Annetaan luonteita (suokkitamma)
-
Kuten otsikko kertookin, lahjoitan pari luonnetta. Saatan kaivella näitä jossain kohti lisääkin, mutta ei kannata hengitystään pidätellä uusia odotellessa. Yksi per ihminen, ainakin alkuun. Copyiksi Lissu T.
Luonteet lähtevät vain suoraan käyttöön, eivät varastoon.
Mikäli näet NIMEN kiirehtivän askeleitaan, tiedät ruokatarjoilun olevan myöhässä. Tamman sisäinen kello toimii kuin hienoin sveitsiläinen hammasratasihme – tästä maailmasta tuskin löytyy montaa NIMEN sisäistä vellikelloa tarkempaa instrumenttia! Raudikko tuntuu kärsivän alituisesta nälästä, myöhästynyt ateria tarkoittaa tietysti säännöstelyä, pula-aikaa, nälkää ja susia, ainakin NIMEN mielestä. Se on itsekin kestonälkäinen, täyttymätön säkki ja pohjaton kaivo, syömisvimmassaan kuin Siperian talvessa nälkiintynyt susi. Herkkuja ei missään nimessä tule antaa suoraan kädestä, ellet väkisin halua köyhtyä sormella tai kahdella.
Tahallaan tamma ei näyki, ja muutoinkin se on hyvin kiltti, siivokäytöksinen hevonen. Semmoinen lempeän lämpöinen hevosmuottiin pyöräytetty Muumimamma, joka ratkaisee asiat äidillisellä lempeydellä, rajattomalla ymmärryksellä, huumorintajulla sekä tarvittaessa sanomalla sen viimeisen sanan alati nahistelevien tarhakavereidensa riitaan. Tämän sopii jättää lastenkin harjattavaksi, NIMIHÄN se niitä lapsia oikeasti kaitsee ja onkin siinä haka. Kunhan tamma on kunnolla kiinni, ohitse kuljetettava heinäverkko aiheuttaa välittömiä, vastustamattomia mielitekoja.
Matolääketuubista saa pitää tosissaan kiinni, tai se katoaa lääkkeen mukana ahneen suomileidin suuhun. Muutkin lääkkeet raudikko pistää poskeensa ihailtavalla reippaudella, nekin jauheet ja nesteet, joille kaikki muut nyrpistelevät nokkaansa vaikka mimmoiseen herkkupuuroon lääkkeen sekoittaisi. Kengitettäessä tamma ruukaa ruveta nojailemaan kengittäjään kolmannen jalan kohdalla, muuta huomautettavaa sen käytöksestä ei oikeastaan löydy. No, lastatessa saa olla tarkkana, sillä trailerissa odottava heinäverkko saa normaalisti varsin verkkaisin askelin kävelevään putteen kummasti vauhtia.Työntekoon sitä vauhtia joutuu vähän kaivamaan, tai jos ei aivan kaivamaan niin ainakin houkuttelemaan. NIMESTÄ on kyllä mukava lähteä maastoon maisemia ihmettelemään, uittopaikalle vilvoittelemaan, kouluradalle niitä helppoja juttuja tekemään – mahdollisimman pitkässä, avoimessa, rennossa muodossa tietenkin – sekä silloin tällöin hyppäämään esteen, pari, pikku innarinkin. Semmoinen oikea työnteko, se jossa tulee hiki ja kehon kaikki lihakset tekevät muutakin kuin laiskottelevat, ei ole ihan niin mukavaa. NIMI ei selvästikään saa liikunnasta samanlaista endorfiiniryöppyä kuin aamunsa juoksulenkillä aloittavat ihmiset todennäköisesti saavat. Kauniisti, lempeän jämäkästi mutta kuitenkin ehdottomasti, kunnon panostusta vaatimalla NIMIKIN käärii hihansa. Raskaasti huokaillen, vaan kääriipä kuitenkin.
Liikkeiltään sekä hyppytekniikaltaan NIMI tipahtaa tavanomaisten keskivertohevosten kaartiin. Se ei vireimmilläänkään ole näyttävin, lennokkain, nopein tai ketterin, mutta tappavan tasainen, varmajalkainen ja luotettava se on, kylmäpäinen ja viisas. NIMI ei saa välitöntä slaagia tuttuun kuuseen ripustetusta, lenkkeilijän tiputtamasta kaulahuivista, kauempana rääkyvälle fasaanillekin riittää korvien lotkautus. Säikähtäessäänkin raudikko tekee melko hitaat, maltilliset väistö- ja pakoliikkeet eikä yleensä lähde viittä askelta pidemmälle ennen kuin toteaa ylireagoineensa. Mikäli ratsastaja sattuu tipahtamaan, jää NIMI välittömästi paikoilleen, tulee nuuhkimaan sekä tarkistamaan, onhan äkillisesti jalkautunut ihminen kunnossa.
Matkustamiseen tai kisahulinaan NIMI ei tuumi mitään, kunhan ruoka-ajat eivät moisista kotkotuksista kärsi. Melko tavanomaisena tallaajana NIMI kerää lähinnä sympatiapisteitä, ruusukkeetkin tulevat enempi sillä tasaisuudella ja onnenkantamoisella kuin äkillisesti piiloteltuja kykyjä esitellen. Eikä siinä tavanomaisuudessa ole mitään vikaa, NIMESSÄ on niin paljon muuta hyvää, hienoa ja rakastettavaa, että mitäs niillä komeilla ravilisäyksillä.
-
Mun läsnäolo sun luonnetopassa ei varmaan yllätä Suokkorin luonne istuisi aika kivasti Kunkulle
-
https://kellolehto.net/veera/minttu.php
Hänelle kelpais toinen
-
Nämä varattiin valitettavasti molemmat toista kautta. Pitää vastaisuudessa pyytää kaikki kyselyt topaan tämmösissä jutuissa.
-
Aloituksesta löytyy estetamman luonne, esittele luonnetta kaipaava hevosesi.
-
tää luonne silkille? aivan luotu hänelle ja punaiset apinakarkit on parasta
-
@indy Vie mennessäs. Ja ne apinakarkit on hyviä!
-
kiitos
-
Mikäli komea, näyttävä welshorisi osaa olla yksi käytöstavaton maanvaiva, aloitusviestistä löytyy passeli luonne. Sektiota tai väriä ei ole mainittu, eikä tasoa. Passeli yleispeli, hyppää hyvin ja liikkuu hienosti. Siis jos sattuu haluamaan.
-
Tuo welshiluonne voisi olla varsin passeli kasvatillesi, Paavolle
-
@elen Raukka Paavo!! Toki ko emälinja on mitä on ni ois tässä voinu heikomminkin käydä. Vie mukanas Paavon matkaan.
-
Kiitos
-
Laitetaan vielä etiäpäin sympaattisen, alati nälkäisen, hyvin tavanomaisen rautiaan puttetamman luonne. Onko sinun hevosesi turvallisen keskiverto, enempi heräteltävä kuin hidastettava tapaus, ehdottoman järkevä ja hirvittävän ruokarakas?
-
Hieman naurahdin "äkillisesti jalkautuneelle ihmiselle", aivan mainio kiertoilmaus putoamiselle Mitäs oot mieltä, kylkähän tuo sopisi Pahikselle. Osaava ratsastaja ku patistaa tarpeeksi, niin eiköhän hän saa tamman tekemään ihan hikitreeniä ja onnistunee myös metrin radat
-
@tuire Kiitos, välistä on kiva kertoa asiat kiertotietä. Ota vain luonne Pahikselle, ei tuo metri ny loppupeleissä niin ihmeellinen estekorkeus ole. (Sanoo hän joka ei varmaan enää nykysellään hyppäisi ko pikkuristikoita jos hevosen selkään kipuaisi.. )
-
@lissu-t jee jee, kiitos taas kerran! Teksti tallessa ja pääsee sivulle, jahka koneelle taas pääsee joskus ensi viikolla