Rupattelutopic kaikille tylsistyneille
-
Palkinnoille ei päästy, mutta punanen rusetti tuli
-
Mä siis tilasin itelleni kaksi pitsaa (kun toisen sai ilmaiseksi ja nälkä), mutta mä tein niistä vähä erilaisia et näyttäis siltä ku ne ois kahdelle henkilölle.
-
Mä koen ihan kamalaa ristiriitaisuutta. Helpotusta ja onnellisuutta, ettei korona kaikesta kamaluudestaan huolimatta vienytkään mummia vielä (itsekästä ajattelua tavallaan) Mutta samaan aikaan surettaa todella paljon mummin nykyinen tila olla elämästä ja ympäristöstään täysin pihalla. Se, että päivittäin tapaa "uudelleen ja uudelleen" samat ihmiset uusina, kun ei muista. Alzheimer on yks kamalimmista sairauksista mitä voi ihminen saada.
-
Myös mun mummolla oli alzheimer, olikohan jonkun viitisen vuotta ensin dementiaosastolla ja toisen mokoman vuodeosastolla. Minut (ja siskoni) isä aina pakotti häntä tapaamaan ehkä kerran kuussa, mikä oli aika ahdistavaa koska mummon joutuessa dementiaosastolle oli jo tilanne se ettei hän juurikaan enää tunnistanut ketään ja muistan myös lapsena pelänneeni niitä muita asukkaita tosi paljo. Mutta siis itselle oli tosi iso helpotus kun mummo sitten kuoli enkä koe mitään huonoa omatuntoa sanoessani näin, mä olin ajatellut hänet kuolleeksi jo sen kymmenen vuoden ajan.
Mitä haluun sanoo nii ei oo yhtä oikeeta tapaa käsitellä tota tilannetta, hankalia juttuja. Tsemppiä ️
-
@nikki ulkoinen kovalevy itellä on kaikki kuvat sellasessa eikä mitään koneella
-
@turjake Enemmänki mietin et hukkaanhan ne menee jos jään hautomaan niitä, kun niistä on jo maksettu
-
@elisa Olin joskus vanhusten pysiaktrisella osastolla töissä jossa oli paljon muistisairaita. Mieleen on painunut eräs mummo joka vaelteli joka päivä käytävillä kysyen miestään joka oli nukkunut aikoja sitten pois. Surullinen tilanne eikä siihen ole mitään oikeaa ratkaisua. Se on ihan luonnollista että tunteet on ristiriitaisia, onhan kyseessä kuitenkin läheinen ihminen. Jaksamisia
@Nikki Jos sulla on kuvaajat tallessa niin voithan kysyä heiltä jos saisit lahjoittaa kuvat eteenpäin? Mä oon joskus lahjoittanut euroilla ostettuja teksejä (sekä hevosia myynyt kuvineen) kun ei ollutkaan itselle tarvetta, luvalla toki Mutta onhan se myös hyvä vaihtoehto pitää ne jemmassa jossain jos vaikka joskus tekee mieli palata harrastuksen pariin, eipähän kaduta sit jälkijunassa.
-
Vuodeosastolla mummon kanssa samassa huoneessa oli toinen muistisairas nainen, jolla ilmeisesti myös kaikki käsitys tästä päivästä oli jo hävinny. Sillä oli sellainen vauvanukke jolle jutteli ja hoivasi ja puheista päätellen piti sitä omana lapsenaan (en toki tiedä oliko hänellä oikeasti lapsia, mutta jollakin nimellä sitä nukkea puhutteli). Sit sillä aina välillä napsahti ja alkoi hakkaamaan sitä nukkea pöytään tai seinään tai kuristamaan ja huusi "kuole huoranpenikka kuole".
-
@serena ääk just tällasia itsekin hoitoalalla nähnyt niin surullista, tiedä mitä traumoja käy läpi omasta menneisyydestään. Ja juu tiedän, ettei ole väärin ajatella, että toinen pääsisi täältä jo pois, enpä itsekään haluaisi tuohon tilaan eikä halunnut mummikaan vielä kun järjissään oli. Sanoi sen siis ihan suoraan vaan toisin kävi. Surullista, että sut on ns. pakotettu käymään tollaisessa tilanteessa isovanhemman luona. Mullekin mummi on ollut omalla henkisellä puolella kuollut jo vuosia. Sen tulevan on sillä tavoin jo hyväksynyt ja osittain käsitellyt.
@HM näin se on..
-
Siis tiistaina alkaa työt taas, nyt alko flunssa, alko menkat, pitäs olla opettajalle palautettavana sivutolkulla tutkielmaa josta se viimeks sano viimesellä istunnolla että heitä roskiin koko sonta mitä sä tällästä teet ... :---) pikkasen alkaa sillee optimistinen elämänasenne jo horjua
Täälläkään ehdi mitään tekemään ku en oo päiväkausiin ehtiny ees laskee tietokonetta takas työpöydälle ku raahaan sitä tuolla yliopistolla aamusta iltaan
HUOHHHH toivottavasti muille kuuluu parempaa kyllä tää tästä ehkä kohta helpottaa...
Tuli sentään postissa yks levy jonka tilasin ittelleni lohdutukseks tästä kaikesta
-
@jii Kuulostaa tosi hyvältä opettajalta :))) Mä oon vähän sitä mieltä et tommosesta vois jo oikeesti valittaa, jos se oikeesti sano tolleen
-
@kioja ei nyt ihan noin sanoin, mutta pakko sanoa että olin aika järkyttyny ja vajosin sellaseen puolen viikon shokkimasikseen ihan siitä millasen roastaussession se kehitti siitä seminaaritilanteesta. Kaks vuotta yrittäny nyt epätoivosesti rämpiä tätä kurssia läpi neljän ohjaajan voimin ja nyt tää yks tulee syyssijaiseks sillee "joo mun suurin huoli on nyt itse asiassa että ymmärrätkö sä ettei näistä lähtökohdista voi tehdä tällästä tutkielmaa" sillee tota. mitäpä jos katotaan sellaset lähtökohdat että vedän sua kohta turpaan ku sitä on nyt neljä lukukautta tätä paperia ohjattu tälläseen muotoon.
Teki saman jekun nyt yhdelle toisellekin viimeks, että kuule heitäpä kaikki lähteet hiiteen ja mieti koko homma uusiks ei sul voi olla tässä ees aiheena tää mitä sanot.
Ja itsenäisyyspäivään mennessä palautus...
Kaikkein hauskintahan on se että meillä ei oo ketään oppiainevastaavaa jolle valittaa kun hän on nimenomaan sen paikan täytesijainen, kun ketään ei oo saatu palkattua hommaan. (--:
Että hyvä yrittää työstää tätä tutkielmaa kun ei oo enää mitään suuntaa mihin mennä sen kanssa huhhuh.
-
@jii Tämä sai nyt sen verran kihisemään puolestasi, että tulen kohta itse sinne opinahjoon sanomaan mitä kuuluu ja kuka kirjoittaa mitä Terveisin joku, joka on ollut saamarin pahalla päällä koko päivän! Mutta rakkautta ja valoa vaan kaikille
mrrrhdsfdshrhkafff -
Keskittymiskyky on etsinyt taas itseään, mutta sai lopullisen kuolin iskun kun naapuri alkoi huudattamaan musiikkia. Onneks on näemmä ihan jees musiikkimaku niin voin jammailla täällä mukana:
-
@Serena mun naapuri huudattaa Robinia viikonloput täysillä. Luulin ensin, että teini-ikäiset siellä kuuntelee, mutta onkin joku keski-ikäinen mies
-
@jannica mä mieluusti jammailisin vaikka ees robinin tahtiin mutta saan nauttia uutisista niin aamulla kun illallakin, kun alakerran mummeli kattoo telkkaria :)) tietystihän hänen on pidettävä volyymi isolla kun ei muuten kuule mutta välillä kieltämättä alkaa rassata kun sen puheen kuulee niin selkeesti..:D
-
vaihdan teidän kaikkien robin-sedät ja uutismummot millon vaan mun gamer-naapuriin jonka näppäimistönhakkaushuutoaika on n. klo 21-03 joka toinen yö vähintään...
-
Mä voin myös vaihtaa naapuria! Tai vaikka kahta! Alakerran naapuri alottaa karaoken satunnaisin päivin klo 21:30, aina sama kappale. Lopettaa ehkä klo 2. Enkä saa edes kielestä selvää, kun on omituista huutoa ja hoilausta.
Seinänaapurilla taas on välillä lapset paikalla, ja ne lopettaa huutamisen vasta klo 23, ja alottaa heti taas kuudelta aamusta. Olisi edes vaikka vauvan itkua, mutta ei, kun ihan vaan alakouluikäiset tappelee ja pelaa kaksistaan. Toisinaan isä yhtyy tähän huutamiseen, joko kieltääkseen huutamasta tai sitten huutaa lapsien kanssa pelatessa.
Onneks mulla on hyvät lääkkeet, joilla nukahdan. Vastaavasti mä sitten alotan kovaäänisellä kahvinkeittimellä keittää kahvia klo 4-5:30 aamulla. Lähtee hyvät pörinät keittimestä (eikä edes auta peseminen, se vaan porisee kovaa). -
Mä luulen, että oon itse yleensä se äänekäs naapuri.
/ Yritän täällä lyhentää ja tiivistää mun hevosten tekstejä ja a) tää on tylsää, b) tää on hidasta ja c) sanoinko jo et tää on tylsää. Ja sinänsä ehkä vähän tarpeetonta, koska enhän mä näitä lue, mut ajatuksen tasolla ne häiritsee mua silti.
-
HYVÄÄ HALLOWEENIA