Rupattelutopic kaikille tylsistyneille
-
Terveisiä +24h unilta, huomaa taas että syksy tullee ku mikkää ei riitä
Sillee viime talven jälkeen olin ihan ihmeissäni (niinko joka vuosi) ku kesän pärjää 4h yöunilla ja nyt taas näin.Mutta hei, mun pitäs varmaan tehdä uusi talli 🥺 Kauhia inspis ois ja vastaavasti haluaisin laittaa Elvensbyn alas, ku vaa sais aikaseks. Mulla on vaa koko kokoonpano mielessä mutta nimestä ei tietookaan.
VRL-09334 // Jeili / Rushock Bog / Kuunokka //
Elvensby“No one tells you that sometimes heaven comes at a price,
and that price is hell.” -
@serena said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Terveisiä +24h unilta, huomaa taas että syksy tullee ku mikkää ei riitä Sillee viime talven jälkeen olin ihan ihmeissäni (niinko joka vuosi) ku kesän pärjää 4h yöunilla ja nyt taas näin.
Talviunet! Tuskin ne karhutkaan kauheasti kesällä nukkuvat, kun niillä on kiire syödä itseään lihaviksi ja heilastellakin siinä vielä kaiken syömisen seassa tai ainakin kasvattaa pentujaan.
Nimittäin talvi on tulossa. Tänä aamuna täällä Tampereella oli +3C "lämmintä", autokin kuulosti järkyttyneeltä kun käynnistin sen. Ymmärrän!
Ionic / Gin Ahaltek / blogi
-
@sirpa Joo ei vaan ehkä tarvihtis niitä talviunia ihan näin kirjaimellisesti ottaa, että kolmen päivän vapaista n. 80% menny nukkuen.
Mulla on ollu eilis illasta lähtien myös molemmat korvat "lukossa". Mitä hittoo.
-
This post is deleted! -
Töissä tänään: ei taas niin mitään tekemistä, yks kiskoo kahvia neljättä tuntia, kolme vötkyilee takahuoneessa yks (minä) jalat pöydällä, yks tietokoneella kahtoo youtubesta videoita ja yks makkaa lattialla. Nii sitte tuoho lasin taakse ilmestyy joku porukka kahtelemmaa.
Ai hitto onneks ens viikolla loppuu nämä duunit.
-
Siis oikeasti
Eilen kävin koululla juttelemassa että kun mun jaksaminen on taas romahtanut (mulla on siis diagnosoitu masennus), niin josko mä himmaisin ja opiskelisin kotoa enemmän, ja kävisin koululla kerran-pari viikossa vs. viis täyttä päivää/viikko. NO NYT SITTE, nyt oon heränny ennen viittä ihan pirteenä ja voisin vaa pomppaa ylös ja mennä kouluu. -
@nikki Mulla sosiaalinen ahdistus aiheuttaa tuota. Huomaa nyt kun töissä pyörii remontin takia kaiken maailman porukkaa jatkuvasti ympärillä nii voisin nukkuu kellon ympäri, vapailla sitte hypin seinille. Ihan jo viime syksynäki ku täällä ei ollu mitää tekemistä moneen kuukauteen ja oltiin vaan jatkuvasti toistemme naamalla nii mun jaksaminen droppas ihan täysin.
/ Not me googlettelemassa töissä valomiekkoja
VRL-09334 // Jeili / Rushock Bog / Kuunokka //
Elvensby“No one tells you that sometimes heaven comes at a price,
and that price is hell.” -
@serena @Nikki Mä jäin kolme viikkoa sitten sairaslomalle hermoromahduksen takia, pitkään olin sinnitellyt töissä mutta raja tuli vastaan vihdoin
Nyt on vähän epäilty hypomaniaa ja ylivilkkaushäiriötä mikä selittäisi oireet mutta tässä menee vielä pitkä aika että saan virallisen diagnoosin ja sopivat lääkkeet. Pomon kanssa luvattiin pitää palaveri kerran viikossa, mä kerron oman vointini ja se kertoo onko töissä tapahtunut mitään mullistavaa -
@HM Mulla on masennus ja bpd ja mun mieliala menee aalloissa, hyvii ja huonoi kausii. Nyt on taas niin huono kausi että en jaksa siivota enkä laittaa ruokaa, niin turha toivo että jaksaisin kouluukaa. Toivon et tää menis nopeesti ohi ettei tarvis jäädä kauheesti jälkeen. Amistutkinto on hyvällä mallilla, mut yo-tutkinto jää nopeesti laahaa.
-
@nikki Tiedän tunteen. Mulla on selvästi maniakausi mutta impulsiivisuus ja ahdistus on lisääntynyt holtittomasti joka on yhdesssä vaarallinen yhdistelmä ja pelkään että sillä on kauaskantoisia seurauksia jo nyt. Enempää en voi avata asiaa mutta se painaa mun mieltä järkyttävän paljon ja äiti on ainoa jolle olen uskaltanut puhua asiasta (koska tiedän että muut ei pysty käsittelemään asiaa ja on luvannut olla kertomatta muille), mutta hällä itsellään on myös vakavia mielenterveysongelmia joten ei ole ollut yhtään tukena ja myös myöntänyt suoraan sen. Ja tietysti entiselle kertonut kun on kokenut saman ja hänen ansiostaan sain aikaiseksi haettua apua mutta tästä on todella pitkä matka parantumiseen ottaen huomioon ongelmien laajuuden.
Lyhyesti, mielenterveysongelmat on ihanin keksintö mitä ihmiselle on siunattu (jos ei lasketa fyysisiä sairauksia).
-
@HM Mä oon vihdoin saanut yhteyden terapeuttiin ja alotetaan lähiaikoina pitkäkestoinen psykoterapia. Mä en oo tähän mennessä saanu mitää muunlaista toimivaa apua ku lääkityksen, ja seki vie vaan sen pahimman reunan siitä masennuksesta, ettei ihan jää sängyn pohjalle. Toivottavasti säki löytäisit jostain semmosta apua mitä tarviit ja turvallisen ihmisen jolle puhua, jolla on enemmän resursseja kuunnella ja auttaa ku sun äidillä, ettei tarvis potee huonoo omatuntoo.
Ja pitkästä matkastaki tiedän jotai, mä oon lähteny tälle mun masennusmatkalle yli 10 vuotta sitte. Muista ettei parantuminen oo lineaarinen prosessi, siinä tulee myös ylä- ja alamäkiä. Tärkeintä on jatkaa eteenpäin, vaikka kaikki tuntuu toivottomalta. Musta on 1,5kk tuntunu että oon vihdoin saavuttanu jotai ku pääsin ja oon pärjänny koulussa, tuntu että oon ihan ite saanu itteni tähän päivään ja tähän tilaan, ja nyt tuntuu etten oo oikeesti saavuttanu yhtää mitää. Mut tääkin tunne tulee väistymään.
-
@nikki Entinen on ainoa jolle voi oikeasti puhua rehellisesti asioista vaikka se ei todellakaaan tykkää siitä mitä teen, on aika lyhytpinnainen mutta ollut todella kannustava. Mutta en sille voi nykyisestä olosta mainita koska se tulisi vihaamaan kuulemaansa. Hirveesti tekisi mieli nyt vaan avautua mutta nää on sellaisia asioita mitkä ei voi levitä vääriin korviin.
Kävin hakeen parit oluet jos se vähän rauhoittaisi oloa. Suostuisikohan lääkäri myöntään mulle rauhoittavia edes väliaikaisesti vaikka osa arvoista on vielä tutkimatta.
Hoitokontakteja mulla oli kymmenen vuotta sitten todella runsaasti mutta koin kaikki hyödyttömäksi. Ehkä sen takia koska en oikeasti halunnut apua mutta nyt alan oleen ikäloppu ämmä
-
@HM Jos tuntuu että voit ja auttais jutella vaikka ihan viesteillä, niin Sekasin247-chat on auki. Siellä on harmillisen pitkät jonot etenki tällee illalla, mutta sinne pääsee juttelemaan aikusen kanssa ja niillä on vaitiolovelvollisuus. (Toki se on alle kolmekymppisille, mut jos tuntuu ettei oo mitään muuta paikkaa, ni vähintään osaavat ohjata tai varmaan juttelevatki sun kanssa.)
-
@nikki Ei ihan istu mun ikäluokkaan
Yritän keksiä muun ratkaisun jos saan jonkun kiinni tähän aikaan. -
Hukkasin puhelimen tossa yksi päivä rakennusmaan viereen kirkon parkkipaikalle. Kun kävin etsiin sitä kun eräs ihana työmies oli sen noutanut talteen ja palautti mulle
Jäljitti somessa kun oli kaikki kortit kuorissa ja nyt kyselee oonko sinkkunaisia Vastaanko sille nyt että oon ikäloppu, päästäni rikki oleva ämmä vai lähdenkö spontaanisti sen kanssa kahville kun se pyytää? Ei ihan mun tyyppiä mutta vaikuttaa harmittomalta. Ja vastasin kyllä. En tosin tykkää kalastajatyypeistä joilla poseeraa profiilikuvissa kaloja mutta ehkä se on mukava.
-
@hm Tänä päivänä ota huomioon et kalastettu kala pöydässä on sun kauppalaskusta pois, olettaen et syöt lihaa xD
-
@oona Säästää ruokakuluissa, nerokasta. Harmi et tää tyyppi asuu parin tunnin ajomatkan päästä mutta on töissä tässä ihan vieressä. Tällä tyypillä on tytär mitä sen somea vakoilin.
-
@hm mene ihmeessä jos yhtään kutittaa lähteä, tiedä jos onkin todella kiva tyyppi!
-
@hm said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Kävin hakeen parit oluet jos se vähän rauhoittaisi oloa. Suostuisikohan lääkäri myöntään mulle rauhoittavia edes väliaikaisesti vaikka osa arvoista on vielä tutkimatta.
SSRI:tähän ne tykkää laittaa melkeen heti jos suostut. Bisopronoli on kans semmonen kevyempi noihin.
Voimia kummallekin paranemismatkalle. Hyvä kun ootte ottaneet askelia jos on tarvetta.
Itellä nää jutut on monen vuoden jälkeen loppusuoralla. -
@hm Löytäspä jostain kalastajatyypin
Mie päätin viimesimmän situationshipin jälkeen että jään kyl hulluks koiramuijaks. Tai no päätin jo ennen sitä mutta sit olin että no kerta kiellon päälle ku näin hyvin menee..
Mutta kun oon ollu yhtee työkaveriin ihastunu tyyliin melkein vuoden ja nyt ku mul loppuu työt nii laitoin sille instassa seurauspyynnön koska jos se ei haluu hyväksyy sitä nii eipä tarvii enää pitkään töissä hävetä.Eiku oonhan mie tästä täällä jauhanu.
Enivei, miehän en osaa enkä uskalla mitää aloitteita tehä, oon sosiaalisesti nii awkward että joinaki päivinä en ees tervehi tätä tyyppiä vaan kahtelen kirjaimellisesti seiniä ja joinaki päivinä hankkiudun sen seuraan koko ajan ja heitän nii ihme settiä ku oltas tunnettu pitempäänki. Puhumattakaan et osaisin tulkita onko hän yhtään kiinnostunu vai ei. Eka olin et wow ku se laitteli viestiä mut sit kaveri sano et ton ikäsillä on vaan tapana tommonen et ei se ehkä tarkota mitään. Plus oli iha hiton ankeuttavaa ku se tuli ton episodin jälkee takas töihin ja me ei tyylii ees tervehitty koko päivänä toisiamme vaikka yleensä hän moikkailee vaikka ei oltas ees samoissa hommissa.
Nii oon nyt sitte vaan luovuttanu.
