En lue juuri koskaan mitään tekstejä, koska ne on kaikki samanlaisia. Mullakin on laatistuomarin vitsaus harteillani eli tuntuu että olen lukenut kaikki maailman luonteet, sukuselvitykset, päikyt yms jo kymmeneen kertaan. Joskus harvoin saattaa tapahtua poikkeus, mutta en muista milloin viimeksi.

Ihanat welshponit

Joku voi varmaan samaistua mun kokemuksiin. Oon ollu yp:nä ja tuomarina monta vuotta ja tuntu vaan että mitta tuli täyteen

Mun mielipide on se, että jos useampi tarjoutuisi avuksi tuomaroimaan, yp:ksi yms, jokaisen mukana olevan työtaakka pienentyisi --> kaikille voitaisiin palastella sopivan kokoiset pienet vastuualueet (esim. 10 tuomaroitavaa hevosta per pää per kk) --> kaikilla kuluisi vähemmän aikaa “pakollisten vastuutehtävien” hoitamiseen --> kaikilla olisi enemmän aikaa omille jutuille --> kaikilla olisi kivempaa

Tuntuu tyhmältä, että sellaiset tyypit, jotka pyörii ja on pyörineet täällä vuosikausia, ei voi sitoutua johonkin 20 min kuukaudessa kestävään hommaan, koska “tulee paineita ja haluan harrastaa vapaasti ja haluan pitää lomia milloin tahansa jolloin minulla ei ole aikaa laskea pisteitä vaikka siinä kestäisi minuutti”

Nykyään itselleni laatikset tms ei sinänsä merkitse mitään. Kantakirjasta ja näyttelyistä tykkään, mutta jos ne kaatuisivat tuomareiden tai yp:n kiinnostuksen puutteeseen, ymmärtäisin ja hyväksyisin sen tilanteen täysin. Ei kenenkään kuulu tollasta pyörittää vain velvollisuuden tunteesta. Kyllä sen pitäis olla niillekin kivaa.

Taitaa olla vain yksi ihminen pyörittämässä kaikkea yhdistyksen toimintaa eli Nintsu. Varmasti tyhjentelee kun kerkeää.

Mä ymmärrän täysin, että tarinatallilla luonteella on enemmän merkitystä. Oon lukenut joidenkin tarinatallien tarinoita ja ne on joskus todella hyviä. Siltikään mua ei oikeestaan kiinnosta minkään yksittäisen hevosen luonne tai sukuselvitys tai joku laatista varten kirjoitettu hikinen valmennus, vaan se kaikki muu siinä ympärillä Tallin arki ja seikkailut.

Mut tää onkin nyt täysin ulkopuolisen lukijan näkökulmasta, itsehän en kirjoittele mitään.

Tekstit ei vaikuta mitenkään. En ole muutamaan vuoteen lukenut mitään virtuaalihevosten tekstejä (paitsi omiani ja nauran niissä oleville omille vitseilleni). Kuvat ja nimi merkkaa eniten.

Edit: tuli mieleen Oresaman kommentista: itsekin olin joskus luonnetuomarina ja olen varma että olen jo lukenut kaikki maailman variaatiot luonteista. Nimi vaan vaihtuu. Joten aivan turha niitä samoja tekstejä on kaikkien kirjotella uudestaan ja uudestaan Ei se heppa niistä sen kummemmaksi muutu = teksteillä ei ole väliä minulle.

Hyvä et saat ees jotain syötyy, jos syöt liian vähän. Mut pysyn kannassani
(edit: tylsyyksissäni siis lueskelin ja pisti silmään. ei mikään haaste sinulle tämä )

Liian vähän lihaa Ilmanki pärjää

Mulla ois pari welsh cobia. Kiva jos järjestät

Jos VRL osana tätä harrastusta (tai tämä harrastus kokonaisuudessaan, jos VRL on korvaamaton osa sitä) olisi niin tärkeä, että ketään kiinnostaisi oikeasti viedä sitä eteenpäin, VRL olisi pelastettu jo ajat sitten kymmeneen kertaan Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. (Ja siis mun mielestä siinä ei ole mitään väärää.)