Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri
-
@abyss Siis ymmärsinkö oikein, että teillä on yhteinen talli, mutta hevoset eivät ole yhteisiä? Tässä joo on vähän kyllä sitten tyhmä porsaanreikä.
Alkuperäinen idea on varmaan ollut, että jos talli x kasvattaa suomenhevosia kahden ihmisen voimin, niin he saisivat 4 hevosta aina laatuarvosteluihin, kun muut kasvattajat saavat vain kaksi. Silloin nämä kahden ylläpitäjän tallit olisi selkeässä etulyöntiasemassa yksin kasvattavia nähden, jotka saavat vain kaksi hevosta sinne laatuarvosteluun/ktk kerrallaan. Tämä on varmaan se mitä on pyritty estämään, että tallin rajoitus on 2 heppaa/talli.
Toki jos kyseessä on sama talli ja omat kasvatustyöt kahdella ihmisellä eikä yhteisiä hevosia, niin ideahan sitten kirjaimellisesti kyllä kusee.
-
@Jayde Joo joku tuollainen perustelu siihen aikanaan taisi olla, mutta se tuli aika kätevästi voimaan niihin aikoihin kun meidän hevosmäärä alkoi paisua ja alettiin ilmoitella molemmat omia hevosia laatuarvosteluihin (plus siihen aikaan oli ainakin KRJ:n puolella vahvasti pv-harrasteinen ylläpito niin siitä ei vissiin ilmeisesti tykätty)
@alaera Meinasinkin laittaa jo tuohon ensimmäiseen viestiin, että en ole ottamassa yhteyttä kantakirjoihin tuon säännön osalta, kun ollaan ratkaistu tämä ongelma Poppensin kanssa jo vuosia sitten. Eli Poppens laittoi oman tallin pystyyn ja otti Skurvashin hevosia nipun mukaan ja me pidetään edelleen Skurvashia kimpassa. Toki sillä erotuksella, että Poppensin nimeä ei ole virallisesti missään (ei tallin sivuilla, eikä yhtään Skurvashissa asuvaa hevosta omalla VRL-tunnuksellaan).
@oona Meillä oli yhteinen talli vuoteen 2015 asti (tai on edelleen, mutta Poppensin nimeä ei ole enää missään virallisesti, käytetään siis porsaanreikää). Meillä oli tuohon asti hannoja, holsteineja ja suomipuokkeja esteille ja kouluun ja traksuja vain koulupainotteisena. Toki me ei oltu eroteltu kumpi kasvattaa mitäkin rotua tai mihin painotuslajiin, mutta hevoset oli aina pelkästään toisen tunnuksen omistuksessa (eikä niitä hevosia esim. laatiksiin mentäessä veivattu tunnukselta toiselle jos toisen tunnuksella oli enemmän laatisvalmiita hevosia, vaan ne oli aina vain toisen nimissä). Kun laitettiin lusikat jakoon, niin traksut ja fwb:t jäi tuuliajolle, koska se hevosmäärä oli niin iso ja esim. Poppens ei halunnut ottaa omaan talliinsa noita rotuja.
-
@abyss Joo vähän sellainen sääntö, joka ei mielestäni ole tarpeeksi perusteltu. Oletetaan, että omistaja saa tuoda kaksi hevosta per. tilaisuus. Silloin kahden omistajan talli voisi tuoda neljä hevosta, sillä onhan siellä kaksi ihmistä taustalla jotka ovat kummatkin käyttäneet aikaa hevosten rakentamiseen. Nyt kun olette jakaneet tallit, niin ihan saman verran hevosia saatte tuotua Kaksi plus kaksi on neljä... Tuntuu, että kahden omistajan talleja rankaistaan ihan turhaan.
-
Vastaan tänne myöhemmin ajatuksen kanssa (tähän päivään on mahtunut jo aivan liian monta väsynyttä ajatuskatkoa ja -mokaa), mutta kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia osallistuneita.
Sen verran totean ja komppaan muutamaa kirjoittajaa, että nykyisessä (suomalaisessa, yleisessä, netissä käytävässä..) keskustelukulttuurissa on jotain pahasti vialla. Aiheen ei tarvitse olla mitenkään poliittinen tai muuten tulenarka - porukka riitelee nykyään villasukkaryhmissäkin ja aivan mitättömistä aiheista! Lisäksi suora puhe tuntuu olevan nykyään automaattisesti väärä tapa viestiä. Kyllä, se voi olla töksähtelevää ja tylyä, mutta ei välttämättä, eivät ne ole synonyymejä. Emojittomuus tuntuu myös olevan joillekin hankalaa, vaikka esimerkiksi asiakeskusteluunhan ne eivät kuulu ollenkaan. Erimielisyydet otetaan hyvin helposti hyökkäyksinä, "Karen-kulttuuri" ei valitettavasti ole jäänyt vain nettimeemiksi. On ihmisiä, jotka eivät kestä ollenkaan vastoinkäymisiä tai erimielisyyksiä ja ovat aina oikeassa, ja tämä asenne tuntuu saavan koko ajan enemmän jalansijaa. Se pärjää, joka huutaa kovimpaan ääneen.
Onneksi on vielä fiksujakin ihmisiä, ja jo se, että epäkohdista sekä ihmisten erilaisista (ilmapiiri)kokemuksista kyetään keskustelemaan on äärimmäisen hyvä merkki!
-
Mulla ainakin yksi iso syy, miksi otan yhtään mihinkään vähän osaa, on juurikin tuo mitä Lissu vähän sivusikin ja varmaan muutkin. Mulle tuntuu raskaalta, kun pitäisi kaikki avata juurta jaksaen, perustella, lukea kertaalleen läpi ajatuksella voiko joku ottaa tän negatiivisesti tai nokkiinsta, lisätä emojeja ja sokerikuorruttaa.
Jos ei sitä tee niin ainakin nousee rutkasti tuo väärinymmärtämisen leveli ja sen huomasin sillon alussa jo, joten olen ollut vähän hissukseen, en ole mihinkään ns “oikeisiin asioihin” kommentoinut mitään - vaikka mielipiteitä kyllä löytyy ja asioihin olisi joskus kiva vaikuttaa.
Joku jo tässä tai YLA topassa mainitsi siitä, miten ei aina tunnu siltä että voisi sanoa mielipiteensä, kun siitä aina tulee jotain jupinaa kuitenkin - vaikka on sanottu että rohkeasti vaan keskusteluun mukaan. No siltä se näyttää tälleen sivusta seuraajanakin ja päädyn vain tykkäämään niistä viesteistä, joiden kanssa olen samoilla linjoilla suuremmilta osin - jos sitäkään.
Ja ihan normaaliahan se on, että aina silloin tällöin joku ymmärtää jotain väärin - mutta mulla on se, etten millään jaksaisi sitten käydä sitä jatko keskustelua johon en valmistautunut ja selvitellä ja japa japa japa. Mutta tiedostan että se voipi olla suureksi osaksi mun omaa temperamenttiä ja luonnetta sekä sitä millasia ihmiset netissä vaan yksinkertaisesti on, eikä sille voi liiemmin mitään. Mutta kerron sillä, jos täällä olisi vaikka muita, jotka samasta syystä jäävät mieluummin sivuun. -
@marjahilla said in Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri:
Mulle tuntuu raskaalta, kun pitäisi kaikki avata juurta jaksaen, perustella, lukea kertaalleen läpi ajatuksella voiko joku ottaa tän negatiivisesti tai nokkiinsta, lisätä emojeja ja sokerikuorruttaa.
Tässä olen samaa mieltä. Vaikka omaa ulosantiaan on hyvä aina välillä tarkistaa (mistä puhuin edellisessä viestissäni), ei kuitenkaan ilmapiiriä paranna se, että kaikki kääritään pumpuliin, ja oikein varmistellaan sitä, ettei vain kukaan pahoita mieltään. Mielipiteiden perustelu on mielestäni paikallaan, koska se yleensä antaa keskusteluun enemmän kuin pelkkä "mielestäni asia on näin". Loputtomiin itseään ei kuitenkaan tarvitse selitellä ja nykyajan mielensäpahoittajakulttuuri on kyllä mennyt aivan överiksi. Tähän varmaan vaikuttaa se, että kaikki otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka vastapuolen näkemys asiasta ei liittyisi millään tavalla keskustelijaan, vaan keskusteltavaan asiaan.
Asiallista kritiikkiä ja epämiellyttäviä/vaikeita aiheita mielestäni kuuluu kestää, eikä jokaisesta asiasta tarvitse vetää hernettä nenään ja uhriutua. Kiusaamista ei tietenkään kuulu kenenkään sietää, mutta ei esimerkiksi eriävä mielipide ole kiusaamista.
-
Ei hei ei, ei pumpuliin tarvitse lauseita kääriä! Tarkoitin ulosannilla ainakin itse kokonaiskuvaa. Jotkut tuntuvat olevan kärkkäästi etsimässä aina virheitä ja huonouksia ihmisten/laitosten toiminnasta, oli aihe mikä tahansa, ja se tosiaan saa ainakin minut välttelemään kys. henkilöiden kanssa toimimista. Se laittaako perään emojin tai kolme ja miten tiuhasti pisteillä tekstiä katkoo, se ei ole ainakaan allekirjoittaneelle tärkeää.
Kaikkien ei silti todellakaan tarvitse lähteä kirjoittamaan samalla pehmonuotilla, toivottavasti kukaan ei käsittänyt huomiotani niin! Kuten täällä jo joku mainitsikin ( @enna ?), jos tuntuu että kaikki omat keskustelut kääntyvät ikäviksi ja ihmiset vastaavat usein "piikit pystyssä", on ehkä syytä tutkailla sitä omaa tapaa kirjoittaa. Vaikeatkin asiat ja tiukatkin palautteet voi antaa asiallisesti ja neutraaliin sävyyn.
Jokainen on myös lopulta itse vastuussa omista tunteistaan. Jos joku keskustelu saa minut suuttumaan, PKK-arvostelu tuntuu epäreilulta tai en uskalla avata suutani vaikka pitäisi, on ainakin omakohtaisesta kokemuksesta ollut kaikista helpottavinta ratkoa tunteen syyt. Yleensä vika ei ole muissa, vaan omassa epävarmuudessa, huonoudentunteessa, mielipahasta joka on saanut alkunsa vaikkapa aamulla käynnistymättömästä autosta... You name it.
Kommunikaatio on kaksisuuntainen tie: jokainen on vastuussa omista sanoistaan, mutta myös siitä, miten muiden lauseet tulkitsee. Suomalaisten periongelma taitaa olla kaiken katsominen negislasien läpi.
Avasin sanaisen arkkuni ja vetäydyn nyt keskustelusta.
-
No niin, takaisin tämän aiheen pariin. Naputtelen vielä toisenkin viestin (jos en jopa kolmattakin), on niin paljon sanottavaa ja hyviä lainauksen arvoisia pointteja, että kaiken puskeminen samaan viestiin olisi karhunpalvelus ihan kaikille. Luulen, että tiiliskivitekstiä kaipaava tarttuu ennemmin romaaniin kuin keskustelupalstan viestiin.
Monessa viestissä todetaan viisaasti, että omaan viestintäänsä kannattaa kiinnittää huomiota, samaten kuin miten viestit lukee. Neutraali on aina paras lähtökohta! Viestijöitä ja tulkintoja taitaa olla aika lailla yhtä monta kuin viestiä ja tulkitsijaa, eikä joskus tarvita kuin vähän erilainen sanamuoto, typo tai vaikkapa poikkeava murre, että jollain on herne nenässä ja Twitter täynnä vihaisenkatkeraa tilitystä.
Itse jotenkin koen, että nykykulttuuri (myös siis muualla somessa) on ehkä hieman menossa siihen suuntaan, että jos viestejä ei ole hukutettu emojeihin, tai joku asia on sanottu neutraalin suoraan sävyyn, koetaan se hieman tympeäksi tai epäystävälliseksi, vaikka viestin kirjoittaja ei mitään pahaa olisikaan oikeasti tarkoittanut. Jonkun mielestä vastauksena "Ok." ilman mitään muuta voidaan kokea hieman tympeäksi, kun taas "Okei " voidaan mieltää heti paljon mukavammaksi ja pehmeämmäksi viestiksi, vaikkei kumpikaan mielestäni ole vääränlainen vastaus.
Tämä oli mielestäni erinomaisesti sanottu yhtäläisen erinomainen huomio, ja minusta tuntuu samalta. Ja tässä taitaa tulla ilmi @Marjahilla n pointti ja viestintäväsymyksen syy ;
Mulle tuntuu raskaalta, kun pitäisi kaikki avata juurta jaksaen, perustella, lukea kertaalleen läpi ajatuksella voiko joku ottaa tän negatiivisesti tai nokkiinsta, lisätä emojeja ja sokerikuorruttaa.
Tietenkin mielipiteisiin ja näkökulmiin kaivataan perusteluja, erityisesti asiakeskusteluissa, se lienee kaikille selvää. Sen sijaan joku kevyempi aihe, vaikkapa lempiruoka, ei välttämättä kaipaa perusteluja ollenkaan (vaikka lempiruokaankin yleensä jokin syy löytyy).
Neutraaliudella ja diplomaattisuudella pääsee pitkälle, pumpuliin käärimällä tehdään mielestäni loppupeleissä vain paljon enemmän hallaa kuin sillä, että asiat sanotaan suoraan ja kiertelemättä (tämän voi edelleenkin tehdä ilman epäkohteliasta töksäyttelyä). Tämäkin on toki ihmisestä kiinni, mutta ainakin itseäni keskustelu, jossa kaikki pehmennellään, asiaa kierrellään ja tanssahdellaan kuin miinakentällä sen sijaan, että asiansa sanoisi rehellisesti, väsyttää ja turhauttaa. On olemassa mielipiteitä ja asenteita, jotka pitääkin tuomita (rasismi, syrjintä, muut ihan oikeat ongelmat), mutta jos keskustelua käydään laatuarvostelujen pisteytyksestä tai muusta puhtaasti virtuaalisesta (ei henkilöön liittyvästä, yhteisestä) asiasta, jokaisen pitäisi kokea turvalliseksi avata suunsa ja kertoa mielipiteensä, vaikka olisi vähemmistönä tai ihan ainoana mielipiteensä kanssa. Muistaakseni (voihan Keskusta ko posahdit!) laatuarvostelujen jälkeläispolitiikasta käytiin paikoin hyvinkin kiivasta keskustelua (montako jälkeläistä, kaksi vs yksi, ennen nykyistä yhden jälkeläisen mallia), eikä aiheen tiimoilta muistaakseni turhan paljoa arasteltu kertoa mielipidettään, eikä kukaan tainnut laittaa ketään boikottiin, vaikka mielipiteet asiasta olivat välillä hyvinkin ääripäitä.
Omasta mielestäni suurin ongelma on se, että ihmiset eivät osaa olla eri mieltä. Joko eri mieltä oleminen käsitetään henkilökohtaisena hyökkäyksenä juuri sinua kohtaan, tai sitten koetaan että se poikkeava mielipide tulee voimaan heti nyt.
Tältä minustakin välillä tuntuu, etteivät ihmiset nykyään yksinkertaisesti osaa olla eri mieltä (tai uskalla, koska eri mieltä ei enää osata olla). Erimielisyyksien ei heti tarvitse olla riita, erilaisilla näkökannoilla sekä eriävillä mielipiteillä voidaan saada aikaan paljon hyvää ajatusmaailman avartamisesta sellaisiin näkökulmiin sekä niistä johdettaviin käytäntöihin, joita ei täysin yksimielisessä porukassa ole osattu edes ajatella tai nähdä. Väittely voi olla hyvinkin antoisaa, ei sen tarvitse olla alavireeltään saman tien negatiivinen tai hyökkäävä. Esimerkiksi tohtoriksi väitellään, enkä usko, että tilaisuudessa on edes kuvainnollista giljotiinia.
Joku on aina herkempi kuin toinen, mikä luo omia haasteitaan viestintään. Kuten tuo mauran loistava "Ok." / "Okei " -esimerkki; minulla ei itselläni kävisi mielen vieressäkään, että simppeli hymiötön "Ok." voisi olla mitään muuta kuin neutraali toteamus! Niin me ollaan erilaisia, eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan pyrkimyksenä on toimia yhdessä eikä heti ensimmäisestä tai vielä kolmannestakaan poikkipuolisesta sanasta ruveta teroittelemaan sotakirveitä.
-
Mulla on myös paljon kokemusta/on nähnyt sitä (ympäri nettiä ja someja), että viesteistä oikein tahalleen hakemalla haetaan se joku reikä jota ei olla perusteltu jokaista haaraa myöden ja tartutaan sitten siihen kärkkääseen sävyyn, vaikka viesti olisi miten erinomaisesti muotoiltu. Ihmiset purkamassa pahaa oloaan?
Pakko myös mainita nyt kun kerta avaan salaisen sanallisen arkkuni, että yksi suurimmista ärsytyksen aiheista netin välityksellä, mutta erityisesti myös täällä keskustassa käydyissä keskusteluissa on tämä:
Henkilö A: "Pidän koulukisat" johon Henkilö B: "Voiii, harmi kun et pidä estekisoja. Olisipa ollut kiva että estekisatki olisi tullu, rip "
Minä ku törmään tälläseen keskusteluun Ei kukaan sanonut ettei koulukisoja tule! Tää (ehkä huono) esimerkki soveltuu moneen tilanteeseen, kun puhutaan jostain asiasta, niin jengi olettaa ettei joku toinen asia voi olla samanaikaisesti totta.Netissä pitää uskaltaa ja minun kohdalla jaksaa ottaa se riski joka viestillä, että sieltä tulee jotain epämiellyttävää takaisin, oli asia miten hyvin esitetty tahansa. Siksi pysyn sivussa, koska voin valita. IRL on pakko kestää Mutta toisaalta naamatusten mulle harvemmin kukaan pistää vastaan tai on erimieltä
Mutta aion täst edespäin niin jaksaa kuin uskaltaakkin ottaa kantaa asioihin, jotka vaivaa tässä harrastuksessa, niin ei tarvi kirjottaa ja poistaa omaa harrastuksen lopetus viestiä joka kuun alussa Enkä mä ees tiiä mitä mä niin ahistelen, ku te ootte kaikki nii kivoja ja ihania (ei ehkä kaikki mutta pakko sokerikuorruttaa).
-
Yhden asian kokemus (jollain tapaa kiistanalaisen jaoksen pyörittäminen ht.netin ja anonyymien kulta-aikana) on opettanut ja sen haluaisin jakaa muillekin: jos keskustelunaihe herättää voimakkaita tunteita, älä kommentoi heti. Jos asiaa malttaa pyöritellä mielessään vaikka puolikin tuntia, pystyy yleensä jo helpommin muotoilemaan vastauksensa paremmin kun on antanut itselleen aikaa rauhoittua. Ei ole kenenkään etu, että ensin ärsyynnytään jostain keskustelusta ja mennään sormet sauhuten kommentoimaan tunnekuohussa, jolloin teksti ei millään tule neutraalina ulos. Sitten ihmetellään, kun porukka hermostuu eikä lopusta keskustelusta tule enää yhtään mitään.
Asioista tulisi voida keskustella ja vanhoja toimintatapoja kyseenalaistaa ilman, että kukaan ottaa sitä henkilökohtaisesti. Ikävän tuttua ihan IRL-työelämästäkin tuo, että kun yrität ehdottaa että voisiko tämän asian x tehdä tavalla y, niin suorastaan suututaan koska näin on aina ennenkin tehty ja sen jälkeen olet itse paholainen.
Osallistun itse nykyään todella vähän keskusteluihin, vaikka niitä tulee kyllä luettua. Pohdin ehkä vähän liiankin kauan että mitä kirjoittaa ja miten, jolloin keskustelu onkin ollut jo päivän tai kaksi hiljainen eikä sitä kannata enää jatkaa. Monesti joku onkin jo esittänyt asian josta olen täysin samaa mieltä, jolloin tuntuu vaan fiksummalta käyttää upvotea sen sijaan että selittäisi saman asian uudelleen.
-
Varmasti tulee taas sekavaa tekstiä, kuten aina.
Jotenkin olen myös huomannut, että keskustelu on viime kuukausina ns. keskustan resurrectionin jälkeen kääntynyt hiljaisempaan, osin varovaisempaan, mutta myös ehkäpä ilottomaan suuntaan. Varmasti toistan itseäni, kun taas ihmetellen muistuttelen muita, että harrastus on melkoista mielikuvitusta ja näillä pikeselikoneilla ei pitäisi olla muuta elämänsijaa kuin viihdearvoa kaikille harrastajille. Ja siksi tällainen keskustelu on paikallaan ja tosi hyvä @Lissu-T että otit asian esiin!
Itseäni ei sinällään tunnepuolella hetkauta juurikaan yksittäiset tylyt kommentit, mutta jos joku ihminen on jatkuvasti useasta asiasta nihkeä henkilökohtaisuuksiin asti, toki se ihmetyttää. Miksi? Asioita pitää voida kehittää, ja itse asioihin voi kommentoida, mutta ei se tarkoita, että olisi yleinen hyökkäys muita kohtaan, josta pitäisi vääntää draamaa. Olen itse melko huono kirjoittelemaan tässä harrastuksessa, ihan sen takia, että kirjoitan päivät pitkät asiakaspalvelu-tyylisiä viestejä työssäni ja jotenkin en jaksa sinällään välttämättä aina muotoilla pitkiä pätkiä tekstejä omalla vapaa-ajallani. Tämä toki voi antaa tylyn vaikutelman, mutta ei yleenä kohdistu keneenkään ihmiseen persoonana, lähinnä on sellaista asioiden kuittaamista: ok-tyyliin. Ja seuraavaa pökkelöä pesään/hommaa tekemään.
Joskus myös tuntuu, että varsinkin musta/sarkastinen huumori on hyvin vaikea laji monelle ihmiselle ja sen käyttöä toki harkittava, mutta olisi suotavaa, että jokaisen oma persoona saa näkyä kirjoituksissa. Ja että kuka tahansa voisi lukea näitä viestejä jos ei hymyssä suin, niin ainakin avoimesti ja antaa jokaisen viestiä tyylillään saamatta siitä närästyskohtausta. Meitä on kuitenkin täällä hyvin eri ikäisiä sekä erilaisia henkilöitä hyvine ja huonoine kausineen, joten pieni mietintä ja ymmärrys on aina paikallaan.
Mutta pointti, jonka halusin tuoda tässä esiin, on se, että keskustan ilmaannutua paikoille joitakin vuosia sitten, olin niin iloinen! Ht-net tappoi kaiken keskustelun aiheen ainakin järkevään tyyliin, kun aina tuli joku nimettömästi spämmäämään ja provoamaan mistä kiinni sai. Keskusta oli ihastuttavan positiivinen uudistus, jossa kuitenkin tuntui, että mielipiteensä sai myös vakaasti esittää. Muistelen niitä aikoija, kun tein ht-nettiin tallin ruoskinta-topia, siis läpällä, ja oletin, että moni niihen niin suhtautuikin (ei tosikoille!), mutta nykyään en edes tiedä mikä olisi vastaanotto täällä keskustassa. Varmaan ihan hyvä, mutta onko harrastajakunta yleisesti muuttunut enemmän snowflakeksi, ken tietää. Mutta toivoisin, että sitä samaa rentoa ilmapiiriä haetaan takaisin, ja melko suurimmaksi osaksi näin jo onkin.
Tuolla ylempänä joku kommentoi, että ei lähde harrastamaan jonkun jaoksen piirissä, jos se ei miellytä. Se on ihan ok ja saa niin tehdä. Toki entisenä PKK:n ylläpitäjänä olisin toivontut, että esim. jos toiminnassa/tuomaroinnissa joku mättää, siitä laitetaan viestiä. Eihän homma muuten parane. Ylläpitäjät tekevät taustatöitä usein useita tunteja viikossa, ja kaikkiin epäkohtiin ei riitä havaintokyky, ilman asiallista huomatutusta. Uskoisin, että näin on muillakin ylläpitäjillä ja toivon, että jokainen täällä voi ihan omalla nimimerkillään asiat ilmaista. Jos et uskalla sanoa nikin takaa virtuaalihevostelluun kohdistuvia mielipiteitä, niin miten oikea elämä tulee sujumaan? Pointti: nuoret ja vanhat vaan sanomaan mielipiteet asioina, mihinkään noitajahtiin yksittäisiä ihmisiä vastaan ei ole kenelläkään tarve alkaa. Eiköhän olla ihan hyvä tyyppejä kaikki, jos näin hauskaa harrastusta jatketaan?
Ja ilohan tässä harrastuksessa se juuri on, että kenenkään ns. menestyminen ei ole keneltäkään toiselta pois. Jokainen tehköön tätä omalla tyylillään ja saa myös kommunikoida tyylillään, kunhan se ei ole kenenkään kasvoille läspimistä.
Tämänkin viestin olisi voinut sokerikuorruttaa hymiöillä, mutta annoinpahan nyt näppäimistön laulaa.
-
Olen tässä nyt tovin seurannut monenkin topicin keskustelua, ja pohdiskellut tätä keskustelukulttuuria. Viime aikoina olen lähinnä ollut äänessä tuolla YLA:n topicissa, koska siellä mulla nyt on tavallaan sellainen rooli, että ei homma etenisi mihinkään, jos luikkisin takavasemmalle enkä enää kommentoisi asioihin mitään. Anyhow, tässä topicissa on tullut jo todella paljon hyviä pointteja, ja yritän olla toistamatta niitä. Nostan esiin muutaman itselle mieleen tulleen asia, joista kuulen mielelläni muidenkin näkemyksiä
Ensimmäisenä nostaisin esiin sen, että sanothan ääneen, jos tuli sellainen olo, että sinua on loukattu, tai jos et ymmärtänyt kunnolla mitä vastapuoli tarkoitti. Kysy, pyydä tarkennusta ja kirjoita auki "minulla jäi tällainen olo tästä viestistä, tarkoititko jotain muuta?"
Miksi näin olisi kaikkien hyvä opetella tekemään? Muutaman kerran täällä foorumilla on tullut vastaan tilanne, jossa tuodaan ilmi jokin epäkohta tms. ja kun kysellään, kuka/missä näin on tehnyt/tehty, niin ei suostuta kertomaan tai luikitaan yksityisviestien puolelle. Enkä nyt missään nimessä tarkoita, että kaikki mahdolliset asiat täytyisi aina läväyttää nimilistoineen päivineen julkisesti esille, vaan sitä, että selvitäthän ongelmat asianosaisten kanssa mahdollisimman pian tapahtuneesta. Kukaan ei hyödy mitään boikotoimisesta, mustamaalaamisesta ja kaunan kantamisesta.
Itselleni tulee näistä "kerron yv:llä" -viesteistä hyvin harhaluuloinen olo välillä, mikäli aihe koskee jotain sellaista teemaa, jossa olen itsekin ollut tavalla tai toisella osallisena. Alan miettiä, olenko se minä, josta nyt puhutaan. Tämä juontaa juurensa ihan oikeaan elämään, jossa olen joskus saanut vasta kuukausia tai vuosia myöhemmin tietää, että henkilöt x, y ja z muuten vihaa sua, koska olet sanonut/tehnyt jotain tahattomasti loukaten jo ensitapaamisella. Olin nuorena hyvin "pitelemätön höpöttäjä", joka laukoi mitä käsittämättömimpiä juttuja ilman mitään suodatusta. Olen oppinut siitä pois kiitos ystävien, jotka ovat kerta toisensa jälkeen osanneet ystävällisesti sanoa "mietipä hetki, voiko noin sanoa", "tämä loukkasi minua" tai "selitäpä uudestaan". Tietenkään omien ystävien kanssa ei tarvitse jokaista lausettaan miettiä, mutta nykyään osaan olla hyvin asiallinen ja rauhallinen uusien ihmisten seurassa tai sellaisissa paikoissa (esim. töissä ja täällä foorumin yleisissä keskusteluissa), joissa tietynlaista käyttäytymismallia vaaditaan.
Meillä kaikilla on varmasti kehitettävää omassa viestinnässä, se on aivan loputon suo. Koskaan ei tule täydelliseksi eikä tarvitse tullakaan, mutta omaa toimintaa kannattaa aina peilata muiden reaktioihin ja pohdiskella, olisiko itse voinut tehdä jotain toisin. Omaan toimintaan voi vaikuttaa, muiden ei. On myös äärimmäisen tärkeää, että jokainen oppii ottamaan palautetta vastaan. Jos joku sanoo sinulle, että tämä tuntui hieman loukkaavalta, ei hyödytä ketään vastata tyylillä "ootpa herkkis, en tarkottuna sitä niin, en tajuu minkä kohdan tosta voit tulkita tolleen". Parempi on vastata aloittaen heti pahoitteluilla: "Anteeksi, en tarkoittanut tätä pahalla. Muotoilin asian varmaan huonosti, saanen selittää uudelleen."
Täällä virtuaalipiireissä et myöskään voi mitenkään tietää, onko siellä ruudun toisella puolen se alaikäinen nuori, joka vasta opettelee näitä sopivia viestimismalleja, vai onko siellä kenties kaltaiseni vauhdikas ja suorasanainen aikuinen, joka ei ole päässyt toimimaan sellaisissa ympäristöissä, joissa omaa ulosantia on ollut pakko kehittää. Kaikkea ei täydy tietenkään sietää hymyssä suin, mutta syvälle omaan sieluun ei kannata veistä iskeä - vaan kuten jo aiemmin sanoin, ilmaise paha mielesi tai mahdollinen väärinkäsitys sanallisesti. Siinä voittavat kaikki. Ja jos vastapuoli hermostuu palautteestasi, se ei ole sinulta pois. Vedä syvään henkeä, ajattele "no ehkä sillä oli tänään huono päivä" ja viesti ko. henkilön kanssa tarvittaessa jatkossakin ymmärtäväisesti ja ystävällisesti, antaen sitä vastapalautetta useammin kuin kerran, jos joku henkilö jatkaa hyökkäävällä linjallaan. Ehkä se toinen joskus oppii, ehkä ei. (Mutta kuten täällä topicissakin on aiemmin sanottu: jos kaikki viestit tuntuvat henk.koht. hyökkäyksiltä sinua kohtaan, mieti hetki omaa reaktiotasi. Mistä tämä johtuu, että koen aina näin vahvasti? Voisinkohan kehittää itsessäni jotain?)
Toinen asia, mikä nyt kovasti huolettaa on se, että kun palautetta järjestöille on annettu, niin toimihenkilöistä moni on ilmoittanut poistuvansa tehtävästä (esim. VRL:n rotulisäyskeskustelu, YLA:n sääntömuutokset). Korostan tähän väliin, että tämä ei ole syytös ketään kohtaan, ja kaikilla on täysi oikeus luopua tehtävästä, joka ei enää tunnut miellyttävältä. Mutta tämä "ilmiö" nosti kuitenkin ajatuksia, jotka mielestäni sopivat tähän keskusteluun. En tietenkään voi tietää, mitä yksityisviesteillä tai muilla kanavilla on tarkalleen ottaen tapahtunut (edelleen olen sitä mieltä, ettei yksityisviesteillä saisi puida isoa porukkaa koskevia asioita), ja todella ikävää, jos siellä on tapahtunut jotain lynkkayksen tapaista.
Näissä julkisissa keskusteluissa on kuitenkin mielestäni puolin ja toisin säilynyt oikein hyvin asialinja. Mielipiteet ovat olleet napakoita ja kärkkäitä, mutta ulkopuolisen silmin en ole havainnut missään lauseita, joilla hyökätään henk.koht. kenenkään kimppuun tai haukutaan koko järjestöä. Keskusteluissa on ollut hetkittäin sellaista väittelyn tunnelmaa, mutta ei mitään suurta sotaa ja vainoa kuitenkaan. Nyt YLA:ssa on tuomaripula ja VRL:ssa työntekijäpula.
Mistä se johtuu? Jos oikeassa elämässä joku vaikka töissä antaa palautetta, että voisiko asian x tehdä toisin, niin voiko silloin lähteä ovet paukkuen menemään? Tietenkään työelämää ja virtuaaliheppaharrastusta ei voi verrata suoraan keskenään, mutta esimerkkinä se mielestäni toimii.
Olen itse saanut useamman kerran palautetta tuomaroinneistani niin ERJL:ssa kuin YLA:ssa, etenkin sukuselvityksiä koskien, koska tekstiarvostelu jos mikä on mielipidekysymys. Asioista on ko. henkilöiden kanssa keskusteltu juurta jaksaen, omia näkemyksiä avattu ja mielipiteitä vaihdettu. Ja näin minä vain vieläkin olen monen monta vuotta myöhemmin edelleen YLA-tuomarina sen sijaan, että olisin jättänyt koko järjestön, koska joku kyseenalaisti antamani pisteet. Olen näistä keskusteluista jopa oppinut vaikka mitä, ja nykyisessä YLA:n topicissa minunkin mielipiteeni ovat hyvien perustelujen ja asiallisten keskustelujen jälkeen muuttuneet aina silloin tällöin.
Lopetetaan tämä romaani tähän ainakin tältä erää. Toivottavasti tämä viesti ei nyt missään kohtaa kuulosta siltä, että "hahaah katsokaas minua, kun ole hyvä viestimään ja niin kovakuorinen!". Tämä aihe on minulle hyvin henkilökohtainen, koska olen itse käynyt pitkän ja kivisen tien ja oppinut kantapään kautta, miten toisten kanssa tulisi kommunikoida. Olin aikanaan aivan p*ska kaikessa viestinnässä ja aina riidoissa miltei kaikkien kanssa. Nykyään kehtaan väittää olevani todella taitava väittelemään, ilmaisemaan mielipiteitä ja keskustelemaan niin kirjallisesti kuin suullisesti. Koko viestin pointti oli esimerkkien kautta tuoda esiin, että rauhallinen avoimuus on onnistuneen viestinnän avain.
-
Jos oikeassa elämässä joku vaikka töissä antaa palautetta, että voisiko asian x tehdä toisin, niin voiko silloin lähteä ovet paukkuen menemään?
En usko, että kukaan on lähdössä ovet paukkuen menemään. Kyse on todennäköisesti siitä, että lokaa tulee niskaan taivaan täydeltä, kun itse antaa vapaa-aikansa ja yrittää nimenomaan tehdä hyvää yhteisesti. Töissä saa kiitoksen jos ei muuten, niin palkan muodossa ja siellä esimerkiksi itse olen valmis ottamaan lokaa niskaan taivaan täydeltä kun se on vain ja ainoastaan mun työ eikä vaikuta vapaa-minään. Se, että lokaa tulee harrastuksessa, ei ylläpidä mieluista ilmapiiriä ja aiheuta varsinaisia hurraahuutoja että jes, hitsi tää on kivaa. Siksi toiseksi luulen, ja tiedänkin, että taustalla poisjäämisiin on usea syy; joista uusin on tämä tämän hetkinen tilanne.
-
@Siiri Ymmärrän pointtisi täysin. Tietenkään työ ja harrastukset eivät ole sama asia, vaikka itse henkilökohtaisesti en suostu edes töissä ottamaan lokaa niskaan taivaan täydeltä. Olen aina pyrkinyt siihen, että mulla on töissäkin vähintään melkein yhtä mukava olo kuin harrastusten parissa.
Tahtoisin tässä kuitenkin kysyä tästä sanavalinnastasi: "lokaa niskaan taivaan täydeltä". Koska siis tuo ilmaushan viittaa siihen, että lokaa todella on tullut joka tuutista aivan hurjan paljon, eikä sekaan ole mahtunut juuri lainkaan saati ollenkaan mitään positiivista. Jos lokaa on tullut niskaan todellakin taivaan täydeltä, tai ylipäänsä siis tullut niskaan nimenomaan lokaa eikä kritiikkiä, niin sehän ei tietenkään ole ok ja peli täytyy viheltää poikki, jotta täällä olisi kaikkien hyvä olla ja harrastaa. Onko "lokaa" (eli minun silmin negatiivista palautetta) tullut muuallakin kuin tuolla VRL:n tämänhetkistä toimintaa koskevissa topiceissa? Onko sitä tullut yv:llä, discordissa, mailitse? Koska jos näin on, en tietenkään voi arvioida itse "loan" määrää, ja tietenkin tämä on kaikkien subjektiivinen kokemus.
Minua vain surettaa ja huolettaa se, että tämänhetkisen keskustelun myötä vanhat lähtevät vastuutehtävistä eikä uusia tule tilalle, koska jotain mystistä ja osin piiloon jäävää lokaa siellä heitellään taivaan täydeltä. Kukapa sellaista haluaisikaan omalle kontolleen, eikä sellaista tarvitse sietää! Mutta olisi ihanaa tietää, mitä tämä loka on konkreettisesti ollut, ja miten me saataisiin porukassa siivottua tämä loka pois asap
EDIT// "Onko "lokaa" (eli minun silmin negatiivista palautetta)" <-- tää oli tökerösti ilmaistu, koska siis lokahan voi nyt käsittää vaikka mitä asioita oikeasta haukkumisesta ja kiusaamisesta tuohon negatiivissävytteiseen palautteeseen, riippuen asiayhteydestä ja tulkintatavasta. En missään nimessä halunnut tällä ilmaista, että "pyh herkkikset, täällä mitään lokaa ole heitelty vaan palautetta". Minä en siis itse vain ole ulkopuolisen silmin nähnyt missään vielä lokaa, mutta jos yhdelläkin ihmisellä tässä harrastuksessa on sellainen olo, että lokaa on heitelty, niin haluaisin myös nähdä sen loan, jotta siihen voitaisiin puuttua. Avasikohan yhtään paremmin?
-
Kamala kun tämäkin on jäänyt pitkäksi aikaa odottamaan, että saan tarpeeksi ajatuksia kasaan vastatakseni uudemman kerran! Pureudun nyt vain pariin sivuraiteeseen, jotka nousivat esille / joihin mut tägättiin.
@jp said in Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri:
Pitkään jatkunut ongelma poniktk:ssa (en tiedä muista kantakirjoista?) on se, että miksi joskus saman IRL ponin kuvilla saa eri pisteet tai peräti eri palkinnon virtuaalikantakirjassa? Miksi poniktk:lla ei ole asiaan sitä kuuluisaa yhtenäistä linjaa? Mielestäni se on ihan inhmillistä, että jos vuonna 2017 ja 2021 arvostellaan sama kuva, niin sille saattaa tulla eri pisteet. Mutta koska tämä aihe aiheuttaa vahvoja tunteita ihmisissä, niin eikös kysymys silloin ole, että miten tämä vaihtelevuus voitaisiin kyntää pois? Saisivatko ilmoittautujan mainita osallistumisviestissään, että btw tällä kuvalla on ennen saatu 75 pistettä? Onko muilla kantakirjoilla käytössä joku ohjenuora? (Tähän saa ihan oikeastikin vastata. )
Luulen (ja toivon!!) ongelman olevan mikäli lähekkäisissä tilaisuuksissa samalla / lähes samalla kuvalla tulee eri palkinnot. Toisin sanoen palkintoluokka "seilaa" edestakaisin vaikka kolmosen ja kakkosen välillä. Toivon mukaan kukaan ei kuvittele, että kun kerran sillä Namoradolla, Hemmingillä, Duktigilla, Concretolla tms. on saatu palkinto X, se on ja pysyy X:nä hamaan hautaan saakka.
Mitä minä olen tuomaroinut / ylläpitänyt, niin kyllä me vähän katellaan perään ja joskus tulee viestiä / olen itsekin lähettänyt viestiä tyyliin aikaisemmin osallistujan Yy kuvalla on tullut palkinto Z ja nyt on tulossa G, pysytäänkö G:ssä vai palataanko Z:taan? Tätä en tosin ole hetkeen suokkipuolella tehnyt.
Olen itsekin sitä mieltä, ettei se saman / hyvin samantapaisen kuvan palkintoluokka saisi heilahdella (tammikuussa kakkonen, toukokuussa kolmonen, syyskuussa taas kakkonen). Pitkällä aikavälillä palkintoluokka voi ja saakin vaihtua, kun tuomareiden silmä kehittyy ja kenties sitä huomaa enemmän virheitä tai toteaa kokonaisuuden olevan kuitenkin pykälää parempi kuin mitä aikaisemmin tuomaroi. Ja vaikka olen itsekin joskus napissut hyppivistä kantakirjaluokista, ja olen aina hurjan pahoillani kun näin tapahtuu, niin kauan kuin tätä tehdään ihmistyönä joka ikinen kuukausi eikä kiskaista ensiarvostelun riviä jostain tietokannasta seuraavallekin osallistujalle, pisteet ja palkinnot eivät (välttämättä) ole vakio.Minua ei haittaa ollenkaan, mikäli saisimme suomenhevoskantakirjaan kyselyä siitä, miksi kuva jäi vaikka sille kolmoselle vaikka juuri samantyyppinen (tai sama) kuva sai pari kk sitten kakkosen. Toki sellainen nolottaisi, etenkin ko minä olen niin hyvä murehtimaan ja nolostumaan. Ihan oikeasti, saa ja pitää laittaa mailia, mikäli kokee tuomaroinnin epäreiluksi! Pisteistä ja palkintoluokasta saa myös aina kysyä.
En usko kyttäämiskulttuuriin enkä siihen, että ylläpidon pitää sanella hevosten palkinnot ("Koska tää sai kakkosen ni ei se palkinto voi muuttua, tuomaroikaa sen mukaan!!"), sen sijaan on ihan OK muistuttaa saman kuvan aiemmasta palkinnosta ja kysyä, ollaanko tässä porukalla varmoja palkintoluokan muutoksesta. Silloin toki sen uuden palkintoluokan pitäisi ns. jäädä voimaan. Enkä koe sitä palkintoluokasta muistuttamista / pisteiden tarkistuksesta kysymistä kyttäämisenä tai saneluna vaan ihan työhön kuuluvana osana. Vaikka miten on hyvän mielen rento harrastus, niin kyllä sen verran vakavuutta saa vaatia, ettei samalle kuvalle heittele joka kuussa eri pisteitä haitarilla 16-22. (Ja ei, kukaan ei tietääkseni ole ikinä tehnyt näin, älkää kauhistuko. )
Oma lukunsa on tietysti saman eläimen eri ikävaiheissa / kuntoluokassa / asennossa otetut kuvat. Ihan oikeasti, samalla yksilöllä voi saada kahta tai vaikka kaikkia kolmea palkintoluokkaa kuvasta (kuvakulma, hevosen asento, kuntoluokka, ikä..) riippuen. Kun tosiaan arvostellaan mitä näkyy, ei sitä, mitä tietedään (ja tämäkin pitkälti / kokonaan amatöörien toimesta). Ei se auta, vaikka kuvissa olisi IRL KTK-I huippupisteillä, jos kuva on takaviisto, kaula linkussa, jalat miten sattuu ja niin edelleen. Ymmärrätte yskän.Palkintojen pienestä heittelystä tuskin ikinä päästään eroon, ellei sitten siirrytä johonkin tietokantatyyppiseen ratkaisuun, josta tarkistetaan kuvan pisteet ja palkinto sekä lätkitään aina se sama rimpsu, sekä arvostellaan vain uudet kuvat/hevoset. Tuomarit varmasti pyrkivät, siinä missä ylläpitokin, tasaiseen työnjälkeen, mutta etenkin nämä pisteiltään kahden palkintoluokan rajalla olevat heilahtavat herkästi viivan molemmin puolin, etenkin, jos/kun tuomarikokoonpanossa on vaihtelua. Ihan ilman mitään naamarajailua (jollainen toivon mukaan on jäänyt yläasteen teinidraamoihin).
Ja kyllä, minua häiritsee joka ikinen kerta kun huomaan suomenhevosilla tätä palkintoluokkien (tahatonta) heilahtelua. Ensin pohdin, onkohan hevosella vaihtunut kuvat välissä, seuraavaksi ihmettelen asiaa dookielle. Tuomareille en kyllä ole heristänyt sormea enkä heristäkään, ei kenenkään tarvitse muistaa kaikkia tuomarointejaan ja olla jatkuvasti samaa mieltä (edes itsensä kanssa - ja tämä se muuten onkin hauskaa, kun rupeaa tappelemaan itsensä kanssa vaikkapa jostain näyttelyluokan järjestyksestä! ). Kunhan kykenee pyydettäessä avaamaan/perustelemaan pisteitään.Ymmärrän hyvin, että nämä rakenne-/palkintojutut menevät ihon alle, menevät välillä minullakin paljon enempi ko oikeasti olisi aihetta. Olen kyllä näidenkin asioiden kanssa paljon rennompi kuin vielä jokunen vuosi sitten.
Samaan hengenvetoon kyllä halaan ja pussaan joka ikistä tuomarikollegaa sekä (kanssa)ylläpitäjää; teidän kanssa on ollut mukava työskennellä ja piste-erimielisyydetkin ovat muistini mukaan aina ratkenneet fiksussa hengessä!
..ja koska tämä nyt vähän venähti taidan suosiolla vastata toiseen aiheeseen ihan omassa viestissään. Toivottavasti tästä oli jotain iloa ja hyötyä jollekin.
-
En tiedä onko koko viestissäni mitään punaista lankaa, mutta ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani ylös. Tästä viestiketjusta löytyy ihan äärimmäisen keskustelua ja ajatuksia. Surulliseksi itseni tekee se, että minkälaiseksi virtuaalimaailma on oikeasti mennyt.
Ymmärrän, että on muutakin elämää kuin notkua tällä foorumilla tai tehdä virtuaaliheppajuttuja; ei itsellänikään tähän ole tuhottomasti aikaa. Siitä huolimatta tämä on ollut mulle äärettömän tärkeä harrastus jo vuodesta 2003, mutta kyllä nyt ollaan menossa aika kovaa vauhtia laskusuhdanteessa. Ja se, että vastuutehtävissä olevien henkilöiden päälle hyökätään, on harmi. Kohtapa ei ole laatuarvosteluja tai VRL:ota, kun mistään ei tule kiitosta vaan aina on jotain, josta pahoittaa mielensä tai jotain, joka ei riitä. Ihmeellinen tämä nykymaailman "kaikkimullehetinyt"-kulttuuri.
Olen miettinyt kovasti nykymallin virtuaalimaailmaa ja etenkin keskustelukulttuuria. Keskustan foorumi oli ennen rennonletkeä keskustelupalsta, mutta nyt sen ilmapiiri tuntuu olevan oudon painostava. Kukaan ei uskalla juuri mitään sanoa, kun pelätään vastapuolen kommenttia tai sitä, että joku pahoittaa mielensä. Pitäisi ymmärtää, että jokaista on mahdotonta miellyttää eikä kaikkien kanssa mielipiteet kohtaa, mutta rakentavaan keskusteluun pitäisi pystyä.
Virtuaalihevosharrastuksen pitäisi olla ihan jokaiselle mielekästä, inspiroivaa ja stressitöntä. Oma harrastus pitäisi aina kääntää siihen suuntaan, mitä itse haluaa tehdä ja mihin toiminnallaan pyrkii. Täältä ihan varmasti löytyy jokaiselle jotakin ja jos ei, niin niitä voi aina kehittää!
Odotin innolla paluutani virtuaalimaailmaan, mutta jotenkin meno ja meininki on kovin latteaa sekä tylsää. Jokainen tuntuu harrastavan aivan yksinään tai omissa pienissä porukoissa; se yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen puuttuu. Tuntuu, että tämä on koko harrastuksen lopun alkua.
Älkää kukaan ottako tästä itseenne, koska tätä ei ole tarkoitettu kellekään yksittäiselle henkilölle vaan ihan ihmettelynä yleisesti.
-
@kemiina said in Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri:
Jokainen tuntuu harrastavan aivan yksinään tai omissa pienissä porukoissa; se yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen puuttuu. Tuntuu, että tämä on koko harrastuksen lopun alkua.
Tämä on kyllä sellainen ongelma, minkä kyllä itsekkin koen huomanneeni ja myös itse kuulun siihen. En tiedä onko osasyynä harrastajamäärän lasku --> tehdään enemmän itselle, mutta mä ainakin huomaan että ennemmin tuon hevosia, että saan niiden jälkeläisistä uutta jalostusmateriaalia kasvatustyöhön kuin esimerkiksi ostaisin joltain toiselta kasvattajalta sen 1-polvisen hevosen. Enkä kyllä tiedä mistä tämä kumpuaa, että teen mielummin itse kuin ostan muilta, koska muistan että aikaisemmin olen tehnyt täysin päinvastoin eli en ole tuonut käytännössä lainkaan uusia hevosia vaan ostanut vain muilta. Tähän pitäis löytää joku fiksu balanssi. Varsinkin kun kasvatan hannoverejä, joiden rekisteröintimäärä on tänä vuonna ollut 400 hepan luokkaa ja mä olen rekisteröinyt ehkä 10(?) eli aika kärpäsen kakka olen valtameressä.
Ehkä uudenvuoden lupaus vois olla, et ostan enemmän muiden kasvatteja? Mut silloin tuntuu et omat kasvatit jää vaan käsiin, eikä niitä kukaan osta jolloin nekin tarvii kodin --> jää kotiin --> ei tilaa ulkopuolisille. Tämän vuoksi kannatankin kasvattivaihtoa, mutta viimeeksi kun tein kasvattivaihtotopan niin kaupat syntyi vain yhdestä varsasta. Eli liekkö muillakin ajatus, että halutaan myydä, muttei ostaa ja kasvatellaan omassa rauhassa.
Myös harrastuksen keski-ikäistyminen vaikuttaa myös siihen, ettei homma ole yhtä yhteisöllistä. Helpommin lapsetkin yleensä ryhmäytyy vs 30v. Vedäppä alakouluryhmälle tutustumisleikkiä niin kaikki on asap mukana. Vedä sama homma 20-vuotiaille niin sieltä 1/30 on mukana ja loput 29 pyörittelee silmiä
-
Heippodei! En ole tähän aiheeseen kommentoinut ja pahoittelut nyt maratoniviestistä.
Mielestäni valtaosin täällä keskustelu on neutraalia ja asiallista. Ilmapiiri on jollei positiivinen niin ainakin neutraali. Useimmiten mielestäni positiivinen! Poikkeuksia on, mutta se on normaalia. Moniin muihin keskustelufoorumeihin verrattuna meillä on aika hitokseen vähän yhteenottoja. Nekin lähinnä liittyy viralliseen toimintaan tai mielipiteisiin, en ole ainakaan nähnyt ihmisten kinastelevan keskenään Etsitään Jalostukseen -topikissa. Joten kiitos kuuluu kaikille Keskustan käyttäjille, ei ole ihan helppoa pitää valtaosin hyvää meininkiä yllä!
Hyviä pointteja on tullut pitkin keskustelua. On hyvä, että aiheesta voidaan keskustella julkisesti. Komppaan myös sitä, että yleisesti valloilla on mielensäpahoittamisen kulttuuri, jokainen voi katsoa peiliin omaa käytöstään, jokaisen pitäisi pyrkiä tulkitsemaan viestit neutraalisti jne jne. Ohjeita ja vinkkejä hyvään keskusteluun on pilvin pimein. Me kaikki varmaan tiedetään, mitä meidän pitäisi tehdä, käytännössä se ei aina mene ihan niin.
Täysin riidatonta ja välillä "yli" menevää keskusteluyhteisöä lienee mahdoton saada aikaiseksi. Aina menee jollain hermo ja silloin tällöin lipsahtaa tunteiden puolelle. Täysin yhteen hiileen puhaltavaa porukkaa tuskin saa näin sekalaisesta seurakunnasta aikaiseksi vaikka kuinka haluttaisiin. En tarkoita, etteikö hyvään keskusteluun pitäisi pyrkiä tai että pitäisi sallia kaikenlainen perseily. Ihanteellista olisi, että kaikki pystyisivät neutraaliin ja rakentavaan keskusteluun, silloinkin kun aihe on kuuma. Mutta onko se realistista? Epäilen, että virtuaaliharrastuksen pariin olisi johkaantunut ainoastaan sellaisia ihmisiä, joita olisi siunattu niin hyvillä keskustelutaidoilla, että osaamme aina antaa kritiikkiä asiallisesti, olla provosoitumatta ja provosoimatta sekä suhtautua neutraalisti itsellemme tärkeisiin keskustelunaiheisiin, etenkään jos sulla on takana hirveä työpäivä, muksu kiukuttelee ja koira kusi uudelle sohvalle. Ihmiset kuumenee ja kiukustuu perhesuhteissa, työpaikoilla, harrastustoiminnassa ja nettifoorumeilla alvariinsa. Miksi tämä foorumi olisi poikkeus? Tällä haen sitä, että mielestäni toistuva huonon keskustelukulttuurin ihmettely eri "riitojen" ohessa kyseisessä topikissa ja yleisesti hyvän keskustelukulttuurin poissaolosta "valittaminen" ilman konkretiaa ei suinkaan paranna keskustelukulttuuria, vaan jopa voi huonontaa sitä. Sallitaan meillekin tunteet (ja satunnaisesti niiden yli läikkyminen)! Jokainen varmaa osaa myös tarpeen vaatiessa pyytää anteeksi. HUOM! En tarkoita, että pitäisi pyrkiä riitoihin ja henkilökohtaisuuksiin menemisiin, vaan jos ja kun niitä joskus hyvistä pyrkimyksistä huolimatta tapahtuu, niin niistä osattaisiin jatkaa eteenpäin ilman henkilökohtaisia kaunoja ja ilman ajatusta, että uskaltaakohan täällä nyt enää mitään sanoa.
Itse olen jäänyt jumiin siihen ajatukseen, ettei oikein mitään uskaltaisi sanoa täällä. Mulla on tällä hetkellä syke jotain miljoona, kun kirjoitan tätä viestiä. Omien kokemuksieni pohjalta sekä sivustaseuraajana koen, että on suuri riski, että aloitan jonkun "tilanteen". No, se sitten taas ei kuulosta sellaiselta harrastusilmapiiriltä, jossa haluaisin viettää vapaa-aikaani. Varmasti paljolti oman pään sisällä tämä epävarmuus, enhän mä aikanaan uskaltanut lähettää yhtä ainutta viestiä ht.netissä. Joten siitä ollaan tultu pitkä matka ja varmasti perustuu siihen, että jotkut ihmiset on herkempiä konflikteille kuin toiset. En kuitenkaan usko, että se voisi olla täysin oman ulosantini syytä, sillä muissa harrastuksissa tai työpaikoissa en koe oloani pelokkaaksi, kun kerron mielipiteitäni. Eli siinä varmasti on perää, että häikkää keskustelukulttuurissa on. Mietin sitten, että no mikä se häikkä konkreettisesti juuri mulle on, niin tulin seuraavaan lopputulokseen:
Se minkä itse koen oikeasti ongelmaksi on virtuaalimaailman kankeus juurikin "viralliseen toimintaan" liittyvissä keskusteluissa. Kehitysehdotukset, palaute tai asioiden kyseenalaistaminen otetaan monesti henkilökohtaisena kritiikkinä omaa työtä tai itseä kohtaan. Monesti mukana on myös se, että "keksitään" toisen viestiin toinen puoli. Jos kysyt miksi tämä asia tehdään näin ja voisiko sen tehdä toisin, niin loukkaannutaan siitä, ettei pidetä nykyisestä toimintavasta. Sitten tulee sotku kun selvitellään et en tarkoittanut näin tai noin, sit kukaan ei jaksa lukea, lisää väärinymmärryksiä tulee ja kaikkia alkaa vaan vtuttaa. Jos siis puhutaan näistä kärjistyneistä tilanteista. Ei pidä unohtaa, että onnistuneitakin tilanteita on pilvin pimein! Lisäksi monesti keskustelusta hukkuu alkuperäinen pointti ja lopulta keskustelu on huonon keskustelun päivittelyä sekä valitsemansa puolen puolustamista (näin kärjistettynä myöskin). Kukaan ei enää muista, että alun perin palautetta/kehitysehdotuksia/ihamitävaan annettiin ihan aiheesta, vaan homma keskittyy siihen kuka on käyttäytynyt huonoiten ja kelle on annettu kylmintä kyytiä tai lokaa tarpeettomasti. Eeeei kovin suuri ihme, että latistaa keskusteluinnon, jos lopputulemat on tätä luokkaa. Tietenkin jos palaute on epäasiallista, ei se ole ok. Mutta kun mun mielestä ihan asiallistakin kritiikeistä on syntynyt soppia pitkin historiaa.
No miten tätä voisi välttää? En kuulkaas tiedä Pitäisi, kannattaisi, tulisi... Sanoja jotka on loppupeleissä vain sanahelinää, jos mikään ei kuitenkaan muutu. Ei sekään tiemmä ratkaisu ole, että väistyy kokonaan puhumasta "vaikeista" aiheista, koska se on vähän kuin äänestämättä jättäminen ja huonontaa vain ilmapiiriä entisestään, kun kokee, ettei ole tiettyjen aiheiden ääreen tervetullut mielipiteineen.
Muuten koen, että täällä on kivaa ja hyvin keskustelevaa porukkaa, superhienoja talleja, inspaavia kasvatteja, loistavaa toimintaa niin virallisten tahojen kuin villien tapahtumienkin puolesta (iso kiitos järjestäjille/ylläpitäjille/tuomareille/kaikille jotka vähääkään liittyy!), ammattimaista asiantuntemusta hevosrotuihin, väreihin ja rakenteeseen liittyen ja paljon paljon muita positiivisia juttuja, joiden ansiosta harrastus on mielekästä!
Odotin innolla paluutani virtuaalimaailmaan, mutta jotenkin meno ja meininki on kovin latteaa sekä tylsää. Jokainen tuntuu harrastavan aivan yksinään tai omissa pienissä porukoissa; se yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen puuttuu. Tuntuu, että tämä on koko harrastuksen lopun alkua.
Ei ole toisaalta ihmekään (vaikkakin harmi), että porukka harrastelee paljon itsekseen. Harrastajia on niin vähän, ettei millään riitä "kaikkiin harrastustyyleihin" paljoa porukkaa. Tällä tarkoitan, että laatisten ym. parissa puuhailee jotkut, jotkut on tarinayhteisöissään jne. Itse en ole kovin yhteisöllinen. Koen, että on vaikea tutustua uusiin ihmisiin (varmaan, kun en nykysin osallistu keskusteluihin juurikaan sama ongelma myös IRL-elämässä) ja sitten tulee helposti jämähdettyä omien hevosten pariin. Olen myös kohtuu uusi aktiiviharrastaja, eikä täältä ollut valmiiksi tuttuja kuin pari. Lisäksi valtaosan ikä on sitä luokkaa, että on aika paljon aikuisten velvollisuuksia samalla, niin ei jää niin paljon energiaa luoda suhteita ja rupatella netissä virtuaalihevosten parissa. Tämä on toki tylsää, mutta varmaan kertoo enemmänkin harrastajakunnan pienestä koosta ja hajaantumisesta ennemmin kuin huonosta ilmapiiristä.
-
@sylvi said in Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri:
Tällä haen sitä, että mielestäni toistuva huonon keskustelukulttuurin ihmettely eri "riitojen" ohessa kyseisessä topikissa ja yleisesti hyvän keskustelukulttuurin poissaolosta "valittaminen" ilman konkretiaa ei suinkaan paranna keskustelukulttuuria, vaan jopa voi huonontaa sitä.
Sylvi, sanoitit hyvin omia ajatuksiani! Minusta kannattaa aina keskittyä siihen, mikä on hyvin, mikä toimii, mikä on positiivista. Ja sanoa se myös ääneen eikä vain ajatella itsekseen. Se lisääntyy, mihin eniten huomiota laitetaan (Sitten erikseen on aikansa ja paikkansa rakentaville kehitys- ja parannusideoille ja niistä keskustelulle.)
Muutamia julkisia kihnauksia lukuun ottamatta olen edelleen sitä mieltä, että meidän Keskusta on harvinaisen sopuisa ja mukava foorumiyhteisö. On sitä pahemmissakin paikoissa tullut virtuaalisesti pyörittyä... (KÖHhtnetKÖH)
-
@sylvi said in Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri:
Nekin lähinnä liittyy viralliseen toimintaan tai mielipiteisiin, en ole ainakaan nähnyt ihmisten kinastelevan keskenään Etsitään Jalostukseen -topikissa.
Kai ymmärrät, että vastuuhommat / virallinen toiminta ovat niitä tekeville (mahdollisesti hyvinkin suuri) osa harrastusta, aivan samalla tavalla kuin tallin rakentelu, hevoseen panostaminen, kasvattien suunnitteleminen ja muut ei-vastuuhommiin liittyvät asiat? Voin luvata, että niissä jalostustopiceissakin tapeltaisiin, mikäli joku toteaisi, ettei tosiaan lainaa oriaan tuollaiselle ruputammalle, kertoisi toisen kasvattajanimen olevan hirveä (vain oma mielipide, ei pahalla, tietenkin!) tai kysytyn yhdistelmän olevan omituinen mutta you do you. Kyllä muuten varmana tapeltaisiin.
Minä ainakin pidän vilpittömästi kakista vastuuhommista, joita teen / olen tehnyt. Enkä odota mitään jalustalle nostamista tai nöyristelemistä, eikä varmasti odota kukaan muukaan. Mutta tiedätkö, on se vähän eikä aina niin vähääkään kurjaa, kun itselle isosta ja tärkeästä osasta harrastusta kuulee lähinnä kaikkea negatiivista. Se positiivisuus harvemmin yltää mihinkään vastuuhommiin / VRL:ään (/ sen alaiseen toimintaan) liittyvään, maili / kommenttilaatikko avataan lähinnä, mikäli on jotakin kysyttävää tai kritisoitavaa. Ja yhä edelleen, kysyä ja kritisoida saa, erilaisilla näkökulmilla löydetään ongelmakohtia sekä uusia toimintatapoja paljon paremmin kuin täydellisen yksimielisellä putkinäköisyydellä. Mutta kuka pitää aspahymyn huulilla ja positiivisen asenteen yllä, mikäli iso osa harrastukseensa / sen yhteen osa-alueeseen liittyvä palaute / keskustelu on jatkuvasti negatiivista tai parhaimmillaankin neutraalia? Etenkin, kun toiminnassa on mukana parikin harrastajaa, joiden harrastus taitaa koostua pääasiassa tai jopa kokonaan niistä vastuuhommista. Miten hauskaa oma harrastaminen olisi, jos joku tulisi vaikkapa tallin esittelytopiciin toteamaan, kuinka ton luonteiselle hevoselle pitäis tulla enemmän valkkoja kuin päiväkirjaa, älä ny sitä tammaa tolla orilla laita, voisit vähän kyllä pohtia tallisi esittelysivun rakennetta uusiksi, mutta kiva talli noin muuten! Vaan mun mielipide!
Sillä siltä se välillä tuntuu; virallisille tahoille ei löydy kuin huomautettavaa, kiitoksen sanan kuulee vasta, kun joku oikein kovaan ääneen huokaisee tai on jokin kehutopa. Ja nyt saa sanoa kiittämättömäksi paskaksi, koska siltä minusta itsestänikin tuntuu, mutta välillä niistä kehutopien "ja iso kiitos kaikille vastuuhommia tekeville!" -lauseista tulee mieleen onnittelukortteihin valmiiksi painetut fraasit, jotka ovat siinä koska niiden kuuluu olla. Etenkin, kun noin muuten ne virallisten tahojen saamat kehut ja kiitokset ovat vähän harvassa, niin sitä välillä pohtii, tulevatko tuollaiset "massakiitokset" ihan tavan ja käytöstapojen vuoksi. Tietenkin tiedostan koko ajatuksen olevan typerä ja vian itsessäni, en minä oikeasti epäile kenenkään vilpittömyyttä! Sitä vain turhautuneena löytää luonteestaan hyvin rumia puolia.
Eri laatuarvosteluiden, kalentereiden ym. toimintaa vain tunnutaan pitävän jotenkin itsestäänselvyytenä, jonka normaalista toiminnasta (jouheva, aikataulussa pysyvä ja niin edelleen) ei tarvitse ikinä sanoa mitään, riittää, että sanoo sitten, kun jokin ei toimi.Parissakin keskustelussa suoranainen jankkaaminen on jatkunut senkin jälkeen, kun itse asia on jo ratkaistu. Ja tokkopa ne inhimilliset erehdykset sekä tunnekuohussa tehdyt ylilyönnitkään ovat / olisivat ongelma, kunhan ne sallitaan aidon vilpittömästi ihan jokaiselle. Joskus tuntuu, ettei tältä viralliselta puolelta saa turhautua tai tehdä ylilyöntejä. (Aivan samalla tavalla kuin sinusta varmasti on tuntunut, ettei ns. riviharrastajana saa turhautua tai tehdä ylilyöntejä vastuuhommiin liittyen.)
@sylvi said in Harrastuksen ilmapiiri / keskustelukulttuuri:
Se minkä itse koen oikeasti ongelmaksi on virtuaalimaailman kankeus juurikin "viralliseen toimintaan" liittyvissä keskusteluissa. Kehitysehdotukset, palaute tai asioiden kyseenalaistaminen otetaan monesti henkilökohtaisena kritiikkinä omaa työtä tai itseä kohtaan. Monesti mukana on myös se, että "keksitään" toisen viestiin toinen puoli. Jos kysyt miksi tämä asia tehdään näin ja voisiko sen tehdä toisin, niin loukkaannutaan siitä, ettei pidetä nykyisestä toimintavasta. Sitten tulee sotku kun selvitellään et en tarkoittanut näin tai noin, sit kukaan ei jaksa lukea, lisää väärinymmärryksiä tulee ja kaikkia alkaa vaan vtuttaa. Jos siis puhutaan näistä kärjistyneistä tilanteista.
Ja bonuksena saat lukea, että kyllä ne ilmapiiriongelmat ovat nimenomaan siellä virallisen puolen keskusteluissa. Minä en ole ainoa, joka tässä(kin) topicissa on ilmapiirin / keskustelukulttuurin ongelmista puhunut. Toki ne ongelmat keskittyvät vähän väkisinkin noihin ns. virallisiin topiceihin, kun täältä on muu keskustelu kuollut aika komeasti pois verrattuna vaikka alkuvuoteen. Ei täällä ole puoliksikaan niin laajalla kirjolla erilaisia kevyempiä (ei-virtuaalihevosiin) liittyviä aiheita kuin mitä aikaisemmin.
Enkä yritä sanoa, etteikö "tällä puolella" (vastuutehtävissä toimivilla) olisi petrattavaa, tai väitä vian olevan kokonaan muualla. Minä en ainakaan ole niin hyvä ihminen, ettenkö voisi parantaa käytöstäni ja viestintääni. Ja usko tai älä, aivan samalla tavalla minullakin on syke kaikkea muuta kuin leposyke, kun tämän viesti (ja kaikkien vastaavien) kirjoittaminen jännittää ja vähän hirvittääkin. En halua aloittaa riitaa sinun tai kenenkään muunkaan kanssa. Vaikka varmasti nyt vaikutankin nokkiini ottaneelta, viestin tahallaan rivien välistä lukevalta sekä väärin ymmärtävältä mulkerolta. Myönnän kyllä, että viestisi meni vähän ihon alle, ja siksi vastaankin siihen ennen kuin palaan siihen toiseen sivuraiteeseen, jonka pohdiskelu minulla on kesken. Toivottavasti uskot, etten halua tästä(kään) mitään "tilannetta", vaikka asiaa katsommekin ihan eri kulmista osin eri mieltä ollen.