Kirjoitan ilmaisia päivismerkintöjä
-
-
@kemiina voi kiitos hurjasti, ihanaa kun kävit vierailulla päivitän samantien orin sivuille
-
Tonttu Tosijännän kanssa saa käydä puuhailemassa, jos 1v varsan kanssa kiinnostaa touhuta
-
Tälle toljanterille kävi niin, että ei ehtinytkään koneelle suunnitelmien mukaan, kun muut tonttuaskareet vei mukanaan. Vaan eipä hätiä! Jokaiselle on luonnosteltu jo jotain, alkuperäisestä poiketen myös valmennuksia.
Laitelkaahan vaan lisää toiveita! Hyvää viikonloppua kaikille.
-
Olet ihana
Mikäli inspiroi, Damin kanssa saa käydä puuhailemassa! Ponilla alkaa olla kisaura paketissa, joten ihan perus hoitohetki tai talutuslenkki sopii hyvin, varastosta voi löytyä myös pieni reki... -
Tämä oli pakko rustata jo nyt puhelimella! Jos löytyy kirjoitusvirheitä, niin saa korjata. Ihanaa joulua!
Suloisessa Mangoviassa vietettiin jouluista ponipäivää, jossa mukana oli kaikki tallin kuusi töppöjalkaa. Sain perjantai-illaksi nimikkoponikseni Damin. Se oli aivan tavattoman söpö shetlanninponi, joka oli kasvattanut itselleen jo tuuhean talvikarvan. Tiesin ettei Dami oikein pidä kiinni olemisesta, joten päätin varustaa sen valmiiksi karsinassaan.
Ruunikko mutusteli samalla tyytyväisenä heinänökköstä, kun riisuin sen ulkoloimea pois. Koko päivän oli sadellut lunta, ja talliympäristön peittikin kauttaaltaan vaalea, hento lumivaippa. Nappasin Damin loimen pois niin, että sen päälle kertyneet lumet eivät tipahtaneet ponin karsinaan. Kävin huiskuttelemassa loimen päällikangastaa lumet pois ulkona, ja ripustin sen sitten kuivatushuoneen loimitelineeseen. "En kestä miten söpö tämä loimi on! Niin pieni", sanoin lempeästi yhdelle tallin hoitajalle, joka siirsi sivuun jo kuivuneita loimia. "Eikö! Sehän on melkein samaa kokoa kuin takki", hän vastasi ja repesimme yhdessä raikuvaan nauruun. Olisihan siinä näky, kun Damilla olisi ihmisen palttoo päällä!
Varustehuoneesta lähti matkaan Damin valjaat, länget, suitset sekä harjapakki. Karsinan kaltereiden takaa näkyi Damin tumma turpa, joka vienosti hörähti. Liekö poni olisi vailla herkkuja? "Ei vielä poniseni! Ensin työt, sitten huvit", hymyilin orille ja nappasin käteeni pehmeän pölyharjan.
"Valmista!", sanoin Damille, joka seisoi karsinassaan tomerana odottamassa, että saisi reen peräänsä. Sain tänään ajaa Damin, sillä itselläni oli eniten kokemusta ajamisesta enkä kooni puolesta olisi edes sopinut yhdenkään ponin ratsastajaksi.Saimme yhdessä tuumin laitettua Damille reen perään. Poni oli kokoajan hyvin innokkaan oloinen, mutta malttoi silti odottaa rauhassa, että kaikki oli valmista. Naella hyppäsi Damin kyytiin, ja viisi muuta ponia ratsastajineen lähti seuraamaan meitä. Dami tepasteli tomerasti eteenpäin, aisakellon helkkyessä sen liikeiden mukaisesti. Ponin tuuhea harja liehui kepeästi hennossa lounaistuulessa ja ratsastuspolkua koristi kauniisti kynttilärivistö. Siellä täällä oli puissa jouluvaloja, jotka entisestään kohotti varmasti itse kunkin joulumieltä. Ilmassa oli rauhallisuutta ja rentoa meininkiä, iloisen puheensorinan täyttäessä Mangovian lähimetsän.
-
-
Oi ihanaa minäkin tarjoan joitakin tähän, jos satut vielä kaipaamaan kirjoitettavaa
Persikka on nuori ja vikkeläjalkainen welshponi, jonka kanssa tulee varmasti pelkkiä positiivisia ajatuksia mieleen. Lapista löytyisi puolestaan jostain talvikarvansa alta Vissi ja ihanan rento Sippe, jonka kanssa voi käydä vaikka rekiretkellä -
@kemiina wwää tämä oli ihana Kiitos paljon!!
-
@Naella
Ihana, ettö kelpasi!!Se on nyt kuule Vissi-juttu. Samat sanat kuin Naellalle, kannattaa oikolukea.
Tässä on sitten Viiksekäs Villavuohi eli Vissi", Humutin jatkoi hevostensa esittelyään. "M-mikä Viiksi?", nielaisin glögiä väärään kurkkuun, kun kuulin raudikon orin nimen. Humutin alkoi nauramaan. "Niin, Viiksekäs Villavuohi", ja tiesin heti, että eihän tämä hevonen voisi olla kenenkään muun kuin Lissun ja Narrin kasvatustuotantoa. Jo nimensä perusteella, mutta myös sen, että Vissi oli aivan susirajalaisen näköinen. Oikeastihan minun olisi pitänyt tarkemmin tutustua Sippeen, mutta se unohtui heti, kun huomasin, tai siis kuulin, Vissin. Se oli melko suuri; kirjaimellisesti korkeudeltaan ja leveydeltään; mutta silti jalo ja ylväs.
Mikä se perimmäinen tarkoitukseni Valokylän tallin vierailulle oli, niin sitä en tiennyt. Halusin tulla tervehtimään pitkästä aikaa Humutinta sekä rupattelemaan kuulumisia. Reissuni sai kumminkin yllttävän käänteen, kun yhdessä tuumin päätettiin, että nyt täytyisi lähteä peltolaukkailemaan! En rehellisesti sanoen muista, milloin viimeksi olin noussut hevosen selkään, sillä nykyään harrastukseni rajoittui hyvin paljolti ravureiden treenaamiseen. "Kerrankos tuota!", hihkaisin ja jatkoin, "mutta mulle Vissi! Se on vissihin varma asia". Humutin naurahti ja nyökkäsi. "Pidä hyvänäsi".
Tunnelmaan sopien otti Humutin ratsukseen Herra Huopikkaan; se sopi nimellisesti aika hyvin yhteen Vissin kanssa, mutta myös näihin mielettömiin Lapin maisemiin. Huopikas oli myös ihan hieno, mutta kyllä Vissi oli vielä komeampi. Vaikkakin pyylevä olikin. Huopikas muistutti enempi kilpahevosta entä lajitoverinsa, mutta yhtä kaikki.
Siinä pihassa seisoi kaksi orihevosta vierekkäin. Uskomatonta. Molemmat olivat aivan tyynen rauhallisia eikä tietoakaan mistään kukkoilusta tai testosteronihuuruissa karjumisesta. Mietin vain mielessäni, että olisipa omanikin tällaisia... "Hoplaa!", lausahdin ja nousin Vissin selkään. "Taivas varjele, melekheen ratkesi pöksyt!", kiljahdin. Humutin repesi makeaan nauruun: "Ei liene olisi pahitteeksi ostaa uusia housuja. Tai siis... pilkkihaalareita", hän ivasi. Kyllä, minulla oli päälläni ikivanhat pilkkihaalarit, joita käytin ajaessa ja jotka jo olivat muutaman kerran ratkenneetkin. Silti, parhaimmat koskaan!
Orit kävelivät eteenpäin tyynen rauhallisesti. Lumi narskui raudoitettujen kavioiden alla ja hengitys tuotti ilmaan höyryä. Pakkanen kipristeli poskipäitä, mutta siitä huolimatta hymy ylettyi miltei korviin asti. Painoin pohkeeni kiinni Vissin kylkiin ja keräsin ohjia. Ori nosti tarmokkaan ravin ja vastoin luulojani, se oli oikein reipas ja tahdikas. Rinnalla rummutti Huopikas Humuttimen kanssa.
Käännyimme tieltä runsaslumiselle pellolle, jossa hevoset joutuivat todenteolla nostelemaan jalkojaan. Hymyilin Humuttimelle ja annoin Vissille laukkapohkeet. Se laski painonsa takajaloillern ja ponnisti siitä koko rungollaan eteenpäin. Hevonen hypähti siltä seisomalta reippaaseen laukkaan, Huopikkaan reagoidessa tapahtuneeseen hieman viiveellä. Vissin harja osui kasvoihini ja lumi lensi sivuille muistuttaen kuohuvaa merta.Laskimme hevoset ravin kautta käyntiin ja pysähdyimme hetkeksi keskelle peltoa. Kummallinen rätinä täytti ilman. "Katso! Revontulia!", Humutin huomautti ja siirsin katseeni horisonttiin. Taivaan todella täytti oikea väriloisto ja niistä lähtevä humina oli aivan mieletöntä. Pyörittelin Vissin hampoujouhia vanttuillani ja silitin sen kaulaa. "Kiitos te kaikki kolme, tätä mä niin tatvitsin!"
-
Majoituspalveluita sekä hevosvaelluksia Coloradon jylhissä maisemissa tarjoava Birch Bark Ranch on avoinna myös joulukuussa, ja asiakaskäytössä olevista hevosista esimerkiksi Mintiin, Nubiaan, Jeweliin tai Roohon saa käydä tutustumassa
-
@kemiina aivan ihana teksti Vissi kiittää, ja myö voin sponssata uudet pilkkihaalarit jossain vaiheessa, sellaiset samanlaiset jotka kestää seuraavan ikuisuuden
-
@humutin
En välttämättä pilkkihaalaria tarvi jos vaan joskus saan Vissistä jälkeläisen. -
Pöntistä saa käydä liikuttelemassa tai touhuamassa muuten vain.
Vähän sellainen "yksinkertainen" tollukka. Välillä ei päässä liiku mitään, välillä senkin edestä. Otappa siitä selvää.
-
@kemiina eiköhän se järjesty
-
Valmennusta sinulle ja Prinsille!
Prinssi ravaili siististi kuolaintuntumalla omistajattarensa kevennellessä mukana. “Okei, sitten voidaan alkaa hommiin”, sanoin ryystäessäni samalla tulikuumaa kahvia jäisiä käsiäni lämmittävästä pahvimukista. "Voit alkaa tulemaan kolmikaarista kiemurauraa tuolle pitkälle sivulle, jonne olen laittanut kurvien kohdalle nuo puomit."
Minni teki muutaman voltin varmistaakseen, että Prinssi varmasti taipuu ja asettuu notkeasti. Tämän jälkeen hän käänsi ratsunsa huolellisesti tehdyn kulman jälkeen kiemurauralle. Linjat olivat suorastaan erinomaiset ja puomit ylittyivät keskeltä, mutta Prinssin ravi ei säilynyt kaarteissa tarpeeksi ahkerana, jonka vuoksi hevonen kompuroi hiukan.Pyysin ratsukkoa tekemään harjoituksen vielä kerran, jonka jälkeen aloin selostamaan seuraavaa tehtävää, joka koostui neljästä esteestä.
“Saat tulla ensimmäisenä tämän miniesteen diagonaalilla, jonka jälkeen käännyt hiukan ennen kulmaa tälle sarjalle, jossa tämän 80 senttisen pystyn jälkeen tulee noin 90 senttinen okseri, esteiden väliin mahtuu neljä askelta. Sen jälkeen kurvaatkin viimeiselle esteelle, joka on melko matala muuri lyhyen sivun sisäpuolella hiukan viistottain”, kerroin antaen samalla ohjeita, kuinka esteiden välit tulisi ratsastaa.
“Nyt ei tavoitella hurjaa uusintavauhtia tiukkoine teineen, vaan keskitytään teiden huolelliseen ratsastamiseen ja tasaiseen rytmiin.”Minni aloitti radan ratsastamisen välikäyntien jälkeen. Ratsukko eteni kivassa rytmissä kahdelle ensimmäiselle esteelle, mutta ennen sarjaa lumikerros päätti tipahtaa maneesin katolta alas, jonka vuoksi Prinssi säikähti ja lähti lapasesta. Hevosen ratsastaja reagoi kuitenkin nopeasti, saaden raudikon ennen seuraavaa estettä kiinni. Prinssi päätti joka tapauksessa, ettei hänen arvokkuutensa hyppää tuollaisen lähestymisen jälkeen.
“Ota uudelleen vaan. Pohkeet kunnolla kiinni, mutta älä tuuppaa lantiolla”, ohjeistin.
Seuraava yritys sujui suunnitelmien mukaan. Minni ratsasti sarjan välin hutiloimatta, eikä tuupannut hevoseen liikaa vauhtia ennen äärikorkeuksillaan olevaa okseria. Muurista minulla ei ollut mitään sanottavaa, Prinssi kyttäili vähän, mutta ratsukko selviytyi esteestä kunnialla siitä huolimatta.Prinssi toimi hienosti ja säilytti tasaisen tahdin laukassa koko radan ajan, vaikka kaikki esteet olivatkin paljon isompia. Minnin ratsastusta oli miellyttävää katsella, ja Prinssikin työskenteli upeasti lopputunnista.
-
Jonkinmoista kouluvalmennusta sinulle ja Huumalle!
Huumalla oli varsin rauhallinen, ehkä jopa hieman laiska päivä. Jennan päästyä selkään kaksikko maleksi hieman hidasta vauhtia, kunnes ratsastaja pisti oriin liikettä. Alkuverryttelynä toimi muutama kierros käyntiä ja muutama kierros ravia aina jokaisessa päädyssä pääty-ympyrä tehden. Kun ravin jälkeen kaksikko oli selvästi energinen, pyysin ottamaan vasemman suunnan ja nostamaan laukan pitkän sivun ajaksi ja tekemään keskihalkaisijan laukan ja vaihtamaan L’ssä laukan ilman pysähdystä. Kun se ei ihan heti kaksikolta sujunut tiesin mihin käyttäisimme pienen ajan tunnistamme. Laukanvaihtojen opetteluun joka toisella askeleella! Jenna kokosi hevosen paremmin alleen ja koitimme samaa keskihalkaisijasarjaa uudestaan. Tällä kertaa vaihto toimi, mutta hieman hitaalla kommunikoinnilla. Huuma heittäytyi hankalaksi ja alkoi rauhoittumaan liikaa, jolloin pyysin ratsastajaa kääntämään sen isolle pääty-ympyrälle laukassa. Laukka tahdistui nopeasti ja pian se oli sopivan tempoista ja siistiä, jolloin päästin kaksikon takaisin uralle. Kun Jenna taas ohjasi Huuman keskihalkaisijalle kohti minua, pyysin tällä kertaa tekemään vaihdot halkaisijan aikana ja joka toisella askeleella. ”Laukka-apujen vaihtamisen lisäksi luota hevoseesi enemmän ja tehosta liikettä painon siirrolla” Vaihdot sujuivat hyvin, vaikkakin pientä haparointia oli vielä havaittavissa, mutta päätin jättää asian hautumaan kaksikon mieliin, sillä olin vakuuttunut että ensimmäinen epäonnistuminen oli vain puhdas vahinko, jolloin hevonen ei kuunnellut tarpeeksi apuja.
Asia vaihtui sulku- ja avotaivutuksiin ratsastajan omasta toiveesta johtuen. Ensimmäisessä sulkutaivutuksessa Huuma ei liikkunut sopivassa temmossa ja takaosa jäi vähän laahaavaksi, mutta Jenna korjasi asiaa jokaisella yrityksellä. ”Sisäpohje ei aja tarpeeksi eteen”, hän totesi huomaten itse oman virheensä ja alkoi korjaamaan sitä pienellä avustuksella. Autoin muutamia kertoja Jennaa painamalla jalkaa taivutuksen ajan, mutta pian hän hoksasi jutun itse ja taivutukset sujuivat melkeinpä jopa mallikelpoisesti. Vaikkakin aikaa oli vielä jäljellä, päätimme yhteistuumin antaa Huumalle hieman pidemmän loppuverryttelyn. Kiemurauraista lähdettiin ensin pitkää sivua ja sitten kevyessä ravissa aina pääty-ympyrä kumpaankin päätyyn. Ori taipui kauniisti Jennan pohkeen ympärille, mutta säilyi kuitenkin kauniissa muodossa. Myös voltit harjoitusravissa ja kierros vapaata käyntiä sujui niin unettavan rauhallisissa merkeissä, että jos hevosen karvassa ei näkyisi merkkejä hikoilusta, olisi voinut sanoa, ettei kaksikko olisi tehnyt töitä lainkaan. Kuitenkin onnistunut tunti ja ratsastajalle itselleen varmasti paljon parempi treeni kuin hevoselle.
-
-
-