Suomenhevoset



  • @susiraja Jos inspaa, niin Matille kelpais pieni luonne 🙂 ❤


  • Kenttäratsastajat

    @Susiraja, Tatti kaipais kovasti!


  • Suomenhevoskasvattajat

    @susiraja Heljälle saa kirjoitella, jos yhtään inspiroi 😅 Itselle on ollut jo pidempään jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa kirjoitella luonteita



  • @Susiraja / Sympaattinen harrastepuksu Niinu kaipaisi itselleen luonnetta kovasti 🙂
    Tamman kanssa on tarkoitus käydä ainakin sla.

    Luonteeltaan Niinu on todella kiltti ja se pitää ihmisten (+ Vatun) kanssa touhuilusta. Tamman kanssa kierrellään koulu- ja estekilpailuissa, sekä muunlaisissa tapahtumissa


  • Suomenhevoskasvattajat

    Minäkin yks hirveä valepukki, yhden luonteen lupasin ja kirjoitin kaksi, soosoo minua. 😄 Toivottavasti ovat mieluisat! ❤ Copyihin joko Susiraja tai Lissu.

    @reibili 🐴

    Ihmisten ensivaikutelma Matista on yleensä ’sulkeutunut’. Ori kyllä viihtyy omissa oloissaan, on todella hidas tulemaan kuorestaan eikä välitä kovin paljoa kaksi- tai nelijalkaisista (paitsi vähän tallikissoista). Yhden, ehkä kahden ihmisen, hevosena Matti pysyy suurimmalle osalle ihmisistä hajuttomana, värittömänä ja mauttomana kaverina, sellaisena helposti unohdettavana ja ohitettava tuttavuutena. Asiallisen pidättyväisen käytöksen takaa löytyy hyvin hitaasti lämpeävä, mutta työteliäs ja rehellinen hevonen, ehdottoman nöyrä kaikissa tilanteissa.

    Oli hoitaja tuttu tai vieras, Matti seistä nököttää paikoillaan kuin syksyinen sieni. Liikkeissään hyvin nopea hoitaja saa ruunikon hieman varpailleen, samaten lapset, mutta vaikka ori seisoisikin vähän kavionkärjillään sieraimiaan värisytellen se ei kahta sivuaskelta enempää tanssahtele. Rauhallinen, johdonmukaisesti toimiva ihminen, joka ei turhia puhu, pussaa tai lääpi on kaikista eniten Matin mieleen. Sille Omalle Ihmiselle voi joskus vähän höristäkin, tai pyytää pari rapsutusta, mutta ei muilta, hyhhyh sellaisia.
    Joka tilanteessa asiallisesti käyttäytyvä ruunikko saa aina kehuja niin eläinlääkäriltä, kengittäjältä, hierojalta kuin vähän kaikilta muiltakin. Kaikki arkiset ja satunnaiset hoitotoimenpiteet suojien laitosta raspaukseen, klippauksesta loimitukseen ja satuloinnista madotukseen sujuvat vaivattomalla, vähäeleisellä rutiinilla. Matti korkeintaan vähän irvistää, jos matolääke maistui pahalta tai satula heitettiin turhankin ronskeilla otteilla sen selkään.
    Muut hevoset, jännät postilaatikot sekä häntäänsä jahtaavan tallikissan Matti ohittaa ilman pöllöilyjä, kyttäilyjä tai korvan lotkautteluja. Talutettaessa ori käyttäytyy aivan yhtä hyvin kuin muulloinkin, tosin herran kävelyvauhti jättää vähän toivomisen varaa. Joku talliväestä vitsaili joskus Matin kulkevan verkkaisesti kuin oman arvonsa tunteva eläkeläisruuna.
    Lastaaminen sujuu ongelmitta, kunhan ruunikkoa ei koeta saada siihen kapeimpaan mahdolliseen koppiin. Kyllä Matin sinnekin saa, mutta vähän väkisin. Leveämmät kopit ja rekat eivät aiheuta rampille pysähtelyä, vaan ori kävelee nätisti kyytiin. Yleensä matkat sujuvat nätisti ilman isompia stressaamisia, mutta pidemmät reissut (nelisen tuntia yhteen suuntaan on ihan sivistynyt arvio) saattavat aiheuttaa Matissa syömättömyyttä ja juomattomuutta.

    Monitoiminen, monilahjakas Matti on rehellinen, nöyrä työmyyrä, joka tekee aina kaiken pyydetyn pilkulleen oikein. Vaikka siltä pyytäisi asioita päin honkia ja ori tietäisi sen, se tekee silti – ratsastaja/ohjasta pyysi! Erityisen lahjakas ruunikko on kouluratsuna, mutta suorittaa myös esteillä ja valjakkoajossa hyvällä tasolla.
    Pehmeä, hyväsuinen, herkkä ajaa ja ratsastaa. Hyvä reagointinopeus. Välillä jähmeä koota, ja takaosan alle tuominen vaatii jo vähän enemmän taitoa. Matti kuitenkin yrittää kovasti, tekee aina parhaansa, ja työskentelee joka ikinen päivä hyvällä fiiliksellä. Orilla on melko hyvät liikkeet (tahtia, elastisuutta, ilmavuutta), yliastuntaa saisi olla vähän enemmän. Erilaiset väistöt ja taivutukset sujuvat poikkeuksetta lähes moitteetta osaamattomammankin ratsastajan kanssa, ja jahka Matti vertyy kunnolla kaikki isompaa kokoamista vaativat liikkeet näyttävät älyttömän makeilta! Ei tämä hevonen turhaan ole tasaisen varma, vahva vaativa B -tason suoritushevonen. Valjakkoajossa ruunikko mennä viipottaa vaativien luokkien ohjelmat mennen tullen palatessa toimien tasan samaan tyyliin kuin koulutyöskentelyssäkin.

    Vaikka Matti hyppää metrin ratoja voittaen ja sijoittuen, sen hyppytekniikka jättää vähän toivomisen varaan. Ponnistus on hyvä, samaten laskeutuminen, mutta hypyt ovat herkästi vähän hitaita, ajoittain laatikkomaisia, minkä lisäksi ori saisi käyttää selkäänsä enemmän. Jalkatekniikka on kuitenkin melko nopea ja hyvä, eikä Matti turhan usein koskettele puomeja. Varmajalkainen ori ei erikoisemmin hyppäämisestä syty, sen reaktio niin rata- kuin maastoesteillä tuntuu olevan herralle ominaiseen, vähäeleiseen tyyliin ”jaa”. Mutta Matti hyppää, kun Matilta pyydetään. Kovin tiukkoja kurveja tai lyhyitä lähestymisiä ei kannata tämän hevosen kanssa tehdä, ori kaipaa vähän tilaa ja aikaa esteradoilla.
    Tasaisen varma, rauhallinen ja maastovarma Matti sopii yksinäisille metsävaelluksille, porukkapeltolaukoille ja oikeastaan mihin tahansa puskailuun. Tai oikeastaan; mihin tahansa. Tämän kaverin kanssa on kokeiltu vikellykset, kaulanarut, ratsastusleikit ja ties mitkä. Matti ei ehkä innostu näistä, mutta se käyttäytyy hyvin antaen ihmisten touhuta ja harrastaa rauhassa.

    Hyvähermoinen, mistään mitään sanomaton Matti sopisi stressiherkän ratsastajan rauhoittajaksi kuin nenä päähän. Vaikka kisapaikka olisi kuinka hälinäinen pikkusirkus ei Matti sano yhtikäs mitään, on vain ja katselee ympärilleen. Verkassa ja radalla ori keskittyy täysin työntekoon, vähän paremmassa ryhdissä, vähän lennokkaammalla liikkeellä; omalla hiljaisella, eleettömällä tavallaan ruunikko tuntuu nauttivan esiintymisestä.

    Olkoonkin muiden mielestä vähän hajuton ja helposti unohdettava, Matti on ihana. Kun hiljainen, vähäeleinen, omassa nurkassaan viihtyvä ori tulee kesäiltana laitumen toiselta laidalta vastaan ja painaa päänsä syliin, se on kuulkaa maailman paras tunne.

    @matty 🍄

    Tatti, tai joskus Sieni, on ihan kiva. Se seistä nököttää paikoillaan kuin mikäkin vahvero, katselee ihmistä korvat hörössä, kunnes päästää ilmoille hirvittävän pitkän, tyhmänkuuloisen hörinäkonsertin. Utelias, innokas, kauheasti höpöttävä raudikko haluaisi moikata ihmistä juuri nyt eikä kohta! Ja voisihan tässä oikeastaan mennä jo sisälle ja töih—kas, mielenkiintoinen tallikissa, menenkin tässä sen perään.
    Onneksi Tatti keskittyy työntekoon, eikä sille tarvitse viritellä silmälappuja tai muita varotoimenpiteitä. Kontrasti on huvittava; töissä ryhdikäs, vakava The Kilparatsu, kaikkialla muualla enempi sellainen kissanmintulla kyllästetty kissanlelu, höpötatti.

    Höpötattinen seisoo hetken nätisti paikoillaan hipihiljaa. Sitten alkaa kaulan kurottelu; josko sitä yltäisi haistamaan tuota asiaa tai maistamaan tuota? Seuraavaksi kaviot hakevat uudelleen paikkaansa lattiasta, tai kenties Tatti opettelee steppaamaan. Vähän hörinää ja puhinaa, muumipeikkomainen ilme ja turvan tunkemista ihmisen naamalle; herkkuja, ei? Joko mennään, ei?
    Ei Tatti pahaa tarkoita, se vain pitkästyy herkästi. Siinä mielessä ori muistuttaa vähän pikkulasta. Pikkulapsia on helppo höynäyttää ja viihdyttää, ja niin on meidän vahveroammekin; vähän kun esittelee harjoja, rapsuttelee tai heiluttaa pipoa (tosin paras on jokin kepin nokassa oleva naru palloineen – siis kissanlelu!) tai jotain vastaavaa pientä, niin johan on Tatti lumoutunut. Jonnekin karsinan oveen kiinnitetty kissanlelu pitää orin kiireisenä, vaikkei hevonen edes yltäisi koko leluun. Se on kuitenkin jännä, sitä voi tuijottaa! Tatin keskittyessä johonkin pikkuasiaan ori on helppo, nopea hoitaa ja varustaa. Klippaaminen ja kengittäminen vaativat vähän aktiivisempaa hauskuttamista, jotta Tatti malttaa seistä nätisti paikoillaan koko operaation ajan. Kunhan muistaa, ettei raudikko malta seistä paikoillaan viihdyttämättä sen kanssa pärjää mainiosti. Ei tämä varpaita tallo tai näpsi, totaalisen kiltti hölmö koko hevonen.
    Periaatteessa Tatti on niitä löysällä narulla, kahdella sormella talutettavia. Käytännössä sienimiehen keskittyminen saattaa lyhyilläkin matkoilla herpaantua niin, että varomaton taluttaja huomaa pian kävelevänsä ilman hevosta Tatin lähdettyä ihastelemaan syksyn lehtiä. Yksinkertaiseen hevoseen tepsivät yksinkertaiset konstit; kunhan vähän juttelee Tatille kävelyn ohella, ori keskittyy sinuun, ei jossain puskassa rääkyvään fasaaniin. Ehkä.

    Hörinät ja höpötatit lentävät nurkkaan Tatin päästessä töihin. Rennoilla hölkkälenkeillä ori kyllä jutustelee vaikka vastaantulevan hirven kanssa, mutta se nyt johtuu siitä ettei mummohölkkäravi ole Oikeaa Työtä. Silloin joutaa vähän riiustamaan tai ihmettelemään mustikoita.
    Työntekoon saa etsiä parempaa kaveria kuin sienimestari. Eikä kyse ole pelkästään kapasiteetista. Tallipihan hörisevä hömelö kaikkoaa kuin tuhka tuuleen, tilalle jää keskittynyt, motivoitunut, eteenpäinpyrkivä, aina kuitenkin iloisin mielin töitä tekevä hevonen joka varmasti kipuaisi vaikka puuhun, jos joku keksisi pyytää. Tatti asettuu, taipuu, kokoaa, tuo takaosan alle, kääntyy vaikka kolikon päällä. Se liikkuu pitkin, kevyin ja tahdikkain liikkeen käyttäen koko kroppaansa. Suustaan se on pehmeä ja hyvä, muutenkin herkkä, pehmeä ja hyvä; pienen pienet avut riittävät, eikä satunnaisista isommista oteta nokkiinsa.

    Kouluratsastus sujuu helppoon A:han ja rataesteet ylittyvät puhtaasti 110cm luokissa, mutta sienet kuuluvat metsään. Niin myös meidän Tattimme. Tämä ori on kenttähevonen, joka ikisestä maastossa vietetystä metristä täysin rinnoin nauttiva ratsu, joka ei tiedä mitään parempaa kuin maastoesterata. Jokainen este, siitä kituliaimmasta pikkurisukosta banketin kautta vesiesteeseen ja siihen porrastettuun mäkeen, jossa Tatti keltanokkana kompuroi. Ori rakastaa niitä kaikkia, ja sen tuntee satulassa. Ikä toi varmuutta ja varmajalkaisuutta, nykyään Tatti ei kompuroi kuin hyvin huonon tuurin seurauksena. Hypytkin vain paranevat maastoesteillä, vaikka nopeat, varmat ja pyöreät ne ovat rataesteilläkin. Tatti kuitenkin löytää itsestään vielä vähän lisää kykyä ja tekniikkaa tehdessään sitä mitä rakastaa, eikä sitä radan suurinta tukkia hyppäävän raudikon menossa oikein ole moitittavaa. Iso, säädeltävä laukka, makeat hypyt ja ennen kaikkea tekemisen riemu, selkeä rakkaus lajiin.

    Kopit ja rekat ovat Tatista jänniä. Niihin voi ihan juosta kyytiin, ettei jännyys ehdi karkuun! Tämän takia raudikkoa lastatessa saa olla tarkkana. Pitkillä matkoilla Tatti (vähemmän yllättäen) meinaa tympääntyä, mutta jokin kissanleluviritys on pelastanut monet reissut ja Tatin matkaseuralaiset hermoromahduksilta.
    Vieraissa paikoissa, etenkin kisapaikoilla, raudikko pitää kovaan ääneen huolta Kärmeniemen näkyvyydestä. Pikkulapsimaisen innostunut suomenhevonen mennä viipottaa ihan joka paikkaan, ellei taluttaja ole tarkkana.

    Mutta verkat ja rata, se rata! Ratsastaja selässään Tatti keskittyy jälleen, ja jos jotain höpötatti rakastaa enemmän kuin maastoesteitä se on maastoesteillä kilpaileminen. Yleisö, kisapaikkojen tunnelma, pieni adrenaliinipiikki; Tatti imaisee kaiken tämän itseensä yhdellä syvällä sisäänhengityksellä eikä päästä irti ennen maaliviivaa. Ratsastaja huomaa maitohapponsa varmasti ennen hevosta; Tatti menee, tekee, nauttii, on paitsi päivän positiivisin myös yksi vakavammista kilpakumppaneista kelle tahansa. Sillä Tatti on The Tatti, Oikea Kilparatsu, kenttäratojen kanttarelli.



  • @susiraja Oi kiitos ❤ Siitä tuli just niin sitä mitä Matti on ❤ 😄


  • Kenttäratsastajat

    Vahvero ❤❤❤


  • Suomenhevoskasvattajat

    Hups, suunnittelin tässä keväälle syntyvää kasvattia… 😧 Vissy kävi kantakirjattavana ja toi mukanaan kolmospalkinnon. Hienoinen pettymys kun yhden pisteen päässä kakkosesta, mut minkäs sille voi… 😞 Olisko kellään intoa ottaa tammaa KERJ-kisalistoille kisaamaan perinteisiä sijoituksia? Voin maksaa kisaamisesta (plus muotoonlaitosta) teksteillä tai vaikka grafiikalla. Itse kun kisaan vaan porrastettuja niin Vissykin on saanut oman annoksensa kisaamalla koulua. Tälle tammalle mietin tässä sulhasta, mutta en oo osannut vielä päättää meidän tallista kuka kelpaisi isäksi. 😛



  • @rukkanen mun kisalistalle mahtuu ainakin perinteiseen kenttään hevosia 🙂


  • Suomenhevoskasvattajat

    @minni Sainkin Vissyn jo listoille. Kiitos tarjouksesta! ❤


  • Esteratsastajat

    Unisiepparihan ois @rukkanen kiva isä jos ei oo sukua 😊


  • Suomenhevoskasvattajat

    @jannica se olis aika kiva, mut Sieppi on 3-polvinen ja Vissy 4… Vahvimmat ehdokkaat taitaa tällä hetkellä olla Tiusan Halihiimu ja Jalavan Julmasydän. En vaan tiedä kumpi olis parempi 😛 Kummasta tahansa olisin valmis jättämään varsan kotiin.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Taas ois kuvia suht nopsilla kaupoilla tarjolla. 😄 Rautiaan ratsutamman kuvat yks kaks lähtisivät kahdella +200 sanan tekstillä. 🙂 Näytöt matkaan jos et ennen ole valmentanut, tutuilta riittää hep. 😄


  • Suomenhevoskasvattajat

    @susiraja Ehtikö jo mennä? 😅


  • Suomenhevoskasvattajat

    @rukkanen Ei ehtinyt, vie mukanas vaan. 😄 Sutulle kouluvalkka tai pk-merkintä, Pupsin kanssa sama homma. Mikä sattuu inspiroimaan eniten!


  • Suomenhevoskasvattajat

    @susiraja Jes, heittelen teille merkintöjä piakkoin. 😛 (kunhan mies lähtee töihin niin aion heti laukata teidän hevosten luokse! 😛 )



  • Oisko jotakuta kiinnostanut tehdä valmennusvaihtokauppaa?
    200 sanainen valmennus siis samanmittaista valmennusta vastaan, mua ei jotenkin nyt oo aikoihin omille inspannut kirjoittaa muuta kun pk-merkintöjä, mutta toisille joku valmennus kyllä irtois…

    Harakanlentoa sais tulla valmentamaan esteillä, koulussa tai kenttäratsastuksen merkeissä, yritän saada sen puuttuvat sijoitukset ja kotona oleville jälkeläisille vähän lisää ja ensi kuuksi kärrätä laatiksiin.
    Mä siis kirjoittelen sitä vastaan kirjoittajalle yhden valmennuksen.

    Kekkeruusi ja Insaidtsoukki kaipais myös valmentajaa samalla diilillä.





  • @vp Nää meni jo 😄



  • Vielä löytyisi yhdelle sh orille & tammalle tilaa NJ näyttelyistä. Linkki yllä ^


 

6
Online

901
Users

11.9k
Topics

219.2k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.