Koirakeskustelu
-
Kysäsen nyt täältä, jos teillä olisi tarjota insightia Huomenna 9 viikkoinen pentu, ja kynsien leikkuuta pitäisi harjoitella ja tehdä. Ollaan vähän koitettu, mutta tuntuu että itte ressaan sitä ihan hirveesti ja paljon enemmän kun pentu itte. Pari kynttä saatu ihan ok leikattua, mutta yleisesti ei oikeen suju niin millään. Hän on siis mun ensimmäinen koira.
Olen lukenut kaikenlaisia vinkkejä, miten totuttaa pentua pikkuhiljaa kynsien leikkuuseen, mutta en tiedä mikä mua vaivaa kun tosiaan alkaa jotenkin stressaamaan ite sitä aina niin hirveästi (tyylillä "ääh apua tätä pitää nyt treenata ja saada leikattua ettei tuu liian pitkiä kynsiä mutta ääh tästä ei tuu yhtään mitäääään") Mietinkin, että jos itellä on kauhee stressi, niin kannattaako yrittää vielä pikkuhiljaa, vai käydä mieluummin leikkauttamassa eläinlääkärillä ?
Pelkään, että jos vaan yritän itte stressitilassa niin poitsuli alkaa myös stressaamaan enemmän ja saa vielä jonkun kauheen kammon tähän hommaan ja isompana sitten niin älyttömän hankalaa.
-
@leahiiii Ei sillä leikkuulla oo mikään hätä. Itse taisin ekat kuukaudet molempien koirien kanssa vaan totuttaa siihen että tassuja ja kynsiä kosketeltiin, pideltiin ja oltiin siinä rauhassa, joskus leikata kynnen tai kaksi jos siltä tuntui. Yleensä ilman että siitä tehtiin erillistä tietoista "treenitilannetta" vaan ihan ohimennen esim. pennun ollessa sylissä.
-
@leahiiii Ootko miettinyt, että mikä sua itseäsi siinä stressaa? Onko pennulla vaaleat vai tummat kynnet? Jos jännittää, että leikkaa liian pitkälle niin kannattaa leikata ne kynnet kun pennulla alkaa olla uni lähellä, tällöin se ei todennäköisesti laita niin paljon vastaan (revi ja riuhdo tassua) ja saat turvallisemmin leikattua ne kynnet. Onko nykyinen koira ihan ensimmäinen vai onko perheessä aiemmin ollut koiraa? Olisiko lähellä joki tuttu, joka voisi tulla henkiseksi tueksi?
Kynsien leikkuuta voi myös "harjoitella" ilman, että niitä oikeasti edes leikkaa.
Meillä labbisten kanssa pikkupentu aikana treenattiin kynsien leikkuuta 2-4 kertaa viikossa ihan vain ottamalla pentu ns. kynsienleikkaus asentoon ja tassuja vaan pidettiin kiinni ja käsiteltiin. Ja tarvittaessa toki leikattiin kynnet oikeasti. Pentu sai myös tutkia kynsisaksia halutessaan. Ja se palkkaus kun kaikki on sujunut hyvin. Meillä on ollut pennuilla, että kun tassu käsitelty on saanut namin tai päässyt hetkeksi leikkimään. Ja parin kerran jälkeen sitten vasta kahden tassun jälkeen jne.. -
@serena Okei, nooni Eli voi ite rauhottua stressiperseilystä
taas vaihteeksija totutella rauhassa ! Sekä minä että pentu@Jenna No sen kun tietäisi mikä itseä siinä stressaa ... Vaaleat kynnet on. Tätä on just alotettu treenailemaan sillon, kun on jo väsynyt, eli ei olla riehakkaimmillaan mitään harjoteltu. Täytyy just jotenkin tolleen harjotella ensin, alottaa ihan kokonaan alusta koko homma
-
@leahiiii Kannattaa myös muistaa, että koira ei siihen kuole vaikka se joskus lipsahtaisikin ytimeen. Jatkaa vaan posin kautta heti vaikka vaan tassujen/kynsien koskettelulla tai leikkaamalla kynnen pari lisää, riippuen koiran reaktiosta. Ei ainakaan itse hätääntyä, voivotella ja tehdä asiasta numeroa, koska koiralle se saattaa vaikuttaa siltä, että jotain hirveää pahaa tapahtui.. tai oppia, että reagoimalla näin pääsee tilanteesta pois.
Oma koirani oli pentuna kauhea draamaqueen (on vieläkin, muissa asioissa) joka ensimmäiset leikkuut kiljui kuin tapettava jo kun saksilla lähestyikin kynsiä, vaikka olimme sitä ennen tehneet vain kuivaharjoittelua ja tutustuneet saksiin. Tän kohdalla mentiin sitten vain namittamalla leikkurien ollessa käpälän lähellä ja lopulta napsimalla kynsi sillon toinen tällön kiljumisesta huolimatta. Kai se lopulta älysi, ettei häneltä katkaistakaan kaulaa.
Jos muuten saksiminen jännittää niin koiran kynsiähän voi myös viilata.
-
@leahiiii Vaaleissa kynsissä on se etu, että alkuun ainakin ydin näkyy, jolloin se ylileikkaaminen on helpompi välttää. Mutta kuten @Serena sanoi, niin ei se ylileikkaaminen nyt maailmaa kaada. Ja sen voi tarvittaessa tyrehdyttää perunajauholla.
-
@leahiiii muut onkin antaneet jo hyviä vinkkejä, joten siihen en mee sen enempää enää lisäämään. Jennan perunajauhokommenttiin lisäten tuun puhumaan tämmösen jauheen puolesta, paljon tehokkaampi kuin perunajauho!
lisäksi kuten sanottu, vaaleissa kynsissä on kiva, kun näkyy se suoni sieltä sisältä.
lisäksi heitän tähän ilmoille tämmöisen kynsiviilan idean. oon ite huomannu, että suoneen on paljon vaikeampi nappasta (ei tuu epäröityä sitä leikkuukohtaa kun saa vaan viilailla sievästi eteenpäin vähän välillä kynttä kurkistellen, ja omat koirat ainakin rupee selvästi vetämään tassua, kun ollaan suonen päässä) ja kynsistä saa siistin muotoiset. ääneen on helppo totuttaa samalla tavalla, kuin kynsileikkureihinkin, ihan tyhjää ilmaa vaikka huruutella ensin siinä ja hipelöiden tassuja ja palkiten pentua. nää viilat on ollu mun koirilla kaikista parhaat, koska mun koirat painii vastaan ihan oikeesti, vaikka mitään pahaa kokemusta niillä ei kynsienleikkuusta olekaan ja viikottain ollaan syntymästä asti leikattu. -
@humutin Kiitos, täytyy tsekata toi viila myös ! Toistaiseksi pentu on aina tullut vähän epämukavaksi kun tuo kynsileikkureita tassun lähelle. Tuo viila tuntuu ajatuksena paljon mukavammalta vaihtoehdolta myös itselleni, vähemmän stressaavalta
-
@leahiiii perehtymättä aikaisemmin tulleisiin ohjeisiin, aloita leikkaaminen niin että pentu on väsähtänyt. Noin pieni pentu on helppo väsyttää vaikka käymällä kaupungilla ihmettelemässä. Kotiin päästessä kun nukahtaa maaten menet (toki pentua pelästyttämättä) leikkureiden kanssa tekemään. Jos pentu herää niin namia nassuun. Joka päivä voi harjoitella silleen että ei edes leikkaa vaan räplää tassuja ja koskettelee saksilla kynsiä, samalla paljon palkiten nameilla. Ja itselle rauhallinen mielentila, ei kannata sitä asiaa stressata liikaa. Musti ja mirri tarjoaa myös kynsienleikkuupalveluita, olikoha 16€ per leikkaus. Siellä saavat kynnet lyhyiksi ainakin, vaikkei kovin koiralähtöisesti leikokaan.
-
Käytetäänkö teillä kuonokoppaa?
Meille tuli nyt postissa koppa ja kun en ole tällaisia koskaan käsitellyt, niin ei mitään hajua onko tuo edes sopiva. Asiansa kyllä näyttäisi ajavan, mutta miten sen pitäisi istua koiran päähän? Totesin jo heti, että pitäneekö ostaa kakkospanta tätä varten, koska meillähän käytetään kurraa joten tuossa kopassa olevaa lenkkiä ei saa siihen pujotettua. Hankala sanoa pysyykö koppa päässä ilman, että on kiinni pannassa, jonkinlainen pantahan tuossa on itsessään, mutta en viitsinyt vielä alkaa säätämään saako sen niin hyvin kaulalle ettei koira saa sitä revittyä päästä.
Myös vinkkejä otan vastaan koppaan totuttamiseen. Kokeiltiin juuri ihan ensimmäistä kertaa ihan vain niin, että pidin kopasta kiinni niin, että sain pidettyä namia siellä sisällä ja kun koira laittoi nokan koppaan ottaakseen herkun niin naksu + nami. Ei näyttänyt erityisemmin kaveria ihmetyttävän. Pari kertaa laitoin myös kopan remmin kiinni ihan lyhyeksi aikaa ja namitin samalla. Ärsyttävästi vain tuo lukitus on juuri korvan kohdalla ja huomaan jännittyväni tosi paljon sen kiinni laittamisesta.
/ Niin ja siis tällainen Baskerville Ultra on tää vehje.
-
This post is deleted! -
Miten mulla on tämmönen topa mennyt ohi? 🤯
Mutta siis, meillä on kotona 2,5v fieldspanieli Luca. Hain hänet toukokuussa 2021 Tanskasta ja siitä asti pidetty yhtä. Hän on hieman omalaatuinen tapaus ja vaatii aikaa lämmetäkseen uusille ihmisille. Kerran jos erehdyt lähestymään häntä ensin, niin hän ei lämpene sinulle vielä pitkään aikaan. Iloinen, oman perheen lähellä viihtyvä tyyppi.
Meidän napanuora on myös aivan onnettoman lyhyt, mikä tuottaa ajoittain ongelmiakin. Mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa helpota!Lucan kanssa harrastellaan rallytokoa ja yritetään kovasti tehdä hänestä lintukoiraa, mutta ainakin sorsapuoli ei spanielia kiinnosta pätkääkään. Tällä viikolla on tuon paremman puoliskon mukana passissa, reilusta kymmenestä linnusta ei noutanut yhtäkään - toki löysi heinikosta yhden hukkaan menneen. Saa nähdä, että mitä tulevaisuudessa. Näyttelyissä on käyty myös, mutta tuon ihmissuhtautumisen vuoksi oli jätettävä se laji kokonaan.
Lucan kanssa huolta aiheuttaa selkäterveys; helmikuussa sillä todettiin sekä LTV3 että toisen asteen spondyloosi. Toistaiseksi on oireeton, mutta kuinka kauan, se jää nähtäväksi.
Tulevaisuudessa meille on tulossa uusi koira, toivon mukaan tulevana keväänä - dual purpose -tyyppinen kultainennoutaja. Pidetään peukut pystyssä tämänkin suhteen!
Luca on tosiaan trimmattu hieman lyhyempään karvaan, kuin mitä rotu yleensä. Oikeasti korvakarvat olisi paljon pidemmälle yltävät ja mm. etujalkojen hapsut hurrrrjan pitkät, mutta käytännön syistä mä oon ne saksinut periaatteessa niin lyhyiksi kuin voi. Luca on myös rakenteeltaan tavallista fieldiä sporttisempi, ns. käyttömallinen, vaikkei rodussa linjajakoja olekaan. Tuomarit ovat kyllä tykänneet Lucasta ulkomuodon osalta, mutta luonne (eli lähinnä tuo vieraiden ihmisten sieto) on laskenut sitten menestysmahdollisuuksia alaspäin -
Me ollaan kesäkuun lopusta tehty yhteistä matkaa tämmösen
termiitinärrin kanssa. Viidestä seittemään vuotta mä taisin rokkarista haaveilla ja nyt se on kotonaHänestä olisi tarkotus tehä vähä monen lajin harrastekoira ja tällä hetkellä ”treenaillaan” aksaa ja jossain kohtaa mukaan otetaan myös rally. Mejää tekis mieli kokeilla ja nose juttuja ollaan tehty onatoimisesti. Näyttelykehissäkin ois suunnitelmis käyä ja meidän tavotteena on harrastus H jotta on sit mahku anoo FIAVA & FIHVA jos saadaan tulokset kasaan.
-
Mä oon myös tyystin onnistunut sivuuttamaan tän topan!
Meillä asuu 2-vuotias rottweileruros, Nooa. Tuli alunperin mun isälle, mutta vuoden iässä sitten alko kulkemaan mun mukana äitillä ja nyt asuu mun kanssa ja on käytännössä mun koira kaikkialla muualla paitsi papereissa
Nooa on kovin innokas koira, vähän kuin kultainen noutaja sadalla lisäkierroksella virtaa. Toisinaan hieman hankalaa on siis tämän kanssa, etenkin uudet tilanteet ja paikat tuottaa haasteita, tutussa ja turvallisessa kyllä kovin vastaanottavainen tapaus. Tokoa alettiin tavoitteellisemmin kesän alussa harrastelemaan, kovin on oppivainen tapaus, vaikkakin keskittyminen on joskus vähän kiven alla. Joskus mahdollisesti jatketaan pk-puolelle, mua kiinnostas IGP, mutta saa nähdä meneekö sen harrastus seuraavalle koiralle, joka ois haaveena myös.
Nooan voi löytää TikTokista nimellä nooa_the_rottweiler
-
Profiilikuvastakin on ehkä voinut päätellä, että mulla saattaa olla jonkinlaista kosketuspintaa pystykorviin ja saman katon alla asustaakin yksi tämmöinen kippurahäntä Keväällä Vekku siirtyi jo 12. ikävuodelle, vaikka omasta mielestään taitaa olla ikuinen nuori. Luonteeltaan on ollut just eikä melkein itelle sopiva koira, vaikka osaakin olla välillä ärsyttävä jääräpää Yllä oleva kuva on tältä kesältä, eli tuore otos kyseessä.
-
@vrl15170 Tää koirakuva ei valitetavasti näy
-
Tästäkin on kasvanut jo reilu 2-vuotias! Ja saatiin kuin saatiinkin tämäkin kesän näyttelytavoitteet ja enemmänkin kasaan! Alkukesä näytti vähän huonolta, kun ei tuomarit enää antaneet anteeksi vallattomia liikkeitä. Mutta treenillä ja kilteillä tuomareilla, napsahti sitten se viimeinen sertikin sitten kuitenkin! Ja hänestä tuli suomen muotovalio!
Lisäksi saatiin ensimmäinen ROPpi ja sen jälkeen vielä kaksi lisää, mitä en olisi kuunaan uskonut. Ja vielä cacibbikin kaiken hyvän päälle. Nyt mulla on näyttelykiinnostus kyllä vähäksi aikaa poissa ja keskitytään muihin harrasteisiin! Pitäisi vissiin tuota juoksemista vielä treenailla jos/kun omistaja/kasvattaja haluaa tätä rahdata ulkomaille. Hän on vähän turhan vauhdikas kehässä. Tai no, melkolailla kaikkialla -
Meillekin napsahti valio alkukesästä! Nyt juuri parhaillaan mietin lähdettäiskö kokeilee ruotsiin tulevana viikonloppuna ruotsin jälkivaliota. Kai se ois ihan fiksua kun MEJÄ säännöt on menossa uuteen uskoon ens vuonna niin tiedä miksi tää harrastaminen muuttuu, mutta vähän jarruttelee kun ei ois aikaa olla kun päiväreissu ja jossei se yhdellä kokeella valioidukkaan.. kallista lystiä maksella autoa laivaan moneen kertaan.
-
Meiltä löytyy suomenlapinkoiraurokset Jeti ja Nova. En nyt jaksa alkaa muokkaamaan kuvia pojista, mutta löytyvät IG:stä nimellä Karvakomppania ja siellä vilahtelee myös meijän maatiaiskissa Aatu.
Jeti on kohta 7,5v ja luonteeltaan vähä semmone keski-ikänen, kärttynen ukko. Toisaalta kaikki käy, mutta silti (melkeen) kaikki on ihan turhaa kakkaa. Varsinki tuo kermanvärinen nulikka, joka jaksaa riehua aivan liikaa. Enemmän semmonen rauhallinen sivusta seuraaja, paitsi jos muita koiria on näköpiirissä. Sillon pitää karjua niille, että kelkkivät hitoille.
Jeti on puolivuotiaana saanu toisen koiran päällensä ja sen aiheuttamaa henkistä vahinkoa ei oo aivan kokonaan saatu korjattua. Jotkut koirat voidaan ohittaa rauhassa, kunhan etäisyyttä on tarpeeksi ja joillekin pitää karjua oli sitte kuinka kaukana tahansa.Oman porukan kans pääasiassa tosi lepponen. Parasta ikinä on herkut (ja se huomattiin kesän näyttelyissä...). Ja no, kuten juuri sanottu, niin me harrastetaan näyttelyitä. Näyttelypaikalla ja kehässä Jeti on aiva, ku eri koira ja vaatii aika paljon, että se rähisee kenellekään. Minä tosin en Jetin kanssa juokse kehässä, vaan oon saanu maailman parhaan handlerin sille @Milja-H, jonka kans Jetillä synkkaa ihan loistavasti! Kesällä tosin oli mietteissä, että Jeti jää kehistä pois, kun vaikutti, että alkaa riittämään kehässä käynti, mutta sillä kertaa olinki minä ja mies koiran kanssa kehässä. Seuraavissa pääsi taas Miljan kans kehään ja johan mentiin! Esittäjässä siis vika
Nova on meidän uusin tulokas. Ikkää löytyy 1.9. 1,5v ja tämän kanssa on tullu mietittyä, että mihin ihmeeseen sitä tuli sekaannuttua. Aiemmat koirat ei oo tuhonnu käytännössä mitään, mutta Nova niidenkin edestä. Meillä on syöty seiniä, lattialistoja, huonekaluja, mun kolmet ratsastushousut, ratsastushanskat ja lista jatkus vielä, vaan ku en enää kaikkea muista.
Nova on kans saanu mut kyseenalaistamaan kaiken mitä oon koskaan koirista tienny ja sillä meni hurjan kauan oppia sisäsiistiksi. Nyt on kans joku takapakki ja sattunu muutamana päivänä pissavahinko sisälle just, kun on opittu vihdoin, että takapiha ei oo ainoo kakkapaikka, vaan lenkilläkin voi tehä.Pääsiäisen jälkeen tuo alko onneksi tasottumaan ja nyt alkaa olemaan aika mallikelponen yksilö, paitsi kaikille koirille pitää kiljua lenkillä, koska ois niin iiiiiiiiiiiiiiiiiiiihana päästä tutustumaan toisiin koiriin! Nova on kans aika herkkänahkanen luonteeltaan ja sillä menee herkästi tunteisiin, jos joku ei miellytä. Tähän yleisin ratkasu on alkaa riehumaan ja hammastelemaan. Sit taas ku kaikki on kivaa, niin Novaki on tosi kiva
Yks huonohyvä puoli siinä on myös se, että se syö ihan mitä tahansa, eli tarkkana saa tuon kans olla. Toisaalta taas helpottaa hurjasti, ku sille menee oikeestaan kaikki lääkkeetki tosta noin vaan.
-
Miten multa on mennyt tällainen ketju ohi! Meiltä löytyy avovaimon kanssa neljä koiraa, joiden kanssa ei ainakaan tylsää hetkeä pääse tulemaan.
Lauman vanhin on 9,5-vuotias sekarotuinen uros Jeti (ensimmäistä kertaa tuli myös kaima vastaan tässä ketjussa!), josta löytyy saksanpaimenkoiraa, norjanharmaata, karhukoiraa ja labradoria. Jeti on kotioloissa maailman helpoin koira; ottaa rauhallisesti mutta lähtee aina innoissaan lenkille tai treenaamaan. Huonona puolena todella voimakas riistavietti ja vieraskoira-aggressiivisuus, mitkä ovat hiukan rajoittaneet eloa tässä vuosien varrella. Oman lauman kanssa kuitenkin todella luotettava ja kärsivällinen, loistava opettaja pennuille.
Tessu on 3-vuotias keeshond-uros, josta piti tulla mun näyttelytähti ja tokokoira, mutta toisin kävi. Sillä on kilpirauhasen vajaatoiminta, epilepsia ja todella huonot hermot, joten se viettää rentoa kotikoiran elämää. Silloin tällöin treenataan löysin rantein jotakin, mutta muutoin lähinnä ulkoillaan ja röhnötetään kotona. Rodulleen tyypillisesti Tessu on aika äänekäs kaveri, kukaan ei takuulla pihapiirissä liiku ilman että Tessu siitä ilmoittaa. Se on myös kovin älykäs ja herkkä koira, joka ketjuttaa helposti asioita. Ja maailman paras pentuvahti!
Avovaimon koira on 2-vuotias belgianpaimenkoira groenendael-uros Kaamos, hitaasti kypsyvä tapaus joka on edelleen välillä ihan vauva. Kaamos on belgiksi todella helppo, ei mene pitkin seiniä vaikka olisi vähemmällä liikunnalla/aktivoinnilla, ei tuhoa mitään, laumassa melko toimiva. Valitettavasti harrastuspuolella onkin sitten todella haastava, koska ei palkkaudu juuri mistään kuin hetkellisesti. Omaksi iloksi hömppäillään mitä milloinkin, tykkää etenkin etsiä esineitä ja ihmisiä maastosta. Kaamos on viikonloppuna menossa luonnetestiin, jännä nähdä millainen tulos sieltä tulee.
Lauman nuorimmainen on 4kk mittelspitz-narttu Tupsu, tuli meille lyhyellä varoitusajalla vähän yllättäen sijoitukseen. Reipas ja isoluonteinen pentu, joka on solahtanut tähän laumaan kuin nenä päähän. Tupsun kanssa suunnataan näyttelykehiin ja toivottavasti myöhemmin myös agilitykentille jahka ikää tulee lisää. On ainakin rohkea ja aktiivinen pentu, jolta löytyy itsenäisyyttäkin melko paljon. Luonnollisesti tää saksalainen hälytysjärjestelmä osaa olla välillä myös melkoisen äänekäs, etenkin kun Tessun kanssa vähän lietsovat toisiaan...