@Ingrid tästä tuli semmoinen vähän vajaat 700 sanaa, toivottavasti kelpaa. En ota vastuuta mahdollisista kirjoitusvirheistä, olin liian laiska oikolukeakseni tekstiä. 
Ingrid & Alibaba (692 sanaa, valmentajana Juulia)
Saavuin Auric Dressageen valmentamaan Ingridiä ja tämän hienoa kouluoria Alibabaa. Mustanruunikko ori käveli suurella kentällä pitkin askelin ja Ingrid piti ohjista leppoisasti kiinni yhdellä kädellä. Toinen käsi halkoi ilmaa puheen tahtiin Ingridin kertoessa minulle tallistaan ja tiluksistaan. Alibaban käveltyä hetken aikaa pitkin ohjin pyysin Ingridiä ottamaan ohjat tuntumalle ja siirtymään suurelle keskiympyrälle. Oriin matkaavoittava käynti oli miellyttävää katsella, mutta halusin nähdä siltä hieman lyhyempiä askeleita, joten pyysin Ingridiä lyhentämään oriin askelta ja kokoamaan sen takajalkoja paremmin rungon alle. Ylälinjastaan ori sai vielä pysyä aavistuksen pidempänä ja kielsin Ingridiä kokoamasta oriin kaulaa liian lyhyeksi. Alibaba vastasi ratsastajan apuihinsa hyvin ja pian sen askeleet olivat paljon kootumpia ja lyhyempiä.
“Käytä vähemmän kättä, Ingrid. Pidä kyynärpäät kevyesti kiinni kyljissä ja ratsasta ohjasotteet pelkillä nimettömillä”, neuvoin ratsastajaa. Kehotin häntä unohtamaan kaikki muut sormet ja käyttämään vain nimettömiä - Alibaban tuli olla ratsastettavissa vain kahdella sormella. Hyvää tuntumaa lähdettiin etsimään sillä ajatuksella, että Ingrid sai ajatella vetävänsä nimettömiä kevyesti kohti omaa napaansa, mutta koko nyrkin piti pysyä paikallaan. Kevyemmän ja tasaisemman tuntuman ansiosta Alibaba rentoutui kyljistään entisestään ja pyysin ratsukkoa siirtymään kevyeen raviin. Ravissa pyysin Ingridiä ratsastamaan ympyrällä vuoroin avo- ja vastataivutuksia, jotta hevonen saataisiin notkeaksi kyljistään ja se hyväksyisi sen, että selässä istuva ratsastaja vaikuttaa siihen.
“Tee taivutuksia muutaman askeleen pätkissä ja tee sitten suorista hevonen välissä”, ohjeistin ja Ingrid teki työtä käskettyä. Alibaban ristiselkä alkoi vertyä ja se taipui rungostaan taivutus taivutukselta paremmin.
Pyysin Ingridiä lyhentämään ohjaa ja etsimään taas tasaisen tuntuman harjoitusravissa. Alibaban suurta ravia lähdettiin seuraavaksi pienentämään aivan kuin alussa teimme käynnissäkin. Hevosen piti olla turvasta hännänpäähän rento ja liikkeen tuli lähteä takajaloista. Pyysin Ingridiä ajattelemaan ravia hieman passagen kautta; sen tuli olla rauhallista ja aktiivista, eivätkä oriin etujalat saaneet kauhoa ilmaa valtoimenaan. Alibaban ravista löytyikin pian uusi vaihde ja sen askeleisiin tuli sopivasti viivettä, koko liike näytti rennolta. Pyysinkin Ingridiä kokoamaan oriaan vähän kerrallaan lyhyemmäksi kaulastaan, hieman tiiviimpään pakettiin. Hevonen ei kuitenkaan saanut valahtaa lavoilleen, vaikka sen kaula lyheni, vaan sen tuli liikkua rehdisti ylämäkeen. Annoin Ingridille ohjeeksi kutittaa hevosta kainalon takaa hieman kannuksen päällä, jotta se ymmärtäisi paremmin nousta etuosastaan ja samaan aikaan niiata takaosaansa. Ravi alkoi muuttua pikkuhiljaa lähemmäs passagea ja seuraavaksi Ingrid sai lähteä lisäämään hevostaan isommille askelille. Se ei edelleenkään saanut jäädä makaamaan lapojensa päälle ja lisäyksissä Ingrid joutui tekemään enemmän töitä, jotta Alibaba pysyisi kevyenä etuosasta. Mitä paremmin ori oli ratsastettu takaosalle, sitä kevyempää sen liike oli edestä; etujalkojen liikeradoista tuli isompia ja ne pysyivät paremmin poissa rungon alla työskentelevien takasten tieltä.
Pienen hengähdystauon jälkeen siirryimme suunnittelemaani laukkatehtävään. Tehtävänä oli ratsastaa ikään kuin kaariuralla, mutta totutun kolmen tai neljän kaaren sijaan kaaria tuli olla niin monta kuin Ingrid ehti ratsastaa, sillä kaarten tilalla Ingridin tuli ratsastaa 180 asteen laukkapiruetti ja poikkihalkaisijalla halusin nähdä keskilinjaa ylitettäessä laukanvaihdon.
“Hyvä piruetti! Muista olla tarkkana vaihdon kanssa, että se tulee just eikä melkein keskilinjan päällä!” muistutin.
Alibaba venyi hienosti kuin haitari aina poikkihalkaisijalla, kun Ingrid antoi sen mennä hieman isompaa laukkaa ja kokosi itsensä tiiviiseen pakettiin pysyen silti rentona, kun Ingrid pyysi sitä piruettilaukkaan.
“Ole tarkkana, ettei se kaadu piruetissa sun sisäjalan päälle! Sen pitää tehdä piruetti sun jalan ympäri eikä puskea siitä läpi”, neuvoin. Seuraavassa piruetissa Ingrid oli tarkkana sisäpohkeensa kanssa ja vaikka Alibaban takajalat eivät nyt tehneet yhtä pientä kaarta kuin edellisessä piruetissa, se pysyi hyvin ratstajansa jalkojen välissä eikä kaatunut kumpaakaan pohjetta vasten. Kehuin ratsukkoa hyvästä työstä ja pyysin Ingridiä ratsastamaan seuraavaksi laukassa ympyräkahdeksikkoa niin, että Alibaba sai venyttää ylälinjaansa pidemmäksi ja rentoutua eteen alas. Se oli tehnyt niin hienosti kokoavia tehtäviä, että loppuverryttelyn rento laukka oli enemmän kuin ansaittu. Vaikka ori oli pidemmässä muodossa, sen piti olla Ingridillä viimeistä karvaa myöten hallinnassa. Kahdeksikolla suunnan vaihtuessa tuli tehdä myös laukanvaihto ja yksittäisten vaihtojen luulisi olleen helppo Grand Prix tasoiselle ratsulle, joka tekee pyydettäessä diagonaalilla vaihdot joka askeleella. Niin ne olivatkin, mutta selässä istuva ratsastaja hieman hutiloi eikä tehnyt vaihtoja pisteessä.
“Herätys, Ingrid!” naurahdin. “Vaikka ollaan loppuverryttelyssä, sun pitää silti olla tarkkana vaihdon ajoituksen kanssa.”
Pian ratsukko sai siirtyä loppuverryttelemään ravissa ja Ingridin kevennellessä oriaan pitkällä kaulalla, annoin tälle kotiläksyksi harjoiteltavaksi yksittäiset laukanvaihdot, jotka eivät olleet tänään ratsastajan osalta niin teräviä kuin olisin toivonut. Pienistä huolimattomuuksista huolimatta pidin kovasti ratsukosta ja sekä ratsastaja että hevonen olivat tehneet tänään hienoa työtä.
Valmennukset saavat 
Tää on mun lemppari ehdottomasti sukunsa, erityisesti isälinjansa takia.
Sellainen vielä puuttuu mun muuten melko täydellisestä 
