Suomenhevoset



  • @reibili / Sehän sopii. Ilmoittele sit sivuja jotain kautta, kun saat tehtyä. 🙂


  • Kenttäratsastajat

    Mietin niinkin radikaalia ratkaisua kuin kasvatuksen jättäminen. Tuntuu, ettei Kärmeniemen geenipoolilla ole mitään annettavaa suomenhevos- tai kenttähevoskasvatukselle. Mun hevoset eivät ole erilaisia tai uniikkeja tai erityisen hienoja. Ei kiinnosta suunnitella varsoja, hädin tuskin edes “omaan käyttöön” jaksaa yhdistellä. Sitten taas toisaalta puhuin joku aika sitten virtuaalihevoset aikaa sitten jo lopettaneen kaverin myymään mulle vanhoja suomalaisia, mm. vaapukkalaisen ja sannilaisen.

    Joka tapauksessa Kärmeniemen tarina tulee muuttumaan radikaalisti, ehkä jopa brändi tavallaan. Kai meidät ehkä muistetaan pastellisena, onnellisena ja humoristisena kaikki hyvin -tallina? Päiväkirjamerkinnät tuntuu sellaiselta höttöiseltä, ihanalta ja vaivattomalta perhearjelta. Onko Kärmeniemi sittenkin enemmän tarinatalli kuin laatiksia tavoitteleva ja hienoja sukulinjoja kasvattava kilpatalli? Ehkä mun 12-vuotiaalla tallilla on keski-iän kriisi? Mikä virtuaalitallin keski-ikä edes on?


  • Suomenhevoskasvattajat

    @matty Vaikka en nyt yhtään arvosta ajatusta kasvatustoiminnan jättämisestä, niin sulla on (taas!) hirmu hyvää pohdintaa noin muuten!
    // Vois kirjoittaa kaiken kerrasta… En kyllä menis sanomaan, etteikö sun (tai ylipäätään kenenkään) hevoset olis erilaisia, uniikkeja tai erityisen hienoja. Jonkun silmään tylsä peruspolle on toiselle se ideaaliyksilö ja toisin päin. 😄



  • @matty Älä nyt herranen aika jätä kasvatustoimintaa ainakaan ennen kuin oon saanut muutaman sun kasvatin kun oon niitä niin kauan himoinnut 😱



  • @calla nyt täytyy sanoa että veit sanat suustani! Meilläkään ei vielä yhtään Kärmistä ole tallissa, vaikka kyllä pitäisi 🙄


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mä oon myös haaveillut jo liian kauan Kärmeniemen kasvatista! 😍


  • Kenttäratsastajat

    Mutta verraten “entisaikoihin” kun ykköspalkinnot eivät olleet melkeinpä itsestäänselvyys–tästä lisää alempana–niin oli niitä erityisen hienoja hevosia, joita kaikki halusivat sukutauluihin. Nykyään melkein kaikki hevoset ovat tasapuolisesti panostettuja ja hienoja. Siksi omat KERJ-I ERJ-I KRJ-I ja ktkt päälle -palkitut hevoset eivät enää tunnu mitenkään erinomaisen hienoilta. Tietenkin mukavaa, että nykyään mennään paljolti persoona edellä, mutta samalla se jotenkin, no, ehkä syö motivaatiosta? Miten saada omat hevoset erottumaan joukosta halutuksi jalostusmateriaaliksi?

    Nytkin on kärmeniemeläinen myynnissä, ollut jo pidemmän aikaa ja vieläpä vanhemmasta suvusta isänsä puolelta, vaan sielläpä se vaan myynnissä seisoo. Viimeisin kasvattimyyntikin oli lähemmäs katastrofi, varsoja katosi useampi bittiavaruuteen. Että siinä mielessä yo. kommentit ovat yhtä tyhjän kanssa minulle, koska en näe konkreettisia tekoja kasvattimyyntien aikana 😅 Ei millään pahalla siis!! Mutta välillä me ihmiset voivottelemme tuolla tavalla, koska se on kohteliasta, ilman aikomustakaan ns. tehdä jotain asian eteen.

    Miksi nykyään onkaan noin? Onko laatuarvostelut vain helpottuneet vai olemmeko me harrastajat vain, no, kovatasoisempia ja kunnianhimoisempia nykyään? Kärmeniemi vietti aikaa 2010 asti ratsastuskouluna, joten laatiksien toimintaan en ollut ehkä päässyt sisälle. Muistan kuitenkin Kärmiksen ekojen kenttäheppojen laatistaipaleen olleen aika rankka eikä ykkösiä herunut. Toisaalta en tainnut kyllä kilpaillakaan niin ankarasti.



  • Mutta verraten “entisaikoihin” kun ykköspalkinnot eivät olleet melkeinpä itsestäänselvyys–tästä lisää alempana–niin oli niitä erityisen hienoja hevosia, joita kaikki halusivat sukutauluihin.

    En entisajoista tiedä (muuta kuin vihkotallien ostalta, mutta sen perusteella mitä olen nähnyt ja kokenut ja mitä tuossa lainatussakin seisoo uskon menon sekä muutosten olleen samaa sarjaa kuin virtuaalipuolella), mutta komppaan tuota, että nykyään yksittäiset hevoset eivät erotu joukosta. Omalla kohdalla se jossain määrin syö mielenkiintoa kasvatukselta, kun kaikki on vain samaa, tasaisen panostettua ja hienoa, mutta ei mitään kovin mieleenpainuvaa ja erityistä. Siitä porukasta ei oo myöskään helppo löytää esimerkiksi omille tammoille sulhasia, kun tuntuu, että se nyt on ihan sama kuka se ori on, kunhan on sijoitukset ja ktk ja se ja tämä kirjainyhdistelmä tittelirivillä.

    Tässä osasyy siihen miksi harrasta itse niinkuin harrastan.

    Meni vähän sivuraiteille tämä mun asia, mutta hyvää pohdintaa @matty ja paljolti samoja ajatuksia kuin itselläni.
    / Mut oot sä jossain onnistunukki, ainakin mä haaveilen hepasta jolla ois Kilimanjaaro suvussaan! 😄 Kärmisläiset on kyllä muutenkin rakkaus.


  • Esteratsastajat

    @matty jotenkin tuntuu et ne laatispalkinnot ois tosiaan helpottuneet “vanhasta” ajasta 😄 itse en oo ees valmistellut hevosia ja nytkin kaksi KRJ-I palkittua tältä vuodelta 🤔



  • @matty itsehän en siis ole kehdannut vielä kysyä itselle Kärmistä, koska oon kokenu ettei mun talli ole vielä tarpeeksi hyvä sellaiselle 🙈 tai ettei se ole tarpeeksi kelpaava sulle, koska eipä siellä vielä ole mitään ihmeitä tapahtunut hevosten osalta (laatistavoitteiden tavoittelu aika rauhalliseen tahtiin) 🙈 Muuten olisin jo hamstrannut sun kasvatteja ❤


  • Esteratsastajat

    Sama xDDDDDDDDDD



  • Vähän noihin laatiksiin liittyen voisin availla omaa ajatusmaailmaani kun tässä on puhuttu persoonattomista meriittihirmuista (anteeksi sanavalinta, jos jotakuta loukkasin)

    Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kouluratsastus… Mulla on hevosia, jotka kilpailevat tasolla HeB-VaB… Ja näistä esim Helppo B tasoiset hevoset ei tavoittele ykköstä lajilaatiksesta, vaan jos arvelen että ne jo kolmoselle yltäisivät, ilmoitan mukaan. Helppo A tasoiset voivat tavoitella sitä kakkosta/ykköstä, mutta nuo vaativan tason ratsut sitten vain sitä ykköstä…
    Eli tavallaan jos hevonen ei ole tasoltaan tai muutenkaan mikään superhyvä ratsu, niin ei sen tarvi sitä ykköstä laatiksista tavoitella silloin… Sama koskee kaikkia lajeja… Ristikalliosta nyt ei ole laatiksiin ilmoitettukaan vielä kuin nyt maaliskuulle kaksi vanhempaa oria KRJL, näistä en tiedä mitä saavat jos saavat, kunhan käyvät pyörähtämässä ja sitten ainakin toinen lentää kuoppaan… Jos edes mukaan mahtuivat.

    Oon myöskin ottanut linjan, etten tee ja potki kasvatteja maailmalle “väkisin”. Tällä hetkellä ainoa tapa saada meiltä varsaa, on kysyä tilaria. Kaikki varsat suunnittelen kotiin välittämättä siitä millainen määrä hevosia jo ennestään on, meillä ei ole hevospaikkoja rajattu. Tällä tavoin ei tarvi tuskastella kun kasvatit ei mene kaupaksi kun niitä ei alunperinkään tee suoraan myyntiin.
    Pyrin myöskin ostelemaan kasvatteja muilta, mikäli jotain inspaavaa sattuu eteen tupsahtamaan, nyt en kyllä aikoihin ole markkinoita seuraillut kovin aktiivisesti… Vähintäänkin pyrin käyttämään toisten hevosia jalostukseen jos nyt en kasvattia ostaisikaan.

    Seuraavaa kasvattimyyntiä suunnittelin huhtikuulle pääsiäisen aikoihin, mutta jos mulla ei ole siihen mennessä tarpeeksi uutta jalostusmateriaalia, riittävästi kilpailleena (tätä menoa ei olekaan) niin sitten en pykää pystyyn minkäänlaista myyntiä. Tulee tai ei tule, sen näkee sitten 😄


  • Suomenhevoskasvattajat

    En enää jaksa ilmoitella hevosia kisoihin, miettiä uusia kasvatteja ja laatiksiin pistän vaan ne hevoset, jotka on suht valmiita (eli niillä on ne muutamat jälkeläiset jo olemassa, sama se missä kunnossa ne on). Oon monesti tässä miettinyt et miks ihmeessä edes jaksaisin enää harrastaa, kisaaminen ei kiinnosta (porrastetut ok, mut en oikein jaksa niitäkään nyt), varsat olis ihania, mut jos ei mene kaupaksi niin joudun pitämään niitä itse ja tekstien tuottaminen isolle määrälle hevosia tuntuu ylivoimaiselta. Ne hevoset mitä meille jää Kaunovaaraan saavat ehkä siis olla tulevaisuudessa pelkkiä tarinaputteja ja jos joku joskus niistä varsoja haluaa niin saapi ihan ite ne miettiä. Ehkä porrastetut menis vielä, mut muuten en jaksa kisaamaan lähteä. Olis jemmassa vaikka kuinka paljon ihania kuvia ja tekis mieli näpertää varsoja kun nimiä tulee melkein päivittäin mieleen, mut joku nyt tökkii ja pahasti. En tiedä miks ihmeessä tavoittelisin enää laatuarvosteluihin. Viimeisimmät palkinnotkin on merkkaamatta hevosten sivuille enkä oikein muista enää et kuka kävi, missä ja milloin… Kaipaan takaisin sitä samaa intoa mikä oli joskus muutama vuosi sitten ja etenkin se into mikä oli sillon joskus 2005 kun tein ihan mitä huvittaa hevosten kanssa ja kaikki oli kivaa. 🙂


  • Suomenhevoskasvattajat

    Tässä kohtaa haluan esittää kysymyksen miksi harrastamisen mielekkyys olisi kiinni siitä, menevätkö kasvatit kaupaksi? Ja tämä on siis ihan rehellinen kysymys, ei hyökkäys tai vittuilua ketään kohtaan 😄 Paljon puhutaan juuri siitä, että harrastaa itselleen ja jos se oma juttu on kasvattien maailmalle laittaminen, niin totta kai harmittaa, etteivät ne mene kaupaksi, mutta niin. Monta kertaa kuullut, että “kun kasvatit ei mene kaupaksi” niin ei huvita, mutta onko se tosiaan niin tärkeä homma?

    Itselle on nimenomaan kivaa katsoa niitä oman tallin putteja, niiden hienoja kuvia ja erilaisia persoonia (ja ykkösiä satelee laatiksista, vaikka millaisia kuttupäitä tallissa olisi!) ja suunnitella omaan talliin jääviä kasvatteja. On se totta kai mukavaa niitä myydäkin ja nähdä, kuinka niillä tehdään jotain! Varmasti jos yksikään kasvatti ei ikinä menisi kaupan, tulisi mietittyä harrastuksen mielekkyyttä. Vaikka itsekin kirjoitan vähän harvemmin virtuaalijuttuja kuin tuo tallin toinen puolisko, ne ovat ehdottomasti erottamaton osa harrastuksen mielekkyyttä. Mulle on tuonut valtavasti lisämotivaatiota esimerkiksi SLA:n uudistus pisteyttää sadalta sanalta, koska omat pk-merkintäni ovat usein luokkaa 500-700 sanaa ja se jos mikä nakersi, että niistä sai saman määrän pisteitä kuin 100 sanan merkinnästä. Ei se lyhyt automaattisesti huonompi ole, mutta ei se pidempi automaattisesti ole tyhjää sanahelinää 😄 Nyt lähdin jo niin sivuraiteille, etten itsekään tiedä mitä puhun.

    Laatispalkinnot ovat imo helpottuneet, koska kisaaminen on helpompaa (ennen sai taistella, että edes mahtui kisoihin ja se oli ihan sanonko mistä kotoisin) ja tekstimääriä lasketaan laskemistaan. Tähän ovat harrastajat ihan itse syypäitä. En sano, onko se nyt huono tai hyvä asia, mutta niin se vain on, sillä jatkuvasti keskusteluissa tulee ilmi se, että ei haluta/jakseta/ehditä kirjoittaa. Ymmärrettävää, sillä moni meistä on nyt aikuinen ja aikuisilla on aikuisen velvollisuudet töineen, laskuineen ja mahdollisesti perheineen. Mutta sanoisin, että ei kannata sitten miettiä, miksi ne ykköset ovat niin helppoja ja miksi niitä on kaikilla. Edelleen, ihan ystävällisessä hengessä pohdiskelen esilletulleita asioita, en hyökkäyksenä ketään kohtaan 🙂 Kaikki meistä eivät nauti kirjoittamisesta, ja se on ihan ookoo, mutta samalla ei mielestäni kannata ihmetellä, miksi laatisykköset ovat niin yleisiä.



  • @susiraja Mun mielestä juurikin siitä on kyse mielenkiinnosta meneekö kasvatit kaupaksi vai ei. Kun kasvatit menee kaupaksi, tunnet että kuulut joukkoon. Jos taas eivät mene tuntuu, että olet ulkopuolinen. Etenkin jos samaan aikaa on monella muulla kasvattimyynti menossa ja niillä tuntuu hevoset liikkuvan. Alat epäilemään mitä vikaa omissa samankaltaisissa kasvateissa on. Eikö vain naama miellytä vai onko muutenvain jokin sun kasvateissa pielessä?

    Onhan se turhauttavaa ostaa muilta kasvatteja ja jos ei itse saa toiselta osapuolelta ostotarjousta ym. Itse olen ajatellut kasvatuksen olevan enemmän sellaista vaihtokauppaa kasvattajien välillä. Tästä syystä en tule ostamaan (tai käyttämään jalostukseen) enää talleja jotka eivät ole meiltä hevosia ostanut (/käyttänyt jalostukseen).


  • Suomenhevoskasvattajat

    @susiraja hyviä pointteja! Kasvattien menemättömyys vaan tuntuu oudolta ja inhottavalta, ihan kuin ne kasvatit olis jotenkin kamalan huonoja ja oma kasvatustyö muiden silmissä turhaa. En tosin itsekään nyt ostele mitään, yritän tyhjentää tallia turhista ja keskittyä niihin jäljelle jääviin hevosiin. Itseäni vaivaa suunnan puute, motivaatiota sinällään alkaa taas olla, mutta en tiedä mihin suuntaan tässä lähtisi. Pääasia olisi että itsellä olis harrastuksen parissa kivaa. Aion itse alentaa jälkeläismäärät 1-2 per hevonen ja miettiä sit ne laatispisteet muusta touhuamisesta, jos laatiksiin haluan lähteä jonkun kanssa. Täytyy vaan itselle tehdä uudet pelisäännöt ja kokeilla ehkä jotain uutta niiden omien kopujen kanssa. 🙂 Enemmän pk-merkintöjä ja hassuttelua.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Hyviä huomioita! Tietty tässä on itse siitä vähän eri asemassa, että susirajalaiset ovat menneet aina ihan kivasti kaupaksi. Eivät joka kerta kaikki, ja osa katoaa bittiavaruuteen, mutta kaupaksi niitä on kuitenkin mennyt joten ei tule itselle sellaista oloa, että “miksi näitä ei osteta???” Ja kuten sanottua, jos yksikään hevonen ei menisi kaupaksi, varmasti sitä itselläkin laskisi motivaatio harrastusta kohtaan vaikka kasvattien myyminen ei olekaan se pääpointti. Mitään sormia napsauttamalla kaiken korvaavaa ratkaisua tuskin on, mutta hyvä on aina etsiä sitä omaa juttua 🙂 Susiraja on siitä onnellisessa asemassa, että se oma juttu löytyi todella nopeasti ja se on pysynyt. Hevosia ostetaan, kun kiva tulee vastaan, oli talli täynnä eli ei (Pinkki 😍 ) ja ei ole väliä, onko se joku ostanut meiltä ikinä mitään.

    “Oikeanlaisten” hevosten myyminen on salatiedettä, joka joskus osuu kohdalleen ja joskus ei. Aina voi kysellä, millaisia hevosia ihmiset ostavat, mutta se, onko se myytävänä oleminen kuitenkaan just sellainen on täysi kysymysmerkki.
    Heitän tähän nopean esimerkin, koska tykkään kirjoittaa pitkiä viestejä ja selittää kaikkea mahdollista: Susirajassa kiinnostutaan hyvännimisistä ja persoonallisista hevosista, mutta harvoin valmiista persoonista. Se, miten nämä kaksi eroavat toisistaan on tunne, mutta kysypä sille sen tarkempaa selitystä niin katoan kuin pieru Saharaan. Vähän sama tulee nimissä. Voin sanoa, minkä tyyppiset nimet ovat kivoja, mutta silti en välttämättä tykkää ko. tyyppiä edustavasta juuri tietystä nimestä.

    Haastavia asioita, mutta tällaisten seikkojen vuoksi olen ainakin itse myös tietoisesti pyrkinyt laskemaan kasvattimyyntien arvoa omissa silmissäni - en halua, että harrastuksen mielekkyys on kiinni muista ihmisistä! Yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat hauskoja asioita, muiden mielipiteiden varaan rakentaminen taas ei ole. Oman jutun tekeminen ja yhteisöllisyys eivät onneksi sulje toisiaan pois!

    Veikkaan myös harrastajakunnan ikäjakaumaa yhdeksi syyksi tähän… no, tähän kaikkeen. Aikuisena sitä arvottaa aikaansa ja vaivaansa eri tavalla, minkä lisäksi makuja on monia ja itse ainakin innostuin nuorempana herkemmin kaikesta.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @susiraja Onneks tätä harrastusta voi aina varioida sen mukaan mikä fiilis ja elämäntilanne on päällä. ❤ Ja jos jaksais itse olla enemmän mukana muiden kanssa touhuamassa niin sais tästä tietysti isomman ilon irti. Mut välillä sitä vetäytyy niin omaan kuoreen ettei viitti mitään sanoa tai mihinkään lähtee mukaan. (Ps. Huomasitteko muuten pk-merkinnän jonka laitoin jälkikäteen vielä Pinkin matkaan yv:llä? )

    Nyt hihkasen et meil olis 3-polvinen piekkariori Koistilan Tuuri (KTK-II) viimeistä kertaa tarjolla jalostukseen. Ori lähtee kiertää edes SLA kevään aikana ja sit kuoppaan. Tällä on vanhemman linjan sukua.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mä haluaisin sanoa tähän väliin, että mun oma juttu on jo jonkin aikaa ollut ehdottomasti kenttähevoset ja suokeillani haluaisin kilpailla kyseisessä lajissa + erj ja krj. Siksi mulla jää valitettavan usein ostamatta ihan kivojakin yksilöitä talliin, jos painotus on ns “väärä”. Toinen juttu on se, että mulla on tallissa tällä hetkellä enimmäkseen evm-hevosista 2-polvisiin hevosiin, joten näistä pidempi sukuisia ostan harkiten siksi, että mun on yksinkertaisesti hankala käyttää niitä jalostukseen ja erityisesti omaan kasvatustyöhön. Yksittäisiä hevosia on hankala saada tarjottua jalostukseen, sillä usein porukka olisi kiinnostunut ostamaan mieluiten valmiita yhdistelmiä.


  • Kenttäratsastajat

    Itselleni mielekkäin tapa on laatistavoitteellinen harrastus. Kuitenkaan en koe mielekkääksi pitää satoja tai edes kymmeniä hevosia–20 on kipuraja–itselläni. Jälkeläiset ovat pakollinen osa laatuarvostelua, tiedän sen, olenhan itse myös julkisesti kovaan ääneen puolesta puhunut kahden jälkeläisen politiikkaa. Mutta näin pienen skaalan tallilla ei ole mitään mahdollisuuksia jättää useita varsoja, etenkään samasta sukulinjasta, kotiin. Siksi jos: kasvatit ei mene kaupaksi -> hevoset saa puolikkaat jälkeläisnäytöt -> ne eivät menesty laatiksissa -> harrastus ei ole minulle yhtä mielekästä. Olen kunnianhimoinen ja valmis näkemään työtä asian eteen, mutta ei sitä työtä voi tehdä jos ei ole vastaanottajia.

    Kärmeniemestä olen harvoin antanut tilareita. Tämä siksi, että AINA on kyse hurrivarsasta. Aina halutaan just siitä tammasta, jolla on jo 3-4 varsaa ja jonka olen jo ottanut pois käytöstä. Ei kukaan ikinä kysele niistä, jotka ovat jalostuskäytössä. Aina niistä valmiista tittelirivistöistä, jotka ovat tittelirivinsä saaneet juuri siksi, kun ovat jo jälkeläisensä saaneet.

    Tästä huolimatta oon 100% laatisten jälkeläispisteiden puolella. Voisihan sitä erikseen kehitellä sijoitusten määrän perusteella annettavia plakaatteja jaoksen puolesta. Itselle on vain kamalan vaikea luopua laatuarvostelumentaliteetista 🤔


 

17
Online

923
Users

12.2k
Topics

225.1k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.