Tarinaharrastajat koolle
-
@sippe No joo ja kun noita on semmonen ~30 niin tossa sakissa on valinnanvaraa vaikka muille jakaa
-
Herätellääs tätäkin topaa pitkästä aikaa, vaikkakin sitten tuplapostauksen merkeissä
Mites teidän tarinointivuosi on lähtenyt käyntiin?
Ite päätin haastaa itseni kirjoittamaan tarinan jokaiselle hahmolle että niille saisi taas jotain eloa. Ainut ongelma on vain se, että kun osalta puuttuu tällä hetkellä fyysinen talli jonka puitteissa tarinoida, on jotenkin paljon hankalampi kirjoittaa ja inspiroitua koko hahmosta. Tai siis kun tietää että hahmot kyllä inspaisi ja haluaisi niiden tarinaa viedä eteenpäin, mutta jotenkin vain niiden nykyisessä tilanteessa se on Hyvin Hankalaa.
Mahdollisesti tänä vuonna myös joitain hahmoja tulee potkaistua pois, kunhan tässä vähän pääsee paremmin selville siitä että ketä haluaa pitää remmissä.
-
This post is deleted! -
Mulla on vähän sinnepäin kuin Minnillä. Kaksi hahmoa on ollut ilman kunnon kotia pidemmän aikaa. Olen niin kietoutunut muiden kanssa tekemiseen, että ei huvita enää kirjoitella yksin mihinkään blogin nurkkaan. Pitäisi etsiä niille kodit, mutta en halua tehdä omaa etsintätopaa, vaan mulla on pakkomielle löytää koti sattumalta. Yhtä ulkoilutin vähän jo omalla tallilla, mutta tuskinpa vaan sitä sinne pysyvästi laitan, kun mulla on muutenkin tarpeeksi hahmoja siellä ja yksi tietty hahmo pelaa samaa pelipaikkaa kuin tämä irtolaisparka pelaisi. Toinen irtolainen joutanee hautaan, kun on ravi-ihmisiä, ja ravit ja tarinat ei ole virtualimaailmassa perinteisesti sopineet yhteen, ja yksin on, noh, yksinäistä.
Muutenkin on ollut tosi rankkaa pidemmän aikaa tämä tarinointi. Rakastan edelleen sitä ja erityisesti talliani ja sen porukkaa. Siis oikeasti rakastan, niin kuin hahmoja ja tarinoita, mutta toisaalta niin kuin oikeita ihmisiä: usein toivoisin, että voisin jotenkin siirtyä näiden tuttujen hahmojen maailmaan ja elää siellä. Se, mikä tökkii, on mun terveys. Kun perussairaus paheni nykäyksellä, luulin jo hetken että nyt tuli muuten lähtö. Sekin kävi mielessä, että miten mun tallin käy: voiko jokin mulle niin rakas vain loppua siihen, että mua ei ole enää, ja kukaan ei edes huomaa. No enpä tosiaankaan ole kuollut. :DD Fyysisesti ja henkisesti oon kuitenkin niin loppu, ettei musta ole mihinkään tällä hetkellä. Kyllä tästä silti vielä noustaan. Aina on noustu, ja niin kauan kuin mä elän, niin kauan myös kirjoitan.
Mä kaipaisin jollekulle hahmolle myös hitaan romanssin muotoista piristysruisketta. Oikean elämän rakkaus suurimmaksi osaksi etoo mua, mutta fiktiivisenä se on mulle ihanaa ja ihanan vaikeaa kirjoitettavaa. Näin, että tuollaista pikadeittailua on olemassa tuolla, ja innostuttaisikin vähän, mutta en sitten kuitenkaan. Mulla on suomalaisia hahmoja Suomessa, ja kaikki sen verran peeaa, ettei ne lentäisi rakkauden takia ulkomaille niin että olisin tyytyväinen ratkaisun realistisuuteen. Hitsit. Oispa jollain fiktiivinen pariskunta, jonka saisi rikkoa ja pitää puoliskon itsellään. Siitä en olisi ennen kirjoittanut kuin yhden kerran, ja se jäi kesken. (Huom: oikeesti en ole näin moraaliton, vaan hahmot on.)
Joo, tästä vissiin näkee läpi muuten senkin, että edelleen mä kerron tarinoita mun hahmoista, enkä pidä niiden hevosia päähenkilöinä.
-
@oresama said in Tarinaharrastajat koolle:
Toinen irtolainen joutanee hautaan, kun on ravi-ihmisiä, ja ravit ja tarinat ei ole virtualimaailmassa perinteisesti sopineet yhteen, ja yksin on, noh, yksinäistä.
Voin allekirjoittaa tän kun mulla on parikin ravipuolen hahmolaista tarina tyyppeinä ja aika yksin kyllä noiden kanssa tulee leikittyä.
@oresama said in Tarinaharrastajat koolle:
Mä kaipaisin jollekulle hahmolle myös hitaan romanssin muotoista piristysruisketta
jonka saisi rikkoa
Nää kuullostaa myös tutuilta ajatuksilta, mutta tuntuu et aina siinä kohtaa kun itse pääsis hahmoon kunnolla sisään niin sitten tallin toiminta lopahtaa...
Oon tällä hetkellä haastetarinassa 2/15 ja kun ensimmäinen asuu tallilla jossa ei oikein tapahdu mitään ja toinen on koditon niin voin sanoa että on Hieman Masentavaa tämä haasteen suorittaminen. Noh onneksi tässä on tullut vähän käytyä sivuraiteilla draamailemassa joten ehkäpä nämäkin tarinat etenevät siinä siivellä.
Varmaan siinä kohtaa kun pääsee niihin hahmoihin joiden kohdalle oli suunnitelmia vuodelle 2024 ja joutuukin romuttamaan ne vain oman mielenterveytensä vuoksi voi vähän tihkaista. Ehkäpä jossain kohtaa sitä toivottavasti löytyy uusi ja yhtä inspiroiva suunta kuin mihin sitä oltiin menossa.
-
@oresama said in Tarinaharrastajat koolle:
Mä kaipaisin jollekulle hahmolle myös hitaan romanssin muotoista piristysruisketta. Oikean elämän rakkaus suurimmaksi osaksi etoo mua, mutta fiktiivisenä se on mulle ihanaa ja ihanan vaikeaa kirjoitettavaa. Näin, että tuollaista pikadeittailua on olemassa tuolla, ja innostuttaisikin vähän, mutta en sitten kuitenkaan. Mulla on suomalaisia hahmoja Suomessa, ja kaikki sen verran peeaa, ettei ne lentäisi rakkauden takia ulkomaille niin että olisin tyytyväinen ratkaisun realistisuuteen. Hitsit.
Tämmöinen tapahtuma ainakin on tuloillaan, jos jotain deittailukulissia tykkäisi hahmokirjoitteluun muidenkin kanssa saada Sijoitettu juurikin limboon ei-minnekään, että jokainen voi tuon kiinalaisen kuppilan pistää omille hahmoille sopivaan maantieteelliseen paikkaan
Itse olen opetellut taipumaan ja katsomaan sormien läpi tämmöisiä seikkoja, koska tarinatapahtumia on sen verran vähän ja harrastajia vähän, että ei kannata missata hauskaa tilaisuutta vain sen takia, että mielikuvituspaikka ei ihan justiinsa täsmää (omissa tarinoissani en esim. välttämättä mainitse koko sijaintia, jos se olisi realistisesti ajateltuna ihan mahdottoman mutkan takana toisella mantereella ja vieraalla planeetalla). Virtuaalimaailmaa kun ei onneksi fyysisen maailman lainalaisuudet yhtä tiukasti sido.
Mutta hei - kamalasti tsemppiä ja jaksamista sinne omaan vointiin!! Rakkaat hahmot ja tarinat on kyllä ihmeellinen voimavara. En tiedä mitä itse tekisin, jos en saisi niistä kirjoittaa. Masentuisin varmaan aika äkkiä?
-
Keskustellaanks kirjoitusblokista taas? Kärsin nimittäin siitä.
Mulla blokkiin auttaa yleensä kirjoittaminen niin, ettei tarvi ottaa paineita. Esim. laatishevosten tekstittäminen yleensä liuottaa mun blokin tällä puolella, koska oikeasti ei ole paineita: kuka muka oikeasti-oikeasti lukee laatishevosten tekstejä, jos ei ole pakko? Pöytälaatikkoon kirjoittaminen sen sijaan ei sovi mulle. Jostain syystä menee moti, jos en saa tekstejäni julki esim. just niille laatishevosille.
Mutta nyt ei auta, ei tämä taikakonsti eikä mikään. Mä haluan kirjoittaa edelleen, ja se saa mut aukomaan tiedostoja ja etsimään tietoa. Se saa mut kirjoittamaankin, suunnittelemaan, aloittamaan, tekemään jopa koko tekstin. Sitten se suunnitelma, aloitus tai teksti näyttää mun silmissä niin hirveältä, että tekee mieli nyppiä sormet irti, ettei maailmaan syntyisi ikinä enää niin luokatonta kuraa. Päädyn poistamaan koko homman.
Mulla on ollut näin armottomia blokkeja ennenkin, ja olen säästänyt kuratekstejä niiltä ajoilta. Jännä homma, että jälkikäteen lukien ne tekstit on ihan OK tai jotkut hyviäkin. Tiedän siis, että todennäköisesti ne vain tuntuu surkeilta nyt, vaikka niissä voi ollakin jotain hyvää. Ongelma ei ole siis se, että oikeasti uskoisin, etten osaa mitään. Ennemminkin mua kalvaa se, että mun on ollut aina pakko, siis pakko kirjoittaa että selviydyn, ja nyt siitä ei ole aika pitkään aikaan tullut mitään. Kuvittelisin, että sama tunne olisi, jos olisi vatta niin kovalla, ettei pysty kahteen viikkoon käymään vessassa... Tuntuu hirveältä ja se häiritsee kaikkea muutakin elämässä.
SITTEN, sitten mä tein vielä virheen. Menin yhden kirjailijan kirjoituskurssille, kun se poimi sinne käsin taitavia kirjoittajia. Se paasasi useasti siitä, että ei mmmmmmitään hätää, jos et osaa kielioppia! Kuka sitä tarttee? No toimittajat sitten kun teksti on muuten valmis! Kunhan sulla on ideoita ja tekstiä tulee, olet kirjailija! Jotenkin se tässä mielentilassa osui ihan tosi lujaa. Mä opetan äikkää ja sitä hitsin kielioppia työkseni ja kävin yliopistossa kustannustoimittajan kaikki kurssit. Kyllä mä keskittyessäni tiedän mihin pilkut menee ja löydän tuplapassiivit, mutta kun sitä tekstiä ei tule: enhän mä ole enää mitään sitten!
No normaalin ihmisen ohje tähän on, että tee jotain muuta sitten välillä. Älä ajattele kirjoittamista. Joo, ymmärrän ajatuksen, mutta miten?? Mä ajattelen aina kirjoittamista ja kirjoitan joka päivä faktaa ja fiktiota. Jos mä olen ollut tällainen Herran vuodesta 1996 jolloin opin kirjoittamaan (mutta en vielä btw lukemaan), millä ihmeellä mä yhtäkkiä en vain ajattele kirjoittamista? Se on aina ollut joku mun erityinen fiksaatio ja suoraan sanoen pakkomielle. Nyt mä sitten kirjoitan päiväkirjaa jotain miljoona sivua päivässä siitä, etten pysty kirjoittamaan, vaikka normaalisti kirjoitan vain yhden siitä, että hei mä muuten kirjoitin tänään sitäjasitä ja sen takia mun elämä on ihanaa. (Ja siis mähän olen monta päivää oikeasti ihan sairaan onnellinen, jos tuotan mielestäni hyvän jutun.)
Anteeksi nyt. Mulla ei ole terapeuttia, vaikka vissiin tarvisin oikeasti. Jos jaksatte, voitte vaikka listata blokinsulatuskeinoja: siis muita kuin että älä ajattele kirjoittamista. Tai sitten jos sanotte just sen, niin kertokaa, miten ollaan ajattelematta sitä kirjoittamista. :DD
-
@oresama said in Tarinaharrastajat koolle:
Sitten se suunnitelma, aloitus tai teksti näyttää mun silmissä niin hirveältä, että tekee mieli nyppiä sormet irti, ettei maailmaan syntyisi ikinä enää niin luokatonta kuraa.
Piirtäessä tulee tota vastaan. Mä vaan julkaisen, koska se et näkee edistystä harrastamisessa on mulle parempi kuin blokintuijottelu. Tavallaan epäonnistun tahallani
-
@oresama entä jos kärsii osittaisesta kirjoitusblokista?
Täällä on nimittäin sellainen tilanne päällä eikä mulla oo mitään käryä et miten siitä selvitään. Tokihan varmasti kun vaan saa tiedostin auki ja jonkinlaisen tekstin aikaan se helpottaa. Tai sitten ei mene ja tiedä näistä…
———
Mä meen mun ”jokaiselle hahmolle tarina 2024” projekti on edennyt tilanteeseen 2/15(?) ja kolmas tarina on edistymässä ihan ok vauhtia. Paljonhan tässä on vielä hommaa ennen kun koko kierros on läpi mutta ehkä ne tästä joskus valmistuu…
Mut se on kyllä tullut huomattua että mä oon todellakin yhteisöllinen kirjoittaja eikä yksinäinen puurtaminen oo mun juttu… tietäis vaan et miten noita yksinäisiä susia sais tutustumaan muihin (ja uskaltais käyttää muita ns. yksinäisiä susia tarinoissa) niin vois ehkä jopa yllättyäkki ilosesti joskus
-
@minni Toi yhteisöllisyys kyllä on tätä nykyä se kantava voima mullakin. Mulla on esim. yksi ihana yksinäinen susi, Rosita Degerlund (esitelty hevosensa sivulla), josta olisi mielenkiintoista kertoa. No enpä kerro, koska sillä ei ole kotia. Pitäisi etsiä sille talli, mutta aina sekään ei auta. Toinen mun ihanista yksittäisistä hahmoista, Mikael Kontiokorpi, on nimittäin asustellut eka Hallavassa ja sitten Orange Wood Ranchilla -- molemmat ihania paikkoja ja molemmissa yhteisöllisyyttä ja varsinkin OWR:ssa just mulle mieleen olevaa -- ja tän blokin kanssa en vaan silti pysty, vaikka rakastan ihan hirveästi OWR:aa ja Mikaelia ja Rositaakin.
Rosita pitäisi nyt ainakin ilmota Alexiinan deiteille, koska se ainakin on sen tyyppinen ihminen, että voisi lähteä sellaiseen. Siitä voisi saada potkua, jos sattuu niin ihanasti, että siellä on joku kirjoituskaveri, jota kiinnostaisi tehdä vaikka juttu tai pari jotenkin yhdessä.
Sun kanssa @Minni meidän pitäisi myös ehdottomasti viritellä jotain, joka olisi Hopiavuoren ulkopuolella, kun meillä noita ukkeleita kuitenkin on myös vapaassa roikunnassa edes pari. Joskus sanoit esim., että sulla on ravihahmoja, ja jos vaikka yhdessä etsittäisiin joku talli sun ravihahmon hevoselle ja mun Joosefin ravihevoselle, niin me saataisiin sinne yhteisöllisyyttä aikaan kyllä ihan päiksemmekin, jos miljöö olisi kiva. Sellainen ajatus ainakin tuntuisi musta piristävältä: uusi alku niin, että tietää, ettei tartte ihan yksin olla uudessa paikassa
@Lithy joo muuten, tahallaan epäonnistuminen auttaa. Hopiavuoren kanssa oon yrittänyt olla sillä asenteella, että ähähähähä mun talli, mä julkaisen kuraa jos tahdon. Muiden talleilla en kehtaa sillä lailla sotkea.
-
@oresama said in Tarinaharrastajat koolle:
@Lithy joo muuten, tahallaan epäonnistuminen auttaa. Hopiavuoren kanssa oon yrittänyt olla sillä asenteella, että ähähähähä mun talli, mä julkaisen kuraa jos tahdon. Muiden talleilla en kehtaa sillä lailla sotkea.
Eli lääkärin määräyksestä lisää Hopiavuorta?
-
@oresama jep ja kun ittelle riittää sekin et tallilla ois ees jotain aktiivisuutta mikä ruokkis sit samalla omaakin inspistä vaikka välttämättä omat hahmot ei ees olisi teksteissä mukana.
Ja siis meikä on aina valmis suunnittelemaan jotain vaikka lyhyttäkin tarinointia hahmojen välille nii jos joku porukasta vaikuttaa mielenkiintoselta nii saa olla yhteyksissä.
-
Oon aina ja tuun aina olemaan kateellinen kaikille teille kirjoittajasieluille jotka kirjoitatte viikosta toiseen (consistent, mikä lie suomeksi) ja saatte vietyä hahmojenne tarinoita eteenpäin. Käyn useinkin lueskelemassa teidän tarinoita kun niitä sattuu tulemaan vastaan ja varsinkin silloin kun oma kirjoittaminen junnaa paikoillaan - mitä tapahtuu aika usein - ja niistä saankin usein inspiraatiopuuskan jatkaa omissani eteen päin! Enkä tarkoita siis sisällöllisesti, vaan nimenomaa kun se itse kirjoittaminen on se ongelma.
Oon myös se tyyppi joka kattelee sivusta kun te muut pidätte hauskaa yhdessä kirjoitellessa. Tällainen, joka tykkää tietää minuuttitarkasti ja suunnitella kuukausia eteenpäin kuinka jonkun hahmon tarina tulee kulkemaan, ja kuvittelee kauhulla miten yhdessä tarinoiminen heittäisi aivan liian monta kurvipalloa omaan soppaan (ja stressaisi sitä ihan liikaa). Ropetus ei ole siis koskaan ollut se mun juttu, selvästi x). Tarinoinnin suhteen siis aina ollut yksinäinen susi itse, kaikki on silloin tuttua ja turvallista ekä odottamattomia yllätyksiä juurikaan satu vastaan.Ja kun tarinointiin päästään niin aina harmittelen, kun kirjoittaminen on itselle edelleen kovinkin vaikeaa. Päin vastoin Oresaman kirjoittamaa, usein pidän kyllä tekstistä mitä kirjoitan sinä hetkenä, vaan myöhemmin lueskeltaessa välillä kyllä kavahtaa xd Vaan kun kirjoittaminen on oikeasti todella aikaa vievää ja sitä tulee tehtyä myös aivan liian vähän, niin en jaksa edes välittää (paria läpilukukertaa pidempää) mitä laatua tuli ulostettua - kunhan vaan saa tarinaa ulos ja eteen päin. Koska kerrottavaa ois paljon ja sisältöäkin, ja tulen aina harmittelemaan miten vain murto-osa niistä tulee koskaan pääsemään tekstin muotoon. Harmi, koska miulla ois montakin hahmoa ja niille kaikenlaista tarinaa ajatusten tasolla! Mutta ihan syystäkin vain yksi oikeasti olemassa.
Ja jos mennään ihan hahmojen tasolle keskustelemaan, niin valehtelematta pari vuotta olen suunnitellut miten etenisin tämän yhden tarinassa - nyt kun siirsin miun silmäterän ansaitulle eläkkeelle että ovet avautuisi uudelle projektille. Edelleen hahmon tarina on eläköitymisen ja uuden projektin välillä ihan keskeneräinen, mutta kuta pidemmälle mietin ja kirjoitan, sen selvemmin alkaa näyttää ettei suunnitelmani tuu vaan toimimaan. Joten olen alkanut jo pyörittelemään mielessä uutta hahmoa, johon siirtyä. Kiire ois, tarkoitus osallistua tulevan kesän PJ:hin, vaan uusi projekti on kyllä sellainen joka tarviisi ihan hitosti aikaa, noh, oikeastaan kaikkeen.
Pitäisi vaan löytää joku hyvä kirjoitusalusta ja tuoda hahmo eloon, niin varmasti alkaisi motivoida kirjoittamaankin ulos näitä mieleen muotoutuneita suunnitelmia. Vaan jotain pitäisi keksiä, millä saisin uuden hahmon tarinaa ulos tasaisella vauhdilla. Onko se sitten pienempiä tarinoita, kirjoittamisvaatimuksia per päivä vai käyttämällä piirrosaikaani kirjoittamiseen, en vielä tiedä. -
Mä nyt innostuin kasailemaan tämmösen pienen ja hyvin yksitoikkoisen listauksen noista tyypeistä. Täytyy päivitellä tämä vielä tuonne hahmolistaukseen + yrittää muistaa pitää tuota kalenteria ajantasalla jotta tyypeillä olisi mahdollisesti helpompi käyttää noita tarinoissa. Tokihan onneksi aina pystyy bongailemaan tuloslistoiltakin.
Ehkä sitä voisi ottaa tässä lisähaasteeksi sen, että kun kirjoittaa tätä alkuperäistä haastettaan eteenpäin jotta johonkin tarinaan yrittää lainata vaikka sitten vain mainintana jonkun muun hahmoa
-
@minni Hei, vähän kiva idea tuollainen listaus! Voisinpa itsekin väsäillä tuollaisen johonkin esille, munkin hahmot mielellään verkostoituisivat toisten kuin omien tallien hahmojen kanssa!
Ja tosiaan hei vaan kaikille, täällä kanssa yksi tarinaharrastaja! Tällä hetkellä mun hahmoja pyörii Seppeleessä ja Twin Falls Farmilla. Mulla on myös oma yksityisprojekti Stal Groenendaal, josta tarinoin lähinnä hevosten sivujen päiväkirjamerkintöjen muodossa, mutta jonka hahmot vilahtelevat mun Seppeleen hahmojen tarinoissa myös.
Tällä hetkellä mun aktiivisin kolmikko on Manny, Riinis ja Cooper, ja vauva-arkea viettelevä Soniakin varmaan lähiaikoina heräilee taas paremmin henkiin, kunhan kisaura hepan kanssa starttaa käyntiin.
-
@mäni Joo, mä aattelin et jos tota kautta noista sais vähän paremmin kiinnu kun siitä että ovat vain nimiä listassa Toki onhan noilla nytkin aika yksipuoliset listaukset, mutta toisaalta kunhan noista saa taas vähän paremmin kiinni niin onneksi tota listaa on mahdollista päivittää.
Tyleriltä jäi täysin kyllä pois Western week tältä hetkeltä, mutta hän tulee siellä pyörimään jos haluaa jotain miettiä sen osilta tälle vuodelle
-
Nytpä tein minäkin hahmojen tilannetopicin Minnin innoittamana! Pyrin päivittelemään sitä suhteellisen aktiivisesti. Oisko kellään mitään ideoita, mitä tuonne voisi laittaa? Onko tuollaisenaan selkeä, liikaa/liian vähän infoa? Tää hakee vielä vähän muotoaan
-
This post is deleted! -
Ihanaa että tarinoijia vielä on. Olen joskus aikoinaan pyörittänyt pariakin virtuaalitallia ja oli ihanaa kun saatiin porukkaa kasaan ja alkoi talli elää tarinoiden myötä. Pitkän tauon jälkeen aloitin intoa puhkuen uuden tallin ja ajattelin että ei muuta kun homma pyörimään, mutta tuntuu että tarinankertojat on kadoksissa. Tällä hetkellä tallilla yksi hoitaja, joka aivan mieletön tarinoiden kirjoittaja Harmittaa kun ei meinaa löytyä hälle kaveria. Toivotaan että sinnikkyys palkitaan ja saan tallille muitakin jotka rakastavat tarinointia Pitäkää hyvästä harrastuksesta ja taidostanne kiinni
-Laura- -
@kallelan-laura Olipa Kallelalla kivan näköset sivut mitä nopeasti niitä tossa vilkaisin!
Mutta joo, tää on kyllä totta jotta tuntuu että sen suhteen että tallilleen saa kirjoittelijoita pitäisi olla jo porukka valmiina kasassa. Toivottavasti teidän porukka lisääntyy ajan kuluessa ja saatte hyvän kirjotusporukan kasaan