Virtuaalihevostelun tulevaisuus
-
Siis mulla on edelleen sellainen fiilis mistä @Knipse mainitsi, että hevoset menee usein niille tietyille harrastajille ja mä oon ainakin jättänyt ajoittain monista kivoista tarjoamatta koska mä tiedän että mä en tuu saamaan sitä varsaa ja edelleen mietin tiettyjen kasvattajien hevosten kohdalla että kannattaako mun tarjota hevosista kun mahdollisuudet saada ne on nollissa.
Mä oon miettinyt ratsastuskoulun perustamista mutta yksin en siihen puuhaan haluaisi lähteä, mutta se, että mistä siihen kaverin löytää on sitten ihan eri juttu.
-
Mä en näe itse asian piilottelua tai jaottelua ratkaisuina. Tää on ehkä niin syvälle lapsien selkärankoihin juurrutettu asia, että aikuisia kunnioitetaan - joskus jopa pelon mittakaavassa, joten en usko että siihen on mitään yhtä hyvää ja yksinkertaista keinoa puuttua. Mä uskon, että porukka tekee nyt jo kaiken voitavansa että ovat ystävällisiä ja avuliaita kaikille ja epäilen, että sen parempaa ratkaisua asialle ei ole. Lapsi tai nuori tarvii sen aikansa minkä tarvitsee, joskus tästä ei päästä yli missään vaiheessa. Ehkä tää vaatisi enemmän ennemmin meiltä nuoremmilta, että rohkaistuttaisiin itse ja rohkaistaisiin muita. Tällä saataisiin keskusteluihin enemmän nuoria mukaan ja loppujenkin nuorien olisi mahdollisesti helpompi liittyä keskusteluihin.
-
@minni Tää on ollut kautta aikain "ongelma", että hevoset menevät tietyille harrastajille, mutta toisaalta ymmärtäähän sen. Jos hevosesta tarjoaa henkilö x jota et pahemmin tunne vs 10v samaa rotua kasvattanut, jolla lukuisia laatispalkintoja keränneitä hevosia, niin kyllä sillä ensimmäisellä on huomattavasti heikommat mahikset saada sitä varsaa. Ja jos kyseessä on kaveri kuka tarjoaa/parempi v-tuttu niin ne toki yleensä kävelee sen vähemmän tutun yli.
Lisäksi toki varmasti myös se, että jos toisella on valkoisella tylsällä taustalla hevosten sivut ilman kuvia vs toisella hienot graafiset ulkoasut laajoilla kuvagallerioilla, niin moni kasvattaja haluaa toki kasvattinsa mahd hienosti esille eli menee visuaalisesti hienompaan kotiin.
Tänä päivänä tosin ei myyntihevosia enää revitä käsistä, kuten esim joskus kun 2014 aloittelin alaisten parissa niin silloin hevosista saattoi tarjota neljäkin ihmistä eli aloittelevilla ei siinä ollut mitää saumaa hevosta saada, paitsi korkeintaan joku jämä mistä muut ei kiinnostunut, jos niitä jämiä nyt edes jäi.
-
@minni Mulla tuli vaan mieleen, että jätetäänkö untuvikoille myymättä siksi, kun niitä hartaasti kehiteltyjä varsoja ei haluta jonnekin pariksi viikoksi ja sitten omistaja jo katoaa tai kyllästyy? (tämä ihan normaalia varsinkin nuorilla harrastajilla) Että pidempään pyörineillä on jo jonkinlainen "maine" hevosen pitäjänä, tällehän ei mitään voi. Vai puhutko nimenomaan siitä, että vaikka itse olisi pyörinyt pitkään kuvioissa ja hoitanut hommansa hyvin, ei silti saa hevosta? Mielenkiinnosta nyt tartun tähän, voi ottaa itse hevosia myydessä huomioon
// Tuossa tulikin @Oona lta hyvät pontit, mitä mietin myös!
-
@marjahilla Voi olla kyllästymisen riski, mutta ainahan voi kasvatin ottaa takaisin. Vaikka harmittaa, jos sivut katoaa kuin tuhka tuuleen teksteineen kuvineen. Onhan se maine sinänsä tylsä, että sitten menee muilta mahdollisuudet ja ihmetellään miks uusia ei tuu.
// Plus, myyntiehdot nyt varmaan vaihtelee, et nää kasvatit halutaan kisattavaan kotiin ja nää minne vaan
-
@marjahilla Mulla on ainakin ollut semmonen meininki, että laatiskirjaamattomat hevoset haluaisin kisaaviin koteihin ja sellaisiin, missä oikeasti varmasti kisataan. Kun taas laatispalkituista vanhemmista se varsa taas voi mennä mihin vain, koska niillä kisatuloksilla ei ole enää vaikutusta vanhemman elämään. Toisin sanoen paremmasta ja palkitusta hevosesta saa helpommin untuvikko hevosen kuin raakilevanhemmista, ainakin minulta Tosin mun kasvattien kysyntä ei ole sitä 110% ollut ikinä eli sieltä raakilevanhempi myynnistäkin löytää jokunen hevonen tiensä koteihin, jotka lopettaa lähiaikoina eikä hevoselle tule muuta näyttöä kuin kotisivut.
-
No joo ja siis mulla on kuitenkin kisaava jalostus+laatiskoti tiedossa mutta silti huomaa miten isot nimet vie silti kasvatit...
-
"Tänne virtuaalihevosten maailmaan eksyttyäni ja hokaistuani asian, että täällä on herramunjee niitä 30v harrastajiakin niin meni pupu pöksyyn."
Tiedän, että yo. asia on varmasti monen nuoren mielessä mutta jos aiemmin teki ihan semisujuvasti (siihen omaan harrastukseen) nähden yhteistyötä/keskusteli eri jutuista henkilöiden x, y, ja ö kanssa ja kun ikä syystä tai toisesta paljastuu, niin miten sille tulee niin iso painoarvo?
Esim. nykyisessä duunissa olin pitkään nuorin ja kun valmistuttuani sain vakkari paikan olin edelleen nuorimmasta päästä. Silti tänäpäivänä toimin yhden isoimman työpisteen vastuuhenkilönä (hommassa aloitin oltuani n. vuoden vakkarina) ja muutenkin perehdytän kohtuullisen paljon uusia työntekijöitä eikä tällöin iällä (alan vaihtajat vs lukio/amis+amk nuoret) ole merkitystä.
Ja ton läpän heittämisen tms. inside juttujen kanssa käy helposti niin, että kun "omassa porukassa" on puuhannut jo useita vuosia niin eritavalla on oppinut tuntemaan. Tämä voi toki näyttäytyä jotenkin sulkeutuneelta/eristävältä ulospäin vaikka ei ole sellaiseksi tarkoitettu.
Mitä omasta mielestä tulee tuohon "uusille ei myydä kun joku vanhempi tarjosi samasta" niin omalla kohdalla en ole törmännyt tähän, edes silloin aikanaan. Itse kasvattia myydessä jätän myymättä jos ei ole antaa mitään näyttöä (minkätyyppiset sivut, vähän jotain pysyvyydestä kertovaa) ja parin varsan kanssa on sitten käynyt niin, ettei sivuilla ole tapahtunut mitään sen jälkeen. Ja mun myyntiehdoissakin on että ei tarvitse kuuta luvata taivaalta.
-
@jenna said in Virtuaalihevostelun tulevaisuus:
"Tänne virtuaalihevosten maailmaan eksyttyäni ja hokaistuani asian, että täällä on herramunjee niitä 30v harrastajiakin niin meni pupu pöksyyn."
Tiedän, että yo. asia on varmasti monen nuoren mielessä mutta jos aiemmin teki ihan semisujuvasti (siihen omaan harrastukseen) nähden yhteistyötä/keskusteli eri jutuista henkilöiden x, y, ja ö kanssa ja kun ikä syystä tai toisesta paljastuu, niin miten sille tulee niin iso painoarvo?
Esim. nykyisessä duunissa olin pitkään nuorin ja kun valmistuttuani sain vakkari paikan olin edelleen nuorimmasta päästä. Silti tänäpäivänä toimin yhden isoimman työpisteen vastuuhenkilönä (hommassa aloitin oltuani n. vuoden vakkarina) ja muutenkin perehdytän kohtuullisen paljon uusia työntekijöitä eikä tällöin iällä (alan vaihtajat vs lukio/amis+amk nuoret) ole merkitystä.
Ja ton läpän heittämisen tms. inside juttujen kanssa käy helposti niin, että kun "omassa porukassa" on puuhannut jo useita vuosia niin eritavalla on oppinut tuntemaan. Tämä voi toki näyttäytyä jotenkin sulkeutuneelta/eristävältä ulospäin vaikka ei ole sellaiseksi tarkoitettu.
Mitä omasta mielestä tulee tuohon "uusille ei myydä kun joku vanhempi tarjosi samasta" niin omalla kohdalla en ole törmännyt tähän, edes silloin aikanaan. Itse kasvattia myydessä jätän myymättä jos ei ole antaa mitään näyttöä (minkätyyppiset sivut, vähän jotain pysyvyydestä kertovaa) ja parin varsan kanssa on sitten käynyt niin, ettei sivuilla ole tapahtunut mitään sen jälkeen. Ja mun myyntiehdoissakin on että ei tarvitse kuuta luvata taivaalta.
Toi työelämä on vähän eri asia, siellä sentään tunnetaan kaikki kasvokkain, mutta täällä ei ja se voi olla monelle harrastajalle iso juttu. Virtuaalipiireissä on hyvä se puoli että harva harrastaja tuo ikäänsä ilmi joten siten kaikilla on lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet, siihen vaan vaikuttaa se miten ns. senioriporukka suhtautuu nuorempiin harrastajiin joka ei välttämättä käy ilmi mitenkään muuten paitsi asenteesta. Musta ei ole hyvä idea tuoda ikää tai ikäeroa ilmi vaan enemmänkin ratkaisee muut seikat kuten se miten hyvin ollaan valmiita ottamaan vastaan muita harrastajia ja tukemaan näiden toimintaa omalta osalta.
Kasvokkain se on hankalampaa kun näkee toisen ja pystyy arvioimaan iän, mutta virtuaalipiireissä se ei ole olennainen tekijä. Ei ole hyvä ajatus muistuttaa ikäerosta että hei me ollaan vanhempia vaikka ollaan samanarvoisia, vaan panostaa yhteisöllisyyteen ja siihen että kaikki voivat harrastaa keskenään sovussa takertumatta sellaisiin seikkoihin kuten ikäeroon.
Jos aletaan tuomaan ilmi ikäeroa, niin se voi jo sen osalta karkottaa nuorempia harrastajia jos kokevat että eivät kuulu tänne muiden harrastajien joukkoon.
-
Ja takerrun vielä tuohon kasvattien myymiseen.
Miksi et myisi? Voit aina teettää varsan samasta yhdistelmästä, se ei ole virtuaalimaailmassa tabu teettää varsaa vain yhdestä yhdistelmästä tai teettää hevoselle x määrän varsoja.
Mulla on suomenhevosori jolla on valehtelematta yli 20 varsaa. Ja mulla on hevosia joista on teetetty varsoja samojen puolisoiden kanssa. Koska miksi ei? Irl se on hyvinkin yleistä koska ne on todettu usein hyviksi yhdistelmiksi joten miksi ei myös virtuaalimaailmassa.
-
@hm Totta kai voisin myydä ja teettää samoista vanhemmista toisen varsin itselleni tai jollekin muulle mutta koen, että URL hevosia kun on jalostukseen saatavilla (teoreettisesti) rajattomasti niin miksi uusisin yhdistelmän?
Ja tuota työelämää käytin vain esimerkkinä, miten sillä iällä ja osaamisella ei välttämättä ole tekemistä keskenään. Itselle sillä henkilön iällä ei ole merkitystä, voihan se uusi olla myös lähempänä omaa ikääni kuin teini-ikäistä.
-
Itse kyllä pystyn hieman samaistumaan tähän ikäasiaan, vaikka en ole nuorimmasta päästä. Mutta toisaalta en jaksa pitää mölyä itsestäni. Silloin kun aloitin, eksyin melkein vahingossa westernin pariin ja sille tielle jäin. Tuntui, että pienempiä porukoita on helpompi lähestyä.
Ja itse olen törmännyt samaan ilmiöön, että se ehkä suositumpi kasvattaja on saanut hevosen, kun itse vain pystynyt tarjoamaan hitaasti etenevän tarinapollen elämää, mutta en tästä ole mitenkään katkera.
Sekä hevosten myynnistä itse myyn sille kuka vain sattuu tarjoamaan, sillä liikaa kysyntää ausseilla ei ikinä ole ja toisaalta hevosten määrä on niin pieni, että jossain vaiheessa se sama emä- ja isälinja yhdistyy jollain tapaa, vaikka se kyseinen kasvatti unohtuisikin.
-
Onko kenellekään tullut mieleen, että "vika" ei välttämättä olekaan tässä päässä (harrastajien ikä, harrastustapa, mikä tässä nyt onkaan [olevinaan] ongelma) vaan siinä, että markkinointia on tehty ihan vikasuuntaan / väärälle kohderyhmälle? Miksi ihmeessä me koetamme innostaa "junnuja" (jos tässä nyt pitää tähän ikäkarsinointiin lähteä) ihan erilaisesta, heidän kehittämästään ja heille sopivasta alustasta / harrastustavasta meidän (heidän mielestään) kankeisiin harrastustapoihimme ja porukkaan, joka on ilmeisesti ikänsä takia pelottavaa / hankalasti lähestyttävää? Miksi emme koeta tavoittaa "omaa ikäluokkaamme" (noin 20-30v haarukkako?), joka ei ainakaan jänistä siksi, että porukka on (mukamas) liian vanhaa ja siksi pelottavaa? Ei se vika automaattisesti ole tuotteessa tai palvelussa, jos mainoskampanja ei pure, vika voi olla metsään menneessä segmentoinnissa ja sitä myöten väärässä kohdeyleisössä. Kaikesta päätellen nuorempien (insta?)harrastajien houkutteleminen tämän harrastuksen pariin ei ole toiminut, niin pakkoko sitä kirvestä on kiveen hakata sillä suunnalla?
Vaikka harrastajamäärä onkin pienentynyt, ei tämä nyt aivan kamalaa voi olla, kun meitä täällä kuitenkin vielä pyörii, harrastaa, keskustelee ja kehittelee niin vanhoja systeemeitä (just uudistettiin VRL!) kuin niitä talleja. Eivätkä kaikki harrasta laatikset silmissä, tiedätte sen itsekin, niin miksi ihmeessä siihen pitää joka ikisessä keskustelussa tarttua sen sijaan, että nostettaisiin uusien ihmisten tietoisuuteen vaikkapa niitä vielä elinvoimaisia ratsastuskouluja tai tarinayhteisöjä? Jos VRL sekä laatuarvostelut ovat niin hirveitä, niin miksi ihmeessä tässä on tuhlattu ("tuhlattu") kuukausitolkulla resursseja uuteen VRL:ään puhumattakaan siitä rahallisesta panostuksesta, mitä sen laitoksen ylläpito vaatii (ja mikä hyvin ihailtavasti hoidetaan / on hoidettu yhteisvoimin)?
Ihmiset nyt kokeilevat harrastuksia, olivat ne sitten uutuuslajeja (zumba aikanaan) tai jotain vielä pölyisempää kuin mitä virtuaalihevostelun vanhimmat käytännöt ja harrastajat (esim. ooppera). Harrastus jatkuu, mikäli oma kiinnostus sekä muut puitteet (aika, raha, mitä näitä nyt on) riittävät. Tärkeintä on, että harrastus on sen verran esillä, että siitä tiedetään ("Ai tuollaistakin on olemassa!"), ja se toimii = mukaan on helppo päästä. Partiossakaan on paha käydä, jos kukaan ei järjestä partiotoimintaa sellaisen matkan päässä, että siellä pystyy käymään. Meidän etumme on sitomaton sijainti; harrastaja voi asua missä tahansa, kunhan netti pelaa, ja tallinsa voi sijoittaa just minne itse tykkää. Se on sitten jokaisen oma päätös, haluaako toteuttaa itseään sillä ilmeisesti kamalalla ja tylsällä realistisella tallilla vai lähteekö erilaiselle eskapismiretkelle esimerkiksi yksisarvisten kanssa. Moniko edes on viime vuosina kokeillut fantasiatallia? Ihan turha tulla sanomaan, että ne eivät menesty tai ne ammutaan alas koska epärealistisuus koska VRL koska muut kirosanakorvikkeet tähän, jos sellaisia ei edes kokeilla vain siksi, että on valmiiksi päätetty, ettei kannata.
-
@lissu-t Tätä juuri yritin aloituksessa/jossain viestissä sanoa, että se harrastuksen markkinointi on varmasti se suurin ongelma, ei itse harrastuksen kiinnostamattomuus. Virtuaalihevoset ei kuitenkaan ole mitenkään julkisesti esillä ja edes keksii googlata virtuaalihevonen, että löytäisi vrl:n tms sivuille.
Mutta se miten voisi markkinoida on myös vähän. Tuota instagramin hevossomeja juuri ehdotinkin siksi, että siellä seuraajakunta on juurikin hevosihmisiä eli sellaisia, jotka voisi tästä innostua. Nuorison houkuttelusta olen puhunut juuri sen vuoksi, että nuorilla on luonnollisesti enemmän aikaa kun yleensä käydään vain koulua eikä ole sitä koulu+työt+perhe yhdistelmää eli innostuminen voisi olla helpompaa.
Mielenkiinnosta taidankin tehdä instan puolelle kyselyä tästä ja katsoa tuloksia
-
@oona Ja sinullakin oli viesteissäsi todella hyvää pohdintaa aiheesta! Minustakin (ja varmasti kaikista muistakin) olisi mahtavaa, jos saisimme uusia harrastajia riveihimme. Tämähän on huippukiva ja kehittävä harrastus, myös ilman niitä harrastajan vaaleanpunaisia laseja. Ainoa, mikä minua nuoremmissa harrastajissa huolettaa (ja sekin vasta tämän keskustelun myötä), on tämä ikäero sekä siitä johtuva arastelu. Me vanhemmat voimme vaikuttaa omaan käytökseemme sekä asenteeseemme, totta kai, mutta emme ikäämme. En nyt lähde ollenkaan siihen mahdollisesti ja todennäköisesti alentuvan tätimäiseen kyllä mekin muistetaan millaista on olla teini -mantraan, jota kukaan ei halua kuulla. Kuitenkin, me vanhemmatkin harrastajat olemme tehneet sitä mainostyötä ja täälläkin on hyvää pohdintaa aiheesta, joten ilmiselvästi olemme valmiita jakamaan hiekkalaatikkomme kaikkine leluineen nuorempien(kin) kanssa.
Kaikkia tällä foorumilla kiinnostaa virtuaalihevoset (tai ainakin pitäisi kiinnostaa :D), joten virtuaaliaiheilla aloittaminen (rotu- ja lajikeskustelut lienevät ns. pehmein lasku) on ihan varmasti turvallista ja helppoa, kun niihin ei vaikuta tuon taivaallista sen vastapuolen talolainat, peruskoulutodistukset tai mitkään muutkaan ulkovirtuaaliset asiat. Me kuitenkin olemme virtuaalihevosten ympärille kasautunut yhteisö, ei niin päin, että valmis porukka päätti päivänä eräänä pamauttaa koko joukolla virtuaalihevostelemaan. Kyllä ne virtuaalihevoset olivat ensin, ja me kaikki vuorollamme päädyimme tämän harrastuksen pariin ja osaksi tätä pikseliyhteisöä.
Kyllä minä ymmärrän, että nuorempia voi hirvittää jutella meidän vanhempien kanssa, jos meneillään on joku kuivan aikuinen aihe, mutta sitten voi aloittaa tutustumisen ja lähestymisen niistä virtuaaliaiheista. Yhdistävä laji tai rotu on toivottavasti helppo aihe ja sitä kautta löytää ihan varmasti samanhenkistä virtuaaliharrastusseuraa! Ja ehkei se ikäkään sitten niin hirvitä, kun ihan samalla tavalla samoja harrastusasioita se toinenkin harrastaja pohtii.Toki tämäkin on vähän tämmöistä harrastuksen sisältä ja siinä kolmenkympin paikkeilla pyörivän harrastajan näkökulmasta sanottua keskusteluun, jota lukevat todennäköisesti vain jo valmiiksi virtuaalihevosia harrastavat. Toivon kuitenkin tosissani, että mikäli tulevaisuudessa Keskustaankin ilmestyy uusia (nuoria) harrastajia, heidän mahdollinen lopettamisensa johtuu mielenkiinnon puutteesta tai jostain sellaisesta, ei siitä, että porukan ikäero muodostuu kynnyskysymykseksi.
-
@lissu-t said in Virtuaalihevostelun tulevaisuus:
Kyllä minä ymmärrän, että nuorempia voi hirvittää jutella meidän vanhempien kanssa, jos meneillään on joku kuivan aikuinen aihe, mutta sitten voi aloittaa tutustumisen ja lähestymisen niistä virtuaaliaiheista. Yhdistävä laji tai rotu on toivottavasti helppo aihe ja sitä kautta löytää ihan varmasti samanhenkistä virtuaaliharrastusseuraa!
Allekirjoitan tämän vahvasti! Minulle, ja monelle muullekin Pokemon Go pelaajalle, on kasvokkain pamahtanut lapsia ja nuoria juttelemaan ihan vain pokemoneista, kun samassa paikassa raidaamassa oltiin. Osa niistä on jutellut ainakin minulle siinä kyljessä koulustakin, kesäloma oli lähestymässä niin oli ajankohtaista. Pääasiassa ihasteltiin vain toinen toistemme pokemoneja, ja vuorotellen kadehdittiin jotain upeaa löytöä. Ei sen sen kummempaa tarvitse olla täällä pikseliponien maailmassakaan.
-
@anarchy Ihan samoja kokemuksia vieläpä aivan saman pelin tiimoilta!
-
Tälläisenä sivupostauksena. Laitoin tosiaan omaan someeni v-heppailusta ja tällä hetkellä n. puolet normi katselumääröistä on storyt nähnyt ja luvut ovat tälläiset.
Oletko koskaan kuullut virtuaalihevosista? 107 kyllä, 75 ei.
Oletko koskaan harrastanut virtuaalihevosia, omistanut tallin tai hevosen? En 116, kyllä on ollut 55 ja kyllä minulla on nyt 13.
Tuosta 116 ei vastanneelle. Olisitko mahdollisesti kiinnostunut harrastamaan virtuaalihevosia? Kyllä 22, ei 79
Eli tämän perusteella jokunen harrastaja saatettaisiin saada tänne maailmaan. Nopeasti vilkuilin noiden kyllä vastanneiden ikiä jos luki profiilissa tai oli selkeitä kasvokuvia mistä arvioin, niin aikalailla puolet 11-14v ja puolet nuoria/aikuisia.
-
Tosi hyvää keskustelua! Mäkin haluan tunkea lusikkani soppaan. Mainostaminen, somemarkkinointi ja sometilien ylläpitäminen markkinointitarkoituksessa on mun yks lempiaihe ja erikoisosaamisalue!
Jos halutaan lisää nuoria harrastajia, meidänhän ei kannata lähteä liikkeelle sellaisella kuin "tulkaa tänne, meillä on vaikka mitä sääntöjä ja monimutkaisia jaoksia". Tuntuu, että esimerkiksi VRL:n Instassa on jonkin verran tätä, vaikka se on (ymmärtääkseni) tarkoitettu myös markkinointikanavaksi Insta-tallien suuntaan. Meidän kannattaa lähteä siitä, että onko meillä jotain annettavaa heille heidän maailmaansa. Esimerkiksi mainitsemani VRL:n instagram olisi ehdottomasti loistava alusta tähän. Mulla on heti muutama ihan konkreettinen idea, miten voitaisiin houkutella VRL:n instagramin kautta harrastajia leikkimään meidänkin kanssa. (Haluaisin mielelläni keskustella näistä insta-tiimin kanssa.) Ei vain saa yksinkertaistaa, että me halutaan heidät tänne nettisivutalleille. Mitä jos he harrastavat instassa, mutta esimerkiksi kilpailuihin saisi osallistua myös instatallit? Mitä jos heitä houkuteltaisiin varovaisesti kokeilemaan meidän juttujamme niistä asioista käsin, joita he saattaisivat kovasti haluta, mutta jotka eivät olekaan instassa mahdollisia? (Taas minulla on muutama idea tähän.)
Mikä nuoria harrastajia kiinnostaa? Tarinointi ja etenkin tarinoiden kuvittaminen itse piirretyillä kuvilla. Heitä kiinnostaa tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Sitä paitsi Instagramin puolella harrastajilla on loistava kulttuuri: he haluavat tehdä itse kuvia ja lyhyitä tarinoita. Muistatteko kun saitte ihan ensimmäisen oman ruusukkeen? Entä kommentin söpöstä piirtämästänne ponista? Entäpä ne hienot varusteet, joita sai kerätä varustekaappiin?
Meillä on kuitenkin vaikka mitä, mikä nuorempia harrastajia kiinnostaa ja näitä asioita pitäisi esitellä ensimmäisenä. On erilaisia loimia, suitsia ja ruusukkeita. Hauskoja kilpailuja, mainintoja ja kommentteja. Näihin on instalaisten helppo tarttua ja näitä on helppo haluta itselleen. Laatikset, PKK ja muut voi todella säikäyttää uudet harrastajat, ainakin jos säännöt ja sanastot lyödään ensimmäisenä naaman eteen. Totta puhuen minuakin, parikymppistä, hirvittää edes yrittää osallistua laatikseen. Tuntuu että kaikki on liian vaikeaa ja monimutkaista, joten en edes yritä. Totta kai niihinkin tarvitaan harrastajia, mutta onko niiden mainostaminen heti alkuun välttämättä paras ratkaisu? Olisiko syytä aloittaa kohderyhmää enemmän kiinnostavasta, vähemmän pelottavasta?VRL:n Instagramissa tarkoituksena on tavallaan luoda brändi. Tämä on asia, jota teen työkseni, johon olen kouluttautunut ja joka kiinnostaa minua. Jos VRL:n Instassa tarvitaan apua ja jos uusista konkreettisista ideoistani pääsisi keskustelemaan tiimin kanssa, minua kiinnostaisi ehdottomasti tarjota apuani!
-
Sellainen tuli tässä välissä mieleen että oisko mahdollista jos tästä keskustelusta vinkattaisiin just vaikka siellä VRL:n instassa? Jos sitä kautta sais ees muutamia nuoria ja instaharrastajia mukaan keskusteluun, niin varmaan helpottais sen pohdintaa että minkälainen toiminta on mielenkiintoista ja mikä saa tai vois saada nuoret kiinnostumaan ylipäätään netinpuoleisesta harrastamisesta :'D