Värikeskustelu
-
-
@mari-h
Kyllä ne kaikki mielestäni menevät ruunihallakoista, vaikka sävyt kyllä vaihtelevat.
Viimeisin eli Troels Frode saattaisi mennä ruunivoikonhallakosta (eli valkohallakko vuonoilla), kun se on noin vaalea, mutta mietin että onko tarpeeksi vaalea kuitenkaan... Ehkä. -
Nyt pitää varmistaa asuihan pearl ja voikko samassa "talossa"? Pearl näkyy jos hevosella on sekä pearl- että voikkogeenit?
-
@kioja
Ekaan juu, toka vaatii selitystä.
Ymmärtäisin asian siten, että voikko ja pearl ovat saman geenin eri muunnoksia ja ne molemmat tosiaan "asuvat" C-geenissä.Mutta pearl näkyy myös, jos se on itse tuplana, ns. tupla-pearl, CprlCprl. Silloinhan voikkoa ei sekaan mahtuisikaan enää.
-
@sirpa Jes, kiitos! Tämän tiesinkin, että näkyy ainakin jos on homogeeninen pearl, mutta se voikko oli vähän kysymysmerkki
-
@kioja
Tässä vielä tämmöinen lista, joka toivottavasti selkiyttää asioita entisestään:
CC = ei-voikko, ei-pearl, ns. perusvärinen hevonen
CCcr = yksinkertainen voikkoväri
CcrCcr = tuplavoikko
CCprl = yksinkertainen pearl, käytännössä pidetään pearlin kantajana, koska vaikutus perusväriin on niin pieni ettei sitä näe
CprlCprl = tupla-pearl eli nimitetään pearliksi, pearlin vaalentama hevonen
CcrCprl = voikko-pearl, ts. tuplavoikon näköinen hevonenJa sitten jos haluaa asioiden monimutkaistuvan, maailmalta on löydetty pari uutta variaatiota tästä, sunshine ja snowdrop, jotka muistuttavat ulkoasultaan pearlia ja majailevat myös C-geenissä. Eli siitäkin geenistä on olemassa vähintään 4 varianttia... Näitä on tavattu vasta yksittäisiltä hevosilta ja molemmat saattavat olla satunnaisia mutaatioita. Siksi niiden tutkimus on ihan lastenkengissä ja esimerkiksi niiden toiminnasta mm. voikon kanssa ei tiedetä mitään. Kirjoitin niistä lyhyesti blogissa syksyllä.
-
Pannaas tänne viikonlopun kunniaksi taas yksi ihmetyksen aihe, nimittäin Donauruf (Herzruf - Dolce Vita III; Exorbitant xx), rautias trakehner-ori, jolla on niin paljon päistärkarvaa että menisi jo päistäriköstä, vaikka suvusta ei päistärikköjä tahdo löytyäkään. Sporthorse-Datasta löytyy värikuvat molemmista vanhemmista, kummallakaan ei kuvissa näy mitään ylimääräistä. Ja ei tuo Donaurufkaan varsinaisesti ihan oppikirjan mukaiselta päistäriköltä näytä, sillä on esimerkiksi päässä jonkin verran sitä valkoista. Yleensähän päistärikkö jättää pään ja jalat tummiksi. Kyllä Donaurufillakin jalat varsinkin polvesta/kintereestä alaspäin näyttävät ihan raudikon jaloilta ja pääkin olisi kuvien perusteella vähän tummempi kuin mitä kylki vaaleimmillaan on.
Minun tuomioni siis olisi että Donauruf ei ole päistärikkö, vain voimakkaasti päistärkarvainen. Tällaiseksi se useimmissa paikoissa mainitaankin. Mistä tämä tämmöinen päistärkarvaisuus sitten on peräisin, niin siitä ei nykytutkimus taida tietää vielä mitään. -
@sirpa Hieno tuo donauruf! Todella jännä, ja todistaa taas sen iänikuisen tosiasian että valitettavan harvon luonto seuraa omaa matikkaansa yhtä tarkkaan kuin sitä biologisesti voi luokitella.
Tulin tuomaan tänne taas taidehistoriaa kun jälleen kompastuin kauniiseen teokseen - tällä kertaa niistä kaiken maailman barokkihevosista jotka taitaa nyt olla aika pinnalla virtuaalimaailmassakin (joskin kuva on ehkä vähän varsinaisen maalaustaiteen barokkikauden jälkeen, mutta mutta... niin ne on ne hevosrotujen kantakirjatkin yleensä)
"Lipizzan keisarillinen siittola Karstissa" (1727, Kaiserliches Gestüt zu Lipizza am Karst), Johann Georg de Hamilton
Kuvahan on siis vain neljäkymmentä vuotta ennen kuin vanhimpien nykyään tunnustettujen lipizzan orilinjojen kantaorit (Pluto v. 1765 ja Conversano v. 1767) on syntyneet, että noiden pötköttelevien varsojen varsat ovat teoriassa olleet sitä vanhinta tähän päivään jäljitettävää jalostusmateriaalia.
Näitä vanhoja maalauksia katsellessa on aina ihan ihmeellistä ajatella, että niin, yksiväriset yhdennäköiset hevosrodut tosiaan ovat tosi nuori keksintö On melkein helpompi ruveta katsomaan, että mitä väriä tuolta siitostammojen ja varsojen joukosta EI löydy kuin ruveta listaamaan kaikkia joita löytyy.
Toki on varmasti niin, että kun Hapsburgien hovimaalarilta tilataan teos kruununsiittolan hevosista, voi työssä olla myös pröystäilyn makua. Että ehkä siksi hevosjoukko on mahdollisimman kaikenkirjava. Niin tummat perusvärit, papurikot ja verijälkiset kimot, ruunikonpäistäriköt, kimonkirjavat, voikot, tiikerinkirjavat - kuin mielestäni myöskin kuvan keskellä olevan voikon takana selkeä hiirakko sekä niiden takana kauempana laiduntavat toinen hiirakko, valkovoikko, ja jokin hailakka punahallakko/rautiaanpäistärikkö/tumma valkovoikkokin - on kuitenkin maalattu todella luonnollisen ja uskottavan näköisiksi.
Että näitä kaikkia niin kimon ja tumman välillä vaihtelevaksi ajateltuun lipizzaankin on sen varhaishistoriassa mahtunut! Ja pooli on toki koostunut kaikista sen ajan hyvistä ratsuhevosista kuten orikantakin, on napolilaisia, varhaisia kladrubinhevosia, iberialaisia, berberi- ja arabihevosia, keskieurooppalaisia maatiaistammoja...
Jos haluaa zoomailemaan tarkemmin niin tässä vielä sama maalaus wikimedia commonsissa.
-
@jii
Tuo on hieno maalaus kyllä eikä vain siksi että on hevosia
Muutamia pohdintoja tässä aiheesta ja sen vierestä. Ensinnäkin hevosten värit ovat vähän muoti-ilmiö. Se taisi olla juurikin suunnilleen barokin aikakaudella, kun yleisesti suosittiin kirjavia ja muutenkin mahdollisimman näyttäviä hevosia. Sittemmin varsinkin Euroopassa kirjavia alettiin pitää jotenkin rumina, outoina, sekaverisinä, naurettavina ja erityisesti tummat, yksiväriset olivat muodissa. Tietenkin kimo on aina puolustanut paikkaansa, ei voi olla ritaria, prinssiä eikä kuninkaallisia, joilla ei ole sitä valkoista hevosta... Mutta oletettavasti paljon erikoisvärejä on menetetty näiden muotivirtausten myötä viimeistään 1800-luvulta alkaen.Iberialaisilla roduillahan esiintyi sekä lehmänkirjavaa että tiikerinkirjavaa ja ne kulkeutuivat myös Amerikan mantereelle, missä ne ovat säilyneet appaloosissa, painteissa ja vastaavissa, vaikka Euroopasta ovatkin kadonneet. Ei ole vaikea siis arvata, mistä tuon maalauksen kirjavat ovat saattaneet saada värinsä. Niin ja tiikerinkirjavaahan esiintyy edelleen norikerilla. Eli siis ainakin noiden kirjavien suhteen tuo maalaus saattaa olla ihan realistinen.
Enkä minä nyt voikkovärejä tai hallakoita sulkisi niitäkään pois varhaisista lipizzoista. Esimerkiksi usein voikkovärinen kinskynhevonen on saanut alkunsa Böömin alueella satoja vuosia sitten, ensimmäinen maininta Kinsky-aatelissuvun mailla laiduntavasta hevoslaumasta on 1400-luvulta. Sitä en tiedä, oliko tässä vaiheessa voikkovärit jo mukana kuvioissa, mutta ei se mahdotontakaan ole. Myöhemmin niistä jalostettiin ratsuja ja ne olivat jossain vaiheessa hyvin tunnettuja hyvästä laadustaan eikä pelkästään siitä voikkoväristä. Ei siis ole välttämättä järjettömän kaukaa haettua, että jonkinlaista hevoskauppaa olisi voitu käydä keisarihovin ja samojen nurkkien aatelissuvun kesken.Nykylipizzathan ovat lähes järjestään kimoja kaikki ja kimo taasen on ikävän tunnettu siitä, että sen alle peittyy oikeastaan kaikki muut värit, paitsi jokin tuplavoikko. No, kirjavuutta lipizzoissa tuskin enää on ja enkä menisi uskomaan hallakkovärien säilymiseen. Päistärikkö sen sijaan on saattanut säilyäkin, tästähän oli vanhassa Keskustassa puhetta, sillä Suomeen tuotu lipizzatamma Linda V on kokolailla päistärikön näköinen, vaikkakin vähän outo tuon kuvion kanssa, ei ole ihan tasainen. Sen ainoa varsa on päistärikkö myös, ihan perinteisen näköinen, jos tosin sen isästä ei ole tietoa.
Muistelisin samalla löytäneeni joskus jotakin vinkkejä myös ruunivoikoista lipizzoista. Nimet ovat hukassa, kun ne linkitkin jäivät sinne vanhan Keskustan syövereihin. Mutta siis sekään väri ei välttämättä ole kadonnut ja sehän tiedetään, että varsinkin mustanvoikko feikkaa helposti tavallista mustaa.
Ja nythän lipizzoista löytyi sitä sabinoa ja SW2:sta, jos tosin yksikään testatuista hevosista ei varsinaisen kirjavalta vaikuttanutkaan. Toki nekin taisivat olla kimoja ja eikä noita isoja merkkejäkään kimon alta paljon näy. -
@sirpa joo, muistan näistä keskustellun! Tuo päistärikkökin etäisesti tuttu. Ilmeisesti aika monet "paremmat" hevosrodut haluttiin nimenomaan hovivaljakoiden jne. myötä sitten yksiväristää kun tuo barokkiaikainen yhden herran ratsupröystäily alkoi väistyä isompien hevosjoukkojen tieltä, tai jotain sinnepäin.
Aina vaan jotenkin uteliaana mietin tätä yhtä (varmasti sittemmin tehokkaasti kimoutunutta) varsaa jonka joku deviantart-käyttäjä oli ikuistanut. Harmi kun ei ole mitään tietoja emän tai varsan nimestä niin ei voi tietää sitäkään onko se testattu vai ei. Kuvaaja veikkaa yhdessä otsikossa että roan ja on toki sillä joo mahdollisesti sen verran valkea pylly, että ihan paikkansapitävä arvaus... Mutta siitä löytyy galleriassa paljon hyviä koko kropan kuvia, ja se on minusta kyllä aika selkeä hiirakkokin, ellei aika lailla oppikirjahiirakko, pohjalta noin räikeine merkkeineen ja sävyvaihteluineen:
No. Mysteeriksi jää, mutta söpö joka tapauksessa.
-
@jii
No oho! Varsoista on tietysti aina paha mennä sanomaan, tuppaavat olemaan varsaväriään vaaleampia, mutta mutta... En nyt ehkä tuota menisi ruunihallakoksi tai hiirakoksi julistamaan, mutta ei se täysin mahdotontakaan ole. Päistärikkönä sen sijaan pitäisin. Vaikka tulipahan mieleen, että jos (ja kun) tuo on kuitenkin kimo, niin kimot varsat tapaavat syntyä tummempina kuin ei-kimot. Tästä oli muutama sivu sitten juttua sen yhden voikonkimon suomenhevosvarsan kohdalla. Eli jospa tämäkään varsa ei ole mikään vaalea vaan sen värinen kuin se aikuisena olisi, jos ei kimoutuisi? Että sitä voi miettiä
Mutta joo, eipä siis välttämättä teilata vielä niitä hallakkovärejäkään pois lipizzoista puhuttaessa. En minä nyt mene julistamaan ehdottoman varmaksi että niitä olisi tämän perusteella, mutta pidän sitä ainakin teoriassa mahdollisena. Todella harmi että lipizzoja vissiin geenitestataan värien suhteen niin kovin vähän ("no nehän on kaikki kimoja, näkeehän sen...") tai ainakaan minulle ei ole juurikaan kantautunut tietoja testituloksista. -
@sirpa No sepä! Kaiken muun suhteen niitä kyllä taidetaan tutkia jo melkein insinööritasolla, ja kimosyövästä löytyy paljon tutkimusta, värigenetiikasta muuten ei vaan oikein ole... Ja sitten kun ne mokomat penteleet vielä kimoutuvat niin nopeasti poiskin noista varsaväreistään, huoh
-
Tuli mieleen päistäriköistä lipizzoista, että kerran instagramia selatessa törmäsin tällaiseen tiliin, kun mylittlelipizzan, biossa jo lukee blue roan lipizzan ja kuvatkin kyllä näyttää mustanpäistäriköltä? Ainut nimi mikä hevosesta on kerrottu on Lintunen, enkä ole ihan varma onko se sen virallinen nimi vai lempinimi. Ilmeisesti jopa kantakirjattu toi tamma, mitä menin kohokohtia selailemaan.
-
This post is deleted! -
@valooooo
Tämä taitaisi olla muuten tuo Linda V. Ainakin joissain sen instakuvissa näkyy tuota samanlaista "kirahvikuviota" kuin mitä Sukupostin kuvissa. Paljonhan se vaihtelee näemmä vuodenaikojen (?) mittaan, koska joissain kuvissa se on ihan tasainen päistärikkö. -
@valooooo Onpa komea! Katsoin kans et onko sama jonka Sirpa jo linkkasi...? Favory Merci näköjään rekisterinimi (ehkä) jos postausten tageista mitään lukee.
Kyllähän tuota päistärikköäkin on edelleen esim. italialaisissa hevosissa harvinaisena (ainakin murgenhevonen, roomanmaremma, kun nyt vaan löytäisin siitäkin ne kuvat jotka muistan nähneeni...) jotka nimenomaan on aikoinaan olleet jotakuinkin tuota samaa maatiaisratsukantaa kuin lipizzojen ja kumppaneiden pohjalta ehkä löytyy.
Tietääkö kukaan onko noniuksissa ikinä tälläisiä tapauksia? Ne kuitenkin kuuluu tuohon samaan "napolilaissukuiseen" keskieurooppalaiseen lipizza-kladruber-perheeseen. Vai onkohan ne nykyään kladrubien kanssa myöskin tuota aika tiiviisti tummaksi yksiväriseksi jalostettua...
-
@jii
En osaa noniuksista sanoa kyllä mitään. Niiden kuvia on niin harvassa, etten ole itse ainakaan törmännyt mihinkään päistärikköihin tai oikeastaan mihinkään muihin kuin mustiin ja pariin ruunikkoon. Toisaalta nonius on ollut varsin harvinainen ja taitaa olla sitä edelleen, joten erikoisvärien puute voi johtua ihan siitä, että ne ovat kadonneet sukulinjojen myötä eikä niinkään siksi että ne olisi tietoisesti jalostettu pois. -
Nyt kun tähän keskusteluun päästiin niin olen huomannut että kladrubvarsoilla on aika isoja merkkejä, kimoilla varsoilla siis, mustia kuitenkin kaikki pohjaväriltään. Mustien ja kimojen linjat pidetään nykyään erillään, mutta olen joskus törmännyt ihan oikeaan rautiaaseen (en tiedä hevosen nimeä, mutta hyvin kyömy pää hänellä on, voi toki olla risteytyskin mutta tsekeissä kuitenkin kuvattu eli voi olla myös puhdasrotuinen, mulla on kuvaajan yhteystiedot niin voisin vaikka kysyä lisätietoja hevosesta) kladrubiin joskin ovat hyvin harvinaisia. Mustilla ei liiemmin merkkejä näe, ainakaan jaloissa.
-
@hm ei ehkä pään perusteella voi vielä sanoa minkään rotuiseksi. Myös lämminverisillä on kyömyä päätä
-
@hm Nimeksi löytyi Sacramoso Rotula XLIV-38 (Drahoš), ja googlailin sen verran että pääsin tähän hakemistoon, jossa se on rautiaine kuvineen merkattu ihan kladrubinhevoseksi:
samoin tällä nettisivulla ilmeisesti siis talli jolla se on joskus asunut ellei edelleen, 24.2.2010 päivityksessä sama hevonen mainitaan kladrub-ruunaksi ja eritoten rautiaaksi sellaiseksi (ryzáka):
ilmeisesti siis case "yksivärinen musta friisiläinen" myös kladrubeissa.