Sunny Horsen murhamysteeri
-
”Bleak Monfrey”, rikosetsivän ääni kajahti taas uuden aloituksen korskealla kalkkeella, mutta siinä oli muutakin; sävy oli edelleen Billyn mielestä kohtuuttoman suopea. ”Olet ollut erittäin yhteistyökykyinen poliisien kanssa. Daemon Pallas on myös vakuuttanut ja puhunut puolestasi...” Äkkiä Bleakin kokouksen alusta asti karehtinut myhäilevä tyytyväisyys selittyi. Billyn suussa maistui happamalta. Hänelle tuli inha tunne siitä, että lahjuksia oli vaihdeltu. FBI, Floridan poliisit... mistä sen tiesi, kuinka korruptoituneita he olivat? Tai millainen valta Bleakilla ja Daemon Pallasilla oli vaikuttaa asioihin - jopa rikostutkintaan? ”Poistuit juhlista Pallasin kanssa. Lukuun ottamatta… viestiäsi”, rikosetsivä piti tuumaustauon sanan kohdalla, ”olit käytännössä katsoen koko illan herra Pallasin seurassa. Lisäksi olemme onnistuneet palauttamaan poistamiesi valvontakameratallenteiden kopiot avustuksellasi. Mutta palaan niihin myöhemmin.”
Bleak kohotti brandylasiaan kuin kippistelläkseen etsivän kanssa, velmu hymy suitun partansa alla. Dana Gray ei vastannut eleeseen, sillä oli taas liikkeellä: asteli edestakaisin toimistossa muiden silmät yhä selässään henkeä pidättäen, jokainen omaa vapautustaan kuumeisesti seuraavaksi toivoen…
(JATKUU)
-
Dana Gray otti oman aikansa kiirehtimättä.
”Leanne Bowler...”, rikosetsivä sitten sanoi, kuin muistellen jotain, ”Susan Miggles. Abigail McNaggen.” Hän pysähtyi katse lattiassa. Billy vilkaisi salavihkaa muita nähdäkseen, ymmärsivätkö he, mistä oli kyse. Bleakista ei voinut sanoa mitään, mutta Eric oli jäykistynyt. ”Sanovatko ne nimet mitään... Eric Hoss?” Rikosetsivä nosti katseensa. Eric kohottautui hieman huonosta istuma-asennostaan, näyttäen jokseenkin kyyniseltä koko tilanteeseen. ”On sanottava, että olit tässä tutkinnassa poliisin erityisen mielenkiinnon kohteena. Olet saanut lähestymiskiellon useamman – nykyisin kaikki entisten – hevosenhoitajien hakemana. Heillä kaikilla oli myös sama tarina: heidät olisi erotettu Sunny Horsesta, ellet sinä olisi suopeasti ottanut heitä tallille töihin toisiin tehtäviin. Suurin osa oli entisiä... niin kutsuttuja sponsoriratsastajia, osa muutoin rahavaikeuksissa tai altavastaajan asemassa, jossa jalo tarjouksesi tuntui heistä varmasti pelastusköydeltä. Mutta hassua kyllä, avunantosi koski vain... sanoisimmeko, hyvin tietynlaisen demograafisen mallin mukaisia kansalaisia. Nuoria naisia.” Dana Gray tarkasteli Hossia terävästi. Eric liikutteli äreästi kieltä hampaittensa päällä. He tuijottivat toisiaan tiukasti. Sitten Dana Gray huokaisi puolikevyesti. ”Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että Emma Spencerin kanssa oli samoin. Hän ei ole hakenut lähestymiskieltoa tai tehnyt työpaikkahäirinnästä valituksia –”
”En ole ketään niistä tytöistä koskaan satuttanut!” Hoss ei selvästi voinut malttaa mieltään, vaan kajautti vihaisesti.
”Niin, no, meidän tutkintamme koskee nyt vain tätä murhatapausta. Ehkä Spencer ei ehtinyt tehdä teistä valitusta tarpeeksi ajoissa?” rikosetsivä sanoi juonikkaasti. ”Ehkä menit viimein yhden tallitytön kanssa aivan liian pitkälle...”
”Mitä jonninjoutavuuksia!” Eric Hoss kiihtyi. Rikosetsivä vilkaisi häneen taas, Billyn mielestä melkein huvittuneesti. Sitten hän vakavoitui ja alkoi puhua nopealla tahdilla:
”Vaimosi vahvistaa alibisi. Olit yksi vahvimmista epäillyistä, sillä useampi silminnäkijä näki sinun puhuneen Emmalle tämän poistuessa juhlista, sekä lähteneesi heti hänen jälkeensä. Vaimosi soitti sinulle kuitenkin samaan aikaan ilmoittaakseen, että oli tullut hakemaan sinua kotiin. Puhelutiedot on vahvistettu. Olet heti puhelun jälkeen välittömästi mennyt hänen autolleen ja poistunut Sunny Horsen alueelta.” Rikosetsivä huiskaisi vähän kättään, kuin tämä asia olisi ollut harmittava takaisku, todiste, joka kumosi hänen loistavan päätelmänsä.Eric rauhoittui, ryhdistäytyi viimein kunnolla ja nyökkäsi ei-kenellekään, ikään kuin sanoen: ”Siinäs kuulitte.” Ääneen hän sanoi: ”Tyttöpolo.” Hän rykäisi. ”Jään kaipaamaan.” Dana Gray soi hänelle nopean, ilottoman hymyn, silmien jäädessä kylmiksi ja palasi taas entiseen tapaansa astelemaan verkkaisesti heidän edessään.
(JATKUU)
-
”Billy Center”, hän sitten kajautti ennen kuin edes kääntyi Billyyn päin, ja Billy hätkähti, sillä ei ollut osannut varautua. Rikosetsivä asteli hänen luokseen, tarkkaili häntä päästä varpaisiin ovelan näköisenä. Billy piti pokkansa. Ericin ihon alle oli päästy, mutta Billyllä ei ollut mitään salattavaa; ei luurankoja kaapissa, ei synkkää mustaa historiaa. Ei ainakaan mitään sellaista, minkä Dana Gray mitenkään voisi tietää... ”Silminnäkijätodistuksesi auttoi poliisia löytämään murha-aseen. Kertomuksenne Amy Centerin kanssa täsmäävät, lukuun ottamatta juuri tuohon kyseiseen tilanteeseen liittyviä näköhavaintoja… Amyhän ei ketään hahmoa meressä nähnyt, eikö niin?”
Amy pudisti pelokkaana päätään.
”Silloin oli säkkipimeää, enkä sanonut mitään, koska –”, Billy alkoi puolustella.
”Niin olet kertonut. Joka tapauksessa, murha-ase löytyi suurinpiirtein osoittamastasi paikasta, mikä oli tietenkin edesauttava seikka. Saattoihan toki olla, että suojelit sillä tavoin tosiasiassa vaimoasi –” Amy näytti lamaantuneelta, ja Billy tunsi raivon lohikäärmeen sykkivän sisällään – ”mutta”, rikosetsivän välinpitämättömäksi palautunut ääni jatkui jättäen heidät rauhaan, ”hänen teistä lataamansa videonpätkä sosiaalisen median tililleen, videoblogiinsa, rantakävelyltänne juhlien jälkeen vahvistaa, ettette olleet murha-aikaan lähelläkään Sunny Horsen tiloja, vaan aivan päinvastaisessa suunnassa.”
Amy purskahti itkuun. Ehkä jännityksen laukeamisesta ja helpotuksesta, ehkä siitä karmeasta totuudesta, että kun he olivat fiilistelleet kaunista yötä mukavan illan päätteeksi, jossain vain parin kilometrin säteellä Emma oli kakonut henkitoreissaan ennen viimeistä hengenvetoaan.
”Te kaikki olette nyt niin sanotusti… ’off the hook’”, Gray sanoi ja pysähtyi silmäilemään heitä yleisesti. ”Alibinne on vahvistettu. Ette ole enää poliisin epäilyn alaisia. Voitte poistua.”
Eric nousi murahtaen seisomaan. Hän nyökkäsi lyhyesti rikosetsivälle, poliiseille ja Bleakille, ja poistui. Amy halusi myös lähteä, mutta Billy ei; hän tahtoisi kuulla tämän loppuun asti – hän halusi tietää, kuka syyllinen oli.
(JATKUU)
-
Bleak kaatoi itselleen jo toista lasillista.
”Mutta te neljä”, rikosetsivä tokaisi nyt. Hän painoi pitkän ja painostavan katseen Basteriin, Sissieen, Chelseaan ja Dexteriin. ”Teidän kanssanne on ’kana kynittävänä’. Alibeissanne on aukkoja. Tarinanne ovat puutteellisia tai muuten ontuvia. Sinä esimerkiksi”, hän hyökkäsi Basterin kimppuun. ”Toit Emman juhliin. Missä olit, kun hän lähti? Milloin lähdit itse? Lähditkö yksin... vai jonkun kanssa?” Baster ehti vain avata suunsa, kun Dana Gray siirtyi jo kohti Sissietä. ”Ja entä äitisi? Hän sanoi poistuneensa juhlista varhain, itse asiassa teistä kaikista ensimmäisenä. Sille, että olisitte mennyt suoraan kotiin, ei ole mitään todisteita. Itse asiassa tutkittuamme Basterin puhelimen, hän on soittanut ja lähettänyt teille viestin kello kahden aikaan yöllä –”, Dana Gray piti tauon vetäessään kännykkänsä esiin ja luki sitten selkeällä äänellä: ”’Mutsi, missä oot? Oon kotona, aattelin, että otan pizzat kotimatkalla.’ Jäi nälkä, vai?” Dana Grayn viirusilmät kääntyivät Basteriin päin, joka punastui. ”Vai yllättävä fyysinen ponnistus yöaikaan laittoi hiukomaan…?”
”M-minun poikani on syytön!” Sissie parahti. Baster helotti punaisempana, kuin Billy oli koskaan nähnyt kenenkään ihmisen helottavan, ja se oli jo kiusallista katsoa. ”J-j-ja minä olin jaloittelemassa ulkona! En saanut millään unta. Olin niin hermostunut!”
Dana Gray ei vastannut. Silmättyään Sissietä ja Basteria vielä hetken aikaa sanattomasti, hän kääntyi kohti Dexteriä. Dexter ei hermostunut uhkaavasta eleestä. Hän tuijotti aivan yhtä tuimana rikosetsivää takaisin suoraan silmiin.
”Dexter Cook. Entinen sotilasmies. Arvostettu valmentaja. Pidät tiukkaa kuria ja järjestystä yllä Sunny Horsessa.”
Dexter ei reagoinut väitteisiin, mutta hänen viiksensä vipattivat hivenen. ”Sinulla ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista alibia. Lähdit myös juhlista varhain, eikä kukaan voi todistaa minne menit. Toisaalta, sinulla on mahdollisesti teistä epäillyistä kaikista hatarin motiivi henkirikokseen huolimatta kylmäpäisyydestä, jota teillä varmasti kovan militaristisen koulutuksen saaneena täytyy olla. Jos näkisitte Emman uhkana tai esteenä tiimiratsastajiesi uralle, ja sitä kautta omalle työpaikallenne...” Dexterin mulkoilu kieli selvää viestiä, ettei hän pitänyt lainkaan tästä vihjailusta. Rikosetsivä hymyili kylmästi. “Chelsea Church!” Dana Grayn äänessä oli yhtäkkiä piiskaiseva ja tiukka särmä, kun hän käännähti taas ennalta-arvaamatta Dexterin takana kynsiään katselleen nuoren naisen puoleen. ”Temperamentistasi on sana kiertänyt monen taholta. Äkkipikaisuus johtaa joskus harkitsemattomiin... tai harkittuihin julmiin tekoihin. Sinulla ja neiti Spencerillä oli kismaa alusta alkaen, ettekä tulleet toimeen. Monen mielestä avoimelle vihallesi Emmaa kohtaan ei ollut edes oikeutettua syytä. Silminnäkijöiden mukaan olit jo aiemmin uhkaillut häntä väkivallalla.”
Chelsea näytti raivostuneelta – kauniilta, mutta raivostuneelta – ja tuhahti. Dana Graykin oli vihainen, oikeastaan selkeästi niin ensimmäistä kertaa siihen mennessä. “En kohauttaisi olkaa noin kevyesti, jos olisin te, neiti Church”, hän varoitti. Sitten hän käänsi tälle selkänsä.
Bleak naputteli hitaasti paksuilla sormillaan pöytänsä reunaa. Billyn mielessä kävi, ettei Bleakin puolesta oltu sanottu vielä juuri mitään. Bleak oli ehtinyt kiillottamaan kuvaansa jo medialle, jonne uutinen järkyttävästä kuolemantapauksesta viimein oli vuotanut, ja nyt myös poliiseille. Eikä Billy luottanut häneen.
“Mutta oikeastaan sinulla on tekemistä tässä enemmän kuin kenelläkään muulla, eikö totta”, Dana Gray sanoi jollekulle, ja Billy käänsi nopeasti katseensa Bleakista nähdäkseen, ketä rikosetsivä nyt puhutteli.
(JATKUU)
-
Äää, tää on niiiiin kutkuttavaa Oma pääepäiltyni on jo tippunut pois pelistä, mutta edelleen on mukana se jota epäilin ihan ensimmäisenä jonkin aikaa..
-
-
Bleak taustalla:
-
-
Se oli Baster. Dana Gray viittasi Ericin jättämään tyhjään tuoliin, ja Baster istuutui; epävarmana ja levottomana. Hänen silmänsä hypähtelivät jatkuvasti, jalkansa paineli lattiaa ja sormet pomppivat polvilla. “Nyt on aika olla ehdottoman rehellinen, herra German. Ensinnäkin... tiesit neiti Churchin salapuuhista tallilla, kenties olit itsekin ostanut häneltä vähän vahvempaa bilehuumetta?” rikosetsivä alusti.
“M-minun poikani –!” Sissie German vingahti, mutta Grayn käsi kohosi terävästi vaientamaan hänet.
“Anteeksi, rouva German, tulemme kyllä vielä teihinkin. No niin, Baster, haluaisitko nyt kertoa meille juhlaillan lopusta tarkemmin? Avoimesti, tällä kertaa.”
Baster sai tikkioireita. Dana Gray nosti käsivartensa kevyesti lanteilleen, muttei hoputtanut. Lopulta Baster, vältellen kaikkien katseita, sanoi: “Joo, sain mä Chelsean kautta marihuanaa ja ekstaasia.”
“Joita annoit myös Emmalle?”
Baster nyökkäsi.
“E-en kuitenkaan sinä iltana”, hän sanoi, “en... en sinä iltana...”“Niin, et. Neiti Church sen sijaan ujutti niitä huolimattoman holtittomasti käyttäytyvän Emman juomiin ilman, että tämä itse sitä huomasi. Mutta sinä taisitkin tietää sen?”
Baster nyökkäsi taas. Ainakin hän näytti katuvalta. Ääneen puuskahtanut Chelsea mulkoili häntä tulisesti, pitkäkyntiset sormensa taipuivat kuin valmiiseen kuristusotteeseen. Baster taisi tuntea sen, vaikka Chelsea olikin hänen selkänsä takana, sillä hieraisi yhtäkkiä niskaansa epämukavana. Onneksi Billy ei ollut tuon korventavan katseen kohteena.
“Chelsea kertoi. Nauraen. Sanoi, että tahtoi vähän pilailla Emman kustannuksella. Kun Emma oli töninyt sitä, se sanoi sen olleen viimeinen tikki ja nyt saisi Emma maistaa omaa lääkettään.”
Dana Grayn huulet mutristuivat. Baster puhui monotonisesti, kuin olisi itsekin sisältä puolikuollut.
“Entä myöhemmin?”
“Myöhemmin...” Baster kokosi ajatuksiaan, “Chelsea pyysi kyytiä. En tiennyt, minne Emma oli mennyt, mutta Chelsea sanoi sen lähteneen Billyn ja Amyn mukana. Kävin hakemassa auton, kun Chelsealta tuli viesti, että se kävisi hoitamassa jonkun jutun ensin, ja mun piti sillä välin oottaa sitä autolla. No, kun se tuli, sillä oli yhtäkkiä musta huppari yllään. Se oli hakenut kamat tallilta piilostaan.” Baster vaikeni pitkäksi toviksi.
“Ja, kun Emman murha tuli esiin, te ajattelitte heti neiti Churchia, eikö niin?” Dana Gray avitti eteenpäin. Baster katseli käsiään ja painoi päätä rintaan. “Mutta suojelitte häntä. Teillä taitaa olla tunteita häntä kohtaan?” Taas nyökkäys. Chelsea pyöritti silmiään; ilmeisesti tieto siitä, että Basterilla oli häntä kohtaan romanttisia tunteita, ei liikuttanut. “Ette kertoneet poliisille tästä kuulusteluiden aikana kahdesta syystä: ette kertoneet, koska tiesitte Chelsean laittomista huumausainepuuhista, mutta ette myöskään, koska epäilitte häntä Emma Spencerin murhaajaksi. Sen sijaan yrititte vierittää syytä jonkun muun niskoille. Chelsea oli kertonut nähneensä Bleak Monfreyn käyttäytyvän uhkaavasti ja oudosti Emma Spencerin suhteen, juhlissakin käyneen naistenvessoilla samaan aikaan Emman ollessa siellä. Tiesitte Bleakin antaneen Emmalle useamman varoituksen jo aiemmin. Hän olisi myös sopivan epäilyttävä, valta-asemassa, mikä voisi lisätä häneen kohdistuvia epäilyjä.”
Bleak oli totinen. Baster ei enää edes nyökännyt. Hän painoi päänsä niin kumaraan, että oli epäselvää itkikö hän vai kenties rukoili ääneti. Sissie ilmeili ja väänteli taustalla käsiään, vain vaivoin pidättäytyen parahtelemasta ääneen.
“Voih!” hän sitten henkäisi. “Ei! Ei, ei, ei! Hän saa potkut! Hän pilaa mahdollisuutensa, nyt hän ei koskaan enää saa tilaisuutta pyrkiä sponsoriratsastajatiimiin...!”
“Rouva German”, Dana Gray suutahti, “nuori tyttö on kuollut. Tämä on murhatutkinta!”
Mutta Sissie vain nikotteli tuskissaan, koetti ojentaa kättään koskettaakseen Basteria, mutta Baster väisti pois päin. Dana Gray tuijotti kohtausta tiukasti. Sitten yhtäkkiä hän oli taas nopealiikkeinen ja taipumattoman tehokas, kun hän ryhdistäytyi kohti Chelseaa. “Neiti Church”, hän kuulutti, “teidät pidätetään –“ Rikosetsivän loput korotetut sanat jäivät Chelsean äänekkään ja välittömän vastalauseen alle, kun hän huudahti epäuskoisena. Nimetön poliisi oli astahtanut sivummalta eteenpäin pidätysvalmiudessa; kattolampun välkähdys kimmahti esiin ilmestyneiden metallisten käsirautojen pinnasta.
(JATKUU)
-
Chelsea...?
Sitä oli vaikea uskoa. Tai ehkei sittenkään.“Teidät pidätetään huumausaineiden laittomasta hallussapidosta, sekä niiden salakuljetuksesta”, Dana Grayn ääni jatkoi lujaa Chelsean pyristelyiden ja tukahtuneen vihaisten älähdysten päälle. Chelsea sähisi kuin tiikeri punertavien kiharoidensa keskeltä häntä käsirautoihin laittavalle poliisille.
“Älä koske minuun senkin sika! Ja sinä”, Chelsean tappava katse singahti Basteriin, joka hätkähti, “minulla ei ikinä ollut mitään tunteita sinua kohtaan, käytin sinua vain hyväkseni, kai sen ymmärrät, älykääpiö? Kiitos vitusti vasikoimisesta –“
“Kaikkea sanomaanne voidaan käyttää teitä vastaan, teillä on oikeus vaieta”, Chelseaa pidättävä poliisi sanoi.
“Te huumasitte neiti Spencerin juhlailtana”, Dana Gray jatkoi lujana, “laitoitte hänen laseihinsa hänen tietämättään huumausaineita. Saatoitte edesauttaa hänen kohtaloaan saattamalla hänet haavoittuvaiseen tilaan. Lisäksi olette väärinkäyttäneet työntekijänne luottamusta piilottelemalla laittomia huumausaineita Sunny Horsen tiloissa. Olette syyllistyneet eläinrääkkäykseen, eläimen kuolemantuottamukseen. Teitä epäillään myös väkivallalla uhkailusta ja pahoinpitelystä. Olette rikkoneet Floridan osavaltion lakia.” Chelsealle lueteltiin hänen oikeutensa ja sitten hänet marssitettiin kädet selän takana pois toimistosta. Mennessään hän loi heihin kaikkiin syvintä halveksuntaa, raivoa ja vihaa tulvivan katseen, jonka taisi, ja sylkäisipä vielä Bleakin kalliille persialaiselle matollekin. Bleak ärjäisi, aurinkolasinsa valahtivat nenänvarrella, mutta tilanne oli jo ohi. He kuulivat Chelsean rumia sanoja tursuavat vastalauseet ja kiroukset koko matkan tallin käytävää pitkin poliisin taluttamana.
“Oi voi, voi, voi”, Sissie voivotteli. “Sellaista meni tekemään...! Emma paran päästämään päiviltä!”
“Ei suinkaan”, Dana Gray totesi jälleen viileästi ja tyynesti pidätystilanteen mentyä ohitse. “Neiti Church ei ole etsimämme murhaaja, mutta hänen kontollaan on muita rikoksia, jotka tulivat ilmi tämän tutkinnan yhteydessä. Pentanyylivalmisteet olivat hänen.”
Baster oli tuijottanut poistuneen Chelsean perään kummallisen näköisenä.
“Se sanoi tarvitsevansa niitä kipuihinsa... ne oli vaan kipulääkkeitä”, Baster mutisi kalpeana.
“No, jos kivut ovat sen veroiset, että itse aiheutettu anestesia tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Joka tapauksessa, aikaisemmin mainitsemista videotallenteista näkyi, että neiti Church liikkui tallilla juhlailtana, seuraten Emma Spencerin liikkeitä. Hän ei kuitenkaan mennyt rehuvarastoon. Se, väliaikaisena kätkönä, oli jo aiemmin paljastunut ja hänellä oli tallilla toinen piilo. Hän ilmeisestikin pelkäsi Emman tutkivan paikkoja ja päätti varmistua siitä, mitä tämä aikoi, päättäen siirtää aineet kokonaan tallilta pois herra Germanin puolitietämättömällä avustuksella. Neiti Church meni hyvin läheltä, joskin ristiin, etsimämme murhaajan kanssa kyseisenä iltana tallilla. Hyvin läheltä, totta tosiaan.”
Billyllä oli kuvottava olo. Se oli siis ollut Chelsea. Ei Emma. Chelsean vuoksi Titan oli kuollut... Billyn kädet puristuivat nyrkkiin. Dana Gray huomasi sen ja katsoi häneen kiinnostuneesti sivusilmällä.
“No, kuka se sitten oli?” Dexterin järkkymätön ulkokuori alkoi pettää. Häntä selvästi turhautti. Viikset vipattivat taas. “Kuka sen henkirikoksen teki? Olkaa hyvät ja sanokaa jo, jotta pääsemme jatkamaan elämäämme.”
“Niin... te pääsette jatkamaan elämäänne, mutta neiti Spencer ei...”, rikosetsivä siveli mietteliäästi suippoa leukaansa. “Joku teistä jäljelle jääneistä on niin ylimielinen, että kuvittelee hänellä olevan oikeus päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta.” Dana Grayn asennossa ja ilmeessä oli yhtäkkiä jotain aivan uutta: ei pelkkää suuttumusta, vaan kylmää vihaa. “Sen kaltaista itsekkyyttä en voi sietää. Ja minä aion ottaa luulot pois sellaisilta. Oman käden oikeus ei ole oikeutta, se on rikos, ja federalistisen liittovaltion oikeuden edustajana aion tehdä tämän asian hyvin selväksi teille kaikille.”
(JATKUU)
-
Dana Gray kääntyi kohti Dexteriä. “Herra Cook”, hän sanoi, “koska meillä ei ole todisteita teitä vastaan, huolimatta todistuksenne ja alibinne puutteellisuudesta, vapautan teidät rikostutkinnasta.”
“Jo oli aikakin”, Dexter ärähti, mutta kätteli sitten lujalla, painokkaalla otteella rikosetsivää. “Minä siis poistun. Teette hyvää työtä, mutta voisitte silti ajatella sivullisia. Hyvää päivänjatkoa.”
Dana Grayn silmät pysyivät hänen selässään, kun Dexter lähti toimistosta.
Billy ei tiennyt mitä ajatella. Jäljellä olivat vain Bleak (jonka Billy ei vieläkään voinut uskoa päässeen noin helpolla syytteistä), Baster sekä Sissie. Hänelle tuli äkkiä mitä vaivaantunein, jopa ahdistunut olo. Joku noista kolmesta oli murhaaja, ja Billy oli asioinut heistä kaikkien kanssa useita kertoja, jopa kahden kesken. Kahden kesken murhaajan kanssa. Hän vaihtoi levottomana painoa jalalta toiselle, ottaen huomaamattomasti välimatkaa muihin.
“Äiti ja poika”, rikosetsivä sanoi puoliääneen melkein itsekseen ottaen pari lyhyttä askelta edestakaisin ja kääntyi sitten katsomaan käsiä kasvoillaan pitelevää Sissietä. “Vieläkö olette hermostunut?”
Sissien silmät laajenivat kauhusta. Hän ei selvästikään oikein ymmärtänyt. Kynnet olivat pureutuneet löysään ihoon, ja äkkiä Billy näki selvemmin kuin oli aiemmin ajatellut, kuinka vastenmielisen näköinen tuo nainen oikeastaan oli: roikkuvat silmäpussit, kiilloton katse, hamppuiset likaiset hiukset...
“M-m-mitä tarkoitatte...?”
“Ajattelin vain, kun niin usein olette toistelleet, miten hermostunut olette”, Dana Gray sanoi huolettomaan sävyyn ja jatkoi tepastelua. “Että onkohan sille jokin erityinen syy?”
“E-erityinen syy?” Sissie kakisteli. “O-onhan tämä nyt aivan hirveää... kammottavaa... tyttönen on tapettu...”
“Aivan. Mutta te sanoitte kuulusteluissa olleenne hermostunut ja nukkuneenne yönne kovin huonosti jo ennen, kuin Emman ruumista oli löydetty – toisin sanoen ennen, kuin kukaan edes tiesi hänen kuolleen. Myös poikanne”, Dana Gray viittasi Basteriin (joka tuijotti edelleen täysin poissaolevana Chelsean jättämää tyhjää koloa), “on vahvistanut sen, että olitte nukkuneet levottomasti ja hermostuneesti useana yönä ennen kuin teidän olisi pitänyt tietää Emman kohtalosta. Tarkemmin ottaen... levottomat yönne alkoivat juhlaillan yöstä, jolloin Baster tuli pizzan kanssa kotiin - ajettuaan kiertotietä Chelsean asunnon kautta, joka sattuu olemaan kyseisen pizzeriarakennuksen yläkerrassa -, ettekä te olleetkaan kotona, vaikka olitte lähteneet juhlista ensimmäisenä.”
Sissie ei osannut kuin tuijottaa rikosetsivää suu typerästi auki.
“M-m-minä olin yökävelyllä, varmasti kerroin sen...”
“Olitte yökävelyllä, koska ette saaneet unta. Ettekä saaneet unta, koska olitte niin hermostunut. Miksi, rouva German, te olitte niin erityislaatuisen voimakkaasti hermostunut, juuri kyseisenä yönä? Tapahtuiko juhlissa jotain, mikä järkytti teitä?” Dana Gray oli taas pysähtynyt ja iskosti tiukan katseen häneen.
Sissie vain aukoi suutaan kuin typertynyt kala. “Se oli hyvin yksinkertainen kysymys, rouva German”, Dana Grayn ääni kohosi kärsimättömällä vivahteella. “Mikä oli saanut teidät niin hermostuneeksi juuri kyseisenä yönä? Daemon Pallasin juhlailtana, yönä, jona Emma Spencer murhattiin?”
Baster liikahti. Kukaan muu ei välittänyt, mutta Billyn katse siirtyi häneen. Basterin ilme oli jotain erikoislaatuista hänen nyt tuijottaessaan äitiinsä. Billyn oli vaikea tulkita ilmettä, mutta se kuvasti kuin... järkyttynyttä epäuskoa oivalluksesta, jonka tämä oli juuri saanut.
“M-m-minä vain olin hermostunut...”
Dana Gray puuskahti yllättävän kovaa. Mutta sitten hän siirtyi Sissiestä Basteriin.
“Kun sanoin, että te, herra German, olette avainasemassa koko tässä näytelmässä, tarkoitin sitä. Olitte uhrin kanssa läheinen – ainakin, hm, jossain mielessä – ja hänen kanssaan merkittävässä määrin juhlailtana. Lisäksi olitte läheinen – jälleen, ainakin yhdeltä puolelta – neiti Churchin kanssa ja tiesitte myös siitä, mitä neiti Church Sunny Horsessa hevosenhoitajan tehtäviensä ohella puuhaili. Ja nyt, herra German”, rikosetsivä kähähti, “ellen aivan väärin erehdy, teillä on vieläkin hallussanne ratkaisevaa tietoa tämän murhatapauksen suhteen. Tietoa, joka ei ole tullut puheeksi, koska se tieto ei ole ollut ajankohtaista... mutta on silti erittäin merkityksellistä.”
Bleak oli nojautunut etukumaraan. Billy huomasi tehneensä itse samoin. Kaikki tuijottivat Basteria, joka nosti hitaasti katseensa rikosetsivän kasvoihin. Dana Gray nyökkäsi.
(JATKUU)
-
Sekunti toisensa perään tikitti ohi. Baster näytti fyysisesti kyvyttömältä puhumaan. Hän nieleskeli ja tuijotti rikosetsivään melkein apua anoen. Lopulta Dana Gray avitti, niin pehmeällä äänellä, että Billy suorastaan hämmästyi. “Kerro meille Laura Spearsista, Baster.”
Basterin kasvot vääntyivät ja yhtäkkiä – Billy tunsi itsensä kiusaantuneeksi – hän alkoi itkeä. “Ei hätää”, Dana Gray sanoi yhä lauhkealla äänellä, “sen aika on nyt tullut. Oikaistaan kaikki vääryydet samalla kertaa.”
Billy ei osannut kuvitellakaan mitä hän mahtoi noilla sanoilla tarkoittaa. Aurinkolasit olivat valuneet Bleakin nenänvarrella niin alas, että hänen tummat pienet silmänsä näkyivät poikkeuksellisesti niiden takaa, eikä hän tuntunut itse tajuavan sitä. Pullokin oli unohtunut kallellaan puolitiehen ilmaan. Billy katsahti myös Sissieen. Sissien verenkierto oli ilmeisesti pysähtynyt, sillä oli aivan tuhkanharmaa. “Laura Spears...”, Dana Gray jatkoi, “oli ensimmäinen tyttöystäväsi, eikö niin?”
Baster nyökkäsi ja koetti sitten koota itsensä. Hän rykäisi hiljaa ja hieroi nenäänsä.
“Joo. Me... me treffattiin yläasteella, digattiin heti ja alettiin oleen.”
“Oliko hän kenties... ensirakkaus?”
Baster puristi silmänsä kiinni ennen kuin nyökkäsi. Dana Gray antoi hänelle hetken.
“Me seukattiin useempi vuosi...”
“Kunnes...?”
Basterin huulet vetäytyivät yhteen ohuen ohueksi viivaksi. Sissie päästi niin pienen pihahtavan äänen, että Billy (joka oli häntä lähinnä) taisi olla ainut, joka sen kuuli. Hän katsahti taas tähän sivusilmällä ja huomasi, että väri Sissien kasvoille oli lähtenyt palautumaan: se sykki rumaa punertavaa kerrosta kerroksen perään.
“Kunnes mutsi laittoi sille stopin.”
Huoneeseen jäi hiljaisuus. Sitten Sissien suusta pääsivät seuraavat sanat, joita Billy ei olisi koskaan osannut kuvitella tämän suusta; ne olivat niin raa'an vihan ja karuuden vääristämät, etteivät millään tavoin sopineet Sissien yleiseen olemukseen ja persoonaan, jonka Billy oli oppinut tuntemaan:
“Se huora sai mitä tilasi.”“Kuten Chelsea Church? Kuten Emma Spencer?” Dana Gray käännähti tiukasti häntä kohti. “Kuten kaikki ne nuoret naiset, joita kohtaan Basterilla on ollut tunteita?” Dana Gray alkoi kävellä lyhyttä, terävää askelta Sissien edessä. Ja Billy näki sen. Sen ällistyttävän, hämmästyttävän, epätavallisen muutoksen; Sissien hetki sitten kommenttiaan tehostanut tunteettoman hirviömäinen ilme muuttui, palautui taas samaksi kuin ennenkin: hajamielisen kauhistuneeksi, viattomaksi, alati järkyttyneeksi. Mitkä näyttelijänlahjat.
“Voih, ei tietenkään!” Sissie koetti aiempaa värisevää ääntään, mutta kieltämättä sen tenho oli kärsinyt pahan kolauksen äskeisen takia. “En-en minä nyt sellaista ikinä...!”
“Mitä te teitte Laura Spearsille, rouva German?”
(JATKUU - HUOMENNA VIIMEINEN OSA!)
-
Voi apua, nyt menee jännäksi!
-
PLIIS EN KESTÄ ENÄÄ
-
Sissien lause katkesi kesken. Mutta Baster vastasi. Hän tuntui saaneen sisuaan takaisin, tai ainakin hän oli enemmän läsnä.
“Äiti kiristi Lauraa. Pahoinpiteli sen jättämään mut eikä enää koskaan olemaan missään tekemisissä. Ja mä sain siitä syyt.”
“Miksi et kertonut totuutta?”
“En... voinu”, Baster katsoi masentuneena käsiään. “Mutsi sanoi, että Lauralle kävisi vielä pahemmin, jos en... pysyisi tarinassa.”
“Äitisi käyttäytyi uhkaavasti ja kielteisesti kaikkia tyttöjä kohtaan, joita tapailit, eikö vain?”
Baster nyökkäsi. “Ja jonkin ajan kuluttua et enää tuonut heitä kotiin, olettaisin?”
“En tapaillu enää sillä tavalla vakavasti ketään, en uskaltanu.”
“Entä Chelsea?”
“Mutsi taisi pelätä Chelseaa”, Baster sanoi.
“Kukapa meistä ei”, Bleak murahti puoliksi itsekseen. Matossa oli yhä Chelsean jättämä sylkyjälki.
“Sitten Emma tuli tänne. Sen piti olla vain hetken juttu, kun oltiin Kanadassa...”
“Niin, kaukana äitisi katseen – ja käsien – alta.”
“...mutta se tuli tänne”, Baster teki äkkiä turhautuneen eleen; hän viskasi käsivarret ilmaan ja työnsi ne niskansa taa, kuin halussaan repiä päätään irti – sellaisen mielikuvan Billy ainakin sai. “Ja se roikkui perässä ja tivasi koko ajan, ja kyllä – kyllä mä siitä pidin, paljonkin, ja ensin aattelin, että en välitä mitä mutsi ajattelee, mutta... ei se ois voinu toimia... Jossain kohtaa tajusin, että mutsi on saanut vihiä. En oo varma mistä se alkoi. Ehkä siitä, kun oltiin huolimattomia...”
Huolimattomia, totta tosiaan. Baster ei olisi voinut läpinäkyvämpi Emman kanssa olla. Äkkiä Billy katsoi Bleakiin. Se kuva! Kuva, jonka Billy oli ottanut Basterista ja Emmasta... Bleak oli käskenyt pitämään sen salassa, käskenyt poistamaan sen. Eikö siinä ehkä ollutkaan ollut kyse pelkästään Bleakin omasta ja Sunny Horsen maineesta? Oliko Bleak tiennyt, tai kenties arvaillut, jotain? Jotain siitä, miten Basterin äiti voisi reagoida, jos näkisi mitä poikansa puuhasi nuorten naisten kanssa? “Mä en voinut kertoa Emmalle todellista syytä. Koetin työntää sitä pois...”, Basterin ääni jatkoi.
Dana Gray katsoi häneen ymmärtäväisesti.
“Niin, yritit suojella häntä.”“Mutta en mä tajunnut, en aatellut, että m-mu...”
“Että Emma murhattaisiin”, Dana Gray auttoi saamaan kakistelevan lauseen loppuun. “Lisäksi oletit, että kyse oli aivan eri asiasta. Oletit, että kyse oli Chelsean ja Emman välisestä konfliktista.”
“Chelsea oli aina niin raivona Emmaan”, Baster sanoi, “mä aattelin, että ehkä niillä oli yhteistä historiaa Kaliforniassa, vaikkei kumpikaan sitä myöntänyt. Ja, kun Chelsea oli just silloin, m-murha-aikaan epäilyttävä, mä... mä...”
“Luonnollista”, Dana Gray nyökkäsi.
“M-mitä te nyt?” Sissie henkäisi. “Kyllähän se Chelsean oli pakko olla, pakko! Chelsea Emma paran murhasi, kaikki viittaa siihen – Baster näki sen!”
“Rouva German!” Nyt Dana Grayn kärsivällisyys loppui. Hän kääntyi tätä kohti napakasti, sormi osoittaen. “Te olette olleet taka-alalla koko ajan! Sanoitte, ettette tunteneet uhria, mutta kyllähän sinä tiesit kaiken tallilaisista. Annoitte Emmalle toistuvasti kaikista epämiellyttävimmät työt. Koetitte pitää hänet pois Basterin seurasta. Epäilitte Basterin laitonta päihdekäyttäytymistä ja mietitte, mistä hän niitä sai. Salakuuntelitte Basterin keskusteluja, ja hänen mainitessaan Kalifornian ja huumeet, teitte virheellisen johtopäätöksen kuvitellen hänen puhuneen Emmasta. Todellisuudessa Baster oli puhunut Chelseasta. Sanoitte nukkuneenne huonosti, olleenne hermostunut, heti tämän rikostutkinnan kuulusteluiden alussa, mutta vasta silloinhan saitte tietää murhasta! Lisäksi teidän on viime viikkoina kuultu valittelevan jatkuvaa pahaa selkäkipua, otitte jopa sairaslomaa vedoten heikkoihin hermoihinne. Teillähän on selkäreuma, eikö totta? Sille ei tee hyvää kumarrella ja nostella jotakin painavaa... Mikä teitä siis oli niin hermostuttanut? Olisiko voinut olla, että mietitte yöt läpeensä tekoanne ja ennen kaikkea... oliko rehusäiliö sittenkään hyvä paikka väliaikaisesti kätkeä ruumis? Idea siihen tuli varmaankin Chelsean käyttämästä kätköstä. Teidän olisi tullut joka tapauksessa siirtää ruumis ennen säiliöiden tyhjentymistä ja uudelleentäyttöä. Ehkä epäröitte ryhtyä toimeen selkänne vuoksi. Mutta, te myöhästyitte, rouva German. Te myöhästyitte. Tuo selkä pilasi teiltä uranne, ja nyt se pilasi myös mahdollisuutenne selvitä tästä rikoksesta.”
“Oi, lopettakaa jo!” Sissie huudahti ja nosti kämmenet korvilleen. “Mitä kamalaa, ilkeää puppua! Minä en ikinä voisi tehdä moista!”
“Sissie German”, rikosetsivä julisti kylmästi, “teillä oli motiivi ja teillä oli tilaisuus! Te olette ennenkin huolehtineet poikanne Basterin naisystävistä hänen puolestaan – hyvin ikävällä tavalla! Siitä meillä on myös Laura Spearsin todistus. Tällä kertaa, kenties hetken mielijohteesta sopivan tilaisuuden tultua eteen, otitte vain liian peruuttamattoman keinon käyttöönne! Ehkä Daemon Pallasin juhlissa neiti Spencerin kovaan ääneen huutamat syytökset Basterista – joskin valheelliset – olivat teille se viimeinen tönäisy kieroutuneen mielenne sopukoissa tuon kuilun yli?”
Rikosetsivän sanat jäivät särisemään ilmaan. Sissie tuijotti häntä kauhuissaan. Basterkin tuijotti äitiään. Oli vaikea sanoa, mitä hän tunsi.
“Ei... ei pidä paikkansa! Mikään tuosta ei pidä paikkansa!” Sissie kirkui. Hänestä tuli nopeasti Billyn mielen arkistoissa vastenmielisin ja rumin ihminen, jota oli kuunaan joutunut katsomaan, ja Billyn ulkonäköstandardi oli muutenkin korkea.
“Tallin valvontakameratallenteet on palautettu. Teidät on tunnistettu niiltä. Menitte sivuovesta omilla avaimillanne sisään talliin ennen Emmaa, aukaisitte hänelle tallin pääovet. Myöhemmin teidät nähdään seuraamassa häntä murhapaikkaan, poimimassa maasta Emman hoitohevosen talutusnarun --”
“EI, EI, EI, EI!”
“Lisäksi”, Dana Graykin joutui nyt huutamaan, “teidän DNA:tanne on löydetty ruumiin kynsien alta hänen yritettyään puolustautua! Sissie German”, rikosetsivän äänessä oli lopullinen sointi, “täten näiden todisteiden valossa teidät pidätetään Emma Spencerin murhasta epäiltynä –“
Toimiston ovi lävähti auki ja oven vieressä seisonut Billy hätkähti. Sisään tuli lisää ulkopuolella odottaneita poliiseja. Ylikomisario Rell käveli Sissietä kohti, joka kirkaisi.
“Se en ollut minä! Se oli Chelsea! Chelsea! T-tai Kieran! Kieran! Olen syytön!”
“Teillä on oikeus vaieta –“
“Baster, sinusta on tultava kilparatsastaja!” Sissie kähisi hätäpäissään poliisien taluttaessa häntä kovakouraisesti. “Treenaa, älä anna periksi, sinulla on niin paljon lahjoja! Sinulla on lahjoja, niin kuin minulla oli! Älä anna minkään tulla tielle...!”
“Mutsi!” Baster huusi raivonkyynelissä. “Mä vihaan ratsastusta! Siinä, ekaa kertaa ikinä sanon sen sulle ääneen. Miten sä saatoit tehdä niin Emmalle? Miten sä saatoit?! Miten sä saatoit...”, Basterin ääni hajosi osiin ja mureni. Hänen äitinsä tuijotti häntä silmät selällään, muttei kyennyt enää vastaamaan. Poliisi töni häntä eteenpäin.
Bleak pyöritteli päätään kaataessaan lasin täyteen. Hän tuuppasi sen Basterin musertuneen löyhään käteen.
“Otas hörppy, jätkä”, hän murahti. Billy jätti heidät sinne, sillä halusi itse ulos; hän halusi ulos tuosta ahdistavasta huoneesta ja tilanteesta, johon oli joutunut, mutta häntä myös kiinnosti nähdä, miten Sissie German talutettaisiin poliisiautoon.
Pihalla tapahtui. Amy pidätteli itkien käsivarresta nuorta miestä, jonka musta tukka kiilsi öljyisenä roikkuen silmien edessä ja, joka heristi nyrkkiään raivoisien sanojen tursutessa suustaan Sissietä kohti. Sissie säpsähti häntä.
“Mikä helvetti oli sun oikeutesi tehdä niin mun systerille?! Mikä helvetin oikeus? Mun systerille! Voit olla varma, että teen sun loppuelämästäs helvettiä! HELVETTIÄ!”
Sissie istutettiin autoon. Lehdistöä oli aitojen ulkopuolella kameroineen taltioimassa tilannetta. Billy käveli Amyn luo ja nykäisi tätä tulemaan kanssaan sivumpaan. Samalla hetkellä Amyn seurassa ollut nuorukainen kiskaisi kätensä vapaaksi ja rynnisti kohti autoa, johon Sissie oli kadonnut. Kaksi poliisia joutui pysäyttämään hänet.
Andrew Spencer huuteli tolkuttomia uhkailujaan ja kirouksiaan, viskoi poliisien päiden yli pieniä kiviä mustiin ikkunoihin. Hänen vihainen epätoivonsa tarttui Billyynkin.
Amy painoi päänsä Billyn olkaa vasten ja tärisi itkusta. Billy puristi häntä.
Vilkut päällä poliisiauto lipui pois Sunny Horsen pihasta.
-
Ja tähän päättyy Sunny Horsen murhamysteeri! Ihan SUPER kiitos kaikille hengessä mukana olleille - erityisesti teille aktiivisille! Jännitti, että miten tällainen tapahtuma tulee toimimaan, kun ei ole koskaan ennen mitään vastaavaa tehnyt, mutta aina täytyy uutta kokeilla!
Emman virallinen muistotilaisuuskin on ylihuomenna, tosin Billy ei taida niihin osallistua (kertomus niistä tulee Emman toisen parhaan ystävän päiväkirjaan). Tulipahan uhrattua tasan 10 vuotta tarinoissa mukana ollut hahmo tähän tapahtumaan! RIP.
Kaikille syytöslomakkeen tehneille lähtee vielä erikseen sähköpostia Tässä vielä pientä tilastoinfoa kiinnostuneille!
Epäilyttävimmäksi arvattiin... Kierania (42,9%)!
Muita murhaepäilyt niskaansa saaneita olivat Bleak, Baster sekä Sissie.Suosikiksi oli valittuna Amyä, Billyä, Bleakia, Ericiä, Dexteriä, Sissietä - ja paljon myös itse Emmaa!
Ja nyt - rummut! - Rikosetsivän Apulainen -palkinnon saa................. @Jii! Onneksi olkoon terävästä päättelystä, sekä erittäin aktiivisesta tarinassa mukana olosta!!! Jii oli toinen kahdesta Sissien oikein arvanneesta (onnittelut myös tälle toiselle oikein arvanneelle - tietänet, kuka olet )! Jiin luvalla haluaisin julkaista teille vielä hänen erittäin viihdyttävän ja loistavan analyysin syytöslomakkeesta!
-
Eikä mysteerit tähän lopu... Orange Woodin kuva-arvoitusjoulukalenteri on luvassa taas pitkästä aikaa parin viikon päästä! Pysykää kuulolla!
-
Voi vitsi! Ihan alussa epäili kokoajan Sissietä niin kuin lomakkeessakin mainitsin, ois pitänyt kuunnella intuitiota! Mutta KIITOS aivan mahtavasta ja erilaisesta tapahtumasta, et uskokaan miten mielenkiintoista tätä on ollut seurata! Rauha Emman muistolle ja mahtavaa että tekijä saatiin kiinni
-
@alexiina-c JEEEAAAAHHHHHHHH
IHAN JÄTTIKIITOS vielä aivan ÄLYTTÖMÄN siististä tapahtumasta, tää on oikeesti pörrännyt mielen perukoilla joka ikinen päivä! Oon ollu ihan täpinöissäni! Isot aploodit SULLE järkkäämisestä
Analyysin saa toki julkaista mutt jos laitoin sinne pahoja kirjotushäröjä niin siisti ne pliis pois en muista enää olin niin raivokkaissa dekkarihuuruissa sillon että meni aika autopilotilla.
-
Tässä vielä Jiin huippupohdinta
"Hyvät naiset ja herrat, arvon etsivä Gray ja ylikomisario. Minä, ylimääräinen nuuskija, joka olen pyöritellyt tätä tapausta mielessäni antaumuksella, uskon vahvasti, että vaikka kaikki syylliset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet tapahtumaketjuun, SEKÄ motiivi että tilaisuus murhaan oli ainoastaan SISSIE GERMANILLA. Uskon, että hän poistui juhlista, nouti Amyn riimunnarun, jäi odottamaan nti Spenceriä, ja kuristi tämän Spencerin poistuttua juhlista yksin. Ruumiin rva German vei rehuvarastoon ja riimunnarun hän hautasi rannan matalikkoon. Suurinta osaa muista vieraista voi ristikkäisten kertomusten perusteella jäljittää illan läpi, poislukien valmentaja Cook, mutta hänellä ei nähdäkseni ole uskottavaa motiivia. // Baster German, Sissien rakas poika, on elänyt äitinsä unelmaa kilparatsastajana, mutta viettäisi aikaansa varmasti mieluummin nuorten naisten seurassa - kuten Emman. Äiti on kuulemma erittäin mustasukkainen pojastaan. Draama nuoremman Germanin ja tallin nuorten naisten välillä tuskin lämmittää mieltä etenkään, kun neiti Spenceriin kohdistuneet syytökset hevosten myrkyttämisestä kääntyivät hänen suussaan jo Basteria vastaan. Äiti haluaa puolustaa paitsi poikaansa ja mahdollisuuttaan vaikuttaa tähän, myös perheensä paikkaa Sunny Horsen leivissä. Emma Spencer uhkasi pilata häneltä kaiken edellä mainitun. Uskon, että pitkään kytenyt katkeruus leimahti tästä viimeisestä loukkauksesta ja riitti murhan syyksi. // Rva German on kuulemma yksi niistä, joilla on pääsy tallin toimistoihin, rehuvarastoon, rehusäiliöihin jne. myös työajan ulkopuolella - siis juuri rehuvarastoon, mistä ruumis löytyi. Myös Amy Centerin hevostarvikkeet oli todennäköisesti helppo hakea illan aikana - rva German kun sanoo lähteneensä juhlista ensimmäisenä, eikä hänen liikkeistään ole tietoa myöhemmin. Hän sanoo menneensä suoraan kotiin nukkumaan, mutta vahvistajaa kertomukselle ei ole. Bleak Monfrey kävi tallilla, eikä kuulemma juuri katsonut tallenteita ennen, kuin poisti ne - kameranauhat varmasti olisivat vahvistaneet epäilyn, mutta uskoakseni Billy Center oli silminnäkijä murha-aseen kätkemiselle. Hän sanoo aavistelleensa henkilöä naiseksi, ja tiedämme jo käsilaukkuun liittyneet tapahtumat murhaan liittymättömiksi. // Uskoakseni Emma Spencerin murhasi Sissie German."