Tämä viesti menee nyt vähän metakeskusteluksi, mutta ehkä se tämän kerran sallittakoon.
Joka tapauksessa me puhumme täällä todella, todella abstrakteista asioista. Mielikuvitushevosista ja niiden kuvista ja mitä jos joku saa huonoja vaikutteita niistä kuvista ja niin päin pois. Tiedostan tämän kyllä ja ymmärrän täysin, jos tämä on jonkun mielestä yliajattelua ja turhaa ja tarpeetonta. Ihmettelen ettei kukaan ole täällä tullut sitä sanomaan (toki Keskustan tavan mukaan suhteellisen kohteliain sanakääntein, jos se on huonoa keskusteluilmapiiriä, niin haluaisin vain tietää mikä on sitten parempaa keskustelua ja ennen kaikkea missä).
Tai no onhan täälläkin noita, jotka ovat kommentoineet, etteivät ole koskaan tällaisia miettineet eivätkä oikeastaan näe tarpeelliseksikaan. Ja monihan ei ole kommentoinut mitään, ehkä he näkevät tämän aiheen ja sen kommentoinnin turhaksi ja jättävät asian omaan arvoonsa. Kuten pitääkin. Ei kaikki keskustelut koske tai kiinnosta kaikkia.
Se mistä minä en pidä on se, että täällä väitetään tuomittavan ihmisiä ja kuvia ja kiellettävän asioita ja pahoitettavan mieltä ja mitä ikinä. Se on epäreilu, väärä syytös ja jos minä jotakin inhoan, niin epäreiluja, vääriä syytöksiä, koski ne nyt sitten henkilökohtaisesti minua tai jotakuta toista tai kokonaista yhteisöä. Tai sitten minä olen missannut pahasti jotakin, mutta vaikka luen tätä ketjua läpi, niin hyvin vähän täällä on minkäänlaista tuomitsemista. Eihän kukaan ole minullekaan tullut sanomaan yhtään mitään (ei edes privaatisti, toim. huom), vaikka minä olen julistautunut jo koko homman pahikseksi typistettyine dobermanneineni ja poneineni. Jos täällä tuomittaisiin ihmisiä, minä olisin teloitusjonossa kyllä ensimmäisenä näillä meriiteillä. Tunnustan jopa etten tiedä mikä on hevosten kipuilme ja mistä sen näkee.
Se on sanottava, että röhähdin rumasti tuolle ht.netin kommentoijalle, joka mainitsi lapset ja miten pelottelen heitä. Viimeksi kun tällaisia syytöksiä on esitetty, pelottava täti oli Virginia ja siitä on yli 10 vuotta aikaa.
