M: Sekalainen valikoima tekstejä / tilausvalkat/-luonteet auki
-
Lisätty kohtalaisen mittava cremellon kouluorin luonne. Ja hakekaa toi arabisukari ny veke, lähtee poikkeuksellisesti vaikka teksteillä.
-
Jos vaan perlino kelpaa cremellon sijaan, niin montas valkkaa/päikkyä tarvii "köyhtyä" tuosta luonteesta, joka tulis Teolle
-
@tuire Keviästi, vaaleita molemmat ni ei tuo alun pieni värihölinä mene yhtään raiteiltaan. Yks pidempi tai kaks lyhkäsempää (n. 500 / 2 x 250 sanaa, ei oo niin justiinsa sanamäärien kanssa) ilman minkään valtakunnan aikataulukiireitä, kuulostaako kamalalta riistohinnalta?
-
@lissu-t no ei todellakaan kuulosta, joten kerro vaa kelle raapustellaan!
-
Pieni (suokki)kuvakansio, kuvat vaihtuvat teksteihin (valkat / pk) tai kahvimaitosponssiin. Laita privaa!
-
Myyntiin lisätty welsh D -sukari.
-
@lissu-t welsh sukari mulle?
-
Myyntiin lisätty kahden yrmyn orin, issikan ja vuonohevosen, luonteet.
-
Aloitusviestiin lisätty ihanan luottosuokkitamman luonne. Voipi olla, että nyt vapailla hoidan rästien lisäksi jokusen puokin luonteen / sukarin pöytälaatikosta myyntiin asti.
-
@lissu-t Suokkitamman luonne mulle?
-
Aloitukseen lisätty kahden estetamman (hevonen & poni) luonteet. Näitä löytyi taas pinkka ko aloin järjestelemään rästihommiani. Sitä yllättyy iloisesti löytäessään jotain, minkä unohti kirjoittaneensa.
-
Lisätty andalusiatamman luonne.
-
No siis Nugaa on voikko ja tasokin vähän eri kuin yleisputteneitokaisen kuvauksessa, mut eikös pieni hienosäätö aina onnistu? Että jos mun pk-merkinnä taas kelpaa, voisin niitä tästä rustata
edit. Plus tietty muokkaan nykyisen varsapätkän mukautumaan eli iän myötä neiti vähän rauhottunut jne.
-
@lissu-t said in M: Sekalainen valikoima tekstejä / tekstitilarit kiinni:
Koulupainotteisen andalusiatamman luonne
Miulle?
-
Aloitukseen lisätty kouluhannoverorin sekä estehevostamman luonteet.
-
@lissu-t Tää orin luonne sopis kuin nenä päähän meidän Elemencelle, kunhan ruunikon vaihtaisi raudikoksi! Mitä haluaisit vastineeksi tästä?
edit / niin siis tekstejä voisin kirjoittaa -
@kirsiina Laitetaan pakettiin. Kirjoitatko ennemmin valmennus- vai päiväkirjatekstiä, ja onko lajilla väliä? Yksi vähän pidempi (~ 300 sanaa, ei oo niin justiinsa sen pituuden kanssa) teksti ois mun puolesta passeli vaihto.
-
@lissu-t Valmennukset ehkä sujuu paremmin, eli sellainen käy. Mitä enemmän sanoja, sitä parempi - lyhyet 100 sanan valmennukset ei onnistu
-
@kirsiina Ihanaa, kohtalotoveri, tiivistäminen on ihan hirveää! Kyllä sitä koulutöihin teki ja ns. asiayhteyksissä tekee edelleen, harrastustekstit saavat sitten rönsyillä. Valkkaa näistä mieluinen, eikä mitään kiirettä valkan kanssa! Luonteen voit ottaa jo käyttöön.
Maneesia ei sitten löydy, ulkohommiksi menee. Kaikkien kanssa laji vapaa ko kentäpelejä ovat.
Chicken Dinner
Llygedyn Pinc Llychlyd
Ruskon Lumiotus
Hilpeä Hautajaissaatto -
@lissu-t No niinhän se lähti vähän rönsyilemään, melkein 600 sanaa... Kotkot sai olla se onnellinen, joka pääsi esteille valmentautumaan. Joskin enemmän sanoja kului tarinointiin
Lissu oli vastassa parkkipaikalla, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, tullessani tallille. Olin lupautunut valmentamaan häntä ja hänen täysiveritammaansa esteillä, ja kun jostain kumman syystä satuin olemaan tällä suunnalla viikon ajan, sovimme tänään olevan hyvä päivä. Sää oli hieman eri mieltä, mutta pieni tihkusade ei meitä haitannut.
"Kotkot on tuolla karsinassa valmiina, jätin sinne varusteineen, kun tuskin se jaksaa mitään riekkua", Lissu lausahti. "Että mikä?!" Pysähdyin, ja jäin tuijottamaan naista. Tämä kohautti olkiaan. "No meidän Chicken Dinner tietty." Hetken keräilin ajatuksia päässäni - täysiverinen, nimeltä Kotkot? Chicken Dinner? Rehellisesti, en tiennyt mitä odottaa. Olin kuvitellut täysiverisen sellaiseksi kuumaksi nopeasti syttyväksi ilotulitteeksi, mutta Lissun antama kuvaus <i>Kotkotista</i> ei todellakaan vastannut kuvitelmiani. Jos aiemmin olin innoissani näkemään tamman, niin nyt vasta olinkin. Jäin pihalle odottamaan, kun Lissu kipaisi hakemaan Kotkotin ulos. Ulos asteli tamma, joka ei tosiaan ollut se kuumaverinen touhottaja, mitä olin kuvitellut. Ei sillä, että se laiskaltakaan olisi näyttänyt, mutta...
Kävelimme alkulämmittelyinä Susirajan maille, sillä Tuonisessa oli kyllä kenttä, mutta estekalusto oli vajaampi. Susirajan kentälle päästessämme ryhdyin raahaamaan puomeja ja tolppia kentälle. Siellä oli myös pari valmista estettä jätettynä, joita aikoisin hyödyntää, vain korkeutta tarvitsisi säätää. Kun minäkin olin saanut lämmiteltyä oikein urakalla, oli ratsukkokin jo käynyt jokaisen askellajin läpi ja oli valmiina aloittamaan. Ihan ensin ohjeistin heitä taivuttelemaan kentän toisella pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, sillä mielestäni Kotkot saisi liikkua vähän paremmin, työskennellen enemmän takajaloilla. Tamma liikkui ihan hyvin - ei ehkä niin joustavasti kuin olisin halunnut, mutta kohtuullisesti. Sillä oli pohjimmiltaan todella hyvät liikkeet, mutta näytti siltä, ettei Kotkot ollut ihan täysillä mukana. Kiltisti se kyllä totteli.
Esittelin pientä kokoamaani rataa Lissulle ja ohjeistin. Ensimmäisenä oli vuorossa kolmen pystyesteen jumppasarja, joissa oli yksi laukka-askel välissä. Lissu ohjasi Kotkotin tarkasti jokaiselle esteelle, ja hevonen ylitti ne kevyesti ja puhtaasti. Kotkotin liikkeet olivat pehmeitä ja hallittuja, ja se suoritti tehtävän vaivattomasti. Ehkä oudonkin vaivattomasti, sillä tamman suoritus oli sellainen... Minimaalinen. Juuri ja juuri yli, mutta kuitenkin niin vaivattoman näköisenä, että Kotkot näytti olevan lomalla. Sarjan jälkeen oli vuorossa kolme pystyestettä tiukoilla käännöksillä. Käännökset olivat aseteltu mutkaisesti, mutta raudikolle se ei näyttänyt olevan ongelma. Se kääntyi niin sulavasti ja melkein kuin automaatiolla. Lissu ei tosin näyttänyt siltä - hänen otsallaan kypärän alta pilkottivat hikipisarat. Hän ihan tosissaan yritti saada tammasta kaiken irti, joskaan Kotkot ei tästä niinkään välittänyt. Suoritus oli teknisesti hyvä. Jos sitä arvoitaisiin tyylipistein, se ei huippupisteitä saisi. Mutta suoritus oli puhdas ja niin vaivattoman näköinen, että jäin tätä ihmettelemään.
Ratsukko sai kokeilla esteitä vielä pariin kertaan, toisella niistä eri suuntaan. Valmennuksen loppupuolella Lissu päätti antaa Kotkotille mahdollisuuden näyttää parastaan. Hän kannusti hevosta eteenpäin ja hyppäämään muutaman esteen täydellä voimallaan. Alku näyttikin oikein lupaavalta, sillä tamma keräsi voimaa ensimmäiseen hyppyyn... Ja lässähti. He ajautuivat liian lähelle yhtä estettä, mutta sekään ei näyttänyt olevan ongelma Kotkotille. Se nimittäin hyppäsi oudosti ylös ja siitä eteen. Lissulle tämä hypyn laatu tuli yllätyksenä, mutta hän pysyi taitavasti selässä, mihin monikaan ei olisi pystynyt. Oudosta alusta huolimatta he suorittivat miniradan loppuun ongelmitta. Kotkot oli tuskin hengästynyt, kun Lissu huohotti senkin puolesta. Näin, että hän oli tehnyt kamalasti työtä saadakseen tamman liikkumaan paremmin kuin "ihan ok", mutta se näytti edelleenkin olevan kuin lomailemassa. Kaikesta ponnistelusta huolimatta Lissu oli tyytyväinen suoritukseen, ja niin olin minäkin - ainakaan mitään ei tippunut, vahinkoja ei sattunut ja tekniikka on ainakin jotenkin hallussa. "Tällainen se on aina ollut. Mä tiedän, että sillä vois olla potentiaalia enemmänkin, mutta tälle riittää semmonen minimisuoritus", Lissu tokaisi. En voinut kuin ihmetellä. Kävi kyllä järkeen, miksi se ei laukkaradoilla pärjännyt.
Kävelimme takaisin Tuoniseen hoitaen samalla loppuverryttelyn. Minulla oli menoa muualla, joten sovimme kahvittelevamme myöhemmin joku toinen päivä. Lissu vei Kotkotin talliin riisuttavaksi, kun itse lähdin kohti autoani.