Kirjatopa
-
Joo aloin kuuntelee sitä ensimmäistä. 8 lukua mennyt ja mun mielestä ihan mielenkiintoinen tähän mennessä siinä mielessä, että herätti kiinnostuksen tutustua joihinkin sisariin paremmin (toisaalta pari ottaa mua jo nyt aivoon eikä yhtään houkuttele kuunnella näistä kertovia kirjoja), eli persoonien suhteen ihan hauskasti alustettu. Myös kerronta on mun mieleen. En kyl osaa sanoo vielä tässä vaiheessa onko tää kuitenkaan tarinana sellainen, että jaksaisin keskittyä tai ei suoranaisesti ainakaan tule vielä semmoinen olo että haluaisin ahmia lisää.
Ajatuksena mulla siis että kuuntelen vain urheillessa, et ois sen verran mukaansatempaava että jaksais liikkuu enempi.. noh, katotaan.
-
Synkän metsän siimeksessä, Ruth Ware. Tää oli ihan kelpo kirja, ei erityisen tiivistunnelmainen/jännittävä, mutta mielenkiintonen ja kyllä mä tän kerralla taas luin. Lähti hyvin etenemään, ei missään vaiheessa tullut olo etten jaksa lukea. Olin tästä aluks tosi epäileväinen, synkkä metsä kuulostaa ihan hirveen kliseiseltä, mutta äkkiähän se meni. Ei tässä kauheesti mysteeriäkään ollut, eli noin tyylillisesti ei ehkä hirveän onnistunut teos, tai ehkä mä oon vaan paatunut kaikelle. Silti tykkäsin.
-
Nyt kun töissä voi kuunnella äänikirjoja oikein urakalla, tulen varmaan aika monta kirjaa kuluttamaan sitä kautta tämän kesän aikana. Kahdessa päivässä menikin jo Esa Salmisen Rakkaudella Ester. Tykkäsin kyllä sinänsä, rauhallinen kerronta ja kirjeenvaihto oli oikein mielenkiintoista, etenkin, kun perustuu oikeisiin ihmisiin ja oikeisiin rakkauskirjeisiin. Ehkä odotin... isompaa twistiä lopussa, mutta kuten sanottua, perustuu oikeisiin tapahtumiin sen verran mitä sitten perustuukin.
Tällä hetkellä menossa Sofie Sarenbrantin Sielunkumppani. En ole kauheasti nauttinut, kun aihepiiri ei ehkä omaan makuun eikä hahmotkaan. Lisäksi helposti ennalta-arvattavaa kaikki, mutta tässäpä tuo loppuun asti saa mennä
-
This post is deleted! -
This post is deleted! -
Suositelkaa mulle kirjoja joissa on syviä, monipuolisia päähenkilöitä. Tunnevammasia ja yksinäisiä mieluiten, semmosia jossa on niin paljon uutta löydettävää ja opittavaa.
-
This post is deleted! -
@Nimetön Eipä taida olla. Äänikirjoja voi lainata kirjastosta, jos niistä ei halua maksaa mitään.
-
This post is deleted! -
Olen median uhri ja luin jokin aika sitten julkaistun ja eri medioissa joltisestikin esiinnostetun, Jenni Haukion kirjoittaman Sinun tähtesi täällä. Siinä hän kertoo elämästään presidentin puolisona.
Aihepiiri on kiinnostava, mutta toisaalta kauheasti ei tietysti voi kirjoittaa nasevia havaintoja esimerkiksi edustustehtävissä tapaamistaan ihmisistä. Vähän mautonta se toki olisikin, mutta niin tai näin, kirjasta jäi päällimäiseksi mielikuvaksi adjektiivi "tylsähkö". Haukion suhtautuminen itseensä ja oikeastaan kaikkiin muihin oli aika kritiikitöntä. Tietysti pesti on päällä, hän on edelleen istuvan presidentin puoliso, joten kenties analysoinnin aika ei ole tullut vielä. Päivän politiikkaan Haukion kirja ei ota kantaa missään määrin, kuten varsinaisesti presidentille eikä varsinkaan presidentin puolison kuulukaan. Kirja on siis hyvin epäpoliittinen, että jos sitä pelkää, niin ei kannata.Joka tapauksessa kirjasta tuli mieleen kaikkein voimakkaimmin se, että jos jonain erikoisen kummallisena päivänä puoliso aikoo lähteä presidenttiehdokkaaksi (ei kyllä näytä kauhean todennäköiseltä, kun ei ole politiikassa mukana, mutta JOS), niin tietääpähän panna samoin tein avioeropaperit vetämään
Ei siksi, että Haukio olisi maalaillut presidentin puolison elämästä jotenkin mahdotonta kuvaa, mutta kyllä se omalle kohdalle olisi aika mahdoton pesti. -
Pari tietokirjaa saatu loppuun asti.
Toinen on Kaarina Kouvolan Pohjolan noituus. En nyt osaa sanoa tästä oikein mitään... En tiedä mitä varsinaisesti odotin, mutta mitä nyt sitten odotinkaan, niin vähän kuivansorttinen oli. Ja vähän tämä tuntui sekavaltakin teokselta. On kuitenkin luettu nyt, menee kierrätyspinoon.
(myöhempi lisäys: ei tämä nyt niin turha kirja ollut. Myöhemmin käteen on osunut parikin muuta historiakirjaa ja on osoittautunut ihan hyödylliseksi kun tietää vähän näitä tietäjien/parantajien/noitien/whatchacallit yhteydessä käytettyjä termejä yms.Toinen on varsinainen tiiliskivi, Markku Henrikssonin Tähtilipun maa eli Yhdysvaltain alueen historia muinaisesta aamunkoitosta aina Bidenin voittamiin vaaleihin asti. Sivuja ja materiaalia siis piisaa, vaikka tämäkin oli vain varsin pintapuolinen katsaus, tietysti. Kirja etenee pääasiassa aikajärjestyksessä, mikä on minusta looginen ja helppo valinta. Keskittyy tosi paljon politiikkaan, minusta tuntuu että olisin tullut ehkä toimeen ilman kaikkia tietoja ja karttakuvia pressanvaalien tuloksista. Jonkin verran mukana on myös kulttuurihistoriaa.
Sinänsä kyllä ihan mielenkiintoinen kirja. Me kuvittelemme tietävämme kauheasti Yhdysvalloista, mutta oikeasti emme tiedä juuri mitään. -
Nyt ei kirjoja omaan makuun löydy, ei sitten millään
Monta on tullut kuunneltua, mm. Keskiyön kirjasto (Matt Haig), Mustat valkeat valheet (Liane Moriarty), Älä anna minun pudota (Elina Aaltonen), Kävele, unohda, rakastu (Helena Kastikainen), No siis tosi hyvää (Monica Heisey), 10 totuutta ja yksi tehtävä (Ashley Elston)...Ei, mikään ei iske niin kuin kirjalta toivoisin.
Korkeintaan kolmea tähteä olen antanut. Enkä oikein tiedä, mitä haen. Nämä on tullut poimittua aika sattuman kaupalla, mutten tiedä miten onnistun aina poimimaan kirjan, jossa päähenkilöt ongelmineen ovat jokseenkin samankaltaisia eivätkä resonoi itselle. Isoin ongelma näissä kirjoissa henkilökohtaisesti ehkä onkin ollut (pää)henkilöiden samanlaisuus, tylsyys, persoonattomuus/tavallisuus, sekä niillä epämääräinen yhdistelmä ärsyttäviä muita luonteenpiirteitä.Antakaa nyt taas (kauno)kirjavinkkejä! Jotain, missä ei ole (keski-ikäistä) aviokriisistä kärsivää naista tai naiivin kyynistä päähenkilöä
Olen varmaan aivan väärässä kategoriassa seikkaillut...Suositelkaa mulle kirjoja joissa on syviä, monipuolisia päähenkilöitä. Tunnevammasia ja yksinäisiä mieluiten, semmosia jossa on niin paljon uutta löydettävää ja opittavaa.
En osaa sanoa vastaako millään muotoa hakemaasi, mutta kokeile Vettä kukille (Valérie Perrin). Ja, no, miksei tuota Keskiyön kirjastoakin. Vettä kukille on itsellä vielä kesken, en pidä ranskan kielestä, joten tökkii sen takia, mutta muuten aika haikean kaunista tekstiä.
-
@Alexiina-C Ootko lukenu Sara Gruenin Vettä elefanteille?
-
@Nikki Se ei näytä olevan äänikirjana Storytelissä
-
@Alexiina-C No höh! Mä en lue paljoa kaunokirjallisuutta, oon painottunu täyspäiväsesti trilleri- ja kauhukirjallisuuteen, mutta Vettä elefanteille on ihana. Se on myös leffana hyvä (vink vink). Mä näin ite ensin leffan (koska tää oli Twilight-aikaa ja siinä on Robert Pattinson), ja luin kirjan vasta jälkeenpäin. Kannatan molempia.
-
Mie oottelen lukuun tämmösiä kirjoja:
The island of sea women (Lisa See)
The theory of (not quite) everything (Kara Gnodde)
Are you happy now (Hanna Jameson)
Diary of a void (Emi Yagi)
Vuorten laulu (Phan Quê Kai Nguyên)
Meren muisti (Petra Rautiainen)
Sukella silmät auki (Laura Lähteenmäki)
Sata auringonkiertoa (Maritta Lintunen)
Tanskalainen retkikunta (Cristina Sandu)Ja pari muutakin. Pitäis mennä taas kirjastoon
-
Tähän mennessä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sarjasta kaksi ensimmäistä (The Seven Sisters ja The Storm Sister) ponnistettu läpi ja kolmatta (The Shadow Sister) aloitettu. Ponnistettu, koska ei nuo nyt ihan mahottoman hyviä kuunteluelämyksiä ollu jos nyt ei huonojakaan.
Kerronta on ihan hyvää, mutta tarinana kovasti ennalta-arvattavaa settiä ainakin näiden kahden osalta. Tai noh, ehkei tämän tyyppisissä tarinoissa ole tarkoituskaan mitään suurta mysteeriä olla ja se mikä tässä tapauksessa on, selvinnee vasta viimeisessä kirjassa. Ja vaikka alkuun arvelin sisarten persoonaerojen ovan mielenkiintoisia, niin ainakin näillä kahdella ensimmäisellä en kerronnassa suuremmin eroja havainnut.
Helpottavaa oli nyt aloitettuani tuon kolmannen ettei tässä lähdetty alussa kertaamaan kahdessa edellisessä kerrottuja tapahtumia (samat tapahtumat olivat niissä vain eri henkilöiden näkökulmasta kirjoitettu mikä oli todella puuduttavaa). Myös tää kolmannen päähenkilö Star kuuluu niihin mua enempi kiinnostaviin persooniin, joten siinäkin mielessä tämä kirja voisi maistua paremmin, saa nähdä.
@Alexiina-C No höh! Mä en lue paljoa kaunokirjallisuutta, oon painottunu täyspäiväsesti trilleri- ja kauhukirjallisuuteen, mutta Vettä elefanteille on ihana. Se on myös leffana hyvä (vink vink). Mä näin ite ensin leffan (koska tää oli Twilight-aikaa ja siinä on Robert Pattinson), ja luin kirjan vasta jälkeenpäin. Kannatan molempia.
!!! Myös minulta iso suositus tälle kirjalle! Kuuluu ehdottomasti omiin lemppareihin ja oonkin miettinyt tässä uudelleen lukemista jossain kohtaa. Myös pikkusiskoni tykkäsi. Paikkapaikoin tuntui hieman ahdistavalta luettavalta, mutta toisaalta itse tykkään ajatuksia ja tunteita herättävistä tarinoista.
-
@nikki said in Kirjatopa:
S.K. Tremaynen Jääkaksoset sen sijaan! Meni yhdeltä istumalta taas. Vähän jaaritteleva, kuvailee ehkä Skotlantia liikaa (päähenkilöinä on perhe, joka muuttaa Lontoosta Skotlantiin)Ihanaa et tää vinkki löyty täältä ihan vahingossa koska oon matkalla Skotlantiin alle kuukauden päästä (josta oon haaveillut pitkään!!!) ja ettiny skotlantifiilistelyyn auttavaa kirjallisuutta (Outlanderit tuttuja, lisäks alotin jo jonkun rakkaushömpän joka sijottuu Skotlantiin ja oli kyllä niin kamalia ja pinnallisia hahmoja että oikein tympi ja se sit jäi), nii ehkä annan tälle mahiksen!!
Kerron nyt kun tuun ekaa kertaa tähän keskusteluun että hei olen Cella ja mun ehoton rakkauskirja on Turtonin Seven Deaths of Evelyn Hardcastle (= Evelynin seitsemän kuolemaa käännöksessä). Lukijana mun helmasynti on siinä että "ennustelen" mitä kirjassa tapahtuu mielessäni ja sit oon vähän meh koko kirjasta kun oon arvannu mitä käy (koska usein sitä on rakennettu ja viittailtu tietenki kirjan aikana!) mut Evelynissä ei kyl KOSKAAN voinu arvata yhtään että mitä tapahtuu ja oikeesti ekaa kertaa kun sitä luin valvoin aina aamu neljään vaikka piti mennä aamulla töihin kun en malttanu laskea sitä kädestä. Trilleri/mysteerimäistä genrenä ehkä, sellasella yliluonnollisuusripauksella joka ei oo fantasiaa varsinaisesti vaan sellasta Black Mirror-maista todellisuuden venyttämistä.
Mua kiinnostaa tällä hetkellä House in the Cerulean Sea, onko joku lukenut? Pitäis saada se jostain käsiin
-
oon matkalla Skotlantiin alle kuukauden päästä (josta oon haaveillut pitkään!!!)
Voe vitsit!
Ihanaa reissua, kateeksi käy! Skotlanti kuuluu yhdeksi suosikkimaistani, jossa joskus haluaisin myös päästä käymään! (Rakastan säkkipillejäkin, mikä on kai ei-niin-yleinen mielipide )Jääkaksosista en erityisemmin pitänyt, jos oikein muistan, mutta sait kiinnostuksen heräämään tuohon Evelyniin - täytyy ottaa ylös
-
@cella Kuulostaispa nii mun kirjalta tuo, harmi ku Storytellissä on vaan suomenkielisenä.
Jos tuon tyylinen kiinnostaa niin iso suositus Lincoln Child / Douglas Preston yhdessä kirjoittamille Pendergast -dekkareille.
