Kuvien eettisyys

[HM]

Otsikossa se tulikin. Virtuaaliblogeissa on ollut jotain juttua virtuaalihevosten kuvista joista yksi osatekijä oli eettisyys. Haluan nostaa tämän nyt esille että miten te suhtaudutte siihen? Vältättekö tälläisiä kuvia? Vai käytättekö silti? Oletteko tietoisia mitä kuvien taakse sisältyy?

Eettisiä harrastustapoja on enkä halua siksi yleistää, mutta nostan esille muutaman lajin joihin voi hyvinkin törmätä kuvia etsiessä.

Alla pari yleistä esimerkkiä.

Esimerkiksi tennesseenwalkerien soring ja saddlebredit. Molemmilla painot ovat hyvin yleisiä ja kummallakin rodulla näkee tiettyä epäeettisyyttä. Soring on yleistynyt maailmalla ihmisten tietoon ja sen suhteen on tehty myös tiettyjä muutoksia, mutta silti se on edelleen yleistä. Painojen käyttö on lähes poikkeuksetta yleistä saddlebredeillä sekä walkereilla. Saddlebredien keskuudessa on myös yleistä hännän kosmeettinen leikkaus jonka tarkoitus on saada hevosta kantamaan häntäänsä korkeammalla. Tämä ei ole kiellettyä, mutta ei ole hyväksi hevoselle etenkin kun siihen (sekä painoihin) liittyy pitkälti hevosen seisottaminen pitkiä aikoja paikallaan puhumattakaan monimutkaisista vimpaimista saada häntä asettumaan haluttuun muotoon. Painot ei yksinään ole välttämättä epäeettisiä jos niitä käytetään oikein hevosen ehdoilla ilman turhaa kärsimystä.

Epäeettisyyteen voidaan niputtaa myös härkätaistelut sekä rodeot joita en lähde avaamaan enempää.

Avaan mielelläni asiaa jos toistakin lähteiden kera jos jokin käsite on vieras mutta tietoa löytyy runsaasti

[Sippe]

Hyvä aloitus!

En itse käyttäisi tuollaisia kuvia. Mulla on vain suomenhevosia, mutta niidenkin kohdalla suosin esim. kuvia joissa suitsissa ei ole alaturpahihnoja (tarpeeton varuste). Ratsastuskuvia en käytä pääsääntöisesti ollenkaan, niissä on monesti hevosilla niiin jännittyneitä ilmeitä ja muuta että en halua normalisoida sitä tallin sivuilla.

[Elisa]

This post is deleted!

[Marjahilla]

Mulla ei taida olla kuin muutama kuvallinen, mutta joskus kun on harkinnut jollekin sellaisia - on tullut vastaan juurikin tuo ilme ongelma, mistä @Sippe mainitsi. Aika ajoin tallien hevosilla näkee sellaisia kuvia, missä hevosen suu on revitty ammolleen (tai sitä pitelee kiinni tiukalle vedetty turpahihna). Vahva käsi ja hevosen epämukavuus välittyy ensimmäisenä kuvista. Joskus mietin eikö kuvien käyttäjät itse näe miten kamalalta näyttää? Miksi näitä halutaan valita omille hevosille?

Mua kiinnostaisi muuten tietää, että miten näiden tennesseenwalkkereiden ja saddlebredien soring ja/tai painojen käytön voi tunnistaa kuvista, vai pystyykö edes? Ei ole itselle yhtään tuttuja rotuja. Miten te näiden rotujen omistajat valikoitte kuvanne?

Yksi asia, mistä haluaisin jutella ja mikä voisi sopia tämän aloituksen eettisyys kysymyksen alle on luonteeltaan vaikeaksi/ilkeäksi kirjoitetut hevoset.
On melko yleistä, että joku hevonen on luonteeltaan tuhma/vaikea/ilkeä/testaava ja mitä vielä. Ja hei, mullakin on näitä! Kuitenkin oon viimeaikoina alkanut miettiä, pitäisikö lopettaa kokonaan tuommoinen. Tarinallisista syistähän tuohon on alumperin lähtenyt, koska saa jutunjuurta kun koni temppuilee. Kaikki tuollainen kuitenkin kielii vain hevosen kivusta tai muusta ongelmasta. Ja onko lie tällaisten hevosten viljely - vaikkakin virtuaalisesti -, jopa vähän tällaista käytöstä normalisoivaa? Enkä usko että yksikään hevonen vain syntyy ilkeäksi. Monella irl tallillakin on opetettu vain (minullekin), että se pelottava äkäinen hevonen vain on luonteeltaan sellainen ja pukittelee ja ärhentelee koska "testaa ratsastajaa". Viimeaikoina olen alkanut tätä pohtia ja ainakin jatkossa aion kirjoittaa hevosista terveitä ja hyvinvoivia ja yrittää erotella niille luonnetta jollain muulla, kuin kipukäytöksellä

// Luonne aiheesta voi tehdä varmaan omankin topansa, jos @HM et tykkää että hypin tänne vähän aiheen vierestäkin Pahoittelut siitä! Tuli vaan heti mieleen, kun luin aloituksen.

[Sippe]

@marjahilla Mulla on tuo luonnejuttu kans! Kun ei ne hevoset ole ihan vaan luonteeltaan "ilkeitä", miksi tekisin siitä ihan normaalia tallini sivuilla Just tuo mahdollisen kipukäytöksen normalisointi, en halua omalta osaltani sitä tehdä.

Mun hevosilla on kyllä eroavaisuuksia persoonissa - jotkut on luonnostaan itsevarmempia kuin toiset, jotkut on herkempiä jne. Olen lisännyt monesti luonteisiin myös, että syynä epänormaaliin käytökseen voi olla esimerkiksi kipu. Mistään "ilkeistä" hevosia en todellakaan enää kirjoittele, en vaan koe sitä millään lailla tarpeelliseksi.

Tässä pari esimerkkiä luonteista. Esimerkiksi Kylli on luonteeltaan melko tavanomainen, mutta keksin sille vanhan lastausongelman JA kirjoitin myös, miten ongelma aikanaan ratkottiin. Louhi taas on menettänyt näön toisesta silmästään, ja siksi sen kanssa pitää olla tavallista tarkempi erityisesti takaa kulkiessa (selittää samalla punaisen rusetin, joka kuvien hevosella on hännässä). Hempukalla on vahvat omat mielipiteet, mutta siitäkään kirjoittaessa en ole käyttänyt esimerkiksi sanoja "röyhkeä" tai "testaava" — päinvastoin olen yrittänyt korostaa, ettei Hempukka ole mitenkään "paha". Yritän luonteisiin yleensäkin löytää sellaista näkökulmaa, millaisia taitoja ihminen voi oppia tältä hevoselta x. Korostan luonteissa myös koulutuksen merkitystä. Laatiksissa olen mielestäni (mutulla) alkanut saada luonteista parempia pisteitä kuin ennen, joten ehkä tällainen lähestymistapa on tervetulluttakin

Minusta meillä ihmisillä on tietynlainen vastuu (ihan IRL elämässäkin) siinä, miten puhumme hevosista. On ihan eri asia sanoa että hevonen on täysi p*skapää, kuin pohtia mitä hevonen yrittää meille käytöksellään kertoa.

[Pölhö]

Avasin vuosi sitten ajatuksiani eettisyydestä blogissakin, mutta haluan kertoa vielä jälkikäteen näkökulmani tarinaharrastajana. Siinä nimittäin kohtaan ongelman, kun kirjoittamani hahmo on se hevosen ohjalla ja pohkeella muotoon ratsastava, appareita käyttävä ja raipalla läiskyttelevä jantteri. Jos piirrän kuvan jossa hän ratsastaa vaahtosuisella hevosella suoralla ohjalla ja apuohjat risteilee länteen ja itään, pelkään että joku katsoo vain kuvaa eikä lue tekstiä siitä ympäriltä. Tulenko silloin tukeneekseni jotain mitä en tahdo? Onko vastuu silloin miulla vai kuvan katsojalla?

Valokuvien kanssa olisi helpompaa. Ilmeet ovat hetkellisiä, jos hevonen juuri kurtistaa kulmiaan ärtymyksestä tai ratsastaja vauhdin hurmassa pidättää kädellä enemmän kuin tarvitsisi — virheitä sattuu, niihin kehittelisin vain ympärille kehystarinan miten hepolla oli diagnosoimaton mahahaava tai se lähti aivan wrooom, Pirkko-Petteri piti kiinni henkensä edestä. Mutta selkeästi huonosti ratsastettuja hevosia (esim) en laittaisi kuviin, en vaikka hahmo olisikin sitä mieltä että tämä on oikein. Kuvan takana on kuitenkin oikea hevonen kärsinyt, toisin kuin piirrosten kanssa.

En tiedä oliko viestissä nyt päätä tai häntääkään, en osannut muotoilla ajatuksiani selkeiksi aiemmin, enkä nähtävästi nytkään

// Mie olen tehnyt luonteiden kanssa niin, että aina jos hevonen on esimerkiksi herkkä ilmaisemaan itseään naksuttelemalla hampailla ilmaa, kerron aina mitä ihminen on tehnyt siinä tilanteessa väärin. Joo, utopiassa hevosten ei ikinä tarvitsisi kertoa mielipiteitään, mutta kyllähän sitä todellisuudessa aina tulee tilanteita joissa on kaksijalkainen toiminut ajattelemattomasti tai polle on esimerkiksi kipeä, silloinhan sitä saakin sanoa miltä tuntuu. Jotenkin ajattelen että pitäessäni tämän linjan kirjoituksissa viestitän varsinkin nuoremmille harrastajille sitä ettei kiukkuisia/juksuttavia/laiskoja hevosia ole, vain väärinymmärrettyjä ja/tai kipeitä.

[Alexiina C.]

Haluan lainata @Sirpa:n loistavaa kommenttia tuolta blogista: "Toinen juttu on sitten tuo kirjoittaja vs. hahmo. Jokaisen, siis ihan jok'ikisen joka ikinä mitään lukee, tulisi ymmärtää se, että hahmo ei ole kirjoittaja ja kirjoittaja ei ole hahmo. Moni kyllä tykkää lukea rivien välistä kaikenlaista autobiografista materiaalia (jostain syystä sitä harrastetaan naisten kirjoittamien romaanien yhteydessä tosi paljon tai ainakin siltä minusta välillä tuntuu) ja muita salattuja viestejä kirjoittajasta itsestään, mutta nämä tämmöiset lukijat nyt vain ovat idiootteja, jotka eivät tajua kaunokirjallisuutta. Totta kai kirjoittaja voi ottaa omasta elämästä ja omista mielipiteistään mallia hahmoille ja moni ottaakin, mutta ei se tarkoita että kaikki olisi yksi yhteen kirjoittajan ja hahmon välillä."

Saanko kehystää tämän seinälle? Tuli nimittäin anekdootti omasta elämästä ihan vähän aika sitten tästä keskustelusta mieleen. Juttelin yhden kaverini kanssa kirjoittamisesta ja millaisia hahmoja itse kirjoitan ja esittelin sitten lyhykäisesti niistä yhden loppusanoilla: "Meissä ei siis ole mitään samaa." Kaveri katsoi epäuskoisesti: "Aina kirjoittaja kirjoittaa itsensä hahmoihin, enemmän tai vähemmän." Siitäpä syntyi syvällinen väittelevä keskustelu aiheesta: voiko kirjoittaa hahmoa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä (minä väitän, että voi; kaveri väittää, että ei - ja kyse nyt ei tietenkään ole mistään perusasioista, kuten siitä, että hahmo on joo ihminen, niin kuin minäkin jne. vaan persoona- ja elämänkatsomuksellisista samankaltaisuuksista).

No, ei siitä sen enempää. Päädyimme olemaan vahvasti eri mieltä.

Sitten enemmän itse topan kysymyksiin... Kun kirjoitan virtuaalihevoselle luonteen, ajattelen sen persoonana, tietynlaisena karikatyyrihahmona. En välttämättä pelkästään (siis kyllä totta kai sitäkin) oikeana hevosena. Karrikoidusti kirjoittaen voi kirjoittaa niistä ilkeistäkin hevosista, sillä näitä tekstejä ei ole muutenkaan tarkoitettu otettavan vakavasti tai oikeaan elämään suoriltaan rinnastettaviksi - ne ovat kuvailua hahmosta. En kyllä siitäkään huolimatta kirjoita mitään hevosta "vain ilkeäksi"; kyllä siellä taustalla negatiiviseen käytökseen vaikuttaa aina jotain muutakin huonosta kohtelusta kipuihin, traumoihin tai muuhun.

Kuvien suhteen en ole ajatellut asiaa yhtä paljon, sillä en valokuvallisia suurissa määrin harrasta. Katson kuvia usein, @Pölhö:nkin sanoin, (toivottavasti) ohimenevinä tilanteina - ellei sitten ole tiedossa, että juuri tähän tapaukseen/hevoseen/lajiin liittyy raskauttavia eettisiä ongelmia, kuten askellajipuolella kuuluu (btw, tällä tubettajalla on aiheesta ja muidenkin ratsastuslajien eettisyyskysymyksistä vahvoja kannanottoja ).

Piirroksissa taas asialla ei ole minulle merkitystä, kun kyse on taiteilijan näkemyksestä ja koko kuvan esittämään tilanteeseen voi liittyä mitä tahansa (ja se on muutenkin 100% fiktiivistä, vaikka olisikin tehty oikea tilanne mielessä pitäen).

Ja samaan syssyyn, ehkä enemmänkin alaviitteenä kuin suoranaisesti asiaan liittyen, kuinka moni sumentaa virtuaalihevoselle laittamistaan kuvista ihmisten kasvot? Itse teen niin aina, kun omaottamat kuvat ovat kyseessä. En nyt tiedä onko tämä ihan varsinaista etiikkaa, mutta ainakin hyviä käytöstapoja En nimittäin haluaisi koskaan löytää itseäni netistä kuvista, joista en ollut tietoinen...

Tämä topa oli hyvä ja tärkeä aihe keskusteltavaksi!

[Marjahilla]

@alexiina-c said in Kuvien eettisyys:

Kun kirjoitan virtuaalihevoselle luonteen, ajattelen sen persoonana, tietynlaisena karikatyyrihahmona. En välttämättä pelkästään (siis kyllä totta kai sitäkin) oikeana hevosena. Karrikoidusti kirjoittaen voi kirjoittaa niistä ilkeistäkin hevosista, sillä näitä tekstejä ei ole muutenkaan tarkoitettu otettavan vakavasti tai oikeaan elämään suoriltaan rinnastettaviksi - ne ovat kuvailua hahmosta. En kyllä siitäkään huolimatta kirjoita mitään hevosta "vain ilkeäksi"; kyllä siellä taustalla negatiiviseen käytökseen vaikuttaa aina jotain muutakin huonosta kohtelusta kipuihin, traumoihin tai muuhun.

Juuri näin olen myös ajatellut! Silti tuntuu, että jos en aktiivisesti tarinoissa yritä selvittää mikä hevosta vaivaa tai sen käytös muutu, se on jotenkin huono asia. Mulla on tarinoissa mukana tosi rajallinen määrä tallin hevosia muutenkin, joten yleensä tällaiset “ongelmat konit” ei saa juurikaan huomiota. Tai kun ne välillä mainitaan draaman hakuisesti, ovat ne edelleen agressiivisia äkäpusseja. Tulee vähän sellainen “Onko tää mun tallinpitäjä sittenkään niin pätevä” Mutta samaan aikaan, mun on ihan älyttömän vaikea välillä erotella hevosia selkeästi omiksi persoonoikseen mun päässä Niistä tulee kaikista monesti niin samanlaisia, että oon kokenut, että on pakko heittää mukaan jotain äksyn puoleisiakin.

On ollut helppo ajatella - että kaikki on mielikuvitusta vaan. Että virtuaalisesti äkäinen heppa = ei välttis kipeä tai muuta, se vaan on sellane. Kai mietin vain sitä, voiko tällainen vaikuttaa esim nuorempien harrastajien kuvaan hevosista? Moni ei nytkään tunnista irl milloin hevonen on kipeä, vaan sanotaan että se vaan on tollane äkäne pas*ka. En tiedä mietinkö vaan turhan pitkälle

Onko olemassa mitään virtuaaliheppojen luonnegeneraattoria tai piirrelistausta, mistä saisi vinkkejä nelijalkojen erotteluun?

/ Ja tuo hahmoasia on myös super mielenkiintoinen aihe! Juurikin sitä, että tuleeko tukeneeksi hahmollaan jotain, mitä ei oikeasti kannata irl? Ja olettaako nyt joku minun ihmisenä ajattelevan ja tekevän kuten hahmoni? Tulee pohdittua joskus. Pitääpä käydä lukemassa tuo @Pölhö blogiteksti aiheesta!

[Alexiina C.]

@marjahilla said in Kuvien eettisyys:

Tai kun ne välillä mainitaan draaman hakuisesti, ovat ne edelleen agressiivisia äkäpusseja. Tulee vähän sellainen “Onko tää mun tallinpitäjä sittenkään niin pätevä”

Hah, tuttua! Haluan pitää tietyt hevoset "vihaisina pukkikoneina", koska se on hahmona niiden juttu persoonan suhteen, mutta välillä myös tulee olo, että no niin, tämänkin hevosen saisi lopettamaan tällaisen käytöksen, jos oikeasti joku (tarinassa) paneutuisi asiaan. Mutta jos joku niin tekee, menetän hevosen, jonka pukittelusta ja "äksyilystä" kirjoittaa!

[Lilja]

GP tason kouluratsastuskuvat. En ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa on sipsuttavassa hevosessa, jolla on suussa vahvat kuolaimet ja niska notkolla.

Nykyään sitä katsoo omiakin ratsastuskuvia välillä kauhulla, kun on opetettu ratsastamaan vahvasti ja raippaa on saanut käyttää.

[Sirpa]

@lilja said in Kuvien eettisyys:

GP tason kouluratsastuskuvat. En ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa on sipsuttavassa hevosessa, jolla on suussa vahvat kuolaimet ja niska notkolla.

Tämä on myös yksi ongelma minun mielestäni, jota sivusin omassa blogipostauksessani aiheesta. Minulla ei ole asiantuntemusta arvioida hevosten kouluttamista, kilpailuttamista, kankikuolaimia, satulaa, kannuksia tai oikeastaan yhtään mitään. Minulla on kouluratsastuskuvia, juuri niitä piaffikuviakin ja joissain satunnaisissa kuvissa hevonen sattuu olemaan luotiviivan takanakin (tietysti Pölhö antoi tälle jonkinlaisen synninpäästön: se on se hetki, emme voi tietää, onko hevonen koko ajan ratsastettuna rullalle). Joten pitäisikö minun nyt sitten luopua kaikista rakkaista kouluratsastuskuvistani kuitenkin? En tiedä.

On olemassa piirejä, joiden mielestä nykymuotoinen kouluratsastus on rääkkäystä, mutta on olemassa myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä nykymuotoinen hevostenpito tai ylipäänsä minkään eläimen pitäminen lemmikkinä tai kotieläimenä on rääkkäystä. Näillä kaikilla, ekstremisteilläkin, on useimmiten ainakin jonkinlaista järkevää perustelua mielipiteidensä takana, koska eihän se nyt luonnollistakaan niille eläimille ole. Eli teemmekö me lähtökohtaisesti väärin jo siinä, että meillä on virtuaalihevosia eli esitämme tällaisen hevosenpidon jotenkin hyvässä valossa ja harrastamme sitä leikisti?

Tietysti voisimme vedota siihen, että on nykymaailmassa on yleisesti suvaittua pitää lemmikkejä ja kotieläimiä, eikä sille ole laillisiakaan esteitä. Monen sorttinen kilpaileminenkin on sallittua ja hyväksyttyä ja niitä yritetään kehittää aina hevosille(kin) ystävällisemmiksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että laillista, yleistä ja yleisesti suvaittua oli aikoinaan myös orjuus tai se, että nainen ei ollut täysivaltainen ihminen, vaan isän, veljen, aviomiehen tai pojan holhouksessa. Maailma muuttuu ja ehkä se joskus muuttuu eläintenpidonkin suhteen toisenlaiselle mallille kuin mitä se nyt on. Silloin joku voi varmaan kauhistella ihan tosissaan nykyistä hevostenpitoa ja sitä että "jotkut lapsiparatkin ovat sitä leikkineet internetissä, voi miten aivopestyjä ne on olleet".

Minulla on paljon kuvia, jotka eivät ehkä tiukasti tulkiten ole kovinkaan eettisiä. Minä olen päättänyt antaa asian olla. Kaikkein pahimmat ja selvimmät väärinkäytökset (mm. suurin osa big lick -hevosten kuvista tai jos on selkeästi loukkaantunut, esmes verta suupielissä) jätän käyttämättä, mutta muuten käytän kyllä varsin huolettomasti kuvia. Vetoan siihen, että kyseessä on tosiaan aina hetki, yksi tietty sekunnin osa, jolloin kuva on otettu. Minulla ei tässä tietenkään ole takana mitkään ylevät periaatteet vaan se seikka että virtuaalihevosia on niin paljon, kuvia niin vähän ja piirtää en osaa. Eli oma mukavuus edellä kyllä menen.

Minä en pysty perustelemaan, miksi pitäisin kouluratsastuskuvia eettisinä. En tosin pysty perustelemaan sitäkään, miksi pitäisin mitään ratsastuskuvia eettisinä. Tai ylipäänsä mitään sellaisia kuvia, joissa hevonen on jossain muualla kuin vapaana arolla laiduntamassa laumassa. Enkä minä lisäksi tiedä, kenen kelkkaan minun pitäisi hypätä, koska kuten sanoin jo aiemmin, minulla ei ole asiantuntijuutta siihen. En ole hevosharrastaja reaalielämässä. Osaan kyllä ihailla mielestäni hienoja hevoskuvia (ja sietää omassa käytössäni sellaiset vähemmän hienot, joissa voisi olla keskustelemista, kunhan en ole maksanut niistä rahaa), mutta niiden eettisyyttä en pysty todistelemaan, koska en tiedä kenen perusteluita eettisyydelle kuuntelisin.

[Lilja]

Pohtia voisi myös valjakko- ja ravihevosten niskalenkki, ns. päänkohottaja. Nämä ei varmaan ole välttämättömiä, kuin näyttävämmän askeleen vuoksi. En tiedä (?)

En tosin tällaisia kuvia boikotoi, mutta onko ne eettisesti oikein.

Toinen asia olisi tosi vanhojen kuvien käyttäminen, jossa hevosten hännät on typistetty. Tämä tapa taitaa olla jo kaikkialla kielletty, toivottavasti. Näitä kuvia ei taida tosi paljon virtuaalimaailmassa liikkua.

[Elisa]

@lilja no jos sekkiä meinaat, niin sitä pidetään ravureilla siksi, jotta pitävät päänsä oikeassa asennossa ja hengitystiet pysyy auki.

[Lithy]

Joku on muuten vastannut tähän topaan hötölän puolella.

[miivi]

@alexiina-c said in Kuvien eettisyys:

Sitten enemmän itse topan kysymyksiin... Kun kirjoitan virtuaalihevoselle luonteen, ajattelen sen persoonana, tietynlaisena karikatyyrihahmona. En välttämättä pelkästään (siis kyllä totta kai sitäkin) oikeana hevosena. Karrikoidusti kirjoittaen voi kirjoittaa niistä ilkeistäkin hevosista, sillä näitä tekstejä ei ole muutenkaan tarkoitettu otettavan vakavasti tai oikeaan elämään suoriltaan rinnastettaviksi - ne ovat kuvailua hahmosta. En kyllä siitäkään huolimatta kirjoita mitään hevosta "vain ilkeäksi"; kyllä siellä taustalla negatiiviseen käytökseen vaikuttaa aina jotain muutakin huonosta kohtelusta kipuihin, traumoihin tai muuhun.

Tämä! Tosin multa löytyy myös aidon kettumaisia hevosia ilman mitään syytä taustalla. Mun virtuaalihevoseni osaavat testata ratsastajaa, huijata alottelijoita, haistattaa kakan ihmiselle sekä olla ilkeitä, pissiksiä tai ovelia. Niille kengittäminen voi olla vaikeaa, vaikka niiltä ei löytyisikään vikaa takapolvista ja vatsaan koskeminen voi olla ärsyttävää myös ilman mahahaavadiagnoosia.

Tosin. Varmaan viimeiset pari vuotta on tullut tekstin sekaan lisättyä jotain tyylillä "jos paremmin ei tietäisi, voisi Pollen käytöksen takana luulla olevan kipua, mutta yhdessä eläinlääkärin kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että kyllä se on terve kuin pukki". Kai se on jotain tarvetta vakuuttaa, että vaikka mä virtuaalihevoseni tälläisiksi kirjoitan, se ei tarkoita sitä, että en tiedostaisi, että irl-elämässä hevosen ongelmakäytöksen taustalta löytyy (lähes) aina käytökselle jokin muu selitys kuin "se vain on sellainen".

Ja sitten vielä kuvista, kun se kerran topan alkuperäinen aihe oli!

Omia kuviani käyttäessä (ja virtuaalikäyttöön myydessä) käyn ne läpi sillä ajatuksella, että jos voisin lisätä kuvan omaan someeni, voin sen myös virtuaalihevoskäyttöön pistää. Mä olen puskaratsastaja, en kouluratsastustuomari, joten kiinnitän kuvien epäkohdissa huomiota niihin näkyviin: auki oleva suu, (selkeästi) luotiviivan takana liikkuminen, kylkiin kaivetut kannukset, kokonaisvaltaisesti ärsyyntyneen näköinen hevonen. Kaikkia virheitä vaikkapa liikkumismekaniikassa mä en osaa havaita tai tiedä, että johtuuko mun silmääni notkolla oleva selkä siitä liikkeen vaiheesta, jossa hevonen oikeasti on, vai liikkuuko se oikeasti selättömästi.

Osa ei-itseotetuista kuvista menee vähän löysemmän seulan läpi. Kyllähän sitä varmaan itse kukin haluaa käyttää hevosillaan mieluiten kuvia tyytyväisen näköisistä hevosista, mutta jos olet tunnin yrittänyt etsiä internetin ihmeellisestä maailmasta CC-lisensoitua kuvaa ruunivoikonkirjavasta koulupuoliverisestä, niin ei ainoa löytynyt kuva mene hylkyyn, vaikka hevonen ei näyttäisi kovin onnelliselta.

En myöskään koe, että virtuaaliharrastajan tarvitsisi pystyä vastaamaan siihen, miksi hän käyttää kuvia, joiden takana on mahdollisesti/jopa todennäköisesti epäeettisiä valmennusmetodeja, kuten just vaikkapa jenkkien askellajiratsastuksessa. Eiköhän kuvien käytön taustalla ole ihan puhtaasti se, että käyttää niitä kuvia rodusta, joita nyt sattuu olemaan saatavilla. Hän ei kuvia käyttämällä tue näiden kilpailujen takaa löytyvää epäeettistä toimintaa varmasti edes välillisesti, ei varmasti löydy mitään reittiä, jolla joku farmi hyötyisi satunnaisen suomalaisen pikseliponeilijan kuvien käytöstä.

[Lilja]

@elisa kun ei tiettyjä lajeja ole koskaan harrastanut irl, niin ei voi tietää kaikkien lisävarusteiden tarkoituksia.

Mutta, oma ajatus kumpusi siitä, kun muistelin että Black Beauty elokuvassa valjakkohevosten niskaremmiä kiristettiin kiristämistä, kun hevosten herttuatar omistaja halusi näyttävät hevoset. Tallipojat eivät ajatuksesta pitäneet, mutta tottelivat käskyjä.

Tuo on toki elokuvasta, mutta varmasti todellista myös oikeassa elämässä.

Jos varusteiden kanssa lähtee saivartelemaan. Ethän sinä tiedä onko kyseisellä hevosella edes sopivan kokoinen satula selässä. Oikein kiristetyt remmit ym. (itse olen ainakin ratsastanut muutamalla tallilla, jossa satuloita ym vaihdeltiin hevosten kesken.) Mutta tämä ajatus alkaa menemään jo vähän turhamaisuuteen.

[Elisa]

@lilja on tuossa pointti, mutta "särähti" vain jotenkin omaan silmään, että vertauskuvana käytetään varustetta, jolla on terveydellisiä perusteluja käyttöön. Ts. tehdään johtopäätöksiä esim. varusteen ulkonäön vuoksi. Mutta no hard feelings!! Jos ravurin varusteena tuo sekki ja muut varusteet on tuntemattomia, niin googlesta löytyy Hippoksen varusteopas kuvineen ja teksteineen

Näiden käyttöä kyllä ravikilpailuissa pidetään tarkasti silmällä, että ovat oikein. Obersekki/sekki on melkein kaikkien ravureiden yleisvaruste ja tosiaan helpottaa hengittämistä, kun hevonen ei vedä päätään alas/kaulaa ruttuun ja sulje hengitysteitä.

[Amy]

Ihan nyt vaan tähän hötöläkommentiin liittyen, tuonkin olisi voinut sanoa ihan täällä Keskustan puolella omalla nimellä asiallisesti. Juuri tuollaisen keskustelutyylin ja anonyymiyden takia aikanaan siirryttiin tänne, ja voidaan varmasti kaikki olla yhtä mieltä että halutaan pitää siitä kiinni. Oli mielipide asiaan kuin asiaan mikä tahansa, sen voi täällä esittää asiallisesti.

[Elisa]

@amy Jep, tuon takia tänne siirryttiin aikanaan ja oli kyllä toivottu foorumiuudistus tää Keskusta Mutta mä tiedän ainakin harrastajia, jotka ei uskalla tuoda mielipidettään julki täällä(kään), koska edelleen pelätään lynkkaamista / riitoja / tiettyyn ihmiseen kohdistuvia viittaamisia tai ihan omia yhden henkilön maalittamiskeskusteluja. Näistä aiheista, joihin ei uskalleta ottaa kantaa, käydään sit keskusteluja yv tai esim. discordissa

meni nyt vähän ohi aiheen

[Sirpa]

Periaatteessa tuolla hötölä-kommentoijalla on yhtäältä pointti: virtuaalimaailma on keksitty maailma, joka nojaa pelkästään mielikuvitukseen eli on siis ideaali. Täällä ei oletusarvoisesti ole hevosten kaltoinkohtelua, huonoja olosuhteita, ei herran jestas edes loukkaantumisia, ellei niitä haluta erikseen kuvitella. Ja omassa blogipostauksessani sivusinkin jo asiaa, että täältä puuttuu myös raha ja sen aiheuttamat paineet. Lisäksi täältä puuttuu tietämättömyys ja siitä johtuvat ongelmat. Elämme siis täydellisessä maailmassa siinä suhteessa.
Lisäksi jos kuvittelemme virtuaaliset kouluratsastuskisat, saddleseat-kisat, askellajikisat, laukkakisat, estekisat, ravit ja kaikki muutkin eettisiksi ja sellaisiksi, että niissä ei hevosia tarvitse kohdella millään tavoin väärin, ne myös ovat sitä, koska ei ole olemassa muuta kuin meidän mielikuvitus.

Mutta hötölässä kommentoinut tyyppi missasi kyllä yhden asian ihan täysin. Kuvat. Suurin osa meistä käyttää valokuvia oikeista hevosista, oikeasta elämästä ja oikeista tilanteista, ja jos kuvissa esitetään jollain tavoin ei-eettistä hevosenpitoa ja kuvan katsoja ei osaa sitä kyseenalaistaa, niin onko tämä nyt sitten hyvä asia? Kuvilla on parhaimmillaan/pahimmillaan valtava voima ja muusan vastuu on aina vaikea asia.

Yritän vääntää rautalangasta esimerkin, koskee koiria, koska niillä asia on ehkä selkeämpi: Ionicissa on tallikoirina parikin dobermannia, joiden kuvissa ainakin hännät on typistetty, toisella saattaa olla korvatkin. Suomessahan typistäminen on kiellettyä ymmärtääkseni, mutta muissa maissa se saatetaan sallia ja tällaisista maista ilmeisesti voidaan tuoda typistettyjä koiria Suomeenkin. Mitä, jos joku katselee noiden minun koirieni kuvia ja ajattelee, että kylläpä näyttää tyylikkäältä, olisi hienoa omistaa itsekin tuollainen. Pahimmassa tapauksessa tämä henkilö ehkä joskus tulevaisuudessa hankkii ulkomailta typistetyn koiran, koska epäeettisyydestä huolimatta pitää niitä tyylikkäinä. Mikä on minun osuuteni tässä kuviossa? Pintapuolisesti katsottuna ei mikään. Minä en ole henkilökohtaisesti typistänyt yhtään koiraa enkä hankkinut yhtään typistettyä koiraa. Vastuu hankinnasta on kokonaan koiran hankkijan. Mutta mitä jos minun virtuaalikoirillani olleet kuvat toimivat jonkinlaisena alkusysäyksenä sille, että kyseinen henkilö kiinnostui nimenomaan typistetyistä koirista? Olinko minä (tietämättäni) muusa tämän takana? Ei minua tietysti voida tästä varsinaisesti syyttää, mutta toiminko silti moraalittomasti?