Joululahja / -mielitopiikki
-
Heipsan vekkulit,
Joulu tulla tupruttaa ja koska ainakin itselle se tarkoittaa parinviikon pääntasaus "pakko" lomaa, niin ajattelin tehdä tällaisen yleispätevän topiikin. Tänne siis kaikki saavat laittaa lähtökohtaisesti tekstitoiveitaan ja kuka vain voi niitä kuittailla pois.En neuvo ketään kirjoittamaan palkatta, mutta muista ennen kirjoittamista varmistaa että palkkatoiveesi on ok.
Mikäli olet yhtälaiska kun minä voit linkata vaikka suoraan hevoslistaasi, niin sieltä voi siten halukkaat etsiä sopivia. Itse vietän virtuaalimaailmassa tiiviisti aikaa ainakin uuteenvuoteen asti.
Jouluterkuin SissiP alias Norpatar ja moni muu xD
Jos kävisin terapiassa ei olisi vaikea arvata ekaa diagnoosia ️ -
Minä innostuin tässä töissä viihdyttämään itseäni tällaisen luonteen kirjoituksella joten tää lähtee jollekkin joululahjaksi. Tässä on 247 sanaa.
Jos RATSULTA kysyttäisiin, se varmaan kuvittelisi olevansa sylikoira. Kuitenkin hoitaja saattaa olla hieman erimieltä siitä, onko ROTU ihan syliinmahtuvaa sorttia. RATSU rakastaa oikeastaan kaikkia, eikä se välttämättä aina ymmärrä että toinen ei ole yhtä innostunut tuon läsnäolosta. Jos RATSUA kieltää, se saattaa näyttää hyvinkin hämmentyneeltä siitä, että miksi sitä kiellettiin. Kuitenkaan pitkä vihainen RATSU ei osaa olla ja voi olla varma että se on pian taas oma rakastettavan rasittava itsensä. Toisaalta RATSU on helppo varustaa, sillä se ottaa kuolaimet itse suuhunsa, eikä sen satulointikaan ole vaikeaa, tiedä tajuaako toinen edes mitä pullisteleminen tarkoittaa…
Ratsuna RATSU on kauniisti sanottuna pönttö. Sileällä sen kanssa pärjää ainakin niin kauan kuin kaarteet ovat laajoja ja tehtävät suhteellisen simppeleitä. Vaativimmissa tehtävissä, varsinkin kovemmilla nopeuksilla RATSU saattaa sotkeentua jalkoihinsa eikä se välttämättä aina edes ymmärrä rautalankaisimpiakaan ohjeita.
Esteille lähteminen RATSUN kanssa on kunnon kamikaze ajatus ja puomien noustessa hiekasta, kannattaakin lausua kaikki mahdolliset rukoukset. Kaiken mennessä ihan täydellisesti nappiin RATSUN kanssa voi saada onnistuneita suorituksia, mutta usein puomit kolisevat ja monesti vielä tuppaavat sekoittumaan jalkoihin. Kuitenkaan RATSU ei taida ihan itse tajuta omaa kömpelyyttään, sillä se suorittaa koko ajan PONIN/HEVOSEN korvat tiukassa hörössä.
Maastossa RATSU on ihan mahtava kaveri, sillä se ei tajua pelätä mitään. Toki ajoittain sitten niinkin ”ihmeelliset” asiat kuin vaikka puusta tippunut lehti, voi olla se järkyttävin asia. Toki sitä pelätään parin puhahduksen verran, ennen kuin sitä tökitään turvallaan, korvat tiukasti hörössä… RATSUN kanssa voi maastoilla yksin tai porukassa ja se toimii niin vetohevosena, porukan keskivaiheilla kuin myös perähevosena.
-
@minni No mutta lähtiskö tää mulle? Voitaisiin kuitata tällä se puuttuva palkkateksti elokuulta.
-
Nosto yö
-
Joulutekstejä kaipaisi Tesoro, Wirod, Nox, Soleil (läpiratsastusta), Farina ja Cali (varsajuttuja, käytöskoulua, varusteisiin totuttelua). Muilla aiheet voi olla ratsastusta lumisella linnalla tai ihan valmennuksia tai maastoilua. Nyt saa rennosti kirjottaa hulppeassa miljöössä!
Vastalahjana kirjoita tekstin takaisin lajissa kuin lajissa ja oikein ihanaa joulua kaikille
ps. @SissiP mites ne Felicianan sivut
-
@veerar nappaa vaan mun puolesta matkaasi
-
@raituva Calille tällainen pieni epämääräinen pätkä:
Olimme vaihtaneet Zenin turnajaisissa muutaman sanan Hankalan Linnan edustajien kanssa Calin kuulumisista ja samalla olin sopinut vierailusta Hankalan Linnalle. Olisi mielenkiintoista nähdä että miten tamma olisi kotiutunut uudelle tallilleen sekä muutenkin nähdä tamma pitkästä aikaa. Matka oli ollut vaiherikas, mutta lopulta edellisenä iltana olin saavuttanut kohteeni ja vaikka olinkin miettinyt miten saisin nukuttua, oli uni voittanut heti kun vain olin päässyt pitkälleni.
Aamu meni rauhallisissa merkeissä, ennen kuin Cyrene johdatti minut Calin luokse. Toinen kertoi minulle miten pikkutamma oli kotiutunut ja edistynyt uudessa kodissaan enkä voinut olla tyytyväisempi kuulemaani. Lopulta saavuimme vaalean pikkutamman luokse ja vaikka edellisestä kerrasta kun Calin olin nähnyt, olikin vierähtänyt hetki, oli tamma silti helppo tunnistaa. Jatkoimme juttelua Cyrenen kanssa vielä hetken, ennen kuin jäin kaksin nuoren tamman sekä verbaalisten ohjeiden kanssa. Koska mitään varsinaista suunnitelmaa minulla ei ollut Calin kohdalle, päätin aloittaa ihan vain tamman perusteellisella harjaamisella.
Nuori tamma oli kiinostunut uudesta ihmisestä tuon ympärillä ja alkuun sainkin työntää aktiivisesti pientä turpaa kauemmaksi sylistäni, tai väistellä hampaita tamman kokeillessa saisiko se maistaa palan kädestäni/takistani/jostain muusta. Hiljalleen Calin mielenkiinto kuitenkin hiipui ja lopulta nuori tamma seisoikin suurimman osan ajasta ihan nätisti paikallaan, vaikka ajoittain se hieman steppailikin tylsistyessään. Lopulta vaalea tamma oli harjattuna ja palautettuani viimeisenkin harjan tuon harjapakkiin, poimin Calin riimun sekä narun käsiini ja pujotin riimun tamman päähän sekä kiristettyäni sen oikealle kireydelle, pyysin tamman liikkeelle.
Cali asteli vierelläni aktiivisella askeleella, katsellen pienet korvat hörössä ympärilleen, ihmetellen linnapihan menoa. Koska tamman huomio tuntui olevan ihan kaikessa muussa kuin minussa, teimme perus juttuja kuten pysähdyksiä, peruutuksia ja liikkeelle lähtöjä, sekä muutamia yllättäviä suunnan muutoksia. Tehtävät auttoivat Calia palauttamaan huomionsa minuun ja kunhan tamman huomio pysyi minussa edes yhden toiston ajan, jätin tehtävän siihen ja läpikäytyämme kaikki tehtävät, palasimme tamman kanssa lähtöpisteeseemme ja rapsuttelinkin vaaleaa varsaa vielä hetken, ennen kuin Cyrene palasi luoksemme. Kerroin lyhyesti siitä mitä olimme tamman kanssa tehneet ja miten tuo oli käyttäytynyt, ennen kuin jatkoimme matkaamme ja vielä ennen myöhemmin koittanutta lähtöäni kävin vielä kerran rapsuttelemassa Calia.
-
@minni Oi ihana kiitos, kuka hahmo kävi tammaa katsomassa ja kenelle kirjoittelen takaisin
-
@raituva moikkaajaksi voi laittaa kasvattajatallin päänaisen eli Cecilian
-
-