Leffatopic
-
Saatiin katsottua loppuun Yle Areenasta löytyvä Kun Suomi muuttui.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen sarja! Se kertoo Suomesta vuosina 1961-81 ja siitä, miten valtio ja erityisesti ihmiset ja ihmisten elämä muuttui tänä aikana. Mukana oli aika tasapainoisesti politiikkaa, kulttuuria ja arkea. Haastatteluja oli paljon, asiantuntijoita ja niitä, jotka ovat oikeasti eläneet noina vuosina, opiskelleet, lähteneet työelämään ja joilla oli omakohtaista kokemusta ja näkemystä käsitellyistä aiheista. Paljon oli myös tarjolla kyseisen ajan videokuvaa.
Se mistä kritisoisin sarjaa on se, että lopulta se keksittyi tosi paljon urbaaniin elämään. Tietenkin tuo ajankohta oli kiivaan kaupungistumisen aikaa, mutta silti elämä maaseudulla saattoi olla hyvinkin erilaista kuin kaupunkien lähiöissä. Tähän kyllä viitattiin monessa kohdassa ja alleviivattiinkin niitä lähiöasuntojen ja maaseudun eroja, mutta käsittely pysyi pääasiassa siellä lähiöissä. No, tietysti se oli se muuttunut asia.
Joka tapauksessa kiinnostava ja hyvin toteutettu sarja, mutta jos ei tykkää Tervosta, niin sitten en voi suositella.edit
Kaksi asiaa ei sitten ikinä muutu. Nuoriso on aina pilalla ja tasa-arvo on aina liian pitkällä. -
Perjantai-illan viihteenä oli Bram Stoker's Dracula vuodelta 1992.
Kaiketi tätä voisi pitää jonkinlaisena klassikkona, F. F. Coppolan ohjaama ja ihan nimekäs näyttelijäkaarti (Gary Oldman, Winona Ryder, Anthony Hopkins noin niinkuin isoimpina staroina), mutta en minä nyt tiedä oikein että mitä mieltä itse tästä olisi. Visuaalisesti ihan näyttävä, vaikka osa erikoistehosteista ei ole kestänyt aikaa vaan näyttävät kömpelöiltä. Tarina... no, Dracula. Klassikkojen klassikko, kiehtova tarina, jota minä en kuitenkaan tunne kovin hyvin, jos ihan rehellinen olen. Paikoin vähän sekavanlainen, toisin paikoin tehty vähän erikoisia elokuvallisia ratkaisuja. Ei niin pelottava kuin luulin ja pelkäsin etukäteen. Kyllä sen nyt katsoi läpi, mutta toiste ei välttämättä tarvitse vaivautua. -
Männäviikolla saatiin katsottua kokonaisuudessaan Yle Areenasta löytyvä dokumenttisarja Erittäin salainen - vakoilua Suomessa.
Voisi kai sanoa, että luonnollisesti sarja keskittyi pääasiassa neuvostovakoiluun ja kyllähän siitä lajista riittää tarinaa varsinkin kylmän sodan ajalta. Tosiaan, kymmenen jakson verran sitä tarinaa on. Oli hyvä ja kiinnostava sarja kaikkinensa, suosittelen kyllä jos tämmöinen historia kolahtaa. Erityisesti sarjan haastateltavat olivat kiinnostavia, SuPon entinen päällikkö Seppo Tiitinen, SuPon (entinen?) työntekijä, joka kunnon agenttityyliin pysyi nimettömänä eikä kasvojakaan näytetty, muutamia eri tutkijoita.
Pari pientä kritiikinpoikasta kuitenkin tuli sarjaa katsoessa mieleen. Ensinnäkin sarjan ihan eka jakso oli ehkä se heikoin lenkki. Se ei ollut niin hyvä kuin muut jaksot. Meidän teoria on se, että se on alunperin tehty pilotiksi ennen kuin oli varmuutta kannattaako koko sarjaa ylipäänsä tehdä. Sen puolesta puhuu ehkä sekin, että siinä käsiteltiin yksi mielenkiintoisimmista yksittäistapauksista, josta tietysti saatiin vetävin tarina, melkein kunnon agenttitrilleri. Mutta että jos tuntuu ekan jakson aikana tai jälkeen, ettei tämmöistä jaksa, niin kannattaa antaa toiselle jaksolle vielä mahdollisuus. Se muuttuu.
Toinen piikki lihassa on se, että kaikissa jaksoissa oli jonkin verran, minusta ehkä vähän liikaakin, sellaista metatekemistä, joka ei vienyt sitä asiaa eteenpäin. Jotain vähän random-videokuvaa ja taustalla ei ollut tekstiä. Jaksoja olisi voinut ihan hyvin tiivistää, mutta sitten niistä olisi tullut hassun lyhyitä. Nyt ne ovat tuollaista puolta tuntia, muutamia minuutteja alle. Jäi siis vähän sellainen fiilis, ettei soppaa varten ollut tarpeeksi perunoita, niin piti jatkaa vedellä. Toisaalta just aiemmin olin katsonut tuon Tervon vetämän Kun Suomi muuttui ja se taas oli täyttä asiaa alusta loppuun. Siinä ei jääty himmailemaan ja tunnelmoimaan. Että vertailu voi olla vähän epäreilu. -
Oscarit on nyt saatu sitten jaettua, mitäs ihmiset ovat mieltä palkinnoista ja palkitsematta jätetyistä?
Minulla itselläni ei ole vahvoja mielipiteitä, koska en ole nähnyt noista ehdolla olevista elokuvista juuri mitään, Napoleonin ja Oppenheimerin vain. Napoleon ei voittanut mitään, mutta oli muutamassa kategoriassa ehdolla. Oppenheimer sen sijaan napsi pystejä melkoisesti ja niiden lisäksi oli vielä useampia ehdokkuuksia. Minä en nyt ihan... Pysyn edelleen kannassani mitä sanoin tuolla omaksi arviokseni leffan katsottuani: filmattu tietokirja. Eikä sen filmatun tietokirjan aihe ollut ydinfysiikka tai edes Manhattan-projekti (se Yhdysvaltain ohjelma, joka oikeasti tuotti ne ainoat käytetyt ydinaseet), vaan lähinnä Yhdysvaltain kommunistijahti. Ne henkilöhahmot, varsinkin Oppenheimer itse, jäivät aika ohuiksi. Ja minen tykännyt ihan hirveästi siitä.
-
@Sirpa Vihdoin Downey sai Oscarinsa
-
@nikki said in Leffatopic:
@Sirpa Vihdoin Downey sai Oscarinsa
Mun täytyy sanoa, että siitä Oppenheimerin katsomisesta on sen verran aikaa, etten muista ihan hirveän tarkasti sitä Downeyn roolia tai suoritusta. Paitsi sen muistan, että minusta muutamakin sivuhahmo oli paljon parempi kuin Oppenheimerin hahmo. Mutta puoliso oli sitä mieltä että palkinto meni ihan oikeaan osoitteeseen Downeylle.
-
Hiihtolomalla lomasuunnitelmien mennessä täysin uusiksi noroviruksen takia, kulutin melkein koko loman katsoessa Gran hotellia
Koko sarjan seuraamme Juliota, joka menee Gran hotelliin tapaamaan siskoaan, mutta hän saakin selville että hänen siskonsa on kadonnut tai kuollut. Julio alkaa selvittämään siskonsa tapausta, ja siinä samalla rakastuu ihmiseen, jota ei voi saada. Hän alkaa yläluokan hotellin omistajan tyttären (en nyt muista kumpi tai millä nimellä kutsuttiin) kanssa, myös selvittämään kuka tappoi tyttären isän.Juonen osalta muistuttaa paljon salkkareita, vaikka sijouttuukin eri aikakaudelle, 1800 luvulle, ja pääkielenä toimii Espanja. Luvassa on juonittelua, selkään puukottamista, pettämistä, kuolemia, salaisuuksia, puukottamista mustasukkaisuuden takia, valheita ja ynnä muuta "kivaa". Vuoroin kaikki päähenkilöt ramppaavat milloin mistäkin syystä vankilassa.
Päähahmoja oli liikaa mun makuun, oli nimittäin mahdoton pysyä perässä kuka pettää tai juonittelee ketä vastaan, toisen pään menoksi. Siellä seassa oli myös mun mielestä sellaisia tylsiä hahmoja joihin ei kiintynyt yhtä lailla kun niihin varsinaisiin päähahmoihin. Ja oli siellä myös inhokkeja, joiden olisi toivonut kuolevan pois, vaikka ne tarinallisesti juonen osalta varmaan tuki juonta.
Siis alkuhan oli ensimmäisellä kaudella todella koukuttava, koko ajan tapahtu jotain, ja siinä pikku hiljaa juonen edetessä eteenpäin, alkoi niitä salaisuuksia ja juonitteluja kertymään niin sanotusti valheiden verkoksi. Keskellä kautta alkoi tulla jo vähän semmoinen ähky, koska juoni kiersi kokoajan sitä samaa ympyrää, se alkoi myös tylsistyttämään. Myös ehkä jaksojen pituus vaikutti asiaan, sillä jaksot kesti 45minuuttua. Siellä jaksoissa oli myös sellaisia turhia kohtauksia, jotka ei tavallaan liittynyt juoneen millään tavalla, ainakaan omasta mielestäni, ja siitä olisi helposti voinut karsia pois.
-
Historianörtti on viettänyt taas telkkariviikkoja. Katsottiin eilen loppuun Presidentit-sarja Ylen Areenasta. Lyhyesti sanoen siinä dramatisoidaan jokaisen Suomen presidentin "kohtalonhetki". On Ritavuoren murhaa, Lapuan liikettä, Mäntsälän kapinaa ja sota-ajan presidenteistä en edes aloita. Sarja päättyy Ahtisaareen, se on vuodelta 2005 eli aika vanha siinä mielessä ja enpä tiedä onko esimerkiksi Koiviston ja Ahtisaaren muistelmia ilmestynyt sen jälkeen, jotka olisivat tarjonneet lisää materiaalia sarjaan.
Ihan mielenkiintoinen sarja taas, jos historia kiinnostaa. Toki täytyy muistaa koko ajan, että näissä dramatisoinneissa on otettu taiteellisia vapauksia, kukaan tuskin edes tietää millaisia keskusteluja sanasta sanaan käytiin kulisseissa. Idea onkin se, että näin on voinut käydä. Tapahtumat sinänsä toki ovat totta.
Näyttelijävalinnat ovat pääasiassa kohtuullisen ok. On tietysti vaikeata löytää Suomen kokoisen maan näyttelijäkaartista juuri oikeannäköistä ihmistä näyttelemään kuuluisia henkilöitä, jotka tunnetaan. Mutta kuten sanoin, niin vähintään välttävästi oli onnistuttu kuitenkin. Ainoa joka minusta jäi oikeastaan vieraaksi oli Paavo Väyrynen, mutta hei haloo, mistä löytyisi Väyrysen näköinen näyttelijä
Kiinnostavinta jaksoa on vaikea valita, mutta Koivisto esimerkiksi oli hyvä, koska siinä oli esitetty Neuvostoliiton hajoamisen ajankohta ja Suomessahan oltiin varmasti hyvin varpaillaan siinä, että mitä tässä nyt pitäisi sanoa ison naapurin sisäisistä asioista, tunnustaako Baltian maat, miten YYA-sopimuksen käy, kaatuiko se Neuvostoliitto oikeasti ja mitä jos ei kaatunutkaan. Sekavaa aikaa ja harmittaa silleen itseäni, että olin sen verran nuori tuolloin, etten seurannut tilannetta enkä ymmärtänyt asiaa.