Rupattelutopic kaikille tylsistyneille
-
@Lithy @Milja-H @Nikki Oon kyllä kattonu kaikki mahdolliset sivut läpi, tai siis ainakin eteläisen suomen tarjoamat. Suomalaisia kodinvaihtajia on kyllä tosi vähän tai sit ne on saanut kodin ennen kuin on ehtiny kissaa sanoa Jäljelle jäävät ovat olleet amstraffeja, sakemanneja tai vastaavia rotuja ja etukäteen jo ollut tiedossa todella isot käytösongelmat, joten ne ei meille sovin. Tiedän tiedän, että ulkomailta tuleva rescue on sika säkissä, ja yhtälailla voi olla vaikeita käytösongelmia - ja varmasti sellaisia onkin. Siksi haluaisin pienehkön koiran, jotta niitten ongelmien työstäminen on helpompaa.
Ymmärrän toki kritiikin rescuetoimintaa kohtaan, mutta mun mielestä kotimainen koirien kasvatus on ihan yhtä lailla bisnestä. Just näitä "trendaavia" rotuja myydään monella tonnilla. Ja tottakai suomalaisista kasvattajista ylivoimainen enemmistö on todella vastuullisia ja kasvattavat erinomaisia koiria, mutta silti en koko koirien jalostamisajatuksesta pidä. Ääriesimerkkeinä lyttynaamakoirat ja vaikkapa lonkkavikaiset sakemannit. Vaikka vissiin näitäkin nyt ollaan pikkuhiljaa korjaamassa.
Uskon, että esimerkiksi Liettuassa toimivat järjestöt pyrkivät oikeasti siihen, että heiltä joskus loppuisi työt. Järjestävät paljon koirien ja kissojen leikkauskampanjoita ja koen kyllä vastuullisiksi, ja koen Liettuan sellaiseksi maaksi, jossa myös ihmisten arvot ovat suuressa kehityksessä tällä hetkellä. Esimerkiksi Virossa ei ole enää juuri lainkaan katukoiria, vaikka sielläkin niitä vilisi vielä vuosikymmen sitten. Eri asia sitten taas joku Romania, jossa koirat ei tuu loppumaan ikinä Totuutta ei toki yhdenkään järjestön arvoista voi ehkä koskaan tietää ️
No anyhow, ne suomalaiset rotukoirat mitä oon koittanut katsella myös on tosiaan siellä about parissa tonnissa pyörineet hinnaltaan. Mua kiinnostavia rotuja olisi esim. shetlanninlammaskoira tai norfolkinterrieri. Kalliita, todella kalliita kaikki vapaana olevat pentueet
Jos jollain tulee vastaan suomalainen, pienehkö kodinvaihtaja nii saa vinkata. Ite en oo semmosia löytänyt.
-
@sonja said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Suomalaisia kodinvaihtajia on kyllä tosi vähän tai sit ne on saanut kodin ennen kuin on ehtiny kissaa sanoa
Koklaappa sen annetaan koti -ilmoituksen tekemistä vaik tori.fi:hin. Voit saada jotain tiskin alta, niin kuin mä.
Rescue muualla, kotimainen kodinvaihtaja täällä, eettinen kasvattaja tai pentutehtailija. Joka maassa on riskejä. Ihan Suomessakin. Tullut sen verran monta suomalaiskeissiä nähtyä, että en sanois että me ollaan aina enkeleitä. Rekisterissä tai sen ulkopuolella.
Kunhan yrittää parhaansa koiraa etsiessään niin se musta riittää. Ja jos ei ole työkäyttöä hakusessa niin rescue on tosi hyvä ja varmasti kasvattava kokemus.
-
@lithy Mitä nyt facen kodinvaihtajien ryhmiä äsken selailin, niin tuolla vasta onkin kaikenlaista epäilyttävää Että mistäpä tuolta nyt sitten pentutehtailijan tunnistaa... Ja näköjään joku pyytää yli 1000€ vaikeasti eroahdistuneesta vanhemmasta kodinvaihtajasta, että siihen hintaan saan kyllä jo sen rotukoiran, jonka voi pennusta alkaen itse kouluttaa. Tori.fi tai vastaavat kyllä epäilyttää itseä suuresti. Suomalaiset kodinvaihtajat isoin osa näyttää myös olevan taas staffi-sakemanni mixejä tms. Mutta ei auta kuin jatkaa etsintöjä
-
@sonja Eettistä kasvatusta ja koiranpitoa ei löydä varmuudella silleen nopeella selailulla mitenkään. Eikä liittoon kuuluminenkaan pelasta. Et jos ottaa torista jne niin joutuu sietämään tietynlaista riskinottoa. Se tuntuu olevan nykypäivän Apula.
Itse kyllä ottaisin sieltä, näytti olevan reilu määrä hyvännäköisiä kavereita. Niiden myyjien kanssahan joutuu jokatapauksessa puhumaan että saa tarpeeksi dataa että mitä on ostamassa kun ei ole rotua mistä pohjata.
Yks mahdollisuus ois kans toimia sijaiskotina pienelle koiralle jollekin yhdistykselle. Siinä sit kerkeis tutustumaan kaveriin ja voit tehdä siitä sit heti tarjouksen yhdistykselle. Yks kaveri just otti rescuen sillee.
-
Joo eihän siitä kauaa ole, kun uutisoitiin siitä eräästä tamperelaiskasvattajasta, joka oli tehnyt vaikka ja mitä hämärää. Jo vuosikausia sitten oli puhuttu eri foorumeilla, että häneltä ei kenenkään pitäisi pentua ottaa.
Hänkin oli ihan "kunnon kasvattaja" papereilla, todellisuus oli eri. Siksi kunnon taustatyö on tärkeää, otti koiran sitten mistä tahansa. Ja tuo Ruokaviraston rekisteri tulee sekoittamaan pakkaa entisestään, koska tavan koiranomistaja ei näe eroa Ruokavirastoon rekisteröidyllä koiralla ja Kennelliittoon rekisteröidyllä - rekisteröity tarkoittaa rekisteröityä, eli "pakko olla kunnollinen kasvattaja".
-
@Sonja Balbo oli 170 euroa tori.fistä sillon aikanaan, mutta tosiaan, voihan se olla hämärätaustainen koira ihan mistä vaan otti, maalaisjärjellä vaan liikenteeseen
-
-
This post is deleted! -
@lilja said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
jonka piti olla terve
Toi on semmonen sanonta nykyään että eläinmarkkinoilla nousee heti punalippu. xD Mullekin kumpikin koira myytiin "terveinä" ja sit alko ulkokuori murenee ajan kanssa Hauskasti se Apulan sekarotuinen eli pitkään hyvin minimaalisilla vaatimuksilla näihin liittolaisiin verrattuna.
EDIT: Nykyään jos kasvattaja ei kerro lähisuvun ongelmista niin en edes lähde leikkiin mukaan. Liian kalliita oppirahoja on tullu makseltua.
-
En jaksa sillain suuremmin ottaa kantaa mihinkään, kun en itse esimerkiksi mitään rescueita fanita. Mutta itse asun yksin Helsingissä koiran kanssa ja harrastan ratsastusta, mutta silti mun seuraavaan koiraan on jo rahat kasassa. Tulee maksamaan 1600e, tosin melko varmasti mulle tulee sijoitukseen niin 800e olisi summa. Tosin olen valmis kummankin maksamaan, koska pentu tulossa kasvattajalta joka tutkituttaa koirat hyvin jne
Ja sitten tuo "ei ollut mitä luvattu". Musta järkevä kasvattaja ei juuri mitään lupaile, varsinkin pennuista on hyvin vaikea siinä luovutusikäisenä sanoa mitään. Tiedän itse mitkä riskit on ja kasvattajakin on kertonut (se mistä odotan pentua, niin emän emällä on ristariongelmia ollut, joten haluaa tosta yhdistelmästä pentuja odottavien tietää sen ja ymmärtää jos siitä ei haluakaan pentua). Ja kuten @Lithy sanokin niin jos kasvattaja sanoo ettei mitään ole lähisuvussa niin toteisin että ei kiitos. Ei ole olemassa riskitöntä yhdistelmää
En ees tiedä pointtiani, kunhan mietin näitä kun itse käyttää aikaa tutkimiseen ja tiedän, että koiran etsinnässä kannattaa olla valmis käyttämään vuosi tai parikin.
-
@Jannica Juu olen tuotakin sivua pitänyt silmällä, ei oo sopivia siellä vielä tullut vastaan, kun ovat suurin osa niin isoja. Nyt siellä olisi tuo yksi mäyräkoira, mutta pitkä selkä ja lyhyet jalat on mulle ehdoton no-no.
@Lilja Mulla ei oikeastaan oo mitään tiettyä rotua mielessä, kun mulle kävis mikä vaan terveen mallinen pienehkö koira, rodusta viis Ainoastaan tiedän, että mitä en missään nimessä halua: pitkäselkäiset (mäykyt, corgit tms.), lyttynaamat (mopsit tms.) ja ihan miniatyyrit (chihut, perhoskoirat). Eikä tosiaan mitään todella isoa tai megakarvaista (tyyliä alaskanmalamuutti). Kaikki tuon ulkopuolelta käy kyllä. Ne rodut mitä oon erikseen kattellu nii ei oo ollu koiria tarjolla tai sitten tosiaan hinta ollut liikaa.
Katsotaan mitä kuuluu muutamalta rescueyhdistykseltä, joille laitoin hakemusta viime viikolla. Eiköhän jostain löydy just meille täydellinen koira ️
-
@Sonja Ootko ryhmässä "Aikuiset kodinvaihtajat" tai "Kodittomat koirat suomessa"? Entä galgo? Niitä on paljon myös suomessa. Esimerkiksi Galgos del Fénix jolla on oma ryhmänsä fb:n puolella ja joka on tosi aktiivinen. Koko ei ehkä ihan täsmää jos pientä etsitään Kulkurit.fi oon kuullut hyvää sanottavaa ja sivuilla on tosi kattavasti infoa.
-
Huuuh eka koulupäivä takana ja jäipä hyvä fiilis! Rovaniemi näyttää parastaan hyvän kelin merkeissä ja meidän luokka tuntuu tosi kivalta, ainakin niiltä osin mitä ehti keskustella muutamien kanssa syvemmin ja mitä esittäytymiskierroksella kuuli. Meitä tosiaan on sellainen mukava 49 opiskelijaa tässä ryhmässä eli aivan varmasti löytyy samanhenkistä porukkaa kavereiksi
-
@sonja joskus rescuen haluaa niin monilla yhdistyksillä on kotihoidossa koiria Suomessa. Silloin on jo vähän tiedossa millainen se koira kotiympäristössä. Mun kaverilla on ollut näitä useita ja valtaosa niistä on ollut todennäköisesti entisiä kotikoiria kun ovat olleet suoraan sisäsiistejä ja osanneet kulkea hihnassa. Nämähän nyt kodin löytääkin nopeasti, koska aikuiset, sisäsiistit ja ei ongelmakoirat saa kodin todella helposti. Tosi symppiksiä koiria moni!
Jos itse tulen joskus ottamaan vielä koiran niin tulen ottamaan rescuen. Ihan kamalaa välillä kuulla näitä ”pennut löyty jätesäkissä roskiksesta” tarinoita. Jos edes yhdelle hylätylle pystyn kodin antamaan niin sen annan. Ihmiset on hirveitä ja koirakulttuuri muualla on koirille tosi kamala kun ne ennemmin hylätään kuin lopetetaan. Tarhalle pääsy on mahdollisuus vielä parempaan elämään. Toki paljon on tarhoilla mun mielestä myös koiria, joiden paikka olis se kuoppa, mutta ilmeisesti joissain maissa koiria ei saa lopettaa/se katsotaan tuomittavaksi toiminnaksi, miksi niitä sitten kituutellaan siellä häkeissä vuodesta toiseen.
Itsellänihän on terveestä tutkitusta suvusta rotukoira, joka on umpisairas (vaikea atopia ja sydänsairaus, toki tuo sydänvika on rodussa tosi yleistä eli ei ole yllätys). Et tuskin ne rescuet nyt ainakaan huonommassa kunnossa on kun tämä omani tai sitten on jo aikalailla kuoppakamaa
-
This post is deleted! -
@lilja Mä uskallan että näin ei tapahdu koska aina tulee olemaan ihmisiä jotka menee riman alta eli ottaa sen halvimman ja helpoimman saatavan yksilön (ts jotka myyvät kenelle vain). Ajatuksena toki kaunis, mutta aina tulee olemaan ihmisiä jotka yrittävät ottaa maksimaalisen hyödyn irti. En puhu suomesta vaan maailmanlaajuisesti, myös maakohtaiset lait vaikuttaa. Uskallan myös epäillä että pelastettujen rescuekoirien määrä on todella pieni varsinaiseen koiralukuun verrattuna koska vain harva päätyy tarhalle asti.
Kyllä itsekin tarjoaisin kodin rescuekoiralle jos mulla siihen resursseja olisi mutta omalta kannalta täytyy miettiä mitä ominaisuuksia koiralta toivoo, onko miten valmis kouluttamaan ongelmatapoja, haluaako mahdollisesti pentuja tai onko valmis ottamaan riskin. Vastuullisesti kasvatetuissa koirissa on puolensa, niiden taustat on (toivottavasti) tiedossa mutta "ei koiraa karvoihin katsominen".
Yksi vaihtoehto olisi toki antaa vain hylättyjen koirien jäädä kadulle kunnes valtio asettaisi lain jonka myötä eläimiä ei hylätä vaan mieluummin viedä vaikka piikille. Ja toinen asia mikä vaikuttaa on ihmisen omatunto, halu pelastaa hylkiöt. Aikaa se veisi jos kukaan ei koiria sieltä pelastaisi, mutta lopputulos saattaisi olla se että pentujen teettämistä harkittaisiin kahdesti tai strelisointia. Tämä on vain spekulaatiota Suomen tilanteeseen saattaisi auttaa jos edes tori ajettaisiin alas koska se taitaa olla ainoa myyntialusta fb:n lisäksi ja siellä sentään on pakko joku nimi olla eli helpompi tehdä taustatutkimusta. Kaikki ei tietysti sitä tee, mutta ehkä jotkut.
-
@oona said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Itsellänihän on terveestä tutkitusta suvusta rotukoira, joka on umpisairas (vaikea atopia ja sydänsairaus, toki tuo sydänvika on rodussa tosi yleistä eli ei ole yllätys).
Täälläkin kosahti atopia. Se on yks niistä isoista sudenkuopista, koska allergiaa varten ei ole pomminvarmaa testiä joten sen torjuminen on täysin hyvän uskon varassa kasvattajaan päin. Kun se osui itselle niin alkoi itselläkin olla silmää sille että koko rodussa rapsutellaan turkkia aika tiuhaan tahtiin näyttelykentän reunoilla. Pahaa teki katsoa.
-
@lilja said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Miks rescue koiria ihannoidaan?
Veikkaan että ihmiset on sen verran tunnepohjaisia kun meidän lajissa korostuu sosiaalisuus aika tiukasti. Niin karumpi tarina osuu enemmän tunteisiin kuin standardi kasvattajakoti.
Siitä on kans dataa että roturisteytykset voi olla elinkelposempia kuin puhdasrotuiset jos puhdasrotuisilla on tosi pienet erot perimässä keskenään. Pari rotua on jouduttu vetämään aika tiukasta geneettisestä pullonkaulasta aikoinaan.
Jos ei ole tarvetta tiettyyn työkäyttöön ja löytyy halua mahdollisesti harrastaa ongelmakoirakoulutusta ja/tai haastaa osaamisensa et miten pärjäis kun kaikki ei menekään kuin oppikirjassa niin sieltä saanee isomman haasteen kuin vaikka sen kultaisennoutajan kanssa. Itseäkin kiehtoo koulutustaitojen kehitys tällä tavalla, mutta aikaresurssit haittaa harrastamista.
Aikuisen rescuen kanssa myös tietää suht hyvin että millaisen paketin saa ja aikuinen taitaa kaikkien mielestä olla kevyempi ottaa kuin pentu jos speksit muuten on aika samalla tasolla. Koeaika on kans helpompi saada aikuisen koiran kanssa kuin pennun.
Jos mietitään robottitason kylmyydellä niin mehän ratkaistaisiin kaikki rescueongelmat lopettamalla kaikki mikä ei ole jollekin rekisteröity ja haluttu. Ihmiset ei vaan toimi niinkuin robotit. Ehkä parempi niin, vaikka se ei olekaan yhtä tehokasta. Moni rescue myös toimii paikallisesti ihmisiä kouluttamalla hyvästä eläintenpidosta.
-
En jaksa enempää ottaa kantaa rescueasiaan, mutta on täällä tosiaan meitäkin joille on koiralotossa sattunut äärimmäisen hyvä tuuri. Sain Kulkureiden kautta Romaniasta aivan ihanan tyypin, vaikka neiti tuli saatesanoilla "arka" ja "vaatii aikaa". Reilussa vuodessa tästä on tullut ihan tavallinen kotikoira eikä pentuna hylätyksi tulemisesta ja tarha-ajasta ole muistona kuin lievä varauksellisuus uusia ihmisiä kohtaan. Kulkureista mulla on pelkkää hyvää sanottavaa, vahva suositus siis ainakin siihen suuntaan. Yhden koiran adoptoiminen ei hoida koiraongelmaa, varsinkaan Romaniassa, mutta tämän yhden koiran elämän se muuttaa aivan varmasti parempaan.
-
@naella said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Sain Kulkureiden kautta Romaniasta aivan ihanan tyypin, vaikka neiti tuli saatesanoilla "arka" ja "vaatii aikaa".
Meillä tuo vanhempi tuli kans näillä sanoilla ja siitä on tullut once in a lifetime kaveri. On sillä ongelmiakin, mutta yhteensopivampaa saa hakea. :'D