Yhden iltapäivän pikapiirros nyt vielä tännekin, kun en @Alexiina-C Orangewoodin pooloihin tietenkään hyvissä ajoin mitään tehnyt. Tuli sentään laitettua nyt jälkipostina jotain, ja ehkä se pakotti myös osittain ottamaan tämän kanssa vähän rennommin ja hyväntuulisemmin.

Brittonian Darrie ja Ambrose Sebastian

Kiitos ihanasta tapahtumasta, myöhäisen ilmoittautumisen hyväksymisestä, ja siitä, että jaksat järkätä kaikkea tälläistä kivaa!
Pahoittelut vielä siitä että oltiin Brittoniasta niin jälkijunassa.

Syynä kuvaustilaisuudesta pois jättäytymiseen oli kaiketi ihan silkka jääräpäisyys ja kameraujous. Hevonenhan on vaikka kuinka fiksu ja filmaattinen, eikä Ambrose kasvotusten jää kakkoseksi, mutta sitä voi sitten pohtia että kummassa on enempi valokuvamallin ainesta… Ei saatu edes kotitallin someen kuulemma ottaa mitään nättiä kuvaa, kun piti sitten näyttää jotain, mikä ei kyllä tosiaankaan oo voitonmerkki.

Ehkä ensi kerralla. Meidän tiimin kuulumiset ja hitaan valmistautumisen tunnelmia vielä jälkikäteen täällä brittonian blogissa.

@anna-s HERRAJUMALA MITEN EN OO NÄHNY TÄTÄ??? IHANA miten tää on voinu mennä multa ohi ei hyvä isä kiitos ihan superisti vaikka tuleekin vuosia myöhässä!

@alexiina-c ihan samoja mietteitä meikäläiselläkin! Hyvin kiteytit sen mikä just muakin ärsyttää kun seksikkään jalkalampun ainoana vastapainona pidetään sit jotain toksista raivohullua mutta vaan naisen kropassa

@elisa piirroshaasteketju on mun mielestä hyvä idea! Se voisi olla helpompi omien inspisten herättelyyn kuin tämä, joka on tiiviimmin vain piirrospäivityksiä. Tuppaa tosiaan hukkumaan

Haluaako joku tehdä? Tekeekö elisa? Mäkin voin toki väsätä

@alexiina-c @leahiiii juu, en toki minäkään siis väheksy olemassaolevia naishahmoja, onhan sellaisia paljonkin hyviä ja joilla on kiinnostavia tarinoita ja paljon sanottavaa! Ja ite tykkään lähteä rakentamaan hahmoa sukupuolen sijaan aina taustoista. Elämänvaiheet on se mistä joka hahmo mulla syntyy.

Jotenkin naishahmoja tulee vain kirjoitettua luovasti harvemmin, vaikka ne tallituvassa valmiina odottavat. Ja koska se on jotakin, johon joudun aktiivisesti kiinnittämään huomiota nähdäkseni sen, ongelma on (ainakin mun kohdallani) opittua syötettä siitä, miten tarinankerronta ylipäänsä toimii.

Päähenkilönä nainen on yleensä aina naishahmo eikä vaan niinku… “vaan päähenkilö”, tiedättekö?
Kyllä mä osaan romanssijuonen kirjoittaa naiselle. Osaan kirjoittaa patriarkaattia vastaan kapinoivan juonen. Helppo nakki. Niitä esimerkkejä on paljon ennestään ja tykkään!

Mutta hirveen paljon esimerkkejä ei ole tarinoista, joissa joku voisi heittää satulan hevosensa selkään hylättyään perheensä ja toverinsa (ja on tosi cool ja ihailtava niin tehdessään?) ja lähteä samoamaan tuntureihin etsimään itseään, tai osallistua johonkin suureen koitokseen ihan vaan koska haluaa näyttää kyntensä - ei siis niin, että päähenkilö olisi nainen. Miehistä toki on.

Elizabeth Bennett on ihana ja symppis, omapäinen, omaa juontaan kuljettava ja analysoiva nainen, joka on vahvasti (= toimivasti, ajatuksella) kirjoitettu. Silti Elizabethin tarina on ihan yksioikoisesti tarina siitä mitä nainen saa ja ei saa tehdä.
Se on sekä romanssi että kapina: olen valmis leimautumaan vanhaksipiiaksi, vaikka se on sosiaalisesti epäonnistuneen naisen nimike, jos vaihtoehto on onneton avioliitto. Olen silti valmis pyörtämään pääni, jos löydän miehen, joka on valmis nöyrtymään yhtälailla.
Ei se paha tarina ole, se on tosi hyvä! Se on ehkä hahmon motiivien osalta ainoa vahva (eheästi kirjoitettu, uskottava, moniulotteinen) naishahmo jonka kaikki tuntee. Mutta se on silti tarina naiselle sallituista ja kielletyistä asioista.

Katniss Everdeen on työteliäs, traaginen, uskottavasti traumatisoitunut ja tietyssä mielessä “seikkailu”- tai vähintäänkin toimintasankari. Myöskin hahmona (kirjoitusnäkökulmasta, ei tappelukriteerein) vahva.
Kuitenkin Katnissin koko tarina on juonellisesti taas ehdottomasti tarina siitä, mitä teinityttö joutuu kärsimään ja sietämään.
Isosisko uhraa itsensä sekä perhe-elämässä (paikatakseen huonoa äiteyttä ja kuollutta isää) että yhteiskunnassa (esitellään kuin paraatieläintä ja sitten nostetaan puolimarttyyriksi kun ei tykännyt siitä), eikä lopulta saa siitä itselleen minkäänlaista täyttymystä, vaikka maailmasta tuleekin vähän parempi paikka.

Aika harvassa on siis ne naishahmot, joiden ei tarvitsis “perustella” olemassaoloaan ja seikkailujaan samalla tavalla kuin mieshahmojen.
Ja jos onkin, niin sitä sit kritisoidaan usein hirveen tiheällä kammalla.

Mutta tää ei toki sano että jokaisella olis sama opittu kaava päässä - oon tosi iloinen jos teillä muilla naishahmojen kirjoittaminen sujuu sukkelaan!
Ehkä hieman turhan jyrkästi oi’oin kulmia tuolla aiemmin. En toki tarkottanu ettei olis olemassa yhden yhtä naispäähenkilöä, joka on lukemisen väärti.

@Kioja n kärryttelykuva on ihana

Nyt kehtaa jakaa jo tännekin kun on originaali pistetty eteenpäin tilaajalle - väritysduuni @Break ille, ei siis mun linet, mutta ai ETTÄ ku oonkin tyytyväinen!! tummat hevoset mustista mustanruunikoihin ja hikirautiaisiin on ollu mun akilleenkantapää ties kuinka kauan (samoin kuin tosi vaaleat) mutta niinku!! kyllä sitä treenamalla johonkin aina pääsee

Kivoja kans noi haasteet mitä kaikki on heittäneet! Täytyy kokeilla josko sellasiin joskus jaksais ryhtyä

@mustarastas said in Esitelkää hahmojanne:

(…) eli long story short, hahmot on mulle jossain määrin samaistuttavia niin kauan kun ne on maskuliinisia Ja jos lähetään oikeen syvältä kaivamaan, nii asiaan vaikuttaa myös mun oma sisäistetty misogynia lapsuuden kautta.

Olin tulossa sanomaan tätä just, mutta hyvä etten ollut ainoa. Oon samaa mieltä monen aiemmin kirjoittaneen kanssa siitä, että mieshahmoihin on “helpompi samastua”.

Mun mielestä siihen on tasan ainoa syy se, että katsoi melkein mihin suuntaan tahansa, naishahmojen ainoa juonenkaari, jossa ne on aktiivisia toimijoita, on joko romanssin etsiminen maailman tappiin saakka, tai itsensä uhraaminen jonkun toisen onnen puolesta. Naishahmoja kirjoitetaan kautta linjan niin huonosti, että meiltä puuttuu kokemukset mielenkiintoisista naishahmoista, jotka saa olla päähenkilöitä ihan vaan koska on.

Ei siis niin, että se johtuis virtuaalitalleista tai olis näissä piireissä jotenkin korostunutta, meinaan siis sitä, etten nyt äkkiseltään keksi juuri mitään seikkailutarinaa, jossa naispäähenkilöllä olis motiiveja, jotka ei liity “naiseuteen”. Naiseus siis siinä mielessä, että omat motivaatiot riippuu täysin siitä, estääkö tai salliiko oma ympäristö jotain.

Mutta joo, sitten asiaan Vaikken kirjoitakaan hahmojani ikäänkuin itseni korvikkeiksi, on niissä kaikissa totta kai jotain sellasia ajatuksia ja totuuksia joista oon kiinnostunut.

Pääasiassa mulla syntyy virtuaalitallien hahmot kuitenkin järjestyksessä tallimiljöö > hevosten painotus > millaisia ihmisiä tarvitsen kaiken pyörittämiseen. Ne ei ole siis ihan samalla tavalla moniulotteisia kuin pöytälaatikkoromaanien päähenkilöt.

Mutta jos nyt Brittonian porukoista:

Bethany on ajatus siitä että miksei hyväntahtoinen kukkahattutäti voi olla pätevä ja mielenkiintoinen hahmo samalla, ja miksi eronneen yh-äidin tarinan pitäisi keskittyä siihen yh-äitiyteen. Miksei vanhempi nainen voisi yhä olla sillai työ-, ystävä- ja kokemusorientoitunut käsillä harrastava yrittäjä? Miksi äitihahmot on aina neuroottisia ja vihaisia, tai vaihtoehtoisesti yliholhoavia ja jotenkin… päämäärättömiä? Vailla motivaatiota ja omia toiveita perheen ulkopuolella?

Tyttärensä Abigail on ajatus sateenkaaritytöstä, joka on sinkku, mutta tyytyväinen sellainen. Sellainen, jonka kiinnostus on tosi seksuaalisävytteisten rakkausseikkailujen sijaan ihan oikeasti kotoilussa ja harrastamisessa ja perheyrityksessä, ilman mitään super traagisia konflikteja. Ja tulee vielä vanhempiensa kanssa niin hyvin juttuun, että tykkää B&B-tilan pyörittämisestä.

Ambrose Sebastian on, joo, romanina käsky mulle itselleni monipuolistaa tallieni hahmojen kulttuuritaustoja. Mutta myös uskonnollisesta työväenluokkaisesta perheestä tulevana kiinnostava poikkeustapaus moniin virtuaalitallien pappa betalar-hahmoihin (joissa niissäkin on toki viehätyksensä). Sellanen maanläheinen ja matalakoulutettu, mutta silti fiksu ja sosiaalinen tyyppi, jolla ei oikein mene ikinä mikään putkeen, mutta tsemppiä ja huumorintajua riittää kuitenkin.

Mun on pakko ehtiä pyykkäämään ensiks mutta yritän vielä ehtiä messiin!

Yhdyn aiempiin - vuoden alku nyt vaan on kiireistä Ja ehkäpä tarinakisoissa myös juuri se harvalukuisuus pistää stressaamaan, että tän on nyt “pakko olla hyvä” teksti ja tosi supertaitava, ja sitten jääkin kokonaan tekemätä. Vaikka vois vaan istua alas ja raapustella hepastaan jotain. Kumma kun niitä paineita kasaa itse itselleen vaan liikaa…

@jesse söpö ja mun mielestä kyllä rotuisensa näköinen!