Kulttuurikeskustelu (museot, näyttelyt jne)
-
Viikonloppuna oli taas tämmöinen yhdistetty museo- ja Ingress-reissu semmoiselle suurpaikkakunnalle kuin Forssaan. Kävimme kiertämässä läpi Forssan luonnontieteellisen museon.
Myönnän että minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja paikan suhteen, pikkukaupunki ja niin edelleen, mutta museo pääsi ihan yllättämään positiivisesti. Siellähän oli kovastikin laaja kokoelma täytettyjä eläimiä, ja kivi- ja mineraalikokoelma oli todella laaja. Kritisoin ainoastaan sitä, että esimerkiksi eläimistä ei oltu kerrottu oikeastaan mitään, vain nimet. Joitain erillisiä infotauluja yms. oli tarjolla, mutta kokoelman laajuuteen nähden vähän niukasti. Silti pidin tästä enemmän kuin Tampereen luonnontieteellisestä, joka on ehkä näyttävämpi, mutta tehty aika paljon lapsia varten, sitten lopulta. Helsingin luonnontieteelliseen ei tietysti voi vertaillakaan, se painii ihan omassa luokassaan. Mutta suosittelen kyllä, jos tämäntyyppiset museot kiinnostavat. Nyt siellä oli vaihtuvana näyttelynä Tanhuanpään öljyväriteosten näyttely, joka oli ihan kiva, mutta jäi vähän tuon muun museon jalkoihin.Alunperin oli tarkoitus käydä myös Forssan museossa, mutta tuli erinnäisiä mutkia matkaan ja piti jättää välistä. Tuo luontomuseo joka tapauksessa oli minulle se ykköskohde.
-
Perjantaina oli toimistopäivä Helsingissä, joten se piti tietysti käyttää täysimittaisesti hyödyksi ja parin kirjakaupan lisäksi poiketa myös Ateneumissa. Ateneum on nimittäin arkisin auki kahdeksaan asti, ettei tullut edes kiire! Arvostan.
Meinaan Ateneumissa on nyt menossa Eero Järnefeltin näyttely aina elokuulle asti. Se olikin tosi laaja ja hieno. Järnefelt on yksi Suomen taiteen isoja nimiä enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi. Yleensä ihmiset tunnistavat ainakin Raatajat rahanalaiset -teoksen. Itse henkilökohtaisesti kyllä pidän monesta luontoaiheisesta teoksesta enemmän, mutta onhan tuo toki vaikuttava.Kiersin nopeasti ne muutamat suosikkini myös pysyvästä näyttelystä, mutta sitä en nyt jaksanut sen suuremmin kohnata läpi. Nähty kuitenkin jo aika monta kertaa.
-
Eilen reissattiin taas vähän ja matkan varrelle osui jälleen Riihimäen lasimuseo. Siellä on nimittäin koht'siltään loppumassa oleva Kaj Franckin näyttely ja Saara Hopean näyttely, joka sekään ei kovin montaa viikkoa ole enää tarjolla. Lisäksi siellä eilen oli jokin Japani-teemapäivä, mutta valitettavasti emme ehtineet jäädä katsomaan sen ohjelmaa tarkemmin.
Seuralaiset mutisivat museosta lähdettyämme, että se Franck näyttely oli vähän sellainen, että oli vähän kerätty mitä oli saatu kokoon. Se ehkä oli ihan pätevä havainto. Olihan siellä ihan kivannäköisiä esineitä, mutta no... siinä se. Ja siihen nähden, että Franck teki ymmärtääkseni pitkän uran, esineitä oli minun mielestä jopa vähänlaisesti. Se Saara Hopean näyttely oli parempi siinä mielessä, toisaalta ehkä pidin hänen töistään myös enemmän. Mutta onpahan nyt nähty. Plussana sanottakoon se, että tällä kertaa ei hajonnut autosta lasi...
-
Lauantaina vuorossa oli Aalto2 Jyväskylässä. Tällä hetkellä siellä ei tainnut olla mitään muuta kuin pysyvät näyttelyt eli Alvar Aallon työ ja elämä ja keskisuomalaisuutta etsimässä. Aikatauluhaasteiden takia tuo keski-Suomi -näyttely jäi käymättä, mutta Aallosta kertovan näyttelyn kiersimme.
Tunnustan että ymmärrän arkkitehtuurista yhtä paljon kuin sika satelliitista. Pohjapiirroksia osaan tutkia, mutta siihen se sitten jääkin. Lisäksi pitää varmaan tunnustaa, etten oikein ole koskaan ymmärtänyt Aallon suunnittelun hienouttakaan. Varsinkin nykyään ne tuntuvat olevan pyhiä lehmiä, joiden korjaus on, paitsi kiellettyä koska pyhä lehmä, myös mahdotonta. Tai ainakin maksaa hunajaa ja mansikoita.
En nyt tiedä aukenivatko Aalto-taivaan portit vieläkään, mutta tulipahan nyt nähtyä laajemminkin mitä kaikkea se on tehnyt. Ihan kiintoisa sinänsä kyllä. -
Minä taas, mutta lauantaina oli yet another Helsinki-visiitti. Käytiin kaverin (the Vakituinen Museoseuralainen) kanssa Ateneumissa katsomassa se Järnefelt-näyttely. Minähän sen olen jo kertaalleen nähnyt, mutta on sen verran laaja ja hieno, että mielellään sen kävi katsomassa toistamiseenkin. Ja varsinkin kun museokortilla se ei teknisesti ottaen maksa mitään. Perusnäyttelyä ei sen enempää kierretty, paitsi ne minun perinteiset suosikit, joiden sijainnit tietää jo suunnilleen.
Tuli kuitenkin todettua että minulla menee feltit sekaisin. Olen puhunut todella sujuvasti että se on Edelfeltin näyttely, mutta kun se olikin Järnefelt... Porukkaa oli kauniin kesälauantain kunniaksi ihan riittävästi liikkeellä.Varsinainen pääkohde oli valokuvataiteen K1-galleriassa oleva japanilaisen Daido Moriyaman retrospektiivi. Se päättyy kesäkuun alussa, joten viime metreille meni sen kanssa. Tätä näyttelyä on kehuttu HS:ssä tai Ylessä vissiin useampaankin kertaan, joten odotin ruuhkaa ja ihmismassoja kun se tosiaan on loppumassa kohtsiltään. Mutta ei siellä mitään semmoista ollut, hyvin väljää oli.
En osaa oikein sanoa niistä valokuvista mitään. Taidekuvia, ihan toisenmoista kuin se Sammallahden näyttely taannoin. En voi sanoa että varsinaisesti olisin pitänyt kuvista, mutta tulipahan nyt nähtyä.Viimeinen oli sitten galleria Helsinki Contemporary, jossa oli Ville Anderssonin näyttely. Tämäkin oli löydetty jostain HS:n artikkelista ja jo pelkästään siinä artikkelissa olleiden teoskuvien perusteella sanoin, että ei, en tule, tekee pahaa tuijottaa niitä kuvia, koska ne ovat sellaista todella tiheää muste-/tussiviivaa. Alkavat vipattaa silmissä ja sitten lykkää helposti migreenin päälle. Oikeasti kuvat olivat suht pieniä, vähän postikorttia isompia, joten livenä niiden katsominen ei aiheuttanut ongelmia, ainakin jos ei kovin läheltä tuijottanut kovin kauaa. Tekniikasta pisteet, muuten ne kuvat eivät oikein puhutelleet.