mulle siistit ammattivalokuvat ja nimi- ja rekisteritiedot ei yleensä riitä tekemään virtuaalihevosesta “hevosta” siinä mielessä että jaksaisin innostua esim. jalostus- tai ostoaikeissa. eikä siinä oikein mitään pelkän tutustumispohjan intoa silloin edes voi olla. jotta saan minkäänlaista ideaa siitä, että kyseinen hevonen on hauska, kiinnostava, tutustumisen arvoinen, tai edes mielikuvituksen tasolla olemassaoleva yksilö, kyllä mun uskomiseni tarvitsee kantimikseen myös tekstikuvausta. lyhytkin kolmen virkkeen esittely voi riittää.

luen tekstejä, tykkään teksteistä, jopa tarvitsen tekstejä.

luonne ja sukari kertoo paljon, ja niiden jälkeen valkka- ja päikkymerkinnätkin on hauskaa plärättävää, kun on pieni haju siitä, millainen hevonen on kyseessä, ja voi jo itsekin pohtia, että minkähänlaisia kommelluksia sen kanssa voi sattua.

toisaalta, teksti, joka on kirjoitettu ymmärrettävän luonnekuvauksen tarjoamisen sijaan pelkästään laatispisteiden sanamäärä mielessä - ts. selonteko hevosen luonteesta joka ei alkuun kiteytä mitään helposti ymmärrettävää ja yleispätevää hevosen luonteenlaadusta ja käytettävyydestä, vaan hyppää suoraan syvään veteen?
hyvä luonne voi olla pitkä, mutta mun mielestäni jokainen pitkä luonne ei todellakaan ole hyvä. tekstin selkeä rakenne merkitsee mulle enemmän kuin sisältö ja pituus. en ole vieläkään ihan ymmärtänyt että miks se sellainen tietty luonnetekstien genre kiehtoo. tai että kuka niitä jaksaa lukea jälkikäteen.

siis että saman tien lähdetään tarpomaan pitkällisiin kirjallisuusviitteisiin, tallinomistajan omituisiin insideläppiin, karkeaan ylhäältä lyövään huumoriin, pitkällisiin luonteenpiirreanalyyseihin kuin ihmishahmon terapiaistunnossa konsanaan… ei mun keskittymiseni ainakaan riitä lukemaan, jos ihan hirveän abstraktiksi heittäydytään heti.

olen paikalla kuitenkin tutustumassa hevoseen, en kuulemassa pirkko-marketan entisen alkoholisoituneen aviomiehen sitoutumisongelmista ja siitä, kuinka nämä ovatkin oikeastaan täydellinen vertauskuva silkkisen mustan orin yöntummien silmien katumuksentäyteiselle katseelle, kun sitä toruu jälleen kolmatta kertaa peräjälkeen pahansisuisesta kaurakaukalon kannen avaamisesta, vaikka sataan kertaan on kielletty, ja kuinka se ratsailla yhäkin vaihtaa mielenlaatuaan päivästä toiseen kuin bipolaarinen tuuliviiri, jollei ratsastaja ole kilpatasoksi merkityn GP-koulun vaatimalla taitotasolla, ikään kuin tällaisen uljaan urheiluratsun selkään tavallisia työläisperheen itseriittoisia pikkuvanhoja ponijunnuja ikinä päästettäisikään, kun se maksoi miljoonan ja varusteensa toisen samanmoisen.

missä tilanteessa minä, vierailijana tallilla, tai jalostusparia etsiessäni, ikinä tulisin tästä hevosesta tähän johtopäätökseen? tuskin koskaan.
se mitä tästä mulle jäi käteen on että hevonen on huonotapainen tallissa, fiksu aukomaan purkkeja ja kansia, ja epävarma epävarmoissa käsissä (ehkä). ja mun mielestäni sen voi myös sanoa niin, jos pidemmän kaavan kerronta käy tosi epäselväksi.

EDIT: Ja tällä viittaan nimenomaan luonneteksteihin, joiden pointti mun mielestäni on kyseisen hevosen esittely esimerkiksi varsan sukutauluja tutkivalle ostajalle. päiväkirjat ja henkilökunta-/talliesittelyt ovat asia erikseen - siellä mun mielestä ihmisväen suhdekuviot ja sukuhistoriat on ihan paikallaan ja kaikin mokomin olkoonkin

@nikki ei tietääkseni mut kyllähän siitä vähän sen näkönen ehkä tuli

Ilmoituksena tilaajille: kurssien alku söi energiaa taidehommilta, mutta tänä viikonloppuna yritän jälleen tarttua härkää sarvista ja olla yhteydessä keskeneräisten / jonoon jääneiden kuvien osalta. Kiitos kärsivällisyydestä!
Älkääkä pelätkö tökkiä mua aina silloin tällöin jonkin sortin hiilihangolla herätelläksenne uudestaan jos hiljenen.

@serena jos toivot nimenomaan ihmishahmojen tarinoita, hevosten sukuja ja luonteita, sekä treenipäiväkirjoja täyttelevää kaveria tallinpitoon, voisin olla tosikin kiinnostunut jonkin hahmon jos toisen tuomisesta Rushock Bogiin, taikka ennestään keksimiisi tutustumisesta.

Kisaharrastus ei oikein oo mun juttu, vihaan aikatauluja ja listoja ja taulukoita, mutta muuten kyllä värkkäilen mielellään kaikkea pientä. N siis mainosta itseäni nyt minään tavoitteellisen kasvatuksen ryhdistäjänä, koska en ole. Mun virtuaaliheppailu on aina ollut hyvin tarinapohjaista ja hidastempoista.
Se unelmatila Skotlannista multa nyt vielä puuttuu, vaikka muuten oon Brittejä jo valloittanut talleillani.

Laita vaikka viestiä? Jos jotain haluat suunnitella meikäläisen kanssa Rushockin nimissä, tai laita vaikka sittenkin jos et mutta tahtoisin muuten jotain yhteisiä tarinoita pohtia!

@marjahilla on tulossa kyllä, en vaan oo ehtinyt vielä aloittamaan muilta hommilta ja huolilta

Ja huolestuin myös omasta puolestani pikkasen että oliko lähtijöillä sittenkään enää intoa messiin kun niin hiljenitte kaikki mutta toki yhä kuva tulossa jos reissu edelleen kiinnostaa! Ekassa kuvassa oli omia hevosia useampi joten se oli siksi motivoivampi tehdä heti rytinällä.

@eeva “bosanski konj” jos alkukielellä googlaat niin löytyy verrokkikuvia aika rutkasti. Bosniassa jalostetaan maatiaisponeja sekä ratsuiksi/juhdiksi ja työkäyttöön että ilmeisesti jonkin verran arabiristeytyksinä kevyempää sporttisempaa mallia. Niitä on siis moneen muottiin.

Sanoisin että puolalaiset ja romanialaiset huculit on ulkonäöltä hyvin lähellä, samoin ehkä ranskalaiset maatiaisponit kuten vaikka joku merens, mutta miksei tuollaisesta menisi myös matalan mallinen issikka, iso roteva russi, tumma suomenpienhevonen, hyvin karkean mallinen wC tai wD, hoikka fell/dales tai tosi röhevä new forest, tai sitten joku pienikokoinen työhevonen.

Ja quarterponin tavoite taitaa olla ihan vaan ponikokoinen quarter, eikö? Etsisin pienen näköisiä quartereita tai täykkäreitä sille.

@humutin mä säikyn kans kaikkea mahollista vähänkään psykologista tai yliluonnollista kauhua, vaikka verta ja väkivaltaa siedänki yllättävän kevyesti

idk kai siinä on joku tosi perustavanlaatunen inhoke mun luonteenlaadulle, ettei jotenki voiskaan uskoa omia aistejaan ja kokemuksiaan

@jouni nauroinko ees tänään ku katoin tv-sarjaa jossa nätti nuori naishahmo kerto että hänen etunimensä on vähän nolo vanha suvussa kiertäny Grayling ja vastakysymys oli “Grayling? Like the fish?”

Googlasin sit et mikä kala se on suomeks ja vitsi muuttu vielä paremmaks koska graylinghän on siis harjus eli Harri

Harri my dear girl oon pahoillani puolestas

@jouni onks se sukua kebabeläimelle

@anarchy tuskin ihan tuossa muodossa, että ihan hallakkolistana varmaan laukkarotujen väreihin keskittyviltä omilta sivustoilta kannattaa ettiä