Tapahtumiin osallistujana mua inspiroi aina se että ne ei ole ikään kuin vain järjestämisen vuoksi järjestetyt - että osallistumismuoto ei ole aina se sama “kirjoita tarina siitä miksi luokkanne meni mönkään/onnistui hyvin”, vaan että tapahtumaa olisi oikeasti suunniteltu niin että sen luokkainfoista, järjestäjistä, tapahtumien kulusta ja majoituksesta voi keksiä jotain kivaa oman tallin hevosille ja hahmoille.
Mikä sitä oikeissakaan tapahtumissa saa lähtemään mukaan? Että tuolta tulisi hyvä kokemus meille, joku kiva hetki päiväkirjaan, joku matkamuisto, ehkä jokin uusi tuttavuus tai uusi opittu asia.
Viimeisimpänä mielessä mm. työajokurssi johon sai kirjoitella heinänniitosta ja heinäkärryn kuljetuksesta videoiden inspiroimana, ja josta sai järkkääjältä sitten pienen kommentin vastapalkaksi.
Oli liitetty tapahtuman aihe (heinätyöt) ja vuodenaika (loppukesä) toisiinsa, oli tarjottu pieni kuvaus tapahtuman kulusta, ja työnteon ryhmät niin että sai pohtia oman hevosensa toimintaa uuden opettelun parissa.
Toinen joista olen tykännyt on olleet Lykkjan issikkamaastot (vaikka olenkin huono kirjoittelemaan jos maastolenkille ei muita osallistujia meinaa irrota). Jotenkin se että hevoset ovat söpösti esitellyt ja reitistä ja “asiakaskokemuksesta” kerrottu inspiroivasti… se tuo sellaisen lämpimän tunnelman, että miksei tuolla tallilla sitten “kävisi” kuten ihan oikeastikin.
Kiva oli myös Auburnin tuotoskisoissa ollut inspiraatiosana-tuotosluokka, joka oli tosi kivan tyyppinen - että tee nyt sitten millainen tuotos tahansa, oli se hiottu kuva tai pieni luonnos tarinoineen, mutta ota inspiraatiota vaikka sametista, sanana ja materiaalina.
Yleensäkin osallistuminen on mun mielestä mukavaa silloin, kun osallistuminen on melko vapaata ja kevyttä, tapahtumien järjestys tarinamuotoista ja melko aktiivista, ja tarjottu informaatio kattavaa ja luomaan kannustavaa.
Nämä on tietty mielipidekysymyksiä aina paha sanoa siis valmista mallia jolla aina toimisi.
