You are my sunshine, my only sunshine
-
Nykyään virtuaaliheppailun kiertokulussa pyörii kymmeniä tuhansia hevosia eikä ole ihmekään jos yksi omistaa satoja. Hevoset vaihtaa päivittäin omistajia, uusia syntyy aktiivisesti, vanhoja kuopataan ja tuonteja tuodaan. MUTTA! Meillä jokaisella on varmasti ollut oman virtuaaliheppailuelämän aikana se yks hevonen (tai kaks) joka on varastanut syystä tai toisesta ikuisen paikan sydämestämme.
Siispä haastan teidät kanssaharrastajat kertomaan oman tarinanne!
Kertokaa miten löysitte toisenne, miksi just se hevonen nappasi, miten se eroaa niistä 9230 hevosesta jotka omistatte ja miten kyseistä yksilöä suositte, mitä kaikkea erikoista tai mieleenpainuvaa ootte tehnyt tai teille on tapahtunut ja tietenkin linkkiä kyseisen hevosen sivuille niin päästään porukassa ihastelemaan!
Mun oma silmäterä Loge on ollut mukana miun virtuaaliurani ensipäivistä lähtien. Oli vuosi 2007 kun ensimmäistä kertaa lähdin mukaan suntuubin ihmeelliseen maailmaan ja liityin siskoni perustamalle Lumiliekin tallille (koska silloin oli aina käytäntönä liittyä mukaan tuttujen talleille hoitajaksi). Omaa silmää on aina viehättänyt tummanruunikot hevoset oransseilla merkeillä joten Loge, mikä silloin oli vielä kuvallinen, nappasi huomioni välittömästi. Se oli siis minun ihka ensimmäinen hoitohevonen, eikä kertaakaan vaihtanut hoitajaa (halukkaita oli mutta onneksi etuoikeutettuna pääsin valitsemaan enimmäisenä ).
Noh Logen kanssa tuli tehtyä useampi vuosi kaikennäköistä. Osallistuttiin aktiivisesti tallin omiin että ulkopuolisiin tapahtumiin, sekä tarinoiden että kisojen muodossa. Tuo aikakausi oli varmasti se mieleenpainuvin, ja jota edelleen joskus haikeasti muistelen ja toivoisin, että olisipa vielä kerran mahdollisuus palata ja kokea ne kaikki ihanat asiat uudelleen... Jossain vaiheessa vuosien saatossa Lumiliekki jäi kuitenkin tauolle, joten lähdin siinä vaiheessa harjoittamaan hoitajanuraani muilla talleilla muiden hoitohevosten kanssa. Vääjäämättä Lumiliekin lopetus tuli vastaan kun siskoni lähti opiskelemaan ja kaikki jäikin sen jälkeen vähän unholaan. Loge ei kuitenkaan lähtenyt mielestäni. Niinpä useamman vuoden hiljaiselon jälkeen, kun halusin palavasti taas elvyttää tää kerran rakkaan harrastuksen ja palata takaisin virtuaaliheppailuun, anoin lupaa napata kyseisen herran omakseni, Ja niinhän se mun mukaan sitten lähti, tosin piirroshevosen muodossa.
Moni on varmasti pistänyt merkille (eikä varmasti mitenkään positiivisella mielin) kuinka Loge hyppää 160cm rataesteitä rodulle erittäin realistiseen tapaan... Halusin ihan puhtaassa nostalgiamielessä pitää Logen mahdollisimman alkuperäisenä niin kun miun sisko sen vuonna 2007 loi. Siihen aikaan ei paljoa annettu realistisuudelle arvoa kun ponitkin hyppi samoja korkeuksia, suomenhevonen ratsasti gp:tä ja hevosten keski-ikä oli se 3 vuotta täydellä kisauralla ja monella varsalla Toisaalta me oltiin sillon joku 12v eikä tiedetty hevosista sitten alkuunkaan, vaan ei se menoa kuitenkaan haitannut! Nyt jälkikäteen vähän harmittelen etten hoksannut Logen tasoa laskea edes hieman kun tein paluuta ensimmäisen kerran. Vaan ehkä tällainen yksi poikkeus ei kuitenkaan virtuaalimaailmaa kaada ^^
Nykyään Loge onkin minun ihka ainut hevonen (ainakin eiliseen asti, welp!) ja senhän näkee, kun olen voinut omistaa kaiken virtuaaliaikani sille. Käytännössä se on se heppa jonka kanssa teen yhdessä siis ihan kaiken, ja tällä hetkellä toimittaakin aktiivisen kisa-, tarina- ja piirroshevosen virkaa aina kun oma aikani antaa myöten. Se nappasi paikan sydämestäni heti ensisilmäyksestä lähtien, enkä kuunaan päivänä voisi luopua siitä. Vaikka Loge ikääntyykin reaaliajassa, tuntuu että aika alkaa käymään jo vähiin, enkä tiiä miten virtuaaliuraani jatkan kun siitä aika sitten jättää. Jää nähtäväksi
Päätän omalta osaltani tämän tarinatuokion tähän ennen kun lähtee venymään älyttömiin mittoihin. Kertokaa ihmeessä alle omat tarinanne, oisin mielenkiinnolla niitä lukemassa!
-
Mulla tommosia hevosia taitaa olla Silakka sekä Noble ainakin näin nopeasti ajateltuna.
Silakan kanssa tarina on oikeastaan vielä alussa, mutta siitä asti kun koko tamman toin tuntuu että se tulee olemaan todella iso osa omistajansa tarinaa. Vielä varsan kanssa ei ole paljoa tehty, vaikka sillä onkin jo kivan kokoinen päiväkirja ja muutamia meriittejä. Varmasti kunhan vain varsalle saadaan ikää ja kokemusta alle sen tarina tulee löytämään uusia uria ja tiedä mitä kaikkea se tulee vielä omistajansa kanssa kohtaamaan.
Noble piti olla vain nimi jossain sivulla tukemassa Marcin tarinaa, mutta se onnistuikin sytyttämään jonkin yllättävän kipinän ja sen päiväkirja vähän lähti laukalle ja muutenkin orin kanssa on jotenkin ihan erilainen fiilis ja inspis kirjoitella, mistä on hyvänä esimerkkinä sen edelleen ihan liian kesken oleva sukutaulu ja -selvitys...
-
Yritin tätä (jälleen kerran) blogin joulukalenterissa, mutta silleen suosikkeja on tosi paljon. Siihen ei välttämättä tarvita mitään kauhean erityistä, että jostain tulee suosikki. Toisaalta, se ei välttämättä paljon näy muille hevosen sivuilta.
-
Olipa ihana idea! Ja hieno tarina
Mulla on paljon suosikkiheppoja, mutta ehkä eniten iskenyt on mun poniori Velociraptor. Meidän tarina on se, että joskus 2015 seurasin instagramissa piirrostalleja ja tein yksityiseksi Rapin yhdelle tallille. Piirsin kuvankin irrotettavalla hiirellä gimpillä ja siitä tuli aika... rosoinen Talli epäaktivoitui nopeasti ja koko virtuaalitalleilunkin unohdin hetkeksi, kunnes meinasin aloittaa omaa tallia ilman sivuja, ilman instagramia ihan vaan omalla koneella. Rap tuli sinne, mulla on vanha kuvakin vielä tallessa vaikkei tuolta sivuilta löydykkään.
Se idea kuoli niin nopeasti kuin alkoikin. Vähän ennen kuin aloitin nykyisen päätallini, Rap oli hetken mukana pienessä kaveripiirin roolipelissä. En muista paljoa siitä. Tähän mennessä Rap oli ollut aina luonteeltaan "ilkeä", sellainen poni joka puri ja heitti ratsastajia alas selästä, erityisen vaikea. Sitten 2017 syksyllä, kun olin tallini aloittanut jo, muistin tämän ponin olemassaolon ja otin sen päähahmolleni kuntoutukseen ja uudelleenkoulutukseen, nyt se ei ollut enää luonteeltaan ilkeä, vaan teki noita asioita, koska oli traumatisoitunut. Sitten se geneerinen tarina, kun hahmo ja hevonen alkavat luottaa toisiinsa ja yhteistyö alkaa sujua kuin tanssi. Yhdessä välissä piirsin tätä kaksikkoa todella paljon, mutta jossain välissä alkoi jäädä vähemmälle. Rap on tärkeä, ja elämää nähnyt, ja olen alkanut miettiä orin kuoppaamista jossain kohtaa. En kuitenkaan vielä, koska innostuin noista PKK jutuista ja piirtelin sille tuossa maanantaina vihdoin oikean rakennekuvankin! Kuoppaaminen kuitenkin pelottaa ajatuksena siksi, että mietin tuleeko koskaan enää toista samanlaista hevosta tai ponia vastaan, joka vain oikeasti nappaa niin hyvin. -
Meikä Maija, niin muistaa Logen! Ollut aina niin erottuva hevonen muiden joukossa.
Mulla on niin paljon hevosia, että suosikkia on vaikea valita. Aikoinaan - jo menehtenyt - Dark Souls oli suosikki paholaisia. Etenkin Nanookin ja Daksun tarinaa oli huima seurata. Tähän mennessä Daksu on myös parhaiten menestynyt virtuaalihevonen, mitä olen koskaan omistanut. Vielä en oo löytänyt linnalta uutta THE hevosta, mutta kaikki ovat rakkaita
Linnan ulkopuolelta eniten tarinointia tapahtuu Ilonan ja Reinan elämässä. Tämän kolmiraaja-amputoidun naisen elämää on hauska kirjoittaa, ja suurin osa inspiraatiosta tulee omasta elämästä ja kokemuksesta.
-
@Mr-January ihana topa ja mieletön historia sulla Ja Logella! Oon sitä ennenkin käynyt ihastelemassa.
Mulle The Hevonen on Epi. Se on kaikin puolin sellainen, josta haaveilen myös IRL. Ollessani Belgiassa vähän fiinimmällä tallilla töissä, asui siellä samannäköinen tamma ja ihailin sitä kovasti. Siinä ympäristössä lähti kyllä haaveet lentoon omasta kilpahevosesta sellaisissa puitteissa. Kiitos @Inna kasvatista ja @Cee & Sage Auburnista, joiden kautta tätä unelmaa on saanut elää edes virtuaalisesti todeksi. Ei ole koko 15-vuotisen virtuaaliharrastuksen aikana mikään hevonen, hahmo tai talli inspiroinut yhtä paljon.
-
@raituva Tuntuu tosi uskomattomalta että joku ois bongannu miut ja Logen vuosien takaa, varsinkin kun silloin ei ollut tällaista aktiivista foorumia missä harrastajat virtuaalimaailman joka kulmasta helposti kohtasivat. Mahtavaa huomata et ihmiset jäi kuiteskin toisten mieleen, ja saattaapi edelleen olla jossain mielen sopukoissa monenkin vuoden jälkeen vaikkei suurta osaa toisista tunnetakaan!
Ihania omanlaisia tarinoita kullakin, näitä lukiessa kyllä hymyilyttää ja tulee muutenkin hyvä mieli Lisää vaan tulemaan!
-
@Raituva aikaisemmin mainitsikin Dark Soulsin ja kyllä. Olen tosiaan Nanook DAEn huikeassa maailmassa, josta kiittäminen ehdottomasti @Raituva ja @Razeback sekä ihania hoitajia.
Dark Soulsin kanssa kirjoitin vuodesta 2016 lähtien toistaan surullisempia ja hauskoja tarinoita, kilpailin niin paljon kun pystyin ja voittojakin taisi olla sadan paikkeilla.
Daksu ja Nanook elivät kanssani vaikeitakin aikoja, joita sitten muotoilin omiin tarinoihin - mutta yksi asia pysyi, nimittäin se että aina kun pääsin kirjoittamaan Daksusta ja Nanosta niin se oli aina yhtä uskomatonta.
Daksu oli hevonen, jonka kanssa ei voinut mennä sieltä mistä aita on matalin. Alusta asti kirjoitin siitä, miten tuo paholainen oli vaikea ja kuinka monia kertoja Nano olikaan tippunut kyseisen hevosen selästä ja halunnut luovuttaa.
Mutta vuodet toivat mukanaan luottamusta ja kenties juurikin se luottamus on se syy, miksi vuosien jälkeenkin halusin kirjoittaa ja olla mukana virtuaalimaailmassa.Sen takia kyseisen hevosen kuolema tuntuu kuin olisi menettänyt itselle tärkeän eläimen. On outoa, että miten kiintynyt sitä voikin olla virtuaalihevoseen, mutta niin se vain on.
Löysin virtuaalimaailman joskus 2011-2013 välillä, Raituvan ensimmäisiltä talleilta jotka sattuivat olemaan sims-talleja ja siitä se sitten lähti. Seurasin Raituvaa lukemattomien tallien perässä aina DAEen asti kuin eksynyt koiranpentu, eikä yksikään hevonen napannut. Kunnes DAEssa oli Dark Souls.
Ja minä rakastuin.
Ja tiedän, että siinä on virtuaalihevonen, jonka muistan vielä vuosien päästäkin. -
@mr-january Kuten @Yaryar mainitsi, aina sims-talleilta saakka muistan nähneeni Logen kisalistoissa
-
Mun varmaan tärkein virtuaaliheppa on Kheops, eli ori nimeltä Kerttu. Kertun kanssa tuli aktiivisesti kisattua villejä ja tarinoitua vuosina 2017-2019 ja sen kanssa saatiin kivasti menestystä parina vuonna Tie Tähtiin -kisoista Kerttu on edelleen maisemissa, vaikka en aktiivisesti sen kanssa olekaan mitään tehnyt pariin vuoteen. Kertun varsoista myös yksi on itsellä omistuksessa ja odottelemassa, jos joskus samanlainen tarinainspiraatio iskisi nuorukaisellekin.
-
Aloitin virtuaaliheppailun joskus 2003 tai 2004. Aluksi hoitajana kaverin tallilla, sitten pitikin jo perustaa oma talli. Ensimmäinen "oikea" talli syntyi elokuussa 2006 (Viisikko), jonka piti alunperin asuttaa viisi hevostani. Yksi niistä oli AGH Tuulenpuuska, jonka olin vastikään ostanut. Jo ostohetkestä lähtien Puuska tuntui erilaiselta kuin muut hevoseni, siinä oli "sitä jotakin". Ja on yhä, yli viidentoista vuoden jälkeen.
Puuskan kanssa on kilpailtu kaikenlaista, sillä on mittava lista palkintoja ja vielä mittavampi lista jälkikasvua. Silti, parhaiten minulle on jäänyt mieleen osallistuminen Hubertusratsastukseen vuonna 2008 ja Puuskan itselleni jääneiden jälkeläisten syntymät: BT Myötätuuli ja BT Vastatuuli vuonna 2007 sekä Piiska, Puuskan viimeinen varsa vuonna 2015.
En edelleenkään osaa sanoa, miksi Puuskasta tuli minulle niin tärkeä. Lähdetään ensinnäkin siitä, etten edes pidä suomenhevosista (juu olen kasvattanut niitä vuodesta 2006. Silti.) enkä alunperin hirveämmin välittänyt Puuskan nimestäkään. Tuossa se nyt silti edelleen on, viidentoista vuoden jälkeenkin, enkä edes halua ajatella sen lopettamista. Puuska voi minun puolestani elää vaikka ikuisesti.
Toinen minulle hirvittävän tärkeä virtuaalihevonen on Miska. Laiska ruunanrupsukka, jonka yllättävässä mielenhäiriössä ostin keväällä 2012. Kyseisessä myyntiketjussa olisi ollut huomattavasti järkevämpiäkin valintoja, mutta torinhevosruuna iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Koko tämän ajan Miska on ollut hirvittävän inspiroiva hevonen: luonteeltaan järkähtämätön ja aivan patalaiska, mutta samaan aikaan kuitenkin pilke silmäkulmassa, muistuttaen kovasti erästä IRL lempihevostani. Ei olekaan ihme, että ruunalle on kertynyt huomattavasti päiväkirjamerkintöjä, tarinakisaosallistumisia ja kaikenlaisia kissanristiäisiä vuosien saatossa.
Pitkään Miska oli yksityisenä todella inspiroivalla tallilla (Leijonalaakso, että sitä tallia on ikävä!) ja niiltä vuosilta kertyi myös paljon merkintöjä. Erittäin hyvin on jäänyt myös mieleen Pitkärannan tilan ratsastustunnit Miskan kanssa sekä osallistuminen talvileirille joskus... 2013... kai...
Tällä hetkellä Miska vain on. Kisaan sen kanssa edelleen joidenkin lajien kisoissa, mutta muutoin ruuna on jäänyt ehkä hieman sivuun. Ei sen takia, etteikö se edelleen inspiroisi, mutta olen päättänyt keskittää kirjoitusinspiraationi toistaiseksi Miskan poikaan Lennuun. Katsellaan, mitä tulevaisuus kellekin tuo tullessaan.
Toki, onhan tässä ajassa ollut muitakin hevospersoonia, jotka ovat tavalla tai toisella olleet erityisen tärkeitä. Takana on niin paljon harrastusvuosia, niin paljon talleja, hevosia, eri tyylejä harrastaa jne, että voisin kirjoittaa kirjan itselleni tärkeistä virtuaalihevosista. Ehkä yksikään, edes Puuska tai Miska, ole ollut niin tärkeä kuin ne olisivat voineet olla, mutta silti. Nytkin tuntuu vähän pahalta olla mainitsematta tiettyjä hevosia, vaikkei niiden tärkeys tai arvo ehkä niiden sivuilla ole koskaan näkynytkään.
-
@ireth Hyvänen aika ja mitä ihmettä, toi Miska on muuten mun tuonti ajalta ennen koko Lissua ja Susirajaa! Hyvin hämmentävä tunne, mutta aivan ihana yllätys! Ihanaa, että tuonti on inspiroinut. ️
-
Tosi vaikea nostaa vain yhtä, mutta Smokey on jotenkin spesiaali. En edes tiedä miksi ja miten. Piti muuttaa ikääntyminenkin reaaliksi, ettei vain joudu orista luopumaan liian aikaisin. Sen siivellä muotoutunut tarina on meikäläisen suosikkeja ( @Alexiina-C ), ja aina kun ajattelen tarinahevosia, Smokey pomppaa ensimmäisenä mieleen.
Myös Riario on aivan liikkis. Aivan kuten Smokeynkin, sen ympärille on kertynyt hyvää tarinaa. En osaa oikein sanoa mikä siinä iskee — ehkä orista on tullut vain kirjoitettua niin paljon, että siihen on tullut kiinnyttyä. Dunno.
Duke oli pitkään ehdoton suosikkini, mutta en tiedä lasketaanko tähän edesmenneitä hevosia. Siitä oli kova paikka luopua (kirjoittajalle), mutta tarinan kantilta oli tärkeää että ori pääsi paremmille laidunmaille. Pojasta polvi paranee, joo, mutta yksikään muu virtuaalihevonen ei ole inspannut kirjoittamaan yhtä paljon kuin Duke.
Btw pakko myöntää, että olen kyylännyt Logea aina silloin tällöin. Se on niin selkeästi panostettu ja rakastettu tarinallinen pikselipolle! Sivuilla on paljon materiaalia, kuvat kauniita, tekstit mietittyjä. Olipa muikeaa kuulla tarinaa orin takana, arvostan sitä nyt entistä enemmän!
-
@lissu-t Mitä Kääk miten pieni maailma! Muistan kun myyntitopikkia ht.netissä luin ja ihastuin Miskan luonnetekstiin, koska se oli niin aidosti ja hauskasti kirjoitettu. No ilmankos!
-
Minulla on tästä aiheesta blogipostaus, suosikkeja kun on useampi Oikeastaan kaikki OWR:n hevoset on , ei ne muuten pääasiallisella tallillani asuisikaan, mutta ehkä tässä mainittakoot sellaiset ihan special tapaukset kuin Dodo ja Shalia. Näiden kanssa vain on ehtinyt tehdä niin paljon kaikkea ja Shalia etenkin on isossa tarinahepan roolissa.
-
Ai ettien että, näitä hevosiahan on tasan yksi kaikista näistä sadoista joita on (ja ollut) nimittäin mun Hannover innostuksen aloittanut ori Music's Garibaldi
Sannalta tilausvarsana hankittu koska ihastuin oriin isään niin paljon. Garibaldi kulki aika kauan mukana vaikkei se ikinä päässyt semmoiseen käyttöön jonka se olisi silmäteränä ansainnut. 🤭 Tämä hevonen on syypää siihen miksi olen aina kasvattanut virtuaalisia hannovereja.
-
Nostelen nyt vanhaa aihetta, jos jollain olisi heppoja esiteltävänä. Näitä on niin kiva lukea.
Mun virtuaalihistoriahan on kohtalaisen lyhyt, koska aloitin aktiivisemmin vasta 2018 harrastelemaan. Tässä ajassa mulle on noussut kaksi selkeästi tärkeää hevosta, joista olen keuhkonnut Puoliverikeskustelussa sen verran, että varmaan moni on jo lukenut
Argento Hills on ensimmäinen oma kasvattini ja tämän kanssa on kipuiltu läpi weeblyn opettelemisen ja virtuaalimaailmaan tutustumisen. Argentossa iskee sen tarinallisuus luonteen osalta sekä elämänkaari. Alussa ei tahtonut millään onnistua, mutta lopulta orista tuli yksi tärkeimmistä Kastanjeholmin jalostusoreista. On ihana ajatella, että Akseli ja Sylvi juuri tämän hevosen kautta kasvoivat hevoskasvattajaksi, ja että Argenton kuva on kehystettynä jossai tallin seinällä Universum Hillsin kuvan vieressä. Mutta voi tuskaa, kun tämän kaikki kovapäiset varsat ovat ihan surkeita tarinallisissa kisoissa... :') Sentään Airisto Hills, jonka ii. Argento on, on palkittu varsavuosinaan aika komeasti, mutta niin vain kilpailukauden aloitus meni perinteitä kunnioittaen aivan metsään...
Ja sitten Universum Hills on toinen itselle merkittävä ori. Universum syntyi pian Argenton jälkeen ja en ole vielä raaskinut tappaa tätä. Universumhan on aina ollut mulle Argentosta "laimeampi" versio, sillä orin luonne on sen verran kiva ja helppo, ettei se inspiroinut lainkaan samalla tavalla kuin vaikea Argento. Mutta Universumin varsojen kautta tästä orista kasvoi todella merkityksellinen hevonen, sillä sen jälkeläisistä ja näiden jälkeläisistä on tullut hyvin tärkeitä hevosia itselle, kuten Ursa Major Hills, Undercover Hills, Utah Hills & Caledonia Hills. Tässä huomaa, että vaikka hevosella ei olisi tekstejä laisinkaan, niin saattaa silti olla tosi tärkeitä hevosia itselle. Joku siinä mielikuvassa hevosesta vaan kolahtaa.
Olen pohtinut viime aikoina paljon, mikä tekee itselleni hevosesta merkityksellisen. Näistä kahdesta on tullut merkityksellisiä erityisesti suvun jatkuvuuden, mutta myös tarinallisuuden vuoksi. Molempien elämänkaari on muotoutunut kuin itsestään ja näiden hevosten (ja niiden jälkeläisten) kautta myös Kastanjeholm on muokkautunut yhteneväisemmäksi ja tarinallisemmaksi miljööksi, koska mukaan on mahtunut myös Argeton isän Arezzon ja Universum Hillsin esikoisvarsan Kastanjan Uthopian omistaja Matteo Locetelli, jonka kautta tallin ja hevosten tarina sai uusia ulottuvuuksia.
Sanoisin, että itselleni tärkeää on, että hevonen ei ole vain "tusinahevonen", jolla on pakolliset kisat, neljä jälkeläistä ja muutama valmennus, vaikka niitäkin tallista löytyy ja osasta tykkään todella paljon. Erityisen tärkeää on, jos onnistun kirjoittamaan päiväkirjamerkintöjä hevosille, joissa tulee selkeästi esiin paitsi hevosen persoona, myös tarinoiden hahmojen persoonat ja ympäristö. Tämä olisi huomattavasti helpompaa pienemmällä hevos- ja tallimäärällä, mutta toisaalta pidän myös siitä, että tietyt hevoset nousevat esiin helpommin, koska niille syntyy niin vaivattomasti tekstejä. Tulee sellaista luonnollista "kaikki eivät voi olla yhtä hyviä" -jakaumaa, joka normaalisti tulisi suorituskyvystä tai sen puutteesta. Virtuaalihevosilla kun voi menestyä ihan niin paljon kuin haluaa, niin mulle sen hevosen hyvyys muodostuu sitten muista kuin kilpailemiseen liittyvistä asioista (vaikka sitäkin pidän melko tärkeänä hevosen elämäntarinaa ajatellen).
Välillä mietin ylikäytinkö näitä molempia oreja (blogista löytyy näiden orien jälkeläiskatsaukset), mutta tulin siihen tulokseen, että historiassa monet merkittävät oriit ovat olleet melko paljon käytettyjä ja näitä nimiä varmasti vältellään sukutauluissa, mutta niitä myös halutaan sukutauluihin. Harrastan niin paljon itselleni, että haluan ehdottomasti näiden sukujen säilyvän ja paras keino siihen on teettää vähän normaalia enemmän varsoja, koska aina on riski, että suku tyssää jonnekin. Se, tarvitsisinko näin montaa samansukuista talliin on toinen tarina, mutta sekin jotenkin tuntuu sopivalta, koska jos kerran on hyviä oreja omasta takaa, niin miksi näiden jälkeläisiä ei olisi useampaa tallissa. En tiedä miten realistista se on, kun en IRL siittoloiden toimintaa juuri tunne, mutta itselle tuntuu realistiselta ja lisää osaltaan näiden hevosten tärkeyttä itselle
Sitten jos näitä kahta hevosta ei lasketa, niin mullahan tärkeät/inspaavat hevoset vaihtuu vähän sen myötä, mikä sattuu milloinkin innostamaan. Olisi kiva lukea sellasiakin, että mitkä hevoset on in just nyt, mutta en tiedä liippaako se tarpeeksi läheltä tätä aihetta
-
@sylvi Hei kiva palailla taas näihin aiheisiin ja päästä lukemaan uusista ihmisille rakkaista virtuaalihepoista Miun puolesta tässä topaassa vois hyvin tuoda esille niitä yksittäisi hevosia, jotka on tavalla tai toisella tehnyt omistajiinsa vaikutuksen, olipa ne sitten vuosien takaa tai eilen tuotuja
-
Onpa hauska keskustelu, kiva @Sylvi kun nostit esille!
Mun tänhetkisistä hevosista oma kasvatti Louhi on jotenkin inspiroinut oikein extrapaljon. Löysin nuo kuvat ennen kuin koko kasvatti oli edes syntynyt, ja rakensin kokonaisuuden vähän niiden pohjalta. Louhista tuli just niin kiva kuin ajattelinkin! Ois hirveä inspis piirrellä hänelle galleriaan kaikenlaisia tilannekuvia ja kirjoitella kaikkia tekstejä
Nuppulanharjussa mulla on ylipäätään tosi tiukka linja hevosten suhteen enkä en halua pitää siellä minkäänlaisia "täytehevosia", vaan kaikki on mulle jollain tavalla erityisiä Haluan pitää hevosmäärän pienenä, jotta saan kivemmin pidettyä yllä sellaista kotitallimaista tarinallisuutta. Ehkä eniten pinnalla Louhin lisäksi on nyt ollut yksi mun muinaismuistoista, Kylli (s. 2006), joka on kyllä myös aivan ihana Sitä oon nyt ilmoitellut laatiksiin. Kyllille ollaan myös mm. hakemassa virallista terapiahevosen titteliä, tulokset selvinnee muutaman päivän päästä
-
Kyllä te tiedätte kenet mä tässä esittelen.
The man, the myth, the legend, ALICE COOPER
Mä kävin Rock in the Cityssä Vantaalla kattomassa Alice Cooperia kesäkuun alussa, ja nyt tilanne on kahdessa ja puolessa kuukaudessa eskaloitunut siihen että mä en kuuntele enää mitään muuta musaa, kuuntelen Alicen radio-ohjelmaa uskollisesti 11.00-16.00, ikävä iskee noin 16.05, haluun ihan valtavan Alice Cooper-seinälipun mun kämppään ja tatuoinnin Alicen lyriikoista. Ja mulla on virtuaalihevonen nimeltä Alice Cooper.
(Alice In Wonderland tosin on myös Alicen mukaan nimetty ja Along Came A Spider on Alicen studioalbumi.)Idea Coopiin lähti oikestaan niistä silmistä. Jostain mä sain idean että varsalla on tummat läntit silmien ympärillä samaan tyyliin kuin Alicella on silmämeikit (ja Alice on mies, jos äijä on jollekulle jollain kumman tavalla tuntematon. Joo, Alice on naisen nimi. So?) ja sitten se varsa sen kautta saa nimekseen Alice Cooper. Sitten alkoi muodostumaan toi Coopin historia, jossa Nikki on tavannut Alicen joskus aikanaan ja ihastunut siihen (koska mä oon aivan kusessa siihen. Se on 74-vuotias, entä sitte.), koska se on ihan Nikkin tyyppiä. Coopin väritys syntyi valmiisiin lineihin nopeesti ja se oli sellainen labor of love.
Coop on hyvänmielenheppa. Sillä ei oo esimerkiksi luonnetekstiä, yhtäkään pk-merkintää, vaan puolikas sukuselvitys ja sekin tommonen aika yleisluontoinen. Kuvia sillä on kaksi, varsa- ja pääkuva, ja nekin väritetty valmiisiin lineihin. En koe, että mun tarvitsee panostaa Coopiin, se tuo mulle hirmuisesti iloa jo olemassaolollaan enkä malta odottaa, että nään sitä jalostuksessa. Yksi varsa sillä onkin jo, Honey jolle innostuin piirtämään ihan OG aikuiskuvan, ja kotiin siitä tulee jäämään rautias overo Whole Lotta Rosie (AC/DC) eli Rosie. Toki mä haluan panostaa Coopiin, haluun piirtää sille kuvia ja ihan oikean rakennekuvan ihan itse, mutta siis useimmiten tykkään hevosistani vasta kun oon panostanut siihen paljon tai koen että mun täytyy panostaa siihen. Coopin kanssa voi vaan olla, kyllä kaikki ne jutut tulee.
Hautalasta on tullut nopeasti mulle mieluinen projekti, koska jotenkin tuntuu hirveen vapauttavalta harrastaa tavalla, jota moni kattoo vähän vinoon, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Kun kaikki kattoo jo valmiiks vinoon koko tallia, niin ei oo samanlaista painetta tehdä heppojen kanssa. Ne on jo ihan kuraa, niin ei kukaan odota niiltä kisoja tai laatiksia. Saa tehdä ihan mitä haluaa, miten haluaa ja milloin haluaa. Hautalassa ei montaa heppaa ole, mutta kahteen oon rakastunut:
Sami on taskuraketti, 75% sh ja 25% russ. Raviponi sanan jokaisessa tarkoituksessa, se on vähän kuin ylikasvanut russeli, ja juoksee vaikka seinillä ja heiluu kaikkiin suuntiin narussa. Kaikki tietää että mä oon värihullu, addikti, rakastan mitä oudoimpia värejä (tämä on mun tuonti), mutta vaikka russilta ois voinut saada splashin (miksei piekkariltakin), niin pieni punanen Sami saa mun sydämen tykyttämään.
Ja sitten on Eeben. Ihana, rakas, mussukka Eeben. Kuten Sami, Eeben on päivän tai kaksi vanha tuonti, mutta Eeben, voi Eeben! Kun Eebenin nimi ja kuvat tuli yhteen, niin mä rakastuin siihen, enkä ollut saanut sille ees sivuja vielä. Mulla oli vaan kuvat ja nimi Hautalan Eeben, mutta vuorokaudessa siitä on tullut Hautalan kantaori. 50-50 suokki ja eesti, Eeben on symppis ja oispa se oikeasti mun pihassa. Sen luonnekin meinas venyä ihan liian pitkäks tohon taulukkoon