Kulttuurikeskustelu (museot, näyttelyt jne)
-
Toivottavasti kukaan nyt ei pelästy otsikkoa, että mukamas olisi jotakin kauhean fiiniä ja vaikeata tiedossa.
Mutta kun täällä keskustellaan jo leffoista, musiikista ja kirjoista, niin ajattelin polkaista pystyyn tämmöisenkin ketjun, missä voidaan jakaa vinkkejä, kokemuksia, mielipiteitä ynnä muuta sellaista kaikenlaisesta kulttuuriin liittyvästä. Jos ne kirjat, musiikki ja leffat/sarjat pidetään niissä omissa keskusteluissa, niin täällä voitaisiin käsitellä sitten kaikkea muuta, esimerkiksi museot, taide- ja muut näyttelyt, ooppera, teatteri, tanssinäytökset ja mitä nyt ikinä tuleekaan mieleen.
Eikä tarvitse olla mikään asiantuntija tai ammattikriitikko, jos haluaa sanoa mielipiteensä jostakin, jossa on käynyt. Rohkeasti vaan jakoon tykkäykset ja epätykkäykset ja kommentit. -
Aloitan heti itse, nimittäin viikonloppuna kävin Riihimäen Lasimuseossa. Siellä pääkohde oli puolalaisen Marta Klonowskan Liikahduksia-näyttely. Perusnäyttelykin tuli kierrettyä läpi, koska mukana oli puoliso, joka ei aiemmin ole lasimuseossa käynyt. Olisin kyllä varmaan kiertänyt sen muutenkin.
Klonowska tekee veistoksia lasinsirpaleista ja ne olivat jo kuvissa sen verran kivan näköisiä, että piti lähteä katsomaan eikä tarvinnut kyllä katua. Hienoja olivat ja minuun tietysti vetoaa aina eläinaiheet, joita ne pääasiassa olivat. Lisäksi Klonowska oli ottanut teoksiinsa mallia vanhojen taiteilijoiden töistä eli vähän niinkuin omalla tekniikallaan toisintanut muiden töissä esiintyneitä eläimiä. On tietysti vähän kyseenalaista jakaa valokuvia toisen ihmisen taideteoksista, mutta vilautan tässä nyt yhtä kalaa kuitenkin.
Joka tapauksessa myös seuralaiset olivat vaikuttuneita näyttelystä. Se loppuu vuoden lopussa, joten jos kiinnostaa, niin kiire tulee, valitettavasti!Häshtäg museokortin-ongelmakäyttäjä.
(Ja joo, onhan siinä tiettyä ironiaa, että mun auto hajotti sivulasinsa just siinä Riihimäen kohdilla motarilla, kun oli tarkoitus seuraavana päivänä mennä katsomaan lasinsiruista tehtyjä taideteoksia. Ehkä sekin halusi osallistua.)
-
Se museokortti tuli mainittua, niin viime vuoden saldo sen kanssa näyttää tältä:
- 26 kirjautunutta käyntiä
- Näiden lisäksi on vielä kolme käyntiä, joissa oli joko vapaan sisäänpääsyn päivä tai teknisiä ongelmia lukulaitteen kanssa, niin ettei käynti kirjautunut järjestelmään lainkaan.
- Neljässä museossa kävin vuoden aikana kaksi kertaa: Kimmo Pyykkö -museo (Kangasala), Vapriikki (Tampere), Sinebrykoffin taidemuseo (Helsinki) ja Ateneum (Helsinki).
- Ateneumissa piti käydä nyt joulukuussa kolmannenkin kerran, katsomassa siellä oleva impressionisminäyttely, mutta aikataulut pettivät ja piti ehtiä junalle.
- Noista 29 museosta 12 oli uusia:
-
- Kimmo Pyykkö
-
- Maatalousmuseo Sarka (Loimaa)
-
- Loimaan Taidetalo
-
- Kiasma (Hki)
-
- Urkin piilopirtti (Hämeenkyrö)
-
- Rosenlewin museo (Pori)
-
- Voipaalan taidekeskus (Valkeakoski)
-
- Valokuvataiteen museo (Hki)
-
- Valokuvataiteen museo K1 (Hki)
-
- Milavida (Tampere)
-
- Vaasan taidehalli
-
- Designmuseo Arabia (Hki)
- Vuoden ehdottomin VAU oli Voipaalan taidekeskuksessa kesän ajan ollut Teija-Tuulia Aholan näyttely "Auringon hyvästijättö". Myönnän että minulla oli alunperin ennakkoluuloja koko Voipaalaa kohtaan, luulin sen olevan lähinnä jokin harrastelijavetoinen ja harrastelijoille tarkoitettu "galleria". Olihan sitä näyttelyä Aamulehti kehunut, mutta kuka nyt Aamulehteen luottaa... Ja sitten se sinne lähteminenkin viimeisenä lomapäivänä oli vähän semmoinen, että hitsit kun tänään olisi nyt muutakin tekemistä suunniteltu, mutta jos sitä nyt pari tuntia voisi nipistää, kun kerran on viimeistä päivää sekin näyttely auki. Ei tarvinnut katua, sehän oli ihan mahtavan upea! Ja koko seurue oli samaa mieltä. Jos olisi ollut reilu pari tonnia irtorahaa, olisin ostanut yhden taulun. Nyt vain harmittaa. Puoliso katseli niitä semmoisia kymppitonnin tauluja, olivat nekin toki hienoja.
- Vuoden kakkossijasta sen sijaan ei ole tarkkaa käsitystä, mutta ehkä se voisi olla Turun linna, Hämeen Linna, tuo yllä esitelty Klonowskan näyttely, Sinebrykoffilla ollut Peder Balken näyttely. Ja tietenkin luonnontieteellinen on aina kiva ja Sarkan perusnäyttelykin oli varsin opettavainen. Kansallismuseo nyt tietysti, mutta se meni syksyllä muutamaksi vuodeksi kiinni rempan takia.
- Vuoden pettymys oli ehkä Emmassa ollut ja kuulemma paljon mainostettu Pierre Huyghe'n Chimeras. En tiedä mitä varsinaisesti odotin, mutta mitä nyt sitten odotinkaan, niin ei kohdannut toteutus odotusten kanssa.
- Vuoden "Mitä ihmettä" -palkinto menee Urkin piilopirtille Hämeenkyröön. Ei sinänsä, olihan siellä taidetta, ihan mielenkiintoistakin taidetta, mutta se paikka vain oli jotenkin niin hämmentävä. Ja kuten vakituinen museoseuralaiseni totesi: kenen rahoilla se pyörii? No, me tietysti olimme vähän sesongin loppupuolella liikkeellä, mutta ei silti voi sanoa että siellä varsinaista yleisöryntäystä olisi ollut, kun meidän lisäksi ei ollut muita...
- Museokorttikohteiden ulkopuolelta tuli käytyä Ruokolahden kotiseutumuseossa ja Oulun Taidehallissa olleessa Andy Warholin julistenäyttelyssä, jos nyt en unohda mitään.
-
Parkkeeraan tähän seuraamaan museovinkkejä ja suosituksia että mihin kannattais joululahjaksi saadun museokortin kanssa suunnata.
-
@juulia
Sehän riippuu aivan siitä, missä päin asuu ja mistä on kiinnostunut. Mutta tässä nyt jotakin arvioita noista, missä itse olen käynyt.Pentti Sammallahti: Me kaksi (Valokuvataiteen museo K1, Helsinki)
Tämä näyttely on paikoillaan helmikuun lopulle asti, joten ehtii vielä käydä. Hesari kirjoitti tästä näyttelystä hyvin osuvasti, että siinä missä moni valokuvaaja suosii isoja, värikkäitä vedoksia, Sammallahden näyttelyssä on tarjolla pientä ja mustavalkoista. Näyttelyn nimi "Me kaksi" kertoo teeman, joka kantaa läpi koko näyttelyn. Kuvissa on aina kaksi tai useampi hahmo, olivat ne sitten ihmisiä tai eläimiä. Mutta kuvat ovat myös dokumentaarisia, Sammallahti on käynyt kuvaamassa mm. itärajan takana ja kauempana, jossain itä-Siperiassa asti, keski-Euroopassa, Brittein saarilla, etelä-Amerikassa ja missä kaikkialla, en muista edes.
Minä tykkäsin tästä näyttelystä, en oikein osaa sanoa että miksi... Ehkä siksi, että nämä kuvat ovat tosiaan yksinkertaisia, dokumentaarisia, helposti ymmärrettäviä. Näissä kuvissa ei ole sitä toisinaan taidevalokuvissa olevaa oletusta, että niitä pitäisi jotenkin "ymmärtää". (Minusta pitäisi yrittää päästä eroon siitä käsityksestä, että taidetta, mitään taidetta, pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää tai analysoida, kun joskus tekee hyvää ihan vain ihmetellä.) Mutta niin tai näin, tämä on siinä suhteessa helppo näyttely ihan kaikille.Olipa kerran, tarina satujen synnystä (Vapriikki, Tampere)
Tämä näyttely on ehkä enemmän lapsia varten tehty, mutta hyvin toteutettu ja ihan kattava kyllä. Kiersin sen itse vähän nopeasti syksyllä, joten ehkä paremmalla syventymisellä sieltä olisi löytynyt niitä alkuperäistarinoita. Sillä tiesittehän, että Grimmit, Andersen ja ketkä kaikki nyt näitä kansantarinoita ovat keränneet ja kirjoittaneet niitä talteen, ovat tehneet todella mittavaa siivoustyötä ja muokanneet raaoista ja julmista tarinoista lapsille sopivia ja salonkikelpoisia.
Vapriikissa on nyt tarjolla myös radion historiasta kertova näyttely, jota en ole käynyt katsomassa, mutta kuulemma pitää mennä, sanoo perheen melkein-radioamatööri. Sen lisäksi sieltä löytyy myös luonnontieteellinen museo, jääkiekkomuseo, postimuseo, pelimuseo ja kivimuseo, vaikka jälkimmäisestä ei kyllä ole mainintaa nettisivuilla, en tiedä miksi. Toivottavasti eivät ole ajamassa sitä alas!Turun linna
Koska onhan se nyt aivan mahtava... Museokortilla pääsee ilmaiseksi sisään, mutta jos haluaa opaskierrokselle, se maksoi ainakin kesällä 3€. Opaskierros kannattaa, koska linnalla on niin pitkä historia, että parempi jos siitä joku kertoo vaikka oli siellä muistaakseni kaikenlaisia tietotauluja yms. Tai ainakin minusta niin on parempi. Sama koskee vähän myös Hämeen linnaa, joka sekin on hieno paikka. -
@sirpa tuolla Vapriikin Olipa kerran -näyttelyssä itseasiassa kävinkin kesällä, samoin siellä pelimuseossa ja jääkiekkomuseossa. Jälkimmäisestä en tykännyt, mutta noi kaks muuta oli ihan kivoja ja siellä sai kulutettua vähän turhankin paljon aikaa tarinoiden syntyä tutkiessa ja vanhoja videopelejä pelatessa Se Finlaysonilla sijaitseva Työväenmuseo Werstas on kans tosi kiva, kävin sielläkin viime vuonna. Kaiken lisäksi se on ilmainen ilman museokorttiakin.
Valokuvataiteen museo ja noi linnat kuulostaa myös vierailun arvoisilta, eikä esim Hämeen linnaan olis Tampereelta pitkä matkakaan Täytyy varmaan käydä sekä siellä että Turun linnassa tulevana kesänä.
Ateneumissa kävin viime kesänä, se oli ehkä vähän tylsä mun makuun mut kiersin kyllä kokonaan läpi. Helsingissä luonnontieteellisessä museossa ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vierailin kans ja tykkäsin molemmista. Puutarhavierailulle sattu kyllä huono keli ja ne ulkopuutarhat jäi kaatosateen takia pitkälti kiertämättä, mut onneksi siellä oli sisällä kasvihuoneissakin paljon nähtävää. Luonnontieteen museossa käytiin lähinnä Haminan mursun takia (), mutta onhan se muutenkin tosi kiva ja mielenkiintoinen paikka!
-
Eilen oli sitten reipas kolmen museon päivä pääkaupunkiseudulla! Olen joskus sanonut, että rakastan näitä Suomen pieniä museoita, joissa voi useammassa ihan vakavissaan käydä yhden päivän aikana. Kun joku British Museum tai vaikkapa Wienin luonnontieteellinen museo ovat kokoluokaltaan sellaisia, että kolmessa päivässä ehtisi kiertää suunnilleen ne tärkeimmät kohteet...
Villa Gyllenberg: Werner von Hausen – unohdettu klassikko
Tämä oli nyt eilen viimeistä päivää auki, että sori. Tosiaan, unohdettu klassikko, en muista itse koskaan edes kuulleeni maalarista nimeltä Werner von Hausen. Suomalainen kuitenkin ja ihan hienoja teoksia oli kasakaupalla uuden puolen seinillä. Monipuolinen maalari sinänsä, että tyyli vaihteli ja eri aiheita maalasi suhteellisen laajalti. Voin sanoa että pidin ja onpahan nyt paikattu sivistyksessä Hausenin mentävä aukko.
Gyllenbergin kotimuseon puolella oli vielä joulutunnelmat menossa, viimeistä päivää nekin. Villa Gyllenberg muuten on sulkeutunut nyt kuukaudeksi näyttelynvaihdon vuoksi ja ystävänpäivänä aukeaa Schjerfbeckin näyttely. Kotimuseon taidekokoelma on muuten varsin kattava ja siellä on paljon tunnettuja nimiä: Schjerfbeck, Churberg, Nelimarkka, Simberg, Järnefelt, Holmberg ja mitä kaikkea muuta nyt olikaan, muista edes kaikkea enää.Didrichsenin taidemuseo: Rafael Wardi
Gyllenbergin naapurissa Didrichsenillä on vielä pari viikkoa auki Rafael Wardin näyttely laajennetuin aukioloin. Hyvä onkin, koska tuntui eilisen perusteella olevan varsin suosittu. Porukkaa oli niin että hyvä kun sekaan mahtui.
No, Wardin näyttely oli kyllä harmaantalviseen päivään sopivaa väriterapiaa. Se oli kertakaikkiaan täynnä hienoja teoksia. Osassa teoksia öljymaalia oli käytetty tosi paksulti, joten niissä oli jopa kolmiulotteisuutta. En sinänsä tunne Wardin tuotantoa suuresti, lähinnä kai vain sen Tarja Halosen keltaisen muotokuvan, joka kaiketi roikkuu valtioneuvoston/pressanlinnan/jonkin seinällä muiden presidenttien hyvin perinteisten muotokuvien seassa. Hah! Mutta nytpähän on nähty Wardiakin ja täytyy sanoa että pidin kyllä tästäkin näyttelystä, tosi paljon itse asiassa.EMMA: Katarina Reuter – Black Crow Blues
Emmaan mentiin ihan vain siksi, että se nyt oli siinä melkein lähellä ja muutenkin oltiin Otaniemeen päin suuntaamassa. En tiennyt oikeastaan mitään etukäteen tuosta Reuterin näyttelystä (joka sekin on näytillä vain 28.1.24 asti), mutta kun näyttelyn esittelyssä mainittiin luonnontieteet ja eläimetkin, niin ajateltiin että voisihan sen käydä vilkaisemassa. Tuskin se suurempi pettymys olisi kuin se Chimeras syksyllä ja jos ei innosta, niin käydään sitten kiertämässä Espoon kaupunginmuseo, joka on samassa rakennuksessa Emman kanssa.
No ei ollut pettymys ollenkaan! Hienoja maalauksia, varsinkin suuri Vartio-niminen teos, jossa riittää katseltavaa läheltä ja kaukaa. Osa teoksista puolestaan oli hyvin pieniä ja hyvin-hyvin yksityiskohtaisia. Ja niitä eläinaiheita toki oli. Jos joku ajattelee, että moderni taide on jotenkin vaikeata ja hankalaa, niin kannattaa ehkä mennä katsomaan tämä, sillä tämä näyttely ei ollut yhtään vaikea eikä hankala. Päinvastoin, sanoisin että hyvinkin helposti lähestyttävä. Itse pidin kovasti tästäkin näyttelystä.Tuli nopeasti juostua läpi myös se Espoon kaupunginmuseo KAMU, jossa olisikin ollut jopa yllättävän paljon kaikkea katsottavaa. Koska olimme liikkeellä vähän myöhään päivällä, emme ehtineet tähän kauheasti syventyä, mutta jollain toisella kertaa sitten. KAMU sopii minusta lapsillekin.
-
Ja taas mentiin. Tällä kertaa vuorossa oli grafiikanpaja Himmelblaussa näytteillä oleva Hannes Heikuran retrospektiivi. Kaksi salia tämmöistä vähän enemmän taiteellisempaa valokuvaa ja yksi sali kuvajournalismia, joka lienee sitä Heikuran kaikkein tunnetuinta tuotantoa. Hänen kuviaan on tuskin voinut välttyä näkemästä, ellei nyt ihan tynnyrissä elänyt ole. Eri asia sitten, että tunnistaako ne kaikki aina Heikuran kuviksi. Esimerkiksi tämä kouluratsastuskuva on Heikuran. Kuvan kyllä tiesin, mutten sitä että se on Heikuran. Nytpähän tiedän.
(Tuosta kuvasta täytyy sanoa, että kuvittelin aina hevosen olevan Amiral, mutta kuvan otsikko kertoo että se olisi Tambow. Se voi kyllä ollakin totta, koska löysin Tambowista toisen kuvan ja sillä tosiaan näyttää olevan valkoiset sukat etusissa. Amiralilla on valkoista vain toisessa takasessa. No, Himmelblaussa oli myynnissä myös Heikuran valokuvateos, josta tämä sama otos löytyy ja siellä kuva esitetään nimellä Kyra Kyrklund ja Matador. Huoh. Matador oli myyty jo viisi vuotta ennen kuvan ottamista Japaniin ja oli joka tapauksessa mustanruunikko. Tärkeitä asioita!)Himmelblaussa oli muitakin näyttelyitä, mutta meni vähän ohitse, että kenen ja mitä. Lasiesineitä oli, ihan mielenkiintoisia ja osassa aiheena myös hevosia
-
Hitsi, melkein unohdin! Käytiin samalla kertaa Himmelblaun lisäksi katsomassa Vapriikkiin avautunut uusin näyttely Radioaallon harjalla. Se on pitkäaikainen näyttely, vuoteen 2027 asti näytillä.
No, minun täytyy sanoa etten ole sinänsä kauhean kiinnostunut radioista tai radiotekniikasta, mutta olin painostuksen uhri (puoliso on wannabe-radioamatööri ja vakituinen museoseuralaiseni true-radioamatööri, joten he äänestivät minut yksiselitteisesti kumoon kun oltiin kolmisin liikkeellä) ja kiersin tuon läpi myös, jos ei muuten niin yleissivistyksen vuoksi. Tiloiltaan aika pieni näyttely, mutta sinne oli silti saatu sijoiteltua paljon kaikenlaista. Sitä vanhaa radioteknologiaakin oli esillä jonkin verran ja se nyt on vähintään semikiinnostavaa. Samoin radion vaikutus ja merkitys Suomessa ennen television aikaa. En minä silti niin suunnattoman vaikuttunut ollut, onpahan nyt nähty kuitenkin. En huomannut kysellä näiltä radioamatööreiltä heidän mielipiteitään näyttelystä.
Tähän liittyen Vapriikissa on järjestetty jotakin radio-aiheista luentosarjaa. Tämä true-radioamatööri kävi kuuntelemassa piraattiradioista kertovan luennon ja kehaisi sitä nyt ainakin.
Samalla reissulla kiersin läpi myös syksyllä avautuneen Fantastisen flopin, joka kertoo Nokian flopanneesta N-Gagesta. Teknonörteille ihan kiinnostava ja heille, jotka ovat olleet (ammatillisissa) tekemisissä Nokian kanssa 2000-luvun ensivuosikymmenenä. En kerro kumpaa kategoriaa olen vai peräti molempia. Pieni näyttely, ulkoisesti vähän sekava, mutta tosiaan, ihan kiinnostava.
-
Minä nyt näemmä keskustelen täällä itseni kanssa, mutta toimiipahan muistilappuna itselle tai jotain. Tänään tuli taas kierrettyä.
Ensimmäisenä vuorossa oli Iittalan naivistien talvinäyttely. Unohdin listata viime vuoden vierailukohteisiin naivistien näyttely, jossa viime vuonnakin tuli käytyä kaksi kertaa, talvinäyttelyssä ja kesän päänäyttelyssä. Tämä ei ole museokorttikohde.
Tuttu paikka siis ja osittain myös jo tuttuja taiteilijoita, joiden taulut ja tyylin tunnistaa, vaikkei nimeä aina muistaisi. Naivismi on varsinaista hyvänmielentaidetta. Niin tälläkin kertaa, vaikka talvinäyttely on aina päänäyttelyä suppeampi ja täälläkin kertaa muutama huone ei ollut käytössä lainkaan. Talvinäyttely on avoinna 3.3. asti ja avoinna pe-su.Sitten siinä naapurissa on Iittalan lasimuseo, jossa oli Dekadi, Aada Vainion ja Saara Sirkeojan näyttely. En minä noita taiteilijoita entuudestaan tunne, mutta ihan hienoa lasitaidetta tekevät. Jompikumpi käyttää näemmä ainakin jonkin verran luontoaiheita töissään ja nehän nyt tietysti aina vetoavat meikäläiseen. Tämän lisäksi siellä oli juuri taannoin avautunut Connecting glass-näyttely, jossa oli Iittalan omien lasinpuhaltajien teoksia, mm. mediassa mainittu lasikitara.
Sen sijaan yläkerran lasinvalmistuksesta kertovasta pysyvästä näyttelystä osa oli kiinni. Sinänsä ei kriisin paikka, koska olen sen nähnyt kyllä aiemmin.Päivän bonus oli yllätyslöytö. Hämeenlinnassa, kauppakeskus Goodmanissa on näemmä Finnfoton galleriatila, jossa oli tällä hetkellä vapaa pääsy ja esitteillä Mikko Lagerstedtin luontokuvanäyttely. Kerrassaan hienoja kuvia!
-
@Sirpa sun tahti on kyl ihailtavan reipasta!
Mun tän vuoden vierailulistalla (kuten jokaisena muunakin vuonna) on vähintään toinen Serlachiusmuseoista. Tällä hetkellä kummassakaan - Göstassa tai Gustavissa - ei ole mitään kiinnostavaa näyttelyä joten menee varmaankin kesemmälle tai sitten alkusyksylle kun kerkeää kiertämään.
-
@minni
Minun täytyy tunnustaa, että osatekijänä tässä tahdissa on Vakituinen Museoseuralainen, kaveri jolla on museokortti myös ja jonka saa helposti siis houkuteltua mukaan ellei se ole alunperinkin hän, joka houkuttelee. Ja kun molemmat pelataan Ingressiä niin yleensä nämä kaksi asiaa yhdistyvät, niinkuin tänäänkin: museoiden lisäksi kierrettiin Second Sundayn kunniaksi myös missiobanneri Hämeenlinnassa.Mutta minä suosittelen tosi lämpimästi noita Serlachius-museoita! En ikinä muista kumpi on kumpi, mutta toinen on remontissa kevääseen asti eikä siis edes auki, joten kannattaa ehdottomasti jättää se vierailu tosiaan kesälle. Sen toisen, se joka siellä vähän sivummalla on, perusnäyttely on jo ihan tosi käymisen arvoinen, koska siellä on paljon maalauksia ja paljon tunnettujakin nimiä. En ole itsekään katsonut mitä siellä on luvassa kesällä, mutta ehkäpä siellä tulee minunkin käytyä joka tapauksessa. Lisäksi siinä sivummalla sijaitsevassa museossa on tosi tasokas ravintola (mut pitää olla pöytävaraus, muuten on aika toivotonta mahtua sekaan).
-
@sirpa Muistaakseni Göstä on siin keskustassa ja Gustav missä on just se ravintola ja muut on sit siel vähä kauempana keskustasta. Toki voin muistaa ne just väärinkin päin kun on jokunen hetki kun viimeks niis kävin...
Toukokuulla tais aueta ensimmäinen semmonen mielenkiintonen näyttely niin jos vaan aikataulut antaa periksi voi olla et silloin tulee eka visiitti tehtyä tai sitten se jätetään "kesä"lomalle. Toki riippuen kyllä myös vähän siitä että miten majapaikkaan mahtuu kun välttämättä ei viitti puoltatoista tuntia ajella tuonne pelkästään noiden takia vaan.
-
No, nyt on sitten nähty Ateneumin impressionisminäyttely eli viralliselta nimeltään Väriä ja valoa. Oli vallan mainio. Esillä oli muutama Monet, ainakin yksi Renoir, suomalaisista paljon Halosta, Thesleffiä ja Sallista ja monia muita tunnettuja tai tuntemattomampia nimiä. Hieno näyttely (joo, Monet-fani ilmoittautuu, en ole nyt ihan varma oliko peräti eka kerta kun näin Monet'n tauluja livenä, ehkä) ja vähäsen sellainen opettavainen, sillä useammankin teoksen kohdalla tuli mieleen että jaa, tämäkin luetaan impressionismiksi tai ainakin uusimpressionismiksi. No kai sitten, en minä ole mikään taidehistorian asiantuntija.
-
Tänään oli taas reipas kolmen museon päivä, tosin aika helppo sellainen, koska kaksi museota olivat samassa rakennuksessa. Suuntana oli Suomen Turku.
Ars Novassa eli nykytaiteen museossa oli Alvar Gullichsenin näyttely Kosmos. Gullichsen on tuttu nimi, mutten ole varma olenko kuullut koskaan aiemmin nimenomaan Alvarista, koska noita taidetta keränneitä/tehneitä Gullichseneja on muitakin. Ainoa mitä tiesin etukäteen, oli tuo näyttelysivulla ollut yksi kuva yhdestä teoksesta, mutta se ei näyttänyt pahalta, niin päätettiin mennä.
Minä tykkäsin niistä teoksista. Niiden geometrinen täydellisyys oli välillä ihan pelottavaa, että miten voi olla ihmisen tekemä, miten tämä ei ole painettu jollain todella tarkalla painolla. Mutta kai ne oli. Osa teoksista oli värikkäitä, osa vähemmän värikkäitä ja osa ihan mustavalkoisiakin, mutta kaikki olivat kyllä kivoja. Ei harmittanut käydä tuolla!
Opinpahan myös sen, että Posankka on A. Gullichsenin teos. Jos meillä olisi kylpyamme, olisin ostanut museokaupasta kylpy-posankan. Nyt jouduin tyytymään vain magneettiin. Se on kyllä yksi huvittavimmista taideteoksista, mitä olen ikinä nähnyt, tosin vain pari kertaa nopeasti auton ratin takaa. Pitäisi joskus mennä ihan lähelle tiirailemaan.Saman katon alla Ars Novan kanssa on Aboa Vetus, joka on yksi suosikkipaikkojani ikinä missään. Ymmärtääkseni se on Suomen ainoa varsinainen arkeologinen museo, siis museo, jossa kävellään arkeologisten kaivausten keskellä, noin suunnilleen. Korttelissahan tehdään edelleen kaivauksia. Tämä on aika pieni paikka, myönnän sen ja hätäiselle ei ehkä kovinkaan paljon nähtävää. On niitä raunioita vain ja jonkin verran raunioista löytynyttä esineistöä, luita ja muuta semmoista.
Mutta tässä museossa on samanlainen tunnelma kuin vaikkapa Turun tai Hämeen linnoissa tai Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Ne seinät ja huoneet ja kivet ja tiilet ja muut ovat oikeasti satoja vuosia vanhoja ja sitä on välillä vaikeata käsittää, että voi kävellä jossain niin vanhassa rakennuksessa. En osaa selittää sitä, mutta jotain tekemistä sillä on pitkän historian kanssa.Kolmas oli sitten WAM, Wäinö Aaltosen Museo, jonne tein ensivisiittini ikinä. Siellä on tällä hetkellä näytillä paljonkin mediassa puhuttu Iiu Susirajan Ei mikään helppo nakki -näyttely. Minä en ole Susiraja-fani, sanottakoon se nyt ensimmäiseksi enkä ole vielä tämänkään jälkeen. Tiedän kyllä, että kyseessä on kansainvälisestikin nimekäs taiteilija ja niin päin pois, mutta kun ei iske niin ei iske. Tämä oli nyt eka kerta kun näen hänen taidettaan livenä ja isommissa määrin, mutta ei. Sori siitä. Jotenkin Susirajan taide on liian... häiritsevää. En osaa edes analysoida, mikä siitä tekee niin häiritsevää. Mutta onpahan nyt nähty kuitenkin.
Toinen WAMissa ollut näyttely on Afra Eisman Hop to Hope, josta en tiennyt yhtään mitään etukäteen enkä kyllä tiedä oikein vieläkään mitään, vaikka kävin sen katsomassa. Yksi huone, joka muistutti lähinnä sotkuista lastenhuonetta pehmoleluineen.
WAMin parasta antia taisivatkin olla museokaupasta löytyneet nätit korvakorut. -
Vaihteeksi jotakin muutakin kuin museoita, sillä kävin eilen katsomassa Dracula-baletin kansallisoopperassa.
Sanottakoon nyt ensin baletista ihan yleisesti, että minusta se on vähintäänkin hämmentävä taidemuoto. Se mitä ne tanssijat tekevät näyttämöllä, on jotain taikuuden ja mahdottoman välimaastosta, kun itse on tönkkö kuin talikonvarsi ja kehonhallinta kelvotonta. Sitä on aina mieletöntä katsella. Kun siihen lisää vielä tanssijoiden yhteispelin duetoissa ja isommissa tanssikohtauksissa, sinfoniaorkesterin soittamassa, lavastuksen ja puvustuksen, niin onhan se mahtavaa katsella.
Eikä tämä Dracula ollut poikkeus. Se oli upea. En osaa olla millään tavoin objektiivinen baletin arvostelussa, osin tuon ylläkerrotun perusteella ja osin siksi, etten minä mikään balettiasiantuntija ole, tämä Dracula taisi olla "peräti" neljäs baletti, jonka olen käynyt katsomassa.
Tarina perustuu tosi paljon Bram Stoker's Dracula -elokuvaan ja leffasta oli lainattu myös musiikkia balettiin tai ainakin vahvoja vaikutteita. Ei ole muuten sattuma, että katsoin tuon nimenomaisen leffan pari viikkoa sitten, kirjoitin siitä jotakin tuonne leffaketjuun. Kansallisoopperan sivuilta löytyy tosi perusteellinen teosesittely tästä Draculasta, joten jos kiinnostaa enemmän, kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa se.Sitten seuraa viikon vinkki: kun menee balettia katsomaan, kannattaa tutustua tarinaan etukäteen, niin sitä on helpompi seurata. Sama pätee muuten myös oopperaan. Se ei ole niinkuin elokuva, jossa voidaan erikoistehosteilla, maskeerauksella, leikkauksella ja muilla keinoin vääntää se juoni ja tapahtumat ja hahmojen ajatukset rautalangasta. Baletissa tämä kaikki joudutaan esittämään tanssin keinoin. Vuorosanojahan ei nimittäin ole. Tällaista on aina vaikeampi tulkita, jos ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä näyttämöllä pitäisi tapahtua. Oopperassa sitten lauletaan ja osin myös näytellään ne asiat, että se voi olla tässä suhteessa vähän helpompi.
Vaikka olen kyllä kuullut muunkinlaisia mielipiteitä: raahasin vuosia sitten puolison ja vakituisen museoseuralaiseni katsomaan Seitsemän Veljestä -balettia, koska Aleksis Kivi ja Nurmijärvi (arvatkaa mistä olen kotoisin). Kirja ei ollut heille erityisen tuttu, luettu tietysti joskus yläasteella tai lukiossa, mutta siitä on niin paljon aikaa etten kehtaa tunnustaa. Tästä huolimatta he pysyivät kuulemma vähintään kohtuullisen hyvin kärryillä tapahtumista. Mutta tarinan tunteminen etukäteen helpottaa, väitän silti. Juoni löytyy yleensä myös käsiohjelmasta.Loppuun täytyy toki linkittää Youtubesta Mistake Waltz. Ei se baletti niin vakavaa ole
-
Tänään vuorossa oli Espoo ja Akseli Gallen-Kallelan museo Laajalahden rantamilla. Siellä on tällä hetkellä päänäyttelynä Rinnastuksia – Kimmo Kaivanto & Akseli Gallen-Kallela.
Siitä näyttelystä en osaa sanoa oikein mitään. Gallen-Kallelan teokset olivat hienoja, tietysti, mutta myös monipuolisempia kuin tiesinkään. Sehän on tehnyt grafiikkaa ja piirroksia ja vaikka mitä muuta. Kaivanto sen sijaan on tuntematon nimi minulle tai olen ehkä joskus ohimennen nimen kuullut, mutta taiteesta ei ole harmaintakaan käsitystä. Suurin osa Kaivannon näytteillä olevista teoksista oli modernia taidetta, ts. ei-esittävää minun jaottelun mukaan. Jotkut olivat ihan itseäni miellyttäviä teoksia, jotkut eivät taas varsinaisesti auenneet. Eikä auennut oikein sekään, että mikä se rinnastusten idea tässä näyttelyssä oli. Mutta no, tulipahan nähtyä eikä silleensä harmitakaan, koska ihan kiva se näyttely oli, vaikkei se varsinainen idea sen takana kirkastunutkaan. Teokset itsessään olivat hienoja kyllä.
Paikkana tämä Tarvaspään ateljee-museo on tosi hieno. Me osuimme sinne harvinaisen harmaana, sumuisena ja synkeänä päivänä, mutta ajattelin siinä pihalla pyöriessäni, että täällä pitää kyllä käydä kesällä, kun on meri auki ja kaikkea. Nythän sitä merenlahtea ei sumulta käytännössä nähnyt. Naapuritalossa on kahvila, joka oli yllättävän iso ja yllättävän suosittu, näemmä. Ne asiakkaat tuskin olivat museovieraita kaikki. Kertakokeilun perusteella vaikutti myös ihan tasokkaalta paikalta.
Ja joskus kesä tai pari sitten jossain valtakunnan mediassa oli puitu museon parkkiongelmia, kun autoja seisoo kapean tien varressa parkissa niin ymmärrän kyllä ongelman. Varsinainen parkkialue on varsin pieni ja se museolle johtava tie varsin kapea. Kun laskee yhteen Gallen-Kallelan, joka kuitenkin on yksi tunnetuimpia suomalaistaiteilijoita, museokortin suosion, sen kahvilan ja lisäksi rannassa näemmä risteilevät polut, niin kyllä se kauniina kesäviikonloppuna taatusti on täyteen pakattu autoja. En tiedä pääseekö sinne lähelle edes julkisilla mitenkään järkevästi. -
Vaihteeksi oltiin ihan kotikaupungissa liikkeellä Vakituisen Museoseuralaisen kanssa eli kävimme Tampereen taidemuseossa kun siellä oli näytillä Tuula Lehtisen ja Charles Sandisonin näyttelyt.
Kumpikin oli entuudestaan tuntemattomia nimiä, mikä tietysti ei ole mikään ihme, sillä ei meistä kumpikaan mikään sen ihmeempi taidekentän asiantuntija ole. Eniten kiinnosti tuo Sandisonin näyttely tai oikeastaan yksi teos: pimeään huoneeseen projisoitu tietokoneohjattu valoteos Rhizome. Se kuulosti arvioinneissa ainakin semikiinnostavalta ja kun on kerran Tampereella ja on museokortti, niin siellä käyminen ei maksanut kuin vähän aikaa. Päätettiin mennä sit. Se oli hieno! Siitä olisi oikeastaan pitänyt ottaa videota, koska se muuttui koko ajan. Välillä seiniin, lattiaan tai kattoon oli heijastettuna sanoja, jotka liikkuivat, välillä oli pelkkiä valopisteitä tai symboleita. Se muuttui koko ajan. Seinille oli ripustettu peilejä, joista tuli ensimmäisenä mieleen ovet toisiin tiloihin.
Toinen näyttely, jolle en uhrannut etukäteen ajatustakaan, oli Tuula Lehtisen With Pleasure. Lehtinenkin on tamperelainen taiteilija, josta en ole ikinä kuullut mitään ja odotuksia näyttelyn suhteen ei tosiaan ollut. Mutta sekin oli hieno! Näyttely koostui enimmäkseen maalauksista, mutta mukana oli myös grafiikkaa, posliiniveistoksia, ainakin yksi mosaiikkityö ja kaikenlaista muutakin. Osa maalauksista varsinkin oli tosi hienoja ja täytyy sanoa että pidin kovasti. Ettei tosiaankaan harmittanut käydä.
-
Olinpas jo ihan unohtanut tän topikin! Museokortti pääsi vihdoin viime kuussa käyttöön kun käytiin Museokeskus Vapriikissa Manserock näyttelyssä. Muissa Vapriikin museoissa ei viitsitty käydä, kun just viime kesänä käytiin monet läpi ja satuttiin paikalle just ilmaisperjantaina ja porukkaa olikin aika paljon.
Näyttely oli ihan kiva, ajattelin sen olevan täynnä pelkkää Popedaa mutta ei onneks ollut. Oli paljon juttuja tutuista bändeistä, mut myös sellaisia jotka ei tällaiselle 2000-luvun lapselle sanoneet mitään, museoseurana ollut mama toisaalta muisteli innoissaan että ai tämmönenkin oli ja tätäkin kuunneltiin teininä.Pari viikkoa sitten kävin Helsinkireissulla Kiasmassa ja siellä jos missä olikin sit outoa taidetta toisensa perään. Ihan hauskojakin juttuja toisaalta, mut enimmäkseen kyllä kummallista ja sellasta joiden syvin merkitys ei ihan auennut. Ehkä nykytaide ei vaan oo mua varten
-
@juulia said in Kulttuurikeskustelu (museot, näyttelyt jne):
Ehkä nykytaide ei vaan oo mua varten
Mulla on joskus sama ajatus, mutta nykytaidettakin on niin monenlaista. Kaikki ei todellakaan aukea, mutta jotkut ovat ihan hienoja, vaikkei välttämättä ymmärtäisi tai hahmottaisi sitä taiteilijan suurta ideaa siellä taustalla. Ne ovat välillä vähän turhankin korkealentoisia. Mutta taidetta voi katsella ja siitä voi pitääkin vaikkei sitä "ymmärtäisikään".
Minä tein tänään pikapiipahduksen Vapriikkiin katsomaan Vuoden luontokuvien näyttelyä. Siellä oli nimittäin luonnontieteellisen museon nurkille ripustettuna vedokset tämän vuoden palkituista ja kunniamaininnan saaneista. Hienojahan ne olivat, tietenkin ja vaikka ne näkee tietysti internetissäkin niin ovat ne upeita noin museon seinällekin ripustettuina.