Kirjoitan ilmaisia luonteita
-
@lissu-t ei vitsit miten mahtava pääsi jo sivuillekin asti. Kiitos tuhannesti tästä!
-
Apua! Tää on ihana!
Jos aikaa ja innostusta on, niin Perri ottaa mielellään luonteen vastaan. Meillä on pian edessä VVJ-laatuarvostelu, niin voisi sitten hyvin tavoitella sitä ykköspalkintoa.
-
-
Urbaanilegendan mukaan kirjoitan myös itselleni. Sanokaa "hei" Uuville.
@alva Gina on ihan selkeä tyyli-ikoni, joten alahan ottaa instakuvia seuraavista satulahuopaostoksista, jotta muut pääsevät kopioimaan teitä.
Gina näyttää tyylikkään hienostuneelta, sen voi helposti kuvitella ihmisnaiseksi, jonka arkiasutkin päätyvät muotiartikkeleihin ja joka näyttää tavattoman upealta hattu päässään (siinä missä itse kokee itsensä typerän näköiseksi mikä tahansa päähine päässään). Lempeä, korrektikäytöksinen raudikko tulee toimeen niin ihmisten kuin muiden hevosten kanssa; mikäli tammaporukassa on jotain suukopua tai hierarkiakahinaa, Gina ei sitä aloittanut eikä yleensä ole mukana koko sopassa, vaan seuraa touhua sivummalta.
Mukavasti täyttä verta, laadukkaat askellajit, räjähtävä ponnistusvoima, erinomainen hyppy ilman osumista. Valtava imu esteelle sekä eteenpäinpyrkimystä pienen tallillisen verran vailla pienintäkään kuumumista, räiskähtelemistä tai pyrkimystä päättää vauhtia itse. Gina kyllä kykenisi vauhdin säätelyyn sekä ponnistuspaikkojen arvioimiseen, se näytti jo varhain irtohypytettäessä olevansa hyvin älykäs mitä esteisiin tulee. Mukavan herkkä ja notkea, vähän kissamaisen oloinen; tämmöiset hevoset tekevät niitä sanonnan mukaisia kolikon päällä kääntymisiä ja selviytyvät hypyistä, jotka uskaliaan reittivalinnan tai virhearvion vuoksi väärästä kohdasta lähteneestä ponnistuksen vuoksi saavat yleisön haukkomaan henkeään.
Pituusesteet sekä erilaiset erikoisemmat esteet trippelistä sianselkään ja pitkästä vedestä viuhkaan ovat Ginan lemppareita, tavan pystyesteet nyt ovat sellaisia lämmittelyjuttuja. Tamma ei kuitenkaan viisaana hevosena ota yhtäkään hyppyä tai estettä (tai sileätreenin liikettä) itsestäänselvyytenä, jonka voi lipsutella puolivaloin. Kaikkeen kunnolla keskittyvä raudikko ottaa työnsä sopivan vakavasti kuitenkaan pingottamatta tai suuttumatta, jos ja kun puomikosketuksia joskus tulee tai samaa tehtävää hiotaan pidempi pätkä. Pehmeä, kevyin avuin toimiva, luonnostaan ryhdikäs hevonen, lempeytensä vuoksi välillä turhankin ymmärtäväinen ratsastajan virheitä kohtaan. Täyttyy se Ginankin mitta, hitaasti, mutta täyttyy, kun ja mittarista loppuvat lukemat tamma tekeekin täysstopin suostumatta enää minkään näköiseen yhteistyöhön mittansa täyttäneen ratsastajan kanssa.Hoitotilanteissa raudikko taas ei sydämistä, vaikka sitä vetelisi turvan tuntokarvoista tai huuhtelisi hännänalusta turhan kylmällä vedellä. Lempeä tamma katselee vähän kaikkia kuin emä varsaansa, ja tämä onkin melko äidillinen hevonen. Gina varmasti adoptoisi orpovarsan, mikäli sitä keinoemätoimintaan tarjottaisiin. Ihan niin varsahurahtanut tämä ei kuitenkaan ole, että koettaisi omia laidunkavereidensa jälkikasvun. Gina kuitenkin mielellään touhuaa varsojen kanssa kuin mikäkin innokas hoitotäti.
Hammasraspi ei tympäise, pesupaikka ei pelota, trailerissa on ihan kivaa, kengittäjä on kaveri, melassivesi maukasta, korviin saa koskea, lääkkeetkin menevät alas vaikka maistuvat aivan kammottavilta.. Gina on helppo, yksinkertaisesti. Niin helppo, että vähänkään väsyneempänä sitä jää pohtimaan, veikö tamman varmasti pihalle, tuliko siltä putsattua kaviot ja mitattua lämpö ja niin edelleen.Kaikki tapahtumat valmennuksista kilpailuihin ovat paikka esitellä sekä tyylitajuaan että osaamistaan, ja Ginan kaltainen nelijalkainen tyyli-ikoni onkin kuin kala vedessä suurissakin tapahtumissa. Eikä pahoita mieltään, vaikka katsomossa olisikin vain surevia omaisia ja hekin siksi, että siinä on lämpimämpää kuin pihalla. Gina nautiskelee parrasvaloista. Ainahan hyppääminen on kivaa, mutta kilpailutunnelma, jokaista hyppyä jännittävä yleisö – se vasta on elämää!
-
@lissu-t Kiitos ihan sikana! Vai aasina..? Turripurri kiittää ja kumartaa - mä en osannu itse luoda tolle kaverille luonnetta ollenkaan, mut tää kuulostaa ihan meidän aasilta
-
@lissu-t Voihan ihana tyyli-ikoni!! Kiitos kovasti, osui luonne ihan nappiin
-
Assin luonne ei ole oikein ottaut onnistuakseen joten saa ottaa koppia jos kiinnostaa Melko kipakoista vanhemmista tuleva rimanalittaja kyseessä: suku täynnä palkittujakin GP-hevosia mutta tämä se vaan näyttäisi jumittuneen kansallisten luokkien alapuolelle monen sattuman summana.
Voin kokeilla kirjoittaa muutaman sukulaisen sukuselvityksen ratsukäytössä olevalle hevoselle tai ponille (näyttö) ensimmäiselle chatissa huikkaajalle!
-
Voi kun sä vaan aina jaksat
Berry on nuori koulutamman alku ja voisi itselleen kaipailla jotain mistä tunnistaa luonnetta, kun itse en vaan ole saanut aikaiseksi. Ota ihan vaan vapaat kädet, mikä vaan inspiroi! Isä on superihanaunelmaori ja emä sitten sitä tunnettua nirppanokkaa, ja näitä saa käyttää apuna tai sitten heittää omenan kauaksi puusta Mikä vaan inspaa
-
@kaius Assista tuli vähän erilainen
nuori, toivottavasti ei liian erilainen.Vaikka vanhemmat valikoisi kuinka tarkasti käyttäen lukemattomia tunteja emä- ja isälinjan sekä niiden tuottamien hevosten analysointiin, lopputulos ei läheskään aina ole sitä mitä ihminen tilaa. Luonto ja geenit eivät toimi sillä tavalla, vaikka miten todennäköisyyslaskelmia pyörittelisi. Assistakin toivottiin ja odotettiin Grand Prix -ratsua, vaan ei se kapasiteetti toivomalla kasvanut.
Assin olemusta leimaa välinpitämättömyys, tamma ei tunnu korvaansa lotkauttavan oikein millekään. Toisinaan se on autuaan kuuro paitsi puheelle, myös kosketukselle; kaviot eivät välttämättä irtoa lattiasta tai huulet erkane toisistaan, vaikka ihminen kuinka pyytäisi tai komentaisi. Mikäli kirjavaa ei kiinnosta, se ei tottele, ei tee, ei vaikka miten yrittäisi hyvällä vähän joka koulutuskunnan oppeja käyttäen. Mutta pakkohan se jalka on nostaa, jotta puoliksi irtonainen, vääntyneen naulan vuoksi ontuman aiheuttanut kenkä saadaan pois, eikä hampaita voi jättää raspaamatta vain siksi, ettei arvon tamma tänään halua avata suutansa.
Suurimman osan ajasta Assi kyllä käyttäytyy esimerkillisesti. Välinpitämättömästi, isommin kontaktia ottamatta tai minkään sortin kiinnostusta osoittamatta, mutta käyttäytyy kuitenkin. Tamma ei arastele kaivonkansia tai klippauskonetta, ärsyynny satulavyöstä tai loimikankaan kahinasta. Periaatteessa (sekä kaikeksi onneksi yleensä myös käytännössä) kaikki sujuu helposti. Sitten on niitä päiviä, joina Assi sanoo kaikki yhteistyösopimukset irti hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti. Koskaan tamma ei ole purrut tai edes näykkinyt, nykinyt jalkaansa tai nojannut vaikkapa kengittäjään tai uhitellut millään tavalla. Assin protestit ovat hyvin rauhallisia ja miltei tylyjä, niin perusteellisesti se jättää ihmisen huomiotta. Eikä se kuitenkaan kävele ylitse vaikkapa karsinan oven auetessa, vaan seisoo karsinassaan suostumatta liikkumaan ollenkaan.Ratsunakin kirjava puoliverinen tekee melko ailahtelevia suorituksia. Peruspalikat ovat paikoillaan; Assilla on melko hyvät, liikevirheettömät askellajit, hyvä ryhti sekä työntö takaa. Tamma kantaa itsensä hyvin, ei koeta saada ihmistä kannattelemaan päätään tai juoksentele alakaula pullottaen selkä notkolla ja takaosa edelleen tallissa ympäriinsä heti vähänkään kovemman pidätteen myötä. Grand Prix -ratsua tästä ei tullut, omalla tasollaan kuitenkin ihan vakuuttava, vaaditut liikkeet tasaisen hyvin suorittava hevonen.
Jolla on päiviä, joina liikkuminen ei kuulu hevosen sanavarastoon ollenkaan. Mikäli jo tallin puolella oli hankaluuksia saada Assi liikkeelle tai tekemään mitään, hyvin todennäköisesti myös treenaaminen tietää hikeä sekä kyyneliä. Varusteet ovat sopivat, ruokinta analyysien ja laskelmien puolesta kunnossa, eläinlääkäri ei ole löytänyt vikaa; Assi vain on tämmöinen. Jos sitä ei kiinnosta, se ei tee. Eikä tälle kiinnostuksen puutteelle ole mitään kaavaa. Sehän olisikin liian helppoa.
Ratsastajansa avuista tarkkana hevosena Assi ei tee mitään, mikäli kokee pyynnön vähänkään epäselväksi. Kirjava reagoi tarkasti ja täsmällisesti (siis silloin, kun sitä sattuu huvittamaan), ei askeleen-kahden viiveellä. Ikinä. Eteenpäinpyrkimys on hyvä silloin kun sitä on. Nöyryyttä tammassa ei ole tippaakaan, satunnaisia kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja sentään. Erilaiset väistöt sekä taivutukset keräävät yleensä suurimmat kiitokset valmentajilta sekä koulutuomareilta, tamma itse tuntuu tykästyneen lisättyjen askellajien esittämiseen.Joko tamma kävelee kyytiin nätisti tai on se toista tuntia lastattava yleinen ihmettelyn aihe. Assi ei hypi pystyyn, peruuta kesken rampin nousun tai mitään sellaista, se vaan seisahtuu paikoilleen kääntäen katseensa sekä korvansa pois taluttajastaan sekä kuljetusvälineestä, johon sitä oltiin taluttamassa. Matkustaminen ei Assia stressaa; tämä(kin) on asioita, joihin kirjava suhtautuu täydellisellä välinpitämättömyydellä.
Niin on yleisön edessä esiintyminenkin. Assin olemuksessa, käsiteltävyydessä tai ratsastettavuudessa ei ole mitään eroa kotiolojen tai suurtenkaan kisojen välillä. Esiintyjän elkeitä ei löydy, toisaalta ramppikuumekin on jättänyt tamman rauhaan. -
@lissu-t Eikä miten ihana Etenkin toi ratsastuskohta on aivan sellanen kuin miksi tän kuvittelinkin, kiitos!
-
@Kaius Ihanaa, että tuli mieluinen!
@perho Inspiroihan Dina, tämmöiseen hyvin.. Susirajamaiseen lähestymiseen.
Joku voisi luonnehtia Dinaa ärsyttäväksi itsekeskeiseksi minäminä-nykynuoreksi, joka poimii rusinat pullasta sekä kuorii kermat kakun päältä. "Minulla on oikeuksia!1!11" raikaa joka somekanavan täydeltä, mutta joka ikinen oikeuden mukana tuleva velvollisuus lasketaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, ei, vaan ihan hyökkäykseksi. Maalittamista! Cancel tallimestari ihan välittömästi, ja hevostenhoitaja myös, heinät jaettiin hitaammin kuin eilen ja sääkin on aivan hanurista!!
Selkosuomeksi Dina on ihan uskomattoman rasittava. Sellainen "tamma isolla T:llä", ja just sillä äänensävyllä lausuttuna, että tässä nyt kierretään totuutta sekä höynäytetään hyväuskoisempaa. Hienohelmainen friisiläistamma on ylvään, elegantin näköinen, komealiikkeinen ja kaikin puolin näyttävä tapaus. Mutta myös kuuluva. Hyvin kuuluva. Dina vinkuu, kiljuu, kuopii ja tömistelee harva se päivä osoittaessaan mieltään milloin mistäkin, yleensä aivan naurettavista asioista, jotka eivät haittaa kenenkään muun elämää. Mikäli ruoka- tai juoma-astiassa on vähänkään jotain epämääräistä (eli ihan tavan pikku heinäroskaa tai vastaavaa), niin Dina ei pysty eikä kykene, syömättä ja juomatta jää, mikä varmasti oli tarkoituskin! Näännyttää hänet nälkään! Lempiesimerkkini on eräs kevätpäivä, jona Dina ihan itse nosteli päiväheinänsä tarhansa vesisaaviin aloittaen sen jälkeen kiljunnan sekä mielensäpahoittamisdraamansa, kun sekä vesi, että heinät olivat auttamattoman pilalla.
Että sellainen.. tapaus. Ja tätähän pitää käsitellä silkkihansikkain juuri oikeassa mielentilassa mieluiten rauhallisen jousikonsertin tahdissa, muuten ei hyvä heilu. Vahvamielipiteinen friisiläinen voi kiukutella, ja kiukutteleekin, ihan mistä tahansa, vaikka osaisi myös käyttäytyä. Dina ei pelkää mitään, mutta kun ahistaa. Onko pakko pitää jalkoja ylhäällä kengityksen ajan? (Ei, siihen on se teline, joka on paras keksintö ikinä tämmöisen kanssa.) Eikö taluttajan voi ihan hyvin jyrätä, mikäli kävelysuunta tai -vauhti ei miellytä? (Ei, ei voi.) Ja lastaussillallehan voi pysähtyä katselemaan valtakuntaansa, se on ihmisen vika, jos puolen tunnin tuumaustauko sotkee aikataulut!Dina liikkuu luonnostaan melko korkein, ilmavin liikkein. Askel on pitkä ja tahdikas, virheliikkeitä ei ole, eteenpäinpyrkimys on loistava. Mutta puuttuu. Toki tamma on tarkka saamistaan avusta, hyvin herkkä sekä reaktioissaan välillä hyvinkin terävä. Silti mitään ”muttia” ei ole, Dina yksinkertaisesti pitää työnteosta ja on niin helppo motivoida, ettei tätä uskoisi samaksi talliarjen väärinymmärretyksi hienohelmaksi. (Kentälläkään ei tosin saa olla liejua tai isoja lätäköitä, hyhhyh.)
Liikkeistä näennäisen simppelit pysähdys sekä peruutus ovat olleet suurimmat kompastuskivet; onko takaosa kunnolla alla, lähteekö peruutus oikealla jalalla, miten jalat olivat pysähdyksessä? Sen sijaan laukanvaihdot friisiläinen on aina tehnyt puhtaasti ja vaivattomasti, kuin ei elämässään muuta olisikaan tehnyt kuin vaihtanut laukkoja. Vaikkei tamma vaativa B -tasoa korkeammalle ylläkään, niin laukanvaihtoja se tekee peräkkäin vaikka Grand Prix -luokkien minimin. Muutenkin tamma on yritteliäs, sisukaskin, eikä vedä samalla tavalla hernettä nenään töitä tehdessään kuin mitä käsiteltäessä. Uuden opetteleminen sekä vanhojen taitojen hiominen tuntuu olevan tummalle kaunokaiselle pelkästään hauskaa, vaikka sitä herkästi kuvittelisi Dinan kaltaisen hevosen ottavan jokaisesta korjausliikkeestä tai mukavuusalueelta poistumisen nokkiinsa.
Huomaat kyllä, jos et tule juttuun Dinan kanssa. Tamma tekee rentona, tyytyväisenä töitä hyväksi kokemansa ratsastajan kanssa, jännittyy saman tien vähänkään epäselvistä avuista ja turhan kova pidäte tai terävä pohjeapu aiheuttaa sellaisia stoppeja, että saman saa aikaiseksi lähinnä törmäämällä johonkin. Mikäli Dina ei pidä ratsastajastaan, se hetken kiemurtelee ja venkoilee apuja vastaan kunnes vaikka istahtaa alas päästäkseen tympeästä ihmisestä eroon. Tullessaan juttuun kuskinsa kanssa friisiläinen on yhtä hymyä, kaikki on kaunista ja treeni vaikuttaa Disneyleffan kohtaukselta. Ja kilpaileminen, voi, sitähän tamma rakastaa, kaikki se huomio, jännittynyt tunnelma, parrasvalot, hänen kukkansa ja palkintonsa!! Tosin miksi niitä jaetaan muillekin, pthyi.Jossain, kaiken draaman alla, on kuitenkin myös pehmeä puoli. Dina rakastaa varsoja sekä kissoja, ja joskus, hyvin harvoin, se hörisee tutulle hoitajalle, puhaltaa vähän ilmaa kämmenelle, painaa pehmeän turpansa ihmistä vasten. Kunnes sydämistyy taas jostain piilottaen kaiken pehmeytensä jonnekin hyvin, hyvin syvälle.
-
@lissu-t Ihan mielettömän iso kiitos, tammasta tuli oikeastaan parempi kuin kuvittelinkaan Teksti löytyy nyt sivuilta!
Mun tarjoama teksti/tekstit ovat muuten edelleen tarjolla jos jollakulla on tarvetta!
-
@lissu-t said in Kirjoitan ilmaisia luonteita:
Selkosuomeksi Dina on ihan uskomattoman rasittava.
Hyvä että meille boomereille on käännös
-
@screwdriver En minä oikeasti jaksa, luonteiden kirjoittaminen on vaan niin helppoa pään nollaamista ja käsien viihdyttämistä, et tämä homma sujuu melkein milloin vain ihan omalla painollaan. (Toki on spessuhevosia, omia ja ystävien, joiden kanssa tarvii just eikä melkeen oikean fiiliksen kirjoittamiseen, mutta se on ny vähän eri asia.) Hyvähän se on vaikuttaa reippaalta tekemällä asioita, jotka ovat itselleen helppoja ja kivoja.
Berrynkin elämä tuntuu olevan helppoa ja kivaa, ihan koko ajan. (Ei ollu vadelmaemojia, snif.)
Berryllä ei tunnu olevan huonoja päiviä, tai edes harmistumisen aiheita, laisinkaan. Joko tamma on siinä suhteessa vähän.. yksinkertainen, tai sitten sen on fiksumpi kuin kukaan on kuvitellutkaan ja vain päättänyt keskittyä elämässään kaikkeen positiiviseen. Niin tai näin, tamman ilme ja olemus on aina utelias ja ystävällinen, kehonkieli lämmintä ja ilme kutsuva. Rauhallinen, suorastaan levollinen, hevonen, joka ei singahtele sinne tänne jokaisen ajatuksen ja risahduksen perässä.
Suurella uteliaisuudella sekä mielenkiinnolla kaikkeen suhtautuva ja tutustuva Berry oli tavattoman helppo opettaa niin sanotusti hevosen tavoille sekä ratsukouluttaa. Ruunikko oli innoissaan kuin lapsi ensimmäisinä koulupäivinään, sillä erolla, ettei yläasteen teiniangsti ja välinpitämättömyys tai muutkaan ihmismäiset ongelmat koskaan koskettaneet Berryä. Se lähtee edelleen, joka ikinen päivä, treeneihin aivan yhtä suurella innolla kuin ensimmäisenä päivänä tajutessaan saavansa selkäänsä muutakin kuin satulan. Eikä sillä ole väliä, onko ohjelmassa pitkä käyntimaasto vaiko piruetin askelmäärän tutkiskelu, sillä kaikki on hauskaa. Berryn mielestä nyt ainakin.
Kaiken tämän valossa ei liene mikään ihme, että Berryn ratsastettavuus on huippuluokkaa. Ruunikon asenne sekä ratsastettavuus kulkevat sulassa sovussa kehuista ja huippupisteistä toisiin, ja kehnona aasinsiltana kehaisen, että myös tamman liikkeet keräävät kiitosta. Pitkät, suorat, tahdikkaat liikkeet, ei hosumista, kauhomista, tahtirikkoja tai mitään liikevirheitä. Berryn liikkumista on helppoa hienosäätää, tamma pelkästään nauttii askelpituutensa hiomisesta, kokoamisesta, lisäämisestä.. No, tämä kyllä nauttii kaikesta. Ja on vielä niin ihanan yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä ratsastaa, ymmärtäväinen virheille sekä hyvähermoinen niin kotona kuin vieraissa paikoissa. Berry ei jännitä yleisöä, katsomon ääniä, epämääräisiä kolahduksia, tuulessa liehuvia asioita. Se keskittyy töihinsä.Kullanmuru mikä kullanmuru, myös käsiteltäessä. Ei löydy tilannetta, jossa Berry osoittaisi mieltään tai edes irvistäisi! Kaikki käy, mistään ei tehdä numeroa. Juuri Berryn kaltaiset hevoset seikkailevat jokaisen hevosista haaveilevan mielessä; luotettava hevosystävä, jonka kanssa arkikaan ei tunnu harmaalta ja raskaalta edes pahimpina kurakausia. (Vaikka Berry kyllä harrastaa mutakylpyjäkin, tamman loimet ovat välillä varsin kauniissa kunnossa.) Hienokäytöksisenä leidinä ruunikko nostaa jalkansa pienestä pyynnöstä pitäen ne yhtään nykimättä tai nojaamatta ylhäällä, suun saa tarkastaa ja raspata ongelmitta, satulavyön kiristäminen ei aiheuta pullistelureaktiota.. Juuri niin helppo ja mutkaton hoitaa, kuin sitä kuvitteleekin (tai ainakin toivoo) hevosen olevan.
Samaa ylistyslaulua voi jatkaa Berryn talutuskäytöksestä, helposta lastaamisesta, ongelmattomasti sujuvista matkoista sekä käytöksessä vieraissa paikoissa. Oltiin sitten klinikalla vuositarkastuksella tai kisaamassa pienemmässä tai suuremmassa tapahtumassa, Berryn hyvä asenne ei katoa mihinkään. Utelias, muttei varomaton (tamma ei tunge turpaansa vieraisiin takamuksiin tai lastenrattaisiin taikka maistele koristekukkasia), kylmähermoinen, keskittynyt. Yleisön edessä ruunikon askel on ehkä hivenen kevyempi ja koreampi kuin kotona; onhan se mukavaa, kun katsotaan, ja yleisö osoittaa suosiotaan suorituksen jälkeen! Sellainen vaikuttaa tuntuvan tammasta melkein yhtä hyvältä kuin ratsastajan antama kiitos.
-
@lissu-t Voi mikä ihana kullannuppu (marja?) hänestä tulikaan Kiitos kovasti, ja hyvä että jollekulle kirjoittaminen maistuu!
-
@eedla-s Tämmöitteen ponienergiapaketin tulin pyöräyttäneeksi.
Ikiliikkujaksikin kutsuttu Raparperitien kasvatti Kauralla Kulkee on siitä harvinainen tapaus, että se on tietojemme mukaan ensimmäinen Raparperitien julkiseen myyntiin päässyt kasvatti. Raparperitien Shetlanninponit on niittänyt huomiota ja mainetta niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja usein kasvatit ehditään myydä jo ennen niiden syntymää. Raparperitien kasvatit ovatkin tunnetusti rohkeita ja reippaita poneja, ja niin on myös tämä tukkajumala. Kauralla Kulkee on kuuliainen, mutta vauhdikas ori ja se oppii uudet temput kerrasta. Niin hyvässä kuin pahassa.
Kuten esimerkiksi loimistaan ulos kiemurtelemisen sekä tarhan portin avaamisen (Kaukon portti sidotaan aina riimun ja riimunnarun avulla kiinni, riimun solkia poni ei ainakaan toistaiseksi saa auki..). Toisaalta poniherra oppi noukkimaan tavaroita maasta nätisti ja ojentamaan ne ihmiselle, eikä mikään asia ole ollut kahta kertaa pelottava, jos edes sitä ensimmäistä. Eikä Kauko ilkeä ole, missään nimessä, ennemminkin ilkikurinen sielu, joka osaa ottaa ilon irti älystään sekä kaikesta uudesta, jonka oppii. Joko ihmisen opettamana tai itsekseen.
Ja hurjan mukava ponihan tämä on käsitellä, helppo harjauksesta rokotuksiin, loimituksesta raspaukseen, madotuksesta kengitykseen ja niin edelleen. Kauko kyllä kuoriutuu ulos loimistaan niin halutessaan, mutta ei se pukemisvaiheessa kiemurtele tai muutenkaan osoita inhoa lomia kohtaan. Talutettaessa voikko toimii sen verran hyvän tuntuisesti, että joskus tekisi mieli varata paikka koirien agility- tai tokokurssilta ja katsoa, miten poni pärjäisi. Lastatessa Kauko osaa kyllä tehdä viime hetken rampilta loikkaamiset sekä etupuomin alittamisen, mikäli kyse on trailerista, ja joskus oikein vitsikkäälle päälle sattuessaan ori tekee koko lastaamisesta yhden sirkuksen esitellessään kaikki osaamansa temput vältellä ramppia sekä puikahtaa trailerista/rekasta ulos ennen kuin on kiinni missään.Pikkuponit harvemmin kapasiteetillaan loistavat, vaan eipä niitä ole hevosmaailman huippu-urheilijoiksi jalostettukaan. Kaukokin on helppo D/noviisi -tason melko perinteinen shetlanninponi, ehdottomasti lahjakkaampi kärryjen edessä kuin ratsain. Rohkea, reipas, eteenpäinpyrkivä poni tekee hyvin mielellään töitä, on kuuliainen mutta vauhdikas. Joskus vähän liiankin; ravi saattaa olla tikuttamista eikä käynti ole aina aivan niin rauhallisen rentoa kuin sen soisi olevan. Laukatessaan voikko on haaveissaan täysiverinen, tai ainakin orin samaan aikaan vakava ja riehakas ilme herättää sellaisia mielikuvia.
Kauko ei suoranaisesti kuumu, se kuuntelee kyllä apuja, muttei hirveän mielellään hidastele. Se haluaa mennä, nytnytnyt, mahdollisimman reippaasti! Vaikka pysyy kyllä pyydetyssä askellajissa, ei jää puremaan kuolainta tai puske lapa edellä haluamaansa suuntaan, vaan tekee sen kaarteen, pysähdyksen tai mitä ohjastaja/ratsastaja nyt pyytääkään. Maraton sekä tarkkuuskoe ovat eniten Kaukon mieleen, koulukoe on vähän tylsä, mutta menettelee. Samaten kouluratsastus on hieman kuivakkaa hommaa (paitsi laukka, koko ohjelman voisi laukata, edes kerran, jooko?), reippaat maastolenkit taas ihan parasta! Voikko on lyhkäisistä jaloistaan huolimatta oikea peltorallimestari. Pelottomana kaverina Kauko ei hätkähdä linnunlaulua, pusikossa sähisevää siiliä tai pellon reunalla möllöttäviä hirviä, vaikka muita kaviokavereita moiset luontokohtaamiset jännittäisivätkin.Kisapaikoilla Kauko on paljon kujeilevampi kuin kotona. Mikäli se näkee irtotavaroita, vaikkapa taskuista pilkottavia hanskoja tai sopivasti lojuvia raippoja, ori varmasti napsii ne suuhunsa mikäli kävelee tarpeeksi läheltä. Kertaalleen pikkuorin hampaisiin on tarttunut jonkun kanssakilpailijan passi.. Dokumentti "Ponini on kleptomaani" ja näinpoispäin... Tämän kanssa saa tosissaan olla silmät selässä, ettei varikko- tai käsihevosalueella kiertely muutu miksikään luvattomaksi tavarankeräilyksi.
Verrytellessä sekä radalla poni sentään keskittyy tekemiseen, sekä esiintymiseen. Kaukolla on vähän parrasvalojen kaipuuta, se nauttii saadessaan aplodit suorituksen jälkeen ja vielä enemmän, jos pääsee palkintojenjakoon taputeltavaksi sekä kunniakierrokselle saamaan vähän lisää kannustamista. Vaan Kaukoseni, kilpailut toimivat kuten kotitreenitkin, pitää malttaa kävellä ja ravata. -
Ihanaa kun kirjoittelet!
Jos yksikään näistä inspaa, niin luonnetta saa näpytellä vaikka Merlinille, Nupulle tai Monnille
-
Nää on aivan ihania (ja sinä myös, kun näitä kirjoittelet!!) Mietiskelin pitkään, että viitinkö tunkea itseni tähänkin topaan, kun oon aina rohmuamassa tuolla sun myyntitekstitopassakin sun tekstejä, mutta heitänpä nyt tähän Monnin, jolle saa halutessaan kirjoitella.
Itse ajattelin Monnin olevan vähän samankaltainen vintiö kuin emänsäkin ja emän luonteesta löytyy erityisesti yksi lause, johon mun mielestä Monninkin olemuksen voisi tiivistää: "Vilma on valehtelematta yksi huumorintajuisimmista hevosista, ketä olen koskaan nähnyt - vaikkei meidän huumorintajumme aina kohtaakkaan."
-
Olipa ihana yllätys huomata ilmaisten luonteiden topa, kiitos Vielä parempaa kyllä oli päästä lukemaan noita luonteita, joita olet jo kirjoittanut muille Iso kiitos myös siitä!
Meidän Maddie olisi luonnekuvausta vailla. Luonteen suhteen mulla ei ole toiveita, saat täysin vapaat kädet, ja jos ei inspiroi, niin ei sekään haittaa.
-
Kiitoksia kaikille. Tämä on kivaa puuhaa ja hurja hyvää vastapainoa asiatekstin lukemiselle.
@anzkuli n Maddie svengaa komealla ravilla kaikkien pirullisten ponitammakliseiden ohitse.
Ponitamma nimeltä Madness. Joku koiranleuka voisi todeta, että tämmöinen yhdistelmä on varmasti muovattu tuolla alakerran lieskoissa. Moinen irvailu menee metsään oikein rytinällä, Maddie kun on fiksu, lempeä, hienokäytöksinen poni vailla minkään sortin pirullisuutta, edes ilkikurisuutta. Kiimakin näkyy ponin käytöksessä lähinnä tahmeaksi muuttuvana liikkumisena lieskojen hönkimisen sijaan, joten aika monen ponitammoihin liitettävän stereotyyppisen kauhukuvakliseen voi Maddien kohdalla unohtaa.
Yleispainotteisuudestaan huolimatta connemaraneiti on lahjakkaampi kouluratsastuksen saralla, niin liikkeidensä kuin kapasiteettinsakin puolesta. Vaativa B -tasolla kilpaileva ruunikko on melkoinen liikkuja, mekaniikaltaan terve ja askeliltaan näyttävä. Pitkä, suora ja väljä askel joka askellajissa, tahtia, tarmoa, ilmavuutta sun muuta vaikka muille jakaa! Erityisesti ravissa Maddie loistaa, sen liikkeessä on svengiä kuin Aristokateilla konsanaan. Raviliikkeiden lisäksi sulkutaivutus (askellajilla ei väliä) on tamman tähtihetki, liike, joka yleensä menee nappiin kaiken muun mennessä syystä tai toisesta mönkään.
Mönkään meneminen harvemmin johtuu ponin mielialasta, Maddie on niitä D-vitamiinimainosten hymyjen ruumiillistumia, joilla on aina kivaa. No, ehkei silloin, jos ratsastaja nakuttaa kannuksella tai tekee terävät, vahvat pidätteet, mutta nätisti ratsastettuna tamma hymyilee koko ajan. Se tietää olevansa hieno kouluponi, sen itseluottamus jokaisen liikkeen suhteen on kohdillaan ja kaiken päälle ruunikko rakastaa esiintymistä (vaikka sitten tyhjälle katsomolle, jos kukaan ei ymmärrä hyvän päälle tullakseen katsomaan kotitreenejä).
Hypätessä tamma on melko varovainen, se herkästi laukkaa turhan hitaassa tempossa varmistellen ponnistuspaikkoja sekä hyppyjä. Parhaimmillaan Maddie on sellaisen ratsastajan kanssa, joka osaa valaa ponin itseluottamusta. Vaikkei tamma suoranaisesti pelkää esteitä (se hyppää kyllä mitä tahansa), niin vähänkään epävarman ratsastajan kanssa ponin oma varmuus laskee nollaan, vauhti hidastuu, vähänkään haastavampi lähestyminen voi aiheuttaa kieltämisen. Hyppytekniikka on ihan perushyvä, Maddie on hurjan varovainen jalkojensa kanssa, ja onhan se nopea sekä ketterä. Muttei mikään tiukkojen tilanteiden rempseä esteponi, jolta hoituu tilanne kuin tilanne napakoita iskulauseita huudellen.Hoitohetkien ainoa jännitysmomentti on, saatko Maddielta suukon heti vai kohta. Tämä kullanmuru on superseurallinen suukottelija, joka tervehtii kaikkia ja tulisi varmasti syliin asti, jos vain mahtuisi. Pusuttelemista tämä kyllä harrastaa, tallikissat ja -koiratkin ovat saaneet osansa ponin hyvin varovaisista suukoista. Tammaporukassa Maddie on ehdottomasti aktiivisin rapsuttelija sekä vähän äitihahmo, joka pitää nuoremmista sekä laumahierarkian pohjille jääneistä huolen taaten ruokarauhan kaikille.
Mitään ongelmia tämän kanssa ei tosiaan synny, korkeintaan ponista itsestään johtumattomia (tarhakaveri repii loimen, riimunnarun lukko sanoo sopimuksen irti kesken kaiken). Maddie käyttäytyy tavattoman hyvin jokaisen käsittelijän kanssa, on kiltti ja kuuliainen eikä harrasta mitään ponimaisia kujeita. Hyvä lastata ja kuljettaa, ongelmaton kengittää, raspata ja niin edelleen, ihanimpia paijattavia – siis harjattavia, käsiteltäviä noin yleensä. Ahem. Maddie on vähän niitä poneja, joille unohtuu lässyttämään, vaikka olisi vähän kiire.Kilpaileminen ei tammaa jännitä eikä väenpaljous ahdista. Koulukilpailuissa, mahdollisimman suuren yleisön edessä, tanssahteleminen on Maddielle yhtä juhlaa! Hyppääminenkin on vähän hauskempaa kun joku katsoo, mutta silti vähän jännittää, ja ratsastajan tuki on hurjan tärkeää.