Virtuaalihevoset ja häpeä

jodochus

@sirpa said in Virtuaalihevoset ja häpeä:

Tapahtuuko tällaista siis vielä, että kuvattaessa kielletään käyttämästä kuvia virtuaalihevosilla?

Viimeisimmästä näyttelykuvausreissustani on aikaa ainakin 10v mutta en muista kenenkään kieltäneen käyttämästä kuvia virtuaalihevosilla, edes he eivät kieltäneet joiden pyysin jopa erikseen posetuttamaan hevosta jotain nättiä taustaa vasten... Kuvat tosin eivät ikinä edes päätyneet virtuaalihevosille, vanhan läppärin kansioissa ovat edelleen pölyttymässä.

Asiasta vähän kukkaruukkuun, mutta olen kiinnittänyt huomiota kuinka monen Sukupostiin vuonna 2024(kin) lähetetyn kuvan yhteydessä mainitaan "en luovuta kuviani virtuaalihevosille". Ja näitä löytyy ihan uusienkin kuvaajien tiedoista, ei siis pelkkien niiden jo 20 vuotta sitten hevosia valokuvanneiden tiedoista. Kyseleekö porukka edelleen ammattivalokuvaajilta kuvia käyttöönsä vai onko tämä vain sitä "minähän en sitten kuviani lasten leikkeihin anna"? Antaa vähän käsityksen siitä että se virtuaalitalli-inho on edelleen olemassa. Mutta suurinosa harrastajistahan taitaa kuvata kuvansa itse tai ostaa muilta, eikä tarvitse niiden ei-virtuaaliharrastaja-valokuvaajien kuvia.

Jii

@jodochus said in Virtuaalihevoset ja häpeä:

Sukupostiin vuonna 2024(kin) lähetetyn kuvan yhteydessä mainitaan "en luovuta kuviani virtuaalihevosille"

Mä luulin että tää on ihan Sukupostin peruskäytäntö? Ja mun mielestä sinänsä ymmärrettävä, kun ovat oikeiden hevosten kasvatustietoihin keskittyvä systeemi - kaikki sekaannukset on varmaan pyritty välttämään kertaheitolla.

Jii

@jodochus said in Virtuaalihevoset ja häpeä:

Sukupostiin vuonna 2024(kin) lähetetyn kuvan yhteydessä mainitaan "en luovuta kuviani virtuaalihevosille"

Mä luulin että tää on ihan Sukupostin peruskäytäntö? Ja mun mielestä sinänsä ymmärrettävä, kun ovat oikeiden hevosten kasvatustietoihin keskittyvä systeemi - kaikki sekaannukset on varmaan pyritty välttämään kertaheitolla.

turjake

@jodochus said in Virtuaalihevoset ja häpeä:

@sirpa said in Virtuaalihevoset ja häpeä:

Tapahtuuko tällaista siis vielä, että kuvattaessa kielletään käyttämästä kuvia virtuaalihevosilla?

Mä en ainakaa kertoisi että mihin käyttöön tulis

jodochus

@jii ei kun tää on se mitä kuvaaja voi itse lisätä lisätietoihin "kuvaajan sähköposti"-kohtaan omien kuviensa yhteyteen (oletettavasti se on juuri siksi siinä solussa, jottei virtuaaliharrastajat lähettäisi kuvalupakyselyitä sähköpostitse). Kaikilla ei tätä mainintaa ole, esim. mun lähettämissä kuvissa tätä ei ole kun en ole sitä erikseen pyytänyt siihen.

Nerita

@jii ei oo sukupostin käytäntö, kaikilla ei tota mainintaa ole. Näyttäisi olevan sähköposti kohdassa, eli itse kuvaajat ne sinne laittanut.

Mutta itse asiaan, niin mä kuulun kans näihin, että en suoranaisesti häpeä tätä harrastusta, mutta en myöskään huutele. Välillä kyllä pohdin, että onko sitä ihan kajahtanut mutta sitten totesin, että niin on sitten moni muukin ja ihan ulkomaita myöden. Ja tämä harrastus on kyllä antanut paljon ja 9v kun on alottanut, niin väitän että kaikki kirjoittamiset ja nykyinen alavalintakin on vähän tämän myötä tullut. En myöskään koskaan olisi aloittanut välttämättä valokuvaamista, jos en olisi ensin lähtenyt ottamaan kuvia omille bittiponeille.
Itsellä äiti tietää näistä ja jotain sille välillä höpöttelen. Veli ja iskä saattaa tietää jollain tasolla, mutta niille en oikein näistä puhu. Moni mun kaveri on tämän harrastuksen kautta löydetty, eli heille ei tarvitse asiaa selitellä. Muille en sitten oikein juuri puhukaan asiasta, mutta se on ollut melko helppoa

Sonja

@jodochus Mä laitan kaikille mun kuville ton ”en luovuta kuviani virtuaalihevosille” täpän, koska en halua niistä tiedusteluja mun omaan sähköpostiin enkä halua mun nimeä sieltä suoraan yhdistää virtuaalihevosiin Oon siis ihan harrastelijavalokuvaaja, mutta kuvaan aika paljon hevostapahtumissa ehtiessäni ja aktiivisesti lisään kuvia sukupostiin, erityisesti entuudestaan kuvattomille.

Ja mullahan siis on täysin samat kuvat esillä mun vapaasti kopioitavien kuvien sivustolla, johon on linkki täällä Keskustassa Ajattelen virtuaaliväen löytävän ne kuvat sitä kautta, ei tarvitse erikseen Sukupostin kautta mun mailia katsoa ja laittaa viestiä.

Mun mielestä aika monella ammattikuvaajalla on tuo merkintä kuvissaan sukupostissa myös, vaikka tiedän varmuudella, että myyvät niitä tasan samoja kuvia virtuaaliporukalle jotain eri väylää pitkin.

Ja siis ottiko jengi joskus 2000-luvun alussa niitä kuvia suoraan sukupostista virtuaaliheppojen sivuille?? Ainakin muistan joskus nähneeni ja web archiven kautta löytyy näitä edelleen. Niin onkohan se merkintä ollut alunperin tätä estämään, en tiedä.

Mutta joo, valokuvausreissuilla en kyllä koskaan myönnä virtuaalihevosille kuvaavani. Jos joku kysyy niin sanon vaan olevani ihan harrastelija ja omaksi iloksi kuvaan. Ei mulla oo kovin hyvä kamerakaan. Tosin aion kyllä poistaa ton mun omalla nimellä olevan kuvat.fi sivuston ja laitan uudelle ”nimettömälle” sivustolle pelkästään virtuaalihepoille tarkoitetut kuvat esille.

titiuu

Mä oon kanssa näitä etten ensimmäisenä ole harrastuksesta kertomassa, mutta jos ns "jään kiinni" eli kysytään mitä mä koneella aina roikun niin kerron kyllä ainakin suurpiirteisesti kysyjästä riippuen. Lähipiiristä suurin osa tietää harrastuksesta, parista en ole ihan varma onko koskaan tullut esille ja jäänyt sen takia kertomatta.

Enemmän melkein häpeän mun valokuvaus-harrastusta nimenomaan hevostapahtumissa Jotenkin noloa sanoa kuvaavansa vain omaan käyttöön, kun tullaan kyselemään tuleeko kuvat joskus näytille. En oikein jaksa tai innostu kuvien karsimisesta ja muokkaamisesta ja pari kuvien myynti/jako kokemusta eivät ole olleet hirveän kannustavia, joten en senkään puolesta halua energiaa siihen käyttää. Varsinkin kun monesti tapahtumissa on paikalla myös niitä, jotka ihan oikeasti enemmän ja vähemmän ammatikseen kuvaa, niin tiedostan ettei omien kuvien laatu kilpaile lähellekään samassa sarjassa ja ilmaiseksi tai polku hintaan kilpailu näiden kanssa tuntuu ikävältä sekin.

Mutta en ole kuitenkaan törmännyt itse siihen että omistajat olisivat epäileväisiä siitä, että kuvat olisivat päätymässä virtuaalihevosille. Harvemmin toki käyn erikseen pyytämässä seisotuksia tms, joissa ehkä näitä tilanteita voisi mahdollisesti esiintyä. Toki jos edelleen ht.nettiä selaa, tulee siellä välillä vastaan vääntöjä aiheesta saako esim. kisoissa kuvata muiden eläimiä yms, mutta niissäkään harvemmin vedetään nykyään (mitä itsellä osunut kohdille) virtuaalihevosia mukaan tappeluun.

Ireth

Mielenkiintoinen aihe, oli tosi kiva lukea muiden kokemuksia!

Mun harrastuksesta tietää vanhemmat (no, aloitin ollessani ala-asteella ja meillä oli silloin vain yksi tietokone, niin aika luonnollisesti he tiesivät virtuaaliheppailusta), terapeutti, muutama kaveri ja avopuoliso. En itseasiassa muista koskaan saaneeni negatiivista vastaanottoa kertoessani tästä, ennemminkin vastaanotto on ollut utelias ja kiinnostunut. Ihan helposti en kuitenkaan vieraammille ihmisille tästä harrastuksesta puhu, paitsi jos aihe jotenkin muutoin tulee puheeksi ja kohtaan esim negatiivisia ennakkoluuloja, joita olen sitten korjannut. Törmään kuitenkin samaan ongelmaan kuin moni muistakin vastanneista; miten tämä pitäisi selittää lyhyesti ja ytimekkäästi? Jonkinlaiset perusperiaatteet ehkä, mutta kun virtuaalihevostelu pitää sisällään niin monta tapaa harrastaa...

Mulla on parisuhteiden kanssa ollut sellainen hauska tilanne, että ensimmäinen vakavampi suhde oli toisen virtuaaliharrastajan kanssa, toinen suhde oli entisen virtuaalikoiraharrastajan kanssa ja nykyinen kumppani on on-off-harrastaja

Jii

No niin, paremmilla aivoilla paikalla.

Tätä keskustelua lukiessa nousi mieleen lähinnä ajatuksia siitä, että koko aihe on tosi monella tapaa tulkittavissa, ja varmasti häpeän ollessa kyseessä se myös koskettaa kaikkia harrastajia tosi monin eri tavoin.
En ole ollut paikalla, kun tuota kyselyä on tehty, joten en voi kommentoida sitä, mutta vaihtelevat vastaukset ovat musta täysin ymmärrettävä tulos näin monisyiseen kysymykseen.

Liittyykö harrastuksiin ja harrastamiseen ihmisillä yleensä häpeää?
Varmasti monilla, erityisesti niillä meistä, jotka on jotenkin neurokirjolla, ja on saattaneet kasvaa niin, että omat erityiset mielenkiinnon kohteet kehystetään aina epämukavaan ja jollain tapaa "vialliseen" valoon.
Varmasti myös erityisesti naisoletetuilla, joita virtuaalipiireissä taitaa olla enemmistö, koska naisten harrastuksia, mielenkiinnonkohteita ja jopa töitä ylipäätään vähätellään, tytötellään ja pidetään hölmöinä länsimaisessa modernissa yhteiskunnassa.

Aktiivisesti irl-maailman hevospiireissä pyöriville virtuaalihevosharrastukseen varmasti liittyy lisäksi sitä stigmaa, joka periytyy 2000-luvun alun google-hausta revityistä kuvista, sekavista nettisivuista, ja tietysti myös "mielikuvitushevosista". Enkä periaatteessa ihmettele, ettei "oikeilla" hevosihmisillä kuva touhusta ole välttämättä muuttunut juuri mihinkään. Miksi olisi? Miksi heitä kiinnostaisi? Haluaako joku edes sellaista huomiota?

Onko virtuaalihevosharrastus harrastuksena huono?
Ei varmasti, sehän kokoaa yhteen koko joukon jopa yleensä "miehisinä" nähtyjä, siksi ihan arvostettuja tietoteknisiä hommia graafisesta suunnittelusta koodaukseen, roolipeleihin ja urheilutilastojen seurantaan.
Mutta hevosurheilu on kuitenkin paljon rahaa ja vapaa-aikaa (tai työntekijöitä) vaativa sijoitus. Sen rinnalla mielikuvitushevoset hyvin halpa ja "höpsö" kopio. Väitän, että tässä saattaa jopa yleisellä tasolla painaa jonkinlainen luokkastressi häpeän taustalla. Ei ole rahaa olla kilpahevosratsastaja olympialaisissa, pidän kirjaa keksityistä kilpahevosistani. Ei ole rahaa edes puskamopoheppaan, kun ei ole sellaista pihaakaan, siksi sellainen on pihassa leikisti.

Toisaalta suomeksi harrastaminen ei edes ole niin vakava käsite kuin "hobby" englanniksi on - suomeksi voi harrastaa ja harrastella sitä sun tätä metsälenkeistä ristikoihin ilman että sen täytyy olla kovin vakavaa, ja ilman, että sitä pitää kylillä kuulutella. Puhumattomuus ei meillä automaattisesti ole häpeää.
Ja aivan varmasti on paljon niitäkin, joilla itsetunto on harrastusten osalta niin järkkymätön, ettei koko asiaa ole tullut ajatelleeksi. Miksi siitä pitäisi kertoa kellekään, pitääkö jonkun muka hyväksyä se jotenkin?

Mulle itselleni kaikki luovat harrastukset ylipäätään oli pitkään lapsena jonkin sortin leima, mutta aikuisempana oon harrastusteni, taustojeni ja itseni kanssa sen verran sinut, etten näe mitään syytä hävetä saati sitten huudella asiasta.

Jos puhuisin kyseessä olevan tutun kanssa kirjoittamisesta, piirtämisestä, roolipeleistä, hevostelusta ja vapaa-ajan harrasteluista ylipäätään, voin hyvin ottaa esille myös virtuaalitallit.
Mutta jos en, miksi silloin ottaisin?

Kiinnostava aihe joka tapauksessa!

Mila

Minä kuulun myös niihin "en paljoa huutele" eikä ns. IRL-kaverit tästä harrastuksesta tiedäkään - enkä kyllä kerrokaan ellei suoraan kysy.
Tosin nykyään mun olematon kaveripiiri onkin suurimmaksi osaksi virtuaaliheppaharrastajia. Entisiä tai nykyisiä tai taukoilevia sellaisia.

Mieheltäkin pidin harrastuksen salassa kahdeksan vuotta, koska kyllä, häpesin tätä jotenkin. Kai sitä jotenkin itsekin ajatteli että tää on sellaista pikkutyttöjen puuhailua mielikuvitushevosten kanssa ja minähän olen jo Aikuinen Nainen vuosimallia -88.

Alkuun heti koneelta poistuessani poistin sivuhistoriat sun muut ettei mies näe mitään mikäli sattuu koneelle menemään sillä välin ku ite oon nukkumassa/vessassa/suihkussa/tupakalla tms. Pikkuhiljaa se kyllä jäi ja olin sillee "ihan sama vaikka näkiskin."
Kyllähän se ihmetteli, et mitä mä piilottelen muttei sen kummemmin kysellyt. Kerran sitten kuitenkin kysy kun olin kirjoittamassa tarinaa, et pidänkö mä jotain päiväkirjaa siellä koneella. "Rakas päiväkirja, tänään heräsin, söin, nukuin, söin ja menin takaisin nukkumaan."
Siinä sitten hetken mielijohteesta ilmoitin, että virtuaalihevosille minä tässä kirjoitan ja siinä se. Ei tullut naureskelua eikä mitään, se vain nyökkäsi että asia selvä.
Sen jälkeen en ole edes välttämättä sulkenut selainta tai virtuaaliheppoihin liittyviä välilehtiä kun olen koneelta poistunut.

Mutta joo, summa summarum: Häpeän ehkä vähän, mutten sitten kuitenkaan häpeä. Harrastushan tämäkin on siinä missä muutkin.

vibaja

Kyllä ja ei Muutamat kaverit tietää sekä äitini. Kaikille kumppaneilleni olen aina kertonut mitä tässä nyt vuosien myötä on ollut. Ja puhutaan siis kuitenkin jo pitkälti 20 vuodesta (huhhuh...) kun harrastuksen olen aloittanut joskus 12 vuotiaana Kauheasti en ole asiaa mainostanut missään sen enempää. Itse kun valokuvaan tapahtumissa ja kuvia myös myyn hevosten omistajille niin ei ole vuosikausiin tullut vastaan mitään "ei sitten virtuaalihevosille" keskusteluja. Kysyvät vain mihin tulee ja voiko ostaa, josta sitten olen ojentanut käyntikortin. Kyllä silloin joskus siis 2010 vuosikaudella plus miinus oli omistajilta juuri tätä pikseliheppailuun liittyvää tekstiä, muttei enää. Olisko tässä vuoden aikana kaksi kertaa samaisessa tapahtumassa kuvanneet vanhemman linjan ammattikuvaajat kysyneet "vieläköhän niitä virtuaalihevosia harrastetaan" kun keskustelu on mennyt historian havinoihin. Vastaukseni on aina ollut "jaa a enpäs tiedä"

Ainoa kerta kun heppailulle on naurettu, taisi olla yläasteella kun yritin parille luokkakaverille asiasta kertoa, mutta silloin nyt oltiinkin ihan mukuloita. Muutoin vastaanotto on ollut lähinnä vain "aijaa okei" luokkaa.

Oresama

Mä en ole ikinä, siis ikinä, saanut negatiivista palautetta keneltäkään tästä harrastuksestani. Ei ole tullut mieleenkään, että voisin saada. Peruskoulussa esimerkiksi olin tosi pahasti koulukiusattu, ja edes silloin tätä harrastusta ei ole kertaakaan käytetty mua vastaan. Ehkä se johtuu siitä, miten älyttömän ylpeä ja kiinnostunut oon ollut tästä: ihmistä ei voi kovin helposti kai kiusata / härnätä sellaisella, mitä se pitää itse tosi vahvasti saavutuksena, eikä nolona. Toisaalta oon neurospicy. Voi olla, että joku on sanonut mulle ilkeästi ja oon tulkinnut sen niin, että se on kiinnostunut. Nykyäänkin nimittäin joskus huomaan kaaaauan jonkun keskustelun jälkeen, että näin muuten taisi käydä jossain toisessa asiassa. Toisaalta niillekin ihmisille varmaan just kaikkein ärsyttävin reaktio onkin se, kun aiva ilosena sanon et kiitos, kun joku sanoo jollain äänensävyllä että onpa sulla kiva mielikuvitusheppa siinä.

En mäkään toisaalta huutele virtuaalihevosista, mutta mullakin se johtuu siitä, etten kehtaa selittää, mitä tämä on. Mähän todella mielelläni tietenkin pitäisin tästä neljän tunnin monologin, mutta ihmiset ei tykkää sellaisesta. Häpeän mun itseriittoisia monologeja, en virtuaalihevosia.

Työhaastatteluissa on kans joskus puitu tätä. Mun ala ei liity varsinaisesti piirtämiseen, koodaamiseen, eikä oikeastaan edes tarinoihin. Pitkäjänteiseen tekemiseen kyllä liittyy. Joku kuitenkin päivittää meidän koulun kotisivuja, värkkää koneiden kanssa, muokkaa kuvia ja tekee muuta pientä sellaista, ja se joku olen nyt mä. Mulla on myös (varsinkin vanhempia) kollegoita vankempi usko siihen, että pärjään kyllä perustavanlaatuisen tietotekniikan kanssa. En tosiaankaan osaisi yhtään mitään tuollaista, jos en olisi harrastanut tätä. Tässä meidän yhteisössä mun taidot on toki kovin vähäiset, mutta meidän työmaalla mä olenkin tietotekniikan valtias ja html-koodin herra, kun siinä yhteisössä oletus ei olekaan, että kaikki osaa just vaikka muokata html-koodia.

Äiti on aina tiennyt mun hepoista, ja tietää yhä. Kaverit on aina tienneet, kun yleensä se jossain vaiheessa tulee puheeksi. Puolisot on suhtautuneet uteliaasti ja hieman herttaisen huvittuneesti: oot sä vaan suloinen kun datailet siinä. Kimppakyydillä mentäessä selvitin työkaverillekin tätä, kun olin oppinut ensin sen harrastuksesta. Muut työkaverit tietää, että pistän instaan heppakuvia ja kirjotan jotain yhteisöllistä heppajuttua (eli Hopiavuorta). Mun oppilaatkin tasan ja varmasti tietää, koska moni seuraa mua Instassa ja työnnän sinne ylpeänä virtuaaliheppojen piirroskuvia. Oon aikas hyvin tunnistettavissa täältä oikeaan maailmaan ja toisin päin.

Alexiina C.

Jaa jaa. Samastuttavia kommentteja kaikilla. Ja sama slogani täälläkin: En häpeä harrastusta, mutta en siitä erityisemmin mainitse (ellei jotenkin sovi kontekstiin). Mielelläni pidän tuntien esitelmän, jos jotakuta oikeasti kiinnostaa kuulla, mutta jos vain vähän ohimennen lämpimikseen kyselee mitä harrastan, niin mieluummin totean "foorumiroolipelausta/yhteisöllistä tarinointia" tai muuta sen suuntaista helpommin yksiselitteistä.

Mutta siis kirjahan aiheesta, tästä harrastuksesta, minulla olisi tekeillä (tosin aivan alkuvaiheessa vielä) Eipä ole virtuaalihevosharrastuksesta sitä vielä vissiin tehty, että olkaa kuulolla, kun jossain vaiheessa täällä Keskustassa kartoitan harrastajien kokemuksia ja poimin esimerkkejä tekstiin talleista, hevosista ja kaikesta mahdollisesta (Tämäkin kysely muuten olisi loistavaa dataa, jos vain saan sitä referoida )

Oona

@alexiina-c Hei tuo kirjaprojekti kuulostaa ihan mahtavalta! Ehdotuksena haluaisin siihen sanoa, että olisi hienoa jos mukaan kirjattaisiin hyötyjä mitä virtuaaliharrastelusta voi olla oikeassa elämässä. Esim juurikin koodaus, valokuvaus, tekstien kirjoitus jne.