Virtuaalihevosen elämänkaari



  • En huomannut vastaavaa keskustelua, enkä niin tiedä onko tälle varsinaista tarvettakaan, mutta asiaa olen tässä viimeaikoina pohtinut. Mun taustat on virtuaalikoirapuolelta, jossa virtuaalikoiran elämänkulku menee tyylillä että kisataan koira tappiinsa, hankitaan sille jälkikasvua ja laitetaan bittiavaruuteen. Virtuaalihevosissa ei tyyli kuitenkaan taida ihan olla tämä?

    Tähänhän toki vaikuttaa paljon se millä tyylillä harrastaa, eikä ole edes mitään väärää tyyliä harrastaa virtuaalihevosia. Mulla on itsellä takana reilut pari vuotta virtuaalihepostelua mukaanlukien epäaktiivisuuskaudet. Tästä huolimatta vieläkin on kuitenkin pienehkösuurehko epävarmuus siitä että miten tätä toteutan tai haluan toteuttaa. Tekstipainotteinen harrastaminen ei luonnistu, koska mulle on hirveän vaikea kirjoittaa hevosista, kun niistä IRL-kokemukseni ovat niin vähäisiä. Mutta tuntuu myös keljulta jos vaan hankin läjäpäin hevosia, kisaan ne, jätän itselleni varsan tai pari ja heitän ne bittiavaruuteen.

    Olisikin kiva kuulla, että millainen on teidän keskivertohevosen elämänkaari? Vaihteleeko tämä rotu-/talli-/fiiliskohtaisesti? Miten te harrastatte virtuaalihevosia?



  • Ei oo mun mielestä ollenkaan pöljää keskittyä kasvattamiseen tekstien sijaan. Kisaat ja teetän varsoja, mikäs sen ihanampaa! 😛

    Mulla menee hevosten kanssa näin:

    Suokit: ikääntyy varsasta aikuiseksi hetkessä, kilpailee ja samalla käytetään usein jalostuksessa, sitten laatikset järjestyksessä KRJL, (ERJL), VSR:n Jalostusarvostelu ja lopuksi SLA. Jossain vaiheessa myös mahdollisuuksien mukaan KTK. Jos varsoja ei oo tässä vaiheessa jo vähintään neljää, teetän vielä varsoja ja sit surutta kuoppaan (ennen mulle oli vaikeeta kuopata mut nyttemmin oon raaskinu)

    Russit: ikääntyy varsasta aikuiseksi hetkessä, startataan vähintään 40 kisoissa (yleensä joko KRJ tai ERJ) ja samalla syntyy varsoja. Tekstit yleensä tulee kirjoitettua viimeisimpänä ja sit YLA-tilaisuuteen, jonka jälkeen varsamäärän ollessa täynnä, poni kuopataan.

    Issikat: orit kisaa ARJ, tammat pyöräyttävät yhden varsan kesässä eli realistiseen tahtiin eletään. Tammat tekee asiakasratsuina töitä maastotallilla. Hevosten kanssa ei ole kiirettä, lähinnä oreille pyrin saamaan YLA-palkinnon tuomaan vähän lisäarvoa. Issikat on ehkä mun lempparirotu nyt kun niitten kans tulee puuhasteltua tällee vähä iisimmin.

    Welshit: nuorten welshien laatuarvostelu, kantakirjaus, kisailua ja tekstejä ja varsoja rinta rinnan. Joskus ehkä laatiksia niin paljon kuin vain mahdollisuus on.

    Yksittäiset panostushevoset: valmentautuminen ja muut treenitekstit, kisaaminen realistisempaan tahtiin ja vain Suomen sisällä järjestetyissä kisoissa niin villeissä kuin jaoksenalaisissakin, kisoista ja arjesta tekstejä ja ehkä joskus suvun jatkamista harkitusti. Ei erityisiä laatistavoitteita siis, enkä oo vielä yhtäkään panostusyksäriä saanut niin pitkälle että joutuisin miettimään pitäisikö se jo kuopata. Eli ne on mieluisia ikuisuusprojekteja.

    Eli kyllä ne laatikset sitä merkityksellisyyden tunnetta tuo. Sinuna ehkä keskittyisin luomaan omasta mielestäni ihania sukulinjoja tai semmoisia, jos tekstit ja sitä kautta ehkä laatikset ei nappaa. Tai näyttelyponeja ja pyrit saamaan niille palkintoja! : )



  • No aika lailla tuota se ainakin minulla on. Ei taida tallissa olla kun karvan alle 20 hevosta, mutta kilpailevat 10-60 starttia raveissa per kausi -> kauden startit täynnä, hevonen vanhenee vuodella ja siirtyy seuraavalle kaudelle. Näin jatketaan kunnes hevonen on +10v tai saanut tarpeeksi hyvät ajat ja toto/sijoitusprosentit ja se kuopataan. Siinä sivussa tehdään varsa tai pari ja hevosesta riippuen käydään YLA, SLA, KTK ja toivotaan menestystä suurkilpailuissa. Yksittäiset panostusponit (ratsupuolella kaikki) vanhenevat vähän sitä mukaan kun huvittaa. Näille kirjoitellaankin sitten tekstejä ja käydään valmennuksissa, kilpaillaan hiljalleen ja elellään vähän leppoisammin ja kuoppaaminen tapahtuu hieman harkitummin, kuin näillä ravikilpureilla.



  • Kylläpä se oma harrastustyyli onneks lopulta löytyy, itellä meni kans pieni hetki😅

    Mulle ekana oikeesti kiinnostavana prokkiksena tuli suokit, jotka kisaa perinteisissä kisoissa kaikissa "perus"lajeissa. Tekstit joko palkkoina tai hammasta purren, jälkeläiset ja laatikset. 😬

    Ja sit tuli puokit, joide kans löysin sen itelleni mukavimman tyylin. Porrastetut ❤ ei tekstejä ❤ ja yksinkertaset sivut. Jälkeläiset jossain välissä ja sitte joko kuoppaan tai odottamaan aitoa oikeaa inspistä ja siitä tekstit. Puokeille en todellakaa aio niitä lähtee kirjottaa, jos ei oikeesti oo intoo. Menee vaa maku koko hommast. 😅



  • Mulla kaikki hevoset kisaavat 20-40 sij ja ovat ilman tekstejä. Osa ovat myös täysin näyttelypainotteisia. Jossain vaiheessa mulla oli (on vielä kyllä XD) suokkeja joiden kanssa yritin käydä kaikissa laatiksissa yms… nyt ei vaan kiinnosta ollenkaan, ehkä joskus vielä 😄


  • ♞ Puoliveriharrastajat

    Mun harratus on kyllä pitkälti juuri tuota, että kisaan hevosella sen maksimitasolle (porrastetuissa kilpailussa), hankin pari varsaa ja jos on sellainen tapaus, että haluan sen laatiksiin, niin sitten kirjoitan muutamat tekstit. Ja aivan viimeistään sen laatispalkinnon jälkeen hevonen päätyy mitä todennäköisimmin bittiavaruuteen. Joskus tää kierto on ollut tosi nopeeta, mutta nyt harrastustahti hidastunut IRL elämän kiireiden takia 😄

    Vähän kyllä houkuttelisi siirtyä realistisempaan harrastustyyliin niin että hevosilla olisi ihan oikeasti ikääntyminen ja olisi se aika, kun hevoset on varsoja ja koulutettavia ja toisaalta taas myös se elämä tulisi joskus “luontevasti” loppuun, kun ikää olisi ketynyt tarpeeksi. Mutta jotenkin sellaisen sopivan hitaan, mutta kuitenkin tarpeeksi nopean ikääntymisen miettiminen on ihan liian hankalaa…


  • Kouluratsastajat

    Joo mun harrastaminen on kans aika pitkälti sitä, että hevonen käytetään varsalaatiksissa, kisataan tappiin ja tapauksesta riippuen kantakirjataan tai käytetään lajilaatiksissa. Sen jälkeen ne saa tehdä muutaman varsan, kiinnostavammat tapaukset saattaa jäätä eloon vähän pidemmäksi aikaa kun taas toiset sit ei. Jokaiselle hevoselle pyrin luomaan jollain tapaa mua kiinnostavan persoonallisuuden ja niiden mukaan sitten vähän tekstejä joukkoon 🙂

    Näiden “kisakoneiden” lisäks mulla on muutama sellanen hevonen, jonka kanssa tarinoin sitten vähän enemmän ja kirjottelen ns. “kasvutarinaa”. Vähän koulutukseen liittyviä pk-merkintöjä, sitten kisaillaan rauhassa ja eletään hitaampaa elämää. Tykkään kuitenkin kirjoitella tekstejä, joten mielelläni niitä kirjoittelisin enemmänkin hevosilleni, jos vaan aikaa olisi 🙂



  • Mulla on harrastus töksähtänyt aina tähän liukuhihnameininkiin. Mulle käy koko homma ihan tylsäks kun pääsen tallin perustamisvaiheesta siihen “osta-kisaa-teetä varsoja-lopeta”-vaiheeseen. Sen takia ratsastuskoulu tuntuu just nyt sopivalta projektilta kun siinä toiminta keskittyy yhdessä muiden harrastajien kanssa tekemiseen, eikä hevosten täydy mahtua johonkin muottiin vaan persoona on tärkeämpi. Hevosista tulee myös tärkeämpiä kun niille tuottaa kuvia ja tarinoita pitkältä ajalta 😄

    Ratsikoulu on vielä ihan toteutettavissa, mutta mun ikuisuusprojekti aka pelillinen virtuaalitalli taitaa kyllä jäädä ikuisuusprojektiksi. Mun unelma olisi ns. puoliautomatisoitu talli, jossa en pääsisi itse vaikuttamaan tiettyihin asioihin ollenkaan: esimerkiksi jokaista hevosta ei voisi kisata tappiin, varsojen tietoja ei päätettäisi ennalta ja joskus hevosia loukkaantuisi tai kuolisi yllättäen (eikä tältä sattumalta voisi suojella edes niitä kaikista kivoimpia lemppariheppoja, raakaa peliä!).

    Pelin kautta harrastus olisi toivottavasti mielekkäämpää monestakin syystä: olisi jännitystä, tavoitteita (täytyisi jalostaa ja treenata fiksusti, että omaan talliin saisi sen 160cm/GP hevosen, sitä ei saisi sillä että kirjoittaisi tietoihin koulutustason ja pistäisi hepan kisalistoille) ja toisaalta automaatio myös keventäisi osittain harrastukseen käytettyä aikaa. Mitä nyt itse pelin kehitystyö veisi luultavasti satoja ihmistyötunteja, heh…
    Ja tietysti tässä tulee sitten se ikävä puoli vastaan, että yksinään tollanen harrastaminen olis aika lame. Muilla olis tallit täynnä niitä 160cm/GP hevosia ja itse nyhväisin niiden kapisten 120cm tason ponien kanssa ja koittaisin kuin jollain ihmeen kaupalla kehittää niistä joskus edes pikkukierroshevosia x) Ja haluaisin sitten kaikki realistiset kantakirjasysteemit, väriperiytymiset yms - koska why settle for less.

    Joku yhdistelmä tavotteellista kisatallia ja tarinatallia olis varmaan paras, mutta saa nähdä onnistuuko sekään 😛



  • Minulla nämä ponit elää toistaiseksi ikuisuuden.

    Hevoset kisaa tappiin asti porrastetuissa, tai sitten ne tahkoaa WRJ kisoja niin paljon, että minä kyllästyn muotoonlaittoon. 🤣
    Yleispainoitteiset kipittää sen ~40 sijaa/laji.

    Laukkureilla olen onnistunut pitämään jotain tahtia yllä, automaattinen CAS ikääntyminen pitää siitä huolen. Uransa päättäneet siirtyy kisaamaan jotain lajia (yleensä kenttää). Iältään ne on sen 2-8v tässä vaiheessa.
    Hepat hankkii laukkauransa jälkeen 4-6 varsaa (tammat saa 1 kpl per 3 kk ellen minä mokaa).

    Ratsut hankkii myös sen 4-6 varsaa, niillä tämä tahti on… vaihteleva? Joku saa varsan vuoteen, toinen saa määrän täyteen kuukaudessa. Riippuu siitä, miten innostun katsomaan yhdistelmiä.

    Joidenkin kanssa käyn näyttelyissä, kun muistan katsoa kalenterin, ja menestyksen mukaan ktk, vsn arvonimet ym.

    Kaikki hevoset jää kisaamaan lajinsa arvokisoissa (Cup, kenttämestaruus ym), toistaiseksi ainakin ikuisuudeksi.
    Tekstejä en ole kirjoittanut monelle, tykkään enemmän kisaamisesta 😁 Eniten niitä on varsalaatiksissa käyneillä ja muuten inspaavilla otuksilla.



  • Mulla hevoset syntyy > täyttää heti vähintään 8v. > kisaavat omissa lajeissaan (tällä hetkellä vain suokkeja jotka kisaa KRJ, ERJ, KERJ) 40 sijaa > tekevät pari jälkeläistä > menevät lajilaatuarvosteluihin > käyvät rotulaatuarvostelussa > kuoppaan.

    Käytännössä parin jälkeläisen jälkeen hevoset viimeistään valmistellaan tekstien (päiväkirja) suhteen laatuarvosteluvalmiiksi ja ne ovat käytettävissä jalostukseen kunnes ovat laatuarvosteluissa käyneet ja menevät kuoppaan. Yleensä en välissä ikäännytä hevosia lainkaan, vasta niiden kuollessa. Toiset hevoset saattaa elää yli 4 irl-vuotta, toiset vain vuoden…



  • Mulla ns sellanen peruskaava, mutta aika venytettynä. Asiat tapahtuu aika hitaasti. Hevonen syntyy -> hevosesta riippuen varsa-aikaa -> kisailua rentoon tahtiin, samalla ikääntyy satunnaisesti -> jälkeläisiä joskus ja jouluna, miel ori ja tamma -> laatuarvostelut hyvin hitaalla tahdilla -> kuoppaan



  • @h02877 said in Virtuaalihevosen elämänkaari:

    Mulla on harrastus töksähtänyt aina tähän liukuhihnameininkiin. Mulle käy koko homma ihan tylsäks kun pääsen tallin perustamisvaiheesta siihen “osta-kisaa-teetä varsoja-lopeta”-vaiheeseen.

    Tähän mullakin meinaa Yawp tyssätä, hoksasin ettei se tunnukkaan enää yhtään omalta. Niinpä mulla on muutaman hevosen Loitsula, hepat ikääntyy VARL laskurilla, kisaa välillä enemmän, välillä vähemmän, ja osallistuu kaikenmaailman tapahtumiin ja näyttelyihin. Osan kanssa tavoitteena laatis, osan kanssa ei. En oo tuolta vielä yhtään heppaa kuopannut, mietin justiinsa eilen että raaskinko ees ikinä niin tehä 😂



  • Itsehän kuoppasin ensimmäisen kasvattini vasta tänä kesänä (s. 2008), eli harrastustahti on hitaanpuoleinen, varsinkin sen takia koska olen paljon tekemissä ulkomaisten farmien kanssa ja niillä on melkeinpä aina käytössä reaali-ikääntyminen. Tuokin venyi noin pitkäksi ehkä sen vuoksi, että olin välissä vuosien tauolla ja halusin kuitenkin “elää” hevosen loppuun asti.

    Omat hevoset ikääntyy KATT:n mukaan, toisia saatan aluksi ikäännyttää muutaman vuoden josta sit jatkaa automaattisesti. Osalla on tekstejä, osalla ei, eikä niille välttämättä koskaan tulekaan. Kisaan sijat täyteen, kaikille pyrin hommaamaan ainakin yhden tamma- ja yhden orivarsan, pari on käynyt laatiksissa ja pari tällä hetkellä menossa.


  • Kenttäratsastajat

    Mulle taas tekstit on kaikki kaikessa! Hevonen on minulle mitätön jos se ei inspiroi minua kirjoittamaan ja jos se ei sovi Kärmeniemen tarinoihin. Pääsääntöisesti kun ostan/kasvatan hevosen, se syntyy, inspiraatiosta riippuen kirjoitan sille heti historiatekstin sekä luonteen ja/tai päiväkirjamerkinnän, ja sitten kilpailen. Unohdan aina kasvattamisen, joten yleensä hevoset saa varsan vasta siinä vaiheessa kun kilpailut on kilpailtu. Yleensä siinä vaiheessa kun hevosella on kilpailut kilpailtu ja jälkeläisiä yksi tai kaksi, kaikki tekstitkin on jo kuin vaivihkaa pölähtänyt sivuille. Sitten kärrään hevosen laatiksiin (lajilaatikset, SLA, joskus myös YLA) ja sitten se menee kuoppaan.

    Ehkä ideaalein elämänkaari mun hevosista on ollut Asfalttiviidakkovekaralla. Toin sen helmikuussa 2017, touko-kesäkuun akselilla se oli kilpailunsa kilpaillut ja tarvittavat jälkeläisnäytötkin kerännyt. Oma harrastus oli kuollut lokakuusta alkuvuoteen 2018 asti, ja helmikuussa 2018 heitin hevosen kuoppaan kun olin sille Ch-arvon hakenut. Fatilla on just sellainen tittelirivi kuin mitä hevosiltani toivon (pl. Ch, näyttelyarvonimet ei oo niin justiinsa kun kaikilla ei oo mahiksia), ja elinaika (yksi irl-vuosi) aika hyvä. Ei liian hätänen mutta ei liian hidas.

    Mun mielestä tärkeintä on vaan harrastaa omalla tyylillä. En oo vielä tavannut yhtäkään harrastajaa, jolla olisi ihan identtinen tyyli jonkun kanssa, esimerkiksi jo Susirajaa ylläpitävillä Lissulla ja narrilla on heidän esim. kilpailemista ja kisojen järjestämistä koskevan kyselyn vastauksen perusteella keskenään vähän erilainen tyyli harrastella! Eli en murehtisi jos oma mieltymys ei “istu” muiden mieltymyksiin, siitä vaan omalla tahdilla. En usko, että kukaan esim. jalostusmateriaalia hakiessaan katsoo mitään muuta kuin hevosta just sillä hetkellä–jos sillä ei ole tekstejä niin tuskinpa niitä odotellaan ilmestyväksi ellei niin ole erikseen mainittu 😎

    Mulla tää heppaharrastus vuotaa tavallaan myös koiraharrastukseen, tosin koirat on sinänsä paljon realistisemmin mukana tallielämässä kuin hevoset 😂 Koirat kilpailee vähän harvemmin (= realistisempaa) kun en vaan muista/jaksa/ehdi kytätä myös VFCI-kalenteria, ja mulla ei niinkään ole intressejä koirien kasvattamiseen. Lisäksi kun koirilla ei niitä laatuarvosteluja ole, niiden ultimaattinen tavoite on vain “kisata tappiin” kun sillä saa sen tittelin. Hevosten kanssa joutuu rutistamaan ne tekstit ja jälkeläiset jne, jotta saa tittelit. Ei sillä, että hevonen, jolla ei titteleitä ole, olisi esim. jalostuksessa vähäisempi–jos se on “tappiin asti” kilpaillut niin johan se hyödyttää jälkeläisiään omalta osaltaan täysillä jälkeläispisteillä (10p/vanhempi, tai joissakin koko 20p voi saavuttaa jo yhdellä täyteen kisanneella vanhemmalla).



  • Joo kannattaa harrastaa just niinku itsestä tuntuu hyvältä! (toki oon paraski puhumaan kun koitan fixata omia toimintatapoja aina vähän siihen suuntaan, että ne istuu hyvin myös muiden harrastajien meininkiin)

    Mulla itselläni on käytössä VHKR-ikääntyminen molemmissa talleissani, joka tuntuu mun makuun välillä vähän turhan nopealta, mutta haluan ostaa kasvatteja myös nopeampitempoisilta kasvattajilta jossa kohtaa hirmu hidas ikääntyminen olis ongelma. Hevoset aloittavat kisaamisen vähän tilanteesta riippuen 3-4 -vuotiaina alimmilta koulutustasoilta ja etenevät siitä sijoituksiensa mukaan aina ylemmille tasoille kunnes saavuttavat oman maksiminsa. Maksimitaso määräytyy kunkin hevosen kapasiteetin mukaan, joka puolestaan määräytyy arpomalla käyttäen pohjana vanhempien tasoa. Tähän mulla on oma laskuri excelissä, samoin kuin taulukot joihin päivitän nuo sijoitukset ja se näyttää mulle hevosen kulloisenkin koulutustason. Hevoset saavat jälkikasvua elämänsä varrella ilman sen suurempaa järjestelmällisyyttä, koska mulle jalostus on koko homman suola.
    Näistä löytyy lisää tietoa tallieni sivuilta mikäli kiinnostaa.

    Mie kehittelin itselleni tällaisen järjestelmän, koska tuntui tosi tylsältä ja “helpolta” tehdä sillä perinteisellä nopea ikääntyminen > kilpailut rytinällä kasaan > laatiksiin -kaavalla. Mulle sopii hienosti tää, että välillä tulee yllätyksiä (ei koskaan tiedä millainen persoona, minkä tasoinen ja mitä sukupuolta edustava varsa syntyy - Rushockissa arvon jopa tiinehtyykö tamma ylipäätään). Välillä harmittaa kun hienoksi kaavailemani varsa onkin syystä tai toisesta ihan pöllö ja usein nuo matalempien tasojen kisat on melko tiukassa, joten eteneminen voi junnata paikoillaan. Toisaalta oon vähän huono kirjoittaa tekstejä, erityisesti päiväkirjamerkintöjä, mutta tällä tavoin koen saavani sisältöä hevosten elämään ilman niitäkin ja tarpeen mukaan inspiraatiota vaikka pienempiin teksteihin ja taustatarinaa muutenkin.

    Laatikset ja aktiivinen kisaaminen kuuluvat tästä huolimatta harrastustyyliini, nyt vain hevosten taso on täysin arpaonnen käsissä. Ns. “huonompia” hevosia en vie ainakaan lajilaatiksiin ollenkaan ellen ole muuta luvannut ostotarjouksen yhteydessä. Mulla on myös excelissä taulukko joka laskee suuntaa-antavat pisteet kullekin hevoselle ja mulla itselläni yleensä jokin käsitys mielessäni siitä mitä arvosanaa kullekin haluan joten pystyn ajoittamaan laatiksiin ilmoittautumisen sen mukaan tai vaihtoehtoisesti poistella hevosten sivuilta materiaalia jos pistepotti on liian suuri.



  • Vau suuri kiitos kaikille vastanneille! Näistä onkin tullut mukavasti varmuutta omaan harrasteluun. 😊
    Mä alkujaan aloin käyttämään Arnikan periytymisjärjestelmää hevosilla, mutta nyt olen vähän kahden vaiheella että haluanko käyttää sitä sittenkään vai en. Toisaalta se tuo kivaa realistisuutta, mutta sitten taas olen myös koirissa huomannut nostelevani niiden kivoimpien yksilöiden pisteitä ihan vaan ettei se jäisi mihinkään nollatasolle. 😂 Joka sitten taas vähän syö homman jujua.

    Ikääntymisen suhteen pitää vielä hakea että mikä olisi se sopivan nopea. Mulla aika-ajoin saattaa tulla vähän hiljaisempia kausia etten esim. muista ilmoitella kisoihin, niin se on mälsää tulla takaisin ja huomata että hevosilta on mennyt hyvää aikaa kisakaudelta pois. Samoin on kamalan raskasta tietyllä ikääntymistahdilla odottaa että varsasta tulisi kisakelpoinen, kun mä en oikein tiedä mitä varsa-ajalla tekisin kun en tosiaan osaa tekstejä kirjoittaa. 😁 Tai ehkä sitä sitten pitää opetella! Ainakin vähän malttia.

    Kun itse päättää ikääntymisen, joskus vielä kuvan pohjalta, niin sekin tuntuu hölmöltä että se saattaa olla vuosikausia saman ikäinen. Tai ei sitä ikää osaa itsenäisesti nostella järkevästi! Ehkä tähänkin voisi kehittää oman systeeminsä, kenties sijoitusten/koulutustason nousemisen pohjalta?
    Ja miten muuten tämä ikä vaikuttaakaan näyttelyissä käynteihin. Niissä olen vielä aivan keltanokka, kerran pari ehtinyt tuurilla mukaan, mutta jos vaikka kuvissa on selvästi 10v hevonen, vaikka hevosen oma ikä olisi vasta 3v, niin onhan se hassua. Vai jopa hylsyn arvoista?

    @serena Mua alkoi hirmuisesti kiehtomaan tää sun pisteytyssysteemi! Jos sulla koskaan on mielenkiintoa jakaa eteenpäin sitä, niin mä oon heti käsi ojossa korvat höröllä kuuntelemassa. 😁

    Olen tässä itsekkin pohtinut että saisi jotenkin pisteytettyä hevosen osaamista ja tasoa. Toistaiseksi oon yrittänyt mennä systeemillä, että kymmenisen sijaa nostaa hevosen seuraavalle koulutustasolle - joskin tällä hetkellä kaikki on aloittaneet pohjalta alimmalta tasolta, huolimatta siitä kuinka osaavia huippuja vanhemmat olisivat.


  • Kenttäratsastajat

    Toisin kuin koirapuolella niin hevospuolella harvemmin on väliä hevosen ikä - hevosen kuvat -suhteella 😄 Sekä näyttelyihin että kantakirjaan (ainakin sh :D) voi viedä vaikka 0-vuotiaan hevosen 20-vuotiaan hevosen kuvilla. Tietenkin on olemassa varsa- ja nuorten luokkia, joihin osallistutaan maitovarsan tai 1-3v hevosen kuvilla, mutta näitä järjestetään aika vähän. VSR:n rotunäyttelyissä taas on varsat aikuiskuvilla -luokkia, joissa hevosen tulee olla alle 3-vuotias, mutta kuvissa aikuinen hevonen. Käsittääkseni näyttelyt (NJ, VSN) eivät edes vaadi ikää enää, kunhan on syntymäaika, josta voidaan tarkistaa, että hevonen on elossa näyttelypäivänä niin all is good 😄

    Omalla kohdalla kokemukseni on se, että ikää katsotaan ainoastaan laatuarvosteluissa ja mestaruuskilpailuissa. Alle 8-vuotias hevonen ei ole laatuarvostelukelpoinen, ja esim. KRJ Champion -arvokilpailuissa sarjat on hevosten iän mukaan määrätty.



  • @juinttu Miekin käytän tuota arnikan järjestelmää (plus oma ominaisuus; sosiaalisuus) ja määritän hevosten tasot sen mukaan. Toki välillä harmittaa kun odotettu varsa ei ookaan se täydellinen heppa, mutta toisaalta aattelen, että se on elämää… ja lopulta oon päätynyt tykkäämään näistä persoonina enemmän.

    Mitä tarkalleen ottaen haluat noista pisteytyksistä tietää? 🙂 Jonkin verran oon Jeilin sivuilla asiaa avannut, mutta en tarkkoja pistemääriä tai niiden perusteita. Jos ne kiinnostaa niin voin avata vaikka tähän ketjuun niin pystyy joku muukin kiinnostunut löytämään. 🙂

    /Mutta pääpiirteittäin noin se menee mullakin mitä tuossa mainitsit!



  • @matty Ah okei, kiitos selvennyksestä! 😊 Tämä näyttelyiden ikä-kuva -suhde mulle oli jäänyt hämäräksi, vaikka olen yrittänyt kahmia tietoa jaostojen sivuilta ynnä muualta. 😁

    @serena Joo! Tosiaan kun on tottunut harrastamiseen tyylillä, että kaikista on kaikkeen niin pitkälle kuin omat rahkeet riittää, niin on se aika iso kulttuuriero jos yhtäkkiä onkin käsissä eläin jonka maksimikapasiteetti päättyy vaikka lajissa olisi ylempiä luokkia vielä puolet lisää jäljellä. Mutta toisaalta taas tykkäisin niin kuitenkin käyttää tätä systeemiä, kun olen koirapuolellakin ehtinyt noin tuhatsataviiskytseittemän kertaa kyllästyä siihen. Höhlöä että kuka vaan nyt voi tosta noin vaan olla viiden lajin valio - epärealistista, itseään toistavaa ja loppupelissä ihan hirveän tylsää ja ennalta-arvattavaa.
    Pisteytysjärjestelmääsi koskien en varmaan osaa just oikeita kysymyksiä esittää. Lähinnä kiehtoisi kuulla vaikka joku tl;dr-veto siitä, jos sellainen edes on mahdollinen. 😄 Juurikin pistemääristä ja niiden perusteista.



  • @juinttu Toki se onnistuu, mie avaan asiaa heti jahka ennätän laskeutua koneen äärelle ilman, että saan lämpöhalvauksen siihen paikkaan! 🙂


 

11
Online

778
Käyttäjät

10.1k
Aiheet

177.7k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.