen jälkeen lipeät paikalta sanaakaan sanomatta. Se ei ole kypsää ja neutraalia keskustelukulttuuria, jota tänne on kaivattu - sinä mukaanlukien. Se ei myöskään edistä tätä harrastusta tai sen ilmapiiriä mihinkään suuntaan.
Muuten kyllä näistä aiheista saisi varmasti varsin mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi.
-
@jii Totta kai saat. Pahoittelen jo etukäteen vastauksen pituutta ja polveilevuutta.
Onko ajatus, jota haluat avata keskusteluun se, että yksittäiset muutosehdotukset jaoksiin turhauttavat jos ne poikkeavat totutusta kaavasta, koska se tuntuu epäreilulta jaoksista pitäviä ja jaoksia ylläpitäviä kohtaan?
En missään nimessä ole muutoksia vastaan yleisellä tasolla, poikkesivat ne totutusta tai eivät. Olen kannattanut ja vastustanut tässä vuosien varrella useaa toteutettua sääntö-/pisteytysmuutosta. Jos kokisin homman muuttuvan epäreiluksi jaoksista pitäviä / niitä ylläpitäviä kohtaan pesisin käteni koko touhusta. Kun kyse on yhteisistä laitoksista niin kompromisseja on aivan välttämätön tehdä. Omaa takamustaan voi ajatella sen verran, osallistuuko toimintaan vai ei. En koe muutosehdotuksia epäreiluina, ja mikäli olenkin johonkin turhautunut niin sehän on ihan oma henkilökohtainen ongelmani. Monta kertaa muutos on tärkeä ellei jopa pakollinen, pysyvyys pelkästä tottumuksesta on sekin huono peruste.
Vai onko huolenaihe se, ettei jaosten sisällä käydä tarpeeksi yhteistä keskustelua siitä, mikä yhteinen linja ko. jaoksen toiminnasta kiinnostuneilla on toimintatapoihinsa, jottei näitä yllätyksiä tulisi?
Tämä ja ihan yleinen keskustelun kuihtuminen tietenkin harmittaa sekä huolestuttaa minua, olen sanonut sen ennenkin.
Vai onko huoli, jota tässä keskustelussa on tarkoitus puida se, että kuilu jaosten ja liiton alaisen toiminnan ja villin ja vapaan lapsellisen leikkivirtuaalitalleilun välillä kurottiin umpeen ihan hiljattain monen aiemmin liittoon kuulumattoman jaoksen liittymisellä ja VH-tunnuksen muuttumisella pakolliseksi kaikkiin osallistumisiin? (tämähän nimenomaan pakottaa kaikki jaosten toiminnasta kiinnostuneet ensin rekistereihin, olivat muuten harrastustavoiltaan jaosten toivomalla mallilla tai ei)
Ensinnäkin kiitos kun laitat sanoja suuhuni, vai voisitko osoittaa minullekin missä olen sanonut "villin ja vapaan leikkivirtuaalitalleilun" olevan lapsellista? Tämä on kaikki silkkaa mielikuvitusleikkiä, eikä mielestäni ole mikään kypsyyden osoitus leikkiä tätä IRL-sääntöjä peilaten. Ihan yhtä lapsellista se GP-koulupuoliveritallin pyörittäminen on kuin yksisarvisvaellusten vetäminenkin, jos tälle linjalle lähdetään. En pidä fantasiagenreä tai mitään muutakaan fiktiota, tosielämää mukailevaa tai ei, lapsellisena, vaan kulutan dekkareita siinä missä fantasiasarjoja.
Sääntömuutos pakottaa rekisteröitymään VRL:ään sekä rekisteröimään hevosensa sinne, mikäli haluaa jaosten alaiseen toimintaan osallistua. Eivätkö VRL ja jaokset sitten saisi vaatia näitä asioita, onko ihan kohtuutonta vaatia ihmisiä mukautumaan sellaisen toiminnan sääntöihin, joihin he itse haluavat osallistua? Muistaakseni tästä käytiin aikanaan keskustelua (saa korjata!), eikö tämäkin päätetty enemmistöllä tai jollakin perustellulla käytännön seikalla? Minä en ihan oikeasti muista, jos joku toinen sattuu muistamaan kuinka tämä meni niin heitättekö kommenttia! Asiaa käsittelevät topatkin lienevät siellä serveripaloa edeltäneellä foorumilla.
Ei minua tuo kuilun kapeneminen huoleta. Oletan, että mikäli haluaa harrastaa VRL:n alaisissa laitoksissa sopeutuu sääntöihin tai esittää perustellun mielipiteen sääntömuutoksille. En minä villeihin kilpailuihin osallistuessani moiti heitä (tulos)rekisterien sun muiden puitteesta tai säännöistä, vaan osallistun tapahtumaan annettujen sääntöjen puitteissa. Tai jätän osallistumatta, mikäli toiminta ei miellytä itseäni.
Vai onko keskustelun ytimessä oikeasti kysymys siitä, että "vedetäänkö kaikki huutoäänestyksellä veke, jotta jokainen voi harrastaa just omalla tavallaan" on jokin todennäköinen uhkakuva virtuaaliharrastuksen käytäntöihin liittyvistä asioista vapaamuotoisesti foorumilla keskusteltaessa?
Kärjistetty heitto.
Koska kaikista näistä huolista nousisi varmaan keskenään hyvin erilainen keskustelu eri ihmisten kesken, ja päällimmäisenä avaus kuulostaa hyvin turhautuneelta, mutta en oikein saa langan päästä kiinni. että halutaanko tästä rakentava keskustelu jonkin ongelman selvittämiseksi, vai onko tämä omien tuntojen purkua?
Kieltämättä aloitus polveilee, pahoitteluni siitä. Tiivistäminen ei koskaan ole ollut vahvin puoleni. Pääpointtinani/-ihmetyksenäni on kuitenkin tämä hyvin minäminä-tyylinen perustelu muutostoiveiden yhteydessä, ja kuinka peräänkuuluttaisin selkeämpiä perusteluita. Ihan samalla tavalla kuin joku haluaa muutoksen tapahtuvaksi toinen haluaa säilyttää asiat ennallaan, ja mikäli perusteet pysyvät siellä "mun mielestä / mä haluun" -tasolla kumpikin puoli on yhtä oikeassa ja väärässä samaan aikaan.
Esimerkiksi tuo jälkeläisten määrä. Kun tätä sääntömuutosta pohdittiin, puhuttiin paljon ns. roskajälkeläisistä, kuinka kahden kisatun varsan vaatiminen täysiin jälkeläispisteisiin aiheuttaa vain turhien, sijoitukset mielessä tehtailtujen hevosten syntymään. Ymmärrän tämän perustelun pieni vs suuri kasvattaja -näkökulmasta, suuren hevosmäärän kanssa harrastaessa hevosille on todennäköisesti enemmän kumppaniehdokkaita ihan omasta takaa. Toisaalta hevosiaan voi tarjota jalostukseen sekä myydä varsoja. Miksi se ensimmäinen varsa olisi ajatuksella tehty ja seuraavat pakon edessä tehtyä roskajälkeläisiä, ellei kasvattaja ihan itse päätä varsan olevan turha roska? Yksi perustelu taisi olla myös hevosten saaminen nopeammin laatuarvosteluun ja hevoskaupan elpyminen, kun jalostuksessa voidaan käyttää enemmän/nopeammin palkittuja hevosia. Tässä kohtaa ne lisävarsat eivät ilmeisesti olisi enää roskajälkeläisiä.
Muistan myös puolustaneeni kolmipolvista sukuselvitystä, ja siinä olin kyllä väärässä. Kaksi polvea selvitettyä sukua on ihan passeli jo silkan työmäärän suhteen (kirjoittajan kuin tuomarinkin näkökulmasta), tämän totesin nopeasti itsekin enkä ole enää turhan usein jos ollenkaan kolmipolvisia sukuselvityksiä kirjoittanut.
Eli jos vähän yritän tiivistää; peräänkuulutan perusteltuja muutostoiveita sekä vähän pelisilmää, milloin on hyvä itse sopeutua. Kompromissejahan nämä yhteiset asiat ja päätökset ovat miltei aina, joten aina joku vähän harmistuu.
-
Pikkuhetki, vastaan tähän asia kerrallaan, pääsin juuri töistä, mutta korjaan ensin rajuimman väärinymmärryksen.
@lissu-t said in "Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista:
Ensinnäkin kiitos kun laitat sanoja suuhuni
Sitä en missään vaiheessa tehnyt. Sanoin itse näin, omasta suustani. Että tavoitteellisen jaoslaatisliittolistaus-harrastuksen rinnalle voi helposti käsittää lapsellisemman - tai ehkä lapsekkaamman villin virtuaalitalleilun.
Kaipaan itse usein takaisin siihen virtuaalitalleiluun, jota lapsena harrastin - jossa pääpaino on sillä, että minulla on päässäni kivoja hevosia, joiden kuulumisia laitan ylös nettiin, missä myös muiden kanssaharrastajien hauskojen hevosten kuulumisia seurailen. Suurin osa uusista nuorista virtuaalitalleilijoista - lapsista - myös ihan jo uutuuden käsitteen takia taitaa tulla harrastukseen liiton ja jaosten ulkopuolelta, siis villiltä puolelta, jossa sääntömääräisyyttä ei tarvita.
Tämä taustoitus toivottavasti auttaa korjaamaan loukkauksen, jota en sanonut, mutta johon kiirehdit.
Sanon myös sen, että jos seuraavalla kerralla nämä keskustelut ihan rehdisti avattaisiin jollain tällaisella:
@lissu-t said in "Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista:
peräänkuulutan perusteltuja muutostoiveita sekä vähän pelisilmää, milloin on hyvä itse sopeutua. Kompromissejahan nämä yhteiset asiat ja päätökset ovat miltei aina, joten aina joku vähän harmistuu.
jossa on selkeästi oma mielipide ja oma toive ilman mitään yleismaailmallista kauhukuvien maalailua ja eriävien mielipiteiden syyllistelyä ja "haukkukaa vain ilkeäksi" -tyyppistä itsensä maalittamista, niin nämä keskustelut olisivat alusta lähtien meille kaikille paljon mukavampia ja helpompia lähestyttäväksi ja osallistuttavaksi. Eikä keskustelukulttuuri olisi aina kuolemassa kauhusta.
-
Yritän kirjottaa järkevää, ennen kun unilääkkeet kikkaa ineen. =D Pahoittelen kirjoitusvirheitä jo etukäteen.
Itse olen sääntöjen ja niiden muutosten kanssa sillä linjalla että
a) jokaisen jaoksen tai puuhapuljun ei tarvitse palvellla koko virtuaaliväkeä --> vaan keskittyy rotuun/lajiin ym. ja niiden harrastajiin ENSISIJAISESTI
b) säännöt olisivat hyvä olla mahdollisimmat puhtaat ja selkeät (tätä myös edesauttaa spesifit rajaukset)
c) yksittäinen "mä haluun"-perusteella ei lähdetä sääntömuutosta tekemään, vaan muutoksen aiheellisuus kierrätetään käyttäjäkunnalla ja tehdään jos tarve tulee harrastajakunnalta.Yksittäinen ihminen on rajallinen imemään kaikenmaailman sääntöjä, ja jotta yksittäinen harrastaja saataisiin kiinnostumaan ja olemaan mahdollisimman monessa mukana vaatii jaoksilta/järjestöiltä melko helppoja sääntöjä. Kuitenkin jo oleva harrastajuakunta ensin mukana pitäen.
Esim. vaikka vanhalta pierulta kuulsotan, niin näytelypuolella oli selkeää, että oli NJ valokuvallisille ja PKK piirretyille.
Sitten tuli VSN jossa on harvinaisuusluokat piirretyille ja pari hassua tuomaria. Sitten NJ otti myös piirretyt. Ja PKK:N pitäisi tuomaroida kaikkia piirrettyjä, vaikka hevosella olisi 10 valokuvaa lisänä. Tavallaan kaikki alkaa olemaan niin samaa massaa ja mikään jaos ei oikein hae spesifisenä hevosesta mitään, vaan ollaan silleen kaikki voi olla kaikkea ja hakea VIR MVA:n sieltä VIP MVA:n täältä ja VSN-plakaatit. Ei siinäkään sinänsä mitään väärää, mutta tutki nyt kaikkien lafkojen säännöt ja osallistupa vielä parii laatikseen tai jälkeläisarvioon, niin ikä ja terveys menee. =D + tämä hieman hajauttaa ihmisiä harrastamaan --> Vähitellen käy, että missään ei ole aktiivista toiimintaa --> Tullaan vaatimaan toisen lafkan sääntöjä mukaan toiseen, koska toisessakin on jne.Ehkä tuoreimpana sääntömutosruljannissa YLA, joka kompastui itseensä. Toivottavasti tästä vielä nousten tulevaisuutta silmällä pitäen.
Kun taas esim. VMRJ joka on tehnyt säännöt niin mukavan helpoiksi (ylimääräiset niukohtukset heitettiin roskiin), että kuka tahansa voi tulla mukaan järkkäämään kisoja ja osallistumaan. Muutama Cuppi siellä, ja kivat palkinnot odottavat ahkerampia! Tässä vain esimerkkinä
-
Vaikka tämä on "vain" virtuaaliharrastus niin jokin yhtenäinen linja on hyvä olla. Kaikki eri lafkat palvelevat kanssaharrastajia jotka perustuvat irl sääntöihin. Usein harrastajia myös kuullaan, esimerkkinä vaikka tuon yhden jälkeläisen osuus laatuarvostelussa.
Harrastus on kehittynyt huimasti jos vaikka verrataan kymmenen vuoden taakse ja uskallan väittää että parempaan suuntaan. Nykyaikana on tosin ongelmana saada tarpeeksi tuomareita/ylläpitäjiä mikä on todella iso harmi harrastuksen jatkumisen kannalta.
VRL ei ole ainut tapa harrastaa vaan harrastusmuotoja on lukuisia jotka eivät rajoitu vain suomen harrastajapiiriin. Esimerkiksi kansainvälisillä (SAS) vesillä voidaan oikeasti puhua ~30 eri lafkasta joita löytyy ihan jokaiseen lähtöön. VRL:n tapaan eivät ole yhtenäisiä eli eivät kuulu tietyn kattojärjestön alle vaan kuka tahansa voi tälläisen perustaa (jonkinnäköinen ns kattojärjestö on ollut tekeillä vaikka miten pitkään, mutta on tietääkseni yhden ihmisen varassa). Miinuspuolena on että lakkaavat välillä toimimasta eikä ole takeita että tulevat jatkamaan hamaan tulevaisuuteen asti koska takana on usein yksi ihminen. Tämän lisäksi ainakin saksalaisilta sekä ruotsalaisilta löytyy vielä omat fooruminsa joten valinnanvaraa on todella runsaasti. Heitän esimerkiksi vielä saksalaiselta harrastajalta ostetun Rosenkindin josta näkee vähän osviittaa missä kaikessa se on kilpaillut ja missä palkittu. Tämä harrastusmuoto on ymmärtääkseni kovin vieras monille joten kehotan ehdottomasti tutustumaan!
Mutta jos joku haluaa harrastaa omalla tavallaan niin se on tietysti ok. Voit vaikka perustaa oman järjestön, niinhän ne ulkomaiset harrastajat tekee. Miksi siis ei myöskään me? Se tuo mukanaan vain entistä enemmän harrastusmahdollisuuksia.
Kaikki ovat vapaita harrastamaan omalla tavallaan eikä se ole muilta pois. VRL ei ole ainoa harrastustapa. Voi kehittää oman tapansa jos hyväksyy sen tosiseikan että suurin osa harrastaa VRL:n sekä irl sääntöjen rajoissa. Tosin tällöin on se riski että harrastaa yksinään jos tukea muilta harrastajilta ei löydy.
Toivottavasti en hypännyt kovin pahasti asian yli
-
Mä en oo huomannut, että mitään päätöksiä oltaisiin koskaan kuitenkaan tehty yhden mieliksi. Vaikka joku olisi tällaista “Mitä haittaa siitä kenellekään on? Mä haluaisin.” kommentoinutkin.
Joten mua ei haittaa tällaiset kommentit, niiden pohjalta voi sitten pykätä jonkun äänestyksen ja katsoa onko asia kannatusta saava vaiko ei (tai vuorostaan lafkojen ylläpitäjät sanokaa vaan rohkeesti ja napakasti, että nyt ei ole tarpeeksi aiheellinen muutostoive ja sillä sipuli) Täydellistähän se olisi, jos kaikilta löytyisi tuota harkintakykyä vaatimuksissaan vähän enemmän. Itse en kuitenkaan ärsyyntyisi noiden lukemisesta liiaksi.Ehkä vähän sivuavaa aihetta, mutta uh ah @AnneL kiteytit ajatukseni. Oon enemmän sitä tyyppiä, että tykkään ku on selkeät jaot kaikessa. Rakastan koko ajan enemmän ja enemmän kaikkea rajattua ja yksinkertaista. Piirros harrastajana/PKK tuomarina nyt esim just tuo piirrettyjen hajaantuminen muuallekin on sellainen ei mieluinen asia. Nämä päätökset on kuitenkin tehty monen toiveesta ja oikein hyvä niin
-
Pahoittelut, iltapaltsu venyi niin, etten jaksanut välittää tästä enää tarpeeksi muotoillakseni ajatuksia järkeviksi.
Mielestäni tässä keskustelussa mielenkiintoisinta on huomata se, että perimmäinen syy "musta tuntuu" -ehdotusten torjumiselle on loppupeleissä... "Musta tuntuu" myöskin.
Jokainen joka tässä keskustelussa perustelee, miksi muutosehdotukset ja huonosti liiton sääntöihin tottuneet kanssaharrastajat johtavat virtuaaliharrastuksen rappeutumiseen, tekee niin lähinnä kehäpäätelmillä ja täysin perustelemattomilla liu'uilla lähtöasetelmasta suoraan katastrofiin. Jos sallimme X, niin tapahtuu Y. Minkä luonnonlain mukaan? Muita mahdollisuuksia ei edes harkita.
(Monilla teistä on kuitenkin myös täysin ymmärrettäviä argumentteja sen lisäksi, tartun niihin kohta.)
Sanon myös ihan läpinäkyvyyden nimissä, että itselläni ei oikeastaan ole tähän keskusteluun mitään syvää tunteen paloa laisinkaan. Olen tyytyväinen tapaan, jolla harrastan. Mutta tiedän, ettei moni uskalla puhua tämän tyyppisissä keskusteluissa ääneen, joten tahdon osallistua ihan jo senkin nimissä, että erilaisia ääniä kuuluu.
Eikä pelko ole mikään ihmekään, kun avaukset jo omien sanojensa mukaan ovat populistisia ja äärimmilleen kärjistettyjä, vaikka ne voisi tiivistää yhteen virkkeeseen.
On hienoa nähdä, että kun räjähtävästä alusta virkkeen verran nyhdettiin oikeaa asiaa esiin ilman syyttäviä sormia ja aggressiivista uhriutumista, niin kyllä - kas kummaa kun oikeasti todella voikin aloittaa jonkin oikean keskustelun. Niin se vaan menee.Hyvä puhuja ja tunteiden herättäjä voi olla myös harjaantumaton keskustelija. On syy sille, miksi väittelyssä viestinnän genrenä ja mielipidekirjoituksessa tai puheessa seurataan eri sääntöjä - toisessa tarkoitus on pitää keskustelua yllä, toisessa julistaa tyhjentävästi omat ajatukset ja lisätä mukaan niin paljon tunteellista paatosta, ettei kukaan kehtaa reagoida kuin taputtamalla lopuksi. Puhetta ja keskustelun avausta ei voi julistaa läpi keskenään samoin keinoin ja odottaa niiltä toistensa tuloksia.
Heittelen nyt kuitenkin muutamia vasta-argumentteja selkeimpiin ja järkevimpiin huoliin ihan ajatuksia herättääkseni:
Miksi joku harrastaisi VRL:n ja jaosten sääntöjen mukaan, jos ei hyväksy niitä eikä suostu sopeutumaan niihin täysin?
Jos ihan vaan mahdollisia syitä heittelee?
- Koska "virtuaalinen ratsastajainliitto" kuulostaa hienolta ja arvovaltaiselta
- Koska liiton alaisia kilpailuja järjestetään paljon, ja ne näyttävät hienoilta, ja "villit estekisat" eivät välttämättä edes terminä aukea uudelle harrastajalle erilaisena "estekisoista" yleensä.
- koska villillekin harrastajalle myös säännönmukaisesti järjestetty kilpailu tai laatis voi tarjota inspiraatiota hevosen päiväkirjaan tai kuviin
- koska kaikki ihmiset eivät vain ole kaikista asioista samaa mieltä silloinkaan, kun tahtovat harrastaa ja ovat kauan harrastaneet jaoksissa
- koska osallistuja on kiinnostunut virtuaalisen ratsastajainliiton ja sen jaosten toiminnasta mutta ei ole viettänyt vuosikymmeniä yksinomaan tarkkaan reguloidun harrastuksen parissa ja saapuu harrastuksen pariin sen ulkopuolelta uteliaana, toiminnasta kiinnostuneena tutustujana omine ajatuksineen ja odotuksineen siitä, mitä virtuaaliharrastus voi tai voisi olla
Jos avaan vapaammin: Minua mietityttää, mistä nämä silloin tällöin mainitut myyttiset uudet harrastajat, joita toimintaan aina toivotaan, oikein konkreettisesti saadaan mukaan harrastukseen, jos he eivät kuitenkaan uusina koskaan saisi olla uteliaita, epävarmoja, vanhoissa tavoissa harjaantumattomia, tyhmiä kyseleviä, muutoksia ehdottelevia, uusia liittoon liittyviä harrastajia toimintatavoiltaan. Millainen olisi tämä hyväksyttävä täydellinen uusi jaosharrastaja, ja mikseivät oikeat ummikot kelpaa kohteliaasti kohdattaviksi keskustelukumppaneiksi?
Eikö VRL ja jaokset saa vaatia osallistujalta säännöissään juuri mitä haluavat?
Totta kai saavat. Mutta jos reaktio kysymyksiin - jaoksen toiminnasta kiinnostuneiden kanssaharrastajien, eli siis muiden jaoslaisten, kysymyksiin - on herkästi hyökkäävä/puolustautuva ja torjuva, jotakuinkin koska eriävin sanavalinnoin ja äänenpainoin viesti on: "nämä nyt vain on meidän säännöt ja jos ei kelpaa niin ala laputtaa ennen kuin väännät jotakin uutta turhaa muutosta", niin aivan sama mustatuntuu-henkihän siinäkin on yllä silloin.
Sen sijaan, että kysymys on "eikö jaos saa enää säännellä omaa toimintaansa?" johon vastaus on ja on aina ollut "totta kai saa, ja pitääkin, ja sitähän jäsenet odottavat ja siksi sääntöjä tarkastelevat ja niihin tekevät omia ehdotuksiaan", mielestäni pitäisi kysyä, miksi jaoksissa koetaan, että jaosten toimintaan osallistujien on odotettava pettymyksiä niissä harrastaakseen jo puhtaasti ehdotusten käsittelyn tasolla, ehdotusten toteutumisesta nyt puhumattakaan? Miksi vastaus keskustelun avaukseen, mielipiteen esittämiseen on niin usein jo lähtiessä "jos ei kelpaa, ei kannata tulla tänne"?
Eikö ulkopuolelta tulevien harrastajien automaattinen torjuminen, ja heidän (= sekalainen joukko eri ihmisiä) ehdotuksistaan kyräily tällaisissa mieltä vaivaavia muutoksia yhtenä könttänä vatvovissa keskusteluissa, juuri varmemmin kuihduta jaosten toimintaa, kuin heidän kohtaamisensa asiallisesti?
Mielestäni keskustelu esimerkiksi jälkeläisten määrästä ARJ:n toiminnassa oli erittäin hyvin perusteltu, eikä mitään tyhjää mutkuilua. Nykyisellään ARJ:n jälkeläismääräsäännöt tekevät laatuarvosteluun osallistumisesta hankalaa harrastajalle, joka ei pidä puhtaasti askellajihevossiittolaa, vaan esimerkiksi yhden käden sormiin mahtuvaa lukua kilpahevosia. Ei se ole mitään musta tuntuu vääntöä, vaan niinhän se ihan oikeasti on.
Jaoksilla on täydet oikeudet sanoa "siitäkin huolimatta, että asia on näin, niin me emme halua muuttaa sääntöjämme, sillä me emme halua panostaa satunnaisten harrastehevosten palvelemiseen, vaan nimenomaan sääntömääräisesti kasvatettaviin jalostushevosiin ja niiden määrään", jos asia todella on niin. Mutta senkin voi tehdä asiallisesti ja rakentavasti julistavan, uhriutuvan, syyttelevän, äimistelevän jne. sijaan, kuten tuntuu, että tapana usein on.
Samoin kannustan myös tämäntyyppisissä keskusteluissa aloittajapuolella olleita lukemaan tilanteita hieman suopeammin. Kysymys esimerkiksi siitä, saako joku tietyntyyppinen hevoseläin osallistua toimintaan, jossa muutkin samoista lajeista kiinnostuneet harrastajat harrastavat toimintaansa tai saako hevonen, jolla on sekä valo- että piirroskuvia tiedoissaan, osallistua PKK:n näyttelyihin eivät välttämättä ihan oikeasti ole piruuttaan kysyttyjä!
Ihan oikeasti!
Joku saattaa ihan rehellisesti vilpittömästi aidosti vain olla utelias TEIDÄN JAOKSESTANNE, TEIDÄN TOIMINNASTANNE, SIITÄKIN HUOLIMATTA ETTEI OLE ENNESTÄÄN AIVAN TÄYSIN SEN SYÖVEREISSÄ. Uskomatonta, eikö totta? Kyllä se välillä on, kun sävy niin usein on tämän keskustelunavauksen kaltainen.
Nämä kysymykset yleensä eivät ole osoitus vilpillisestä halusta pilata koko virtuaalitalleilu jollakin salakähmäisellä juonella, jolla pilataan kaikkien elämä, vaan nimenomaan osoitus aidosta halusta olla mukana kanssaharrastajien arvostamassa toiminnassa.
Halutaan sitä tai ei, kyllä liiton alaisella toiminnalla on prestiissiä - arvovaltaa - joka houkuttelee mukaan kaikesta harrastusasenteiden konfliktista huolimatta.Jos lähtee uteliaana varmistelemaan lähtökohtia mahdolliselle toimintaan osallistumiselleen, ja saa välittömästi lokaa niskaan järjestäjien säikähdyksen takia, että joku täällä kehtaa ääneen edes lausua muuta kuin totuttuja ajatuksia, niin voi tosiaan olla, että jaoksista tosiaan loppuu pian sekä järjestävät että osallistuvat tahot. En tiedä, pohditaanko tätä kuinka usein syynä osallistujakadolle, mutta ehkä pitäisi.
Mutta tämä tosiaan omaa mutuiluani aamupalapöydästä ennen töihin lähtöä. Saa olla eri mieltä ja samaa mieltä, näitä itse usein pohdin.
-
En nyt tosiaan ole ihan varma, että onko tämän aiheen tarkoitus, että tässä keskusteltaisiin yleisesti sääntömuutoksista vai mistä, mutta bussimatkalla tossa tuli mietiettyä yleisesti aihetta, joten...
Mietteitäni säännöistä...
Jos olemassa on Sääntö-Suomi, niin on kyllä olemassa oikea Sääntö-Virtuaalimaailmakin. Sääntöjä on joka lähtöön. Jos olisin täysin ummikkona lähtenyt mukaan ilman aiempaa tiivistä ht.netin stalkkausta, harrastukseni olisi satavarmasti kuollut alle kuukaudessa, koska uusien monimutkaisten juttujen sisäistäminen on mulle aika hankalaa. Ja edelleen näen virtuaalimaailman virallisen toiminnan jäykkänä ja monimutkaisena, vaikka luovin jo sujuvasti virallisessa toiminnassa mukana.
Toki VRL:n alaisuus tekee jaoksista yhtenäisiä ja sinällään on helppoa, kun omaksuu yhden laatuarvostelun toiminnan, niin ymmärtää samalla muutkin. Mutta samalla en ymmärrä alkuunkaan, mihin näitä ihan kaikkia sääntöjä tarvitsee. Tai siis ymmärrän toki, että jokainen sääntö on ihan varmasti mietitty läpi ja jotain sääntöjä on pakko olla, mutta pyörisikö virallinen toiminta hieman höllemmälläkin otteella? Tarkoitan esimerkiksi sitä, että jos hevosen säkäkorkeus on sivuilla 155cm ja VRL-profiilissa 156cm, hevonen hylätään, koska tiedot eivät ole yhtenäiset. Mitä VÄLIÄ sillä on, että on tullut (todennäköinen) näppäilyvirhe, koska seuraavan kuun tilaisuudessa omistaja on korjannut tiedon ja hevonen kuitenkin saa palkinnon. Joo se on täysin oma vika (köh köh, esimerkin näppäilyvirheen tehnyt ihminen olin minä :D), että tiedot eivät täsmää, mutta tämä pilkuntarkkojen sääntöjen läsnäolevuus kaikenlaisessa virallisessa toiminnassa on jokseenkin kuluttavaa minulle itselleni (puhun nyt vain omasta puolestani). Puhumattakaan siitä muistanko merkitä sivuille, että hevonen on vähintään 8-vuotias (jonka poistan sitten yleensä heti laatuarvostelupalkinnon tultua, koska en pidä hevosilla mitään tiettyä ikääntymistä). Olen miettinyt, että miksi on tärkeää tietää, onko virtuaalihevonen varmasti yli 8-vuotias. Jos sivuilla ei lue mitään, eikö oletusarvo voisi olla, että se on yli 8-vuotias ja luottaa siihen. Jos siellä lukee, että 2-vuotias, niin se johtaisi tietenkin hylkäykseen. Ymmärrän, että säkäkorkeus on tärkeä tietää esimerkiksi luokkarajotteiden kanssa, mutta jos sivuilla lukee 158 ja profiilissa 156, onko sillä käytännön merkitystä? Toki jos sivuilla lukee 160 ja profiilissa 142, niin herää kysymys onko kyseessä hevonen vai poni, jolloin sillä on käytännön merkitystä. Nämä nyt ovat vain mun mietiskelyjä pitkien sääntörimpsujen osalta, jotka joskus saavat mun motivaation lässähtämään ja en vaan jaksa osallistua tässä kuussa mihinkään, kun en jaksa alottaa sitä tarkastelurumbaa läpi, että kaikki tiedot täsmää ja kaikki löytyy. Sitten pääsee noita aivopieruja multa osallistumisiin, jotka johtaa hylkäyksiin ja se on lisätyötä sitten paitsi ylläpidolle, myös mulle itselleni. Voisin olla toki niin valveutunut harrastaja, että teen kaiken huolellisesti jo alussa ja näppäilen valmiiksi järkevän 8-vuotispäivän hevosen sivuille, mutta kun en vain ole. Olisinpa
Jos edeltävän tekstini perusteella lähtisin tiedustelemaan tätä asiaa virallista reittiä pitkin, olisi minulla tarjota kuitenkin perusteluksi "musta vaan tuntuu raskaalta, kun on niin monta eri huomioitavaa juttua ja haluaisin, että näin montaa sääntöä ei olisi". Ei sen kummempaa, kuin työelämässäkään, kun kahvipöydässä tuumimme, että on muuten hiton raskasta ku alkometrin pillit on eri päässä taloa ku lääkehuone. Et kun ei vaan oikeesti nappaa kävellä koko ajan sinne hakemaan ja täydentämään, et miks ne ei vaan voi olla lähempänä. Ja kyllä hyväksyn, jos esimies sanoo, että ei niitä kyl voi siirtää kun paloturvallisuuden takia saa varastoida tavaraa vain varastokäyttöön osotetuissa huoneissa. Sitten pitää mukautua. Mut tulipahan kysyttyä! En siis näe "mut ku mä haluun" -tyyppistä perustelua välttämättä sellaisena, josta pitäisi millään tasolla provosoitua tai ärsyyntyä. Sitä kautta aukenee usein monia mielipiteitä ja ehkä ideoitakin, kun ei tarvitse heti alkuun väsätä esseetä perusteluineen, miksi haluaisi jonkun asian olevan eri tavalla. (Joo sori, kärjistys)
Joka tapauksessa en vaadi mitään sääntömuutoksia, koska näitä sääntöjä on ollut laatimassa sellaiset ihmiset, joilla on pitkä kokemus siitä, miksi juuri näitä sääntöjä on ollut tarve laatia (esim. olettaisin harrastajamäärän olleen huomattavasti isompi ennen kuin itse olen alkanut harrastaa, jolloin tarvetta tarkoille säännöille on ihan eri tavalla kuin pienellä porukalla harrasteltaessa). Tässä oli nyt vain yksi näkökulma siihen, että vaikka ilmoittelen hevosiani viralliseen toimintaan mukaan (ja jopa tykkään siitä!) ja mukaudun ihan jokaiseen sääntöön, pidän kuitenkin virallista toimintaa jäykkänä ja ajottain jopa epäinspiroivana tapana harrastaa. Samalla kuitenkin pidän virallisesta toiminnasta, koska jaokset ovat aktiivisia; kisoja ja laatuarvosteluita on säännöllisesti, koska niin moni harrastaa juuri virallista toimintaa. Eli puolensa ja puolensa! Ja se on henkilökohtainen ongelmani, jos mulla moti laskee välillä milloin mistäkin. Ei se kuitenkaan saisi olla este avoimelle keskustelulle, koska ainahan voi olla, että jostain muustakin tuntuu raskaalta tai työläältä samat asiat ja sitä kautta tulisi mietittyä, olisiko ajankohtaista päivittää toimintaa/sääntöjä. Jos ei, niin sitten totean vain olevani yksin asiani kanssa ja mukaudun siihen kyllä Tai jos mä haluaisin keksityn rodun mukaan x toimintaan, ehkä siitä innostuisi isompi porukka. Jos ei, niin sitten ei.
Kaikesta huolimatta tietenkin jokaisen jaoksen tms. ylläpitäjillä ja käyttäjäkunnalla saa ja pitää olla päätäntävalta siitä, millaista kyseisen lafkan toiminta on ja mille rodulle/lajille/käyttäjäkunnalle se on suunnattu eikä ihan jokaiseen villitykseen tarvitse lähteä mukaan (etenkin jos se tuottaa lisätyötä), mutta toivoisin avoimempaa kulttuuria ja ehkä hieman lempeämpää suhtautumistapaa erilaisille ehdotuksille ja harrastustavoille. Kuitenkin meitä virtuaalihevostelijoita on häviävän pieni määrä ja olisi kiva, että meidän harrastustavoista löytyisi jotain sellaisia juttuja, joita voisi yhdistää ja näin ollen saada enemmän aktiivisuutta sen sijaan, että kaikki harrastelee siellä rajatuissa omissa porukoissaan. (Tämäkin vain minun mielipiteeni ihanteellisesta virtuaalimaailmasta ja jollain toisella voi olla erilainen käsitys )
/ edit! Huomhuomhuom! Ei ole tarkoitus missään määrin mollata virallista toimintaa, jos joku niin ajattelee. Tämän haluan selkeästi sanoa, ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Vaan omaa pohdintaa ylipäätään säännöistä ja sääntömuutoksista ja niiden esille tuomisesta. Tykkään itse villeistä ja virallisista molemmista ihan yhtä paljon
-
@Sylvi En ota muuhun kantaa kuin tuohon, miksi virallinen toiminta usein on jäykkää ja miksi sillä on väliä, jos vaikka säkäkorkeus tai ikä ei täsmää. Käytän tässä nyt vain esimerkkinä mainitsemaasi säkäkorkeutta. Jos hevosen sivulla lukee 100cm korkea ja VH-profiilissa 160cm, on helppo ymmärtää että nyt on joku pielessä ja hevonen hylätään. Näin radikaaleja virheitä harvoin on mutta vaikka 10 sentin heitto voi olla kiistanalainen, toisen mielestä se on ok ja toisen ei. Jos sallittaisiin muutaman sentin heitto, onko se nyt sitten omistajan mielestä viisi ja tuomarin mielestä kaksi. Siksi on helpompaa ja kaikille reilua, että heittoon on nollatoleranssi = joko on tai ei ole, ja jos on, niin hylätään. Tämä tuo myös tasavertaisuutta eri lafkojen välille, kun kaikissa on samat säännöt käytössä. Toisaalta tähänhän voitaisiin kehitellä esim. sääntö, että 1-2cm heitot sallitaan, mutta sehän olisi taas yksi sääntö lisää tähän meidän sääntöjen maailmaan. Juttuhan on niin, että tässä ei tarvitsisi olla niin kamalan tarkka. Mun mielestä tällaiset pienet jutut kuten esim. säkäkorkeuden täsmääminen voisi hyvin olla höllempiä. Kyllähän se välillä tuntuu hölmöltä hylätä hevosia pienistä virheistä, usein selvistä vahingoista, mutta siinä on taustalla se tasavertaisuus: samat säännöt kaikille.
-
@amy Aivan totta! Eikä mielestäni ole mitään järkeä tehdä uutta sääntöä muokkaamaan vanhaa sääntöä, sehän vasta sekavaa olisikin jos olisi erilaisia muutaman sentin heittoja tms. Tykkään juuri siitä, kun kaikkien eri laitosten säännöt on samat
Mutta mun aivot toimii niin, että kaikkiin luotettaisiin sen verran, että sitä säkäkorkeutta tai ikää ei välttämättä tarvisi ilmoittaa ollenkaan perustiedoissa. Että luotettaisiin, että ne on oikein (ts. soveltuvat luokkarajoituksiin jne.) ja jos ei olekaan (mikä olisi varmaan harvinaista), ei se maailmaa kaataisi ja todennäkösesti käynyt vain joku kämmi. Jolloin säännöt olisivat ehkä simppelimmät ja helpommin lähestyttävämmät. (En tiedä olisiko)
Tämä mun sääntöpohdinta oli lähinnä siksi, että avasin, miten jollekin harrastusta selkeyttävä sääntörypäs saattaa ihan toisen luonteiselle ihmiselle näyttäytyä oikeana sekamelskana Tulee se toinenkin puoli esille.
-
Pohdiskelin tätä aihetta tässä yön yli, kun en puhelimella viitsinyt vastauksia näpytellä. En myöskään ollut varma, olisiko minulla mitään järkevää sanottavaa tai lisättävää tähän keskusteluun. En myöskään ollut varma, haluaisinko ylipäänsä osallistua keskusteluun. Siihen ajatukseen minä itseasiassa sitten havahduin; ihanko todella joudun jatkuvasti virtuaalimaailmassa (maailman ihanimmassa harrastuksessa!) miettimään, että voinko tai haluanko osallistua keskusteluun. Todella toivon, että tämä meidän harrastajayhteisömme olisi sellainen, että kuka tahansa uskaltaisi kysyä ja ehdottaa mitä tahansa, ja toivon, että asioista voitaisiin keskustella avoimesti ja sivistyneesti ketään loukkaamatta ja myöskin loukkaantumatta. Joten tässä minä nyt olen, keskustelemassa ja pohtimassa. Koska se on oikeastaan koko tämän harrastajayhteisön perusta.
Aloitetaan nyt siitä, etteikö henkilökohtainen haluaminen olisi muka hyvä peruste joillekin asioille. Minun mielestäni koko ihmiskunta rakentuu hyvin pitkälti halun varaan. Ihmiset tekevät asioita tunteiden pohjalta; sen perusteella mikä tuntuu mukavalta ja tuottaa mielihyvää. Ihmisten historiallinen kehityskin pohjautuu pitkälti siihen, että joku halusi jotakin; äänestää johtajistaan, ilmaisia kirjastoja, äänioikeuden myös naisille, jakaa äitiyspakkauksia, peruskoulutuksen maksuttomaksi kaikille.
Hyvänä esimerkkinä tästä ovat esimerkiksi kansalaisaloitteet. Ensin joku hyvin pieni joukko haluaa asiaa x, joten siitä tehdään kansalaisaloite. Jos aloite saa kannatusta riittävästi, se siirtyy päättäjille käsittelyyn. Kaiken tämänkin toiminnan pohjalla on, että joku yksilö tai pieni joukko on halunnut sitä asiaa x. Sen takia sitä yritetään viedä eteenpäin. Jos kannatus on liian pientä, asia ei mene eteenpäin. Jos kannatusta on paljon, sitten päättäjien työnkuvaan kuuluu, että se asiaa täytyy ottaa käsittelyyn. Sitten päättäjät sitä asiaa pohtivat puolin jos toisin ja tekevät lopulliset ratkaisut. Ilman kunnollista perehtymistä, käsittelyä ja kunnollisia perusteluja päättäjät eivät saa kumota kansalaisten ehdotuksia. Kaikki päättävällä tasolla olevat eivät siis voi äänestää suoraan punaista, koska eivät halua asiaa x toteutuvaksi tai käsiteltäväksi. Sillä tasolla on pakko perustella muullakin kuin halulla. Pähkinänkuoressa; halusta asiat lähtevät liikkeelle ja ensimmäisenä perusteluna pelkkä halu on oikein erinomainen perustelu. Laajemmassa mittakaavassa täytyy sitten vertailla laajemmin ja perustella muullakin kuin halulla. Vaikka toki se halu kulkee siellä mukana koko ajan; asioiden haluaminen vain yksinkertaisesti ohjaa kaikkea mitä ihmiset ja muutkin elävät olennot haluavat. Ja mikä on perustelun lopullinen tavoite, jos ei muuttaa toisen ihmisen sen hetkistä halua?
Virtuaalimaailma ei toki ole varsinaista politiikkaa, mutta yhtäläisyydet ovat kuitenkin suuret. Meillä on käyttäjäkunta ja sitten on järjestöt, joita ylläpitäjät ja tuomarit äärimmäisen tärkeänä työnään pyörittävät. Mutta mitä tekee järjestöllä, jolla ei ole käyttäjiä? Ei oikeastaan mitään. Sellaisia järjestöjä meillä ei vielä toistaiseksi ole, mutta tällä tahdon vain korostaa sitä, että järjestön lopullinen tavoite on kuitenkin palvella nimenomaan käyttäjiä. Ei sitä järjestöä itseään.
Jos yksittäinen harrastaja tai pienehkö joukko harrastajia jostain asiasta kysyy tai ehdottaa jotain muutosta, niin sitten siitä asiasta voi kaukessa rauhassa keskustella ja kertoa, miksi asia on tietyllä tavalla. Jos keskusteluun alkaa ilmaantua sellainen sävy, että useampikin ihminen on sitä mieltä, että tämä tietty tapa ei olekaan hyvä, vaan uusi ehdotus on parempi, niin silloin ylläpidon täytyy asiaan reagoida. Ylläpitopuoli ei valitettavasti voi sanoa, että me emme tätä halua ja piste. Miksi? Koska kuten yllä sanoin, järjestön täytyy palvella käyttäjiä, ei itseään. Samalla tavalla kuin valtion pitäisi palvella kansalaisia.
Se, että joku kokee säännön y ongelmalliseksi ja kaipaisi siihen muutosta, ei tarkoita sitä, että säännön keksijä tai sääntö tai ylläpito olisivat kaikki ihan p*skaa. Tällaista ei tosiaan kannata heti olettaa. Ehdotuksia tulee ja menee, eivätkä ne ole koskaan hyökkäyksiä ylläpitoa tai säännön keksijää kohtaan. Ne ovat vain ehdotuksia ja ideoita. Ilman ehdotuksia ja ideoita ihmiset asuisivat vieläkin puussa.
Ylläpitäjänä ehdotuksia kohdatessani laittaisin tänne meidän maan mainioon Keskustaan topicin, jossa asiaa voitaisiin puida. Ehdotettiin asiaa x, äänestätkö kyllä vai ei? Ja niin, että saa perustella enemmänkin jos haluaa, mutta tällä meidän tasolla pelkkä halu on kyllä ihan riittävä peruste. "En halua asiaa x." tai "Haluan asiaa x." Eikä tällaista topicia tarvitse/kannata luoda vielä siinä vaiheessa, kun ihan muutama harrastaja on jotain asiaa tuonut esiin. Sitten, kun asian on tuonut esiin useampi, tulisi asia nostaa yhteiseen pohdintaan. Pohdinnan ja kyllä/ei-vastausten laskemisen jälkeen olisi helppoa katsoa, kumpi puoli on saanut enemmän kannatusta. Jos kannatus jää vaikka 50-50 tai 60-40, ei muutosta vielä kannata lähteä tekemään niin epäselvässä tilanteessa; silloin on ylläpitäjän ok vetää linja, että tällä kannatuksella ei vielä vedetä läpi, odotetaan lisä-ääniä ja/tai palataan käsittelyyn joskus toiste. Mutta jos kannatus on selkeästi 70% kyllä ja 30% ei, niin silloin minun mielestäni ylläpidon on syytä tämä muutos hyväksyä, vaikka itse olisi äänestänyt ei.
Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen kysyisinkin; onko virtuaalimaailmassa jossain tilanteessa tehty muutoksia yksittäisten harrastajien tai hyvin pienen joukon toiveiden pohjalta? Onko näin todella päässyt käymään? Onko tämä todellinen uhka, että pienet joukot mullistavat koko virtuaalimaailman ja vievät pohjan enemmistön harrastustottumuksilta?
-
@annel said in "Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista:
Ehkä tuoreimpana sääntömutosruljannissa YLA, joka kompastui itseensä. Toivottavasti tästä vielä nousten tulevaisuutta silmällä pitäen.
Sitten haluaisin vähän keskustella tästä, koska minulle kaikista järjestöistä tärkein YLA on mainittu Ihan puhtaasti uteliaisuudesta haluaisin kysyä, millä tavalla YLA kompastui itseensä ja miten se voisi tulevaisuutta ajatellen nousta? YLA:n tilaisuudet ovat olleet täynnä KOKO vuoden, niin pohdin tässä, että miten järjestö tästä voi vielä petrata? Tilaisuuksiin otetaan toki nyt vain 20 hevosta per tilaisuus, mutta silti käyttäjiä näyttäisi riittävän oikein hyvin, kerta tilaisuudet täyttyy.
YLA:n sääntömuutosprosessi oli todellakin sekava ja monimutkainen, sitä en kiellä yhtään. Ylläpitotasolla sääntömuutoksen eteen viemiseen tuli todella suurta draamaa, joka ei oikeastaan liittynyt siihen sääntömuutosprosessiin itseensä mitenkään. Ne epäselvyydet ja riidat, jotka silloin syntyivät, on kuitenkin jo mennyttä, jotan ei palata niihin.
Itse sääntömuutostarve kuitenkin nousi silloin KOLMELTA taholta; ylläpidosta, tuomareilta JA käyttäjiltä. Kaikilta järjestön toiminnassa mukana olevilta siis. Tältä pohjalta sääntömuutosta alettiin suunnittelemaan ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että koko pisteytys olisi syytä selkeyttää ja päivittää alusta loppuun. Ja voi juku miten paljon ja miten rakentavasti niistä muutostarpeista keskusteltiin! Sekä vanhassa, sittemmin kaatuneessa Keskustassa, että myös täällä uudessa Keskustassa pohdittiin asiaa ja pisteytyskohtia puolin ja toisin, viestejä kertyi useita kymmeniä ja todella pitkiä keskusteluja.
Ensimmäinen sääntömuutosrunko meni metsään. Sellaista välillä käy, kun asioita muutetaan; trial and error. Epäonnistumisen pelko ei kuitenkaan ole syy olla yrittämättä. Noh, askeleissa peruutettiin ja asia otettiin uudestaan tapetille, pisteytys rakennettiin vielä kerran alusta loppuun uudestaan. Ja nyt, minun mielestäni ainakin, pisteytys on TODELLA selkeä ja palvelee sitä asiaa, mihin YLA on rakennettu; yleislaadukkaiden hevosten palkitsemiseen hevosen painotuksesta tai rodusta, tai omistajan harrastustyylistä riippumatta.
Mikäli jossain edelleen on käyttäjiä, jotka haluaisivat käyttää YLA:n palveluita, mutta kokevat pisteytyksen tai järjestön muuten huonoksi, niin silloinhan täytyisi ehdottomasti laittaa sähköpostia ylläpidolle tai laittaa viestiä tänne Keskustaan YLA:n topiceihin. Rohkeasti voi mennä ja kysyä "hei, minua häiritsee tämä asia z, mitä mieltä olette muut, olenko ainoa jota tämä häiritsee"
Mutta tämän(kin) topicin pohjalta en ihmettele yhtään, jos muutosehdotusten tai kysymysten kanssa esiin tulo hirvittää, kun vastaanotto on tällainen. Toivon todella, ettei näin olisi.
Millainen on hyvä järjestö? (minun mielestäni)
- avoin ja ystävällinen ilmapiiri
- helppo ottaa yhteyttä ylläpitoon
- läpinäkyvä toiminta: esim. tuomarointi ei ole salatyötä, vaan tuomareihin saa tarvittaessa yhteyden
- selkeät, mahdollisimman yksinkertaiset säännöt
- järjestöllä on selkeä tavoite tarjota asiaa x tai korkeintaan asioita x, y ja z (jos sama järjestö tarjoaa liian monta asiaa, homma menee monimutkaiseksi ja paketti leviää)
- muutosvalmiutta, keskusteluvalmiutta, palveluhenkeä
- vastaa käyttäjien kysymyksiin ja ehdotuksiin
EDIT/ "läpinäkyvä toiminta: esim. tuomarointi ei ole salatyötä, vaan tuomareihin saa tarvittaessa yhteyden" --> Tähän sellainen lisäys, että mielestäni tuomarien nimiä ei tarvitse olla julkisesti listattuna suoraan pisteiden kohdalle. Niin ei taida missään ollakaan. Mutta on mielestäni todella tärkeää, että käyttäjällä on olemassa mahdollisuus kysyä pisteistä tuomarilta, ja että tuomarilla on jonkinlainen perustelu pisteille. Tapahtui tämä ajatusten vaihto sitten suoraan käyttäjältä tuomarille tai sitten käyttäjältä ylläpidon kautta tuomarille ja takaisin. Itse olen useampia kertoja varmaan kohta 10 vuotta kestäneen YLA:n pistetuomariuran aikana perustellut hevosten omistajille pisteitä, ja ne keskustelut ovat ainakin omalta osalta menneet oikein ongelmitta. On aina tainnut mennä niin, että ylläpito on laittanut minulle viestiä tyylillä "hevosen Poni-Pullero pisteille pyydettiin perustelua, vastaatko minulle niin välitän omistajalle"
-
@sonja said in "Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista:
Ehkä tuoreimpana sääntömutosruljannissa YLA, joka kompastui itseensä
Silloin sääntömuutosruljanssi tosiaan kompastui itseensä. Esimeirkkinä oli tuo muinainenrumba, joka kesti useita kuukausia, mutta siihen tuli ratkaisu ja hienoa, että ohi ja nykyään ja YLA toimii.
Kieliopillisesti olis pitänyt kirjoittaa: YLA:n sääntömutosruljanssi, joka kompastui itseensä. Ja ehkäpä painottaa että tarkoitin kyseistä tapahtumaa kaikkine säätöineen, joka kesti kuukausia. Onneksi tosiaan kääntyi voitokkaaksi, mutta vei myös YLA-harrastajia harmillisesi. Pointtina siis esimerkkinä kyseinen aikakausi, kun tehdään asioista vaikeita ja toiminta on keskeytyksellä pitkää. Ehkäpä osittain aloituspostauksessa mainitun mä haluun-hengen takia. Siis esimerkkinä siitä. (Ei YLAsta itestään, jos nyt pitä rautalangasta väntää)
Takaisin asiaan:
Palaute on varmasti kaikkiin lafkoihin aina tervetullutta, mutta aikoinaan itsekin on PKK:n puikoissa pitkään ja paljon säännöt kehittyivätkin sinä aikana. ESIMERKKINÄ Kuitenkin itse nihkeilin VSN:n antaman KTK-kelpoisuuden kanssa pitkään. Perusteena oli, että valokuvapuolella kelpoisuus tulee kantakirjoihin, muttei piirrospuolella. Tässä nihkeilyssä oli se syy, että VSN arviointiperuste piirretyille oli melko eri kuin PKK, esim. tekniikalla ei ollut väliä, läpipiiirrot hyväksyttiin. Kuitenkin kun valokuva hevosesta on kuitenkin aina valokuva, joten se ei eroa muissa kantakirjoissa.
Noh, yleisö halusi kuitenkin että tämä reitti PKK:n kantiksiin on ok, niin tehtiin sitten näin. Kantakirjauksiin sitten tuli poneja, jotka eivät olisi edes EO-sertiä PKK:ssa saaneet. Tämä myös vaikutti innokkuuteen tuomaroimisessa. Olihan entisten "jumalaisten hienojen piirrohevosten arviointi KTK:ssa" nyt sotkettu näyttelyn peruskauralla. Ts. laski fiilistä tehdä hommaa.
Summa summarum tämän esimerkkini pointti: "Mä haluun sitä tätä ja tota sekä hepposet sääntömuutokset" voi saada kyseisen lafkan tuomarin tekemään jotain muuta hommaa kuin mihin tuli alunperin lähdettyä. Ja toki joskus homman mielekkyys voi myös parantua. Mutta uskoisin, että ajankäytön ja jaksamisen lisäksi vastuutehtävien lopetuksen syy voi olla juurikin epämiellyttävien uusien sääntöjen toteuttaminen, jolloin inspis laskee.Yksi pointti keskustelua, joka nyt ei tietenkään tarkoitua, että turpa tukkoon kaikki haluajat. Vaan huomionarvoinen seikka.
-
Nostan sen verran vielä esimerkiksi tällaisen ison könttäkeskustelun suossa vellovia huolia:
@annel said in "Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista:
Tämä myös vaikutti innokkuuteen tuomaroimisessa. Olihan entisten "jumalaisten hienojen piirrohevosten arviointi KTK:ssa" nyt sotkettu näyttelyn peruskauralla. Ts. laski fiilistä tehdä hommaa.
Onko tästä jälkeenpäin syntyneestä ahdistuksesta kunnolla keskusteltu PKK:n järjestäjien ja osallistujien välillä sittemmin? Jos tuomaristossa on selvästi toiveita korjata asiaa jollain tapaa, kannattaahan siitä nyt keskustella (ja meinaan todella keskustella, ei tehdä tämän ketjun aloituksen kaltaisia pamfletteja).
Onko asiasta keskusteltu VSN:n ylläpidon kanssa, josko VSN:n ja PKK:n piirroskantiskelpoisuuksia voisi sovittaa paremmin yhteen? Jos kahden eri kantakirjapuljun palkintoja sovitetaan yhteen, miksei muutosta voida jälkikäteen ulottaa myös hiomaan hieman kummankin säännöstöä tuomarointiperusteiden osalta?
Jos mitään asiallista pohdiskelua asiasta ei ole laajemmin käyty, vaan se on jäänyt ainoastaan pienen piirin märehtimiseksi katkeroittamaan tuomarointitunnelmia, niin olisiko tästä syytä avata uutta keskustelua piirrosharrastajien ja shownäyttelypoppoon kesken, jos tuo muutos yksinään todella on merkittävästi vaikuttanut PKK-tuomareiden haluun tehdä hommaa?
Itselleni tämä oli ainakin uutinen, ja aika surullinen sellainen. Onhan se kurjaa jos tuomarit eivät tykkää tuomaroinnista.
Toisaalta aivan yhtä lailla kuulostaa ikävältä piirrosharrastuksen ollessa kyseessä ajatus siitä, että kaikki muut osallistujat kuin entinen KTK-kerma nähdään ainakin tämän muotoilun perusteella tuomaristossa rumana sotkuna ja fillerinä aitojen ja yritteliäiden teosten sijaan... Viestin muotoilu varmaan ontui enemmän kuin todellinen asenne muita piirtäjiä kohtaan, toivon niin.
Tästä vedän aasinsillan myös omaan hieman aiheen viertä kulkevaan mielipiteeseeni, joka ei @AnneL ole suoraan sulle osoitettu. Itse asiassa tämä on juuri sellainen aihe, josta voisin avata joskus uuden kysymysketjuni. Otan sen kuitenkin puheeksi nyt, kun täällä ollaan.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä totta puhuen vieläkään ymmärrä, miksi "piirretyt kuvat kunniaan"-niminen laitos on pitkään ollut niin kovasti vastaan sekakuvallisten hevosten osallistumista.
Siinäpä se. Tämä ei valvota mua öisin, mutta mietityttää silloin tällöin piksiponeillessa.Faktahan on se, että PKK:n palkintohevoset ovat (mielestäni yhä vieläkin!) ÄLYTTÖMÄN taitavien taiteilijoiden toisintoja rakennevalioista hevosista. Siihen ei moni pysty. Voittajat todellakin ansaitsevat kunniansa.
Se kunniakas kova taitotaso - ja kommentit siitä, roskaako peruskaurataso ktk-palkintopalleja - kuitenkin myös pitää monet halukkaat piirtäjät piirrostalleilun ulkopuolella. PKK on hieno, mutta myös pelottava tavalliselle sunnuntaipiirtäjälle.Sekakuvallinen hevonen - näin väitän minä - on yleensä ei-piirrostalleilijan turvallinen keino lisätä virtuaalihevosteluunsa hieman piirrostalleilua. Jos hevonen on pääasiassa valokuvallinen, ei PKK:n rakennehylsyjä tarvitse pelätä. Mutta jos sille piirtää silti joitain muita kuvia, niin sen kanssa pääsee harrastamaan piirrostalleilun parhaita puolia - luovuutta, ja mahdollisuuden nähdä virtuaalihevonen uusissa tilanteissa.
Sekakuvat eivät - väitän, ja toistan tässä itseäni - ole joku kiero juoni salakavalasti pilata piirroshevostelu valokuvahevosilla, vaan toiminnasta kiinnostuneen potentiaalisen uuden PKK-laisen aito ja vilpitön pyrkimys osallistua piirroshevosteluun sillä tasolla, joka on omistajalle itselleen turvallinen.
Siksi minusta on outoa, ettei niitä ole pitkään haluttu päästää mukaan piirrostallien keskeisimmän näyttely-yhdistyksen toimintaan muine kuvineen.Ja toistan vielä, tämä ei ole henkilökohtainen moite kellekään siitä, että piirtää liian hyvin tai palkitsee oikeutetusti hyviä kuvia. Kyllä niin saa ja pitääkin tehdä. Tämä ei myöskään ollut julistus siitä että haluan ajaa PKKn alas. Mielestäni PKKn toiminta on arvostettavaa ja kiitettävää piirrosharrastajien "keskusyhdistyksenä."
Pikemmin tämä oli esimerkki yhdestä vallalla olleesta säännöstä ja tavasta, joka mun mielestäni on erittäin vahvasti "musta tuntuu" -periaatteella luotu, ja jonka perusteluja en (mielestäni jopa näihin nk. hyviin piirtäjiin lukeutuvana harrastajana) ihan ymmärrä vieläkään.
-
a) jokaisen jaoksen tai puuhapuljun ei tarvitse palvellla koko virtuaaliväkeä --> vaan keskittyy rotuun/lajiin ym. ja niiden harrastajiin ENSISIJAISESTI
Tästä aasinsiltana tähän:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä totta puhuen vieläkään ymmärrä, miksi "piirretyt kuvat kunniaan"-niminen laitos on pitkään ollut niin kovasti vastaan sekakuvallisten hevosten osallistumista.
Miksei PKK voisi pysyä vain piirrettyjä kuvia omaavien hevosten lafkana, jos piirretyt pääsevät nykyään muuallekin? Kaikki kuitenkin päättävät miten ja mitä haluavat harrastaa. Jos haluaa PKK:hon, voi tehdä kokonaan piirretyn hevosen? Itse ainakin törmään erittäin harvoin hevoseen, jolla on molempia, valo- ja piirroskuvia Eikö "tavalliselle sunnuntaipiirtäjälle" natsaa että hepalla pääsee vain NJ?
-
@marjahilla said in "Mutku mä haluun." / Sääntömuutoksista:
Jos haluaa PKK:hon, voi tehdä kokonaan piirretyn hevosen?
Niin voi. Mutta miksi on pakko?
Eikö "tavalliselle sunnuntaipiirtäjälle" natsaa että hepalla pääsee vain NJ?
En tiedä, kuten sanoin, koen itse kuuluvani näihin ns. Parempiin Piirtäjiin. Ja silti minuakin välillä ahdistaa että mitähän kommenttia tai kommentittomuutta näyttelyistä tai näyttelyiden ulkopuolella saattaisi kuville tulla.
Pitääkö harjaantumattomamman piirtäjän yksinkertaisesti tyytyä siihen, ettei voi (/saa) osallistua piirrosmaailman arvovaltaisimpaan ja alkuperäisimpään yhdistykseen lainkaan ennen kuin on mestari ja varma kyvyistään?
Pitäisikö sen natsata, ettei kemuihin ole asiaa jalallaankaan ennen kuin taso on KTK-kelpoinen, koska huonompia kuvia tuomaristo ei halua nähdä, muttei halua nähdä niitä korvattavan valokuvillakaan?Mielipidekysymyksiä, kumpikin. Ei niihin ole olemassa absoluuttista oikeaa vastausta, joka ei syntyisi omista mielihaluista.
Kuten sanoin, ajatus siitä, että PKK:n tuomariston mielestä kaikki paitsi parhaat piirrosvaliot ovat täysiä susia, voi olla pelottava ja lannistava harrastuksesta kiinnostuneelle. Jopa sen jälkeen, kun harrastelijapiirtelijä kehittyy tasolle, jolla me molemmat kädenvääntäjät yhdessä ollaan. Tavallaanhan se on aika naurettavaa, että sinä, minä ja Anne L. nuristaan tästä keskenämme, koska pääsisimme kaikki halutessamme noille palkintosijoille ongelmitta, mutta mikäs tässä nuristessa.
Olen tehnyt mainoskuvituksia yrityksen kesäjulisteisiin. Minulta ihan tilattiin siis firmalle mainosjuliste viime keväänä. Olen tyytyväinen kuvitustyöhön, jonka tein. Olen semiammattimainen kuvittaja. CVssä lukee että teen some- ja julistegrafiikkaa.
Ja voin silti rehellisesti sanoa, että PKK pelottaa välillä. Ihan tosi.Kyseessä ei ollut kehotus PKK:lle muuttaa kaikkia toimintatapoja ja sääntöjä koska minä haluan niin, eikä sitä sellaisena pitäisi lukeakaan. Se nyt oli vaan ihan vain ääneen ilmaistu ajatus siitä, että mielestäni olemassaoleva sääntö tuntuu käännyttävän ihmisiä pois harrastusmuodosta siihen kannustamisen sijaan.
Voi olla, että PKKn toivetasolle kelpaamattomat piirtäjät halutaankin käännyttää pois. Että heidän tosiaan pitäisi tyytyä NJ-palkintoihin, eikä "oikeisiin" piirroshommiin.
Se on taas sitten tunnepuolen asia, eikä fakta. Omaan oikeustajuuni vetoan sen verran, että minusta se kuulostaa paitsi epäreilulta, myös siltä, että se voi jättää ihmisille kammon pippaloista myös tulevaisuudessa.
Joku muu varmasti kokee asian omalta kokemuspohjaltaan toisin.Esimerkki asioiden mielipiteellisyydestä myös "itsestäänselvissä" hommissa.
-
@jii Otin siis kantaa vain ja ainoastaan siihen, tarvisiko sekakuvallisen hevosen päästä PKK. En mihinkään piirtotaitoihin liittyvään Minuakin itseasiassa pelottaa toisinaan PKK ja muut tuomarit Välillä rima tietyille palkinnoille tuntuu olevan epärealistisen korkealla rakenneluokissa/kantakirjassa.
Anteeksi, mutta en nyt ymmärtänyt että mistä tämä siis tuli? =
Pitääkö harjaantumattomamman piirtäjän yksinkertaisesti tyytyä siihen, ettei voi (/saa) osallistua piirrosmaailman arvovaltaisimpaan ja alkuperäisimpään yhdistykseen lainkaan ennen kuin on mestari ja varma kyvyistään?
Pitäisikö sen natsata, ettei kemuihin ole asiaa jalallaankaan ennen kuin taso on KTK-kelpoinen, koska huonompia kuvia tuomaristo ei halua nähdä// Ymmärsin muuten tuon sinun "tavallisen sunnuntaipiirtäjän" siis niin, että se tarkoitti jotain henkilöä, joka harrastaa piirrettyjä vain harvoin. Tai piirtelee vain silloin tällöin. Sehän ei tarkoita että hän olisi huono piirtäjä tai että hänen (sekakuvallisen) hevosen piirrokset olisi jotenkin huonoja ja ei kelpaavia PKK, mitä tulee taitotasoon.
-
@marjahilla Kuten sanoin aiemmin, minä nimenomaan käsitän, että sekakuvallinen hevonen on taidoistaan epävarman piirtäjän ensiaskel kohti piirroshevosharrastusta.
Minusta on jo kauan tuntunut siltä tämän ei sekakuvia -säännön vuoksi, että PKK taas lukee sen jotenkin piirrosharrastukseen soluttautumisena.
Minun mielestäni ei sekakuvia tuntuu siis aika mielivaltaiselta ja latistavalta säännöltä. Usein pohdin, miksi sekakuvat on kielletty, eikä siihen usein tule muuta vastausta kuin Uno Reverse - miksi pitäisi sallia.
Minusta (musta tuntuu nyt tältä!) kaiken järjen mukaan sekakuvahevoset pitäisi sallia, koska se kannustaisi ihmisiä piirtämään. Simple as that.
Minusta piirrosharrastuksen ydin on se, että se kannustaa taiteen tekemiseen.
Ehkä semmoinen kevyt osallistuminen sekakuvahevosella voisi kannustaa ko. henkilön tulevaisuudessa jopa piirtämään niitä hienoja rakennekuvia, joita tuomariston on ilo arvostella.
Koska olisihan se nyt ihan supersiistiä ja mahtavaa jos oman hepsun tallimöllökuvat sisi viedä PKK:n muu kuva-luokkiin JOPA jos ei ole OIKEA hyvä piirtäjä!
Kun sille tasolle ei ole oikopolkua. Sinne harjaannutaan hissukseen.Mutta jos PKK:n tavoitteisiin ei lukeudu tämä kannustaminen, niin sitten ymmärrän, miksi sääntö on sellainen kuin on, ja siinä se.
En osaa selittää kantaani sen selkeämmin, joten jos tämä vielä kaipaa tarkennusta, niin sitten kyseessä on varmaan joku ihan perustavanlaatunen maailmankatsomuksen ero.