Bleep bloop heitän nyt tänne kun tuntuu sopivan aiheeseen edes jotenkin - aion yrittää nanowrimoa ensi kuussa oooooo joten mäkin saatan sit joulun alla kysellä betalukijoita

@minni suomenkielinen käännöstyö pottereissa on ihan käsittämättömän mahtavaa, et missaa mitään Jaana Kaparin käännöksillä!

@hanne Skálmöld on ihana, joka albumi on niinku oma juonellinen tarinansa ja niissä on kaikkee siistiä jos tykkää viikinkitaruista ja saagoista ja sjahgsjfshshhsgscs tykkään vaan niistä ihan sikana.

Toinen sellanen pikkusen “kevyempi” viikinki-/historiametallibändi on norjalainen Glittertind. Suosittelen jos Skálmöld kiinnosti, Glittertind on ehdottomasti sellanen vähän söpömpi versio samasta genrestä.

Tai on niilläki örinää, varsinkin vanhemmilla albumeilla. Evige Asatro (2009) ja Djevelsvart (2013) on tosi örinää.

Mut niillä vaihtelee sävy vähän albumin mukaan, 2015 tuli albumi Blåne for Blåne ja se on ihan sellasta indiefolkkia vähän Noah & the Whalen tai Lumineersin viboilla. Tehty kai niinku jolleki toisen maailmansodan juhlavuodelle ja puhu norjalaisten hiljasesta vastarinnasta natsimiehityksen alla.

Ja nyt uusin albumi “Himmelfall” puhuu sit uskonpuhdistuksesta ja sitä seuranneista Euroopan uskonsodista. Siinä ne yhdistää öö… kirkkourkuja, metallia ja folkrockia :–D ja niil oli yks biisi siinä jolla ne dissas vaan Trumpiakin joten

@alexiina-c my immortal on fanficcien legenda joka kaikkien potterfanien tulis lukea muodossa tai toisessa, ja jos oot kuullu siitä jo ja oot vältelly turhaan niin oot menettäny elämästäs niin paljon hyvää josta pääset vielä nauttimaan! :----D

Siitä löytyy myös dramaattisia kuunnelmaversioita youtubesta, ne on takuupiristys pahimpaankin päivään.

Mä yritän lukea uutta nuortenfantasiaa mut musta tuntuu et se on yhä vaan vähemmän kivoja jänniä fantasiaseikkailuja ja enemmän ja enemmän teiniromanssia fantasiavaatteisiin puettuna. Aikuisten fantasia on vähemmän ja vähemmän yhteiskuntakritiikkiä ja ystävyyttä romanttisissa maisemissa, enemmän ja enemmän grimdarkia pornoa ja sotaa.

Onneks mulla on vielä Terry Pratchettin tuotantoa jäljella

Kuuntelen ihan sikana kaikkea hämärää ja mikään ei sovi yhteen, mutta joku sanoi ettei tykkää örinähevistä niin heti tuli mieleen

Oon luukuttanu Miðgarðsormuria nyt varmaan kuukauden verran. Skálmöld on muutenki kiva bändi mut tällä hetkellä toi on mun suosikkibiisi niiltä.

Biisi on rakennettu islantilaisten kansanrunojen mittaan ja siinä on erikseen kertojaääni, seikkailijahahmo ja biisin nimessä mainittu “maailmankäärme” jotka kaikki saa omat vuorosanansa.

Käärme sanoo “joo se olen minä joka nyt peräännyn, taas mua huijattiin :(” sen jälkeen kun seikkailija Hilmar on kalastanu sen syötillä merestä pintaan ja survassu miekalla kuonoon.

Rempsee ja öö tarinallisesti etenevä ja ainakin rytmi on sellanen… luikerteleva. Hauska.

kellään mitään hyviä vinkkejä miten yrittää itsehoitaa ahdistusta ? tai tehä mitään sille

yleensä mulla on auttanut ihan sellanen arkinen ruoanlaitto ja tiskaus ja sit jotku meditaatiotuokiot siihen että saan ajatukset kasaan
mut jotenki eilen meni yli ja törpön enkunproffan takia olinki sit luennolta päästyänivartin yliopiston vessassa itkemässä :----------D vielä illalla tortillapakettia avatessa sain toisen itkukohtauksen ei ollu ihan hirveen kivaa

mitä mä teen väärin n nnnnnnn help

@viveka ja minä erikoisuudentavottelija täällä mongolianhevosineni Niiden ainoa lisäharrastus on toistaseks askellajikisat, mutta teoriassa joku cutting vois kans olla hauskaa ja rodunomaista puuhaa vaikka nuo onkin pienhevosmitoissa.

On mulla yks tekke ja yks marwarikin nyt, ne pitäis kans saada starttaamaan.

VMRJn säännöissä mongolit menee säkäkorkeuden puolesta kai lähinnä noissa lyhyimmissä luokissa mutta irl esim. Gobi Desert Cupissa yks hevonen kulkee päivässä 80 km kunnes ratsastaja vaihtaa sit lennosta toiseen seuraavana aamuna.

@elva said in "Tyhmät" yksittäiset kysymykset.:

Murrekeskustelu eskaloitui
Oikeastaan mua vähän ärsyttää se, että yritetään vääntää tekstiin jotain murretta, joka ei itseltä luonnostaan suju. Onhan se hauska piirre esimerkiksi hahmossa, mutta ääh, musta se toimii vaan tosi harvoin.
Oikeastaan mua ärsyttää myös se, miten jotkut kirjoittaa kaiken tekstinsä murtella. Vaikka niin oikeasti puhuisivatkin - mutta joku raja oikeesti En minäkään kirjoita niinkuin puhuin, vaikka multa joskus joku kovvaa tai hilijaa tekstiin lipsahtaakin.

Tästä ihan yhtä ärsyttävä versio on se kun kirjoitetaan englanniksi aksentteja auki päin honkia sen sijaan, että voitais vaan mainita hahmolla olevan vahva paikallinen aksentti kotiseudultaan.

“Hey, what are you doing here, dear? Are you lost?” he asked.
vertaa
"Oi! Wha’ are ya doin’ 'ere, dearie? Are ya lost?" he asked.

Siis kumpaakin voi tehdä hyvin, jos muistaa tehdä kohtuudella, mutta mä käytän paljon mieluummin lauseen rytmiä ja sanavalintoja tuomaan sitä eroavuutta tekstiin kuin niinku… lausuntaa :'D koska kaikki lausuu ne asiat joka tapauksessa eri tavalla päässään ku lukevat

@annel sä teet kyllä varmaan kauneimmat taustat koko piirrosporukasta kuviisi, ne on jotenkin niin ??? en ees tiedä, upeet värit, niin luonnollisia heppahetkiä jotenkin

@jouni usein vesiliukoset metallivärit näyttää tosi valjulta jos niitä käyttää niinku tavallisia vesivärejä (märkä pensseli, kuiva nappi). Niistä saa värin kunnolla irti kun eka laskee pari pisaraa sinne väriin jotta se aukee ja sit vasta lähtee käyttämään (märkä nappi, kuivempi pensseli).