Kirjatopa
-
Keskustan syövereistä löytyy kirjoittajatopa, mutta se oli nimenoimaan kirjoittamiselle pyhitetty, tämän tarkotus on sitte käsitellä julkaistuja kirjoja
Mä luin just yhdeltä istumalta kannesta kanteen Alex Northin Kuiskaajan. "Vuoden pelottavin trilleri" ei kyllä pidä paikkansa, mutta jopa tämmönen paatuneen kauhu-/rikosfanin sydän värähti joissain kohdin vähän, eli huono se ei ollut. En tykkää dekkareista, yleensä jos takakannessa edes mainitaan minkäänlainen poliisi, niin jätän sen väliin, mutta vaikka tässä seurattiin osittain komisarioita, se ei keskittyny siihen häiritsevän paljoa. Tästä kuitenkin puuttu hyvät juonenkäänteet, niiden näki tulevan ennenku ne tuli, ja loppu oli tosi antiklimaattinen, mut ei ollenkaan huono kirja, huonompiakin oon lukenut.
Luin kanssa muutama päivä sitten (myöskin yhdeltä istumalta) Ruth Waren Rouva Westaway on kuollut. Myönnän tässä ja nyt ihan suoraan, että mä vähän karsastan kirjoja, joiden kirjailijalla on selkeä naisen nimi. Esimerkiks C.J. Tudor on naiskirjailija, mutta mä oletin (joo tiiän mitä olettamisesta sanotaan) että kyseessä on mies, ja tykkäsin kirjasta. Googlasin ja selvis, että onkin nainen, joten oon yrittäny antaa naiskirjailijoille enemmän mahollisuuksia. Monesti vaan oon todennu, että naiset jaarittelee paljon enemmän ja keskittyy mun makuun vääriin asioihin. Anyway, Rouva Westaway on kuollut oli hyvä ja tykkäsin paljon. Siinä oli vähän parempia juonenkäänteitä, ei mitään leuat loksauttavaa, mut parempia ku Kuiskaajassa, ja tykkäsin kirjotustyylistä tässäkin. Lisäks päähenkilö lukee tarot-kortteja ammatikseen, ja se oli musta semmone hauska eriävyys. Vähän ärsytti, että joku juttu jäi selvittämättä kirjan lopussa, mutta en spoilaa sitä sen enempää. Tää ei myöskään ollut ihan hirveen jännittävä, mut toisaalta mä oonkin aika paatunut jo tämmösille kirjoille, joten ehkä joku muu on muuta mieltä.
Iltalukemisena mulla on tällä hetkellä Poikani Kevin ja luen sitä vähän kerrallaa iltasin sängyssä, niin se etenee paljon hitaammin. Tähän mennessä se on ollu vähän jaaritteleva eikä oo vetäny mua takas puoleensa, mut uskosin et se kyllä kuroo tahtiaan jossain vaiheessa. Ehkä. Tai sitte ei. Se on kirjemuodossa kirjotettu, joten ehkä se on vaan jaarittelua koko kirja. Palaan asiaan
-
Minä luen paljon tietokirjallisuutta ja siitäkin erityisesti historiaa (ongelmansa kullakin), joten varmaan niistä tulee täälläkin mainittua. Sillä kirjakeskustelu on kyllä tervetullutta!
Tällä hetkellä kesken on Don Hollwayn The Last Viking: The True Story of King Harald Hardrada. Se on jo enemmillä puolillaan luettuna, joten uskaltaa sanoa jo jotakin. Helppolukuinen, helppotajuinen ja sujuva kirja. Lähdeviitteitä ei ole sillä tavalla merkitty (helpottaa lukemista kyllä), mutta tärkeimpiin lähteisiin viitataan kyllä tekstissä. Lisäksi eri lähteistä mainitaan jos ne esittävät ristiriitaista tietoa ja jos kirjoittaja itse spekuloi jollain asialla, sekin on yleensä suhteellisen selkeästi ilmaistu. Ongelma toki on se, että missä määrin päälähteisiin on luottamista. Pääpiirteet ovat toki kunnossa ja tarkistettavissa muistakin lähteistä, mutta ne yksityiskohdat... No, jos ei anna sen häiritä, niin antaa mennä.
Anekdoottina mainittakoon, että kuka on lukenun Kaari Utrion Vaskilinnun (ja sen löyhän jatkon Tuulihaukan), tuntee kyllä Harald Ankaran noin pääpiirteissään. Kyseinen hahmo on melko merkittävä sivuhahmo varsinkin Vaskilinnussa ja Utrio vanhana historian tutkijana kyllä on saanut historialliset faktat melko tavalla kuntoon kirjoissaan.
Toinen viime aikoina lukemani tietokirja oli Darra Goldsteinin The Kingdom of Rye: A brief history of Russian food. Se oli nopeasti luettu, helppo silleen (jotkut englanninkieliset kirjat ovat karmivan vaikeita, vaikka minä nyt kuvittelisin osaavani kieltä jossain määrin välttävästi. En osaa analysoida mikä tekstistä tekee joskus niin hankalaa), mutta jätti toivomisen varaa kyllä. Ei se lopulta kauhean kattava esitys aiheesta ollut.
Fiktion puolelta viimeisin yritys oli Hanna Arvelan Tukholma-syndrooma, joka oli jokin random-löytö, pyydystetty alekorista tms. Jäi kesken, puoleen väliin jaksoin lukea, mutta kun ei siitä tuntunut tulevan oikein mitään, niin jätin kylmästi kesken.
Sen sijaan syksyllä luin Satu Rämön Hildurin, josta on kohistu mediassa tosi paljon ja onhan se ollut suosittu. Oli se kyllä hyväkin, liityn siihen kuoroon! En yleensä lue dekkareita, koska minun hermorakenne ei kestä ylenmääräisiä raakuuksia, menee yöunet, mutta Hildur oli siinä suhteessa kiltti eikä liian jännittävä. Jatko-osa on tulossa vissiin jo tässä keväällä tai tänä vuonna ainakin ja odotan sitä innolla.
-
Tuli just ahmittua läpi Katja Lahden Ei mitään vakavaa.
Historiaa sen verran, että Lahti on kirjoittanut Project Mama -blogiaan jo toistakymmentä vuotta ja se on yksi suosikkiblogeistani, vaikka kyseessä onkin (lapsi-)perheblogi (tosin aika laajalla skaalalla kyllä) ja itseltä taas lapsia ei löydy. Joka tapauksessa Lahden kirjoitustyyli blogissa on hyvä.
Samoin olen lukenut Lahden ja Rämön yhdessä kirjoittamat Vuoden Mutsit (edelleen, vaikkei lapsia olekaan, mutta huumorista ne kyllä käy) ja Lahden ja jonkun toisen kirjoittaman novellikokoelman Arkisatuja aikuisille, ja pitänyt näistä kaikista.Sen sijaan Lahden ensimmäinen romaani Lasitehdas ei ihan osunut napakymppiin, en tiedä mikä siinä oikein mätti, mutta jotenkaan en saanut siitä mitään irti tai jotain... Pelkäsin vähän, että Ei mitään vakavaa olisi samanlainen, mutta se oli huomattavasti parempi. Ei vielä mikään never-better, mutta hyvä, joka tapauksessa, samaistuttava ja ymmärrettävä vaikken itse ole päähenkilön kanssa ollut samassa tilanteessa.
-
Olen iltaisin äänikirjana kuunnellut scifi-dystopia(?)-something-something genren
Ruth WarenAndy Weirin Operaatio Ave Mariaa. En ole vielä ihan lopussa, olisiko kaksi tuntia vielä jäljellä, mutta tykännyt kyllä
Mielenkiintoisesti ja helposti ymmärrettävästi kuvattu tieteellisiä kokeita. Kirjoitustyyli on omintakeinen ja oli tosi raikas alkuun, mutta nyt yli puolen välin kirjaa päähenkilön idiomit ehkä hiukkasen rasittaa, mutta ei nyt mitenkään kuuntelukokemusta haittaavasti (huvikseni aloin laskea, kuinka monta kertaa päähenkilö sanoo "okei" ja "jep", mutta jossain 20 paikkeilla luovutin - lopputulos: monta 
).Jännään vielä, kuinka kirjassa käykään, mutta kaiken kaikkiaan ollut pitkästä aikaa viihdyttävää luettavaa/kuunneltavaa
EDIT: Voisin tämän jälkeen varmaan kokeilla tuota @Nikki:n puhumaa Rouva Westaway on kuollut!
-
@Alexiina-C Tarkotitko Andy Weir?
-
@nikki Mitäs ihmettä! Joo, Andyhän se onkin. Koko ajan koko kirjan ajan kuvitellut, että kirjailijan nimi oli Ruth
-
@Alexiina-C Oot varmaan nykässy Ruth Waren nimen mukaan jostain ja sekottanu Waren ja Weirin
Näitä sattuu! Mietin vaan että mitäs, kun Ruth Ware mun ymmärtääkseni kirjottaa vaan psykologista trilleriä/mysteeriä/kauhua Mutta joo, suosittelen lämpimästi tota Rouva Westawaytä! Se on enemmän trillerimysteeri kuin kauhu ja Waren tekstistä näkee, että Agatha Christiellä ja Conan Doylella on ollu paljon vaikutusta. Eli jos Christie nappaa, niin uskaltaisin väittää että Waren kirjatkin iskee! -
@nikki Sangen vahvasti mahdollista
Hyvältä kuulostaa tämä Ruth Warekin tämän perusteella, ei siinä, että annetaan hänellekin mahdollisuus! -
@Alexiina-C Mä tykkäsin niin paljon että ostin Waren Lukitut ovet ja kyttään aina kirppiksillä uusia Ware-kirjoja
Tätä toista en oo vielä ehtiny lukemaa, mutta joku päivä keitän teetä, otan sen kauniiseen käteen ja sitte jätän tänne arvostelua siitä! -
Satu Rämön Hildurin mainitsin taannoin ja viime perjantaina kauppoihin tuli sen jatko-osa Rósa ja Björk. Tragedia kohtasi lauantaina, kun Tampereen keskustan liikkeissä se oli loppuunmyyty. Suosittu kirja, ei se mikään ylläri ollut mutta se kyllä vähän oli että jo seuraavana päivänä kaupat joutuvat tarjoamaan eioota. Onnistuin kuitenkin pyydystämään oman kappaleeni muualta kuin kirjakaupasta ja tulin lukeneeksi sen tässä jo.
Hyvä kirjahan sekin on ja vähän niinkuin Hildur, niin teki mieli hotkia se yhdeltä istumalta. Mutta. Mutta-mutta. Jokin asia siinä jätti kuitenkin vähän kylmäksi. Hyvä, muttei niin erinomainen kuin oli kenties toivonut. Spoilaamatta sen enempää, varsinkin loppu oli jotenkin liian... kliseinen tai jotakin.
Hilduriin verrattuna siitä jäi puuttumaan jotakin, mitä en osaa sanoa. Ehkä ekassa osassa kerrottiin enemmän Hildurista itsestään, nyt hahmon oletettiin olevan jo tuttu ja keskityttiin muihin asioihin. No, Hildurin historiasta kyllä selviää yhtä ja toista ja se on ihan mielenkiintoista.Mutta jos piti Hildurista, niin ei tämä jatko-osa huono ole ja kannattaa ehdottomasti lukea kyllä. Tämäkään ei sisällä mitään graafisia raakuuksien kuvauksia, että siinä mielessä "nössöturvallinen" kirja ihan. Kannattaa lukea Hildur siihen alle, niin muistaa ne hahmot.
-
@nikki No niin, nyt sain Westawayn rouvan loppuun! Tajusin myös, miksi sotkin Andy Weiriin: juuri ennen Operaatio Ave Mariaa olin kuunnellut Ruth Warelta Huonetoverin (mistä en muuten pitänyt yhtään, aivan liian ennalta-arvattava ja kaikki hahmot kamalia
), niin meni sitten jotenkin nimet päässä sekaisin.Tämä Rouva Westaway on kuollut oli kuitenkin huomattavasti viihdyttävämpi, joskin paikoitellen turhan jaaritteleva ja päähenkilöön persoonana en oikein kiintynyt. Parasta oli goottihenkinen vivahde (tunnelma olisi sillä saralla saanut olla vieläkin vahvempi!) sekä näin itsekin tarokkiharrastelijana korttien käyttö. Mysteeriosuus jätti vähän kylmäksi, kun tietyllä tapaa Ruth Waren käänteet näkee jo kilometrien päästä, mutta ei se toisaalta niin paljon häirinnyt (tässä kirjassa - Huonetoverissa oli yhtä kärsimystä, kun aavisti vahvasti syyllisen jo suurinpiirtein alusta alkaen
). Hurjasti olisi ollut kirjalla potentiaalia, koska alkuasetelma oli superkiinnostava (identiteettihuijaus), mutta jäi ehkä vähän latteaksi kokonaisuudeksi. Mutta kuitenkin, kaiken kaikkiaan ihan oli luettava/kuunneltava 
-
@Alexiina-C Mä en missään vaiheessa kokenu, että ois jaaritellu hirveesti, vaikka mä miellän tän pitkälti naiskirjailijoiden jutuksi ja siks välttelen naiskirjailijoita
Siinä sitte taas oon samoilla raiteilla, että käänteet näkee jo kaukaa tulevan. -
@nikki Ei tämä jaaritellut kuten tuo Huonetoveri, ehei!
Jaarittelu oli ehkä huono sanavalinta. Semmoinen... päähenkilön syyllisyysveivaaminen ja (liika)epäröinti oli kai se, mikä antoi itselle fiiliksen, että "no niin, lähdit leikkiin mukaan, ei nyt enää vatvota tätä, vaan toimitaan!" Tietysti täysin siis ymmärrettävää, että pelotti ja oli epävarmuuksia, mutta kun itse lukijana intopiukeana haluaa nähdä, miten onnistuu onkimaan salaisuuksia esille ja pitämään facadea yllä, päähenkilön jatkuva empiminen ja pitkät melko samat toistuvat sisäiset ajatukset ehkä latisti jännitystä. 
Itse en yhdistä jaarittelua mitenkään naiskirjailijoihin. Kyllä monet miehetkin osaa kainuun kautta kirkkoon -löpinät yhtä lailla
En ole meinaan liian pitkien kuvailujen ystävä minäkään.Jännärimysteerien nälkä tosin jäi, että saa sitä lisääkin suositella!
EDIT: Ai joo, ja rouva Warren oli ehdottomasti paras hahmo!
-
@Alexiina-C Tottakai miehetkin osaa, mä vaan oon ite kokenu, että naiskirjailijat tekee sitä enemmän tai keskittyy kirjottaessa eri asioihin ku mieskirjailijat, ja että mieskirjailijoiden tyyli sopii mulle enemmän. Oon kuitenkin yrittäny päästä tästä yli ja tarttua rohkeesti naisten kirjoittamiin kirjoihin!
Mä voisin suositella myös C.J. Tudorin Liitu-ukkoa! Tudorilta on just ilmestynyt Rovio, jota en oo vielä ehtinyt hankkimaan, mutta Liitu-ukon perusteella ootan pääseväni Rovion kimppuun. Jos kauhu/trilleri nappaa yhtään, niin voin suositella Stephen Kingiä, ei se suotta ole yks tunnetuimpia kauhukirjailijoita. Piinaa kehutaan parhaimmistoksi, mutta alku oli niin hidas, että mä en päässyt sitä pidemmälle vaikka kahdesti tai kolmesti yritin. Kingin tuotanto menee laadullisesti vuoristorataa, jotkut on hyviä ja jotkut on huonoja/tylsiä. Mun henkilökohtasia suosikkeja on Uinu, uinu lemmikkini, joka autto mut takas lukemisen pariin monen vuoden tauon jälkeen, ja Herääminen. Myöhemmin oli kanssa hyvä, mutta loppu jotenkin kesken mun mielestä.
-
Ruth Waren Lukitut ovet ei nyt sytyttäny valitettavasti ollenkaan, luinko kymmenisen sivua ja laitoin alas. Tiiän kokemuksesta, että ku laitan kirjan alas kesken, se ei siitä enää nouse. (Ellen sitten oo ihan rättiväsyny tms.)
S.K. Tremaynen Jääkaksoset sen sijaan! Meni yhdeltä istumalta taas. Vähän jaaritteleva, kuvailee ehkä Skotlantia liikaa (päähenkilöinä on perhe, joka muuttaa Lontoosta Skotlantiin), mutta tää oli ikävä, sitten kauhee ja sitten vielä kauheempi. Lopussa sitten nousi ilosempaan suuntaan, oli ns. onnellinen loppu. Henkilökohtasesti oisin toivonu, että ei ois ollu. Mun mielestä tässä ois voinu olla onneton loppu, ja rehellisesti sanottuna tässä alko oikeesti tapahtumaan jotenkin myöhään, että se on lopetettu vähän liian hätäisesti. Päähenkilöitä on siis äiti, isä ja tytär Kirstie, jonka kaksoissisko Lydia on kuollu, mut sitte Kirstie yhtäkkii sanoo, että hän on Lydia, se on Kirstie joka kuoli. 8/10, suosittelen lukemaan! Trilleri ripauksella yliluonnollista, mä oisin kaivannu vähän onnettomampaa loppua mutta hei, mä oonki synkkä ja kyyninen
-
@nikki Jos nyt muistan oikein, tuota Lukittuja ovia on joko paljon sanottu yhdeksi Waren huonoimmaksi kirjaksi (tai sitten parhaimmaksi, hah, en yhtään muista kummin päin
).Ja tuon Jääkaksosten kuvaus kuulostaa sen verran tutulta, että olen tainnut sen lukea joskus
Ei kai tässä ollut joku majakkajuttu, vai sekoitanko eri kirjaan...?Kuuntelin ihan semmoisena nopeana pikaläpilukuna Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Ei siis mikään fiktiokirja, vaan juttua erityyppisistä ihmisistä ja heidän ajattelutavoistaan. Ihan mielenkiintoinen, mutta aika tosi suppea ja stereotypisoitu katsaus. Olen itse niin syvällä persoonapiirrepsykologiassa (ja astrologiassa), että tuo oli ehkä tarkoitettu enemmän tavan henkilölle, joka ei ole koskaan tämmöisiä asioita pohtinut. (Sanoisin itse olevani keltainen/punainen - eli oranssi!
- tyyppiä.) -
@Alexiina-C Joo, tuolla perheen saarella Skotlannissa on majakka
Ei se kyllä juoneen liittynyt ihan hirveästi.Mulla on kanssa Idiootit ympärilläni lukulistalla, ku musta välillä tuntuu siltä, mutta en oo vielä päässy käsiksi
-
Onko joku lukenut noita Lucinda Rileyn seitsemän sisarta -kirjoja? Voitteko suositella? Nää tullu joka paikassa vastaan vuosien ajan ja nyt olen kipeästi mukaansa tempaavan kuunneltavan tarpeessa että sais motia liikkua, mutta en jaksa käyttää aikaani jos ovat tylsiä. Hyppään sitte takasi Outlanderin kelkkaan
/ Myös kiinnostavia True crime -kirjoja saa suositella!
// Mulla on Storytel, mutta voin tarvittaessa miettiä muita sovelluksia. Tyhmää kun noista harvat näyttää valikoimaansa ilman tilausta.
VRL-09334 // Jeili / Rushock Bog / Kuunokka //
Elvensby“No one tells you that sometimes heaven comes at a price,
and that price is hell.” -
Mä oon lukenut muutaman Seitsemästä sisaresta ja olivat ihan ok, mutta eivät sitten vissiin tarpeeksi hyviä kuitenkaan, kun en koskaan lukenut sarjaa loppuun. Ilmeisen suosittuja ovat kyllä, liekö osuvat sitten paremmin vähän nuorempaan kohderyhmään. Ehkä niissä on vähän liikaa toistoa mun makuun, kun muutaman kirjan jälkeen alkoi kyllästyttää.
-
@Serena Seitsemää sisarta en ole lukenut, mutta muutaman toisen Rileyn kirjan. Itse en tykkää oikeastaan ollenkaan hänen tarinoistaan/tyylistään, jollain tapaa kliseistä ja tylsää kerrontaa, ja kokonaisuus jäänyt usein epäkiinnostavaksi tai etäiseksi. Mutta makukysymys, että kannattaa toki ainakin joku yksi kirja häneltä kokeilla!
