Värikeskustelu
-
@varjorastas tuossa näkyy hienosti se, kuinka paljon päistärikkö vaihtelee vuodenaikojen mukaan! päistärkarva on rajautunut jännän kapealle "loimelle" selkään, mutta muutoin hyvin tyypillinen - välikausikarvassa TOSI valkea, kesäkarvassa melko kevyt päistärkarva.
-
No näköjään noita papurikkosuokkeja löytyy muissakin väreissä kuin kimoissa, tähän ryhmään voi aina luottaa Selkeesti on kylmäveristen juttu enimmäkseen, ja nyt kiinnostaa löytäiskö ryhmän salapoliisit esiteltäväksi papurikkopuokkeja?
Näköjään tuo vaaleus ja lyhytkarvaisuus erityisesti tuo esiin papurikkokuvion. Mistä tuleekin se fiilis, että papurikkokuvio tosiaan on vielä enemmän tuolla ”iholla” kuin pelkästään karvassa.
Mitä noihin kimoihin tulee niin oma kokemukseni kyllä on ettei läheskään kaikille kimoille tule papurikkokuviota Toki tässä voi olla tilastovääristymää, en oo seurannut usean kimon värin muutosta tarkasti pitkällä aikavälillä Mutta voisin kyllä vannoa nähneeni todella usein kimoja, jotka ovat harmauden ja valkoisuuden välimaastossa ilman minkään sortin papurikkoutumista.
-
@sonja said in Värikeskustelu:
papurikkopuokkeja
kimoissa on paljonkin, mutta samaa ilmiötä huomaan itse, ettei se mikään automaattinen sääntö ole, että joka kimo harmaantuu tosi voimakkaan papurikkokuvioisena.
-
-
-
@jii Joo ois voinu tarkentaa, että muuta kuin kimoja papurikkopuokkeja
@Spookiness Muistin itsekin nähneeni montakin papurikkoa lämppäriä joten siksi tuli nimenomaan puokit mieleen, että löytyykö kuinka hyvin.
Ja asiasta taas kolmanteen, tasavärisiä rautiaita papurikkokuvioilla, onko heitä? Aiemmin linkatut suokit taisi kaikki oli liinaharjaisia rautiaita, moni myös sellaisia joilla on pangare-kuviota myös. Onko tasaisia (puna)rautiaita papurikkoja?
Lupaan lopettaa tän jälkeen, tästä papurikkoudesta tuli nyt tosi outo pakkomielle
-
-
Toi papurikkokuvio näyttäis asettuvan pääasiassa lapojen taakse, kylkiin ja joillakin takamuksen päälle Mä tälleen piirtäjän näkökulmasta pohdin, että mistä toi papurikko yleensä "alkaa" ja mihin se "loppuu". Vähän siis samalla tavalla kuin kimoutuminen alkaa nivusista ja leukaperistä
-
@kioja jopa tasaisimmilla kimoilla tulee yleensä jossain vaiheessa kankkuun ja kylkeen papurikkotäplää, eli se on ehkä se "ydinalue" mun nähdäkseni. Usein voi levitä myös kaulalle, jos papuja saava kuvio jatkuu sinne asti, mutta ainakin nokikuvioisia ajatellen se on silti ehkä tyypillisesti keskittynyt kylkiin?
Jos katsoo tosi pilkukkaiden hopeaväristen hevosten jalkoja tai joitain papurikkokimoja, voi hyvin nähdä, että myös alaraaja saattaa olla samaan tapaan kirjava, mutta se on ehkä vähän harvinaisempi alue tälle. En tiedä, oonko ikinä nähnyt päässä varsinaisia markanpilkkuja, mutta varsinkin hopeavärisillä ja päistäriköillä on usein jonkin verran vaaleaa sekakarvaa.
(Liekö tässäkin sitten havaintoharha - suurin osa papurikkoa aiheuttavista nokikuvioista, päistärkarvasta ja kimoutumisesta karttaa jalkoja ja päätä kuitenkin enemmän kuin keskikroppaa... Ehkä syy on ohuemmassa ihossa ja karvoituksessa? Kuka tietää.)
-
Yksi kuvalöytö Sukupostista taas, kun täälläkin on ollut noista kimoista ja kimoutumisnopeudesta puhetta.
Jotkut hevosethan kimoutuvat tosi hitaasti, voivat olla toiselle kymmenelle ihan perusvärisiä ja alkavat sitten vasta muuttaa väriä. Toiset taas ovat jo parivuotiaina tummanharmaita, vaikka syntymäväri olisi ollut vaikkapa rautias, ja lähtevät siitä sitten kimoutumaan hyvinkin nopeasti. Tämä kimoutumistahti ilmeisesti on jossain määrin perinnöllistä, mutta yleisesti ottaen kimoutumisen asteesta ei voi päätellä hevosen iästä mitään.No, tässä on ic-varsa Star Sky's Hiawatha. Jos kuvan tietoihin ja syntymäaikaan on luottamista, tyyppi on tässä kuvassa kaksi päivää vanha. Sillä näkyvät jo nuo vaaleat silmänympärykset, kimoutuville varsoille hyvin tyypillinen piirre. Minä tosin en tiennyt, että se voisi ilmetä jo ihan muutaman päivän ikäisellä varsalla eikä se kai vissiin aina niin teekään.
Muutama päivä myöhemmin otetussa kokovartalokuvassa se on hyvinkin vaalea, mutta en ehkä panisi sitä kimoutumisen piikkiin. Varsa on tiikerinkirjava ja se rungon vaaleus voi olla sitä tiikerinkirjavuutta.Myöhemmin kesällä varsalla on hauskat ja erittäin selvät kakkulat päässä, mutta jo kuukauden ikäisenä ne ovat himmentyneet ja varsa mennyt muutenkin vaaleamman näköiseksi. Edelleen: ei välttämättä johdu pelkästään kimosta vaan voi olla tiikerinkirjavuuden tekosia. Mutta reilun puolen vuoden iässä se on jo tosi selkeästi kimon näköinen.
-
@sirpa kaikki kimot varsat jotka oon nähny syntymästä lähtien niin niillä on ollu noi renkaat. Pohjaväristä riippuen ne on joko tosi selkeet tai sit hailakammat, mutta ovat kuitenkin. Tolla varsalla on tosin kyllä ollu aiva valtavat! Monesti ne on enemmänki aivan ku olis liidulla joku tehny eyelinerit varsalle.
EDIT: hän oli aivan pikimusta syntyessään ja oli hyvin selvät renkaat, voin kaivaa kuvia myöhemmin. Tossa kuvassa on jo muutaman kk ikänen, mutta rinkulat näkyy edelleen hailakampina kuin syntyessä.
-
Taas Sukupostilöytö, suomenhevosruuna Lejonhjärta nimittäin.
Ruuna on merkitty mustaksi ja sukunsa puolesta voi sitä ollakin, kun isänsä on ruunikko. Ja varsakuvissakin on tosi harmaansävyinen. Mutta onpa se tuossa aikuiskuvassa kovin erikoisen värinen, noin mustaksi! Sanoisin että kulomusta, mutta enpä ole tainnut kulomustillakaan kovin usein nähdä noin selkeätä papurikkokuviota. Jos minun pitäisi tuota kuvaa virtuaalihevosella käyttää, saattaisin valita väriksi mustanvoikon tai sitten ihan vain tummanruunikon.
Vai mitäpä muu raati on mieltä hevosen väristä? Onko muita vastaavia tullut vastaan? -
@sirpa No nyt on jännittävä!
Talvikuvassa ihan perus kulomustan näköinen, mutta on kyllä väkevät papurikkotäplät kesäisessä versiossa. (Toki kuvan kontrastitkin on aika nupit kaakossa, liekö sitten luonnossa ihan yhtä vahva efekti?)
Joskus harvoin näkee friisiläisiäkin, jotka ovat kesäisin niin vaaleita, että menisivät ruunikosta - en siis yhtään epäile, etteikö tämä voi olla geneettisesti musta. Mutta kyllä sen mutulla ensin ehdottomasti mustanvoikkona kirjaisi ylös. -
@jii
Kyllä juu, valokuva ja valaistusolosuhteet voivat valehdella toki aina. Ja kyllä myös sille, että onhan noita hyvin haalistuneita friisiläisiäkin olemassa, niin kuin esim. tämä tamma. Ruunikosta menisi kuvan perusteella. Friiseillä kyllä taitaa harvemmin nähdä papurikkokuviota ja harvemmin noin kellertävää sävyäkään kuin Lejonhjärtalla. -
-
@minni Minä en ainakaan näe kummassakaan kuvassa mitään kirjavuutta... ellet puhu ihan tuosta sukasta? Se näkyy sekä kesä- että talvikarvassa, mut sukkien a muiden merkkien perinnöllisyys erillään varsinaisista kirjavuusgeeneistä taitaa vielä olla tieteelle kysymysmerkki.
Hevosellahan voi kyllä olla ns. tummia "luomia" tai vaaleita täpliä karvapeitteessä välillä vähän mysteereinäkin. Samoin ihmisillä ihossa. Helpoin selitys on arpikarva, varsinkin jos se on naamassa tai varusteiden alla.
-
@jii kesäkuvaa kun zoomaa niin lautasilla näkyy tosi haaleesti. En oo tainnu ottaa tosta kesäkarvassa kunnon sivukuvaa nii toi oli paras minkä löysin. On siis ihan säältä lautasille ja noin 1/3 runkoo alaspäin vähän papurikkoisen näkönen
-
@minni niin se on siis ihan papurikkokuviota. Tosi yleinen lämppäreillä. Se ei siis ole mikään kirjavuus. Kirjavuus on niinkun valkosta. Eli ei esim. voi olla musta ruskeilla länteillä kirjava. Niinku vaikka joku leopardi. Valkonen on aina kirjavuudessa se toinen väri.
-
@spookiness eli sit mä oon arvellu ja puhunu oikein. Sen ”katoaminen” talveksi on vaan vähän hämännyt kun tosiaan talvikarva on tommone tosi tummanruskee pörrö vrt tohon kesäväriin.
-
@varjorastas Voikko ei itessään vaalenna mustaa pigmenttiä eli mustan ja mustanvoikon fenotyypit on silmällä erottamattomia. Nd1 eli valehallakko on mustilla hankala huomata mutta voi aiheuttaa voimakkaampaa kuloutumista ja vaaleaa korvan sisäpuolta. Linkatun hevosen isällä on siima ja vaaleaa sisäkorvissa eli luulisin että periyttänyt tälle sen nd1.