Lissun luonnepaja / ilmaisia luonteita
-
@lissu-t Tuitui mikä ihana siitä tuli!! Kiitos kiitos kiitos, luonne lisätty Tiuhtin sivuille
-
Rio, Rocky ja/tai Vetta kaipailisi vielä luonteita. Alla jotain suuntaa, joita voi käyttää. Toki jos tulee selvä mielipide hevosesta, niin anna palaa. Kunhan ne ei ketään tapa (ainakaan ihan kaikkia) ja kykenevät kisahevosen rooliin
Rio on ehkä sellanen vanha jäärä nuoressa kropassa, vaikka onkin sitten se, jota yleensä saa syyttää, jos hevoset karkaa laitumelta tai muuta hämminki aiheutuu tallilla. Tietää myös olevansa (ainakin omasta mielestään) hemmetin hyvännäköinen oripoika.
Rockystä pieni kuvaus onkin sivuilla. Jos olet koskaan nähnyt Rocky-leffoja, niin just sellanen sinnikäs taistelija niin hyvässä, kuin pahassakin, joka kuitenkin ehkä tajuaa hetken päästä luovuttaa, kun sille tarpeeksi selvästi kerrotaan asia.
Vetta taas.. siitä en ole ihan selvillä vielä. Vaikuttaa vähän hitaasti lämpiävältä niin ihmisiä, kuin muitakin hevosia kohtaan. Montaa kertaa ei ole selässä käyty, mutta vaikuttaa ihan pätevältä kamppeelta muutamilla vinkeillä. -
@Pumpuli En harrasta kauhian lyhyitä luonteita, minulla on
ongelmia tiivistämisen kanssapaljon asiaa.
@Melina No olihan se nyt ihan selkeä tuitui!! Ilo oli minun puolellani.Lähettäkää jaxuhaleja, @Knipse n Kakella on rankkaa. Omasta mielestään.
Ulkona on liian kuuma, kylmä, aurinko häikäisee, hyttyset hyökkäävät kimppuun, kaikki on ikävää. Kakea ahdistaa, omistajalta loppuu huumori. Emänemän luonteenlaatu sekä sen sopimattomuus ulkoilmaelämään näkyvät vahvasti tyttärenpojassa, joka on todella ötökkäherkkä eikä tunnu viihtyvän järin pitkiä ajanjaksoja ulkona oli sää millainen hyvänsä. Suurellakin laidunlohkolla Kake pysyttelee melko tarkkarajaisella, maltillisella alueella portin lähettyvillä olettaen pääsevänsä joka yö sisälle.
Kaken koettelemukset eivät rajoitu orin makuun turhan rajuihin sääilmiöihin. Lukijalle tiedoksi, herran käsitys "rajusta sääilmiöstä" on pellolta aamulla nouseva sumu, normaali kevyt kesäinen tihkusade ja enemmän kuin kymmenen lumihiutaletta kerrallaan. Sisätiloissa hevosparan täytyy kestää karsinanaapurit (Kake asustaa aivan peränurkassa, mahdollisimman yksin), väärään aikaan tarjoillut väkirehut, väärässä nuotissa kahisevan sadeloimen pukeminen sekä muut vakavasti otettavat hevosen elämän henkilökohtaiset tragediat. Naapurit ahdistavat Kakea lähinnä ruoka-aikoina, väkirehuja syödessään ori on äkäinen kaltereiden näykkijä mikäli naapurikarsinan asukas erehtyy rouskintansa lomasta katsomaankaan Kaken gurmeepöperöitä päin. Ruoka-ajat tuntuvat olevan pyhiä myös ajallisesti, tämä kaveri meni ja opetti itse itsensä semmoiseksi ärsyttäväksi minuuttirutiinilla syöjäksi, joka alkaa potkia seiniä välittömästi ruoka-ajan heilahdettua vähänkään johonkin suuntaan. Muissa asioissa Kake ei sentään ole näin pilkuntarkka, kavioiden puhdistusjärjestys on aivan se ja sama, eikä ulos ole kiire. No, sisälle on, mutta yleensä jo ennen varsinaista sisälleottoaikaa.
Vähän huumoria, ripaus oikkujen ymmärrystä, sillä pärjää. Mistään asiasta ei oikeasti synny ongelmaa ellei siitä anna sellaista muodosta, kahisevankin loimen saa puettua kun itse pysyy rauhallisena, rapsuttelee ja lässyttää Kakelle muka ymmärtäväisenä. Sama metodi toimii muulloinkin; jos kengitys venyy, joku tulee vähän lässyttämään, ja talutettaessakin tuulen mukaan lennähtävä pikkuori malttaa jos ei nyt kävellä niin ainakin ravata ihmisen vierellä saadessaan tarpeeksi huomiota osakseen. Ehkä Kake on vain vähän prinsessa.Liikeihmettä Kakesta ei tullut, estepuolelta löytyy enemmän kykyjä. Kapasiteetiltaan raudikko on varsin tasainen, suurimmat laatuerot löytyvät tekniikasta. Ori kyllä liikkuu perushyvin, yliastunta vain jää niukaksi ja etenkin laukka vähän matalaksi. Hyppytekniikasta löytyy pitkä lista kehuja; Kake avaa hyvin tapaa, käyttää selkäänsä sekä kaulaansa, hypyt ovat tasapainoisia. Kake kantaa itsensä hyvin tehden ammattimaisella varmuudella niin koululiikkeet kuin esteradatkin - minkä Kake osaa, se osaa hyvin.
Mikään ei tietenkään tule ilmaiseksi, eikä Kake ole niin yhteistyöhaluinen tai nöyrä, että tekisi töitä ihan kenen tahansa kanssa. Herkkäkin tämä on, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Ratsastajan vinouden Kake vielä sietää, joskin muuttuen itsekin vinoksi yrittämättäkään tasapainottaa tilannetta. Joustamaton, kova käsi nousee raudikon inhokkilistan kärkeen ötököiden seuraksi, jännittynyt, jarruttava istunta seuraa tiukasti perässä. Ratsastajan jalkojen suhteen Kake on kaikkein ymmärtäväisin, tai kenties se keskittää tarmonsa muun istunnan kauhisteluun. Joka tapauksessa Kaken työskennellessä kanssasi tiedät istuntasi sekä kehonhallintasi olevan hyvällä mallilla.
Hyvä istunta ei riitä, henkilökemioidenkin pitäisi natsata. Se on sitten henkimaailman juttuja se, yksin Kake tietää, millä perustein se ratsastajiinsa tykästyy. Kivaksi katsomansa ihmisen kanssa Kake tekee reippaasti töitä, kuuntelee tarkasti, saattaa vähän kyseenalaistaa esimerkiksi veden läpi juoksemista, mutta tekee kuitenkin. Vähän pöristen, päristen ja jälkikäteen ylitsevuotavan ylpeän oloisena, vaan tekeepä kuitenkin.Niin paljon kuin kilpailuyleisön huomio Kaken egoa hiveleekin, se ei aina riitä. Matkustaminen ei lukeudu orin lempijuttuihin, päiväkarsinat ovat epäilyttäviä (tiedä sitten, miksi), trailerissa tai rekassa odotteleminen se vasta hirveää onkin! Verryttelyissä saakin kiinnittää tavallista enemmän huomiota rentouden saavuttamiseen, sillä etenkin pitkien matkojen jälkeen Kake liikkuu enempi vähempi itse itsensä niputtaneena turpa nurinperin kääntyneenä. Tai ehkä me vain kisaamme väärissä paikoissa, turhan pienillä areenoilla, Kaken kokiessa vaikkapa olympialaiset arvolleen ja taidoilleen sopiviksi.
-
@lissu-t Napakymppi! Tää oli aivan loistava, kiitos valtavasti Nyt pääsen kirjoittamaan pk-merkintää ihan omalle inspaavalle hepalleni Ja pitää muistaa niihin sunki teksteihin ens kerralla livauttaa muutama extraextrasana tästä hyvästä
-
@Knipse Ole hyvä, kiva ko herkkisherra osui nappiin.
@indy n Astra on jännä. Oikein erikoisjännä, selkeästi muiden tarkkailusta nauttiva poni, johon ei kuitenkaan saa henkilökohtaista otetta sitten millään. (Hoksasin vasta puolivälissä tätä luonnetta et emänkin luonne on käsialaani. Ihmekös tuo et teksti vaikutti tutulta. )
Astrassa on jotain selittämätöntä. Rauhallinen, miltei ylimaallisen rauhallinen ponitamma tuntuu katselevan muita elollisia lajitovereistaan ihmisiin, pihapuiden linnuista kisavarikoiden koiriin huvittuneen uteliaana, vähän kuin ulkopuolisena tarkkailija. Samaan tapaan kuin intohimoinen taideharrastaja katselee taidegalleriaan ripustettuja teoksia, uteliaana, jotain kiehtovaa ja sykähdyttävää etsien. Astra itse edustaa tyyntä arvokkuutta, sen ilmeet, eleet ja reaktiot ovat hillittyjä, ja vaikka se tekeekin aina kaiken pyydetyn tammaa ei oikeasti tunnu kiinnostavan mikään muu kuin toisten edesottamusten tarkkaileminen.
Liikkeiden laadusta tai tamman teknisestä osaamisesta voisi kirjoittaa pienen esseen, tai kenties ylistyslaulun. Astra kuitenkin jättää niin ratsastajan kuin yleisön yleensä kylmäksi, ja vaikka kaikki onkin teknisesti virheetöntä, vaikutelma on sieluton ja muovinen, liike kaikessa virheettömyydessään jo aavistuksen staattista vailla riittävää rentoutta, vapautta. Pienet virheet, jotka huvittavaa kyllä yleensä lisäävät esityksen charmia korostaen huippukohtia, tuntuvat nekin omituisen laskelmoiduilta. Kaikkein pahinta kuitenkin on, ettei Astrasta ota selkoa, pitääkö se työnteosta vai ei. Raudikon selässä on käynyt useita tyyliltään poikkeavia ratsastajia, eikä kukaan ole saanut tammaan mitään kontaktia. Tarkkaa, täsmällistä apuihin vastaamista kyllä, ei koskaan kuolaimen puremista, kulmissa oikomista, mitään pientä tai suurta protestia, epämukavuuden osoitusta. Yksi mysteeri koko poni.
Jotain pientä tietysti huomaa, kuten Astran notkistumisen, herkistymisen verryttelyn aikana. Joskus, saadessaan laukata vapaammassa muodossa lapojaan auki, Astra on kuin vahingossa maistellut kuolaintaan tyytyväisen oloisena, hieman raottanut verhoa itsensä ja muun maailman välissä. Hetki tulee ja menee, Astra palaa omaksi, hankalasti luettavaksi itsekseen.
Mikäli ympärillä treenaa muita ratsukoita, Astraan tulee hieman eloa. Sen katse seuraa muita, joskus pääkin kääntyy perään, kallistuu hieman, mikäli tamma vaikkapa kävelee vapain ohjin tai seisoo paikoillaan. Kesken avotaivutuksen Astra ei rupea vilkuilemaan ohitse viuhuvien häntien perään, sen sijaan matkustamaan unohtunut ratsastaja tarjoaa ponille tilaisuuden henkilökohtaiseen päiväannokseen vinksahtanutta Avaraa Luontoaan.Rapsutukset sekä hellät sanat ovat raudikolle yhdentekeviä, ruokapalkkakaan ei motivoi. Astra kuitenkin oppi nuorena nopeasti, kuin itsestään millaista käytöstä siltä toivotaan ja mitä ratsastaja haluaa, tammalauman sosiaaliset suhdekuviotkin se hoksasi puolet muita junnuja nopeammin. ..ainoastaan jättääkseen kaiken sosiaalisen kanssakäymisen välistä, Astra kun eristää ihan itse itsensä muista asettuen aina sivummalle tarkastelemaan muiden elämää. Mikäs siinä, kerran tämä tulee tamman omasta aloitteesta; kukaan ei kiusaa Astraa, se on selkeästi tallihierarkiassa korkeassa asemassa.
Astran kaltaiset asiallisesti käyttäytyvät, rauhalliset ponit ovat tietysti helppoja käsitellä. Tämä ei sano yhtikäs mitään mihinkään, on helppo taluttaa, lastata, kuljettaa, madottaa ja rokottaa, kengittää, ihan vain hoitaa ja varustaa. Pyysit sitten oikean takasen nostamista, suun avaamista tai pientä peruutusaskelta, Astra tekee kuten pyydät. Ainoana poikkeuksena tamma ei todellakaan tule tarhan portille vastaan vaikka kuinka kutsuisit tai heiluttelisit herkkuämpäriä kuuloetäisyydellä.Aivan ihmeellinen poni, jollaista ei ennen ole tullut vastaan ja tuskin aivan heti tuleekaan. Tie miltä tähdeltä tämäkin on oikeasti kotoisin ja vain naamioitunut kovatasoiseksi kouluponiksi kuka tie mistä syystä. Astran kohdalla olen valmis uskomaan jo vähän tai vähän enemmän foliohatun askartelemista vaativia selityksiä.
-
@Lissu-T haha onpas jännä, kuvailit ponin ihmeellisen lähelle samalla tavalla kuin olin ite sen kuvitellut Toi eleettömyys/robottimaisuus jotenkin oli mullakin mielessä! Kiitos kovasti ihanasta luonteesta taas
-
@indy Elä viiti, että sattuikin kohilleen! Kiitos itsellesi, ja kiva et luonne kelpaa.
@Mari-H No onhan Kerttu ny ilmiselvä kultamussukka! Jos te muut kaipaatte oikein äidillistä luottoratsua, kysykää Kertusta varsaa.
Rauhallinen, äidillinen Kerttu rakastaa kaikkia. Omat varsansa se kasvatti esimerkillisesti, eikä se koskaan ajattanut muiden varsoja kauemmas, vaan päästi nekin nisilleen. Todennäköisesti tamma ottaisi orpovarsan avosylin vastaan, ilman kysymyksiä, hetkeäkään epäröimättä. Tallin muut tammat, joskus jopa Kerttua vanhemmat, hakevat vakaasta suomenhevosesta tukea sekä turvaa, minkä vuoksi Kerttu on ollut lukuisat kerrat mukana henkisenä tukena matkustamista jännittävän hevosen kaverina sekä vetohevosena vähän epävarmemmassa porukassa. Kukaan ei juokse Kertun ohitse, tamman ei tarvitse edes asettua poikkiteloin tielle, kaikki pysähtyvät kuitenkin raudikon lavan kohdalle kuin odottamaan lisäohjeita.
Toisten hevosten lisäksi Kerttu tuntuu huolehtivan myös ihmisistä, etenkin lapsista. Aikuistenkin perään raudikko katselee äidillisen tuntuisesti, jos ei muuten niin seuran vuoksi. Jos siivoat Kertun tarhaa sen ollessa siellä, tamma tulee varmasti lähelle tarkastamaan talikot sekä kottikärryt, nuuhkimaan hiuksiasi.
Vaikka Kerttu tarkkaileekin ympäristöään huolehtien muista, siitä ei ole tullut säpsyä, arkaa ufobongaria, joka lähtee lentoon pienistäkin rasahduksista. Luultavasti Kerttu ampaisee viimeisenä karkuun, pikkuasiat eivät tätä daamia hetkauta! Ei siis ihme, ettei arjessa tai juhlassakaan tule vastaan mitään, mikä saisi Kertun vapisemaan. Tamma on helppo käsitellä, ystävällinen kaikille, todella mutkaton kengittää, tarkastaa ja lääkitä. Talutettaessa vauhti pysyy verkkaisena ellei raudikolta erikseen pyydä reippaampaa askelta. Muiden hevosten ohittaessa postilaatikot silmät suurina pöristen, koko kroppa banaanimutkalle taipuneena Kerttu työntää turpansa laatikkoa vasten, tarttuu kanteen hampaillaan, näyttää kaikille, ettei moinen hökötys vahingoita ketään.Kertussa yhdistyvät opetusmestari, tädinkuljetin ja kilpahevonen. Kaiken tasoiset ratsastajat saavat Kertun kanssa työskennellessään oivalluksia sekä hyvän mielen, kuka mistäkin syystä. Arka ratsastaja saa rohkaisua, aloitteleva kärsivällisen, ymmärtäväisen hevosen, jonka kanssa opetella lajin saloja, kokeneempi ratsastaja taas hyvähermoisen, rohkean kilpakumppanin. Siitä pitkänä, matalana kävelevästä possujunan tähtipuksusta kun kuoriutuu varsin herkkä, ryhdikäs, osaava hevonen, jonka hieno käyntikin pääsee kunnolla oikeuksiinsa Kertun tosissaan pistäessä kaviota toisen eteen. Sillä se käynti on hieno, aivan ehdottomasti tamman paras askellaji ravin ja laukan ollessa enemmän tavanomaisia. Hypyissä Kertun selän käyttö jää hieman puutteelliseksi, jalkansa tamma nostaa hyvin, vaikkakin toisinaan vähän hitaanpuoleisesti.
Lajilla ei ole Kertulle itselleen väliä, se hyppää tukkeja yhtä mielellään kuin maneesiin kasattua muuria, hioo pohkeenväistöä yhtä mielellään kuin hyppää. Mihinkään tiukkoihin kurveihin Kerttu ei taivu, lähestymisiin pitää jättää tarpeeksi tilaa ettei tamma pelaa varman päälle ja kiellä. Kouluradoilla Kerttu ei ennakoi; vaikka nostaisit laukan kolmekymmentä kertaa saman tunnin aikana pilkulleen samassa paikassa, joudut aina nostamaan laukan itse. Korkeintaan ihan aloittelijoille tamma antaa vähän myönnytyksiä, muttei koskaan niin paljoa, että rehellisesti hoitaisi kaiken työn.Tämmöisten Kerttujen kanssa kelpaa kisata, käydä muualla valmennuksissa, näyttelyissä, ihan vaikka vain kylässä. Rauhallinen matkustaja, tyyni pahimmassakin melussa ja melskeessä, varma suorittaja hermojensa ja taitojensa puolesta. Joskus Kertun kanssa tulee lähdettyä lähitallien pikkukisoihin osin kannatuksen, osin sen hyvän mielen vuoksi, jonka Kertun kanssa aina saa.
-
@lissu-t iiihan täydellistä, kiitos Luonne pääsi heti sivuille
-
-
Ronda olis vailla luonnetta, jos tällanen puokkineiti inspiroi! Vaikka hän on vasta nuori, jos inspiroi niin saa kirjotella luonnetta ratsastaessakin. Ja ei tarvi mennä tuon kaavan mukaan mikä sivuilla on luonnekuvauksille, se on vaan itselle valmiiksi mallisivulla.
-
-
Kiitos @Juulia kauniista sanoistasi!
Pikku välihuuteluna, kirjoittelen seuraavan kerran aikaisintaan ensi tiistaina/keskiviikkona. Vanhemmista topaan ilmoitetuista on jo ideoita hautumassa.
-
Ylväät hienot vaateliaat koulutammat. @felissa n Elsissä on kaikesta haastavuudestaan huolimatta sitä jotain!
Hevosmiestaidot punnitaan Elsin kaltaisten hevosten kanssa. Ne kiltit, mukautuvat, jopa vähän turtuvat ratsastuskoulujen luottohevoset kestävät kaiken, ymmärtävät ja sietävät, jaksavat pahimpienkin alkeissirkusten jälkeen ilahtua työnteosta uuden alkeisryhmäsirkuksen kohdalla, vaikka olisivat päässeet hetken lepoon kokeneempien ryhmään. Elsi ei todellakaan ole edellä kuvailtuja hevosia. Oman arvonsa tunteva raudikko odottaa, vaatiikin, arvoistaan kohtelua kestämättä, ymmärtämättä, sietämättä ja jaksamatta oikeastaan mitään hyväksi katsomansa kohtelun ulkopuolelta. Mikäli ihmisen kehonkielestä löytyy ristiriitoja tamma lopettaa yhteistyön saman tien suostumatta edes kavioitaan lattiasta nostamaan. Ratsuna Elsi on vieläkin tarkempi, äärirehellinen peili ratsastajansa taidoista, istunnasta, kaikesta hyvästä ja korjattavasta. Kaikessa vaativuudessaankin raudikon kyky kietoa ihmiset kuvainnollisen pikkusormensa ympärille, vedellä oikeista naruista, on likimain naurettava osoittaen jälleen tamman harvinaislaatuisen älykkyyden. Jotenkin Elsin kanssa yrittää aina olla se paras versio itsestään, oli sitten pesemässä tammaa tai treenaamassa sulkutaivutuksia.
Sillä älykäs, viisas, Elsi on, äärettömän hieno monella tavalla. Vähän vanhana sieluna tamma jätti jo nuorena isoimmat pöllöilyt, ihmettelyt sekä rajojensa kokeilemiset välistä skipaten henkiset teinivuodet ja uraputken alun laskeutuen lähemmäs keski-ikää. Elsi tuntuu aina olleen hirvittävän varma itsestään, kaikesta mitä se tekee ja odottaa muiden tekevän, mikä osaltaan on tehnyt siitä tallihierarkian kuningattaren. Vain pahimmat rähinöitsijät asettuvat poikkiteloin Elsin kanssa, eivätkä kerran kokeilleet erehdy toistamaan virhettään.
Ihmisiltä Elsi odottaa käytöstapoja siinä missä lajitovereiltaankin. Mikäli talutat tammaa kerran narua epämääräisesti nykien hoputuskehotuksena, et muuten taluta toiste. Elsi ei yksinkertaisesti liiku, katsotaan uudestaan vuoden kuluttua. Jatkuva karsinassa ramppaaminen aiheuttaa raudikolle harmaita jouhia sekä tehokkaan pinnan kiristymisen, samaten toimissaan hosuva, epäjärjestelmällinen ihminen. Jos harjasit pään, et sinä siitä häntään siirry ja palaa sitten kyljille, asia kerrassaan ja jokin järjestys! Kavioiden puhdistus- tai kengitysjärjestys ei sentään ole kiveen hakattu. Reilulla, pehmeällä, hyvin hyvin huomioon ottavalla käytöksellä Elsikin pysyy suopealla mielellä saattaen suoda tutulle ihmiselle jopa hörähdyksen, tosin senkin vain erikoistapauksissa. Yksikään matolääke ei ole jäänyt antamatta, klippaus puolitiehen, loimi laittamatta tai hevonen lastaamatta.Ratsastajiensa suhteen Elsi heittäytyy rehellisen valikoivaksi. Tamma ei yksinkertaisesti ryhdy millekään aloittelevan tai edes jatkokurssilaisen kanssa; jos et pääse vaativa A -radasta läpi, todennäköisesti Elsi ei ryhdy edes velttoon käyntikehän kiertoon kanssasi. Kehonhallinnan on oltava kunnossa, apujen pehmeitä, täsmällisiä ja eleettömiä, istunnan ja ohjas- tai pohjeapujen ristiriidat ovat välitön punainen vaate. Matkustamistakin Elsi karsastaa, hän ei ole mikään leposohva!
Taitavankin, raudikolle mieluisen ratsastajan kanssa Elsi odottaa jatkuvaa kommunikaatiota. Se ei korjaa, siedä, taistele ratsastajansa puolesta, vaan hoitaa ainoastaan oman tonttinsa. Ylväästä puoliverisestä ei löydy pisaraakaan nöyryyttä, yhteistyötaidotkin katkeavat varsin pienestä. Mikäli olet vino, Elsikin on vino – niin kauan kuin suostuu vinona kulkemaan. Tämän hevosen kanssa huomaat jatkuvasti pienetkin kehityskohdat, toisaalta myös kaiken minkä teet oikein. Kaiken mennessä oikein Elsin upeat liikkeet, kokoamiskyky, lisäykset, harvinaisen korrektit piaffe ja passage, aivan kaikki pääsee oikeuksiinsa. Takaosa työntää, polkee alle, etuosa kevenee, yksikään raaja ei nyi, huido tai osu, kaikki on tarkan täsmällistä kuitenkaan lipsahtamatta muovisen kliinisen tylsän täydellisyyden puolelle. Parhaimmillaan Elsi onkin kür-ohjelmissa, vanhojen, ikonisten klassisen musiikin mestariteosten tahdissa tanssahdellessaan.Ja Elsihän tanssii, eläytyy, nauttii oikeasti joka ikisestä askeleesta ja liikkeestä, oli se sitten pysähdys tai piruetti. Toisista hevosista huomaa palon esteille, Elsin rakkaus kouluratsastukseen säteilee paitsi ratsastajalle, myös yleisöön saakka. Esiintymisjännitys jää tuntemattomaksi käsitteeksi, joskaan se lämpimin yleisölle flirttaileva esiintyjä Elsi ei ole. Ennemmin tamma on kuninkaallinen, joka kyllä huomaa rahvaan, hymyilee ja vilkuttaa, muttei todellakaan mene halailemaan. Kättely riittäköön Hänen Armoltaan.
-
-
@lissu-t Oi kiitos 🥹 Elsistä tuli juuri sellainen kuin se mun kuvitelmissakin oli ️
-
Pikku tilapäivitystä; tarkoitus on jatkaa näiden parissa, työt vain hidastavat harrastusta.
-
-
@Nerita n Laama on oikeastaan poni. Hämmentävin kotieläinpiha koskaan tämä Banzai Dressage! Jaa miten niin ei ole kotieläinpiha??
Laama, se omituinen eläin, joka muistuttaa lapsen piirrosta, josta ei ota selvää, kuvataanko tässä nyt kamelia vaiko villakoiraa. Ja suurella todennäköisyydellä ajattelet juuri nyt alpakkaa laaman sijasta. Tämä laama ei ole kliseenomainen syljeskelijä, eikä tämä kyllä ole laama alkuunkaan, vaan poni. Mukavan hämmentävää, eikös!
Lempinimestään huolimatta Laama ei ole kuormajuhta, terapia- tai seuraeläin, eikä siitä kyllä lapasvillojakaan saa. Komea, taitava kouluponi kaviolaamamme kyllä on! Ryhtiä, tarkkuutta, voimaa ja jäntevyyttä löytyy, kevyen pehmeää eleganssia sen sijaan joutuu vähän hakemaan. Laama kun, katsokaas, on sellainen itsensä Hyvin Vakavasti Ottava Kouluponi. Semmoinen, jonka ryhti menee liioittelussaan alakaulatreenin puolelle, kokoaminen on lyttyyn lyöty haitari ja lisäykset niin kiukkuista marssimista, että joskus ratsastajakin hämmentyy. Omasta mielestään Laama tekee kaiken aina oikein, ja miksei tekisi, hänhän yrittää aina parhaansa, ei, tekee parhaansa, oikeastaan on koko suorituksen selkäranka ratsastajan vain näyttäessä nätiltä!! Treenaaminen tuntuu olevan ponille yhä edelleen vieras käsite, vaikka se on tasan tarkkaan viettänyt useampia tunteja harjoitellen ja toistoja tehden kuin kokonaisia kouluratoja "kertasuoritus ja kotiin" -tyylillä tehden. Laaman kanssa onkin vaihdeltava tehtäviä usein, jotta poni ylipäätänsä tekee jotakin. Saman asian hiominen monta kertaa peräkkäin aiheuttaa suunnattoman tyrmistymisen lisäksi suunnatonta turhautumista, pään ylös nykimistä, jalan polkemista, jopa pientä pystyyn nousemisen tai pukittelemisen yritystä. Laaman maailmanjärjestys järkähtelee varsin herkästi tämän asian suhteen.
Monipuoliset, nopeasti vaihtelevat tehtävät, rataharjoitukset sekä tietysti runsas maastoilu (mieluusti koulutreenimaustein, terveisin Laama itse) pitävät orin mielen virkeänä, vastaanottavaisena samoille harjoituksille. Seuraava kampitettava ongelma onkin yliryhti yliyrittämisineen, nykivät liikeradat ja ponin ihan itse ylläpitämä kasaan lyöty kokoaminen. Laaman rentouttaminen sekä terveen, korrektin kokoamisen saavuttaminen vaatii taitoa aivan samalla tavoin kuin ponin pitäminen tyytyväisenä koko treenin ajan, kun ohjelmassa on muutakin kuin tehokas verryttely sekä koulurata.
Ongel.. anteeksi, kehitys- ja huomiokohtien lisäksi Laamasta löytyy tietenkin paljon kehuttavaa. Vaativa B -tasoinen, hienoliikkeinen, työnteosta oikeasti tykkäävä ja aivan varmasti itsestään kaiken antava. Hyvä ravi, hieno laukka, erityisen upea käynti. Vaikkei Laama toistoja siedäkään, noin muuten sillä on melkoiset hermot.Satuloinnit, shampoopesut, kengitys, klippaus, se saman pintelin kääriminen kolmatta kertaa kiinnitystarran mennessä aina eri linjaan muihin pinteleihin nähden – ei mitään ongelmia. Tallikäytökseltään Laama on täysi kymppi, se poni, jonka kanssa ei isommin tarvitse murehtia mitään. Toki täytyy muistaa kyseessä olevan ori, mutta perusväittämänä Laama on helppo, siivokäytöksinen mallikansalainen, jonka kanssa ei tarvitse keskustella korviin koskemisesta, kavioiden nostamisesta tai saako porteista kävellä omin lupineen. Lastaus ja kuljetus, sama juttu; menet ja teet, Laama on tyytyväisenä menossa mukana.
Kisapaikoilla ori aloittaa jo varikolla ryhtinsä ylikorostamisen tehdessään itsestään Suurta, Uljasta ja Mahtavaa. Onhan hän kulmakunnan kovin kouluratsu!! Käytöksensä puolesta Laama pysyy simppelinä, helppona kaverina, mutta sen rentouttaminen ratsain on hieman työläämpää. Palkitsevaa toki, mutta työläämpää.
-
@lissu-t oi kiitos ️ taattua laatua taas (en ainakaan toivonu et tosta lempinimestä otettais ilo irti)