Kirjoitan ilmaisia luonteita
-
Ai että harmittaa ko Keskustan suunnittelemattoman kosahduksen mukana meni kaiken asiakeskustelun mukana luonneprojektitopatkin, olisi ollut hauska selata aikaisempia tekstejä ja tarkistaa, onko tämä nyt kolmas vai neljäs topic. Ihan kuin sillä olisi mitään oikeaa väliä, mutta laiskalla on tapana luetella töitään ja olla tyytyväinen, ko joskus sai jotain aikaiseksi.
Kuten otsikko kertoo; kirjoitan ilmaisia luonteita. En lupaa mitään aikataulua enkä valitettavasti lupaa myöskään kirjoittaa jokaiselle ehdokkaalle, ihan väsymys-/vireystilan, inspiraation ja ajan suhteen mennään. Haen tällä myös potkua jo sovittuihin palkkateksteihin sekä opinnäytetyöhön, jonka kimppuun olen vihdoin ja viimein päässyt!! Johan nämä opinnot ovatkin venyneet, vaan en saakeli luovuttanut ja lopettanut koulua kesken. Hyvä minä, vaikka ny itteäni kehunkin (ja hyppäsin kovasti sivuraiteille).
En lupaa mitään tiettyä tyyliä tai pituutta, tulee mitä tulee. Voi tulla lyhkäisempää tai pidempää (tämä on mulle sellainen aika tavanomaisen mittainen teksti), ihan tämmöisiä järkäleitä tuskin kirjoitan. Käytän omistajanäkökulmaa siinä, missä vähän anonyymimpääkin kertojaääntä. Joskus luulen olevani hauska. Westernistä tai askellajipuolen jutuista en ymmärrä yhtikäs mitään, mutta olen utelias ja yritteliäs kokeilemaan ihan uusienki lajien kirjoittamista.
Eniten minua inspiroi saada vapaat kädet toteuttaa just sitä mitä mieleen pälkähtää hevosen sivuja tutkaillessa, mutta en ylenkatso toiveita hevosen persoonasta, jos sivuilla on jo valmiiksi jotakin tai sinulla on selkeä mielikuva mammanmussukasta tai ranttaliponista.Vaikka elän tälläkin kertaa kiitoksella, toivon, että laitatte hyvän kiertämään ja mieluiten täällä virtuaaliharrastuksen parissa. Toivon myös, että kerrot reippaasti, mikäli luonne ei ollut mieluisa. Paljon enemmän harmittaa saada kiitos ja huomata, ettei teksti koskaan päässytkään käyttöön asti.
-
Kokeilin raapustaa ja rustata, mutta ei lähtenyt. Ei kertakaikkiaan onnistunut, vaikka Muusa onkin aivan ihana virtuaalinen projektiheppa. En vaan saa sen luonnetekstistä kiinni, vaikka kaikki muu siinä inspiroikin. Sille siis saa kirjoittaa luonteen jos kiinnostelee!
Se, joka laittaa mulle ekana chat-viestin, saa ilmaisen valmennuksen!
-
Nyt kyllä kärkyn! Tämmöiselle toistaiseksi vielä varsaikäiselle saisi kirjoittaa luonteen, ihan aikuiselle hevoselle siis istuvan Tuollainen pieni tynkä on olemassa osviitaksi, muuten vapaat kädet Olisi hauska nähdä, millainen siitä aikuisena kasvaa, kun joku muu tekee vaihteeksi luonteen!
Vastavuoroinen hyväntekeväisyyteni onkin tuo tallien kehumistopic
-
No jösses! Haluisitkohan kirjottaa Munkille luonnerimpsun? Ton jo olemassaolevan luonnelausahduksen voi jättää unholaan, jos Munkista tulee jotain muuta mieleen, se on siellä sivulla vaan sitä varten, että kun joskus ite alkaisin kirjoittamaan, saisin jotain potkua tuosta lauseesta
Mä voin kirjoittaa ensimmäiselle halukkaalle päikkymerkinnän!- päikkymerkintä löysi itselleen ottajan -
Mites lähtis teksti kärryaasille? https://veera.sumuvuorten.net/pyokki/elaimet.php#aasi
-
Ensinnäkin pari sinulle!
Toiseksi: Kokeilen, jos toveria sattuisi inspaamaan tämä mainitsemani murheenkryyni, eli Armi. Kovin on ihana tamma ja moneen kertaan olen luonteen kirjoittamisen aloittanut tai yrittänyt aloittaa, mutta kun ei lähde niin ei vain lähde. Pitäis olla ne kuut ja tähdet oikeassa asennossa tämän kirjoittamista varten, mutta perhana kun eivät ne koskaan ole. Mieleni maisemissa tamma on vähän herkkäsieluinen, mutta todella kiltti. Näppärä ratsu, ei mitenkään superspesiaali, mutta omalla tavallaan oikein mainio. Jos kuitenkin heräsi itsellä toisenlaisia ajatuksia kyseisestä koniponista, saa ihan vapaasti tarinoida, tosin en ihan mitään lohikäärmettä tästä kullannupusta tahtoisi.
// Haastanpa samalla itseni kirjoittamaan pitkästä aikaa sukuselvityksiä! Laita chattiin viestiä, kaksi ensimmäistä saa ratsulleen sukuselvityksen!
-
Mahtaisiko Dina inspiroida? Mielessäni tamma on ollut (omasta mielestään) hyvinkin väärinymmärretty hienohelmatamma, joka motivoituu helposti työnteosta ja jostain pehmeän karvan alta löytyy myös lempeä puoli.
Ja jos jollakulla on tarvetta päiväkirjamerkinnälle tai valmennukselle (aika lailla kaikki lajit paitsi länkkä onnistuu) niin chattiin voi pistellä viestiä!
-
@hippu Tämmötteinen lähti päiväkahvien voimalla, toivottavasti tuli mieluinen!
Muusasta ei ollut laukkahevoseksi, vaikka sitä väkipakolla ja hampaat irvessä laukkahevosen muottiin yritettiinkin saada. Sukunsa puolesta punakarvainen täysiverinen oli luotu (no, jalostettu) laukkaamaan, mutta aina ei geenilotto mene veikatun rivin mukaisesti, vaikka kuinka piti olla ennalta sovittu ja peukaloitu läpihuutojuttu.
Täysiveristen tapaan Muusa on herkkä, joskin vähän sellaisella runollisella, henkisemmällä tavalla. Se sulkeutuu kuoreensa ihmisten tai toisten hevosten korottaessa ääntään, hämmentyy ja vähän ahdistuukin raipasta. Mikäli tamma ei ole aivan varma, kuinka reagoida tai se menee hämmennyksiin, vauhti hidastuu välittömästi. Myös silloin, kun ratsastaja koettaa vähän väkipakolla puskea hevosta eteenpäin. Muusa kaipaa rauhallisuutta, lempeyttä, silkkihansikkaita, ihmistä, joka saa sen houkuteltua ulos kuorestaan sekä löytämään vähän itsevarmuutta. Itsevarmuuden puute onkin täysiverisen suurin ongelma. Onneksi tamma ei ole kokonaan menettänyt uskoaan ihmisiin, vaikka vähän varautunut onkin.
Alkuun Muusa on herkästi huolestuneen näköinen, vähän jännittynytkin, kun joku uusi tai puolituttu käsittelee sitä. Raudikko saattaa säpsähtää äkkiliikkeitä sekä joitain yllättäviä ääniä (esimerkiksi vähän turhan kovalla äänellä päälle pamahtaa radiota), vaikkei tämä muutoin ääniherkkä olekaan. Suihkepullojen suhina, klippauskoneen hurina, kengitykseen kuuluvat äänet, kaivon kurlaus sekä muut tavanomaiset talliäänet eivät saa Muusaa säpsymään. Kiltti, kaikkeen tottunut hevonen on hyvä, ongelmaton käsitellä jokaisessa hoitotoimenpiteessä sekä aivan ihastuttava, koiramaisesti kiintyvä ystävä, kunhan keskinäinen luottamus löytyy.Askellajien säätely oli Muusalle hankalin juttu sen siirtyessä laukkaradoilta englantilaisiin ratsastuslajeihin. Vieläkin askellajeissa on hiomista, jotta keskikäynti on varmasti sitä keskikäyntiä ja lisätty ravi lisättyä ravia ja kokoaminen on varmasti kunnollista, mutta Muusa yrittää. Se on hyvin rehellinen, miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen hevonen, äärettömän yhteistyöhaluinen ja reipas – kunhan se van ymmärtää, mitä ihminen haluaa. Vähänkään epäselvät avut saavat raudikon empimään, hidastamaan, melkein polkemaan paikallaan, oli askellaji mikä tahansa. Myöskin kova käsi, terävät pohkeet ja sen sellaiset saavat täysiverisen sulkeutumaan kuoreensa, eikä työnteosta tule silloin mitään.
Tamma on perushyvä, osaava ratsu kaikkiin lajeihin. Hyppääjänä tamma on yllättävänkin rohkea, sitä ei tunnu huolettavan, vaikka johde olisi kuinka mielikuvituksellinen tai lähestyminen jäisi vähän lyhyeksi ja vinoksi. Hyppytyylissä on toki parannettavaa, muttei mitään niin räikeää virhettä, että Muusa olisi vaarassa teloa itsensä tai ratsastajansa tai kipeyttää itsensä hyppäämällä. Perushyvä tekniikka, kuten todettua. Koulupuolella tamma jää väistämättä puoliveristen ja laadukkaiden ponien varjoon liikkeidensä puolesta, mutta tarkkuudessa ja täsmällisyydessä Muusa loistaa. Kun raudikko tietää, mitä ratsastajansa haluaa, se tekee suurella sydämellä, parhaansa yrittäen, herkästi ja tarkasti apuihin reagoiden.Matkustaminen tai kilpailupaikkojen hälinä ei Muusaa hetkauta, ellei paikalle satu joku huutava ihminen. Sellaiset saavat tamman aina huolestuneeksi. Normaali, talliarjesta poikkeava kovaäänisempi puheensorina ja vilinä taas ei haittaa, sellaiseen tamma osaa suhtautua. Se ei myöskään jännitä esiintymistä, eikä toisaalta kyllä sytykään sille. Mikäli työskentely sujuu kotona, sujuu se yleisönkin edessä. Muusa tekee töitä aina ensisijaisesti ratsastajalleen, ei yleisölle.
-
Voi että ihana idea taas kerran! Jos estetamma inspaa, niin Gina voisi kaivata luonnetta
Meikäläinenkin voisi pistää hyvän kiertämään ja vaikka ekalle tätä uppaavalle piirrellä jonkun yksinkertasen taustattoman liikekuvan
-
@lissu-t
Oih ja voih! Sehän on aivan täydellinen Muusa. Kiitos ihan äärettömän paljon! Olet mielettömän hyvä kirjoittamaan, tekstejäsi on tosi kiva lukea. Ne niinsanotusti vievät aina mennessään. -
Meidän Kaukolle saa kirjotella, jos yhtään inspiroi. Valloittavaa ponienergiaa väliin..
-
Mullahan ois miljoona suokkia, mut en viitsi niitä laittaa, kun joku kerta niitä tuli vissii enempiki Mut mulla ois puokkiherra Bee, joka on aikapäiviä sit aikuistunut, mutta edelleen siellä on toi varsakuvaus. Saat täysin vapaat kädet tämän kanssa, toki ois ihan jees, ettei se nyt ihan hirveä tappajahevonen olis
-
@Hippu Kiitos itsellesi ihanasta, mieltä lämmittävästä palautteesta!
@viixi Poksautin Munkki-paran egon.
Munkki se sitten jaksaa kuvitella olevansa tallin kingi ja korskein koko maassa. Ei se ole. Kimon ego poksahtaa kuin ilmapallo neulan kosketuksesta, mikäli joku oikeasti itsevarma ori vähänkään katsoo tuimemmasta kohti, tai joku tamma (todennäköisesti erehdyksessä) vähänkään vastaa Munkin flirttiin.
Tässä tuli nyt puhkottua hannoverin uskottavuus ja maskuliinisuus samalla kertaa, mutta on tämä oikeasti kiva hevonen eikä edes mikään onneton orin yritys. Luulot vain ovat turhan suuret todellisuuteen nähden. Käsiteltäessä Munkki kyllä muistuttaa lapasta, sen verran hurja (not) se on. Semmoinen paikoillaan kiltisti seisova, suurin silmin ihmistä tapittava herranterttu, joka käyttäytyy joka tilanteessa hyvin. Vaikka saattaa höristä ja huhuilla tammojen perään, mutta sekään ei ikinä mene sellaiseksi testosteronihuuruissa hillumiseksi.
Tämän hoitaa vaikka juuri alkeiskurssin aloittanut lapsi. Oikeasti, siitä tammoille huhuilusta huolimatta. Munkin käsiteltävyyttä ei voi moittia, se on kiltti, leppoisa hevonen, joka ei tee numeroa niistäkään jutuista joista ei pidä (hyönteismyrkky, raspaus, matolääkitys; hyi se on pahaa), eikä myöskään hyöki iholle kiinni huomion tai herkkujen toivossa. Talutettaessa narun päässä saa olla vähän kokeneempi ihminen. Ei siksi, että Munkki tekisi jotain, vaan siksi, että se kovasti kuvittelee tekevänsä. Ori avaa turhankin herkästi ääntään muille oreille sekä tammoille, tanssahtelee noin puolitoista raviaskelta ennen kuin muistaa, ettei saa, ja menee sitten ihan lukkoon kun saa toiselta hevoselta verbaalisen tai edes elekielellä annetun kurinpalautuksen.Töitä tehdessään puoliverinen ilmapalloegomme onkin vähän toista maata. Ei Munkista mitään itsepäistä testosteronimörköä kuoriudu, mutta kuumuva, herkkä ja reaktiivinen se on, ei mikään lasten tai aloittelijoiden ratsu. Paitsi maastoillessa; jostain syystä tämä ei maastoreissuilla kuumu ollenkaan, edes silloin, kun saa luvan kanssa laukata kilpaa toisten hevosten kanssa pitkin peltoa.
Sileätreeneissä kierrosluvut nousevat vähän, hypätessä eniten. Munkki suhtautuu hyvin intohimoisesti työntekoon, etenkin hyppäämiseen, nauttien selvästi siitä mitä tekee. Kuumuminen onkin pääasiassa huonosti kanavoitua innokkuutta, jonka taitava ihminen saa kyllä muutettua fiksuksi liike-energiaksi. Munkin ratkaisu vähän kaikkeen, ylitsepursuavasta innosta epäselviin apuihin reagointiin, kun on lisätä vauhtia. Vauhti korjaa virheet ja sitä rataa, vaan kun ei korjaa.
Kunhan orin saa keskittymään, rentoutumaan ja kuuntelemaan puolipäättömän viipotuksen sijaan, hannover on kiva kaveri perus sileätyöskentelyyn sekä huippupari rataesteille. Ei tämä 160cm tuloksiaan ole Kinder-yllätyksistä saanut! Orilla on todella hyvä hyppytekniikka sekä omaa estesilmää, tasapainoa, ketteryyttä ja hyvät hermot. Lyhyet tai vinot lähestymiset eivät ole ongelma, pituusesteillä kimo venyy hienosti, jännittävät johteet eivät ole sen ihmeellisempiä kuin ne perustylsät suorat kannatintolpatkaan. Sarjaesteet sekä suhteutetut välit tuottavat eniten ongelmia, ja nekin vain silloin, jos hevonen ei ole täysin hanskassa; liian isoksi muuttunut laukka ja kuumuva hevonen eivät välttämättä mahdu sarjaan tai linjalle toivotulla tavalla, eikä Munkkikaan vauhdin hurmassa tajua käyttää esteälyään tavalliseen tapaan.Munkki on helppo lastata ja kuljettaa. Mahdolliselle seuralleen se tietenkin koettaa huudella, vaan on vastauksen saadessaan aina loppumatkan hyvin hiljaista poikaa. Kisapaikoilla tapahtuu aivan sama; kimo esiintyy alkuun niin korskean ylväänä tosiorina ettei mitään rajaa, mutta on äkkiä pupu pöksyssä.
Onneksi se itsevarmuus löytyy verryttelyissä sekä radalla. Yleisön edessä Munkki ottaa vielä herkemmin kierroksia kuin kotitreeneissä sekä valmennuksissa. Tällä tasolla ratsastajatkin ovat, tietenkin, sen verran taitavia, ettei fiksun työmoodin ja ratavauhdin ratsastaminen tuota mainittavia ongelmia. Munkki on kuitenkin aika yhteistyöhaluinen kaveri. -
@lissu-t Apua, aivan mahtava! Isoiso kiitos!
-
@alexiina-c Siltä varalta, ettet itse huomaa, mä tykkään kouluhevosista. Toivottavasti sinäkin pidät tästä minun näkemyksestäni Logon (aikuis)persoonasta!
"Logo on pikku prässäilijä. Se nousi omille jaloilleen heti ja vikkelästi,
ja on siitä lähtien ravaillut ympäriinsä rinta rottingilla kuin koko maailma olisi odottanut hänen saapumistaan.
Odotukset pienen oriin kohdalla ovatkin suuret, sillä erinomaisesta koulusuvusta
tulevana sen kanssa on tarkoitus tähdätä kouluratojen huipulle."Rinta on pysynyt rottingilla, ja Logo tuntuu olevan koko ajan vakuuttuneempi siitä, että kyllä, juuri häntä maailma on odottanut. Ja hän, hyvin armollinen kun on, suvaitsi saapua, antaa ihmisten muovata olemassa olevista kouluratsun aineksista, aihiosta, valmis kouluratsu. Sellaisen suurten areenoiden, vaikeiden luokkien korealiikkeinen katseenkääntäjä, ei mitään seurakisojen entistä suuruutta.
Logo lunasti kaikki sille asetetut odotukset, siitä ei ole epäilystäkään. Mitään helppoa joka harrastajan hevosta kirjavasta ei kasvanut, sen verran tällä on egoa, vahvaa tahtoa sekä vähän röyhkeyttäkin. Toisaalta myös rohkeutta sekä kylmähermoisuutta, kykyä toimia jännittävissäkin tilanteissa sekä paineen alla turhia arkailematta tai jännittymättä. Eikä se röyhkeyskään näy arjessa, jos Logolle ei anna tilaisuutta. Tämä herra jos joku vaatii rakkauden lisäksi rajoja, hyvin selkeät ja ehdottomat rajat, jousta ei jousteta piiruakaan. Arkoja käsittelijöitäkin Logo pompottaa miten mielii, koska näkee tilaisuuden tarttuen siihen saman tien.
Määrätietoinen, rauhallinen käytös sekä itsevarmuus kuitenkin riittävät. Logokin tuntuu rennommalta, kun ihminen kertoo, että nyt jalat nousevat lattiasta kavioiden puhdistusta tai kengitystä varten, suu avautuu kuolaimia varten yhtä nätisti kuin eilenkin eikä talutettaessa ollessa tehdä muuta kuin kävellään nätisti sinne, minne pyydetään. Tämähän on se potentiaalinen lapa edellä ihmisen ojaan puskeva, omille teilleen karkaava yhteistyöhaluton jästipää, joka ei tee mitään tai jos tekee, niin oman päänsä mukaan. Ne rajat, ne rajat, sekä käsittely, eikä Logon kanssa ole missään tilanteessa ongelmia.Jos joku niin tämä tobiano on luontainen liikkuja. Orin liikemekaniikasta ei löydy moitteen sijaa; liike on paitsi tervettä, myös näyttävää. Ei yhtään melomisen tai kannoille takomisen häivääkään, ravin tahti on mitä pitää, etuosa ei kauho päättömästi.. Ja kaikki se hyvä, jota Logon liikkumisessa on aina ollut, pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa ratsastettaessa.
Ryhdikäs, tasainen ja tasapainoinen, vahva ja herkkä. Välillä korostetusti; Logo protestoi herkästi kovia, teräviä apuja heittäytyen itsekin kovaksi jyräksi. Pehmein avun puoliverinen pysyy itsekin pehmeänä ja joustavana, vastaanottavaisena. Nöyrä olisi turhan optimistinen adjektiivin, kirjava on ennemminkin yhteistyökykyinen. Yhteistyöhaluinen, kunhan henkilökemiat sekä ratsastajan ratsastustyyli sopivat orin mielenmaisemaan sekä herkkyyteen.Ratsastajan täyttäessä orin korkeat kriteerit Logo on juuri niin hieno kouluhevonen kuin sen haaveiltiinkin olevan. Osaa tämä hypätäkin ihan kelpo tekniikalla muutakin kuin maahan kaivettuja ristikoita, mutta enemmän se on sellaista perushyvää perustason työskentelyä, vieläpä ilman isompaa tunteen paloa. Logon lahjat sekä mielenkiinto ovat kouluratsastuksen saloissa, avotaivutuksissa, sarjavaihdoissa ja pirueteissa. Mitä vaativampi tehtävä, vaativampi rata, sen enemmän ori tuntuu innostuvan. Tästä hän pitää, tämän hän osaa, ja jos ei osaa, sehän on ihmisen moka ja vaatii välittömän korjausliikkeen! Toisinaan Logo sortuu liikasuorittamiseen, kokoaminen lipsahtaa virkkuukoukuksi tai peruutus tapahtuu nykien suorin jaloin. Liikakauhovaan etuosaan tobiano ei ole sortunut, sen yliyrittäminen on toisenlaista.
Muutoin rauhallisena matkustaja Logo antaa kyllä kuulua, mikäli heinät loppuvat, tai matkaseura on totaalisen vastenmielinen törppö. Voimakas kuopiminen sekä jokunen napakka potku tuntuvat niin rekan ohjaamoon kuin trailerin vetoautoon, eikä Logo epäröi pistää pohjamattoa silpuksi, ellei heinätarjoilu rupea pelaamaan. Orilevy yleensä riittää pitämään Logon tyytyväisenä, vaikka kanssamatkustaja olisikin pölvästi.
Kilpailupaikoilla kirjava kasvaa kokoa ollen kuin kissa pistoksissa, hieman jännittyneenä. Joskin sillä odottavalla, hyvällä tavalla; joko pääsee verryttelemään, joko radalle, missä yleisö, tuomarit, kirkuvat fanit ja median edustajat? Logo on omasta mielestään tähti, eikä sen polleaegoinen itsevarma kuvitelma ole järin kaukana totuudesta. Tämä on upea, hyvähermoinen kilpahevonen, jonka kohdalla kaikki jalostukselliset palikat tuntuvat osuneen kohdilleen kilparatsun ominaisuuksia ajatellessa. Kapasiteetista karismaan. -
Jos innostaa, niin Keijulle saa kirjoitella luonnetta. Ihan vapaat kädet saa, sun tekstit on niin mahtavia et odotan vaan innolla jos jotain teet
Ja jotta saisin omia sormia vauhtiin, niin voisin jollekin kirjoitella pk-merkinnän/valmennuksen. Vaikka ekalle joka kerkee laittamaan yv!Tekstin ottaja löytynyt -
@lissu-t Tämä oli päivän paras juttu. Paisuva kiitos loistavasta luonteesta
-
@Alexiina-C Elä ny ko minä punastun.
@veerar Näkyi lähtevän ko nuoriso sähköpotkulaudalla.
Ovat muuten ihan vihoviimeisiä kapistuksia. #minäkömukavanhaAasi ei ole ihmisille juttu eikä mikään, kyllähän me nyt tiedämme, mikä aasi on. Osa hevosista kuitenkin katsoo Turri-parkaa kieroon saattaen ihan väistää ja säpsyä, etenkin aasin melkoisen kovaa, kantavaa ääntä. Suurin osa kyllä tottuu eikä mahdollisen alkujärkytyksen jälkeen ole millänsäkään pitkäkorvasta, satunnaisille tuttavuuksille Turri aiheuttaa enemmän sydämentykytyksiä sekä samanlaista töllistelyä, mitä erinäiset nähtävyydet kokevat turistilaumojen osalta.
Kliseinen mielikuva itsepäisestä, uppiniskaisesta aasista ei pidä paikkaansa ainakaan Turrin kohdalla. Ori on kyllä omanarvontuntoinen eikä suostu ihan mihin tahansa, mutta asiallisesti käsiteltynä (minkä pitäisi olla lähtökohta sekä oletus jokaisen eläimen kohdalla) kirjava toimii kuin ajatus. Se on kiltti, lupsakka, stressistä ja huolista vapaa kaveri, hyvin mutkaton käsiteltävä jokaisessa tilanteessa. Turri pitää huomiosta, oli se sitten harjailua, rapsuttelemista tai vaikka klipattavana olemista, eikä tätä koskaan ole haitannut päätyä jonkun halailtavaksi, kaikkea muuta. Joku kotieläinpiha voisi saada Turrista oikein kunnon PR-maskotin, niin hyväkäytöksinen ja sosiaalinen tämä on. Kaikki sujuu, kavioiden vuolu ei ole sen tympeämpää kuin kunnon harjaushetki, raspaus sujuu samalla vaivattomuudella kuin varustaminen, talutettaessa Turri toimii paremmin kuin pari tämän kylän koiraa, vaikka omaani kehunkin. Huoleton kuljetettava, helppo lastata, se matkakaveri, joka rauhoittaa muita pelkällä läsnäolollaan. (Kunhan mahdollisesta aasikummastelusta on päästy yli.)
Turri on hyväsuinen, eteenpäinpyrkivä ajettava, joka tekee mielellään töitä niin valjakkoajon, ”humputtelukärryttelyn” kuin vaikka simppelin työajon parissa. Tämän kanssa voi hakea joulukuusen kotiin tai pistää jonkun sopivan kokoisen auran / niittokoneen perään, eikä aasi pitkää korvaansa lotkauta, rennon lupsakka rautahermo kun on. Hyvän hermorakenteensa sekä rauhallisuutensa lisäksi kirjava saa kiitosta asenteestaan sekä rentoudestaan; Turri ei tunnu jännittävän tai jännittyvän ikinä, korkeintaan jonkin lihasjumin myötä. Kilpailuissa aasi pysyy yhtä viilipyttynä kuin kotonakin, se ei säpsy katolta tippuvan lumen ryminää tai kiimassa mouruavan kissan kieltämättä karun kuuloista mourua. Sateenvarjot eivät hetkauta, postilaatikot ohitetaan asiallisesti, tuomarin korea kukkahattu on päähine siinä missä tavallinen pipokin.
Parhaimmillaan Turri on maratonilla. Kestävä, varmajalkainen aasi nauttii erityisesti vedessä olevista estealueista; veden pärskyttely on hauskaa, sitä voisi tehdä enemmänkin, jos ei pitäisi siirtyä seuraavalle estealueelle. -
oman muistikuvan mukaan ei taija olla nyt hepoa kelle tulisin toivomaan luonnetta mutta parkkeeraan ihteni tähän fiilistelemään näitä ️ ja ilmotan siitä koska a) saan ilmot ja nään varmasti uudet tekstit b) ihana että jaksat kirjoitella ja ilahduttaa meitä kanssaharrastajia luomuksillas!!
-
@laura Ihana (ja imartelevaa!) kuulla, että näitä jaksaa lueskella ja fiilistellä ihan muuten vain.
@nerita Tein tämmösen. Ei tullu Helinää eikä soi Rybakin Fairytale.
Tämä tuhkimotarina on lasikenkien ja lumotun kurpitsan sijaan ennemmin puhkikulutettuja lenkkareita sekä nakkikioskin mättölautanen kaikilla mausteilla. Keijusta puuttuu kaikki stereotyyppisesti tammamaiseksi mielletty diivailu ja oikuttelevaisuus. Ennemminkin tämä on sellainen rento ja rempseä, vähän raisu kuralätäköissä ja metsissä rymyäjä, toisinaan jo uhkarohkea uskalikko ja seikkailija, muiden hevosten kanssa leikkiessään (tämä leikkii edelleen, toisin kuin moni aikuinen tamma) vähän raisu. Sellainen, jonka ihmisvastinetta joku boomeri voisi kutsua poikatytöksi eikä ollenkaan positiivisessa mielessä.
Vaan mepä sanomme kimoamme poikatyttötammaksi kaikella rakkaudella sekä suurella ylpeydellä! Keiju on hurjan hieno hevonen ja persoona, hieno työkaveri ja täydellinen omana itsenään.
Harjaa saa käyttää ronskimmin, ja paras valinta on pakin jäykkäharjaksisin kapine (joka on saattanut olla edellisessä elämässään juuriharja ja eksynyt harjapakkiin vahingossa). Keiju ei välitä mistään pikkuhiplaamisesta, harjaa käytetään kunnolla tai jätetään välistä. Tämä on aika mutkaton, helppo hoitaa, mitään diivailuja tai oikkuja ei ole, loimituksen tai kengityksen suhteen ei tarvita vippaskonsteja, matolääke ja muutkin lääkkeet katoavat Keijun suuhun kitinöittä, eläinlääkäri saa tehdä kaiken taivutuskokeista raspauksiin ilman Keijun puolelta tulevia protesteja..
Hannovertamma kävelee melko reippain askelin kuitenkaan kiirehtimättä. Lastaussillan alla ei asusta hevosia syöviä peikkoja, eikä traileri tai rekka ole ahdistuskohtauksen aiheuttava eristysselli. Keiju lastautuu ongelmitta ja matkustaa hyvin hiljaisesti, oloonsa tyytyväisenä. Tämän kanssa reissaa yksinäänkin, eivätkä kiirelähdötkään aiheuta päänvaivaa.Virta ja menohalut eivät lopu tältä Duracell-pupulta kesken, patterit lienevät vähän peukaloitua mallia. Koulujutut ovat Keijun makuun vähän tylsiä, vaikka niissäkin saa laukata. Pieni pitkästyminen ei kuitenkaan näy kuin hieman hiipuvassa vauhdissa, tamma ei ryhdy keksimään omia askelkuvioitaan, venkoilemaan apuja vastaan tai mitään sellaista. Koulutreenit sujuvat sulassa sovussa, ja puomien lisääminen nostaa Keijun kiinnostusta saman tien. Vaikka ne olisivat ihan simppelit suoran linjan ravi- tai laukkapuomit.
Hypätessä potkua sekä menohaluja on enemmän. Joka tilanteessa ratsastajansa hyppysissä pysyvä hannover kyllä mielellään menee jouhet putkella (Keijuhan on maastolaukkakilpailuiden epävirallinen tallimestari jo toista vuotta peräkkäin), mutta katsokaas, kun kimolla on ajatus mukana touhussaan. Se tietää, ettei hyppäämisestä tule mitään ilman kontrollia, vauhdin säätelyä. Lenkkarit juostaan kyllä puhki, mutta fiksusti.Terävä, vahva ponnistus, erityisen hyvä etujalkojen tekniikka sekä kelpo takajalkatekniikka (saisivat nousta hivenen nopeammin vähän ylemmäs), hyvä selän käyttö. Nopea, tasapainoinen hyppy, ei ongelmia minkään estetyypin kanssa, pitkä vesi menee siinä missä muuri ja kolmoissarja miltei yhtä vaivattomasti kuin perusokseri. Erikoisesteet tai kilpailusponsorien ylilyödyt erikoisjohteet aiheuttavat lähinnä korvahörön ja pari katsetta; Keiju hyppää kyllä ihan kaiken mitä eteen tulee, kävi se haistelemassa esteitä alkuun tai ei. Eikä Keijun kanssa kyllä turhan lähelle esteitä kannata mennä ihmettelemään, varomaton ratsastaja nimittäin huomaa nopeasti kimon ammattimaisuuden loppuvan koristekukkien kohdalla. Keiju maistelee vaikka muovikukkia, mikäli silmä välttää.
Keiju tekee myös äärettömän mielellään töitä, kotona, vieraissa paikoissa, kilpailuissa. Se on herkkä ja reaktiivinen sillä tavalla kuin ammattiratsastaja 160cm ratojen hevosen haluaakin olevan, rohkea ja hyvähermoinen, suoritukseen sekä ratsastajaan keskittyvä tiimipelaaja.