Vaihdetaan tekstejä :)
-
https://royalgardens.boards.net/thread/74/horda-ion valjakko
https://royalgardens.boards.net/thread/67/cenrik-ion valjakkoVoisi vaihtua este- ja kouluvalmennukseen / pk-merkintään
-
@launille koulu- ja estevalmennusta.
Voikko tamma oli oikeastaan kaikkea muuta, mitä ennakkoon olin ajatellut. Olin ajatellut ahaltekin olevan enemmän kuumenevaa, eteenpäinpyrkivää sorttia kuin laiskiaista muistuttava oman tien tallaajaa. Mile oli periaatteessa kuitenkin kivan oloinen hevonen, sillä heti kun Launi sai ratsastettua sitä paremmin kahden pohkeen ja ohjan väliin, taittoi hevonen matkaansa tehtävältä toiselle tasaisesti eteenpäin porskuttaen.
Jäin kuitenkin kaipaamaan ratsukolta parempaa vastetta pohjeapuihin, jonka vuoksi neuvoin Launia hipaisemaan raipalla tamman ristiselän päälle silloin kuin hän käyttäisi jalkaa. Ja nimenomaan hipaisemaan, jotta Milen reaktio olisi tiputtaa vähän takaosaa allensa ja kerätä takajalkoja mukanaan hieman reippaammin.
“Kun saat paremman vasteen pohjeavuille, sen helpommaksi ratsastaminen ja erityisesti korjaaminen käy kun ei tarvitse jäädä runttaamaan ja puskemaan.” perustelin ratsastajalle, joka tuntui saavan jutun juonesta kiinni.Työskentelimme tänään paljon erinäisten käyntitehtävien parissa, sillä ne tuppaavat olemaan hyvin monen ratsukon heikko kohta. Eikä syyttä; onhan ratsastajalla käynnissä aikaa tehdä kaikenlaista omaa hauskaa vailla mitään päämäärää kun vauhti on hidas ja koska käyntiä ei usein teetetä kovinkaan paljoa, on hevosetkin epätasaisempia tässä askellajissa.
Niin kävi myös Milen ja Launin suhteen. Launi alkoi käyntitehtävien aikana tuhtaamaan omaa istuntaa, joka heijastui suoraan hevoseen; välillä Mile oli ihan kivassa paketissa, kun taas välillä se sheikkasi päällään levottomasti eikä löytänyt käyntiin laisinkaan esimerkiksi tahtia ja rentoutta. Heti, kun Launi malttoi istua hevosen selässään ylimääräisiä tuhtaamatta, myös hevonen uskalsi rentoutua ja myödätä pehmeälle kädelle.“Nyt sen takaosa työntyy ulos käännöksessä kun et oikein säännöstele ja vastaanota liikettä ulkoavuilla. Muista siis tukea sitä myös ulkoavuilla.” ohjeistin ratsastajaa, joka suoritti hevosensa kanssa täyskäännöstä takaosalla. Pikkuhiljaa takaosakäännökset alkoivat sujua mallikkaasti; niissä oli sopivasti eteenpäinpyrkimystä ja Launi sai pidettyä Milen kivasti takaosansa päällä aktiivisena.
“Kotiläksynä mä annan teille paljon sekä taka- että etuosan hallintatehtäviä. Mile kyllä tekee, mutta sun on huolehdittava että sä annat sille riittävän tuen - nyt se välillä vähän unohtuu, kun keskityt vain fiilistelemään sitä että se menee jalasta eteen. Joka tietysti tärkeää onkin.” annoin ratsastajalle kotiläksyksi, kun valmennus oli tullut pikkuhiljaa päätökseensä.
Nojasin kentän laitaan ja mietin, mihin olin pääni laittanut. Launi ei ollut ainakaan valehdellut, kun sanoi hevosensa kylkien olevan betonia. Tai siitä, että se on äärimmäisen tarkka ratsastajastaan sillä heti jos Launin tasapaino muuttui hevosen selässä, Laurelin käänsi korvansa luimuun ja veti ylälinjan jäykäksi.
“Hoojaa, ei tehdä ongelmaa.” mä sanoin, kun hevonen laukkasi kaarteesta pystylle ja veti esteen eteen ehkä hieman tarpeettomastikin liinat kiinni. Ratsastaja näytti ärsyyntyneelle, joten pyysin tätä laukkaamaan hetken pääty-ympyrällä ja nollaamaan ajatukset ennen seuraavaa yritystä.
“Ja nyt kun sä lähdet tulemaan sieltä, niin istu pystyssä jalka lähellä, jaaaaa, käsi kevyesti eteen ja istu istu istu.” jäin hokemaan laukan tahtiin, jotta Launi istuisi lähellä hevosta aina hyppyyn asti. “Ja nyt heti pystyyn takaisin, oma keskikroppa tiukkaan ja istu.” jatkoin, kun ratsukko oli päässyt pystyltä ehjin nahoin.
“Sun on tän hevosen kanssa opittava sellaiseen moodiin, että oot tiukasti satulassa kaiken aikaa, etkä lähde puskemaan sitä esteelle tai muuten ylävartalolla vähän sukeltamaan kohti hyppyä. Kun se ei anna sulle mitään ilmaiseksi ja näyttää kieltävän vähän tyhmistäkin syistä, on se myös ennen kaikkea sun turvallisuuden kannalta hyvä juttu että istut tiiviisti sen ympärillä selkä suorassa.” ohjeistin ratsastajaa, joka pikkuhiljaa sai korjattua itsensä pystympään. “Jos sä oot jo yläkropalla menossa, ja se päättääkin iskeä liinat kiinni, niin kyllä sä jatkat matkaasi yksinäsi.” naurahdin, johon ratsastaja vastasi virneellä. Ehkä hän oli jonkin kerran saanut maistella hiekkaa tästä syystä.Olimme valmennuksen alkupuoliskolla saaneet hiottua ratsukon yhteistyötä paremmaksi maltillisilla korkeuksilla, joten valmennuksen loppuun he saivat vielä hypätä melko haasteellisenkin radan lähellä omaa kilpailukorkeuttaan.
“Vaikka nyt - ja oikeastaan erityisesti nyt - kun hypätään jo ihan oikean esteen kokoisia esteitä, mä haluan että sä pidät oman mielen kurissa. Ratsasta maltilla viimeiseen askeleeseen saakka ja heti esteen jälkeen huolehdi että oot pystyssä ja katse sekä ajatus on seuraavan tien ratkaisemisessa. Eihän teillä ole varsinaisesti ongelmaa siinä itse hyppäämisessä, vaan se ongelma tulee sileäntyöskentelyssä siellä esteiden välissä.” perustelin ratsastajalle, joka tuntui ymmärtävän pointin.Radan ratsastus kilpailu korkeudella oli periaatteessa hyvin tasapainoinen; Launi malttoi ratsastaa hevosta hyvässä tahdissa, hän istui syvällä satulassa ja pientä hapuilua lukuunottamatta palasi hypyn jälkeen takaisin lähelle satulaa. Eikä Laurelinkaan näyttänyt hetkeäkään siltä, että sitä kiukuttaisi tai ärsyttäisi ratsastajansa tekeminen. Päinvastoin nyt se eteni korvat höröllä, ja se malttoi toisinaan jopa tulla apujen läpi.
“Oikein hyvä! Riittää tältä päivältä, voit siirtää hiljalleen raviin ja hölkätä sen kanssa eteen-alas. Mä tiedätkö luulen, että teille ei tekisi yhtään pahaa ottaa tehokuuria kouluvalmennuksia alle; eihän teillä olisi mitään ongelmaa, jos siellä esteiden välissä ei tapahtuisi pieniä kömmähdyksiä kommunikoinnin suhteen. Ja kotona treenaa paljon erilaisia, haasteellisiakin, teitä kavaleteilla ja puomeilla, jotta saatte oman sileäntyöskentelyn paremmaksi.” sanoin ratsastajalle, joka siirtyi hiljalleen työstämään hevosen loppuverryttelyä.
-
-
@siiri Okei, ei mitään. Itselläkin hankala toisen hahmoista
-
Mulla sauhuisi nyt näppäimistö kovin, jos joku tahtoo nopeaa vaihtaria.
-
@siiri Moonbeam Java Joelle saa kirjoittaa kouluvalmennusta, voisin mielelläni kirjoittaa vaihtarina pk-merkintää kun kouluvalmennuksia kirjoittanut tänään jo 4
-
@kirsiina joo, Yrsa tahtoo touhuta sun kanssa.
"Tänään muuten treenataan ihan tosissaan, mulla on sulle musiikki nyt." naurahdin, kun pyyhälsin kannettava stereo kainalossa valmentamaan kesän aikana tutuksi tullutta ratsukkoa. Olimme Kirsiinan kanssa hioneet jo useamman valmennuksen ajan heidän Vaativa B-tasoista küria, ja nyt pääsimme sovittamaan tehtäväkokonaisuuksia ensimmäistä kertaa musiikkiin.
"Voi ei." Kirsiina tokaisi nauraen, ja lähti verryttelemään ratsuaan ravissa.Joey ja Kirsiina olivat mainio pari, sillä ratsukon yhteinen tekeminen oli rauhallista, seesteistä ja tasapainoista. Ja heitä oli ilo seurata; Kirsiina ratsasti poikkeuksetta hymyissä suin, eikä punarautias orikaan onnetomalta hörökorviensa takaa näyttänyt. Ratsukon kür-ohjelma oli rakennettu ratsukon vahvuuksien ympärille, mutta emme pelänneet ottaa haastetta; esimerkiksi keskilaukkojen ja laukanvaihtojen jälkeen olimme sijoittaneet ohjelmaan käyntiohjelman, jossa oli muun muassa keskikäyntiä vapain ohjin sekä takaosakäännökset.
"Kun sä maltat ratsastaa ja valmistella Joeyta tehtävältä toiselle, eihän tässä ole mitään ongelmaa." naurahdin, kun läpikävimme rataa osa osalta läpi.Musiikiksi olin valinnut ratsukolle mitäs muutakaan, kuin draaman kaarta sisältävää Mozartia, jonka myötä saimme ohjelmaan pientä leikkisyyttä ja iloisuutta.
"Mä en kestä, mua ihan hykerryttää katsoa teitä tän musiikin tahtiin. Ootte te vaan niin ihana pari ja tämä musiikki kyllä kaikessa iloisuudessaan tuo sitä vielä paremmin teistä ilmi." nauroin kentänlaidalta, kun ratsukko laukkasi laukkaohjelman läpi iloisen hyppelymusiikin tahtiin.Tehtäväkokonaisuudet läpikäytyämme annoin vielä muutamia käytännön vinkkejä radan sekä tehtävien ratsastamiseen, jonka jälkeen Kirsiina ja Joey sai luvan suorittaa radan ensimmäistä kertaa kokonaisena alusta loppuun saakka. Musiikin kera, tottakai!
En voinut olla hymyilemättä.
"Mä todella ihmettelen, jos ette ratsasta muutaman viikonlopun päästä palkintosijoituksille. Eihän tässä ole enää mitään korjattavaa, sulla on ihan supermahtava istunta ja Joey tekee tehtävät tasapainoisesti ja rennosti. Ja vitsi mikä vaihto vasemmalle äsken tuli; sellaisen ratsastat molempiin suuntiin, niin pisteitä ropisee ennätysmäärä!" kertasin häkeltyneenä ratsukon tekemisiä. "Takareissa muistat, että et jää kädellä vastaan, niin nekään ei lähde kiertymään vähän paikallaan, vaan niissä säilyy eteenpäinpyrkimys." jatkoin. -
@siiri Toivottavasti kelpaa, siitä on suunnilleen miljoona vuotta (eli ainakin 7 vuotta) kun oon viimeksi pk-merkintöjä kirjoittanut Toisena tähtenä seikkailee Berry, joka valikoitui ihanan luonteensa ansiosta mukaan.
--
Voi vitsit! Olin Siirin pyynnöstä saapunut vihdoinkin Villa Backaan, maalaismaisemiin Turun kuuluisaan saaristoon. Olin monta kertaa ehtinyt jo huokaista, kuinka niiiiiin rakastan vuonohevosia, mutta silti olen elämäni aikana ratsastanut ja hoitanut vain kahta. Siiri lupasi, että saisin hoivata päivän ajan yhtä hevosta kuin omaani. Hänellä oli kuulemma tietysti jo eräs hevonen mielessä.
"Sä tuut niin rakastumaan!" Siiri nauroi, kun painoin autoni oven lukkoon.
Eikä hän tietenkään väärässä ollut. Tapasin pihatolla Yrsan, joka ravaili heti ensimmäisten joukossa portille.
"Se on sitten tosi hellyydenkipeä, jos sille päälle sattuu", Siiri vitsailevasti varoitti. Eihän tuo haitannut, ihan sitä varten tänne tultiinkin. Siiri ojensi tamman riimun, jotta pääsin hakemaan Yrsan pihatolta pois puomille. Harjat siellä jo odottivatkin meitä. Samoin satula.
"Et kai sä nyt meinaa... Mä ajattelin, että tuun vaan vähän halimaan poneja!" huudahdin haltioituneena.
”Ehhei, sä tuut mun mukaan maastoon. Mä otan ton Berryn tosta, niin päästään valmistautumaan.”
Harjailin Yrsaa haaveillen. Ai jestas, tällaisen viikinkiponin minäkin haluan. Yrsa muistutti välillä olemassaolostaan töytäisemällä päällään. Annoin sille porkkananpaloja, joita olin salakuljettanut takkini taskussa.
Hevoset oli laitettu nopeasti kuntoon ja hypähdimme tallipihalla ratsaille. Koska minä maalaistollo Pohjanmaalta en todellakaan osaa missään Turussa, saatikka saaristossa, suunnistaa, sai Siiri kunnian kulkea Berryn kanssa ensimmäisenä. Olisimme kuulemma menossa Uhkurin lenkille. Säälin jo hieman takamustani, mutta en voinut olla enempää innoissani!Alkuun menimme vain käyntiä niitä näitä höpötellen. Tai lähinnä Siiri höpötteli. Minä rapsuttelin aina satunnaisen säännöllisesti ajatuksissani Yrsaa harjanjuurelta silloin kuin ei ravailtu tai laukkailtu. Tamma nyökkäili, kuin kertoen että tätä pitää jatkaa. Hymähdin. Pelkästään jo tämä on enemmän kuin unelmien täyttymys. Me molemmat Yrsan kanssa katselimme henkeä salpaavan kauniita maisemia. Ai että rakastan syksyä.
Muutaman kilometrin kuljettuamme saavuimme pienen laavun kohdalle. Vierellä kulki pieni puro, jossa juotimme hetken aikaa hevosiamme. Pian jatkoimme kuitenkin matkaa, jota riitti vielä 8 kilometrin verran. Matkalla tuli vastaan muutama koiranulkoiluttaja, sekä lapsiperhe. Lapset luvan saadessaan rapsuttivat ratsujamme, eikä Yrsakaan olisi voinut iloisempi olla. Rapsutuksia ja salaporkkanoita, ihan varmasti paras päivä.”No, mitä tykkäsit? Oliko Yrsa kiltisti? Oliko ees kivaa?” Siiri kysyi, muka vakavissaan, saapuessamme takaisin tallille. Pyöritin silmiäni.
”Voi jösses, enhän mä tuu loppuvuotena puhumaan mistään muusta, kun tästä!” melkein kiljahdin. Rapsutin pahoittelevana Yrsan otsaa, joka puhalsi lämpimästi toiseen käteeni. Harjailin onnessani Yrsaa ja vein sen pihattoon. Hoidimme Siirin kanssa vielä iltapöperöt hevosille, ja sitten olikin jo aika lähteä. Oli jo hämärää, mutta koko reissu oli silti kirkkaana mielessäni. -
@kirsiina Ihana todellakin kelpaa, suurkiitos!
-
@siiri said in Vaihdetaan tekstejä :
Tarkennan vielä: Haluatko sä valjakosta koulua, tarkkuutta vai maratonia?
Koulu mieluiten, kiitos! Kelpaako tälläiset:
Kouluvalmennus, valmentaja: Olgamaria Pesonen (295 sanaa)
Turun saaristo on kerrassaan kaunis, mutta vielä kauniimpaa oli päästä käymään Villa Backan tiluksilla. Talli oli täynnä toinen toistaan ihanampaa vuonohevosta, mutta tänään päätähti sai olla ruunihallakko tamma Yrsa. Yrsasta tulee äkkiä mieleen vanha ja äkäinen tamma, mutta kentällä oli vastassa hyvin lempeäkatseinen vuonis. Omistaja, Siiri, kertoi että Yrsalla osaa myös olla tammamaisia päiviä, mutta pääosin tamma on kiltti kuin mikä.
Siiri oli lämmitellyt Yrsan valmiiksi, että lyhyen tutustumisen jälkeen pääsimme menemään suoraan asiaan. Päivän teemana oli nimittäin oma suosikki liikkeeni eli avotaivutus. Lähdin kysymään ratsastajalta, että mitä avotaivutus on ja samalla Siiri sai lähteä voltin kautta hakemaan avotaivutusta. Siiri osasi hyvin kertoa, että avotaivutuksella haetaan kokoamista ja hevosen etuosa kevyemmäksi. Samalla kerroin, että avotaivutus opettaa hevoselle suoruutta - miten kulkea kaarevalla uralla suoraan. Yrsa asettui ja taittui rehellisesti sekä Siiri sai rohkeammin pyytää tammaa ottaa enemmän etuosaa pois uralta. Hieman tamman takaosa tahtoi karata, mutta ulkopohkeella Siiri sai hyvin pidettyä takaosan paikoillaan.
Kun avotaivutus alkoi molemmissa suunnissa sujua käynnissä, siirryimme tekemään samaa ravissa. Samalla mukaan tuli molempiin päätyihin isot ympyrät, joissa Siiri sai hakea siirtymistä ravi-käynti ja ravi-pysähdys siirtymisiä. Yrsa oli erittäin hyvin avuilla ja kuunteli ratsastajan istuntaa kuin puolipidätteitä tarkasti. Siirtymiset olivat pehmeitä ja Siirin avut lähes huomaamattomia. Sama hyvä fiilis jatkui avotaivutuksissa, vaikka Siiri sai pyytää Yrsaa rohkeasti eteenpäin. Vauhdin hiljentyessä takaosa valahti, mutta onneksi pystyi kääntämään uudelle voltille ja ottamaan sitten muutaman hyvän askeleen ennen pitkän sivun loppua.
Suunnanvaihdon jälkeen muka tuli laukan nostot heti avotaivutuksen jälkeen. Yrsa oli hyvin noussut edestä, että liikkui hyvin kuolaintuntumalla. Laukan nostot olivat pehmeitä ja täsmällisiä sekä siirtymiset takaisin raviin, ja sieltä avoon olivat erittäin pehmeitä. Laukkaympyrällä Siiri sai keskittyä ratsastamaan enemmän eteen ja että asetus sekä taivutus säilyy hyvän kokoamisen lisäksi. Valmennus oli hyvin tasaista ja harmonista suorittamista, että tamma ja Siiri ansaitsi isot kehut.Päiväkirjamerkintä, ratsastaja: Olgamaria Personen (291 sanaa)
Siiri pyysi apua hevosten liikutuksen kanssa, kun hänelle tuli akuuttia menoa. Nimittäin Kukka niminen vuonis tamman kaipaisi treeniä tai muuten tammalle tulisi useampi vapaapäivä. En voinut missään nimessä kieltäytyä tarjouksesta, sillä pääsisi uudestaan ihailemaan Villa Backaa ja tallin pystyharjoja. Nyt en osannut päättää menisinkö tamman kanssa maastoon vai kentälle, vai voisiko tämä kaksi jotenkin yhdistää.
Tallilla Kukka odotteli kaikessa hiljaisuudessaan karsinan perällä nauttien ylimääräisistä välipala heinistä. Tervehdin tammaa lempeästi ja vietävän kaunis ruunihallakko hörähti yhtä lempeästi takaisin. Harjailin tamman huolella ja samalla Kukka sai viimeistellä heinänsä, ilman että minun tarvitsisi keskeyttää. Varustaminen ja selkään nousu sujui ilman ongelmia, ja kuten Siiri oli sanonut “tamma on hyvällä tavalla keskinkertainen”.Kentällä nousin tamman kyytiin ja annoin Kukan kävellä omaan tahtiin pitkillä ohjilla. Tammalla oli tapana jäädä kuolaimen taakse, että mikäli Kukka venyttäisi niskaa liikaa muistutin pään sijainnista pohkeella ja inasen nostamalla ohjasta ylöspäin. Kukka otti heti paremman sijainnin päälle ja niskalle, että oli helppo lähteä verryttelemään rennossa muodossa. Aloitin tekemällä käynnissä pohkeenväistöä, että ensin hyvässä käynnissä keskihalkaisijalle ja siitä vaihdellen väistöä oikealle sekä vasemmalle. Kukka aloitti hyvin ja teki hyvin pyydettävän reagoiden apuihin, mutta välillä jäi luotiviivan taakse. Kevyt käden kohotus sai tamman nousemaan ja kannattelemaan itseään. Kun homma sujui kevyellä tuntumalla, keräsin ohjat ja aloitin huolellisen ravityöskentelyn. Mukaan otin siirtymisiä ja sama väistö tehtävä jatkui. Kukka teki käynti-ravi ja pysähdys-ravi siirtymiset pehmeästi, ja kun tamman sai työskentelemään takaosalla ei se jäänyt enää kuolaintuntuman taakse.
Laukka tuli täytenä yllätyksenä, kun Kukka innostui ottamaan muutaman ripeän askeleen. Asetus pysyi, mutta taivutus karkasi ja tamma oli etukenossa lavan päällä, että taas oltiin kuolaintuntuman takana. Vuonista sai hieman pidätellä laukassa, että tasapaino ja kokoaminen säilyy. Oli tammalla ratsastaminen ainutlaatuinen tilaisuus, että milloin tahansa ratsastaisin uudestaan. Loppukäynnit oli pakko käydä maastossa, vaikka tamma kävi vielä kierroksilla laukkaamisesta.
-
@raituva kelpaa, kiitos tässä vaihtarit!
“Huolehdi, että sä et jää itse vetämään ohjalla staattisesti, vaan pidät kevyen ohjastuntuman. Silloin sillä ei ole mitään, minkä varassa roikkua.” ohjasin ohjastajaa, joka tuskaili hauislihakset pinkeänä kädelle painavan hevosen kanssa.
“Nyt kun me tehdään näitä nopeita siirtymiä, niin auta sitä äänellä. Kun sä haluat siirtää sen takaisin raviin, käytä tukena myös maiskutusta ja vaikka hipaisua raipalla. Ja kun sä haluat siirtää sen käyntiin, käytä ääniapua ohjasta vahvempana, jotta sillä ei ole edes mahdollisuutta jäädä junttaamaan vastaan. Ja heti kun pyydät takaisin raviin, huolehdi että sun käsi antaa tilaa liikkeelle.” ohjeistin valjakkoa, joka jumppasi talliin unohtuneita takajalkoja vatsan alle. Pikkuhiljaa Raituva sai Rinkin paremmin kuulolle, ja sinisilmäinen ori alkoi muistuttumaan ihan oikeaa valjakkohevosta.
“Ihan super!” kehuin valjakkoa, ja lisäsin perään kysymyksen siitä huomasiko ohjastaja itse hevosessa minkään valtakunnan eroa. Huomasihan hän; sen paljasti jo pelkkä ilme.Kun Rink oli saatu ajettu avuille, lähdimme työstämään pieniä tehtäväkokonaisuuksia jotka vaativat ennenkaikkea nopeutta avuille, jotta tehtävän suorittaminen kokonaisuutena oli mahdollista. Alkuun Raituvalla ja Rinkillä oli pienimuotoista hakemista ja tehtäväkokonaisuuksien alku sujui hienosti, mutta loppua kohden pakka tuntui vähän leviävän. Neuvojen ja ohjeiden perusteella Raituva kuitenkin muutti ajamistaan ja apujen käyttöä, ja näin aikaansaimme varsin mallikkaita kokonaisuuksia; tehtävissä säilyi hyvä tasapaino ja tahti sekä Rink pötki valjakkovaunujen edessä tyytyväisen näköisenä.
“Eihän tässä ole mitään kummallista, kun vaan muistat itse mitä ja miksi olet tekemässä. Rinkhän on erittäin kiva hevonen - ja varsin opettava sellainen! Tälläisiä hevosia pitäisi olla kaikilla, sillä mikään ei ole opettavaisempaa kuin apuihin peilaava hevonen - oli se sitten hyvässä tai pahassa.” naurahdin ohjastajalle valmennuksen lopussa.
Olin antanut Raituvalle viime valmennuksessa kotitehtäväksi fiilispohjaisia tehtäviä, sillä olin halunnut herätellä Raituvaa miettimään enemmän syy-seuraus suhdetta antamilleen avuille. En tiedä, oliko ero nyt hevosen ja ohjastajan välisessä kommunikoinnissa, vai siinä että Raituva oli ottanut kotiläksyt tehdäkseen, mutta nyt minusta tuntui että ohjastaja käytti apuja oikea-aikaisesti ja ennen kaikkea syystä eikä niin sanotusti varmuuden vuoksi muuten vain aikaa tappaakseen.
Honda ja Raituva verrytteli kahdeksikkotehtävällä ravissa ja laukassa, jossa ohjastaja pääsi jumppaamaan hevosen kylkiä, välissä suoristamaan ja laukassa myös vaihtamaan laukan. Vasempaan kierrokseen Honda halusi hieman liirata takaosallaan ulkoapuja vastaan, mutta kun ohjeistin Raituvan ottamaan raipan oikeaan käteen ja pitämään sitä lähellä hevosen takaosaa, suoristui Honda kropastaan kuin itsestään. Laukannostot suoralla olivat poikkeuksetta hyvin onnistuneita, sillä Raituva malttoi antaa hevoselleen tarpeeksi aikaa ja Honda säilytti laukannostoissa hyvän eteenpäinpyrkimyksen.
“Ihanan tasapainoista. Erittäin hyvä.” sanoin viimein valjakolle, joka suoritti hienosti omalla tasollaan nostoja.Valmennuksen loppua kohden treenasimme vielä yhdellä kädellä ajoa, jonka ohjastaja oli paljastanut joitain valmennuksia sitten omaksi heikkoudekseen. Eikä ihmekään, sillä ei yhdellä kädellä ajaminen ole varsinaisesti helpoimmasta päästä.
Läpikävimme ensin ohjasotetta, jonka jälkeen lähdimme työstämään tehtäviä käynnissä. Honda seurasi kuuliaisesti ohjastajansa apuja, joten varsinaisesti ongelmalliselta yhdellä kädellä ajaminen ei näyttänyt. Ainoa vaan, että Raituva tahtoi vähän oikaista kuljettavia teitä, mutta heti kun ohjastaja malttoi ajaa hevostaan samalla fiiliksellä ja ajatuksella kuin kahdellakin kädellä ajettaessa, oli suorittaminen jo hyvin mallikelpoista.Ravissa teimme hyvin helppoja ja lyhyitä harjoituksia, jotta valjakko saisi kivoja kokemuksia. Ja kyllähän se vain onnistui; valjakko pystyi tekemään siirtymiä, kääntymään oikealle ja vasemmalle ja menemään suoraankin.
“Tosi hyvä. Mä luulen, että riittää tältä päivältä ennen kuin ootte ihan puhki. Mun puolesta voitte käydä vaikka kävelemässä metsätiellä loppukäynnit niin Honda saa kävellä kroppansa läpi suoraan ja te molemmat voitte nauttia tästä ihanasta, alkavasta ruskasta.” hymyilin ohjastajalle, joka veti parhaillaan villavilttiä jalkojensa lämmikkeeksi. -
Maastoesteitä ei oo kirjoiteltu vielä yhtään tähän savottaan, eikö kukaan tahdo? B)
-
-
@naella said in Vaihdetaan tekstejä :
@siiri maastoesteitä voi kirjottaa Roopelle ja Lennille! Koulu- ja estevalmennukset tai päikkymerkinnät käyvät molemmille myös hyvin Mä kirjoittaisin vaihdoksi mielellään pari päikkymerkintää
Uu ihanaa maastoesteitä! Tässä vaihtarit, laiskalla menetelmällä puhelimella surffailun takia.
http://utukuva.net/b/h/ingbert.php
http://utukuva.net/b/h/sorcierefoxberry.php -
@siiri kiitos ️
-
@naella tässäpä sulle maastoesteitä!
"Ohops! Ei haittaa, istu vain lähelle hevosta ja tee joku ympyrä, niin tullaan paremmalla fiiliksellä uudelleen." sanoin ja rauhoittelin Naellaa, jolle tummapukeisen puoliveriorin kimmoke lähellä kuuluneesta äänestä oli tullut ehkä aavistuksen yllätyksenä.
"Joo, jes, siinä pieni puolipidäte ja sisäpohje lähelle hevosta niin saat sen asettumaan sisäpohkeen ympärille ja sitä kautta saadaan sen ajatus äsken kuuluneesta pamauksesta takaisin tähän tehtävään. Noniin, ei muuta kuin tulkaa uudelleen." ohjeistin samalla, kun Naella ratsasti oriaan perusistunnassa jonkinnäköisellä ympyrällä saadakseen Roopeen jonkinlaisen yhteyden.Roope laukkasi matkaa voittavaa laukkaa kohti vettä, hyppäsi rohkeasti alas veteen ja vedessä laukkasi korvat tötteröllä kohti seuraavaa estettä. Naella tuki hevostaan olemalla lähellä satulaa, eikä hyppy vedessä tuottanut ratsukolle minkäänlaista ongelmaa. Vedestä ylöshyppy oli ehkä hieman vauhdikas, ja Roope lähti ponnistamaan sille melko varhain, mutta ratsukko selvisi tästäkin hyvässä tasapainossa - ehkä Naella oli jo hyvin tottunut siihen, että vaikka hän yritti tehdä puolipidätteen ja tiiviin istunnan kautta vielä yhden laukka-askeleen ennen hyppyä, ori lähti venyyttämään hyppyyn mielummin liian kaukaa.
Pienten välikäyntien jälkeen hyppäsimme pienimuotoisen radan, jossa yhdistyi puiset rivitaloesteet suhteutetulla estevälillä, trakehnerhauta, risueste, sianselät S-tiellä sekä yhdistelmä vedessä, johon kuului hyppy veteen, hyppy vedessä ja hyppy vedestä. Naella ja Roope lähtivät pienimuotoiselle radalle hyvässä tahdissa; vauhtia oli juuri sopivasti ja Naella piti hevosen myös tehtävien välissä hyvässä kontrollissa. Sianselillä Roope tuli kuitenkin hieman vahvaksi ja tehtävä tuli hypättyä enemmän suoralla kuin kaarevalla linjalla, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin.
"Tälläisen hevosen, joka laukkaa mielellään reippaasti eteen, kanssa saa olla aika tarkkana siitä että ei lähde oikomaan kaarevia uria liikaa - muuten käy niin, että maaliin tulee ihanneaikaa nopeammin. Tullaan vielä sianselät uudelleen niin, että istut hyvissä ajoin lähelle hevosta ja viet sen kaarevalle uralle niin, että ei varasteta turhia sekunteja sieltä." ohjeistin ratsastajaa.
"Nyt pitää ratsastaa, eikä matkustaa. Hypätään nämä kapeat risuesteet uudelleen, ja jatketaan siitä vedelle. Vaikka se tekisi vedessä vähän isompaa hyppyä, niin tule itse nopeasti pystyyn jotta pääsette vedestä yhdellä laukka-askeleelle tälle kapealle tukille. Ja ota vaikka raippa oikeaan käteen, niin sulla on mahdollisuus käyttää sitä lavalle jos se yrittää mennä uudelleen ohi." opastin Naellaa, jolla oli allaan hevonen joka tuntui vähän hakevan suuntaa erityisesti kapeilla esteillä. Lenni tuntui hyppäävän hyvällä sykkeellä maastoesteitä, mutta kapeilla esteillä se kaipasi ratsastajaltaan enemmän suoraviivaista tukea eteen, jotta se ei yrittänyt sukeltaa ohimennen esteen ohitse.
Nyt kun ratsastaja tasapainoitti hevosen matkaa ja piti hevosen tehtävien läpi kahden pohkeen ja ohjan välissä, oli Naellan ja Lennin suorittaminen huomattavasti sujuvampaa. Kyllä hevonen edelleen haki vähän oikealle, mutta Naella sai pidettyä kurssin suoraan eteenpäin, eikä hevonen sukeltanut esteiden ohitse.
"Oikein hyvä, joo, juuri näin!" kehuin ratsastajaa, joka oli ottanut neuvoista koppia. "Sulla on kyllä kadehdittava istunta, sillä pystyt olemaan kevyessä istunnassa lähellä hevosta ja pystyt kannattelemaan itseäsi läpi tehtävien. Se tekee susta nopean ja kivan, turvallisen ratsastajan myös hevoselle." jatkoin kehumista, sillä nyt kun ratsastajalla oli ajatus mukana tekemisessään, oli hänen tekemisensä hyvin mukavaa katsottavaa.Valmennuksen lopuksi hyppäsimme vielä alamäkitehtävää, jossa yhdistyi pitkä laukkaosuus, kaarre joka lähti alamäkeen. Alamäessä oli hyppy isolle okserille, pieni kaarre vasempaan ja kuivahaudalta tehtävä jatkui pieneen ylämäkeen. Tällä tehtävällä Naella ja Lenni olivat edukseen; Pitkän laukan jälkeen kaarre tasapainoitti ratsukkoa kuin itsestään ja tehtävällä Naella uskalsi antaa hevoselle hieman pidempää ohjaa, jotta hevosella olisi mahdollisuus tasapainoittaa matkaansa kaulalla ja tehtävän läpi säilyi hyvä rytmiikka.
"Vau, erittäin hyvä. Tässä oli jo ihan meininkiä, hyvä te!" kehuin ratsukkoa.Harvoin valmentaessa tulee sellainen olo, että pääsisipä sitä itsekin valmennettavan hevosen selkään. Nyt, Lennin kehityskaarta seurattuani minulle tuli kuitenkin palava halu tämän hevosen selkään - se oli yhteistyöhaluinen ja lempeä, ja korjasi tekemistään hienosti Naellan tahtojen mukaisesti.
-
Kiitos paljon, täältä löytyy vaihtarit! Lenniä saa kyllä tulla testaamaan ihan selästäkin!
-
Nostetaan sen verran, että voisin kirjoitella tänään yhden kaksi tekstiä.
-
Jos ratsutustyyppiset päiväkirjamerkinnät kelpaa teksteinä ja tyyli maittaa, niin täältä, täältä ja täältä löytyy hyvinkin hutaistuja, nopeita tekstinpätkiä, joista nyt vähäsen saa kuitenkin tyylistä kiinni. Useampikin onnistuisi!
Vastaanottaisin erittäin mielelläni vapaavalintaisia (ratsastus)valmennustekstejä seuraaville ratsukoille:
Maverick Richter & Golden Krios
Tobias Arnn & Hamaran Rowena tai Hamaran Anemone (jos esteitä, niin aika matalalla tasolla - junnut vasta 4-5v)
Molempia/kaikkia ei ole pakko kirjoittaa,mutta jos inspiä on, niin vastaanotan mielelläni ja toki teksti tekstistä!EDIT: Tosiaan, ratsutustekstit olisivat tuon forkalla nähdyn "Kite"-hahmon näkökulmasta Vajaa 40-vuotias ikinuori kenttäratsastaja Kieran Cuthed, joka tosin viimeaikoina on keskittynyt enemmän ns. ponisetäilyyn ja satunnaisiin kilpakarkeloihin. Kaikenlaiset eläimet tervetulleita! Mitä persoonallisempi tapaus, sen helpompi kirjoittaa
-
Tsau! Voisin taas kirjoitella jokusen vaihtarin.