Kirjoitan valmennuksia / päiväkirjamerkintöjä


  • Esteratsastajat

    Yllikin sopisi ryhmävalmennukseen 🤔


  • Suomenhevoskasvattajat

    Paddylla ei kylläkään vielä kunnollista luonnetta ole, mutta yritetääns silti jos päästäisiin mukaan ryhmävalkkaan 🙂


  • WESTERNRIDERS

    Roota saa tulla valmentamaan (este tai koulu, kumpi vain inspaa), sulla on mahtavat valmennukset ja hirmuisen ammattimaista “opetusta”! 😃

    http://ratsutalli.atspace.cc/roo.html

    MUOKS: ryhmävalkka kuulostais tosi kivalta!!



  • Bobby tulis mielellään ryhmävalkkaan mukaan 🙂


  • Suomenhevoskasvattajat

    Valma tai Hattivatti valmentautuisi varmasti mielellään 🙂

    Ihan superia että jaksat kirjoitella porukalle ❤



  • Olipa vaikea valita… 🙂 Mutta tällä erää valikoitui ne, joihin oli panostettu erityisesti ja jotka sitä kautta antoivat inspiraatiota kirjoitteluun. Eli @Sonja :n Gode, @Enni :n Valma ja @Pierre :n Poksu.


    “Kuten me kaikki tiedetään, ei se itse esteen ylittäminen ole hankalaa. Hankalaa on siellä esteiden välissä, koska ei me aina ihan tiedetä, mitä ja miksi me tehtäisiin sitä estettä lähestyessä. Kliseistä kun se onkin, on se perusratsastus esteratsastuksen suola - ei me päästä niitä puikkoja millään puhtaasti yli, jos meillä ei ole hevoset takaosansa päällä ja noin muutoinkin kuulolla, eli voitte ehkä arvata, mitä tänään treenataan.” höpötin kentän keskellä samalla, kun ratsukot kävelivät pitkin ohjin. “Ottakaa vain ohjat käteen, ja ruvetaan samantien hommiin. Tehdään pitkillä sivuilla ravissa siksak-kuviolla pohkeenväistöä ja kun pääsette lyhyen sivun keskelle, nostakaa laukka, tehkää pääty-ympyrä kavaletti ylittäen ja sitten taas raviin ja toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistöä uudelleen.”

    Ratsukot tekivät työtä käskettynä ja suorittivat alkuverryttelyä melko tasaisesti. Alkuun Sonjalla sekä Ennillä hevosineen oli hieman pullikointia pohkeenväistössä, mutta tasaisen ratsastuksen ja selkeämpien apujen myötä myös Gode että Valma tyytyivät kohtaloonsa ja alkoivat polkemaan takajalkoja vatsan alle. Pierrellä sekä Poksulla puolestaan homma tuntui luistavan hyvässä yhteisymmärryksestä alusta saakka; väistöt sekä siirtymät laukkaan että laukasta raviin olivat helpon ja mutkattoman näköisiä.

    Kun ratsuja oli saatu viritelty melko tehokkaasti pohkeen eteen ja ne alkoivat hiljalleen kantamaan itseään paremmin, lähdimme ratsastamaan kukin vuorollaan pitkälle sivulle sijoitettua suhteutettua esteväliä, joka koostui kahdesta pystystä ja yhdestä okserista. Alkuun ratsukot pääsivät hyppäämään tehtävää noin 70cm korkeudella omalla ratalaukallaan, mutta hiljalleen esteitä nostettiin kohti metriä ja laukkaa alettiin säätelemään sekä lyhyemmäksi, että pidemmäksi. Kun ratsastajat muistivat nousta esteen jälkeen itse pystyyn eivätkä jääneet vähän jokainen vuorollaan maakaamaan hevosen kaulan päälle, myös vaikeampi tehtävä - ensimmäinen väli pidennettynä ja toinen väli lyhennettynä - onnistui melko mutkattomasti. Ja hyvä niin, sillä hevosen lyhentäminen pidentämisen jälkeen on kaikista hankalimpaa usein sekä itse hevoselle, että myöskin ratsastajalle. “Jes, sehän alkoi sujumaan jo ihan kiitettävästi. Ottakaa vain kaikki hetkeksi käyntiin, niin lähdetään sitten hyppäämään pientä rataa.” tuumin, ja lähdin mittaamaan jalan vielä suhteutettujen välien pituuksia.

    Päivän rata tarjosi meille hyvin monenlaista tehtävää; kääntämistä sekä suoraan ratsastamista, lyhentämistä ja pidentämistä, hyppäämistä tavanomaisella suoralla linjalla että vinoon sekä muutamia erikoisesteitä kuten venyvyyttä vaativa trippeli sekä rohkeutta vaativa vesimatto, joka oli vihdoin saanut vettä päälleen. Kun ratsukot valmistautuivat päivän agendaan, kerroin heille viime hetken tärpit - radalla täytyy muistaa pitää ajatus kasassa ja oikeasti ratsastaa siellä esteiden välissä, sillä muuten esteet tulisivat liian nopeasti vastaan.

    Sonjalla ja Godella sekä Ennillä ja Valmalla oli läpi valmennustunnin hyvin samantyyppiset ongelmat - hevoset etenivät mielellään vähän pitkänä pötkönä eikä oikein halunnut nousta takajalkojensa päälle, jonka vuoksi hevoset tekivät useita etujalan virheitä esteille, joiden lähestyminen olisi vaatinut pientä kokoamista. Heti, kun Sonja ja Enni sai ratsastettua hevosiaan kokonaisuudessaan paremmassa paketissa, etujalan virheet jäivät unholaan ja tekemiseen löytyi upea tekemisen meininki. Pierre ja Poksu puolestaan tekivät hommia tasaisen varmasti; hevonen oli jatkuvasti ratsastajansa kuulolla ja se sekä lyhensi että pidensi laukkaansa tarpeen mukaan. Alkuun vesimatto oli orille pienoinen mörkö, mutta Pierre osasi ensimmäisen stopin jälkeen ratsastaa hevostaan kannustavasti sekä estettä ennen sekä myös esteen jälkeen. Näin vedestä saatiin myös Poksulle positiivinen kokemus!

    Kaikenkaikkiaan valmennus sujui oikeastaan yllättävän hyvin - ratsastajilla oli hyvin samankaltaisia tyyppivirheitä, mutta jokainen tytöistä kuunteli annetut ohjeet ja korjasi tekemistään ohjeiden mukaan. Vaikka päivän tehtävät eivät olleet helpoimmasta päästä, saatiin kaikille erittäin hyviä pätkiä ja onnistumisen riemua!



  • @Heimo

    “Hoooou! Peppu satulaan ja oma nokka ylös, ja pidätä sitä nyt kerran niin, että sillä menee oikeasti pidäte läpi. Mielummin kerran sitten vähän kovemmin, kuin se että vedät ohjista tasaisen varmasti pitkäjaksoisesti. Ja heti kun se hiljentää, käsi eteen ja hommat jatkuu.” rääkäsin ratsastajalle, joka eteni hevosensa kanssa melkoista vauhtia esteiden välissä ja homma näytti toisinaan siltä, että ratsukon matka jatkuisi eri ilmansuuntiin. “Jes, nyt kun se on kuulolla, kiitoksena hellität kaikki avut ja jatkat siihen mihin jäit. Sä joudut tekemään nyt ihan valtavan työn sun oman pään kanssa, sillä sun on pakko antaa sen hevosen edetä esteen jälkeen eikä jäädä valmiiksi etukumaraan käsi kiinni ihan vain siltä varulta, että se heittää sut jorpakkoon. Sillä ratsastuksella sä vain edesautat sitä hevosta toimimaan juuri niin, miten me ei haluta. Jes, ihan superhyvin ratsastettu!”

    Hemmolla ja Roolla oli takanaan melko lyhyt, mutta sitäkin tapahtumarikkaampi yhteiselo, jonka vuoksi ratastaja tuntui toisinaan hieman jännittävän hevosensa kanssa hyppäämistä - ja siitähän se oravanpyörä alkoi, sillä heti kun Hemmo jännittyi, Roo jännittyi ja oli sadasosasekunnissa valmis jalkauttamaan ratsastajansa. Tästä syystä hyppäsimme tänään esteitä hyvin maltillisella korkeudella sekä hyvin yksinkertaisilla tehtävillä; kun tiet ja esteet olivat itsessään helppoja, saatiin hyviä onnistumisia ja ratsukolle luotua ajatusta paremmasta luottamussuhteesta.

    “Huomaatko sä, miten paljon vapautuneempi sä olit tämän radan jälkeen, verrattuna siihen mitä ihan alkuvalmennuksen aikana olit? Nyt sä uskallat jopa rentouttaa ylävartalon, istua rehellisesti satulaan ja antaa hevosen tulla esteelle - sekä jälkeen esteen - ihan omalla painollaan. Roo on varmasti sellainen hevonen, että se tarvitsee ratsastajaltaan aina sopivassa määrin kuria, mutta myös tilaa. Jos sä yrität sulkea sen liikkumisen kokonaan kädellä ja omalla kropalla, se hangoittelee taatusti kahta kauheammin vastaan. Nyt, kun sä uskalsit ratsastaa rennosti alusta loppuun, sehän hyppäsi ihan mielellään ja esteiden välissäkin se oli kovin tyytyväisen näköinen.” tuumin ratsastajalle viimeisen radan jälkeen. “Sä voit ihan hyvin vaikka pari kertaa viikossa tehdä itsenäisesti pientä ratatreeniä ihan vaikka puolimetrisillä esteillä. Kunhan siinä nyt on joku este, ja sä pääset lähestymään sitä estettä rennoin mielin ja jatkamaan matkaakin ilman paineistamista. Kyllä se siitä pikkuhiljaa, usko vain!”


  • Suomenhevoskasvattajat

    @vp Ihana, kiitoksia ❤



  • Huomasiko @Heimo @Pierre ja @matty tekstit? 🙂



  • @vp Teksti lisätty nyt Poksun sivuille, iso kiitos ❤


  • WESTERNRIDERS

    ISO KIITOS! 💙 muistan tämän jos tarvitset vastapalvelusta tulevaisuudessa 😃


 

17
Online

751
Käyttäjät

9.6k
Aiheet

166.8k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.