Värikeskustelu
-
-
No tässä kun eilen näitä googlettelin, niin törmäsin internetin ihmemaailmassa myös perlinoon ahaltekiin, jonka silmät olivat puhtaan, tyypillisen sinisen sijaan selkeästi vihreään vivahtavat. Tuon kuvan perusteella nyt tietysti on vähän tulkinnanvaraista että mikä se silmän väri on, mutta ei tuo nyt kuitenkaan ihan sellainen ole, minä tuplavoikkojen silmiä on totuttu pitämään. Siitä on kuva tuossa alempana.
-
Tuli jostain mieleen tämä kuva arabista. Menisi lähes täydestä voikkona tobianona jos keskimmäinen kuvio ei paljastaisi että kyseessä on varjo
-
@sirpa tässä meinaan just et voisiko kyse olla pigmentin syntyyn/väljyyteen liittyvästä ilmiöstä että se saattais selittää kun ahaltekeillähän nimenomaan se ominainen metallinkiilto tulee karvan rakenteesta joka kans just vaikuttaa kai siihen miten pigmentti asettuu värisoluissa .... ?
Äsh, pitää kai ruveta lukemaan tätä bilsaa seuraavana projektina.
-
En tiedä onko tää ollu jo täällä aikaisemmin, mutta tuli vastaan hevosurheilussa että Tintin Vanilja on testattu dominanttivalkoiseksi.
-
@anna-s Koska kaikki haluaa tietty nyt dominanttivalkoisen niin mulla on tästä vapaastikopioitava kuva Voin katsoa jos saisin joskus aikaiseksi siitä lisättyä pääkuvan tuonne. Mutta ei tuo oikeastaan yllätyksenä tullut että suomenhevosilla on W20 geeni jota tuntuu löytyvän monelta rodulta nykypäivänä (ja on aina ollutkin, nykyään vain testataan enemmän).
-
Voihan suomenhevonen ja sen monet värit. Väreissä itsessään ei ole mitään vikaa, hauskaa vain, kuinka värikäs rotu meillä loppupeleissä onkaan, etenkin kun aikanaan kaikki vähänkään räikeänkukertava koetettiin kitkeä pois.
Mutta nämä nykypäivän erikoisväriset kasvattajineen. Valtaosa ns. värikasvattajista on toki ihan fiksua porukkaa, siinä missä kuka tahansa muukin tammansa astuttava. "Väripuolella" vain on muutama kasvattaja, joille ei tee tiukkaakaan pistää parhaimmillaan/pahimmillaan jo vuosikkaita tiineiksi eikä paljoa sukusiitosprosentit paina, kun koetetaan mahdollisimman montaa väriä päällekkäin. (Ravipuolen sukusiitosprosentit ovat sitten ihan oma lukunsa, niissäkään ei ole mitään kaunisteltavaa. Toki osataan sitä R-suunnallakin, tämä ja muut saman kasvattajanimen hevoset olivat muistaakseni jokin projektikokeilu. Että semmosta.)
Katsokaapa huviksenne tuon jokunen sivu sitten linkitetyn Taikapiparin emää. Kuusivuotias tamma ja neljä varsaa. En keksi tämmöiselle touhulle juuri muita motiiveja kuin ahneuden. Vaikka se tamma kuinka tiinehtyisi vuosikkaana ja joka vuosi sen jälkeenkin, niin mikä pakko sen ikäistä on astuttaa? Miksi ei voi antaa sen tamman (tai orin) kasvaa vähän vanhemmaksi ja valmiimmaksi luustoltaan ja muutenkin? Muutenkin hitaasti kasvava eläin, jos ei oikeasti malta odottaa niin voi vaihtaa vaikka keppihevosiin.
En ole hoksannut tämmöistä touhua ns. tavisrautiailla (paitsi noiden värikasvattajien raudikoilla), saa kyllä ilmiantaa. Ilmeisesti päistäriköistä, voikoista sun muista erikoisemmista maksetaan sen verta hyvin eikä emätamma(n ikä) ostajaa kiinnosta, että tuollaista kannattaa harrastaa. Onneksi ovat vähemmistö.
Nyt meni kyllä väreistä ohi niin, että heilahti. Kukkahattuani kiristää.
-
@lissu-t Oon surullisena seurannut samaa ja kaksi kertaa ollutkin kirjoittamassa tänne aiheesta kun suokkien värit on ollut tapetilla, mutta en sitten ole osannut muotoilla asiaa julkaistavaan muotoon. Kiitos kun otit asian puheeksi. Vuotiaiden tammojen laittamista orin kanssa laitumeen ei voi selittää millään muulla, kuin kiireellä saada lisää ja nopeasti erikoisvärisiä hevosia..
Tottakai hienoa, että näitä lähes kadonneita värejä on saatu säilytettyä ja palautettua, mutta millä motiivilla ja hinnalla? Mitä rotu oikeasti hyötyy varsana astutetuista erikoisvärisistä puolivillinä asuvista hevosista kun kyseessä kaikesta huolimatta on monipuolinen käyttörotu eikä keräilyesine?
-
@lissu-t said in Värikeskustelu:
Muutenkin hitaasti kasvava eläin, jos ei oikeasti malta odottaa niin voi vaihtaa vaikka keppihevosiin.
Virtuaalihevosetkin on hyvä vaihtoehto
No joo, tuolla jokunen sivu sitten mainitsin siitä että on sitä värijalostusta ollut ennenkin, kun sitä liinaharjaa raudikkoa yritettiin saada ainoaksi väriksi ja melkein siinä onnistuttuunkin, niin ettei tämä nykyinen meno siinä mielessä poikkea millään tavoin. Mutta että en minä ole oikeasti seurannut erikoisväristen linjojen menoa ja sanotaan nyt vaikka näin, että rahtusen verran pöyristyttää kyllä vuotiaana astutettu tamma... Nämä tämmöiset lieveilmiöt eivät ole missään määrin tervetulleita, erikoisvärejä tai ei.Tuo @Anna-S :n linkkaama Tintin Vanilja ja sen W20 on lievähkö yllätys. Isäori kuitenkin on SuPon mukaan testattu SW1:ksi ja tuo Vaniljakin ulkonäöltään ihan siltä näyttää, herasilmät ja kaikki. Sitten todetaankin että splashia ei löydy vaan W20. Jep jep. Jos joku kuvitteli että nämä väriasiat ovat yksinkertaisia ja helppoja, niin ei tartte semmoisia unia nähdä enää. Kyllä minäkin olisin tuota veikannut suvun ja kuvien perusteella SW1:ksi, mutta tässä nähdään ettei näitä oikeasti voi tietää ilman geenitestejä. Antakee miulle muutama miltsi rahaa, niin perustan oman geenilabran, palkkaan sinne lauman biologeja ja käyn henkilökohtaisesti nyppimässä kaikilta suomenhevosilta karvoja
-
@lissu-t Myöskin huomannut ilmiön. Pohdin vaan että jos kyseessä ei olisi suomenhevonen (ts rotu jonka kasvatus ei olisi rajoittunut vain yhteen maahan) niin liekö tälläistä ilmiötä edes olisi. Toki mätiä on aina.
Muistan ne ajat kun päistäriköistä, suomenkirjavista, hopeista, splasheista ei ollut tietoakaan ja Voiveikko oli niitä harvoja tiedettyjä voikkoja sukulaisineen. Hieman lähtenyt lapasesta koko touhu.
Tuon Oma kasvattajan viimeisimmät kasvatit (ori ja tamma) on näemmä syntynyt 2019 jossa Oma Poika linjautuu 1+2. Mä todella toivon että tuo kokeilu on päättynyt eikä päätä risteyttää noita kahta hevosta toisiinsa. Törmäsin joskus tähän joka tuli tuosta sisäsiittoisuudesta mieleen.
-
@felissa said in Värikeskustelu:
Tottakai hienoa, että näitä lähes kadonneita värejä on saatu säilytettyä ja palautettua, mutta millä motiivilla ja hinnalla?
Tämäpä nimenomaan. Köh Lakeuden Valotar köh.
Tätä ilmiötä justiin itsekin meinasin kun mainitsin että eräät kasvattajat näyttää kaikesta viis vauhdilla keräilevän/siittävän värisuokkeja, touhu kuin pokemonkasvatusta, sama se onko väliä muilla jalostustavoitteilla.
-
@felissa said in Värikeskustelu:
Tottakai hienoa, että näitä lähes kadonneita värejä on saatu säilytettyä ja palautettua, mutta millä motiivilla ja hinnalla? Mitä rotu oikeasti hyötyy varsana astutetuista erikoisvärisistä puolivillinä asuvista hevosista kun kyseessä kaikesta huolimatta on monipuolinen käyttörotu eikä keräilyesine?
Tämä oli erinomaisesti sanottu!
Täältä löytyy Ylen neljän vuoden takainen juttu Viitasesta, ja pakko sanoa etten kyllä ihan vakavalla naamalla pysty tuota lukemaan. Etusijalla on kuulemma terveys, liikkuvuus ja rakenne, väriä tulee jos on tullakseen. Se on hienoa, että meiltä löytyy näitä superammattilaisia, jotka jo vuosikkaista näkevät ja tietävät niiden olevan niin ehdottoman terveitä ja kestäviä hevosia, että ihan ehdottomasti pitää saada varsa (miltei) joka vuosi ja nämä huippugeenit talteen.
Minua muutenkin hiertää aivan hirveän paljon jos väri on jotenkin todella korkealla jalostus("jalostus")periaatteissa. Sen verran toki sopii katsoa, ettei tehdä LWS-varsoja tai muuta sellaista, silloin on ihan hyvä katsoa sitä väriä. Ei tämä värijalostus, aivan sama millä värillä sitä tehdään ja millä perustellen, ole kuitenkaan oikeasti mitään muuta kuin sitä samaa ihmisen visuaalisuuden kaipuuta, minkä vuoksi meillä on piirteiltään ylilyötyjä, sairaita koirarotuja. Olen sitä mieltä, ettei hyvällä hevosella ole väriä, mutta (tavalla tai toisella) heikosta hevosesta ei sitten muuta mainitakaan (kun ei ole muuta, mitä mainita..). Enkä tiedä, ollaanko hevosten kanssa loppupeleissä kovin paljoa jäljessä. Joskus tuntuu, kuin minishettisten sääriluu olisi vain kaunis ajatus siinä nivelten välissä, överilihaksikkaat sekä suorakintereiset quarterit ovat myös yksi todellinen silmänilo ja varmasti terveitä, kestäviä käyttöeläimiä! Tai sitten eivät.
Siitä(kin) olen kyllä monen kanssa samaa mieltä, että rotupuhtaudella ja suljetulla kantakirjalla, samaten tietyn värin tavoittelulla, on tehty enempi hallaa kuin on aikanaan ymmärrettykään. Josko vain olisimme lajina sen verran fiksu, ettemme ainakaan toistaisi vanhoja virheitä vaan ottaisimme niistä opiksi.
Mikäli suomenhevoseen ei kohta ruveta katselemaan vierasta ("vierasta") verta niin se merkitsee rodun katoamista. Ei tuo nykypopulaatiokaan suvullisesti niin monimuotoinen ole, että asian voisi painaa villaisella. Eestinhevosessa, jos en muistele ihan omiani, elää ja voi hyvin yksi jo suomenhevosilta kadonneista isälinjoista.Värien periytyminen ja värit yleensäkin ihan ilmiasunsa monimuotoisuudesta (fenotyyppi, genotyyppi) lähtien ovat aiheena äärettömän mielenkiintoisia (enhän minä muuten tätäkään keskustelua lukisi ), mutta välillä tuntuu kuin me ihmiset olisimme jo tämänkin pilanneet tai ainakin kovaa vauhtia pilaamassa. Hevosmarkkinoitakin sivusilmällä seuratessa värisuokeilla on aika poskettomia hintoja verrattuna siihen, mitä vastaava rautias maksaisi. Kai tähän voisi sanoa, ettei tyhmä ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa..
// Näillekin asioille voisi melkein avata ihan oman keskustelunsa. Tai sitten voisin hipsiä takaisin kolooni.
-
@lissu-t Näitä ns rinnakkaisrotuja vois mun mielestä sekä koirissa että hevosissa yhdistää, tai tehdä niin, että esim. eestinhevosen ja suomenhevosen risteytyksen vois ainakin rekisteröidä jommaksi kummaksi Koirien suhteen oon tutkaillu suomenlapinkoirien ja lapinporokoirien määriä ja niitä lapinporokoiria ei oo ku muutama tuhat. Eipä noi rodut oo ollu erillään ku vasta 1950-luvulta, mutta kohta alkaa loppua jalostusmateriaali ja porokoirien sukusiitosprosentti nousee aina vaan. Näistä kahdesta rodusta oon kans sitä mieltä, että ne vois yhdistää takaisin samaksi roduksi. Mutta toisaalta tää on aina tämmöstä idealistien huutelua ja toivetta, että joku oikeesti veis sitä ideaa eteenpäin.
-
@lissu-t Ikävä kyllä arabeillakin alkaa jalostus mennä ääripäähän. El Rey Magnum joka on palkittu parhaana vuosikkaana maailmannäyttelyissä Onneksi on vielä käyttöarabejakin mutta tämä näyttelylinja mua erityisesti huolettaa joka on verrattavissa esimerkiksi mopsiin.
Ei mennä yhtä pitkällä kuin koirissa, mutta sinne ollaan menossa vauhdilla.
Moni muukin rotu tulee kuolemaan sukupuuttoon. Kladrubin nykytilanne on myös huono kenties huonompi kuin suomenhevosella. Yksi iso valtionsiittola (jakautunut kahteen osaan) jossa tapahtuu valtaosa kasvatuksesta. Kimot ja mustat linjat pidetään erillään historiallisista ja kulttuurisista syistä.
-
Suomenhevosten värijalostuksen suhteen olen jo monta vuotta ihmetellyt, miksi hemmetissä niitä värillisiä pitää astuttaa keskenään ja pyrkiä vielä erikoisemman värisiin hevosiin. Miksi ihmeessä niitä värihevosia ei astuteta korrektirakenteisten ja värisuokin heikkouksia paikkaavan hevosen kanssa, ja hyväksytä, että todennäköisyys sille, että varsa on perinyt voikon/päistärikön, on ”vain” 50 prosenttia.
-
Hyvä keskustelu ja paljon tullut hyvää asiaa, mutta pakko todeta:
Onneks on virtuaalimaailma, jossa tämmösistä ei juurikaan tarvitse murehtia. -
@kioja koirista tulee mieleen männävuosilta myös jonkun kasvattajan toive, että saisi teettää sileä- ja karkeakarvaisista kettuterriereistä puhdasrotuisiksi rekisteröitävät pennut keskenään... minkä suomen kennelliitto kielsi
Ja @miivi samastun tuohon, että jos nyt van voitais hyväksyä todennäköisyysmatikan perusperiaatteet...
Ne rodut joissa suokkioreja on käytetty ihan nimellä ovat tietääkseni ainakin torinhevonen ja pohjanhevonen, mulla on tietokoneen kirjanmerkeissä se ori joka norjaan vietiin, voin kaivaa kohtapuoliin...
Mun oma "lempi-inhokki" on aina ja iankaikkisesti friisiläinen. Usein kumiset nivelsiteet yhtä pahat kuin allekirjoittaneella itsellään minkä takia olen lättäjalkainen ja solisluu lonksuu paikoiltaan, lisäksi niillä on perinnöllistä kitukasvuisuutta, vesipäätä, iho-ongelmia ja jonkinlaista sydämen läppävikaa joka yleensä alkaa oirehtia aikaisintaan vasta kuusivuotiaana kaikkien mahdollisten jalostusarvioiden JÄLKEEN... Huhhuijaa. Siinä näkyy, miten hyvin rodun voi "pelastaa" pelkällä brändäyksellä ja siitoksella, jos uutta verta ei oteta sisään.
Petyin siihenkin, että irlannincob jolla pitkään oli irlannin hevosjalostusliiton ohjeissa vielä ainakin joskus 2017 asti ohjeet kantakirjan ulkopuolisen hevosen (= "mustalaishevosen", maatiaishevosen) rekisteröintiä varten suoritettaviin rakenne- ja käyttöarviointeihin, on nyttemmin ne poistanut. En tiedä, loppuiko käytäntö kokonaan, vai poistettiinko pdf vain netistä... Teoriassa puhdas irlannincob on siis saanut tähän 2020-luvulle asti olla risteytettyä maatiaiskantaa jos vain täyttää rotukriteerit, koska siitä samasta kannasta "puhdaskin" irlannincob on jalostettu, ja sitä samaa populaatiota brittien maankiertäjäyhteisöt edelleen kasvattaa.
Puhdasrotuisuus, kun sitä käytetään haluttujen ominaisuuksien tehostamiseen ja vaalimiseen, jotta niitä saadaan tuotettua "tasaisesti" on ihan ok ja ymmärrettävä tavoite. Mutta kyllä jossain vaiheessa viktoriaanisessa eurooppalaisessa kansallisvaltio-eläinromantiikka-eugeniikkahuuruissa mentiin liian pitkälle, kun rotupuhtaudesta tuli eläimille ja hetkeksi aikaa ihmisillekin niin syvä itse tarkoitus, että siitä sokeudesta kärsitään edelleen.
@Valooooo myös oikeassa, onneksi on virtuaalimaailma. Huomaan kyllä täälläkin tekeväni aika paljon risteytyshevosia
-
-
@lissu-t niin olikin! Muistin että alkoi Veellä. Saattaa olla että tää on mun pään oma mandela-efekti mutta muistaakseni siitä on jopa -79 videokin norjasta...
Moni kasvattaja edelleen sanoo, kun vähän googlaa, että Viri oli elintärkeä rodulle ja kiroaa nyt just että yhden isälinjan oriita alkaa tas kertyä jalostusarvioinneissa suosikkeihin ja viriläiset jää listoilta ulos ja menetetään tärkeää diversiteettiä. Että YKSIKIN jo vieras ori pienessä rodussa auttaa paljon.
//Edit älkää kertoko fobballe minkä kiertoreitin kautta tän tutkimuspaperin teille jaan, mutta piti saada se pois lukkojen takaa... "Olsen, H. F., Klemetsdal, G., Ruane, J., & Helfjord, T. (2010). Pedigree structure and genetic variation in the two endangered Norwegian horse breeds: D⊘le and Nordland/Lyngen." Ladatkaa pdf jos haluatte talteen, sivusto tuppaa sattuneista syistä vaihtamaan paikkaa säännöllisen epäsäännöllisesti.
-
Lari vietiin aikanaan Viroon eestinhevosjalostukseen, suku ja isälinja on edelleen elinvoimainen. Itse asiassa Larin linja näkyy sammuneen suomenhevosissa kokonaan, mikäli silmäni eivät aivan ristiin menneet; linja päättyi ruuniin sekä varsomattomiin tammoihin. (Toki astui ennen v. 1921 yhteensä 30 tammaa joista varsoi 19 kpl ja Sukupostin tiedoissa 6 varsaa, joten tämä nyt ei tosiaan ole mitään aukotonta ja satavarmaa tutkimusta. :D)
// @Jii Kiitos pdf:stä!