Joo samoilla linjoilla @elliina kanssa, tähtitieteellinen ja terminen kevät on kaks hyyyyyvin eri asiaa ainaki täällä napapiirillä helsingissä sen nyt ehkä kuulikin jo lokkien kirkunasta aiemmin, mut kyllä mä eilen yliopistolta kotio lumipyryssä kuljin.

Täällä kans yks huono siivoaja, mut se ei niinku oo siitä etten jaksais tai haluais siivota, en vaan yksinkertasesti kykene pitämään lukua siitä missä mun tavarat on. Sillonkin kun lopulta saan aivoni kasaan ja alotan siivoamaan niin yritän tiskata ja pyyhkiä pölyt ja pyykätä ja tampata ja tuulettaa ja mopata kaiken samaan aikaan, eikä sekään toimi lol.

Olispa vähemmän ahdistunu ja hajamielinen niin elämä ois helpompaa.

Muistuttakaa että mä vastaan tähän jotain viikonloppuna kun saan aivot kasaan!

Nyt ensiajatuksena vaan se että kysely oli kiva ja sai ainakin ajatuksia liikkeelle - olisi kiva saada Hemsbury heräteltyä ja tuotua sinnekin tuntitoiminta jollain tasolla taas mukaan, ja jokin yhteinen ratsastustaso- ja seurakisajuttu ehdottomasti auttaisi siinä

Tääl on oikeesti niin komeita kuvia taas teiltä kaikilta, erityisesti toi @Lynn väritysjälki ja liikkeen tuntu on aivan käsittämättömän ihanaa kateltavaa, sä teet niin tunnelmallisia taustojakin! Samoin @jodochus sun rakenteissa on tosi väkevät värit, ihania! Ja @Nikki goottiponilla söpö pälyilevä ilme

Mä oon ollut hevosten kanssa nyt taas niin lahna että ihan hävettää.

Yks tilari nyt sentään, @Susiraja lle suokkitamma, josta tykkään kyllä ihan tosissaan. En ollut täällä kai vielä ehtinyt näyttämään, mut kerrankin onnistuin mielestäni hyvin mustan hevosen värittämisessä. Suomenkirjava on kans kiva kuvio askarrella! Tähän sain taustaankin jotenkin sellasen hyvän hetken tunnun, vaikka onkin rakennekuva.
Ja jotenkin musta tuntuu että arastelen kauheesti pitkän harjan kanssa, mutta tässä tilaustoiveessa pääs onneks revittelemään senkin kanssa! Ja söpö tuli

Sit meinasin etten kehtaa tunkee tätä tänne, mut miksen tunkis kun kerran on piirroskeskustelu kyseessä! Perhana Olkaa hyvät! Piirroksia varten me kaikki täällä roikutaan.

Harjoittelin ihmisnaamoja vaihteeks jopa oikeesti mallista ja mahdollisimman realistisilla mittasuhteilla. Mulla on tää uusinta-obsessio päällä nyt yli puol vuotta ollu Nuoreen Morseen, ja just tuli uus tuotantokausi ja ahhhhh. Mut tulee kauheen pinnallinen olo ku katon sarjaa vaa sillee “oi mikä komea mies”

Jotenki lähti siitä. Aloin miettiä et mikä naamassa oikeesti muuttuu kun ikää tulee lisää ja riehaannuin.

Että mitä jos yrittäis nyt kerrankin piirtää jotain muutakin ku vaan nuoria nättejä ihmisiä, ja etsiä välimuodon sen tän hetken uuden sarjan “nuoren” ja vanhan sarjan “vanhan” Morsen näyttelijöiden naamoista. En nyt sitä vanhaa ukkoo piirtäny sit erikseen enää kolmanneks ku en jaksanu lol. Ehkä teen tässä viikolla vielä senkin niin saan tän mun ikäpiirre-treenin vietyä loppuun asti.

Aika hyvä roolitus niillä on ollut, tosi sama leuka ja posket, ja siis ilmeet menee ihan yks yhteen. On sillä vanhalla näyttelijällä silti ollu niin paljon enemmän nenää ja silmäkulmia et tätä sai kans säätää hetken. Oli hauskaa treeniä kyllä!

@nikki se on se mistä mä lähdin marraskuussa, kirjotin yhessä päivässä nelitonnisen ja sit se ei enää loppunu. Nyt mulla on tätä 64 tuhatta sanaa… apua.

Mullaki oli just menkat. Huomasin niiden tulon jo etukäteen ku nappasin kaupasta taloussuklaata tavallisen sijaan ja söin sitä ku leipää, perkele että näin. Selviytymiskeinonsa kullakin.

@minni Mä asetan tavoitteet yleensä mieluummin teemoittain kuin sanamäärien tai sivunumeroiden perusteella, koska en kirjoita tarinoita kronologisesti alusta loppuun.

Totta kai välillä on sellasia “jos nyt tänään sais ainakin 1000 sanaa kasaan taas kun en eilen kirjottanut mitään” mutta yleensä operoin enemmän pohjalta “kohtaus X on ollut kesken jo pitkään, tänään kirjoitan siitä jonkin version valmiiksi asti” tai “mun on pakko kirjoittaa uusiksi hahmon Y esittely, jotta pääsen etenemään”.
Mulle sellanen sisältöpainotteinen tavoite toimii paremmin kuin määrällinen. En stressaannu, mutta saan asiat silti kuntoon!

Kakkoskysymykseen, jos ymmärsin sen oikein:
Mä ainakin käytän tosi paljon tehokeinona sitä, että kaikkia hahmojen reaktioita ei heti selitetä lukijalle. Se lisää jännitettä ja kysymyksiä. Mua se ei ärsytä ollenkaan lukijanakaan - jos huomaa, että joku hahmo ei kerro ääneen kaikkia ajatuksiaan, on yleensä utelias olo saada tietää lisää siitä hahmosta tai tilanteesta.
Tai joskus, jos pulma on jo osaksi tiedossa lukijalle, muttei esim. näkökulmahahmolle, sillä hissuttelulla voi nykiä lukijalta sympatiaa samalla kun hahmojen välille saa rakennettua jännitettä lisää.

Jos nyt viimeisin lyhyehkö esimerkki - idea ehkä aukenee vaikka tää onkin vaan kohtauksen alku ja ihan irti kontekstista:

Had they stayed at the pub for much longer into the evening, they would have both been drunk beyond measure. Jakes at least. Eventually Morse had been forced to step up and call it a night for the both of them. (Though it was with Thursday’s disapproving and worried look in the back of his mind that made him do it.) Jakes had been reluctant to put his pint down, but fetching a third one so soon, and on an empty stomach, was hardly a good indicator of where he was headed.
‘When you said it would do me good to do some real work around here,’ Morse said, ‘I didn’t imagine it would include hauling your unconscious body around.’ He gave Jakes a steady look; not unkind, but he hoped that it was clear enough that he wasn’t asking just to be nice, either.
‘Yeah, all right,’ Jakes grumbled and set the empty pint back down. ‘I’ll go. I’ll go with you.’
/
Morse sat on his bed with the paper and a pen. Jakes made his fort in their ratty little armchair, not even taking off his jacket or tie. His hands were red, skin over the knuckles aflame, and he still kept rubbing at them. Morse tried to meet his eyes to ask what it was about, but Jakes kept his look firmly on the book in his lap.

Periaatteessa voisin heittäytyä kaikkitietäväksi tai vaihtaa näkökulmaa niin, että stressin ja mulkoilun syy tulisi selitettyä auki, mutta silloin tältä koko kuviolta katoais pointti. Pointti on nimenomaan hahmojen välinen jännite ja se, että lukija saa olla yhtä hämillään.

@screwdriver juonijumitukset on aina kurjia, mutta tykkään siitä mitä Terry Pratchett on sanonut kirjottamisesta: se on kuin katselisi laakson yli kohti päämäärää sen toisella laidalla, mutta ei ole karttaa ja koko laakso on niin sakeanaan sumua, että näkyy vain pari puunlatvaa. Ei siinä voi kun vaan lähteä rämpimään.

Mun mielestä se on tosi jotenkin ystävällinen metafora koska se antaa kans luvan eksyä välillä. Kannattaa kokeilla useampaa polkua koska ei sieltä hernerokkasumusta välttämättä yhtä ainoaa oikeaa polkua löydy. Kannattaa kompuroida pariin suuntaan ja palata takaisin ja pistää mieleen maamerkit, ja jatkaa sitten vasta sitä reittiä joka sen jälkeen tuntuu parhaalta.

Ja välillä auttaa oikeesti ihan vaan sekin että antaa tarinan vetäytyä pari päivää tai viikkoa. Mulla luovuus ainakin vaatii myös sitä lepoa ja inspiraation hakemista jostain muualta ja muista ihmisistä!
Mun mielestä se, että joka päivä pitäis tursottaa väkisin ulos jotain tekstiä, on ihan hyödytöntä jos yrittää van harrastaa ja pitää hauskaa.

Mä en tiedä onko tää apu sun ongelmiin, mutta voin mä ainakin sen verran taas omaa projektia purkaa, että mullakin oli pari viikkoa paha solmu päällä, mutta sain sen vihdoin aukeamaan!

Olin yrittänyt väkisin pitää kahden päähenkilön ihmissuhdedraaman yhden hahmon näkökulmassa. Se olis voinut toimia, ja ihan hyvinkin vielä, mutta mulla oli kipeä tarve saada sinne muutama sellanen tunnepainotteinen motiivi ja juonenpoljento jotka ei millään ottanut syntyäkseen. Mulla on siis viimeisen luvun viimeiset lauseet ja se tunnemaailman viimenen tahti kyllä olemassa jo, muttei mitään keinoa päästä sinne.
Samalla mun mysteerijuoneni laahas kans paikoillaan.

No mä kirjotin ihan kokeilumielessä kaks pientä tunnepitoista lukua kakkoshahmon näkökulmasta, ihan vaan jotta saisin tietää ite mitä sen päässä liikkuu. Sitten kirjotin uusiks useamman luvun hänen näkövinkkelistään. Ratkaisin jopa rikoksestani puuttuvan johtolangan ihan sillä että hyppäsin hetkeks eri pään sisään.

Totta kai kaikki mun ongelmat oli niin yksinkertasen ratkaisun takana sen siitä saa kun yliajattelee kaiken.

@hm Jenkkiroduista suurella osallahan on nimenomaan iberialaista ja välimeren alueen perimää - oletettavasti välimeren hevosilta sinne jäänyt myös tiikerinkirjava ja hallakko, joita ei ainakaan nykyisellään ole iberialaisissa roduissa (?), vaikka italian ja keskieuroopan puolella saattanut joskus vielä ollakin (joskus linkkasin tänne sen hallakonkimolta vahvasti näyttävän lipizza-varsan).

En ota kantaa enkä osaa sanoa onko iberialaisilla nyt pearl ja shamppanja vai vaan jompi kumpi, mutta en pidä mahdottomana että se mutaatio olis ikäänkuin samaa perua kuin jenkkirotujenkin.

@jannica Mulla on ainakin pari (piirrettyä) possua, muuli, aasi ja lampaita, (ja pari poroa, ehkä) joten niiden kanssa voisi olla hauskakin mätsäillä joskus. Agilityrata kuulostaa kans hauskalta