Virtuaaliharrastuksesta apua päihdenuorille



  • @eepu oot älyttömän rohkee ihminen, kun haluut jakaa tällasen asian kanssaharrastajien kanssa <3 tääl me ollaan eikä me omia hylätä. ihan varmasti jokasesta saa juttukaverin kun vaan siltä tuntuu.

    Kiitos Eepu <3


  • Suomenhevoskasvattajat

    @Wilma voi kiitos sinullekin <3 Tämä työ on itsellekkin tärkeää, vaikka onkin täysin vapaaehtoista. Musta on kuitenkin tärkeää, että nuorille käy puhumassa sellainen johon he voivat samaistua. Itsekin koin päihdetyöntekijän puheet turhina, koska sillä ei ollut muutako kuin luettua tietoa huumeista. Mä olen kuitenkin kokenut sen helvetin itse ja selvinnyt siitä täysin itse.

    Tottakai oli hetken vieroituksessa, mutta senkin jälkeen käytin uudelleen säännöllisesti. Loppu tuli yks aamu kun tajusin, etten edes pääse sängystä ylös jos mulla ei ole sitä “elintärkeää” huumetta heti saatavilla. Sen jälkeen lopetin, aloitin seuloissa käymisen ja osittaisen päihdehoidon uudelleen, mutta silti kaikki oli vaan siitä yhdestä päätöksestä kiinni.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @Jere kiitos sinullekin <3 Näistä asioista pitää puhua, mä itse huomasin ettei juuri missään nuorten kanavilla puhuta muutako siitä kuin “siistii” on jos käyttää… Jos edes tällä tavalla, jos edes yksi joka on ajautumassa samalla tielle kuin minä, pelastuu sillä että kerron avoimesti kaikesta on mun työ tehty enkä vois toivoa enempää.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mulle saa tietenki laittaa chatissa viestiä jos haluaa jutella tai kysellä enemmän miten päädyin aloittamaan huumeiden käytön. Vastailen mielelläni ja musta kyllä saa puheseuraa ihan vaan muutenkin. Myös linestä löytää ID eepukettula

    Myös sähköpostitse voi laittaa tarinansa jos ei tänne julkisesti halua kertoa. Kaikki mitä puheessa mainitsen on anonyymiä, en mainitse edes nimimerkkejä jos et sitä halua :slight_smile:


  • Virtuaalikoirat

    @eepu, tosi rohkeaa avautumista ja iso hatunnosto sinulle. <3

    Tänne saa varmaan kirjoittaa myös koirapuolelta? :D Mulle virtuaalikoirat merkitsevät tosi paljon ihan koko elämän kannalta, niin hassua kuin se onkin. Tosi iso osa kavereista ja tutuista on Karvaturrit.netistä, jossa oon pyörinyt nyt melkein 12 vuotta. Nykyään ei oikein osaa enää ajatella niitä ihmisiä nettikavereina, kun monet on oikeasti läheisiä ja tärkeitä.

    Kaikki tieto ja vertaistuki missä tahansa elämäntilanteessa on auttanut eteenpäin, samoin kuin antanut muuta ajateltavaa hankalina aikoina. Silloin kun itse vietin kuukauden vuodepotilaana ja yhteensä 2 vko sairaalassa, vuodatin olojani Turrilaan ja koodasin muille ulkoasuja. :sweat_smile: Tällä hetkellä oon työelämässä, mutta vuosia jatkuneen sairaskierteen takia “oikea” harrastaminen on jäänyt oikeastaan kokonaan pois, niin oon kuluttanut aikaani vkoiriin. Tietokoneella puuhastelu on niin omaehtoista, enkä ota virtuaalijutuista paineita, niin tää on ollut parasta terapiaa tyhjään vapaa-aikaan.

    Mulle on myös tullut ammatti osin virtuaaliharrastuksen kautta. :slight_smile: Kun aloitin nykyisessä työpaikassa, oli mun silloisesta 10 v. koodausharrastuksesta ja sitä kautta tulleesta tietokantaosaamisesta etua haastattelussa ja nyt oon ollut 2 v. samassa työpaikassa. Samasta syystä päädyin aikoinaan AMK:iin opiskelemaan alaa ja tälle tielle jäin.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @Timberwolf onko olemassa sivustoa jota voisin pintapuolin esitellä? :) Tällä hetkellä on vain hevosista tietoa, mutta loppuun voisin 5-10min pätkän puhua myös virtuaalikoirista :slight_smile:

    Kiitos sinullekin <3 Pelkäsin kauheasti tuon tekstin julkaisua, IRL minut tuomitaan niin helposti kun henkilö saa tietää mun olevan ex-narkkari, ja sen lisäksi ulkonäkö herättää hieman huomiota, ja saan satunnaisesti arvosteluja siitä…


  • Virtuaalikoirat

    @eepu, vastaan nyt vain pikaisesti, mutta mun allekirjoituksesta löytyy linkki VFCI:iin, joka on koirapuolen VRL, ja tuohon Karvaturrit.netiin. Kenneleistä tulee mieleen yksi vanhimmista, eli @Marcia’n Joomagnan ja Criminales. :relaxed: Koirapuoli on hyvin samankaltainen heppojen kanssa, mutta pienempää ja ehkä tiiviimpää ns. virallisella puolella. Harrastajat eivät paljoa jakaudu lajien kesken, vaan monilla on eri painotusten koiria sulassa sovussa keskenään ja esim. jalostuslainat voidaan hoitaa fb-viesteillä. :D


  • Virtuaalikoirat

    Ja meillä on koirapuolella facebookissa kaksi chattia: turrichat, jossa turrit jauhaa kaikesta sekä bittipiskit, jossa jutellaan virtuaalikoira jutuista :slight_smile: Ehkä osaks sen takia foorumi ei ole niin aktiivinen kuin tää keskusta.



  • Virtuaalimaailma on ollut minulle kokonaisuudessaan loistava harrastus. Lapsena jouduin olemaan todella paljon yksin, joten sosiaalisuuteni jäi jälkeen. Virtuaalimaailmassa jouduin olemaan muiden kanssa tekemisissä, joten väkisinkin aloin kiinnittää huomiota muihin kanssaeläjiin. Kirjoitustaitoni myös kehittyi, sain laudaturin yo-kirjoituksista varmaan ihan vain virtuaalihevosten vuoksi :D Olen myös saanut työpaikkoja koodaustaitojen vuoksi. Aloitin juuri äsken vakituisessa työpaikassa, jossa tietokantaosaamiseni auttaa valtavasti. Ilman virtuaalihevosia istuisin varmaan vieläkin eristäytyneenä huoneessani…


  • Kenttäratsastajat

    <sossutantta>

    @eepu said in Virtuaaliharrastuksesta apua päihdenuorille:

    @Wilma voi kiitos sinullekin Tämä työ on itsellekkin tärkeää, vaikka onkin täysin vapaaehtoista. Musta on kuitenkin tärkeää, että nuorille käy puhumassa sellainen johon he voivat samaistua. Itsekin koin päihdetyöntekijän puheet turhina, koska sillä ei ollut muutako kuin luettua tietoa huumeista. Mä olen kuitenkin kokenut sen helvetin itse ja selvinnyt siitä täysin itse.

    Mä taidan kuulua juuri siihen kastiin, joka puhuu lapsille ja alaikäiselle nuorille päihteidenkäytöstä ja sen haitoista ilman, että mulla on itselläni taustaa päihteiden riski- tai liikakäytöstä. Se antikristus joka kehtaa kirjoittaa lähetteitä seuloihin! : D

    Mulle on jaettu työksi monta alaikäistä nuorta joilla lastensuojelullinen huoli usein liittynyt eri päihteiden liika- tai riskikäyttöön. Erityisesti nuorten kanssa mun työskentelyn lähtökohtana on ollut kartoittaa, että mitä muuta kuin päihteitä nuoren elämässä on. Tai mitä sellaista on, jota nuori haluaisi tehdä. Joku intohimo, haave tai unelma. Jotain vaihtoehtoista. Mä olen päättänyt muutamaan kuukauteen liki kolmisenkymmentä selvitystä eikä yksikään ole koskenut nuorta, jolla ei olisi toiveita tai haaveita. Olkoonkin ne sitten virtuaalihevosia, tanssiharrastus tai vaikkapa puutarhapalsta.

    Musta on kamalan lohdullista kuulla, että pikseliponit on/ovat olleet näinkin suuressa roolissa jonkun elämässä. Pääsääntöisesti jokainen ihminen, ihan tavallinenkin, tarvitsee jonkun voimavaran tai suojaavan tekijän elämäänsä. Tää duuni on joskus aika kamalaa, ei aina asiakkaiden vuoksi, vaan sen määrän vuoksi. Mulla on jo niin paljon plussatunteja kortilla, ettei se kone laske mulle enempää. Melkein kaksi ja puoli duunipäivää ekstraa.

    Parasta on duunin jälkeen vaan pikseliponeilla tai lähteä lenkille. Mieluiten molempia.

    </sossutantta>


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kiitos kaikille teksteistä, tänään on vapaapäivä puheenluonnostelusta mutta huomenna käyn kaikkien viestit ajatuksellä läpi :slight_smile:

    @Timberwolf & @Shady kirjoittelen virtuaalikoirista pienen pätkän ja laitan sen teille sähköpostitse, niin voitte kertoa oonko kirjottanu ihan puuta heinää. Vkoirat mulle iiiiihan vieraslaji nimittäin XD


  • ♞ Puoliveriharrastajat

    Mä oon harrastanut virtuaalihevosia 10-vuotta, mutta yläasteella päihteet alkoi kiinnostaa ja harrastus hiipui kun ryyppäsin kavereiden kanssa ja aloin 14-vuotiaana käyttämään kovia aineita. Mä oon edelleen addikti, en oo päässyt anfetamiinistä enkä subutexistä eroon muutaman vuoden jälkeenkään, mutta mä oon yrittänyt kuivaksi ja siihen tää harrastus tosiaa auttaa. Huumemaailma vei multa kaikki ystävät ja kaman käyttö lisääntyi, kun ei ollut enää ketään. Virtuaalihevostelussa tunnen kuitenkin yhteenkuuluvuutta ja aineiden käyttö on vähentynyt huomattavasti, kun mietin hevosille tarinoiden kirjoittelua ja kilpailemista, jota en pystyisi tekemään pään ollessa sekaisin. Paniikkihäiriön aiheuttamat kohtaukset on vähentynyt, kiitos virtuaalihevosten joihin voin tosissani keskittyä kun alkaa tärisyttää ja tulee paha olo. Virtuaalitalleilla olo on aina niin rauhallinen, koska ei kukaan huutele “narkkari!” mulle, toivottavasti ei myöskään tämän avautumisen jälkeen… Oman hevosen myynnin myötä ratsastusharrastus loppui ja sehän tietenkin pahensi huumeiden käyttöä, koska ei tarvinnut enää olla vastuussa mistään. Nää bittihepat tuo mulle kuitenkin tietynlaista vastuuta, kun lupaan kirjoittaa tekstejä deadlineen mennessä ja ilmoittelen hevosia kisoihin ennen vip-päivää,

    Tiivistettynä virtuaalihevostelu on pelastanut moneen kertaan, koska yhteenkuuluvuuden tunne ja vastuunkantaminen on niin vahva. Vastuulla tarkoitan lupaamiani asioita, esim. juuri noita tekstien kirjoittamisia tiettyyn päivään mennessä sekä lupaamiani asioita kun ostan virtuaalihevosen toiselta harrastajalta. Kotona olen yksinäinen addikti, jonka elämään kuuluu piikki ja pulveri, mutta virtuaalimaailmassa en ole enää narkkari. Täällä mä olen normaali nainen, joka ei koskaan ole piikittänyt tai tehnyt rikoksia. Saan olla vapaa.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @IslaT laita mulle ihan milloin tahansa viestiä, kuuntelen ja autan parhaani mukaan <3 Musta saa kyllä juttuseuraa vaikka olisit kuinka sekaisin!

    Itsekin pääsin amfetamiiniriippuvuudesta eroon, vuosi sitten. Nyt ei enää ole mielitekoja kuin todella todella harvoin. Oon käyttänyt kaikkia aineita laidasta laitaan, tällä hetkellä koen ehkä pientä riippuvuutta temgesiceihin kun tuli niitä otettua alkukesästä muutamia kertoja, subusta onneks oon tajunnut pysyä kaukana - kaksi kertaa kokeillut, ja molemmat kerran halailin pönttöä… Kannabis se kaikkein pahin, ilman sitä sumuisuutta on vaikea nukkua ja näen painajaisia. Bentsot kans sellanen mitä tuli syötyä PALJON… 100kpl Rivotrillejä meni noin 4 päivässä. Nyt onneks hoipertelen omilla jaloillani edes jotenkin, mieliteot on kovat ja se ei helpota et kumppani käyttää about joka toinen vklp :angry:


  • ♞ Puoliveriharrastajat

    @eepu Sullakin sit rankka tausta <3 Mulla on ollu poreen kanssa ongelmia vuosia, mutta subu tuli kehiin 1,5 vuotta sitten ja se on vaikein nakki, ne vieroitusoireet on nimittäin kammottavat ja mä oonkin menossa kuntoutukseen jossain vaiheessa, jolloin bittiponitkin jää tauolle. Bentsot mulla on omalla lääkityksellä, niitäkin tuli käytettyä samanlailla ku sinä mut nykyään ihan reseptin mukaan! Mullakin mies on käyttäjä, taustaa on sillä 12-vuotta ja sen kanssa me yhdessä halutaan raittiiksi. Tällä hetkellä hän istuu tuomiota, joten joudun olemaan 2 kuukautta yksin. Onneks tänne voi tulla ja keskittyminen menee näihin virtuaalikaakkeihin, helpottaa ikävää kummasti <3 Mulla tuli jotenkin tosi hyvä fiilis, kun sä avauduit. Oon nimittäin ajatellut et eihän näissä piireissä eikä varsinkaan puhuta, mut sun rohkeus sai onneks mutkin tajuamaan et täälläkin on ihmisiä joilla samantapaisia ongelmia. Koita pärjätä noiden mielitekojen kanssa, se on tosi rankkaa… Varsinkin jos puoliso käyttää! :/



  • @IslaT said in Virtuaaliharrastuksesta apua päihdenuorille:

    Kotona olen yksinäinen addikti, jonka elämään kuuluu piikki ja pulveri, mutta virtuaalimaailmassa en ole enää narkkari. Täällä mä olen normaali nainen, joka ei koskaan ole piikittänyt tai tehnyt rikoksia. Saan olla vapaa.

    Taisit tulla tässä kiteyttäneeksi näiden verkko- tai virtuaaliharrastusten parhaan puolen, mitä ei minun mielestäni saa aliarvioida, oli kyse nyt sitten virtuaalihevosista tai jostain muusta. Me olemma täällä kaikki suunnilleen samalla viivalla, samaa porukkaa (varsinkin täällä Keskustassa, kun täältä puuttuvat peeloilevat puskahuutelijat). Se on aika erikoinen tilanne siinä mielessä, että yksi täällä voi olla miltei nelikymppinen tamperelainen kirjoittaja-edustusvaimo, toinen 15 nuorempi huumeaddikti jostain muualta, joku on 15-kesäinen yläastelainen Oulusta ja niin edelleen. Meillä ei ole välttämättä mitään muuta yhteistä kuin kiinnostus hevosiin ja virtuaalitalleihin.


  • ♞ Puoliveriharrastajat

    @Sirpa Niinpä. Kaikki ollaan samalla viivalla, vaikka tultaisiin ihan eri maailmasta netin ulkopuolella <3


  • Suomenhevoskasvattajat

    @Sirpa tämä on niin totta, olen avoin mun päihdeongelmasta IRL. Sitten kun tuli tämä tilaisuus puhua virtuaalihevosista muille nuorille, niin suostuin empimättä. Voidaan olla mitä halutaan, ei tarvitse esittää. “Meillä ei ole välttämättä mitään muuta yhteistä kuin kiinnostus hevosiin ja virtuaalitalleihin.” tämä lause ehdottomasti puheeni alkuosiossa, kiteytti sen verran hyvin kaiken.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Nostellaans, josko vielä riittäisi keskustelua ja saisin lisää materiaalia puheeseen :)



  • Aikalailla taitaa olla sanottu kaikki täällä mitä minulla tulee mieleen, mutta virtuaalihevosharrastus on tosiaan auttanut minuakin ongelmissa kun on saanut jotain mihin keskittyä. Varsinkin virtuaalihevosille asettamat tavoitteet ovat olleet jotain mihin tähdätä kun oikeasti elämä on välillä tuntunut ahdistavalta eikä ole ollut mitään oikean elämän tavoitteita mitä uskoisi edes kykenevänsä saavuttaa.

    Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko on aikalailla tehnyt minut ajan myötä yksinäiseksi: ei minulla vaan riitä kiinnostus ihmissuhteisiin varsinkin kun tuntemattomat ihmiset vaan ahdistaa ja se tutustuminen on niin vaikeaa (koulukiusaaminen ei ainakaan parantanut ujoutta…). Alkoholi on toki auttanut sosialisoitumaan mutta sen verran on lähipiirissä alkoholismia että ihan oman itseni takia lopetin vähän aikaa sitten juomisen kokonaan (huomaa miten helppoa on vaan nollata pää alkoholilla, mutta loppupeleissä siinä menee vain rahaa ja mitään järkevää en saa edes aikaan humalassa). Katsotaan miten kauan tätä kestää, luultavasti juuri juomisen lopettamisen takia olen nyt joka päivä tehnyt muutaman tunnin verran jotain virtuaalihevoten kanssa. Kun on jotain, mihin keskittyy, ei ketuta ja masenna koko aikaa.

    Lähes paras puolihan tässä harrastuksessa on toki se, että kun on yhteinen mielenkiinnonkohde, voi tutustua kaikenlaisiin ihmisiin tai olla tutustumatta. Kukaan ei tuomitse taustojen perusteella ja kun ollaan netissä, voi tietokoneen sulkea jos ei tahdo olla kenenkään kanssa tekemisissä. Koulussa/työpaikalla on usein niin, että muodostuu kuppikuntia ja toisia pilkataan ulkonäön/muun järjettömän syyn takia. Varsinkin täällä Keskustassa on aina ollut ihana ja ystävällinen ilmapiiri, ja täällä voi jotenkin huoletta kertoa omista asioistaan kun kukaan ei ole heti lyttäämässä.

    Pelaaminen on harrastus, jota voisin verrata virtuaalihevosiin muuten, mutta tässä harrastuksessa parasta on juuri se luovuus: minulla on ollut tapana purkaa oikean elämän tapahtumia virtuaalihevosiin, ja monen monta virtuaalihevostani on saanut luonnekuvauksen jonkin tuntemani henkilön perusteella (joo, kusipäähevoset varsinkin). Minulla ainakin auttaa kun kirjoittaa asioista, mutta oikeassa elämässä en tykkää ollenkaan pitää päiväkirjaa. Sen takia onkin helppoa kirjoittaa vaikka tallipäiväkirjaa tai jotain. :D <3


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kävin pitämässä puheen tänä aamuna! Aluksi porukka oli vähän että mitähän veetua, mutta kun pääsin alkuhöpinöistä (omat taustat jnejne peruspaskaa :D) ite harrastuksesta kertoon niin porukka kyseli kauheasti! Mun aika venyi jopa 45min pidemmäksi kun oli sen verran kiinnostunutta porukkaa.

    Kolme tyttöä vaikutti kiinnostuneelta ja aikoivat ainakin täällä käydä katselemassa meininkiä. Yksi heistä tulee ensi viikolla minun luokseni katsomaan, miten rakennna omaa virtuaalitallia. Toivottavasti saataisiin tätä kautta edes yksi uusi harrastaja mukaan!


Kirjaudu sisään voidaksesi vastata
 

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.