Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille


  • Esteratsastajat

    Osittain, en tiedä onko siitä johtuvaa, mutta voisin luulla että on kun useimmat täysihoitotallien pitäjät, eläinlääkärit ja kasvattajat käyttää eläimistä hän-nimitystä niin ei kehtaa jossain kasvattajallakin mennä sitten sanomaan se : D Itse käytän ihan se-nimitystä kaikista eläimistä, vaikka onhan niilläkin persoona, mutta eläin on kuitenkin eläin : D



  • Olin just viikko sitten shoppailemassa uutta hihnaa mun koiralle yhessä lemmikkikaupassa, ni siellä oli yks omistaja koiransa kanssa sovittamassa takkeja sille koiralle. Sitte yhessä vaiheessa tää omistaja tokas, että “se syö ihan kaiken” ja myyjä vastas, että “hyvä että HÄNELLÄ on ruokahalua” 😂


  • Esteratsastajat

    Voi hyvänen aika : D



  • Mikä tää ukkonen nyt on?!?!?

    Eka semmone random sadekuuro ja siihe päälle ukkonen, not a fan…

    Oottekste muute huomannu et viestin korjoitus tänne on about 10000 kertaa helpompaa puhelimella kun koneella, vai oonks vaa pitäny iha liia pitkän tauon täält läppäril?


  • Raviharrastajat

    @Oona said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    Ihana kirjoitus! ❤ 😄
    Itse olen ihmetellyt sitä, kun nykynuoret ei vissiin lue MITÄÄN hevoskirjoja (Terveisin 26v, joka sai juuri n. 200 1960-2000 luvun hevostietokirjaa työkaveriltaan, joka “vähän siivosi kirjahyllyjään” 😄 )
    Ja edelleen opin niistä jotain uutta! Kuusi kirjaa jo luettu, ja siis heinäkuun lopulla sain ne 😄

    Itse pidän ponitunteja 6-13 vuotiaille omilla poneilla. Osa opettelee meillä ratsastamaan, osa on käynyt 1-4 vuotta tunneilla.
    PALJON helpompaa opetta niitä, ketkä ei ole muualla käynyt, koska eivät ole päässeet oppimaan “pahoille tavoille”. Ensin pidätetään (vedetään suusta… tästäkin nalkutan, aina, ja ikuisesti, kunnes oppivat kauniin ja hyvän ohjastuntuman!) ja sitten kun poni hidastaa, istunta horjahtaa, pohje siirtyy taakse ja antaa eteen vievän käskyn -> ja se on muka ponin vika.
    Se on hyvä, kun yritän kuusivuotiaalle mahdollisimman yksinkertaisesti selittää :'D Ne äidit naureskelee siellä kentän laidalla, että “sie oot Shavo loistava!” Hauskinta on se, etten ole itse ratsastanut vuoden 2008 jälkeen, enkä ikinä tunneilla. Olen vaan katsonut, katsonut ja katsonut kun muut ratsastaa, lukenut teoriaa, kokeillut maasta käsin, ajanut ja ohjasajanut, juoksuttanut ym omia ponejani 😛

    Ja se, kun nuoret ei tajua, että ne PERUSASIAT pitää olla kunnossa, ennenkun aletaan hyppäämään! Tai maastoillaan. Tai että ne PERUSASIAT pitää hioa aina uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ollaan käyty 2-3 vuotta tunneilla, muttei osata pidättää oikein, ohjastuntuma ei ole oikea, istunta. Voltit ei oo pyöreitä. Mie siellä opetan ja opetan, ja tytöt sitten on että “täällä oon oppinu kolmessa kerrassa enemmän ku koko ratsastuskoulu-uralla”.
    Harmittaa, kun heittävät rahaa ns. “hukkaan”. Kyllä meilläkin on hauskoja tunteja, mutta mä vaan opetan poniystävällistä ratsastusta, koska noi mun ponit on ihan istunnalla ratsastettavissa.

    Mulla on 6v oma kasvattama varsa. Mulle oli heti selvää, että jo vavvana sen kanssa tehdään kaikkea.
    Käytiin emän kanssa talutuslenkeillä heti pienenä (pidentäen aina aikaa), se juoksi peräponina ajolenkeillä (käyntilenkeillä, 1-2km 😄 ) ja kun emällä joku ratsasti, mä pujottelin sen kanssa, väistättelin, menin puomeja. Ihan 5-10min, sitten 30min “vapaana olo tauko” ja sitten taas lopuksi 5-10min.
    Se seisoi käytävällä 5-15min kun harjailin, koputtelin harjalla jalat, sovittelin huopaa/ loimea/ siloja selkään. Kun 1 vuotiaana sovitettiin kuolaimia ne ei ollu ongelma. 1,5v sillä oli silat selässä ja suitset päässä sen aikaa kun hoidin sen loukkaantumisesta tulleet ruhjeet… Koputtelin edelleen aina harjalla silloin tällöin ja “vuolin” ja “tuumailin jalka-asentoja” kuten kengittäjä, kengitysasennoissa.
    Ohjasajettiin. Satula oli 2veenä selässä. 2,5 veenä jalustimet alas ja sidoin ne remmillä yhteen, että varsa tottuu että joku siellä kyljissä voi heilua.
    Lähetyksen ja pysähdyksen, hidastamisen ja nopeuttamisen ympyrällä se oppi 5-6kk ikäisenä. Ja sitä tehtiin aina 3-5min kerrallaa, molempiin suuntiin pari kertaa. Esim. kun hain tarhasta sisälle, niin matkalla (iso piha 😄 ) pienet ympyrät molempiin suuntiin. Lähetys, liikkeelle, pysähdys, luokse tulo. Toiseen suuntaan lähetys, liikkeelle, pysähdys ja luokse tulo. Sitten sinne liikkeeseen kans ravi siirtymä, ja myöhemmin pieni ympyrä laukka aja tadaa! 1-2kk aikana poni toimi juoksuttaessa kun unelma.
    Ja luokse tulo 😄 Se tulee edelleen aina luokse, kun käyn kyykkyyn… 🙂

    Ratsastus ja ajo-opetus sujui sen kanssa hyvin kun sitä on määrätietoisesti jo varsasta asti käsitelty. 2veenä jo nojailtiin sen selkään. Varsasta asti taputtelin kaulan yli, koskettelin lapoja “ylhäältä päin” ja lautasia, kylkiä, heiluttelin käsiä ym. 😄

    Ei sen tarvi olla 30-60min sen koulutustuokio, eikä saakaan lapsen (eli varsan) kanssa olla jolla keskittymiskyky on huono.
    Mie tein varsan kanssa aamuin illoin jotain juttuja 5-15min, ja sitten saattoi olla 1-2kk “kesäloma tauko” kun se oli laitumella, mutta sitte taas syksyllä jatkui 🙂 Ja fiksu yksilö tuli, pari sen olisi tässä matkan varrella halunneet ostaa mutta kun tietävät, ettei ole kaupan 😄

    Toisaalta ongelmaksi on koitunut se, että mun “varsa” 6vee ei siedä ihmisten virheitä 😄 Se siis ei ymmärrä “perushevosihmisen kieltä”, vaan sellaiset ketkä tietää horsemanshippiä osaa sitten toimia sen kanssa. Ja vahvana persoonana se tarvii vahvan johtajan. Jotenka esim. lapset ei ilman minua siihen koske, ja pari 18 vuotiastakaan ei oikein sen kanssa aina pärjää… Eli pieleen meni tääkin. Mut ei se mitään, uutta putkeen. Seuraavasta varsasta sitte taas astetta parempi, ja kun eivät oo myyntiin menossa, niin ei haittaa 😄

    Mulla on pari hätähousua ollut tallissa vuokralla. Sellaisia perusasioita ei ole opetettu, esim. odota että saan portin auki ja laitettua silleen turvallisesti, seuraa minua, pysähdy kun pysähdyn, lue mihin mennään (-> pysähdyn avaamaan ovea niin hevonen kävelee päin 😄 ) jne. Tai sitten se, että tulevat ruokakupille ennenkun saan astian pois. Mutta kaikista niistä on fiksuja tullut, kun opettaa 🙂 Paljon olisi muutakin korjattavaa niissä, mutta se ei ole mun asia. Minä hoidan vaan perustarpeet: karsinat, ruoat, vedet, ulos viennin ja sisälle haun, ruokakuppi käytöksen, tallikäytöksen ja loimitukset. Muut on omistajien ongelmia, ei minun, kunhan muille hevosille tai tallin irtaimistolle ei aiheudu vaurioita 😄


  • Esteratsastajat

    Oikein hyviä pointteja tässäkin @Shavo helpompaa toimia kun opetettu perusasiat pienenä (tai edes jossain kohtaa). Muutamia vuosia pk seudulla näitä “ongelmatapauksia” poneissa nimenomaan ratsastaneena (ja ongelmat lähinnä sen takia ettei ole ollut rajoja vaan) kaikki ongelmat loppui siihen vähitellen kun ihminen oli se joka päättää, myös selästäkäsin. Nuorelle varsalle noi lyhyet “koulutuspätkät” päivittäisissä rutiineissa on tärkeitä, silloin ei synny niitä tarhanportin läpi juoksevia ja käsistä lähteviä jyriä 4-vuotiaana. Toki kaikessa muistaen myös vaihtelu, jossa sitten toisessa seikassa mennään usein pieleen, että vain yksi ihminen käsittelee, hevonen taikka poni tottuu siihen rytmiin ja tapoihin jotka mamma tekee ja sitten kun selkään tai hoitamaan laitetaan uusi ihminen poni ei joko siedä virheitä tai sitten menee täysin lukkoon. Meillä myös varhaisessa vaiheessa kuuluu ratsukouluun se, että selässä käy muitakin ihmisiä, samoin käsittelyssä. Alkuun ovat toki ihmeissään ja se kuuluu asiaan, mutta tottuvat kyllä. (Tästä hyvänä esimerkkinä täysihoitotallin omistajan hevoset, jotka ei anna tarhasta edes vieraalle kiinni, monesti käynyt mielessä, että mitä sitten jos ja kun jotain tapahtuu ja hän esim. reissussa ja hepat laitumella ym).

    Noi hätähousut on suoraan sanoen kamalimpia lajeja, aina on kiire, ihan sama onko ruoka-aika, tarhaanmeno, kengitys vai mikä. Jotenkin kummallisesti nämä hevoset vielä tulee pk seudulta, jossa arki hektistä ja ihmiset, kai se tarttuu 😄 kaikkein parhaimpia vanhemmista uusista tuttavuuksista olleet käsitellä vanhat kisahepat ja ravurit, jotka tottuneet kaikkeen eikä hermostu rutiinimuutoksista. Meilläkin on sellainen tapa, että rutiinit tietyssä määrin on tärkeitä arjessa, mutta hevosten tulee kestää se, että päiväheinät jaetaan tunnin sisään ohjeajassa ja hevoset menevät eri järjestyksessä ulos sekä sisään. Muuten syntyy sit just näitä jotka ramppaa tarhan kuravelliksi, kun ruoat ei ole edessä tasan klo 11.00 ja sekoaa karsinassa päästään, jos naapuriheppa meneekin ekaks ulos aamulla. Varsinkin talvikaudella meillä vaihtelee tarhausjärjestys sen mukaan, kenelle tulee ne loimet ja bootsit ja suojat, niin loimettomat menee tottakai ensiksi. Toki huomioiden jos on oikeasti sellaisia ongelmahevosia, joita ei yksin voi jättää, nämäkin siedätyksellä pysyy meillä molemmat jo pienen hetken yksinään sisällä ja ulkona.

    Ja tuo on kanssa ihan totta, että etenkin “muiden pilaamissa” ongelmahevosissa (jos ei ole siis kyse tapaturmasta tai muusta hevosen henkisestä järkkymisestä) täytyy vaan hyväksyä se, ettei niistä koskaan tule 100% luotettavia ja ongelmia jää. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä meidän pikkuponi, joka eläinsuojelutapaus ja tullut meille 1.5-vuotiaana.

    Alkuun kaksinpuolin vietiin vaarin kanssa ulos ja hoidettiin sekä ajo-opetettiin koska kävi ihmisiin kiinni jalkoihin eikä päästänyt irti. Tuli myös päälle ja myöhemmässä vaiheessa harrasti makuullemenoa ajaessa ja ratsain että pääsisi pälkähästä. Tämän kanssa on pitkä matka tultu 11 vuodessa eteenpäin ja tutun porukan kanssa voisi sanoa olevan erittäin toimiva ja luotettava. Vieraisiin ihmisiin luottamiseen menee yhä vuosia, mutta esimerkiksi ratsain toimii sen mitä tarvitsee vieraallakin ihmisellä, toki senkin suhteen on oltava tarkkana ja esim. maastoilu vaatii jo muutamia kertoja käymistä, että oppii luottamaan, samoin isommat esteet. Ratsastajaankin oppii kuitenkin luottamaan, eikä kyse ole enää vuosista vaan kuukausista. Käsitellessä aivan helppo ja symppis kaveri, mutta edelleen näiden vuosien jälkeen, jos tallielämässä tapahtuu muutoksia, ihmiset ja hevoset vaihtuu, rutiinit muuttuu suuresti (esim. laidunkaudelta tallikaudelle siirtyminen) tai käsittelijä on yhtään epävarma (tai jos säikähtää, mitä ei kyllä usein käy) ponin ensimmäinen reagointitapa on hyökkääminen. Lapsia ei siedä edelleenkään hoitaessa kiitos entisen omistajaperheen lasten kiduttamisen, mutta sen verran ollaan siinäkin menty eteenpäin että esim. kentällä lapsi saa harjailla eikä enää hermostu lasten juostessa ympärillä esim. markkinatapahtumissa. Ratsain on aina ollut tosi helppo ja turvallinen kaveri lasten kanssa, testaillut on, mutta enemmänkin sitten kun isommat ratsastajat alkaa vaatimaan tehtäviä.



  • @Shavo said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    Ja se, kun nuoret ei tajua, että ne PERUSASIAT pitää olla kunnossa, ennenkun aletaan hyppäämään! Tai maastoillaan. Tai että ne PERUSASIAT pitää hioa aina uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

    Oon ollut sellaisella heppaleirillä, ettei se opettajakaan ollut tätä mieltä! Olin muutaman kerran ratsastanut, lähinnä ihan automaateilla ja hyvin harvoin silleen, että kukaan ois mitään kommentoinut, eli osaaminen oli (ja on siis yhä tän jälkeen) luokkaa helppo ö.

    Ekalla tunnilla menin omalla leirihoitsulla, ex-ravuri, joka ei kuulemma nosta laukkaa aina kokeneiden tunnillakaan. Kuulin tästä sen jälkeen, kun se ei nostanut mulle laukkaa… Opettaja auttoi niin paljon, että löi käteen raipan, jolla en muuten myöskään osannut tehdä mitään ennen leiriä. Enkä varmasti osaa vieläkään, ainakaan oikein.

    Ilman satulaa -tunnilla sitten mentiin ison ponin kanssa perse edellä potkien/pukittaen/mitä lie se sekotus nyt olikaan, kohti suht isoa heppaa, jolla selässä kauhistunut (ja tilanteessa täysin hyödytön) pikkuruinen 7-vuotias tyttö… Jälleen ei opettajalta mitään apua, tuli itellä ihan cowgirl olo kun tuntu vaan että pitää se poni saada eteenpäin ennenku se pikkunen putoo sen hevosen selästä sen mun peruuttavan ponin alle. Lähtihän se poni eteenpäin kun sille suuttu… En todellakaan koe tuota hetkeä lyhyen ratsastusurani kohokohdiksi, vaikka tuntia seuranneet kokeneemmat kyllä kehu kauheasti että “pärjäsin sille ponille tosi hyvin”… Sen jälkeen se tunti kyllä meni ihan hyvin, muuten se poni oli ihana ratsastaa, kun se tuntui itselle hyvän kokoiselta, eikä sen komentaminen enää tuon episodin jälkeen pelottanut. Päästiin jopa hienosti puomien yli oikeilla askelilla, kun muille teki tiukkaa saada oikea määrä askelia väliin. Ja ratsastin vielä tunnin ainoaa ponia, että mun ratsua sai todellakin venyttää niihin puokeille sopiviin väleihin.

    Maastossakin käytiin, saatiin kaks raviaskelta otettua kun mun edellä se samainen pikkuinen 7v lensi komeassa kaaressa 160 senttiseltä soratielle. Sisäinen cowgirl nousi taas esiin ja pidätin oman yhtä ison heppani poikittain keskelle tietä, ettei ne perässä tulleet pienemmät ratsukot juokse tän tytön yli, kun se keskelle tietä tippui ja jäi makaamaan. Ja taas tykkäsin kamalasti siitä mun ratsusta, aattelin mitä halusin sen tekevän ja se teki, vaikka oma tekeminen olikin täysin vaistonvaraista. Ja missä vaiheessa opettaja hoksas tän tippumisen? Kun mun takaa kokeneempi kaverini (joka halus mun kans samoille tunneille, oli siksi aloittelijoissa) tajus mun pysäyttäneen koko letkan ku seinään ja huusi opettajalle, että joku on tippunu. Mä en siinä kohtaa muistanut enää koko opea…

    Siihen loppu se leiri mun ja kaverin osalta, käytiin ehkä 4 ratsastustuntia kun leiriin ois muistaakseni kuulunut 10. Jos joskus jatkan ratsastusta, niin luulen että western vois olla mun juttu… 😄



  • suomen kieli on kyllä kummallista! englanniksi ihminen on aina “he/she/them”, ja eläin “it”, suomeksi taas “hän” on puhekielessä usein eläimestä ja “se” ihmisestä. enpä edes muista milloin viimeksi olisin sanonut ihmisestä hän muuten kuin töissä asiakkaille 😄 sillonkin vähän hakemisen takana, “osaako hän itse varustaa hevosen?”



  • Mä väitin pitkään, ettei arjessa oo minkäänlaista taikaa, mutta nyt oon kääntäny taikakelkkani; Kyllä siinä on jotain taianomaista, kun tuun kotiin koulusta ja vastassa on intopinkeä koira, joka hyppii melkein seinillä riemusta, ja sitten se hyppää syliin heti kun pääsen istumaan. Tässä se nyt sitten hönö makaa. ♥


  • Raviharrastajat

    @Jannica said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    No mulle kävi vähän silleen, että 8kk asti oli oikein kiltti ja hyvätapainen, helppo orivarsa.
    Sitten se muutti ratsastuskoululle, ja mun oli edelleen tarkoitus jatkaa sen käsittelyä ainoana ihmisenä, siis synnyinkodissa oli ollut mun lisäksi 3 fiksua aikuista muuta ketkä käsitteli sitä ja opetti sitä hyvin.
    Noh, eikös ratsutädit 40-55v halunneet “söpöä pikkuvarsaa” hakea sisälle iltaisin (5-6 aikaan, kun mun ponit tarhaa sinne 21-22 asti iltaisin…) koska “ne palelee ja on pimeää ja plaa plaa” (joopa joo…).
    Silloin orivarsa oppi sitten kivan kenkuksi, puri ja ryntäili taluttaessa. Kirosin niille, että ette prkl koske siihen varsaan, oppii p*skoille tavoille…
    Mutta ei. Aina ne vaan halus sen sisälle hakea… >_> Onneksi 2kk tästä se muutti oripihattoon, mutta oli jo oppinut siihen, että puree ja riuhtoo vierailla 😄 Sitten mulla meni vähän aikaa opettaa se tavoille. Sitä myöhemmin sitten talutteli 11-12v tytöt mun tullessa perässä/ vartioin, ja toimi hyvin.
    Vaihdettiin tallia, niin 20v ravihevosia pitäneet tallinomistajat kitisi 3v poniruunan perässä… Eivät saaneet riimua päähän ja se jäi välillä yksin sisälle… Minä sitten kävin töiden jälkeen viemässä sen edes hetkeksi ulos. Ja mun kanssa tuli löysällä narulla. Muillehan se sitten taas oli paha, kun tarhasi vaan 3-4h mutatarhassa, koska munhan piti hakea se sisällekin sitten…

    Sitten se pääs onneks paikkaan, jossa oli laumassa. Siellä se oli oikea unelma ja oli opetusponina 6v ja 9v siskoksille 😄
    Nyt se asustaa kotona, on oikein kiva tapaus. Ainut vaan, että välillä testailee ratsastajia jos en itse ole paikalla (pukittelee vaan, muuten menee kiltisti). Tosin siinäkin on se, että se on super tarkka miten siellä istuu ja miten satula on, että jos on himpunkin verran painoa vika paikassa/ istuu vinossa, se protestoi pukittamalla.

    Ja tätä on kyllä varsasta asti hoitanut useat tytöt (6-20v) mun silmien alla ja mun ohjeiden mukaisesti. Se vaan nuo aikuiset tallinpitäjät on olleet sen kanssa pariin otteeseen ihan kusessa. Viimeisin jaksoi sitä ekan viikon ajan kouluttaa - pysäytellä, peruutella ja käännellä ja odotuttaa, niin seuraavat 1,5v toimi moitteettomasti ja oli tallin toiseksi helpoin otus - heti tallinomistajan oman hevosen jälkeen 🙂

    "hevosten tulee kestää se, että päiväheinät jaetaan tunnin sisään ohjeajassa ja hevoset menevät eri järjestyksessä ulos sekä sisään. Muuten syntyy sit just näitä jotka ramppaa tarhan kuravelliksi, kun ruoat ei ole edessä tasan klo 11.00 ja sekoaa karsinassa päästään, jos naapuriheppa meneekin ekaks ulos aamulla. "
    Juu, just näitä on nyt kaksinkappalein tallissa ❤ 😄 Itse oon vuorotyöläinen. Hevosilla on heinää aina sen verran karsinassa yön yli, että pitäis riittää, ja jos on aamuvuoro -> tarha täyteen heinää, jos iltavuoro -> sullon vasta päivällä verkot ihan täyteen että voivat olla iltaan asti nälättä 🙂
    Omat on niin tottuneet tähän, mutta sitten on nuo kaksi… Toinen huutaa kun syötävä, kun vien toisen eka ulos. Ja ekoina kertana meinas tulla ovesta läpi kun olin avaamassa sitä, kyllä sai pari kertaa vähän komentaa että nyt prkl 😄 Noh, nyt se malttaa hienosti, ovi auki, laitan riimun, aukaisen oven apposen avoimeksi, vetästään raikasta ilmaa keuhkot täyteen ja sit vasta lähdetään ovesta ulos.

    @MiiaS said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    Oon ollut sellaisella heppaleirillä, ettei se opettajakaan ollut tätä mieltä! Olin muutaman kerran ratsastanut, lähinnä ihan automaateilla ja hyvin harvoin silleen, että kukaan ois mitään kommentoinut, eli osaaminen oli (ja on siis yhä tän jälkeen) luokkaa helppo ö.

    Joo. Tiedän tällaisia. Turvallisuus luokkaa A+. Eiku…
    Leirihevosina ex-ravureita/ pari vuotta tallissa seisoneita jyräsuomenhevosia ja ex-ravureita. Tallilikat (12-16v) yrittää niitä hätäseen kouluttaa 1-2kk ratsuiksi. Lennellään selästä, hevoset lähtee käsistä… Sama jatkuu koko leirikesän, ja sitten nää hevoset myydään/ annetaan ylläpitoon…

    Pari kertaa kävin katsomassa “leiritunteja”. 16v kertoi että “tossa raviin ja tossa tollee ja tässä tällee”. Yhtään ei korjannut ratsastajien virheitä, ei YHTÄÄN. Savu nousi korvista ja mietin, että miksi hitossa vanhemmat maksaa moisesta. Mutta se on “cool” ja kivaa kun saa vaan hoitaa ja ratsastella ja kattokaa ku osaan! hmph
    No, ei se mitään. Jokainen tehkööt mitä tykkää, kunhan hevoset ei kärsi. Eiku… Siinä vaiheessa kun tyttö itki suokin selässä joka vaan juos ryntäät aidassa ja huusi, itki, repi, kiljui, potki ja hakkas sitä hevosta… “MÄ EN TAHDO RATSASTAA TÄLLÄ KUN TÄÄ VEI MUA EILENKIN!” Ja sille +70kg tytölle haettiin alle pieni, 115cm korkea russtamma…

    Jos on ALKEISLEIRI tai ALKEISTASOISIA ratsastajia, niin niillä pitää olla taluttaja mukana! Ihan niinkun meillä oli leireillä osaavien maasto, ja sitten Shavo 11v meni alkeismaastoon, jossa oli taluttajat mukana.

    Tiedän itsekin yhden tallin, siellä oli tyttö käynyt 6kk kun tuli meille. Kysyi että “ai mikä pohje? Mikä puolipidäte?” Sitähän nää meille tulleet äidit on kehuneet, että ihanaa kun sä opetat ALUSTA ALKAEN kaiken uudestaan ja selität, mikä on tuntuma, mikä on pidäte, miten pohjetta annetaan ja ohjausharjoituksia ym. Kun suuressa osassa vaan humputellaan ja mennään, ei väliä miten lapsi selässä keikkuu, kunhan rahaa sataa ja kaikki pysyy tunnin ajan hengissä… -____-


  • Raviharrastajat

    “tyttö itki suokin selässä joka vaan juos ryntäät aidassa ja huusi, itki, repi, kiljui, potki ja hakkas sitä hevosta… “MÄ EN TAHDO RATSASTAA TÄLLÄ KUN TÄÄ VEI MUA EILENKIN!” Ja sille +70kg tytölle haettiin alle pieni, 115cm korkea russtamma…”

    Niin ja lisätään vielä, että tuokin suokki oli 16v. Oli viimeiset 3-4v ollut tekemättä mitään. Tallin oven kun aukasi suoraan oli tarha, ja siitä sitten oven aukaisemalla pääsi sisälle. Se oli kauhea jyrä koko kesän, ei ymmärtänyt raukka mistään mitään, ex-ravuri kun oli.
    Tallinomistaja myi sen 12v tytölle ensihevoseksi… Ei jostian kumman syystä tytön harrastus jatkunut, kun ei uskaltanut hevostaan taluttaa saati ratsastaa. Tuttuni kävi sitä kentällä tuuppimassa pariin otteeseen, teki hirveästi töitä, että sai sitä edes hieman koulutettua. Maastoon ei ollut asiaa, kun se ahdistui siellä ihan hirveästi ja lähti käsistä…

    Onneki se sitten myytiin ja satuin jostian blogista löytämään, että nyt hevosella menee paremmin. Ikää on jo kai 20v, mutta on jossain paremmassa ratsastuskoulussa osaavampien tuntiratsuna ja menee jo helppoa B:tä ja hyppelee pieniä esteitä.

    Mutta joo… Kaikki tyylillään tai jotain… 😄
    Mulla olis niin paljon avauduttavaa muutamasta hevosenpito tyylistä, koulutustavoista ym, mutta ketään tuskin kiinnostaa ja näin… 😄



  • Tulipa tässä mieleen, että yheltä pikkutallilta, jolla kävin -08-12, potkittiin pihalle kaks hoitajaa, koska ne “juoksutti” semmosia 1-2-vuotiaita varsoja menemällä niiden tarhaan raippojen kanssa ja sit jahtaamalla niitä nii et ne juoksi. Samat hoitajat meni maastoilemaa shettiksellä ja miniatyyrillä pelkällä riimulla ja narulla. Tiiä sitten, mistä ne nää kuningasideansa oikein sai 😄



  • Maastakäsittely on kyllä jännä kun sitä ei kukaan hevosten kanssa tee niikun ratsastuskoulussa tms. Mie aina kun haen omani tarhasta niin pysäytän sen ainakin kerran tai pari matkan aikana, et tarkistan kuinka hyvin kuuntelee. Eli siis pysähdyn itse ja hevosen pitää pysähtyä sen verran aikaisin, ettei lavat mene miun edelle. Hevonen tulee siis 2m perässä yleensä kun pidän ihan narunpäästä kiinni hehe (uskokaa tai älkää tää hevonen kuskaa tallityöntekijöitä pitkin pihaa miten haluaa) xD

    Mun hevonen on vaan vahvasti oman tahdon omaava ja se kunnioitusongelma on vähän ongelma. Muahan se kunnioittaa todella hyvin, mutta kaikki muut oot mutasakkia terveisin Mr. Minä oon kunkku. Kisapaikalla kun isken sen äitin talutettavaksi niin pelleilee minkä sattuu ja siinä vaiheessa kun mie otan narun käten niin on taas ihan chill kiltti lapsonen 😄 Sama kun meidän tallilaiset on ihan kauhuissaan miten pystyn ratsastamaan laukkaa löysin ohjin ja tekemään mm laukanvaihtoja, ohjaamaan puomilla/esteelle ja saan sen hevosen liikkumaan pienestä pohkeesta ja hidastamaan ajatuksella (todellisuudessa istunnalla, mutta sekin niin pieni, ettei apua huomaa). Itte oon hevosta siihen opettanut et avut pitää tapahtuu pienestä, väistävät avut ei vielä toimi, mutta eteenpäin menee kyllä reippaasti. Mun hevo on siis ollut ridakoulun käytössä ja milloin saan kuulla et se ei pysynyt estetunnilla käsissä ja miten seuraavalla koulutunnilla se ei liikkunut mihinkään ja sit mie hyppään kyytiin ja en pysty samaistumaan kumpaakan kun se nyrkin puristuksesta hidastaa ja pienestä napautukses kaasuttaa 😂

    Ehkä se on vaan sitten enemmän yhden ihmisen hevonen…


  • Esteratsastajat

    Tuossakin on @Oona se juttu et toki niiden tunnilla menijöiden pitäisi sen kanssa pärjätä 😄 tottakai alkaa heti kokeileen kun on uusi ihminen selässä, taitava ratsastaja pärjää kyllä kaikenlaisten kanssa, vaikka olisi mitä testailua 😄 Ratsastuskouluelämässä tosin vähän kyllästyin siihen et ponikokoisena mulle lykättiin ne kaikki uudet ponit asenteella et “katsotaan miten tää kulkee”.

    Toi on @Shavo kanssa niin totta et nuorilla on nykyään se tärkeintä et miten isoja esteitä hypätään tai isoja luokkia mennään. Perusratsastus, puhumattakaan käsittely- ja hevosenlukutaidoista selässä on aivan alkeistasoa. Mutta kun on kiva harrastetalli (tai jopa osa srl hyväksymistä) niin pääsee sitä metriä hyppään vaikka taidot ei riittäis 😄


  • Kouluratsastajat

    Suomesta puuttuu kokonaan sellai “järjestelmä” ratsastuskouluista. Vrt. Saksassa ensimmäisen vuoden ajan sä et saa tehdä yhtään mitään muuta, kun mennä liinassa ja treenata sun istunnan kuntoon. Sen jälkeen ruetaan harkitsemaan vasta itsenäistä ratsastusta. Suomessa taas heti ensimmäisillä tunneilla opetetaan miten saadan heppa nopeesti eteen ja kiinni ja kääntymään naruista vetämällä. Esimerkiks kun mä alotin ratsastamaan joskus tyyliin 15 vuotta sitten, niin meidän alkeiskurssi kesti 10vk, puolessa välissä mentiin jo ilman taluttajaa ja kurssiin loppuun mennessä piti päästä laukkaamaan. Etenemistahti oli kyllä ihan järjettömän nopeaa. Ja tavallaan vähän tyhmää.

    Myöhemminkin ratsastuskoulumaailmassa oli tosiaan tärkeintä se, kuka saa mennä nopeiten ja hypätä isointa. Meininki on enemmän sellasta selviytymistä, kun loogisesti tekemistä päämärää kohti. Tästä varmaan johtuu, miks esim. juuri saksalaiset (britit, tanskalaiset jne.) pärjää niin paljon paremman tuolla maailmalla skaboissa.

    Heh, tää on tosiaan vaan mun mielipide asiaan, mutta Suomi on niiin jäljessä tässä hevoskulttuurissa keski-Eurooppaan verraten, että ihan naurattaa. En tiiä miten tää liittyy mihinkään mistä ollaan aiemmin keskustelu mut teki vaan mieli avautua 😆

    edit // oonkohan mä paasannu tästä täällä joskus aiemminki… 😅 miten mul on sellai mielikuva :rofl:



  • @Jannica Toihan kulkee alkeistunneilla tosi kiltisti, kun ei joudu periaattessa tekee mitään kun kipsuttelee rauhallisesti vaan uraa pitkin. Sit kun on jo sellanen joka vaatii jotai ni sit alkaa testailee sillee et ähähä empäs teekkää 😄 Arvaa kun sillä meni eilen yks arka lapsi ja sit se uskals hoitaa tota miun kanssa karsinassa ilman et hevo oli edes kiinni ja harjaili siellä ihan ilosena ja sen jälkee oli äitillee viel et “Ei pelottanu yhtää”, olin ihan romuna siitä kun se lapsi oli niin onnessaa kun sai hoitaa hevosta xD Karsinassahan toi on maailman kiltein poni, vaikka käsiteltäessä ajoittan vähän urpo.



  • @maura said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    Myöhemminkin ratsastuskoulumaailmassa oli tosiaan tärkeintä se, kuka saa mennä nopeiten ja hypätä isointa.

    Tää on kyllä ihan totta! Ratsastuskoululla tärkeintä oli se, kuka saa mennä hienoimmaksi mielletyllä hevosella tai hypätä isoimpia esteitä tai vaikka liikuttaa yksärihevosen.


  • Kouluratsastajat

    @Elva said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    Tää on kyllä ihan totta! Ratsastuskoululla tärkeintä oli se, kuka saa mennä hienoimmaksi mielletyllä hevosella tai hypätä isoimpia esteitä tai vaikka liikuttaa yksärihevosen.

    Joo nimenomaan. Aina olit niin paljon parempi kuin muut, jos sait mennä sillä vaikeimmalla/hienoimmalla / selviydyit tunnin sen kanssa, joka on edellisellä tunnilla heittänyt ratsastajan alas.



  • @Jannica said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

    Ratsastuskouluelämässä tosin vähän kyllästyin siihen et ponikokoisena mulle lykättiin ne kaikki uudet ponit asenteella et “katsotaan miten tää kulkee”.

    Toinen saman kohtalon kokenut ponityttö ilmoittautuu! 😄 Uusi poni ja minut selkään, kattotaan miten se käyttäytyy, eteen vielä ehkä joku este että miten korkeaa se pomppaa. Oppihan siinä hyvähermoiseksi ja pysymään kyydissä, mutta onko toi nyt aikuisilta vastuullista toimintaa. Aiheutti vielä kränää muissa ratsastuskoululaisissa, tai sitten toiset katsoi pelonsekaisin tuntein kentän laidalta kun mua vei 6v suokkitamma pitkin kenttää.


  • Kouluratsastajat

    @Jannica & @Elva mulla oli kans toi sama ponityttökohtalo! Vaikka mulle tuli ylläpitoon heppa ratsastuskouluun asustaa, niin olin silti se, joka joutu ihan viimeseen asti ratsastaa kaikki kurittomat ponit ja testaamaan uudet asukit, vaikka en mitään muuta tallilla tehnyt kun tuota “omaa” hoitelin.

    Nauroinkin aina, että meitsi ikuinen ponitypy edelleen ratsastaa kaikki kurittomat shettikset ja muut ponit ja silti oma heppa oli tallin isoin 😄


 

13
Online

1.0k
Users

13.7k
Topics

261.6k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.