Kiitätkö kisoista?
-
@Oresama said in Kiitätkö kisoista?:
Mulle tuli siitä outo olo: tuntui, että olen ihan pyllystä, jos en vastaa kiitokseen, ja vaivaksi sekä itselleni että kiittäjälle, jos vastaan. :DD
Tähän täytyy sanoa, että kyllä munkin tekee aina mieli vastata niihin kiitoksiin ja tuntuu hassulta sekä vastata että olla vastaamatta. En oo vastannut kun ei kai kukaan halua vastauksia kisaosallistumisiin, kun mailiboksi räjähtäis jos kaikki tekis niin
-
Pitänee tän topan myötä uskaltaa heittää kiitoksia perään jos vaikka kukaan ei enää hylkäiskään siit. ️
-
This post is deleted! -
Hyvin harvoin perinteisiä kisaan, mutta näyttelyihin tulee osallistuttua ja täytyy myöntää, etten oo tajunnut kiitellä vaikka aina omassa mielessä oon ollut kiitollinen järjestäjille. Täytyy ehdottomasti ottaa tavaksi, kiitos keskustelun avauksesta ja silmien avaamisesta tän suhteen.
Ja nyt tähän loppuun yleinen kiitos kaikille, kun järjestätte kilpailuja
-
Kiitän aina kun muistan eli en ole liian vauhdissa listaamassa ratsukoita ja laittamassa ilmoittautumista paniikissa vetämään Pakko sanoa villejä kisoja keskimäärin 1–3 kertaa järjestävänä (toisaalta silloin kun järjestän, luokkia on yleensä paljon kisaviikko-ajatuksen myötä), että kaikki kiitokset lämmittävät aina mieltä, mutta ne myöskään loukkaannu, jos niitä ei ilmoittautumisviestissä ole. Yhtä kivaa on myös saada hyvää palautetta jälkikäteen tai huomata, että kisatapahtuma resonoi ja innostaa tuotoksiin, vaikka tuotokset eivät vaikuttaisi arvontaan.
Mutta suosittelen kyllä kiittämään kanssaharrastajia aina, kun sen paikka on – muissakin tilanteissa kuin kisailmoittautumisten yhteydessä
-
Minä kiitän ihan säännönmukaisesti. Minulla itse asiassa on ihan tietty kaava kisaosallistumisposteihin: ensin tulee "Moi" tai "Hei" tai mitä nyt keksinkin, sitten jokin lyhyt lätinä, vaikka tyyliin, että tässä meiltä osallistumisia. Sitten tulevat osallistumiset, jotka yleensä teen Notepadiin oikeassa muodossa ja kopioin sieltä sähköpostiin. Sitten tulee "Kiitos", kisakutsun osoite ja loppuun ennen allekirjoitusta BR (best regards, sitä käytettiin joku 15+ vuotta sitten eräällä isolla kansainvälisellä työnantajalla aika yleisesti sähköpostien lopputervehdyksenä, otin mallia ja käytän sitä edelleen sekä työ- että henkilökohtaisissa maileissa ja muissa viesteissä).
Ja joo, joskus vuosia, vuosia sitten saattoi joutua hylätyksi siitä, että kirjoitti kisailmoonsa "Moi", kun haluttiin ihan vain se pelkkä osallistuminen eikä mikään muuta, edes peruskohteliaisuuksia. Olen ajatellut, että jos on oikeasti niin ikävä ihminen, että tästä hylkää, niin voi ottaa ne kiitokset ja terveiset sitten vaikka ihan puhtaana v*ttuiluna... En tiedä tapahtuuko tällaista enää, toivottavasti ei.
-
Tavallisissa kisoissa ja näyttelyissä kiitän aina. Mielestäni se on ihan kohteliasta ja ainakin itselleni on aina tullut hyvä mieli, kun siellä osallistumisen perässä on ollut se kiitos. Tosin en myöskään loukkaannu, jos sitä ei siellä ole.
Laatuarvosteluihin osallistuessa en aina uskalla kiittää, nimenomaan osallistumisen hylkäämisen pelosta. Jossain lafkassa kun ilmoittautumisessa ei yhteen aikaan saanut olla mitään ylimääräistä, niin en ole muissakaan sitten välttämättä uskaltanut. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä asian suhteen, jos laatisilmo menee kiitoksen takia hylkyyn, niin ei se niin vakavaa ole.
-
En kiitä, enkä odota kiitoksia osallistumisen yhteydessä. Otan sen vähän niinku itsestäänselvyytenä, että osallistujat tykkää siitä, että kisat on ja he saavat niihi osallistua (ja sama toimii sit toiseenkin suuntaa).
Rehellisesti en varmaan olis edes huomannut kiitosta, kun vielä spostilla osallistumisia värkkäsin.
Jos osaisin (ja jaksaisin opetella) ni kiittäminen olis minun kisois mahdotonta täytettävän lomakemallin takia
-
Mä muistan kans et joskus 2014-2016 mun osallistuminen on hylätty useasti jos oon lisänny ilmoittautumisen loppuun esim. "Toivottavasti kerkesin, kiitos!" Tai jotain muuta lyhyttä. Nykyään en kirjota enää mitään ylimäärästä, en edes sitä "terveisin blaablaa".
Mutta hyvä keskustelu, nyt siis tiedän että mä voin kiitellä ilman pelkoa hylystä! En muista kuollaksenikaan kuka se oli joka hylkäili näitä, kyllä niitä oli kaks eri tyyppiä ja kummatkin muutenkin vähän nihkeitä nuoria harrastajia kohtaan (olin ite vitos-kutosluokkalainen vielä tuolloin).