Kirjatopa
-
Kaari Utrio: Katarina
Katarina on uudelleenjulkaistua Utrion tuotantoa, sisältää kaksi 80-luvun alussa julkaistua kirjaa (Neidontanssi, Katarinan taru) ja oletan, että kieliasuakin on paranneltu tähän uuteen julkaisuun.
Tämä on silleen taattua Utriota sieltä aikaisemmilta vuosikymmeniltä, jolloin hän kirjoitti keskiajasta ja varsinkin Suomesta. Nämä tällaiset Utrion kirjat ovat olleet minun vakilukemistoa vuosikymmeniä, olen Utrio-fani. Siksipä ihmetyttääkin, että Katarina tuntui aivan vieraalta, vaikka olen kyllä aika varma, että olen joskus lukenut Katarinan tarun ja Neidontanssin, nimet ovat tuttuja. Ja tässäkin oli sellaisia tapahtumia, että olisi nyt luullut jääneen mieleen, mutta ei.
Mielestäni Katarina ei ole ehkä niitä parhaita kirjoja, mutta ihan perustaattua Utriota joka tapauksessa. Ja vanhana historiantutkijana Utriolla on historialliset seikat yleensä kunnossa. -
Mä oon unohtanut tän ihan kokonaan apua. Mä oon ottanut nyt koulun alettua tavaksi, että mulla on aina mukana kirja jota lukea välkällä tms.
Alotin Joe Hillin Sarvilla. Hillin kirjotustyylissä on edelleen joitain juttuja joista en välitä, kuten kengän koon mainitseminen tai muuta aivan mitätöntä yksityiskohtaa, mutta jos sitä ei ota huomioon, niin tää oli loistava kirja. Aiheena tykkäsin paljon, hahmot oli mielenkiintosia ja jaksoi hyvin lukea. Suosittelen, jos aihe kiinnostaa; Ignatiukselle kasvaa yön aikana sarvet päähän ja ne saa kaikki ihmiset jotka näkee ne sarvet kertomaan kaikki pahimmat ajatuksensa, ja jos "Ig" koskettaa jotakuta, se näkee kaiken mitä ne on nähny elämässään.
Sarvien jälkeen kävin Suomalaisessa kirjakaupassa ja poistuin yli satasen köyhempänä. Mukaan lähti Lovecraft-kokoelma, C.J. Tudorin Rovio ja Riley Sagerin Kotiin ennen pimeää, jonka alotin ensimmäisenä. Oon kauan odottanu että pääsen lukemaan tätä, mutta vähän olin pettyny. Se kulki hyvin eteenpäin, mutta jännitys alko vasta puolessa välissä kirjaa, ja loppupaljastus oli pettymys. Tätä on kehuttu paljon, mutta ehkä mä oon edelleen niin turtunu kauhulle. Tätä oli kiva lukea ja kyllä se oli mielenkiintonen, mutta ei se kauhukirjana/trillerinä ollut kovin kummonen.
Nyt oon alottanu C.J. Tudorin Rovion, ja en oo hirveesti ehtinyt lukemaan eteenpäin, mutta ainakin alku on mielenkiintonen, ja heti alkaa tapahtumaan. Tykkäsin Liitu-ukosta ja mulla on Paluu pimeästä hyllyssä lukemattomana, joten ootan tältä hyviä asioita. Tää on kans sellainen, mitä oon odottanu kauan. Rovion jälkeen mulla on jonossa Dalton Trumbon Sotilaspoika.
-
This post is deleted! -
@vrl15170
Siis MITÄ?! Vieläkö Nummelan ponitalli -kirjoja on saatavilla? Nehän on ikivanhoja tai en minä tiedä, jos niitä on kirjoitettu uusia sittemmin... Joka tapauksessa minä luin niitä into piukassa ala-asteella ja silloin puhutaan 80-luvusta. Tykkäsin niistä silloin, en tiedä iskisivätkö ne enää, ei välttämättä. Olisi toisaalta joskus mielenkiintoista lukaista joitain läpi ja katsoa miten hyvin ovat kestäneet aikaa.
Niin ja sitten oli Haavikon ravitalli -sarja myös, Merja Jalolta sekin. -
@Sirpa Eka Nummelan ponitalli näyttäs olevan vuodelta 1977, ja uusin 2021
-
This post is deleted! -
@vrl15170 kannattaa käydä kirpputoreilta etsimässä. Nummelan ponitalleja näkyy jatkuvasti kirpputoreilla myynnissä 2-5€/kpl. Mä luin niitä kans joskus, mut oon mennyt myymään koko kokoelmani pois.
-
This post is deleted! -
Kirjasuosituksia: rikosjuttuja ei-rikoskirjallisuusfaneille.
Gregg Olsen - Äitimme oli sarjamurhaaja
Olen halunnut tykätä true crime -kirjoista, mutta kun en vain tykkää. Ovat tylsiä. Oikean elämän rikokset ovat suurimmaksi osaksi mun mielestä mielikuvituksettomia. No tästä tykkäsin, vaikka näin on kauheaa sanoa oikeasta raa'asta rikoksesta! Mitä mielikuvituksellisin ja kauhein rikos, ja mitä mielikuvituksellisin näkökulma aikuiseksi kasvaneen lapsen kautta. En kerro, mitä muuta tässä on kuin sarjamurhaajaäiti ja hänen lapsensa, koska tätä ei saa spoilata. Tosi nopealukuinen kirja, jonka kanssa valvoin öitä ja pilasin työpäiviäni.
**
Romy Hausmann - Lapsikulta
Toinen, mistä en tykkää, ovat perus rikoskirjat, joissa on fiktiivinen tarina. Niin ennalta-arvattavia juttuja, niin ällöä. Olen taas halunnut tykätä, koska rikoksia käsitteleviä kirjoja on niiiin ihanan paljon. Viimeisimmällä haluaisin-tykätä -lainauskerrallani otin tämän, ja aijjjjehna, nyt en osannut odottaa, mitä tapahtuu. Tässä kirjassa ei ole myöskään niitä ällöjä perushahmoja, joita rikosaiheissa inhoan: tylsää limaista naistenmiespollaria ja kerran kämmäävää rikollisneroa ja hänen uhrejaan, joilla ei ole oikein persoonaa. Tässä on monitahoisempia hahmoja ja rikoskin on kiva sotkuinen seitti, jota kukaan ei arvaa.
-
@sirpa joo! Kirjastot on niitä pullollaan t. kirjastotäti
-
This post is deleted! -
Mä luin tossa pari vikkoa sitten Arno Kotron ja Christer Lybackin kirjan Veitsen Terällä. Halusin lukee jotain lyhyehköä ja mieluusti helposti luettavaa ja tää oli just semmonen.
Oli myös mielenkiintosta lukee kirja joka oli alusta asti tasanen ️️️ kirja.
Nyt kuuntelussa on Kari Hautamäen Nyt sinä kuolet ja ainakin vielä oon tykännyt. Tää taitaa olla kans toinen kolmen tähden kirja, mutta ainakin saa jotenkin luku/kuuntelujumia auki.
-
@Oresama Mä oon tuon ensimmäisen lukenu ainaki melkein loppuun ja joo, oli ihan mielenkiintonen lukea, mutta kyllä mä vähän tylsistyin Ton toisen oon skipannu ku en pahemmin välitä dekkareista, mutta jos tää kerta on niin hyvä, niin ehkä mä lukasen sen jossain vaiheessa sitten kuitenkin
-
@vrl15170 kyl niitä pystyy varaamaan kirjastolle noudettavaksi, jos hyllyssä ei oo kaikkia osia ️ Outi-kirjastoilla ainakin netin välitykselläkin, uskon että myös muissa kirjastoissa! Löytyy ihan ensimmäisistä kirjoista alkaen.
-
Miulla alkoi taas vuotuinen Harry Potter -maratooni, tällä kertaa äänikirjana Stephen Fryn lukemana kun ei lukemiselle tahdo löytyä aikaa. On kyllä tällainen itselle hyvin tuttu ja leffoinakin tykkäämä välillä ihan järkyttävää huttua tällee äänikirjana kun omat mielikuvat hahmojen puhetavasta ja äänestä on niin vahvat.
-
@serena
Jos minun TBR-pinoni (tai ollaanpas rehellisiä: TBR-hyllyni) ei olisi niin mittava kuin se on, tekisi mieli lukea itsekin Harry Potterit. Olen lukenut ne joskus... 20 vuotta sitten tms, osan englanniksi, osan suomeksi. En muuten suosittele tätä, koska sitten on ihan pihalla termeistä ja osasta nimiäkin.Mutta tällä hetkellä on pakko hehkuttaa Perttu Immosen kirjaa Suomen rahvaan historia. En ole vielä lukenut sitä ihan kokonaan loppuun, mutta melkein kuitenkin, niin että koen jo voivani sanoa jotakin. Todella, todella mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu, selkeä teos!
Olen lukenut niin ison kasan erilaisia kirjoja historiasta, että olen pudonnut jo laskuista vuosia sitten. On ollut hyviä, on ollut keskivertoja, on ollut ihan oikeasti huonoja teoksia, sellaisiakin, joita vain ei ole jaksanut lukea loppuun vaikka aihepiiri olisi teknisesti ottaen miten kiinnostava tahansa. Mutta tämä on kyllä ihan omassa luokassaan. Tietenkin jo pelkkä aihepiiri on kiinnostava, historia ja nimenomaan tavallisten ihmisten historia. Kyllähän ne kuninkaalliset, aateliset, sodat ja sellaiset kahlataan läpi, mutta entä se väestö, jota ei voida laskea edes ns. säätyläisiksi? Ne ovat aina jääneet vähän niinkuin lapsipuolen asemaan, sikäli kun niitä on muistettu edes mainita. Tämä teos pureutuu just tähän porukkaan.
Teoksen toteutustapa on todella hyvä. Siinä seurataan kolmen suvun elämää kronologisessa järjestyksessä halki vuosisatojen ja tämä toimii, ainakin minusta. Ensinnäkin tässä tulee ilmi ne erot, joita maan eri osien elämässä oli. Yksi tarkasteltava suku on satakuntalaista, toinen savolaista ja kolmas Kokkolan seudulta. Toinen juttu lienee se, että kun tarkastelu rajataan näin tarkasti, pystytään esittämään paljon yksityiskohtaistakin tietoa, joka nyt koskee sitä nimenomaista sukua ja perhettä ja taloa. Ja kolmas seikka on sitten se, että teksti on oikeasti tosi mukavaa lukea, helppoa ja vetävää. Kirja ja kirjoittaja lienevät saaneen jonkin valtionpalkinnon enkä kyllä yhtään ihmettele.No, ihan rehellinen ollakseni täytyy tunnustaa, että alkuosa oli vähän puisevaa tekstiä, jossa tapahtumat tuntuivat toistavan itseään: katovuosia, väenottoja sotaväkeen, taas katoja, taas väenottoja. Toisaalta sen ymmärtää. Kirja alkaa jostain 1400-luvun lopusta eikä siltä ajalta ole juurikaan materiaalia saatavilla. Verotustiedoista tai mitä lienevät kirjanpitoa ovat harrastaneet tuolloin (ja mitkä ovat satumaisella tuurilla säilyneet nykypäivään asti) on voitu päätellä, että tuolloin maksettiin huonosti veroja ja anottiin vapautuksia = pakko olla katovuosi. Samoin sotaväen tiedoista nähnee, että on vaadittu miehiä rulliin ja väenotot ovat koskeneet tätä ja tuotakin seutua. Ja siinäpä se sitten ehkä onkin. Myöhemmiltä vuosisadoilta on enemmän arkisto- ja muuta materiaalia saatavilla ja kuva ihmisten elämästä monipuolisempi.
Parastahan tässä on se, että kun tämä Suomen rahvaan historia päättyy 1800-luvun alkupuolelle, kun Suomi siirtyi Venäjän alamaisuuteen, niin Immonen on tänä vuonna kirjoittanut jatko-osan, jossa ymmärtääkseni käydään samaan tapaan läpi 1800- ja 1900-luvut. Ja se kirja on siellä hyllyssä jo odottamassa... Tuskin kestän nahoissani päästä sen kimppuun.
-
@Sirpa Mullaki on TBR-hylly Ostin 5x5 kallaxin sekä huoneenjakajaks/väliseinäks että kirjahyllyks. No nyt sit täytän sitä kirjoilla joita en ehi lukemaa. Mulla on 128 kirjaa + mun vanhoja lastenkirjoja + tietokirjoja + yks täysin tyhmä huumorikirja. 128:sta oon lukenu 23
-
Tuorein läpiluettu kirja on vaihteeksi taas ihan oikeata kaunokirjallisuutta, nimittäin Stella Harasekin Pimeä aine.
Kirjoittajahan on pitkän linjan bloggaaja ja minä olen seurannut hänen blogiaan varmaan miljoona vuotta. Ei siksi että olisin ollut erityisen ihastunut hänen tyyliinsä tai että ymmärtäisin oikeastaan mitään musiikista (ja suurin osa blogin kautta vastaantulleista biiseistä ja bändeistä ei vain iske), vaan siksi, että Stella kirjoitustyyli on vain niin erinomainen ja rakastan hänen tekstejään. Niin että olen odottanut hänen esikoiskirjaansa kuin kuuta nousevaa, vaikken edes tiennyt mistä se kertoo. Onneksi ei kuitenkaan kirjoittanut vertahyytävää dekkaria, koska sellaista en pystyisi lukemaan.No, ei tarvinnut pettyä. Teksti on erinomaista ja kirjassa on muutenkin paljon sellaista mistä pidin. Esimerkiksi ajankohta, vuosituhannen alkuvuodet, aika ennen somea ja kaikkien taskussa olevaa internetiä. En ole kovin moniaita vuosia Stellaa vanhempi, joten olen elänyt tätä aikaa, unohtanut vain.
Kirjan voisi niputtaa ihmissuhderomaaniksi, koska se on sitä, mutta samalla sen päällimmäisen ja tarinan keskiössä olevan ihmissuhteen lisäksi siinä on tosi paljon kaikenlaista muuta. Asioita selviää pikkuhiljaa, osa ei selviä, joitain jää hämärään ja loppu on aika yllättävä, spoilaamatta sen enempää. Paljon jää auki, oikeastaan.Ihminen on heikko, jää niin helposti koukkuun siihen että tulee nähdyksi uusin silmin, että saa koskea ja tulla kosketuksi.
-
Minä tuossa yllä kehuin jo tuota Immosen Suomen rahvaan historiaa. Luin sen loppuun ja pysyn edelleen kannassani että aivan erinomainen teos. Ja mainitsin samassa tekstissä, että kirja on saanut jatko-osan, tänä vuonna julkaistun Suomalainen historia, joka kertoo samaan tapaan historiasta 1800-luvun alusta ihan tänne 2000-luvulle asti. Sekin tuli nyt sitten luettua, joten muutama sananen siitä.
Varsin hyvä kirja tämäkin, mutta mutta... Häviää tuolle aiemmalle teokselle, en tiedä miksi tai miten, mutta ihan ei ollut lukukokemuksena yhtä hyvä. Voi olla ihan vain sekin, että tuo kirjan loppupää kertoo tietenkin suhteellisen tuoreesta ajanjaksosta, joka ei minua niin kiinnosta eli sisällissodan jälkeisestä ajasta (minun kiinnostukseni historiaan ajoittuu suunnilleen välille viikinkiaika - ensimmäinen maailmansota, älkääkä vain kysykö että miksi, en minä tiedä). Mutta ei tätä kirjaa voi mitenkään huonoksi moittia siltikään. Toteutustapa on edelleen samanlainen: seurataan kolmen suvun vaiheita ja heidän elämäänsä historian käänteissä, ja se on edelleen kyllä tosi toimiva formaatti. Että kyllä tätäkin kirjaa voi ihan lämpimästi suositella. -
Harriet Tyce, Kaikki valheesi. Mä oon nähny Veriappelsiinia kaikkialla mutta en oo takakannen perusteella ottanut käteen, enkä ollu tästäkään kovin inspiroitunut. Päädyin sitten kuitenkin nappaamaan mukaan Kierrätyskeskuksesta kun siellä ei muutakaan ollut, ja täähän oli aika hyvä. Taas onnellisempi loppu kuin toivoisin ja sivujuoni oli aika ennalta-arvattava, mutta sen verran hyvä, että kokeilen Veriappelsiinia.