Kirjoita valmennus edelliselle



  • Eksyin selailemaan Keskustaa ja bongasin kivan idean jossa kirjoitellaan valkkoja tai pk-merkintöjä aina edelliselle kommentoijalle ❤ Hommahan on simppeli, eli linkitä viestiisi hevonen jolle kaipaat tekstin ja kerro minkälainen valmennus/pk-merkintä olisi tarpeen. Seuraava sitten kirjoittelee sen pyydetyn tekstin ja linkittää samalla oman hevosensa. Jotta järjestys ei mene ihan solmuun niin kommentoi ensin mille hevoselle meinaat kirjoittaa ja muokkaa viestiin jälkeenpäin valmennus, näin kaikki saavat itselleen tekstin eikä yhdelle hevoselle kerry miljoonaa valmennusta 🙂

    Lykkään nyt Simpan starttaamaan koko ketjun, orille voi kirjoitella kouluvalkkaa tai pk-merkintää inspiksen mukaan! Voin kirjoitella sitten vaikka ketjun viimeiselle valmennuksen jos tuntuu että joku jää ilman. Tai sitten kirjoitan seuraavalle niin saadaan homma pyörimään.



  • Hei, mahtava idea! Tuun kirjotteleen Simpalle n 200 sanaisen valkan ihan justkohta. 🙂 Naakka kaipailis tekstiä, ihan päikkymerkintä tai valmennus, mikä vaan käy

    14.09.2018 Kouluvalmennus, kirjoittanut VRL-12410, 202 sanaa.
    Valmentajana Eero Lavonius.
    “Hyvää päivää, minä olen Eero Lavonius ja vaadin ehdotonta hiljaisuutta maneesiin. Ratsukolle tulee suoda täydellinen keskittymisrauha.” valmentaja Eero Lavonius sanoi kuuluvasti tweedtakissaan astellessaan keskellä maneesia. Hän oli seurannut loppua tummanruunikon orin ja sen omistajattaren lämmittelystä. Ori oli liikkunut hyvin ja näyttävällä liikkeellä, eikä sen ratsastajallakaan ollut hullumpi tyyli ohjailla oria liikkumaan. Käsi oli kevyt ja istunta ohjasi enimmäkseen hevosta. “Otetaanpas tänään aiheeksi sulkutaivutus, eli tuut koottua laukkaa tuolta päädystä, tulette tänne lävistäjälle ja se liike jatkuu eteen ja sivulle, eteen ja sivulle, ei pysähdy keinuhevostelemaan, eikä niitä tahtirikkoja. Hevonen taipuu sun sisäpohkeen ympärille, mutta pää pysyy liikkeen suuntaan. Käytte täällä ja menette takaisin uralle. Selvä” Eero huuteli.

    Asia ilmeisesti oli simppeli, koska ori lähti matkaan ja ratsukko siirtyi tehtävälle.
    “Joo, hyvä, enemmän vaan sitä lennokkuutta, aktivoi sisätakajalkaa! Nythän se liikkuu komeasti. Otahan vielä uudelleen, nuin saat kehitettyä sitä laukan kokoamista ja jäntevyyttä.” Eero ohjeisti.
    Todellisuudessa ratsukko suoritti tehtävän jo ensimmäiselläkin kerralla erittäin hyvin. Fiiliksen pysyessä yllä ja Eeron huomatessa, että ratsukko voisi ehkä pystyä vielä hippusen parempaan suoritukseen, tehtävää hiottiin ja hiottiin, kunnes suoritus vaikutti ratsastuksen suhteen eleettömältä ja hevonen lennokkaalta.
    “Juuri nuin, tuollaisen suorituksen kun esitätte kisoissa, niin hyvä tulee. Kiitoksia tältä päivältä, palataan asiaan.” Eero totesi ja marssi ulos maneesista.


  • Kouluratsastajat

    Ei vitsi, mun on pakko kirjoittaa Naakalle valmennus! 😁 Mun poni Toro kaipailisi pk-merkinnän tai valjakkovalmennuksen!

    Edit:// Este- vai kouluvalkka?



  • @Luna-Laakso mä voin kirjoitella Torolle! Meidän Bonolle saa kirjoitella inspiksen mukaan joko valjakkovalmennusta, maastakäsittelytreeniä tai mitä tahansa päikkymerkintää mitä mieleen juolahtaa 🙂

    Irtohypytystä, kirjoittajaksi voit laittaa VRL-05772
    Olin luvannut suloisen Toron omistajalle että käyn irtohypyttämässä orin kun Lunalla oli kädet täynnä muita hommia samalle päivälle. Ori odotteli tarhassa tuloani ja pienen vislailun päätteeksi sain orin kiinni ja taluttelin sen talliin varustettavaksi. Toro seisoskeli kuuliaisesti paikoillaan ja hamuili takkini taskuja namujen toivossa vähän väliä, kirjavan pikkuorin nappisilmiä oli vaikea vastustaa ja syötinkin sille harjailun lomassa useamman porkkananpalan taskun pohjalta. Nappasin mukaani juoksutusnarun ja lähdimme Toron kanssa kentälle päin. Pyysin avuliaan oloista tallityttöä avukseni pystyttämään hypytyskujaa ja tyttö lähti mielellään mukaani ilman sen suurempia suostutteluita. Annoin Toron juoksutusliinoineen tytölle ja pyysin tätä verryttelemään oria kentän toisessa päässä sillä välin kun itse ahersin kujan kasaan, kasasin kolme pientä pystyestettä kujalle joita voisin tarpeen tullen korottaa orille.

    Toro olikin nopeasti valmis toimintaan ja oikein pursui energiaa. Kiitin tallityttöä ja verryttelin ponin valmiiksi liinassa. ”Sulla onkin selkeesti vauhti päällä tänään” naureskelin orille joka ei säästellyt lainkaan laukatessaan ympyrällä. Toro vilkuili toiveikkaana esteitä kohti ja tajusi jutun jujun samantien kun irroitin liinan sen suitsista. Muutaman pukkilaukkapätkän jälkeen pieni ori sinkosi hypytyskujalle ja hyppäsi kujan esteet onnesta soikeana. Olin aliarvioinut orin hyppykyvyt joten nostinkin samantien esteitä hiukan jotta hyppäämisessä olisi edes pientä haastetta. Esteiden korotuksesta huolimatta Toro hyppäsi kevyesti ja hyvällä tyylillä, eikä tekniikassakaan sen puolen ollut juuri mitään moitittavaa. Jokaisen hyppykerran jälkeen Toro otti pientä pukkilaukkaa ennenkuin ohjasin sen uudelle rundille, ori oli kuitenkin melko nopeasti väsytetty ja annoin sen vielä hypätä viimeisen kerran ennenkuin otin sen kiinni. Kävelytin sitä vielä hiukan tallin viereisessä metsässä ennenkuin suuntasimme sieltä suoraan pesulle, metsässä oli aivan huumaava syksyinen tuoksu ja puiden lehdet olivat jo osittain värjäytyneet syksyn väreilä. Kun palasimme talliin käytin Toron pesarilla ja vein sen varusteet paikoilleen, vaihdoin suitset riimuun ja taluttelin orin takaisin samaan tarhaan josta olin sen aiemmin hakenut. Tyytyväisen oloinen ori jäi tarhaansa ja alkoi samantien nyhtämään kesän viimeisiä vihreitä ruohonkorsia tarhansa reunoilta. Huikkasin heipat ja tiputin vielä muutaman porkkanan orille mutusteltavaksi ennenkuin lähdin kotia kohti.



  • @luna-laakso Ihan kumpi vaan 🙂


  • Sekalaisen sakin omistaja

    @melba tässä Bonolle tämmönen pieni päikkymerkintä valjakkoajon merkeissä. 🙂 Kirjoittajaksi Hanne. Sanoja kertyi laskurin mukaan 157.

    Melindan näytettyä minulle vielä Bonon valjaiden paikat, lähdimme yhdessä hakemaan ponia tarhasta. Tallissa sadeloimen alta kuoriutui mitä komein shetlanninponiori, joka haisteli minua uteliaana pikkuiset korvat hörössä. Kerroin vielä omistajattarelle suunnitelmani, ennen kuin iskimme yhdessä harjoitusvaunut ponin perään ja hyppäsin kyytiin.

    Suuntasimme ensin kentälle, jossa pääsisin kokeilemaan hieman Bonon säätöjä. Melinda jäi aluksi katsomaan ja antoi ohjeita tarpeen mukaan kentän laidalta. Kokeilin rauhassa kaikki askellajit läpi. Varustaessa Bono oli ollut hieman häslä, mutta työntekoon se keskittyi kyllä täysillä. Ensimmäisille ravipätkille poniori lähti sellaisella innolla, että tuntui kuin olisin ohjastanut isompaakin vaunuhevosta. Jumppailin ponia kentällä hieman taivuttelevilla tehtävillä ja tein temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Loppuajaksi lähdimme kiertämään tallin ympäristössä kulkevan muutaman kilometrin mittaisen ajolenkin.

    Vaikka Bono kuuntelikin hyvin kentällä, se jäi etenkin reippaamman menon jälkeen turhan virittyneeksi. Maastossa se selkeästi rentoutui, vaikka otimmekin vielä muutamia reippaita ravipätkiä. Takaisin tallille saapuessani Melinda tuli meitä vastaan ja kyseli mietteitäni ponista. En voinut kuin kiittää omistajatarta tilaisuudesta päästä ohjastamaan näin toimivaa valjakkoponia!

    Joko shettistamma Lissu tai russitamma Ronja voisivat ottaa valmennuksen vastaan, kumpi vaan enemmän inspiroi seuraavaa kirjoittajaa. 🙂 Molempia poneja voi valmentaa joko esteillä, koulussa tai valjakossa. Ratsastajana toimii pienikokoinen tallityöntekijä Ida Björkfors.


  • Piirrosharrastajat

    Mä voisin kirjoittaa @Hanne n Ronjalle valmennuksen. 🙂 Multa valmennettavaksi/päikkymerkintää kaipailevaksi ilmoittautuu Cobra :). Kaikki kelpaa!

    266 sanaa, kouluvalmennus, valmentajana Possiikeri
    Saavuin Jukolaan varhain aamupäivällä valmentamaan Idaa ja russtamma Ronjaa. Ida oli ehtinyt kuitenkin jo laittamaan Ronjan kuntoon ja verytteli tämän kanssa ulkokentällä kevyessä ravissa. Ihailin hetken aikaa ratsukon tasaista, pehmeän näköistä työskentelyä kentän laidalta. Kun Ida viimein huomasi, että olin tullut paikalle, hän hihkaisi minut tervetulleeksi ja siirryin portista kentälle perehtymään ratsukkoon tarkemmin.

    Pyysin Idaa ratsastamaan Ronjaa isoilla volteilla ja pääty-ympyröillä ja taivuttamaan sitä hieman kumpaankin suuntaan, jotta saisimme ponin vielä vetreämmäksi. Ida teki työtä käskettyä ja pian Ronja kulki jo kauniissa muodossa, rentoutuneen ja hyvän näköisenä. Pyysin ratsukkoa tekemään vielä muutaman pääty-ympyrän kumpaankin suuntaan reippaammassa ravissa, ennen kuin siirryimme käyntityöskentelyyn.

    Käynnissä Ronja yritti alkuun hieman ryöstää ja kiihdyttää, mutta Ida sai sen rauhoittumaan puolipidättein ja parin pienemmän voltin avulla. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan rata pituussuuntaa leikkaa ja keskittymään siihen, että poni pysyy suorana ja tie pysyy suorana kentän halki. Tehtävä ei ole aivan helppo, vaikka monet pitävät käyntiä helpoimpana askellajina. Ronjalla oli paljon aikaa mutkitella leikkaajan aikana ja aluksi poni yrittikin hieman kiemurrella. Käskin Idaa pitämään ponin hyvin pohkeiden välissä ja tuntumalla molemmin puolin ja tehtävä onnistuikin pian ilman suurempia virheitä.

    Leikkaajan jälkeen keskityimme hetken pohkeenväistöihin, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ronja väisti kauniisti ja Ida osasi ratsastaa väistöt moitteettomasti. Lopuksi ratsukko sai vielä laukata molempiin suuntiin keskittyen etenkin askellajin vaihtoihin. Pari ensimmäistä kertaa laukkaan nosto meinasi mennä ajamiseksi, mutta kun Ida sinnikkäästi teki voltteja ja puolipidätteitä, saatiin Ronjalta kauniita, puhtaita laukannostoja. Laukkatyöskentelyn jälkeen jätin ratsukon vielä tekemään loppuveryttelyt ja menin odottamaan Idaa talliin. Kun Ida ja Ronja olivat valmiit ja tulivat sisälle, juttelin vielä valmennuksen tapahtumat läpi Idan kanssa ja annoin lisää palautetta ratsukon suorituksesta.



  • Mä voin napata Possiikerin Cobran valmennettavaksi - Meillä taas Hajavarjo HV voisi kaivata valmennusta koulussa, esteillä tai valjakossa 🙂

    Estevalmennus, Svea Rönnblad, 269 sanaa
    Häikäisevän kaunis arabialaisori ravasi kevyin askelin pitkin maneesia. Ratsastaja vaikutti keskittyneeltä ja ilme oli tuima. Hihkaisin parivaljakolle tervehdyksen ovensuusta ja ratsastajan suu kääntyi leveään hymyyn. Esittelin itseni ja kyselin muutaman kysymyksen päivän ja lämmittelyn kulusta. Kehotin tekemään vielä muutamat siirtymät ja temmon vaihtelut, jotta Cobra pysyisi hyvin kuulolla myös myöhemmissä tehtävissä. Ori näytti keveyteensä nähden raskaalta ratsastaa.
    Muutaman hyvän laukkapätkän jälkeen ohjasin parin verryttelysarjalle. Puomeja ja ristikoita vilisevä sarja sai ensimmäisellä kerralla Cobran pasmat aivan sekaisin ja ori pyyhälsi esteistä käytännössä läpi, ennen kuin loikkasi pois koko sarjalta. Pudotimme muutaman esteenkin puomeiksi ja otimme homman molempiin suuntiin parikin kertaa. Kun Cobra hieman rauhoittui, aloimme nostella esteitä takaisin ylös. Cobran kanssa sai kyllä tehdä töitä - oli kuin tarkoituksella ori olisi heittäytynyt vaikeaksi ja pistänyt ratsastajansa koville.
    Hikikarpalot helmeilivät pian molempien otsalla, kun verryttelysarja oli saatu hyväksytysti ja huolella läpi. Annoin parin ottaa kevyemmän tauon väliin, samalla kun valmistelin uuden jumppasarjan, joka tarjoaisi niin haasteita ratsastajalle, kuin hevoselle. Nopeatempoinen ja ajatusta vaativa sarja oli tarkkaan mitoitettu tietyille askelväleille, mikä tuotti hieman ongelmia. Cobra tuli usein liian kovalla vauhdilla tai pukitteli kiukuissaan ja sotkeutui jalkoihinsa. Muutama hillitympi tehtävä sileällä sai herkän orin taas heräämään avuille ja homma alkoi sujua. Kun koko rata meni kerralla molempiin suuntiin hallitusti, kehotin lopettamaan. “Nyt on tilanne jota ei kannata enää turhaan ravistella. Kiitä ja lopeta, kun meni hyvin!” tokaisin ja aloin siivota esteitä sivummalle.
    Loppuraveissa Cobra näytti taas kevyeltä kuin perhonen ja liiteli kauniissa - ehkä hieman korkeassakin - muodossa pitkin maneesin pieliä. Parivaljakon työskentely näytti taas hienolta ja herkältä. Käynnissä ori venyi kauniisti alas ja pärskähti kovaan ääneen, kuin ilmoittaakseen, että kai tämä nyt jo oli tässä.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mä voin kirjoittaa @RHN10138 n Hajavarjolle valmennuksen 🙂 Meidän Tinka kaipailisi päiväkirjamerkintää tai valmennusta painotuslajeissaan.

    // edit: kenet laitan ratsastajaksi? 🙂

    Estevalmennus - 282 sanaa
    Javi liikkui ratsastajansa Sallan alla jo valmennuksen aluksi vaivattoman näköisesti pitkin kenttää. Pieni pölypilvi nousi ilmaan joka kerta, kun orin kavio osui hiekkapohjaan. Oli yllättävän lämmin siihen nähden, että syksy oli jo alkamassa hyvää vauhtia. Sää kuitenkin mahdollisti ulkokentällä treenaamisen, johon olin pystyttänyt pienen radan. Rataan sisältyi tavallisten pystyesteiden lisäksi okseri ja trippeli - muutoin esteet olivat varsin yksinkertaisia.

    Kun hevonen liikkui hyvin ohjan ja pohkeen välissä, voitiin aloittaa hyppääminen. Pienet lämmittelyesteet olisivat sujuneet ratsukolta varmasti vaikka silmät sidottuina - ne ylittyivät varsin tottuneesti, eikä mun tarvinnut oikeastaan erityisesti parivaljakkoa ohjeistaa. Ratsastajan halusin pitävän kätensä vähän alempana vakaana, mutta tämäkin asia oli helpottavasti korjattavissa pienellä muistutuksella. Varsinaiselle radalle siirryttäessä päästiinkin sitten pienten hankaluuksien pariin. Javin jäädessä hieman hitaaksi kaarteessa kahden ensimmäisen esteen jälkeen se pudotti hetkeksi ristilaukalle, jonka takia esteelle tultiin vähän pohjaan. Koska kyseessä oli sarja ja hevonen käytännössä kompuroi esteen yli, tuli sarjan B-osalle kielto. “Ei se mitään, tulkaa vain uudestaan tuolta päädystä”, sanoin kannustavasti ja tarkkailin ratsukon yhteistyötä. Seuraavalla kerralla mentiin yli ja saatiin rata päätökseensä, mutta lähestymiset olisivat voineet olla askeleiden sovittelun puolesta vähän huolellisempia. “Muista Salla olla itse vähän pystymässä, ettet heittäänny ihan täysin sinne hevosen kaulalle. Javi on selkeästi kuuliainen hevonen, mutta varo kuitenkin tuuppaamasta ennen estettä lantiolla, niin hyppykin vähän tasapainottuu.”

    Parivaljakko sai suorittaa seitsemän esteen radan useampaan otteeseen. Pidin pienen selostuksen Sallalle välikäyntien aikana niistä asioista, joihin halusin tämän kiinnittävän omassa ratsastukseen huomiota, kun rataa tultaisiin vielä toisesta suunnasta. Näitä olivat lähinnä käden vakaus ja oma asento juuri ennen hyppyä ja vielä esteen päälläkin. Salla selkeästi yrittikin parhaansa ja vaikka pari kertaa Javin jalat kolahtivat puomeihin, niin lopulta voitiin olla tyytyväisiä lopputulokseen. Viimeisellä kierroksella rata onnistui lähes virheettä, joten ratsukko sai lopettaa treeninsä todella hyvään onnistumiseen.



  • @Hazel mä voin Tinkalle jotakin kirjoitella!

    Meidän Verna arvoistaisi kovasti päikkyä tai valmennusta jossakin lajissa 🙂 (ratsastajaksi/tallin henkilöitä mainitessa jompi kumpi tallinpitäjistä, Elina tai Tuukka)



  • @hazel kiitos! laita Salla 🙂


  • Suomenhevoskasvattajat

    Sain valmennuksen kirjoiteltua! (toimikoon tämä nyt samalla nostona)



  • Onko @miivi n Vernalle kukaan vielä kirjoitellut? Mä voisin napata sen, ja laittaa tarjolle koulupainotteisen Hämarikin, jota ratsastaa Sylvi. Saapi kirjoittaa myös vaikka päikkyä liikutuksesta tai muustakin touhuilusta jos valmentaminen ei nappaa.

    e/ Pienikokoinen ja sironpuoleinen vaalea suomenhevostamma käveli pitkin kentän kaviouraa. Olin saapununt Syrjän Ratsutallille valmentamaan Elinaa ja ratsuaan Vernaa, ja ratsukon verrytellessä käynnissä kannoin suurelle kentälle muutamia estetolppia. Olin aina ollut enemmän kolupuolen ihmisiä, mutta ajattelin satunnaisten estevalmennusten pitävän minutkin terässä. Elina ja Verna hyppäisivät simppeliä linjaa pitkillä väleillä, ja linja viimeiseksi esteeksi kasasin okserin.

    Elina siirsi ratsunsa raviin ja verrytteli sitä isoilla ympyröillä ja muutamilla pohkeenväistöillä pois uralta ja sinne takaisin. Verna näytti olevan kuulolla ja liikkui reippaasti eteen, mutta välillä sen korva pyörähtivät kuuntelemaan minua tai tallin pihalta kuuluvaa elämää. Kaikenkaikkiaan ratsukon yhteistyö näytti kovin helpolta ja tasapainoiselta, Verna kulki kauniissa muodossa myös laukassa eikä hätäillyt mihinkään suuntaan, vaan polki jaloillaan reippasti alleen ryhdikästä, hyvälaatuista laukkaa.

    Alun verryttelyhypyt suoritettiin ohjaamalla hevonen kaarevasti keskelle linjaa ja hyppäämällä tilavasti aseteltu pieni pysty yksittäisenä. Verna hyppäsi pontevasti ja pyöreästi, hypyt olivat erittäin tasalaatuisia. Ratsukon saumaton yhteispeli jatkui pystyn noustessa hieman korkeammaksi, tamma kuunteli ratsastajaansa sataprosenttisesti eikä töppilyjä esimerkiksi lähestymisen askelissa tullut, sillä Vernan laukka näytti olevan erinomaisen säädeltävissä.
    Molempiin suuntiin hypättyjen lämmittelyhyppyjen sekä pienen käyntitauon jälkeen neuvoin ratsukon takaisin laukkaan. Linja sisälsi kolme pystyä ja okserin - helppo homma tälle ratsukolle. Verna laukkasi tasaseen tahtiin linjalle, mutta puomit kolisivat ensimmäisellä kerralla.
    “Se jäi pikkiriikkisen hitaaksi heti alkuun, vähän voit muistuttaa etenemään!” neuvoin Elinaa kun ratsukko laukkasi toista pitkää sivua pitkin ja suuntasi takaisin tehtävälle.
    “Ja eteen! Anna sille tilaa niin vauhti ei kuole!” heitin vielä viimehetken neuvoja. Vernan pyöreät hypyt vaativat ratsastajalta reippaampaa myötäystä, ja varsinkin lopun okserille venymiseen sai Elinakin lähteä mukaan melkein liioitellusti.
    Korotin linjan esteitä muutaman kerran, mutta ne kaikki pysyivät hitusen alle metrissä - tänään ei hypätty korkeutta. Vaikka pakko myöntää että Vernalta löytyi selkeästi paljonkin ponnua eikä yhdeksänkymmentäsenttinen tasaokserikaan ollut sille liian suuren näköinen, kun ratsastaja pääsi myös venyttämään hyppyyn hevosen mukana.

    Loppuverkassa Verna ravasi pontevasti eteen, vaikka olikin työskennellyt aivan hikeen asti. Pian se sai pitkät ohjat ja ansaitut roimat taputukset hikiselle kaulalleen. Minun kasatessa estekalustoa pois kentältä Elina tuli alas tamman selästä, löysensi satulavyötä ja jäi taluttelemaan Vernaa kentälle.

    Kirjoittajaksi VRL-14586!


  • Kouluratsastajat

    Mä voisin kirjotella @Elva n hepsulle huomenissa! Mun hevosista Chici kaipailis itselleen jonkinsortin valmennusta tai pk-merkintää 🙂

    edit / innostuin hieman… 😄
    "Voi hitto…" mutisin itsekseni tajutessani, että olin ajanut ajatuksissani risteyksen ohitse. En tajunnut, miten ihmeessä onnistuin missaamaan oikean risteyksen - ehkä syynä oli radiosta pauhaava poppi joka peitti navigaattorin äänet tai sitten ihan yksinkertaisesti vain se, että samaan aikaan myös meikkasin, söin sämpylää ja join läheiseltä huoltoasemalta napattua kitkerää take away - kahvia, joten siinä ohella taisin keskittyä enemmänkin tiellä pysymiseen, kuin pieniin risteyksiin, joita ohittelin.

    U-käännöksen jälkeen löysin vihdoin oikean risteyksen, ja hetken kuluttua saavuinkin jo Loitsulaan. Olin sopinut ohikulkumatkallani, että käyn Loitsulassa pyörähtämässä, ja mahdollisesti pitämässä valmennusta tai ratsastamassa jonkun tallin asukkaista. Tallin pihassa vastassa odotti blondi nainen vierellään liinan päässä noin kerrostalon kokoinen kimo. Olin tottunut isoihin puoliverisiin kotonakin, mutta yleisesti ottaen ne oli siroja ja vain pitkäjalkaisia yksilöitä, enemmänkin siis korkeita kuin isoja. Nousin autosta ja vaihdettiin muutama sananen naisen kanssa, joka esittäytyi Sylviksi. Pian selvisikin, että nainen on itse flunssainen, joten pääsisin itse kiipeämään kimon selkään.

    Selvisin - ihme ja kumma - Hämän selkään ilman a-tikkaita. Ilman Sylviä sinne en kyllä olisi päässyt, nainen punttasi minut selkään rutiininomaisin elkein. Annoin Hämän kävellä hetken pitkin ohjin, mutta vaadin sitä alusta asti kävelemään reippaasti. Huomasin heti alusta, ettei Hämä reagoinut mihinkään pieniin apuihin, vaan siltä sai pyytää todella selkeästi ja hieman suurestikin, mitä olin vailla.

    Otin ohjat vähitellen käteen, ja aloin tehdä pysähdyksiä. Hidastaminen ei ollut Hämälle mikään ongelma, mutta tuntui, että jokaisen pysähdyksen yhteydessä sen moottori sammui. Halusin, että Hämä lähtee samantien heti ensimmäisestä avusta pysähdyksestä liikkeelle, joka olikin helpommin sanottu kuin tehty. Pysähdysten jälkeen otin jokusen nopean siirtymisen raviin. Siirtymisissä pyrin siihen, että Hämä kuuntelisi koko ajan, milloin täytyy siirtyä raviin ja milloin takaisin käyntiin. Kun tunsin, että Hämä alkaa hieman edetä ilman jatkuvaa puskemista, päätin jatkaa ravissa. Työstin oria ympyrällä ja loivilla pohkeenväistöillä taivutellen sen kroppaa ja notkistaen sitä.

    Ravityöskentelyn jälkeen annoin Hämän huilata hetken - se taisi ollakin orin lempihetki. Herättelin oria taas päiväunilta ja otin hieman laukkaa rennolla fiiliksellä ajatellen vain eteen ilman sen kummempia paineita muodosta tai tehtävästä. Hämä alkoi selkeästi heräillä laukan myötä, ja kun tunsin että moottori alkaa toimia ilman jatkuvaa kaasun polkemista, aloin pyytää orilta hieman ponnekkuutta ylöspäinkin. Laukan jälkeen ravissa Hämä alkoi olla jo ihan hyvin etenevä, ja liikekin alkoi laajentua oikein kivaksi.

    En tiedä kumpi meistä oli enemmän loppu treenin jälkeen. Annoin Hämälle pitkät ohjat ja yritin tasata oman hengitykseni naamani loistaessa punaisena kuin paloauto. Annoin Hämän Sylville loppukäveltäväksi ja istuin hetkeksi alas. “Olen aina luullut, että tuon tason kilparatsastajilla on hyvä kunto”, Sylvi virnuili. “Joo, taidan päästä omieni kanssa vähän liian helpolla”, naurahdin päätäni pyörittäen.


  • Esteratsastajat

    Voisin kirjoitella @maura n Chimille kouluvalmennusta tästä, niin pääsen sopivasti vauhtiin tekstien kirjottelussa loman jälkeen ^^

    Meiltä kaipaisi teräsvaari Stormy kouluvalmennusta taikka pk merkintää : )



  • Topalle nostoa tässä samalla, muokkasin edelliseen viestiin valmennuksen @miivi lle!
    @maura kiitos tekstistä, superkiva! Mitä laitan kirjoittajaksi?


  • Kouluratsastajat

    @Elva voit laitta maura tai VRL-04116, molemmat passaa 🙂 kiva että tykkäät!


 

1
Online

816
Käyttäjät

10.6k
Aiheet

189.6k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.