Sunny Horsen murhamysteeri
-
Poliisi on saanut lisätietoja:
- Murha-ase on löydetty. Kyseessä on hevosen, tarkemmin ottaen Amyn hevosen, Sunin, riimunnaru. Murha-ase löytyi Billyn antaman vinkin perusteella merestä, hiekan alle kaivettuna.
- Emman käsilaukku sisältöineen on löytynyt Amyn hallusta. Laukussa oli rypistetty paperi: SINUA TARKKAILLAAN.
- Valvontakameratallenteet siltä illalta on kaikki poistettu (tallin toimistosta käsin).
TOINEN KUULUSTELUKIERROS ("OLITKO SE SINÄ?") ALKAA!
-
Noh Bleak, olitko se sinä?
-
Minä haluaisin kysyä ihan alkuun varmuudeksi Amylta, ettei murhaa tehnyt hän, kun kuitenkin johtolangat osoittavat häneen...
(Ja siis leikki sikseen, mun aivot on eilisillasta asti hyrränny niin kovaa tän keissin kanssa tää on parasta hauskaa mitä oon saanu käydä läpi vuosiin pliis @Alexiina-C tiedähän sitten että jos vetäisit tälläsiä jotain larppeja livenä joskus ni olisin mukana 100% no questions asked tää on ihanaa)
-
BLEAK (OLITKO SE SINÄ): ”Näytänkö teistä murhaajalta? Kun leikkii vaarallisia leikkejä, voi toki sattua. Emma Spencer vaikutti likalta, joka sörkkii liekkeihin, kunnes koko talo on tulessa. Semmosestahan ei hyvä heilu. Olkoot tää oppiläksy kaikille, jotka ei kunnioita järjestystä. Ai, että mäkö sitten hoidin Emman pois päiviltä? Jos mä olisin sen tehnyt, olisin tehnyt sen huomattavasti hienovarasemmin. Siitä ei olisi jäänyt hiuskarvaakaan jäljelle. Luuletko, että mun jäljiltä jäisi tällainen sotku, kun mä nimenomaan yritän pitää pakan siistissä kasassa? Siivota muiden sotkuja? ...Mitä? Että mä olen ainoa, jolla oli pääsy niihin valvontakameratallenteisiin? Mrh… no hyvä on. Saamari. Mä ne poistin. Mutta en peitelläkseni murhaa, en todellakaan. Voin vakuuttaa, että semmosta en kattele täällä läpi sormien yhtään. Saatoin kuitenkin… no, olkoot. Se paperi? 'Sinua tarkkaillaan'? Mä sen laitoin Emmalle. Sujautin sen sille salassa poissa muiden silmien alta ja poistin sitten tallenteet, koska aattelin, että on parempi, jos asia ei tule noin niin kuin muiden tietoon. Onhan niihin toisinaan pääsy esimerkiksi Hossilla ja Germanilla, kun ne vastaa tallissa omalla ajallaan turvallisuudesta. Sen lapun tarkoitus oli vaan vähän pelotella sitä tyttöä, saada se takaisin kuriin. Ei se ollut mikään uhkaus. Ette tietenkään usko, mutta se on hemmetti vie totuus. Jos oisin tiennyt, että ne tallenteet olisi nyt tässä kohtaa hyödyttäneet ja auttaneet ottamaan kiinni sen sairaan limanuljaskan, joka tän sille tytölle teki, niin totta helvetissä olisin jättänyt sen tekemättä. Juttu vain on niin – ja voitte vaikka tarkastaa asian – että on saakelin vaikeaa poistaa tiettyä pätkää yhdestä tallenteesta, kun kaikkien kameroiden pätkät menee päivittäin nauhoille samaan kasaan. Kävi helpommaksi poistaa koko se ilta, enkä mä nyt oikeasti ajatellut, että siellä olisi jotain oleellista. Että en mä tahallaan hävittänyt todisteita hemmetti murhasta. Helvetin helvetti. ...Joo, kyllä mä vähän vilkaisin juhlailtaa ennen kuin poistin, mutta vaan rantalavan kameroita, en tallin. Näin, miten Emma lähti. Eric Hoss lähti pian sen perästä, jos oikein muistan.” -
@jii Ai kun ihanaa! Hyvä, ettei muutaman kuukauden illat tätä suunnitellessa ja pohtiessa ole hukkaan sitten mennyt!!
AMY (OLITKO SE SINÄ): ”E-en tietenkään? Mie tiedän, että työn täytyy kaikilta varmaan niin kysyä, mutta se tuntuu silti pahalta… Emma oli miun paras ystävä. Miten mie ikinä – ikinä – voisin tehdä hälle – tai kellekään – jotain niin kauheaa? Niin, miulla oli tosiaan Emman laukku, jonka mie löysin meidän kuistilta. Billy voi kyllä todistaa, mie ne tiennyt sen ilmestymisestä meille mitään. Eikä myö oltu yöllä kuultu mitään. Sunin riimunnarun mie huomasin hukkuneen tällä viikolla ja sitä mie ihmettelinkin tallilla, että mihin se oli joutunut. Mie en tiedä siitäkään mitään. Sitä käytti miun lisäksi tietysti Chelsea ja sitten Emma itse, kun ne Sunia hoiti miun puolesta. E-Emma oli... (niiskaus) A-anteeksi... mutta kun myö tunnettiin jo... jo lapsuudesta. Emma oli aika räväkkä, mutta hirmu u-u-uskollinen ystävä ja hää aina piti kavereiden puolta, tuli mikä tuli. Hää oli ihana persoona, mutta pahoin mie pelkään, että viime vuodet hällä on ollut kovin rankat ja vaikeat ajat, joista ei kaikista synkimmistä avautunut edes miulle... Mie aattelin, että jos hää tulee tänne, voin häntä auttaa ja saamaan elämänsä taas raiteilleen, mutta... (itkua)” -
Chelsea, olitko se sinä?
-
CHELSEA (OLITKO SE SINÄ): ”Oh please. Silminnäkijät sanovat nähneensä minun tönäisseen Emman juhlissa nurin? Niin, mitä sitten? Hän töni minua ensin, puski epäkohteliaasti ohitseni ovilla sisään tullessa. Annoin vain takaisin samalla mitalla. Ei se nyt tarkoita, että kuristaisin hänet hengiltä. Ugh. Anteeksi, että vaikutan nyt kylmältä bitchiltä, mutta minä en aio tirauttaa kyyneltäkään hänen vuokseen. Hän oli kamala ämmä, sori vaan. Joo joo, ’kuolleista ei saa puhua pahaa', mutta en välitä. Vihaan häntä periaaatteesta, vihaan edelleen, eikä sitä kuoleminen muuta. Hän oli aivan kamalan täynnä itseään. Olisit kuullut, miten hän leuhki täysillä valheilla elämästään Kaliforniassa. Hänellä muka oli ollut siellä poni, jonka arvo oli satatonnia, mutta se huijattiin häneltä viidellä sadalla. Ja milloin hän ajeli varastetuilla avoautoilla, milloin joku filmitähti oli kosinut häntä... meinaan, hän oli varmaan patologinen valehtelija, tai jotain? Minäkin olen sentään sieltä kotoisin, ja Emman jutut... huh huh! Ihan sikkiä tämä tietysti on, mitä joku sille teki, mutta jos aletaan sontaa tässä kaivelemaan oikein urakalla, älkää unohtako uhrin omaa läjää. Mistä te tiedätte, ettei syyllinen ole joku täysin ulkopuolinen? Joku seurannut häntä Kaliforniasta tänne jostain, mitä hän siellä meni sekoilemaan? Miksi me olemme tässä pääepäiltyjä? Tutkisin paremminkin hänen taustojaan, kuin meidän, jos olisin te.” -
Billy, olitko se sinä?
-
BILLY (OLITKO SE SINÄ): ”Tiedätkö mitä tämä tekee maineelleni, tulla sotketuksi henkirikostutkintaan? Ja vielä syntymäpäivänäni...? En pitänyt hänestä, entä sitten? Ei se tarkoita, että tein hänelle jotain. Mutta olen toki tottunut siihen, että minua epäillään – syyttä. Tunsin Emman pitkän ajan takaa, joo, mutta me ei oltu mitään sydänystäviä. Ei ystäviä ollenkaan. Hän oli vaimoni paras ystävä, joten siedin häntä velvollisuudesta. Vastenmielisyyden tunne meillä oli molemminpuolinen, saatan kuvitella. Hän oli häissämme kaasona. En itse ole ollut hänen kanssaan henkilökohtaisesti niin paljon tekemisissä. Aina kaikista ihmisistä ei pidä, ilman sen kummempaa syytä. En sano, etteikö minulla olisi ollut syitäkin olla pitämättä hänestä, mutta... se on minun asiani. En vastannut vielä kysymykseen? No, en – minä en tappanut häntä. Todellakaan. (pyörittää silmiään) Jos se olisin ollut minä, miksi olisin kertonut paikasta, josta murha-ase löydettiin? Ja Amyllä ei myöskään ole siihen tai mihinkään muuhunkaan mitään osaa, vaikka se olikin Sunin naru, joten lakatkaa ahdistelemasta häntä. Me tässä ollaan enemmänkin uhreja. Emman huonon maineen ja ongelmien, jotka toi mukanaan meidän elämään, uhreja.” -
Sissie, olitko se sinä?
-
Baster, olitko se sinä?
-
Oliko se Dexter?
-
Entä Eric Hoss, olitko se sinä?
-
alexiina-parka nukkumassa autuaasti lauantaina ja väki odottaa maaninen kiilto silmissä ikkunan alla uusia kuulustelumerkintöjä...
-
@jii ! Täytyyhän sitä jännitystä ylläpitää! (juo aamuteetään oikein ärsyttävän hitaasti) Ei vaan - ihan kohta kuullaan lisää!
-
SISSIE (OLITKO SE SINÄ): ”M-minäkö? Miksi te niin ajattelette! A-ai, se on rutiinikysymys… siltikin, e-en tietenkään, en voisi unissanikaan…! Kyllä, niin, olin Emman työpaikkaohjaaja, mutta en tuntenut häntä yhtä hyvin, kuin toisia tallityttöjä ja -poikia. Hän oli uudempi tulokas eikä oikein halukas ottamaan ohjeita vastaan. Minusta hänellä oli semmoinen ikävä asenne, että 'kyllä minä tiedän, älä jäkätä siinä'. Niin, sillä tavalla hän kerran sanoi. Hyvää hyvyyttäni koetin neuvoa, miten täällä asiat kannattaa käytännöllisesti tehdä. Lopulta en sitten enää häirinnyt häntä. Minusta hän oli pahoissa vaikeuksissa... Olisin tarjoutunut, mutta hän ei ottanut auttavaa kättä vastaan. Tämä on aivan kamala tapaus, voitteko kuvitellakaan...? Olen niin kamalan hermostunut vain koko ajan... Tyttöpoloinen… Olen nähnyt painajaisia. Ai kamala. Onko joku toinen tallityttö seuraava? Olenko minä seuraava? Uskaltaako täällä naisena enää käydä ollenkaan?” -
BASTER (OLITKO SE SINÄ): ”... Sori, mitä kysyit? Aattelin... krhm – joo. Tai siis ei. En mä sitä tehnyt… Niin, joo, oli meillä juttua, kuten kerroin. Ei mitään vakavaa, se... no, sovittiin, että pidetään suhde kevyenä eikä liian... Ai millon se alkoi? Öö... Billyn ja Amyn häissä. Heinäkuun alussa. Lähdin sieltä jatkoille Emman seurassa. Ei me oikeastaan pidetty yhteyttä sen jälkeen, mutta sitten se tuli tänne, enkä tiennyt etukäteen koko asiasta. Tuntui vähän siltä, kuin se olisi seurannut mua tai jotain… en tiiä. Mun piti vaan aina pitää kirjaa mun tekemisistä ja menoista sille, vähän niin kuin olisi ollut toinen mutsi... Meille sitten virisi täällä uudelleen sellaista... hauskanpitoa. Emma oli sinnikäs ja kyllä mä siitä ihan totta kai pidin, siis joo. Yritin muutaman kerran toppuutella, tosin, mutta se vaan jatkoi, niin annoin sitten periksi. Ai mitä? Joo, kyllä mä kai pari kertaa koetin poikkikin sen pistää. Emmalla meni juhliminen välillä vähän liiallisuuksiin ja se oli... no, se vähän roikkui niskassa aina. Ja sitten kimpaantui, jos halusin... siis, jos tarvin välillä omaakin tilaa, niin se ei oikein ymmärtänyt sitä. Se oli kivaa seuraa, mutta… nii. En tiiä. Jo-joko... joko teillä on ideaa siitä, kuka sen teki? ...Niin, joo, ette tietenkään voi kertoa...” -
DEXTER (OLITKO SE SINÄ): ”Hmfffph. Onkos sinulla edes virallista lupaa esittää näitä kysymyksiä? Haluaisin nähdä lupakirjasi näihin kuulusteluihin ennen kuin vastaan enää yhteenkään kysymykseen. … Tuskin tunsin koko tyttöä. Tiesin hänet Sunny Horsessa kasvoilta ja tapasin hänet ensimmäisen kerran kunnolla vasta Daemonin juhlissa, mitä nyt muutaman kerran sitä ennen olimme vaihtaneet sanasen välttämättömyyksistä, kuten siitä, miten ja milloin hänellä oli lupa tulla käyttämään kenttää tai maneesia. Ei ainakaan silloin, kun minä valmensin! Näin hänet joskus Amyn hevosen kanssa tai Basterin seurassa useammankin kerran. Hänellä tuntui olevan nokankoputtamista jokaiseen asiaan ja nenät vastakkain joka toisen kanssa. Minulla ei ole hänestä sen enempää sanottavaa, kuin mitä jo aikaisemmin sanoin. Osanotot läheisille. Niin, ja kysymykseesi: minä en häntä tappanut. Mitä olisin siitä hyötynyt, haluaisin tietää? ...Onko minulla omia epäilyksiä? No, eikö meillä kaikilla.” -
ERIC (OLITKO SE SINÄ): ”Hoh hoh! En ollut. Kaikkea sitä kuuleekin... Minä hänet löysin rehusäiliöstä. Jos se olisin ollut minä, joka ruumiin sinne kätki, olisinko kaivanut sen sieltä esiin ja ilmoittanut poliiseille? Huolestuin, kun hoitajat valittivat hevosten syömättömyydestä. Tietäen, että aikaisemminkin oli erittäin vaarallisia aineita sekoitettuna rehuihin säiliöissä, päätin tutkia asiaa. Sieltähän hän sitten... löytyi. Emma tuli tänne tallitytöksi – yksityiseksi hevosenhoitajaksi. Amy Center suositteli häntä. En nähnyt mitään syytä, miksen antaisi hänelle mahdollisuutta näyttää osaamisensa ja tarjota töitä, joita kovasti tuntui tarvitsevan. Hän oli oikein aurinkoinen ja miellyttävä nuori nainen, enkä siis yleensä välitä ihmisistä, joten se on paljon sanottu se. Itse asiassa pidin hänestä kovastikin. Minusta hän piristi tätä paikkaa, jossa on aina niin norsunvitulla – anteeksi vain kielenkäyttöni – nokka pystyssä kulkevaa ja itsestään liikoja luulevaa porukkaa. Emma oli maanläheisempi. Helposti lähestyttävä ja fiksu. Minä tosiaan halusin pitää hänet töissä, vaikka joskus työnjälki vaihtelikin. Hän toi mukavasti väriä ja mielestäni sekoitti pakkaa terveellä tavalla. En missään nimessä olisi tehnyt hänelle jotakin. Älytöntä! Minähän koetin pitää hänet täällä, en päästä hänestä eroon, toisin kuin varmasti suurin osa muista täällä.” -
Kysytäänpäs sitten vielä Kieranilta, olitko se sinä