Rupattelutopic kaikille tylsistyneille
-
@lissu-t Tuttua, mulla tosin se ongelmallinen on etunimi... Yleensä se kuullaan Millana, mutta viimeksi olin ensin Emilia ja korjauksen jälkeen Mila, vaikka luettelin sen kirjain kirjaimelta. Lopulta piti sit korjata kirjallisesti, että meni oikein.
-
@milja "Kiva" kuulla, etten ole ainoa! Sullakin viel niin simppeli etunimi ja silti joudut tavaamaan, höh. Minä olin nyt vaihteeksi Harjulehto ja viime viikolla Harjuvaahto (tämä aiheutti narrissa semmoista huutonaurua ettei mitään rajaa). Jostain syystä näytän aika herkästi ajokorttia mikäli sukunimeä tarvitaan mihinkään vähänkään virallisempaan.
-
@Lissu-T Tiiätkö miten vaikea Caty on saada oikein Suomessa
-
Luojille kiitos mua on siunattu helpolla etu- ja sukunimellä Toisaalta teen varmaan elämän ittelleni vaikeemmaks, ku aion ottaa yhdyssukunimen, kun mennään kumppanin kanssa naimisiin
-
@lissu-t Voi ei, Harjuvaahdolle oli kyllä pakko itsekin naurahtaa. Mun nimestä ei onneksi hirveän montaa versiota saa väännettyä (ainakaan tähän mennessä ole saanut), mut voin vaan kuvitella kuinka pitkä lista sulla noita on.
-
Entäs sitten kun ensimmäinen etunimi ei olekaan se oma kutsumanimi Oon koko elämäni ollut koulussa sekä kaikissa virallisissa papereissa aina väärällä nimellä. Peruskoulussa opettajat tivasivat aina, että miksi oon vaihtanut mun kutsumanimen, eivätkä uskoneet kun sanoin etten oo vaihtanu sitä vaan mua on aina kutsuttu toisella etunimellä ????
-
@lissu-t mulla oli keväällä työsopimuksessa (toisessa joka tehtiin samaan firmaan, toisin kuin ensimmäisessä) sukunimi ihan päin mäntyä, samastun
-
Mä saan kanssa olla sukunimeä korjaamassa melko usein.. Ei siinä mene kuin yksi kirjain väärin mutta silti.. Jos joskus miehen kanssa mennään naimisiin ja mulle tulee hänen sukunimi niin sitä saattaa sit joutua tavaamaan useamman kerran.. Tästä oon jo nyt kuullut/nähnyt useampia eri versioita..
-
@Juulia Mäkin menin koko peruskoulun toisella nimellä mut ikinä ei ollu ongelmia
-
Voidaanko tästä alkaa vetää johtopäätelmiä että suomalaiset yleensä on vaan sysisurkeita sisäistämään toistensa nimiä jokaisella on kauhutarina
-
Minä muistan ihmisten nimet jotenkin heti kerrasta, ja pidän tärkeänä myös ottaa heti kättelyssä selvää miten se kirjoitetaan ja sanotaan, jos on yhtään epätavallisempi. Mutta mitä tulee kasvoihin...? Juu, unohdan ihmisten naamat heti Siis, en muista miltä henkilö näyttää, jos pitää ulkomuistista hakea. Mutta totta kai heti muistan ja tunnistan, kun livenä taas näen PS. Ja tietäisittepä meikän nimitarinan....
-
@Alexiina-C Sulla on supervoimia.
-
Mä oon niin huono kuulonen oikeesti, et mulle saa monta kertaa nimiä hokea XD Mun nimi on helppo, mut ulkomailla olin Viira, Viina ja Viura - ja sit ne oli kiukkusia ku en reagoinu ku ne näillä huuteli
-
@Veera-R Viina ois aika kova.
-
Mulla on ärsyttävän hyvä nimimuisti (oudompienki nimien kanssa), toki ne perus nina/niina, lea/leea, mona/moona yms. mennee sekasi.. varmaan ihan keneltä vaan? Varsinkin kun on tämä savolainen tapa vääntää sanoja olipa kirjoitusasu mikä hyvänsä.
Mutta lempinimet! Varsinkin suurinpiirtein omassa ikäluokassa tuntuu, että tällä kylällä joka toisella on joku kutsumanimi jolla ei oo edes mitään loogista yhteyttä ko. ihmiseen (olisivatko jotai ammoisia ii2/irc nickejä) ja niistä mie oon aivan sekasi jotta kenestä nyt puhuttiinkaan. -
@serena said in Rupattelutopic kaikille tylsistyneille:
Mutta lempinimet! Varsinkin suurinpiirtein omassa ikäluokassa tuntuu, että tällä kylällä joka toisella on joku kutsumanimi jolla ei oo edes mitään loogista yhteyttä ko. ihmiseen
Haha tästä tuli mieleen, kun olin vielä töissä niin työkaverit kutsui mua Hanna-Kaisaksi (lyhyemmin hookoo) Koko juttu lähti vitsistä liikkeelle ja sitten se nimi vain jäi käyttöön.
-
Mikä siinä onkin, että mulle iskee aina hirveä inspiraatiopuuska virtuaaliheppailla silloin, kun kalenteri on täynnä kaikkea muuta tekemistä. Ja nyt sitten, kun ois aikaa, niin ei ookkaan enää inspiraatiota Taas on länsimaalaisen ihmisen ahdinko huipussaan
-
@Hazel Mulla käy aina sillee et hirvee innostus poneilla sillo ku ei pääse koneelle ja sit ku vihdoin pääsee koneelle ni sitä innostusta riittää ehkä kaks tuntia ja sit ei huvita koskee enää kahtee viikkoo taas poneihi
-
@nikki kuulostaa hyvin tutulta Mulla käy kirjoittamisen kanssa hyvin usein noin. Nytkin innostais näperrellä kaikkea muuta, mutta kirjoittaminen ei lähde. Ja sekä vanhemmat että uudemmat hevoset kaipailisivat kipeästi tekstejä Noh, ehkä mä käytän tän fiiliksen hyödykseni ja päivitän hevosten sivuja ajantasalle ja odottelen, että pääsen arpomaan kisatuloksia
-
Ja minä luulin, että mulla on ongelma kun mun koirien nimet kirjotetaan väärin Oon jo suunnitellut, että seuraavan nimi on Teppo, ihan vaan koska se ehkä osattais kirjottaa oikein
Ainut mun koirista on ollu Jussi, joka on osattu kirjottaa oikein, mutta sille on hymähdelty joka kertaBrandy oli = Brändi, Brändy, Brandi, ja samat P:llä kirjoitettuna
Oyda = Odja, Oida, Oda.... (tätä harva osasi myöskään lausua jos luki kirjoitettuna)
Wichy= Vissy, Vichy, Wissy, Vishy, Wishy...... (tätä ei myöskään osata lukea oikein...)Nykyään Oydan ja Wichyn nimet sanon kirjain kirjaimelta ja silti Wichykin meni viimeksi väärin