"myydään työhevosrotuinen kiltti ratsu" (koti löytyi)
-
Eira ja Inari Helmipuro ovat omistaneet Uunon jo iät ja ajat. Uuno on opettanut heille ratsastuksen salat ja katsellut kärsivällisesti tyttöjen konhotusta ja kasvua kuin mikäkin poni. Uuno on kasvattanut tytöistä kuitenkin jo aikuisia naisia vuosien varrella, ja nyt kun Inarin on aika muuttaa opiskelemaan, Eira ei pysty enää yksin maksamaan Uunon kuluja. Vaikka Eira ja Inari eivät haluaisi (ja vaikka minäkin
vähänvuolaasti kyynelehdin kaikkien niiden tarinoiden jälkeen), Uunon on aika löytää itselleen uudet omat ihmiset.Uuno. Älkää antako sille herkkuja, kun menette katsomaan. Se esittää.
Eira Helmipuro kirjoitti virtuaaliselle heppamyyntisivulle Uunosta näin viime tarinassaan:
Työhevosrotuinen kiltti ratsu
*12-vuotiaaksi kääntyvä eestin raskas vetohevonen etsii uutta kotia. Myös ylläpitomahdollisuus.
Tämä ori osaa mennä eteen ja taakse, mutta ei paljon muuta. Luotettava, maastovarma, liikennevarma, hyvä käsitellä. Toiminut viime vuodet ratsuna. Osaa mennä kärryjenkin kanssa sinne minne käsketään.
Hintapyyntö 1500 e. Mukaan kaksi vuotta vanha hyväkuntoinen satula ja muut hevosen omat varusteet. Tarjoa. Hyvä koti on hintaa tärkeämpi.*
Tämä ei kuitenkaan kerro Uunosta kaikkea: ei sen kommelluksia, ei sen sankaritekoja. Ehkä Uunon päiväkirja antaisi siitä todenmukaisemman kuvan?
Oikeassa elämässä virtuaalihevonen Uuno ei ole pakkomyynnissä. Se voi ihan hyvin roikkua ei-missään minun omistuksessani. Tarinahevoselle toivoisin kuitenkin parempaa loppua kuin unohdus. Mitään "loppuelämän kotia" en kuitenkaan Uunolle soisi, vaan mieluummin sellaisen omistajan, joka haluaa myös ennemmin luopua siitä sitten joskus kuin unohtaa sen.
Uuno myydään tarinahepaksi tai sellaiseksi osittaiseksi tarinahevoseksi, joka on vaikka sivuhenkilö jossain. Toivoisin, että se pysyy piirrettynä, mutta se ei ole mikään ehto. Kaiken, mitä Uunosta on tehty (kuvat, tekstit), saa mukaan, jos merkitsee copyt oikein (esim. lineistä). Tarinoihin jne ei tarvitse copyja: ne on Uunon tarinoita.
Uuden kodin ei ole pakko oikeasti olla sellainen "hyvä koti", josta Eira ja Inari haaveilevat. Mistä sen tietää, millaisiin oloihin Uuno joutuu? Ainoa oikea ehto on, että uudessa kodissa riittäisi vielä kerrottavaa Uunosta ja sen uusista ihmisistä.
Uunossa on ikuinen palautusoikeus!! Jos myyt Uunon joskus eteenpäin, pliis, huolehdi se tarinalliseen paikkaan tai ainakin kerro, että palautusoikeus mulle säilyy myynninkin jälkeen! Rakastan tätä heppaa, enkä halua unohtaa sitä edes itselleni roikkumaan! En pidätä itselläni mitään ihme oikeuksia vaatia Uunoa takaisin kuitenkaan.
-
Eetu Hopiavuori on yksi sellainen epeli, joka haluaa auttaa kaikkea ja kaikkia, pelastaa koko maailman. Hänen emäntänsä on puolestaan sellainen, että muistuttaa Eetua elämän realiteeteista.
Uunoa, hyvää tervettä Helmipurojen ensiheppaa odottaa teurasauto, sillä kukaan ei ole edes soitellut siitä katsomisesta puhumattakaan. Eetun sydäntä se vihloo, mutta kyllä hänkin ymmärtää, ettei yksi ihminen voi pelastaa kaikkea.
--
*Nelly kierähti toiselle kyljelleen ja piilotti selkänsäkin vihaisesti ylleen nykäistyn peiton alle. Katselin hänen niskaansa, mutta en sanonut mitään. Kuulin hengityksestä, että hän oli ihan liian vihainen ja virkeä nukkuakseen, mutta käänsin itsekin hänelle selkäni. Ei ollut unihiekkaa minunkaan silmissäni.
Uuno-parka oli ollut tuossa pihassa jo monta vuotta. Se oli kaikin puolin hyvä hevonen: luotettava kuin kallio ja väkevä kuin mikä. Sairastellutkaan se ei oikeastaan ikinä. Nelly oli kuitenkin oikeassa. Kukaan ei tarvinnut sitä enää. Pienestä oli kiinni parhaidenkin hevosten elämänlanka.*
-
(älä vielä kuoppaa, taidan laittaa tarjousta lähipäivinä tulemaan. Kutkuttava tyyppi. )
-
Uunolle tarjoaisin reaali-ikääntyvää ylläpitokotia Karhonmäestä. Tarinoita ja piirroksia reaali-ikääntymisen tahtiin (eli oman inspiksen mukaan ).
Karhonmäen pienelle tilalle muutti ratsastuskoulusta Billy-poni nuorimman tyttären ratsuksi. Ongelmaksi on muodostunut, ettei perheellä ole varaa ostaa toista hevosta. Billy on muutostaan asti joutunut siis asustelemaan yksin ja se särkee Anjan, perheen äidin, sydämen.
Mutta nytpä törmättiin mahtavaan ylläpitoilmoitukseen! Hevoselta ei paljoa vaadita, Anja tykkää enimmäkseen maastoilla ja ilmoituksen perusteella Uuno olisi kuin luotu siihen hommaan! Koti tulisi olemaan pitkä-aikainen ja vaikka perhe ei koskaan ole omistanut omia hevosia ovat he nopeita oppimaan - vähintään kantapään kautta, jos eivät muuten.
Mahtaisikohan Uuno haluta muuttaa Karhonmäkeen Anjalle ylläpitoon ja Billy-ponin kaveriksi?
-
@chao kuulostaa ihan oikealta paikalta Uunolle! Kirjoitan vielä Eiran viimeisiä fiiliksiä ja sitten se on valmis lähtöön.
-
@oresama aivan upeaa! mä teen sivuja herralle ku pääsen kotiin
-
Helmipuron Eira ei olisi aluksi halunnut Uunoa, koska hän halusi nätin, siistin, näpsäkän puoliverisen. Iskä ei siihen kuitenkaan suostunut. Nyt Eira on jo aikuinen ja toteuttaa puoliveriratsastusunelmiaan, mutta en usko, että Uuno koskaan unohtuu. Sehän oli Eiran ensimmäinen hevonen.
**
*”Tää lähtee ensviikolla”, kerroin ja oikein puristin vatsalihaksia, että ääni olisi pysynyt vakaana. Ja Uunon kaulaa, ettei se olisi lähtenyt ensiviikolla.
Maastossa puhuin Uunon kanssa kaikki asiat halki. Oli tärkeää, että se tiesi, että se oli edelleen hyvä hevonen. Sille ei saanut jäädä sellaista käsitystä, että laitoin sen pois, koska siinä oli muka jokin vika. Menimme pelkkää käyntiä Pihlajamäelle ja katselimme sen huipulla, miten vihreitä puut edelleen olivat. Se oli sama paikka, jonne ihan ensimmäinen maastoretkemme oli suuntautunut. Silloin Inari oli tullut fillarilla mukana ja ratsastanut paluumatkan Koiviston Askon tallille, jossa Uuno oli silloin majaillut. Me olimme olleet varmaan suunnilleen saman ikäisiä kuin se Karhonmäen Eija. Minä olin halunnut puoliverisen, mutta iskä oli sanonut, että Uuno oli parempi hevonen meille, ja paras se oli ollutkin.*