Kirjoitan muutaman luonteen


  • Suomenhevoskasvattajat

    Viime yön markkinointitehtävärykäisyn (tehkää ne tehtävät ajoissa, tulee parempaa jälkeäkin kuin jos lopettelet työt aamuviideltä…) sekä meneillään olevan valmennusrumban vastapainoksi olisi mukava kirjoittaa luonne tai pari. Omien pikseliponien sijaan ajattelin ilahduttaa muita harrastajia.

    Kirjoitan viikonlopun aikana muutaman luonteen, katsotaan nyt miten teksti sujuu ja kuinka inspiraatiota riittää. :slight_smile:
    Sen verran nirsoilen, että kirjoitan ne, jotka inspiroivat. Vaikka kirjoitan mieluiten ‘vapailla käsillä’, toisinaan lyhyt kuvaus toivotusta luonteesta antaa hyvän alkusysäyksen kirjoittamiselle.

    Susirajan hevosilta voi katsoa osviittaa minkä tyylistä tekstiä on luvassa. Tosin samanlaista tekstivuorta kuin Siperialla on ei kannata odottaa. 😄 Western ja askellajit ovat vierasta maaperää, mieluiten pysyttelisin ns. peruslajien (este, koulu, kenttä, valjakko) pareissa. Eikä tarvitse olle suokki! 😄

    Tällä kertaa kissa elää kiitoksella. Olisi kuitenkin mahtavaa, jos laittaisitte hyvän kiertämään! Kommentoikaa jotain kivaa johonkin topiciin, ostakaa hevonen, järjestäkää kilpailut, laittakaa kiva chattiviesti kaverille. 😊



  • Kiva idea, arvostan! :slight_smile: Jos nappaa niin meidän uutukaiselle kenttäputelle saa kirjoittaa. Jos niin onnistaa että meidän pikkuori saa itselleen luonteen, lupaan laittaa hyvän kiertämään järjestämällä viikonlopun aikana kenttäkisaryppään 😄


  • Esteratsastajat

    Hienoa : ) Jos tältä listalta löytyypi joku inspiroiva kaveri, saat vapaat kädet kirjoitella ^^

    -> yleispainotteinen pv-ori Leevi, pieni pätkä luonnetta jo sivulla
    -> yleispainotteinen conn-tamma Deirdre, tälläkin muutama lause jo valmiina
    -> koulupainotteinen sh-tamma Tytti, luonteeltaan osaava ratsu, miellyttämishaluinen ja helppo, hoitaessa ja taluttaessa vauhdikas, maastossa toimii parhaiten porukassa
    -> yleispainotteinen can-ori Ananas, luonnetta löytyy sivulta alkuun
    -> yleispainotteinen sh-tamma Lumi, luonteeltaan reipas ja rauhallinen, kuuliainen ratsu, maastovarma porukassa
    -> koulupainotteinen fwb-tamma Tiktak, sivulta löytyy luonnetta


  • Suomenhevoskasvattajat

    Tinka on just vähän semmoinen ponimainen pienhevonen, jolla on välillä aika omalaatuisia ratkaisuja esimerkiksi esteiden ylitykseen ja koulukuvioiden taiteiluja ajatellen. Se on myös siitä erikoinen, että se usein alkuverkassa roikottaa kieltään ulkona ihan ilman mitään syytä, mutta lopettaa tämän vertyessään ja alkaessaan keskittyä tekemäänsä vähän paremmin. Herkkä kädelle ja ottaa nokkiinsa helposti, jos jää liikaa suuhun kiinni tai puristamaan jalalla. Tammalle paras ratsastustapa on käyttää enimmäkseen istuntaa ja pitää avut “eläväisinä”. Utelias tamma tutkii mielellään kaikkea eteen sattuvaa erityisesti tallissa ja sillä ilmenee tämmöisissä tilanteissa toisinaan myöskin Flehmen-reaktiota. Tuo ei pelkää juuri mitään, jonka ansiosta tuo tekee kaikenlaista hölmöä ja ottaakin usein tammaisesti nokkiinsa sitten saamistaan toruista.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Ois ihan huippua saada Killille luonne!
    Varmaan saadaan synttäripippaloihin valmennusten lisäksi vielä joku arvontakin 😊

    Muoks // ja tosiaan näkisin Killin aikalailla Kaalin kaltaisena ujohkona ja herkkänä tammana :slight_smile:



  • Meidän “pieni” lentokone Blu kaipaisi itselleen luonnetta. Sivuilla lukeekin muutamalla lauseella, millainen kaveri on kyseessä, mutta suvun puolesta saa luonnetta halutessaan värittää hieman. Innokas vauhtipakkaus (herrasmies) kun on kyseessä 😄



  • Hienoa, että hyvän mielen tuojia löytyy vielä!

    Viimeksi aikaisemmin tänään tuskailin, että ois niiiiin monta ponia vailla luonnetta itselleen, muuta kun vaan ei lähde millään kirjoitus liikkeelle 😄

    Joten Martta neiti tarjoutuu, jos vaikka löytyisi inspistä hänelle kirjoitella. :slight_smile:

    Tätä pätkää saa halutessaan hyödyntää: Martta on kiltti, osaava & reipas (ihana prinsessa siis tallissa/maneesissa/kentällä). Maastoillessa kuitenkin tammasta toisinaan kuoriutuu melko possu, ja omistaja onkin välillä pulassa sen kanssa kenttäkisoja kierrellessään.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kiitokset kaikille, ilmeisesti tekstikärpäselle olisi hommia. 😄

    Ensimmäisenä valmistui @PJ n supersymppis Justus. 😘 Copyiksi Susiraja tai Lissu T., ihan kummin tykkäät. :slight_smile:

    :unicorn: :unicorn: :unicorn:

    Sanakirjassa ”luotettavan” kohdalla on Justuksen kuva. Kiltti, järkevä herrasmiesori on mukavan sosiaalinen, ympäristöstään ja käsittelijöistään kiinnostunut hevonen, joka ei sooloile omiaan tai puske ketään kumoon halinkaipuutaan. Pienimmätkin hevoskärpäsen pureman saaneet voivat rauhallisin mielin harjata Justusta, joka seisoo käytävällä tai karsinassaan kaikessa rauhassa silloin tällöin hoitajansa puuhia katsellen. Tuttuja raudikko tervehtii pehmeällä hörinällä ja on kohteliaalla innolla tutustumassa uusiin ihmisiin. Mitkään hoitotoimenpiteet, pesut, varustamiset, lääkitsemiset, kengitykset, klippaukset – yhtään mitkään eivät Justusta hetkauta. Ori suhtautuu kaikkeen rennolla ’kaikki käy’ -asenteella, vaikkei erikoisemmin välitä esimerkiksi silmätipoista. Hetken se kirpaisee!
    Orin oma kävelyvauhti on melko reipas, mutta se malttaa maleksia, mikäli taluttajansa haluaa unohtua ihailemaan maisemia. Muille hevosille Justus hirnahtaa kerran ilmoittaen olevansa paikalla, steppailuja tai muita kotkotuksia hopeajouhi ei harrasta. Lastaus ja matkustaminen sujuvat rutiinilla, ori menee nätisti jokaiseen traileriin ja rekkaan eikä saa hermoromahdusta, vaikka matkakumppani olisi hieman stressaavampaa sorttia.

    Justus haluaa tehdä töitä, nimenomaan ihmisen kanssa, ei sooloillen. Työteliäämpää ja reippaampaa hevosta saa hakea! Oli päivän ohjelmassa reipas maastoestetreeni, juoksutus, puomitunti tai ihan mitä tahansa, Justus lähtee töihin korvat töttöröllä ja innoissaan kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänään. Eikä tämän kaverin into laannu yksinkertaisesti ikinä.
    Vaikka orilla on enemmän intoa kuin taitoa (heB/90cm), on raudikko omalla tasollaan pätevä peli. Innokkuudestaan huolimatta Justus ei koskaan kiirehdi tai ennakoi ratsastajaansa, vaan malttaa aina kuunnella avut ja toimii niiden mukaan, ei omin päin. Liikkeet ovat melko komeat (pitkät, tahdikkaat, kevyen ja helpon näköiset, etenkin laukka on upea!), Justus kantaa itsensä hyvin ja on helppo ratsastaa oikeaan muotoon virkkuukoukkumoodin sijaan. Ratsastajan virheiden suhteen (ajoittain turhan kova käsi, puristava polvi, mitä näitä nyt on) Justus on melko pitkämielinen, eikä turhautuessaankaan tee mitään pysähtymistä kummoisempaa. Parhaimmillaan ori on laukkaliikkeissä sekä pohkeenväistöissä, heikkoa kohtaa ei tunnu olevankaan.

    Keneltäkään ei jää huomaamatta, miten kovasti Justus rakastaa hyppäämistä. Hopeajouhen silmiin syttyy aivan uusi palo, kun se näkee esteitä, olivat ne sitten rata- tai maastoesteitä. Innokkuudestaan huolimatta ori ei kuumu, vaan malttaa mielensä. Hyppytekniikka on ihan hyvä (kohtalainen ponnistus, pyöreä hyppy, hyvä selän ja etusten käyttö, takaset vähän roikkuvat), ilmavaraa on sopivasti eikä puolen metrin lapinlisällä. Nopea, ketterä pienhevonen taipuu uskomattoman tiukkoihin käännöksiin kyeten hyppäämään melko lyhyillä tai vinoilla lähestymisillä. Mikään estetyyppi ei pelota tai tuota hankaluuksia, orin ehdottomat suosikit ovat kaikenlaiset pituusesteet sekä vesiesteet (veden roiskuminen on niin mukavaa!). Ainoana oikeana miinuspuolena Justus ei ymmärrä kieltää rataesteillä, vaikka maastoesteiden kanssa jarrut ja hoksottimet pelaavatkin ja ori kieltää ennemmin kuin törmää. Rataesteillä ori on etenkin nuorempana keilannut koko esteen, kun susihuonosta lähestymisestä oli ihan pakko yrittää räpiköidä esteen ylitse.

    Kisoissa on kivaa, tuumii Justus, vaikka ratsastajaa jännittäisi niin, että polvet lyövät loukkua. Ori tuntuu imevän kisatunnelman itseensä ja muuttavan sen polttoaineeksi, jonka voimalla niin verryttely kuin itse suorituskin vedetään läpi sellaisella positiivisella vireellä, että self-help -oppaatkin kadehtivat.



  • suuren suuri kiitos, huippua ❤ 😊


  • Kouluratsastajat

    jos vielä kaipaa kirjotettavaa ja inspistä löytyy, niin Ruthielle, Sincitylle tai Ferrantille saa kirjotella 😆 vanhempien luonteista voi ottaa jotain osviittaa, mutta noin lyhyesti Ruthie ja Ferrant ehkä sellasia kilttejä heppoja mutta vähän herkkiksiä jotka nyt voi hypätä ilmaan millon vaan 😄 Sincity (tai “Sintti”) hieman laiskanpuoleinen ja ratsastaessa helposti ärsyyntyvä, kun pyytää hommiin.


  • Oreihin hurahtaneet

    Voi ihana ❤ Poksulle kelpaisi luonne, pientä pätkää orista jo sivuilta löytyykin. 😄


  • Suomenhevoskasvattajat

    Jos näistä jompi kumpi nappaa, niin kiitos ❤
    Frede - häneltä löytyy jo lyhkänen luonne
    Uuno - hänestä olen kaavaillut hieman isänsä kaltaista



  • Tarjolla olisi kenttäpainotteinen ex-laukkuri ja kouluponi. 🙂

    Ella on aina pirteä ja positiivinen, mutta ei ymmärrä sanan “rauhassa” merkitystä.
    Nipsu on hyvin suoraviivainen poni, joka tekee jos pyydetään ja keksii kyllä omaa viihdykettä jos ei pyydetä. Vanhempiinsa verrattuna hyvin lunki tapaus - onneksi.



  • Sirius, kenttäpainotteinen ISH-ori, kaipailisi luonnetta! Tyyppi voisi olla aika vahva tai orimainen persoona, mutta muuten sen kanssa saa vapaat kädet.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kirjoitan näitä vähän missä järjestyksessä sattuu. Vaikka jäisit välistä, se ei välttämättä sano, etteikö hevosesi saattaisi saada luonnetta. :slight_smile:

    Mulla oli hurjan hauskaa @Hazel in Tinkan kanssa! Toivottavasti luonne on mieluinen etkä ala katua, että menit ilmoittamaan Tinkan tähän. 😄

    :unicorn: :unicorn: :unicorn:

    Välillä olen vakuuttunut siitä, että minua viilattiin hevoskaupoissa linssiin ja kentällä iloisesti kieltään roikotteleva omalaatuisten ratkaisujen insinööri on todellisuudessa ihka aito poni, ei mikään suomenhevonen. Utelias, ilmeikäs, vähän turhankin kekseliäs ja ilkikurinen sekä totta kai tammamaisesti toruista nokkiinsa ottava Tinka pitää Kaihovaaran arjen mielenkiintoisena. Joskus vähemmän positiivisessa mielessä.

    Tinkan uteliaisuudella ei ole rajoja. Mikäli ruunikko vain saa tilaisuuden, se tutkii enemmän kuin mielellään kaiken eteensä sattuvan, varsinkin tallin puolella. Näillä (yleensä täysin omavaltaisesti toimitetuilla) tutkimusretkillä neidillä ilmenee tämmöisissä tilanteissa toisinaan myöskin Flehmen-reaktiota. Tinka osaa availla simppeleitä solmuja, lukkoja ja hakoja, eikä epäröi nykäistä riimunnarua sellaisen taluttajan käsistä, joka ei pysy valppaana. Ilkeäksi pienhevosta ei kuitenkaan voi moittia, turhan uteliaaksi ja vähän uhmakkaaksi seikkailijaksi kylläkin. Toruja saadessaan Tinka ottaa tietenkin nokkiinsa osoittaen koko loppupäivän mieltään irvistelemällä sekä heittäytymällä mahdollisimman yhteistyökyvyttömäksi.
    Suurimman osan ajasta seikkailijattaremme on kuitenkin melko mutkaton hoidokki, joka nauttii korvantauksien rapsutteluista sekä pestävänä olemisesta. Kengitys on Tinkan makuun aivan liian pitkäpiimäistä hommaa, ja tamma nojailee surutta kengittäjää vasten sekä nykii jalkojaan. Muuten ruunikko käyttäytyy hoitotilanteissa mallikkaasti, eikä pelkää suihkepulloja, klipperiä tai eläinlääkärin neuloja.
    Lastaus- ja purkutilanteissa saa tosissaan olla tarkkana, sillä Tinka saattaa saada päähänsä juosta tai loikkia rampin ylös tai alas, joskus myös rampin sivusta. Onneksi matkustaminen sujuu hyvin, Tinka ei potki seiniä tai kuovi pohjan kumimattoa rullalle.

    Yksi Tinkan omalaatuisuuksista on sen tapa roikottaa kieltään ulkona alkuverkkojen aikana. Tähän ei ole löytynyt mitään syytä, ja jahka tamma alkaa tosissaan vertymään ja tekemään töitä kielikin palaa takaisin suuhun. Toinen pienhevosneidille tunnusomainen asia ovat ponimaisen omalaatuiset ratkaisut vähän kaiken suhteen. Ei ole tilannetta, johon Tinka ei voisi heittää omia mausteitaan! Joskus esteet ylitetään luvalla sanoen mielenkiintoisesti, toisinaan kouluohjelmat menevät aivan uusiksi ruunikon lisätessä soppaan jotain neljällä jalalla suoritettuja nykytanssikuvioita.
    Kaihovaaran omalla koreografilla ratsastavat vain kokeneemmat ratsastajat, sillä (vähän turhankin) herkkänä tapauksena Tinka ottaa helposti nokkiinsa vähän kaikesta. Mikäli ratsastaja jää liikaa suuhun kiinni, puristaa liiaksi jalalla tai ei olekaan aivan täysin hypyissä mukana, Tinka katsoo oikeudekseen kiukutella parhaaksi katsomallaan tavalla. Pystyyn hyppimistä tamma ei onneksi harrasta, eivätkä ruunikon pukitkaan ole mitään rodeomatskua. Parhaimpiin tuloksiin Tinkan kansa pääsee käyttäen enimmäkseen istuntaa sekä sopivan ”eläväisiä” apuja; armeijamainen pönötys saa herneet ruunikon sieraimiin ä nyy tee NYT. Helppo A -tasoinen tamma liikkuu reippain, tahdikkain liikkein, joskin ne ovat vähän matalat. Mikään tehtävä ei ole turvassa neidin pitkästymiseltä, Tinka voi lyödä minkä tahansa nykytanssiksi sille päälle sattuessaan. Yleensä lisäykset ja vastalaukka ovat tamman parasta antia.

    Hypätessä Tinka jaksaa nähdä vaivaa vasta lähempänä metriä. Pienemmillä esteillä tamma hyppää melko selättömänä ponnistaen vain yhdellä jalalla, eikä aina vaivaudu nostamaan jalkojaan kunnolla vaan ennemmin roikottaa niitä mukanaan kuin keitettyä spagettia. Sen verran Tinka huolehtii jaloistaan, ettei halua niiden koskettavan puomeja. Isommilla esteillä tamman hyppytyyli paranee, jalat nousevat ja hevonen ponnistaa kunnolla. Pienillä esteillä sekä simppeleillä radoilla Tinka tekee helposti omiaan esteiden välissä, eivätkä hypytkään ole aina aivan priimaa, jos tamma päättää hypätä vähän mistä sattuu tai heti ponnistuksen jälkeen lataa potkun kohti estettä. Maastoesteillä Tinka pelleilee vähemmän, se tietää, ettei tukki anna periksi samalla tavalla kuin heikkorakenteisempi ristikko. Parhaimmillaan Tinka on näppärä esteratsu, jonka kanssa etenkin sarjaesteet sekä maaston tarkkuusesteet taittuvat näppärästi. Pahimmillaan ratsastaja kyseenalaistaa ammatinvalintaansa ruunikon vetäessä aivan omaa show’taan.

    Kisareissut Tinkan kanssa ovat arpapeliä. Tamma saattaa toimia kuin unelma, keskittyä ja esitellä parhaita puoliaan, tai sitten meno on kuin huonosta jenkkikomediasta. Käsihevosalueella Tinka on vähän rasittava, sillä se haluaisi tutkia ihan kaiken ja mielellään karata nuuhkimaan muiden ihmisten hevosautoja ja varusteita.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @Susiraja kiitos ihan kauheasti, Tinkan luonne on ihan täydellinen! ❤



  • Jos vielä haluat kirjoittaa, niin Mae tarvitsisi luonteen!


  • Raviharrastajat

    Jos kirjoitusinspiraatiota riittää, niin esimerkiksi Riku olisi vaille luonnetta 🙂 aivan ihana idea, ja varmasti vastapalveluksia ainakin kilpailuita tulossa. Mahdollisesti muutakin.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Pahoittelen jo valmiiksi sitä valtavaa loimilaskua, jonka @coupie n Sirius saa aikaiseksi. 😅

    :unicorn: :unicorn: :unicorn:

    Sirius on vahva persoona, kaikin tavoin. Kaikki sen luonteenpiirteet ovat hyvin voimakkaita, samaten reaktiot. Kimon piirteissä on jonkin verran kliseistä pörhistelevää orimaisuutta, aimo annos energisyyttä ja taistelutahtoa sekä jonkin verran putkiaivoisuutta. Loppupeleissä Sirius on aika helppo kaveri; tämän irkun ajatukset kiertävät samoja rinkejä päivästä ja vuodesta toiseen.

    Täydellisessä maailmassa Siriusta ei koskaan tarvitsisi loimittaa. Kimo inhoaa loimia palavalla raivolla, se ei halua pitää niitä, eikä meinaa suostua loimitettavaksi, vaan steppaa ja uhittelee minkä kerkeää. Loimi kuitenkin menee irlantilaisen päälle, joskin sen pysyvyys on toinen tarina; Sirius on äärettömän taitava kiemurtelemaan ulos loimistaan. Mikäli kiemurtelu ei auta, ori pistää takkinsa palasiksi. Muuten Siriuksen hoitaminen on helppoa hommaa, vaikka etenkin karsinassaan herra onkin olevinaan niin suurta ja mahtavaa. Pelkkä äänellä komentaminen yleensä hämmentää Siriusta; miten tuo kaksijalkainen ei nyt jätäkään häntä rauhaan vaan huiskii menemään harjojen ja suihkepullojen kanssa?! Pyhä yksinkertaisuus, hyvin kirjaimellisesti. Siriuksen kanssa saa kuitenkin olla sen verran tarkkana, että mikäli tallissa liikkuu muita hevosia ori kyllä steppaa tosissaan ja saattaa komentaa etusellaan. Halit ja pusut kannattaa suosiolla säästää muille hevosille, Siriuksen kanssa ripeä toiminta ilman sen isompia rapsutteluja säästää niin hoitajan kuin hevosen hermoja. Ainoastaan pesupaikalla Siriuksella ei ole mikään kiire, ori rakastaa vettä.
    Sirius talutetaan aina ketju tai orikuolain suussa. Muiden hevosten läheisyydessä irkku tanssahtelee, huutelee ja meinaa lähteä omille teilleen välittämättä taluttajastaan lainkaan. Tammojen kiima-aikoina sekä vilkkailla paikoilla (esimerkiksi kisapaikat) raippa on hyvä pitää mukana. Sirius sentään uskoo, kun sitä komentaa kunnolla.
    Mikäli haluaa saada Siriuksen jonnekin, pihaan on parasta tuoda rekka. Traileriin kimo ei jostain syystä suostu kirveelläkään, vaikka rekkaan herra menee niin nätisti. Mikäli Siriusta kuljetetaan muiden hevosten kanssa, orilevyn on parempi olla jykevää tekoa.

    Sirius ilmaisee mielipiteensä ratsastajansa tekemisistä hyvin suoraviivaisesti. Orin kaikki reaktiot ovat isoja, vahvoja ja nopeita, mikä on välillä suorastaan tuskastuttavaa. Etenkin ohjasapujen pehmeys on tärkeää, Sirius ei siedä yhtään kovaa kättä, sahaamista tai muuten vääränlaista painetta suussaan. Yleisimpiä kiukkureaktioita ovat välillä komeatkin pukit, epämääräiset sivuaskeleet ja toisella takasella potkimiset sekä sinne tänne sinkoilu. Ei, Sirius ei ole joka sunnuntaituntilaisen ratsu.
    CIC3-tasoinen kenttäratsu ei tietenkään ole aivan toivoton. Energinen, iso- ja näyttäväliikkeinen ori on vaikuttava näky, kun sen saa herkistymään hyvällä tavalla ja tekemään töitä. Parhaimmillaan Sirius on laukkatehtävissä, raviliikkeiden kanssa herra tarjoaa herkästi laukkaa. Ratsastaja joutuu näkemään paljon vaivaa saadakseen Siriuksen isot reaktiot hieman pehmeämmiksi, etteivät esimerkiksi siirtymiset ole kovia, teräviä, nykäisynomaisia huutomerkkejä pisterivissä.

    Hienoisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Sirius ymmärtää esteiden päälle niin hyvin, että sen voisi kuvitella suoriutuvan esteradoista itsekseenkin. Kaikesta kuumuvuuteen asti leiskuvasta innostaan huolimatta Sirius ei säntää esteeltä toiselle kuin päätön kana. Ori kunnioittaa esteitä (niin rata- kuin maastoesteitäkin) ja varoo jalkojaan. Ponnistukset ovat vahvat ja nopeat, hypyt pyöreitä ja niin ikään nopeita (tämä kaveri ei jää leijumaan minuutiksi trippelin päälle!), laskeutumiset tasapainoisia, jalkojen ja selän käyttö jossain hyvän ja erinomaisen välimaastossa. Sirius näkee ponnistuspaikat itsekin ja kykenee yhdeksällä kerralla kymmenestä pelastamaan ratsastajansa virhearviot taikomalla itsensä esteen yli, vaikka lähestyminen ei olisikaan mennyt putkeen. Tosin taikatemppuhypyn jälkeen irkku on todennäköisesti sen verran sydämistynyt ratsastajaansa, että lopettaa yhteistyön siihen paikkaan. Vesiesteet ovat vettä rakastavan orin suosikkeja, kavalettien kanssa Sirius saattaa lyödä homman pelleilyksi. Ihme harjoitusesteitä amatööreille!

    Kisapaikoilla Sirius näkyy ja kuuluu valitettavan hyvin. Tammoille huutelu, oreille uhittelu sekä kahdelle jalalle pyrkiminen alkavat aika lailla sillä hetkellä, kun ori saadaan rekasta ulos. Muiden hevosten seassa Siriuksen keskittyminen on lähtökohtaisesti pakkasen puolella. Ori on parasta pitää vähän kauempana muista ja verrytellä oikeasti huolella; kiireessä vähän sinne päin verryttely ei todellakaan riitä herättämään Siriusta työntekoon, vaan ”minun tammat prkl” jää päälle. Koetahan siinä sitten avotaivutella morsmaikuilleen mylvivää hevosta.



  • Jos vielä kiinnostaa, niin Vihuri olisi kamalan kiitollinen luonteesta, herran sivuilla olevasta pätkästä saa välittää tai olla välittämättä.

    Ja vaikka herra ei luonnetta saisikaan, niin kunhan on sopiva väli, eli luultavasti viimeistään torstaina, heittelen kalenteriin ison kasan suokkiluokallisia kisoja.


 

24
Online

720
Käyttäjät

8.8k
Aiheet

153.1k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.